Lue keskustelun säännöt.
Mies tulee olemaan minulle aina tärkein ihminen, vaikka hankkisimmekin lapsia
09.11.2018 |
Elämäni rakkaus, jonka olen valinnut ja joka on valinnut minut. Jos lapsia joskus tulee, eivät he ole mitään meidän jatkeita vaan erillisiä ihmisiä, joiden persoonakaan ei välttämättä edes miellytä. Ikää vähän alle 30v niin minulla kuin miehelläkin, että mistään nuoruuden naiiviudesta ei ole kyse.
En tule ikinä ymmärtämään mammoja, joille lapsi on kaikki kaikessa. Vähiten niitä, jotka heittävät ihanan parisuhteenkin menemään, jos siihen syystä tai toisesta ei lapsia saada. Tuskin rakastavat silloin aidosti puolisoaan, haluavat vain ensisijaisesti lapsentekovälineen.
Kommentit (288)
Vierailija kirjoitti:
Mä luulin ajattelevani aika samoin kunnes ap alkoi puhua romanttisesta rakkaudesta. Mä en halua laittaa lapsia mieheni edelle. Parisuhde mieheen on ollut ennen lapsia, kannattelee perhettä ja jää vielä kun lapset aikuistuvat. Vanhempien kestävä parisuhde on lapsille turvallinen kasvualusta. Arjessa lasten tarpeet ovat monesti kiireisempiä ja aikuiset voivat odottaa, mutta se ei tarkoita ettäkö lapset olisivat tärkeämpiä.
Mutta jos puolisosta puhuu romanttisena rakkautena, saa sen käsityksen, että kun romanttisen rakkauden kohde vaihtuu, entinen puoliso ja lapsetkin saavat väistyä. Se arvomaailma on taas ihan päinvastainen kuin omani.
No tarkoitin rakkautta kahden aikuisen eli parisuhteen osapuolten välillä. Ei minulla ainakaan rakkauden kohde vaihdu vähän väliä, av-mammoilla ilmeisesti vaihtuu. Parisuhteeseen kuuluu romanttinen rakkaus (eli se The Rakkaus, ihan sama miten sitä nimittää), erotiikka, kumppanuus, ystävyys ja ihan se arjen jakaminenkin, mutta kyllä nuo muut muuttuvat melko merkityksettömiksi jos se rakkaus häviää tai laimenee. Mistään alkuhuuman tunnemyrskyistä ei ole kyse.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entäs kun mies polkee ennemmin naapurin ritvaa kuin tulpatonta mopoa eikä katsokaan sua päin, siinähän olet raskausarpinesi, läskeinesi, riipurintoinesi ja revittyine vit-tuinesi.
Kysytäänpä sitten mitä mieltä olet.
Mieheni ei ole tuollainen, ja ehkäpä siksi rakastankin häntä enemmän kuin ne mammat, jotka väittävät että "ei sitä voi tietää, joskus niin voi käydä ja mites sitten suu pannaan". Kun ei voi. Olen pahoillani, että olette saaneet huonommat miehet tai ette alun perinkään ole vaivautuneet tutustumaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata teidän sitten tehdä lapsia ollenkaan.
Siinä on romantiikka kaukana kun on luullut valvoneensa jo puoli vuotta ja sitten vauva alkaakin tehdä hampaita ja oppii konttaamaan ja nousemaan tukea varten suunnilleen samana päivänä ja sitten vasta tajuut, että tämähän se vasta valvomista onkin.
Siinä tilanteessa kun yrittäisi vielä laittaa parisuhteen lapsenhoidon edelle niin se stressi ja väsymys voisi olla lamauttavaa.
Kannattaa varmaan hankkia lastenhoitoapua, jos noin joutuu uhriutumaan. Itse en edes harkitsi lasten hankkimista, jos ei taloudellinen ja sosiaalinen turva olisi kunnossa. Ja todellakin parisuhde menee edelle, parisuhteen hoitoa kun ei voi ulkoistaa, vaikka monet sitten lopulta siihen päätyvätkin...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata teidän sitten tehdä lapsia ollenkaan.
Siinä on romantiikka kaukana kun on luullut valvoneensa jo puoli vuotta ja sitten vauva alkaakin tehdä hampaita ja oppii konttaamaan ja nousemaan tukea varten suunnilleen samana päivänä ja sitten vasta tajuut, että tämähän se vasta valvomista onkin.
Siinä tilanteessa kun yrittäisi vielä laittaa parisuhteen lapsenhoidon edelle niin se stressi ja väsymys voisi olla lamauttavaa.Kannattaa varmaan hankkia lastenhoitoapua, jos noin joutuu uhriutumaan. Itse en edes harkitsi lasten hankkimista, jos ei taloudellinen ja sosiaalinen turva olisi kunnossa. Ja todellakin parisuhde menee edelle, parisuhteen hoitoa kun ei voi ulkoistaa, vaikka monet sitten lopulta siihen päätyvätkin...
