Mies tulee olemaan minulle aina tärkein ihminen, vaikka hankkisimmekin lapsia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko mies olemaan sinulle se kaikkein tärkein ihminen silloinkin, jos hän jättää sinut?

Sinun taitaa olla vaikea uskoa, että hyviä ja kestäviäkin parisuhteita on olemassa? Harmi, ettet ole löytänyt kunnollista miestä. 

Ap

Kyllä löysin. Hän tappoi itsensä. Elämässä voi sattua kaikenlaista kenelle tahansa.

No, kyllähän sitä kai sanotaan, että esim. Ranskassa parisuhde ja sen vaaliminen menee lasten edelle. Ihan hyvä, että päättää jo etukäteen sitoutua parisuhteeseen ja hoitaa sitä, ei siinä mitään. Silti minusta on ennemminkin surullista, että ON äitejä, jotka eivät "höyrähdä" äitiyteen, sillä oikeasti lapselle täytyy maailmassa olla olemassa ihminen, joka tekee kaikkensa hänen eteensä. Kyllä tämä maailma olisi aika surullinen paikka, jos näin ei olisi. Siitä on ihan turha tehdä mitään tasa-arvokysymystä. Se on paljon turhempi kysymys kuin kysymys lapsen edusta. Tietysti jos vaikka äiti tekee kaikkensa lapsensa hyväksi ja isä vaan mennä  rellestää kuin poikamies,  kannattaa äidin varmaan miettiä, jatkaako sellaista parisuhdetta vai ei, eli mitä tahansa ei tietysti pidä sulattaa. Mutta se EI ole ratkaisu, että äitikin alkaa mennä menojaan lapsesta piittaamatta ihan vain tasa-arvon nimissä. Niin se vain on, että lapsen edun on mentävä äidin edun, isän edun ja parisuhteen edun edelle, jos on pakko valita. Jos tätä ei hyväksy, lapsettomuus on oikeasti hyvä vaihtoehto.

Tämä on ihan turhaa vääntämistä. Lapsen saaminen on kuitenkin sen verran iso asia, että sitä ei ymmärrä ennenkuin se lapsi on syntynyt. Voimme jatkaa keskustelua kunhan aloittaja ensin saa sen lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko mies olemaan sinulle se kaikkein tärkein ihminen silloinkin, jos hän jättää sinut?

Sinun taitaa olla vaikea uskoa, että hyviä ja kestäviäkin parisuhteita on olemassa? Harmi, ettet ole löytänyt kunnollista miestä. 

Ap

Kyllä löysin. Hän tappoi itsensä. Elämässä voi sattua kaikenlaista kenelle tahansa.

Hän oli ilmeisesti vakavasti mielenterveysongelmainen. Olen pahoillani. Tästä aiheesta en halua lähteä enempää keskustelemaan eikä se liity mitenkään alkuperäiseen kysymykseesi siitä, että mitä tekisin jos mieheni jättäisi minut. Siihen voin todeta, että ei hän jätä. Kuoleminen on eri asia.

Ap

Tiedän pariskunnan, jotka hoitivat parisuhdetta ja harrastivat molemmat todella paljon vauva-aikana. Vauva oli isovanhemmilla 2vkoa 3 kk:n ikäisenä näkemättä isää ja äitiä, muutenkin lähes joka vknloppu vauva isovanhmmilla. Tämä äippä piti itseään esimerkkinä muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, mitä enemmän vastailet sitä enemmän alkaa kuulostaa siltä, että aiot sittenkin hoitaa lapsiasi ja parisuhdetta siinä sivussa sen verran kun arjessa pystyy. Eli taidat sittenkin olla vain tavallinen äiti jos päätättekin miehen kanssa lisääntyä.

Millä perusteella? Sillä että hoitaisin sairastunutta lasta? Ja mikäs ajattelit että miehen osuus tässä kuviossa olisi? Tuntuu moni tässä ketjussa ajattelevan että se on vain naisen tehtävä hoitaa lasta, ehkäpä omasta kokemuksestaan.

Ap

No eikö se isä hoida sitä omaa lastaan siinä missä sinäkin ja sitä teidän parisuhdetta niin paljon kun arjessa pystyy, se on ainakin minun kokemukseni perheen isästä ja perhe-elämästä.

