Lue keskustelun säännöt.
Mies tulee olemaan minulle aina tärkein ihminen, vaikka hankkisimmekin lapsia
09.11.2018 |
Elämäni rakkaus, jonka olen valinnut ja joka on valinnut minut. Jos lapsia joskus tulee, eivät he ole mitään meidän jatkeita vaan erillisiä ihmisiä, joiden persoonakaan ei välttämättä edes miellytä. Ikää vähän alle 30v niin minulla kuin miehelläkin, että mistään nuoruuden naiiviudesta ei ole kyse.
En tule ikinä ymmärtämään mammoja, joille lapsi on kaikki kaikessa. Vähiten niitä, jotka heittävät ihanan parisuhteenkin menemään, jos siihen syystä tai toisesta ei lapsia saada. Tuskin rakastavat silloin aidosti puolisoaan, haluavat vain ensisijaisesti lapsentekovälineen.
Kommentit (288)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata teidän sitten tehdä lapsia ollenkaan.
Siinä on romantiikka kaukana kun on luullut valvoneensa jo puoli vuotta ja sitten vauva alkaakin tehdä hampaita ja oppii konttaamaan ja nousemaan tukea varten suunnilleen samana päivänä ja sitten vasta tajuut, että tämähän se vasta valvomista onkin.
Siinä tilanteessa kun yrittäisi vielä laittaa parisuhteen lapsenhoidon edelle niin se stressi ja väsymys voisi olla lamauttavaa.Kannattaa varmaan hankkia lastenhoitoapua, jos noin joutuu uhriutumaan. Itse en edes harkitsi lasten hankkimista, jos ei taloudellinen ja sosiaalinen turva olisi kunnossa. Ja todellakin parisuhde menee edelle, parisuhteen hoitoa kun ei voi ulkoistaa, vaikka monet sitten lopulta siihen päätyvätkin...
Ap
Eli siis jos sulla olis treffi-ilta miehen kanssa ja just ennen kun olette lähdössä lapsi alkaa vaikka itkeä korvaansa niin sanot vaan lastenvahdille ja lapselle, että pärjäilkää. Menkää vaikka päivystykseen, tossa taksirahat?
Tietty lapsi olisi jo tossa vaiheessa tottunut hoitajiin kun teillä on ollut aina yöhoitaja hoitamassa yösyötötkin, ettei vaan parisuhde kärsi.Käsitykseni parisuhteen hoidosta on varmaankin erilainen kuin sinulla, minusta kun siihen ei tarvitse välttämättä mitään tuollaisia treffi-iltoja joissa ei ole mitään joustoa. Eikä toisaalta jokaista lapsen kitinää tarvitse myöskään päivystysasiana pitää. Äityliä minusta ei koskaan tule.
Ap
Niin, helppohan se olisi lapsen kipuitkua kestää kun joku muu sen kuuntelisi.
Kylläpä jaksat uhriutua. Mutta todellakin, jos se käy liiaksi oman jaksamiseni päälle niin totta kai hankin apua. En tarvitse mitään marttyyrin kruunua, hyvinvointi on minulle tärkeää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä tee lapsia jos ajattelet noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata teidän sitten tehdä lapsia ollenkaan.
Siinä on romantiikka kaukana kun on luullut valvoneensa jo puoli vuotta ja sitten vauva alkaakin tehdä hampaita ja oppii konttaamaan ja nousemaan tukea varten suunnilleen samana päivänä ja sitten vasta tajuut, että tämähän se vasta valvomista onkin.
Siinä tilanteessa kun yrittäisi vielä laittaa parisuhteen lapsenhoidon edelle niin se stressi ja väsymys voisi olla lamauttavaa.Kannattaa varmaan hankkia lastenhoitoapua, jos noin joutuu uhriutumaan. Itse en edes harkitsi lasten hankkimista, jos ei taloudellinen ja sosiaalinen turva olisi kunnossa. Ja todellakin parisuhde menee edelle, parisuhteen hoitoa kun ei voi ulkoistaa, vaikka monet sitten lopulta siihen päätyvätkin...
Ap
Eli siis jos sulla olis treffi-ilta miehen kanssa ja just ennen kun olette lähdössä lapsi alkaa vaikka itkeä korvaansa niin sanot vaan lastenvahdille ja lapselle, että pärjäilkää. Menkää vaikka päivystykseen, tossa taksirahat?
