Lue keskustelun säännöt.
Mies tulee olemaan minulle aina tärkein ihminen, vaikka hankkisimmekin lapsia
09.11.2018 |
Elämäni rakkaus, jonka olen valinnut ja joka on valinnut minut. Jos lapsia joskus tulee, eivät he ole mitään meidän jatkeita vaan erillisiä ihmisiä, joiden persoonakaan ei välttämättä edes miellytä. Ikää vähän alle 30v niin minulla kuin miehelläkin, että mistään nuoruuden naiiviudesta ei ole kyse.
En tule ikinä ymmärtämään mammoja, joille lapsi on kaikki kaikessa. Vähiten niitä, jotka heittävät ihanan parisuhteenkin menemään, jos siihen syystä tai toisesta ei lapsia saada. Tuskin rakastavat silloin aidosti puolisoaan, haluavat vain ensisijaisesti lapsentekovälineen.
Kommentit (288)
Vierailija kirjoitti:
Entäs sitten oidipuskompleksi. Mihin sitä tarvitaan, jos kerran on niin selvää, että vanhemmat rakastavat lasta enemmän kuin toisiaan?
Hassua, että täällä ihmiset alapeukuttavat, kun joku vain kysyy jotain. Eikä kysymykseen kuitenkaan vastata mitään. Tätä näkee usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää haukkuko ap:ta. Luulen että hän on ihana, voimakkaasti tunteva ihminen ja jos hän saa lapsen niin sitten hän hurmaantuu lapseenkin. Myös minä olin tuollainen ja kun sitten sain lapsen niin tuntui että vähintään jeesus on syntynyt uudestaan maailmaan. Tottakai se romanttinen rakkaus jäi kakkoseksi. Mutta ihanaa miten elämä tuo ruusuja meille tunneihmisille!
Kiinnitin huomioni siihen, että so puhuu tosi rumasti muista äideistä: kirjoittaa „äityleistä“, moittii yksinhuoltajia, väittää muiden uhriutuvan, olevan huonoissa parisuhteissa jne jne. Siksi alapeukutan ap:n viestejä.
Itse asiasta olen samaa mieltä kuin moni muukin: on järjetöntä vertailla kahta niin erityyppistä rakkauden lajia ja laittaa niitä tärkeysjärjestykseen. Myös vastakkainasettelu, jossa verrataan aikuisen miehen tai naisen ja pienen lapsen tarpeita ja niihin vastaamista ja niihin vastaamisen priorisoimista on järjetön. Jokainen täyspäinen aikuinen vastaa ensin vauvan/pikkulapsen tarpeisiin (nälkä, jano, kuuma, kylmä, kipu, turvan tarve) kuin aikuisen tarpeisiin (leffailta, seksiä, romanttinen kävely tms.), perustarpeistaan aikuinen osaa huolehtia itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et selvästikään tiedä äitinä olemisesta yhtään mitään.
No kerropa? Ja äitylit ovat sitten eri asia kuin äidit. Miten voi olla niin vaikea käsittää, että joillekin romanttinen rakkaus ON tärkeämpi kuin mikään muu?
Eivätkä kaikki äidit edes rakasta lapsiaan. Aivan turha äitimyytti tuo, että lapsesta tulee äidille aina tärkein. Kulttuurijuttu. Totta kyllä että on äitejä jotka eivät rakasta lapsiaan, mutta vähemmän kuin ns. tavallisia äitejä, onneksi. Totta myöskin se että romanttinen rakkaus ei kestä kauaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kiinnitin huomioni siihen, että so puhuu tosi rumasti muista äideistä: kirjoittaa „äityleistä“, moittii yksinhuoltajia, väittää muiden uhriutuvan, olevan huonoissa parisuhteissa jne jne. Siksi alapeukutan ap:n viestejä.
Itse asiasta olen samaa mieltä kuin moni muukin: on järjetöntä vertailla kahta niin erityyppistä rakkauden lajia ja laittaa niitä tärkeysjärjestykseen. Myös vastakkainasettelu, jossa verrataan aikuisen miehen tai naisen ja pienen lapsen tarpeita ja niihin vastaamista ja niihin vastaamisen priorisoimista on järjetön. Jokainen täyspäinen aikuinen vastaa ensin vauvan/pikkulapsen tarpeisiin (nälkä, jano, kuuma, kylmä, kipu, turvan tarve) kuin aikuisen tarpeisiin (leffailta, seksiä, romanttinen kävely tms.), perustarpeistaan aikuinen osaa huolehtia itsekin.
Ei aloituksessa sanottu, että aikuisen ihmisen tarpeisiin pitäisi vastata ensin. Siinä puhuttiin vain tunteiden voimakkuudesta, ei teoista.
Itse ajattelen, että suurin osa ihmisistä ei pysty tuntemaan edes romanttista rakkautta, saati sitten sellaista äidinrakkautta joka olisi suurempaa kuin romanttinen rakkaus. Siihen, kumpi oikeasti on suurempaa, en pysty vastaamaan, koska minulla ei ole yhtäkään lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullekin puoliso on tärkein, tietysti
Oma puoliso on se tärkein niin kauan, kunnes tulee lapsia. Lapselle ne omat vanhemmat ovat tärkeimmät, ennenkuin löytää oman puolison. Puoliso on hänellekin tärkein, kunnes tulee lapsia jne jne... Näi se vaan menee.
Monesti ihmiset, jotka eivät löydä puolisoa ja/tai perusta perhettä, omat vanhemmat ovat ne tärkeimmät ihmiset.
luulen, että on ihan normaalia ajatella, että se oma kulta on se tärkein, mutta kun lapset syntyy, huomaa, että mitään sen tärkeämpää ei voi olla. Elämäntilanteet muuttuu ja ihminen niiden mukana.
Eivät vanhemmat ainakaan minulle olleet tärkeimmät siihen asti kunnes löysin puolison. Kyllähän lapsena kaveritkin ja lemmikit ovat helposti tärkeämpiä kuin vanhemmat.
Mitenkäs ap näin 7 vuoden jälkeen, mitkä tunnelmat?
Ei tietenkään sellainen olisi hieno suhde, mutta emmehän tiedä edes onko asia niin. Tässä keskustelussa on puhe siitä, voiko nainen rakastaa miestään enemmän kuin lastaan, ei siitä voiko mies rakastaa naista.