Ei siinä ole mitään pahaa jos on onnellinen tavallinen perhe, tavallinen isä, tavallinen äiti ja tavalliset lapset.

Minä en mistään tavallisuudesta tai epätavallisuudesta ole omalla kohdallani tainnut puhuakaan, mutta nyt kun otit esille, niin kyllä minusta ajatteluni taitaa vähän epätavalliselta vaikuttaa. Ja peukutusten määrästä pääteleen muidenkin mielestä, vaikka ei (odotetusti, av kun on täynnä surkeassa parisuhteessa tai eroperheessä kärvisteleviä marttyyriäityleitä) hyvällä tavalla. Pointtinihan oli se, että mies on ja tulee aina olemaan minulle se tärkein ihminen, ei se, että hoitaisimmeko me niitä yhdessä hankittuja lapsia.

Ap

Mutta eihän tolla julistuksella ole mitään merkitystä kun et kerran kuitenkaan ole laittamassa sitä miestä lastesi edelle.

Siis miten niin en ole laittamassa? Jos minun pitäisi valita, kumpi kuolisi, niin lapsi, mutta tämä nyt on typerä ääriesimerkki. Vai takerruitko siihen jonkun toisen kirjoittamaan esimerkkiin, jossa sairastuneesta lapsesta pitäisi huolehtia ennemmin kuin mennä viettämään treffi-iltaa?

Ap

Miten se näkyisi siinä lasten tai perheen arjessa, että pistät parisuhteen perhe-elämän edelle?

Rakkaussuhde on rakkaussuhde. Lapset rakastetaan biologisella hoivavietillä, mutta elämää kantava rakkaus on aina tärkein:

Entä jos miehesi alkoholisoituu? Mitä teet?

Kyse on erilaisesta rakkaudesta. Elämänkumppani on elämänkumppani, lapset kasvatetaan maailmaan ja omaan elämäänsä.

Varsinkin jo ikääntyneenä tajuaa, miten uskomattoman tärkeä on se oma rakas kumppani. Me olemme toisillemme ne tärkeimmät. Lapsilla omat puolisonsa.

Ja silti lapseni ovat minulle suunnattoman rakkaita.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän pariskunnan, jotka hoitivat parisuhdetta ja harrastivat molemmat todella paljon vauva-aikana. Vauva oli isovanhemmilla 2vkoa 3 kk:n ikäisenä näkemättä isää ja äitiä, muutenkin lähes joka vknloppu vauva isovanhmmilla. Tämä äippä piti itseään esimerkkinä muille.

Todella vastuutonta lapsen kiintymyssuhteen kehittymistä ajatellen.

Entä jos mies ei hoidakaan vauvaa niin paljon kuin odotif?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän pariskunnan, jotka hoitivat parisuhdetta ja harrastivat molemmat todella paljon vauva-aikana. Vauva oli isovanhemmilla 2vkoa 3 kk:n ikäisenä näkemättä isää ja äitiä, muutenkin lähes joka vknloppu vauva isovanhmmilla. Tämä äippä piti itseään esimerkkinä muille.

Todella vastuutonta lapsen kiintymyssuhteen kehittymistä ajatellen.

Ei jaksa kuunnella sitä pazkaa. Halveksii kiintymyssuhdeteoriaa. Kun menee hermot lapseen, se kuskataan mummulle. On coolia olla menevä äippä.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän pariskunnan, jotka hoitivat parisuhdetta ja harrastivat molemmat todella paljon vauva-aikana. Vauva oli isovanhemmilla 2vkoa 3 kk:n ikäisenä näkemättä isää ja äitiä, muutenkin lähes joka vknloppu vauva isovanhmmilla. Tämä äippä piti itseään esimerkkinä muille.

Hän ei uhriudu eikä leiki marttyyriäityliä.

Mies jää aina toiseksi sen jälkeen kun ensimmäinen lapsi on syntynyt. On todella naiivia kuvitellakaan muuta.

Vierailija kirjoitti:

Mies voi olla tuleva ex, mutta lapsesi on AINA oleva sinun lapsesi, siinäkin tapauksessa vaikka tulisi ero ja mies saisi lapsen yksinhuoltajuuden. Lapsi ei kuitenkaan ole ex-lapsi.

Paitsi monelle isälle.