Tietty lapsi olisi jo tossa vaiheessa tottunut hoitajiin kun teillä on ollut aina yöhoitaja hoitamassa yösyötötkin, ettei vaan parisuhde kärsi.Käsitykseni parisuhteen hoidosta on varmaankin erilainen kuin sinulla, minusta kun siihen ei tarvitse välttämättä mitään tuollaisia treffi-iltoja joissa ei ole mitään joustoa. Eikä toisaalta jokaista lapsen kitinää tarvitse myöskään päivystysasiana pitää. Äityliä minusta ei koskaan tule.
Ap
Esim. korvatulehdus tai sen epäily ei ole päivystysasia, mutta pieni lapsi kipeänä eniten tarvitsee nimenomaan oman tärkeän aikuisen lohdutusta ja syliä. Ehkä sinusta ei kannattaisi tulla ollenkaan äitiä. Nykyään on täysin hyväksyttävää jäädä lapsettomaksi, joten miksi suotta ryhtyä leikkiin, joka rasittaa parisuhdetta ainakin hetkellisesti.
Tule kertomaan mielipiteesi uudelleen kun se pieni vauva tuhisee sylissäsi :)
Näin ne kaikki sanoo, ja sitten hoggusboggus oletkin kaksistaan sen lapsen kanssa suurimman osan ajasta kotona. Selitä sille vauvalle sitten tärkeysjärjestystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata teidän sitten tehdä lapsia ollenkaan.
Siinä on romantiikka kaukana kun on luullut valvoneensa jo puoli vuotta ja sitten vauva alkaakin tehdä hampaita ja oppii konttaamaan ja nousemaan tukea varten suunnilleen samana päivänä ja sitten vasta tajuut, että tämähän se vasta valvomista onkin.
Siinä tilanteessa kun yrittäisi vielä laittaa parisuhteen lapsenhoidon edelle niin se stressi ja väsymys voisi olla lamauttavaa.Kannattaa varmaan hankkia lastenhoitoapua, jos noin joutuu uhriutumaan. Itse en edes harkitsi lasten hankkimista, jos ei taloudellinen ja sosiaalinen turva olisi kunnossa. Ja todellakin parisuhde menee edelle, parisuhteen hoitoa kun ei voi ulkoistaa, vaikka monet sitten lopulta siihen päätyvätkin...
Ap
Eli siis jos sulla olis treffi-ilta miehen kanssa ja just ennen kun olette lähdössä lapsi alkaa vaikka itkeä korvaansa niin sanot vaan lastenvahdille ja lapselle, että pärjäilkää. Menkää vaikka päivystykseen, tossa taksirahat?
Tietty lapsi olisi jo tossa vaiheessa tottunut hoitajiin kun teillä on ollut aina yöhoitaja hoitamassa yösyötötkin, ettei vaan parisuhde kärsi.Käsitykseni parisuhteen hoidosta on varmaankin erilainen kuin sinulla, minusta kun siihen ei tarvitse välttämättä mitään tuollaisia treffi-iltoja joissa ei ole mitään joustoa. Eikä toisaalta jokaista lapsen kitinää tarvitse myöskään päivystysasiana pitää. Äityliä minusta ei koskaan tule.
Ap
Niin, helppohan se olisi lapsen kipuitkua kestää kun joku muu sen kuuntelisi.
Kylläpä jaksat uhriutua. Mutta todellakin, jos se käy liiaksi oman jaksamiseni päälle niin totta kai hankin apua. En tarvitse mitään marttyyrin kruunua, hyvinvointi on minulle tärkeää.
Ap
Kannattaa se parisuhde hoitaa niin hyväksi ennen lapsia, että se pärjää vähemmällä hoitamisella sen muutaman vuoden kun lapset on pieniä, kun ne lasten tarpeet on pakko laittaa kaiken muun edelle.
Tai sitten voi panostaa siihen parisuhteeseen kaikki paukut ja jättää sen lapsenteon muille.
Noinkohan isille oltaisiin yhtä hyökkääviä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata teidän sitten tehdä lapsia ollenkaan.
Siinä on romantiikka kaukana kun on luullut valvoneensa jo puoli vuotta ja sitten vauva alkaakin tehdä hampaita ja oppii konttaamaan ja nousemaan tukea varten suunnilleen samana päivänä ja sitten vasta tajuut, että tämähän se vasta valvomista onkin.
Siinä tilanteessa kun yrittäisi vielä laittaa parisuhteen lapsenhoidon edelle niin se stressi ja väsymys voisi olla lamauttavaa.Kannattaa varmaan hankkia lastenhoitoapua, jos noin joutuu uhriutumaan. Itse en edes harkitsi lasten hankkimista, jos ei taloudellinen ja sosiaalinen turva olisi kunnossa. Ja todellakin parisuhde menee edelle, parisuhteen hoitoa kun ei voi ulkoistaa, vaikka monet sitten lopulta siihen päätyvätkin...
Ap
Eli siis jos sulla olis treffi-ilta miehen kanssa ja just ennen kun olette lähdössä lapsi alkaa vaikka itkeä korvaansa niin sanot vaan lastenvahdille ja lapselle, että pärjäilkää. Menkää vaikka päivystykseen, tossa taksirahat?
Tietty lapsi olisi jo tossa vaiheessa tottunut hoitajiin kun teillä on ollut aina yöhoitaja hoitamassa yösyötötkin, ettei vaan parisuhde kärsi.Käsitykseni parisuhteen hoidosta on varmaankin erilainen kuin sinulla, minusta kun siihen ei tarvitse välttämättä mitään tuollaisia treffi-iltoja joissa ei ole mitään joustoa. Eikä toisaalta jokaista lapsen kitinää tarvitse myöskään päivystysasiana pitää. Äityliä minusta ei koskaan tule.
Ap
Esim. korvatulehdus tai sen epäily ei ole päivystysasia, mutta pieni lapsi kipeänä eniten tarvitsee nimenomaan oman tärkeän aikuisen lohdutusta ja syliä. Ehkä sinusta ei kannattaisi tulla ollenkaan äitiä. Nykyään on täysin hyväksyttävää jäädä lapsettomaksi, joten miksi suotta ryhtyä leikkiin, joka rasittaa parisuhdetta ainakin hetkellisesti.
No mutta tuskin se lapsi koko ajan kipeänä on, ettei millekään muulle jää ikinä aikaa. Ja jos on, niin sitten sitä aikaa ja apua pitää pystyä järjestämään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata teidän sitten tehdä lapsia ollenkaan.
Siinä on romantiikka kaukana kun on luullut valvoneensa jo puoli vuotta ja sitten vauva alkaakin tehdä hampaita ja oppii konttaamaan ja nousemaan tukea varten suunnilleen samana päivänä ja sitten vasta tajuut, että tämähän se vasta valvomista onkin.
Siinä tilanteessa kun yrittäisi vielä laittaa parisuhteen lapsenhoidon edelle niin se stressi ja väsymys voisi olla lamauttavaa.Kannattaa varmaan hankkia lastenhoitoapua, jos noin joutuu uhriutumaan. Itse en edes harkitsi lasten hankkimista, jos ei taloudellinen ja sosiaalinen turva olisi kunnossa. Ja todellakin parisuhde menee edelle, parisuhteen hoitoa kun ei voi ulkoistaa, vaikka monet sitten lopulta siihen päätyvätkin...
Ap
Eli siis jos sulla olis treffi-ilta miehen kanssa ja just ennen kun olette lähdössä lapsi alkaa vaikka itkeä korvaansa niin sanot vaan lastenvahdille ja lapselle, että pärjäilkää. Menkää vaikka päivystykseen, tossa taksirahat?
Tietty lapsi olisi jo tossa vaiheessa tottunut hoitajiin kun teillä on ollut aina yöhoitaja hoitamassa yösyötötkin, ettei vaan parisuhde kärsi.Käsitykseni parisuhteen hoidosta on varmaankin erilainen kuin sinulla, minusta kun siihen ei tarvitse välttämättä mitään tuollaisia treffi-iltoja joissa ei ole mitään joustoa. Eikä toisaalta jokaista lapsen kitinää tarvitse myöskään päivystysasiana pitää. Äityliä minusta ei koskaan tule.
Ap
Esim. korvatulehdus tai sen epäily ei ole päivystysasia, mutta pieni lapsi kipeänä eniten tarvitsee nimenomaan oman tärkeän aikuisen lohdutusta ja syliä. Ehkä sinusta ei kannattaisi tulla ollenkaan äitiä. Nykyään on täysin hyväksyttävää jäädä lapsettomaksi, joten miksi suotta ryhtyä leikkiin, joka rasittaa parisuhdetta ainakin hetkellisesti.