Vierailija kirjoitti:

Ap ei tule täältä eromammojen joukosta saamaan tukea mielipiteelleen. Totuus on se, että lapsen on paras kasvaa perheessä, jossa vanhemmat rakastavat toisiaan maailman eniten. Ei se tarkoita mustavalkoisesti sitä että lapset ovat heitteillä kun äiti ja isi peuhaa. Vaan antaa hyvän mallin terveestä naisen ja miehen välisestä suhteesta joka kestää läpi elämän. Niinpä niin .

Eromammojen? Olen kyllä aviossa lasteni isän kanssa ja ihan onnellisesti. Mieheni on minulle äärettömän tärkeä ja rakastan häntä täydestä sydämestäni. Silti noi lapset tulee ykkösenä. Ja tiedätkö mitä, myös miehelle lapset ovat ykkösiä. Jos pelastusveneessä pitäis valita kumman heittää veteen, puolison tai lapsen niin meidän kummankin valinta on puoliso. Karusti sanottuna, uuden puolison kyllä aina löytää. Maailma on täynnä potentiaalisia puolisoita, noita minun lapsiani on vain nuo kolme. Kummasti ne nuo syvästi ja ikuisesti rakastavat (kuten ap ja sinä) nimittäin ovat löytäneet uuden yhtä ihanan puolison eron tai puolison kuoleman jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei tule täältä eromammojen joukosta saamaan tukea mielipiteelleen. Totuus on se, että lapsen on paras kasvaa perheessä, jossa vanhemmat rakastavat toisiaan maailman eniten. Ei se tarkoita mustavalkoisesti sitä että lapset ovat heitteillä kun äiti ja isi peuhaa. Vaan antaa hyvän mallin terveestä naisen ja miehen välisestä suhteesta joka kestää läpi elämän. Niinpä niin .

Eromammojen? Olen kyllä aviossa lasteni isän kanssa ja ihan onnellisesti. Mieheni on minulle äärettömän tärkeä ja rakastan häntä täydestä sydämestäni. Silti noi lapset tulee ykkösenä. Ja tiedätkö mitä, myös miehelle lapset ovat ykkösiä. Jos pelastusveneessä pitäis valita kumman heittää veteen, puolison tai lapsen niin meidän kummankin valinta on puoliso. Karusti sanottuna, uuden puolison kyllä aina löytää. Maailma on täynnä potentiaalisia puolisoita, noita minun lapsiani on vain nuo kolme. Kummasti ne nuo syvästi ja ikuisesti rakastavat (kuten ap ja sinä) nimittäin ovat löytäneet uuden yhtä ihanan puolison eron tai puolison kuoleman jälkeen.

Tämä on totta. Elämä jatkuu. Puolisoita voi elämässä olla monta, mutta omaa lasta ei kukaan ikinä voi korvata.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on näitä avauksia, jotka aloittajan kannattaa itse ottaa talteen ja lukea sitten, jos ja kun on joskus päättänyt lapsia hankkia ja onnekseen saanut. Vaikka itse asiasta olisikin edelleen samaa mieltä, voin vakuuttaa, että aloituksen sävy hävettää. Inhimillinen kasvu on joskus sellaista.

Tämä

Vierailija kirjoitti:

Noinkohan isille oltaisiin yhtä hyökkääviä :D

Kyllä ollaan. Sen verran monta vuotta isäni mutinoita kuuntelin miten lapset ovat lähinnä häiriö parisuhteelle. Olisi sitten huolehtinut ehkäisystä, jos noin kerran lapsista ajatteli eikä valittanut lapsilleen.

Ap:n kirjoitus on kuin kopio omasta mielipiteestäni n. 20-vuotta sitten. Olin 27-vuotias ja suhde miehen kanssa kestänyt silloin reippaat kuusivuotta. Edelleen olen saman miehen kanssa, mutta olemme saaneet kolme ihanaa lasta. Vaikka mies on minulle tärkeä ja rakas ja käsittääkseni minä miehelle myös, kumpikaan ei epäröisi sekunttiakaan pelastaa ensin lapsia ja vasta sitten puolisoa. Olisin hyvin surullinen ja onneton jos menettäisin mieheni (hän lähtisi tai kuolisi) mutta jos menettäisin lapseni, menettäisin kaiken.