No mutta tuskin se lapsi koko ajan kipeänä on, ettei millekään muulle jää ikinä aikaa. Ja jos on, niin sitten sitä aikaa ja apua pitää pystyä järjestämään.
Ap
Kyllä sä sitten hoksaat, ettei sitä apua juuri kiinnosta juuri sinun lapsesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata teidän sitten tehdä lapsia ollenkaan.
Siinä on romantiikka kaukana kun on luullut valvoneensa jo puoli vuotta ja sitten vauva alkaakin tehdä hampaita ja oppii konttaamaan ja nousemaan tukea varten suunnilleen samana päivänä ja sitten vasta tajuut, että tämähän se vasta valvomista onkin.
Siinä tilanteessa kun yrittäisi vielä laittaa parisuhteen lapsenhoidon edelle niin se stressi ja väsymys voisi olla lamauttavaa.Kannattaa varmaan hankkia lastenhoitoapua, jos noin joutuu uhriutumaan. Itse en edes harkitsi lasten hankkimista, jos ei taloudellinen ja sosiaalinen turva olisi kunnossa. Ja todellakin parisuhde menee edelle, parisuhteen hoitoa kun ei voi ulkoistaa, vaikka monet sitten lopulta siihen päätyvätkin...
Ap
Eli siis jos sulla olis treffi-ilta miehen kanssa ja just ennen kun olette lähdössä lapsi alkaa vaikka itkeä korvaansa niin sanot vaan lastenvahdille ja lapselle, että pärjäilkää. Menkää vaikka päivystykseen, tossa taksirahat?
Tietty lapsi olisi jo tossa vaiheessa tottunut hoitajiin kun teillä on ollut aina yöhoitaja hoitamassa yösyötötkin, ettei vaan parisuhde kärsi.Käsitykseni parisuhteen hoidosta on varmaankin erilainen kuin sinulla, minusta kun siihen ei tarvitse välttämättä mitään tuollaisia treffi-iltoja joissa ei ole mitään joustoa. Eikä toisaalta jokaista lapsen kitinää tarvitse myöskään päivystysasiana pitää. Äityliä minusta ei koskaan tule.
Ap
Esim. korvatulehdus tai sen epäily ei ole päivystysasia, mutta pieni lapsi kipeänä eniten tarvitsee nimenomaan oman tärkeän aikuisen lohdutusta ja syliä. Ehkä sinusta ei kannattaisi tulla ollenkaan äitiä. Nykyään on täysin hyväksyttävää jäädä lapsettomaksi, joten miksi suotta ryhtyä leikkiin, joka rasittaa parisuhdetta ainakin hetkellisesti.
No mutta tuskin se lapsi koko ajan kipeänä on, ettei millekään muulle jää ikinä aikaa. Ja jos on, niin sitten sitä aikaa ja apua pitää pystyä järjestämään.
Ap
Kyllä sä sitten hoksaat, ettei sitä apua juuri kiinnosta juuri sinun lapsesi.
Sosiaaliset ja taloudelliset edellytykset pitää olla kunnossa, jos lapsia hankkii. Rahalla saa jos ei lähipiiristä apua muuten liikene.
Ap
Tässä aloituksessa on vähän puurot ja vellit sekaisin. Ylipäätään näitä rakkauksia ei voi verrata (rakkautta lapseen, rakkautta kumppaniin) ja koko tärkeysjärjestykseen laittaminen on siinä mielessä ihan järjetöntä.
Sen sijaan miten elämässä priorisoi on sitten myös kulttuurinen kysymys. Suomessa on tapana uhriutua lasten takia ja antaa parisuhteen kärsiä (teen tätä itsekin, vaikka en haluaisi). Lapset menee käytännön asioissa parisuhteen edelle, ei esim. palkata lastenhoitajia vaan ollaan ilman kahdenkeskistä aikaa ja tehdään kaikkea lapsille kivaa. Esim. Ranskassa on perinteisesti hyvin erilainen asetelma - lapset on paljon isovanhemmilla, perhelomilla palkataan hoitajia, että saadaan aikuisten aikaa. En usko, etteivätkö ranskalaisetkin kuitenkin rakastaisi lapsiaan ihan yhtä lailla.
Mutuna luulen, että Suomessa erottaisiin vähemmän, jos parisuhdetta priorisoitaisiin enemmän. Lapset kyllä vie kaiken kaistan, mutta pitäisi panostaa parisuhteeseenkin.
Niin ja tuohon ei-naiviuteen, kun on jo päälle kolmekymppinen. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tietty naivius säilyy niin pitkään iästä huolimatta, kunnes on ottanut vastuuta ja kasvattanut lasta. Se vaan on niin mullistava kokemus. Ja siksi ilmaisen sen noin, enkä "kunnes on saanut lapsia", sillä se vastuunkanto toisesta ihmisestä on siinä se juttu, eikä esimerkiksi jonkun saattaminen vahingossa raskaaksi tai silloin tällöin lastensa kanssa tapaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, mitä enemmän vastailet sitä enemmän alkaa kuulostaa siltä, että aiot sittenkin hoitaa lapsiasi ja parisuhdetta siinä sivussa sen verran kun arjessa pystyy. Eli taidat sittenkin olla vain tavallinen äiti jos päätättekin miehen kanssa lisääntyä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, mitä enemmän vastailet sitä enemmän alkaa kuulostaa siltä, että aiot sittenkin hoitaa lapsiasi ja parisuhdetta siinä sivussa sen verran kun arjessa pystyy. Eli taidat sittenkin olla vain tavallinen äiti jos päätättekin miehen kanssa lisääntyä.
Millä perusteella? Sillä että hoitaisin sairastunutta lasta? Ja mikäs ajattelit että miehen osuus tässä kuviossa olisi? Tuntuu moni tässä ketjussa ajattelevan että se on vain naisen tehtävä hoitaa lasta, ehkäpä omasta kokemuksestaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, mitä enemmän vastailet sitä enemmän alkaa kuulostaa siltä, että aiot sittenkin hoitaa lapsiasi ja parisuhdetta siinä sivussa sen verran kun arjessa pystyy. Eli taidat sittenkin olla vain tavallinen äiti jos päätättekin miehen kanssa lisääntyä.
Millä perusteella? Sillä että hoitaisin sairastunutta lasta? Ja mikäs ajattelit että miehen osuus tässä kuviossa olisi? Tuntuu moni tässä ketjussa ajattelevan että se on vain naisen tehtävä hoitaa lasta, ehkäpä omasta kokemuksestaan.
Ap
No eikö se isä hoida sitä omaa lastaan siinä missä sinäkin ja sitä teidän parisuhdetta niin paljon kun arjessa pystyy, se on ainakin minun kokemukseni perheen isästä ja perhe-elämästä.
Ei siinä ole mitään pahaa jos on onnellinen tavallinen perhe, tavallinen isä, tavallinen äiti ja tavalliset lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, mitä enemmän vastailet sitä enemmän alkaa kuulostaa siltä, että aiot sittenkin hoitaa lapsiasi ja parisuhdetta siinä sivussa sen verran kun arjessa pystyy. Eli taidat sittenkin olla vain tavallinen äiti jos päätättekin miehen kanssa lisääntyä.
Millä perusteella? Sillä että hoitaisin sairastunutta lasta? Ja mikäs ajattelit että miehen osuus tässä kuviossa olisi? Tuntuu moni tässä ketjussa ajattelevan että se on vain naisen tehtävä hoitaa lasta, ehkäpä omasta kokemuksestaan.
Ap
No eikö se isä hoida sitä omaa lastaan siinä missä sinäkin ja sitä teidän parisuhdetta niin paljon kun arjessa pystyy, se on ainakin minun kokemukseni perheen isästä ja perhe-elämästä.
Ei siinä ole mitään pahaa jos on onnellinen tavallinen perhe, tavallinen isä, tavallinen äiti ja tavalliset lapset.
Minä en mistään tavallisuudesta tai epätavallisuudesta ole omalla kohdallani tainnut puhuakaan, mutta nyt kun otit esille, niin kyllä minusta ajatteluni taitaa vähän epätavalliselta vaikuttaa. Ja peukutusten määrästä pääteleen muidenkin mielestä, vaikka ei (odotetusti, av kun on täynnä surkeassa parisuhteessa tai eroperheessä kärvisteleviä marttyyriäityleitä) hyvällä tavalla. Pointtinihan oli se, että mies on ja tulee aina olemaan minulle se tärkein ihminen, ei se, että hoitaisimmeko me niitä yhdessä hankittuja lapsia.
Ap
Tuleeko mies olemaan sinulle se kaikkein tärkein ihminen silloinkin, jos hän jättää sinut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, mitä enemmän vastailet sitä enemmän alkaa kuulostaa siltä, että aiot sittenkin hoitaa lapsiasi ja parisuhdetta siinä sivussa sen verran kun arjessa pystyy. Eli taidat sittenkin olla vain tavallinen äiti jos päätättekin miehen kanssa lisääntyä.
Millä perusteella? Sillä että hoitaisin sairastunutta lasta? Ja mikäs ajattelit että miehen osuus tässä kuviossa olisi? Tuntuu moni tässä ketjussa ajattelevan että se on vain naisen tehtävä hoitaa lasta, ehkäpä omasta kokemuksestaan.
Ap
No eikö se isä hoida sitä omaa lastaan siinä missä sinäkin ja sitä teidän parisuhdetta niin paljon kun arjessa pystyy, se on ainakin minun kokemukseni perheen isästä ja perhe-elämästä.
Ei siinä ole mitään pahaa jos on onnellinen tavallinen perhe, tavallinen isä, tavallinen äiti ja tavalliset lapset.Minä en mistään tavallisuudesta tai epätavallisuudesta ole omalla kohdallani tainnut puhuakaan, mutta nyt kun otit esille, niin kyllä minusta ajatteluni taitaa vähän epätavalliselta vaikuttaa. Ja peukutusten määrästä pääteleen muidenkin mielestä, vaikka ei (odotetusti, av kun on täynnä surkeassa parisuhteessa tai eroperheessä kärvisteleviä marttyyriäityleitä) hyvällä tavalla. Pointtinihan oli se, että mies on ja tulee aina olemaan minulle se tärkein ihminen, ei se, että hoitaisimmeko me niitä yhdessä hankittuja lapsia.
Ap
Mutta eihän tolla julistuksella ole mitään merkitystä kun et kerran kuitenkaan ole laittamassa sitä miestä lastesi edelle.
Vierailija kirjoitti:
Tuleeko mies olemaan sinulle se kaikkein tärkein ihminen silloinkin, jos hän jättää sinut?
Sinun taitaa olla vaikea uskoa, että hyviä ja kestäviäkin parisuhteita on olemassa? Harmi, ettet ole löytänyt kunnollista miestä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, mitä enemmän vastailet sitä enemmän alkaa kuulostaa siltä, että aiot sittenkin hoitaa lapsiasi ja parisuhdetta siinä sivussa sen verran kun arjessa pystyy. Eli taidat sittenkin olla vain tavallinen äiti jos päätättekin miehen kanssa lisääntyä.
Millä perusteella? Sillä että hoitaisin sairastunutta lasta? Ja mikäs ajattelit että miehen osuus tässä kuviossa olisi? Tuntuu moni tässä ketjussa ajattelevan että se on vain naisen tehtävä hoitaa lasta, ehkäpä omasta kokemuksestaan.
Ap
No eikö se isä hoida sitä omaa lastaan siinä missä sinäkin ja sitä teidän parisuhdetta niin paljon kun arjessa pystyy, se on ainakin minun kokemukseni perheen isästä ja perhe-elämästä.
Ei siinä ole mitään pahaa jos on onnellinen tavallinen perhe, tavallinen isä, tavallinen äiti ja tavalliset lapset.Minä en mistään tavallisuudesta tai epätavallisuudesta ole omalla kohdallani tainnut puhuakaan, mutta nyt kun otit esille, niin kyllä minusta ajatteluni taitaa vähän epätavalliselta vaikuttaa. Ja peukutusten määrästä pääteleen muidenkin mielestä, vaikka ei (odotetusti, av kun on täynnä surkeassa parisuhteessa tai eroperheessä kärvisteleviä marttyyriäityleitä) hyvällä tavalla. Pointtinihan oli se, että mies on ja tulee aina olemaan minulle se tärkein ihminen, ei se, että hoitaisimmeko me niitä yhdessä hankittuja lapsia.
Ap
Mutta eihän tolla julistuksella ole mitään merkitystä kun et kerran kuitenkaan ole laittamassa sitä miestä lastesi edelle.
Siis miten niin en ole laittamassa? Jos minun pitäisi valita, kumpi kuolisi, niin lapsi, mutta tämä nyt on typerä ääriesimerkki. Vai takerruitko siihen jonkun toisen kirjoittamaan esimerkkiin, jossa sairastuneesta lapsesta pitäisi huolehtia ennemmin kuin mennä viettämään treffi-iltaa?
Ap
Niin, helppohan se olisi lapsen kipuitkua kestää kun joku muu sen kuuntelisi.