Ap
Lastenhoidon toki voi ulkoistaa, mutta ei vanhemmuutta. Jos vauva nukkuu huonosti, niin kyllä siinä väkisinkin tulee vanhemmille univelkaa, ellei vauva ole joka yö hoitajan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ap ei tule täältä eromammojen joukosta saamaan tukea mielipiteelleen. Totuus on se, että lapsen on paras kasvaa perheessä, jossa vanhemmat rakastavat toisiaan maailman eniten. Ei se tarkoita mustavalkoisesti sitä että lapset ovat heitteillä kun äiti ja isi peuhaa. Vaan antaa hyvän mallin terveestä naisen ja miehen välisestä suhteesta joka kestää läpi elämän. Niinpä niin .
Toi on kyllä mun mielestä niin lapsellinen tapa lähestyä aihetta. Just niinku jotku esiteinit saattais ajatella "kenestä kaverista sä tykkäät eniten, sun täytyy kyl tykkää musta eniten". Ei rakkautta voi arvottaa.
Ei voi sanoa, että sua mä rakastan ihan vähän ja tota taas tosi paljon. Sitä joko rakastaa tai ei rakasta. Minä rakastan miestäni (romanttisesti) ja lapsiani (äidillisesti), kumpikin rakkaus on ihan yhtä suuri, toki lasten tarpeet menee miehen tarpeiden edelle tietenkin kun ovat vielä pieniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä ja mies ollaan toisillemme tärkeät ja rakastetaan toisiamme, mutta kummallekin lapset on aina tärkeimmät, kumpikin antaisi henkensä lasten eteen, se on ihan normaalia biologiaa. Ihminen, muut eläimet ja jopa kasvit suojelevat jälkeläisiään kaikelta mahdolliselta.
Mun mielestä olisi aika sairasta että tehdään meidän yhteisistä geeneistä lapsi, mutta ei rakasteta lasta enemmän kuin itseä tai puolisoa, miksi sitten tehdä joku yhdentekevä lapsi siihen riesaksi. Rakkaus omaan lapseen on niin erilaista kuin se romanttinen rakkaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei tule täältä eromammojen joukosta saamaan tukea mielipiteelleen. Totuus on se, että lapsen on paras kasvaa perheessä, jossa vanhemmat rakastavat toisiaan maailman eniten. Ei se tarkoita mustavalkoisesti sitä että lapset ovat heitteillä kun äiti ja isi peuhaa. Vaan antaa hyvän mallin terveestä naisen ja miehen välisestä suhteesta joka kestää läpi elämän. Niinpä niin .
Toi on kyllä mun mielestä niin lapsellinen tapa lähestyä aihetta. Just niinku jotku esiteinit saattais ajatella "kenestä kaverista sä tykkäät eniten, sun täytyy kyl tykkää musta eniten". Ei rakkautta voi arvottaa.
Ei voi sanoa, että sua mä rakastan ihan vähän ja tota taas tosi paljon. Sitä joko rakastaa tai ei rakasta. Minä rakastan miestäni (romanttisesti) ja lapsiani (äidillisesti), kumpikin rakkaus on ihan yhtä suuri, toki lasten tarpeet menee miehen tarpeiden edelle tietenkin kun ovat vielä pieniä.
Sulla tais vähän mennä pääpointti sitten ohi. Ei siinä tarvi asettaa mitään arvotusjärjestykseen. Äidin ja isän parisuhde on se minkä pohjalle onnellinen perhe kiteytyy. Noin, josko helpottaisi vähän. Juo lasi vettä väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei tule täältä eromammojen joukosta saamaan tukea mielipiteelleen. Totuus on se, että lapsen on paras kasvaa perheessä, jossa vanhemmat rakastavat toisiaan maailman eniten. Ei se tarkoita mustavalkoisesti sitä että lapset ovat heitteillä kun äiti ja isi peuhaa. Vaan antaa hyvän mallin terveestä naisen ja miehen välisestä suhteesta joka kestää läpi elämän. Niinpä niin .
Toi on kyllä mun mielestä niin lapsellinen tapa lähestyä aihetta. Just niinku jotku esiteinit saattais ajatella "kenestä kaverista sä tykkäät eniten, sun täytyy kyl tykkää musta eniten". Ei rakkautta voi arvottaa.
Ei voi sanoa, että sua mä rakastan ihan vähän ja tota taas tosi paljon. Sitä joko rakastaa tai ei rakasta. Minä rakastan miestäni (romanttisesti) ja lapsiani (äidillisesti), kumpikin rakkaus on ihan yhtä suuri, toki lasten tarpeet menee miehen tarpeiden edelle tietenkin kun ovat vielä pieniä.Sulla tais vähän mennä pääpointti sitten ohi. Ei siinä tarvi asettaa mitään arvotusjärjestykseen. Äidin ja isän parisuhde on se minkä pohjalle onnellinen perhe kiteytyy. Noin, josko helpottaisi vähän. Juo lasi vettä väliin.
Ahaa, ymmärsin sitten varmaan väärin ton kohan missä 'vanhemmat rakastaa toisiaan eniten'.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ja mies ollaan toisillemme tärkeät ja rakastetaan toisiamme, mutta kummallekin lapset on aina tärkeimmät, kumpikin antaisi henkensä lasten eteen, se on ihan normaalia biologiaa. Ihminen, muut eläimet ja jopa kasvit suojelevat jälkeläisiään kaikelta mahdolliselta.
Mun mielestä olisi aika sairasta että tehdään meidän yhteisistä geeneistä lapsi, mutta ei rakasteta lasta enemmän kuin itseä tai puolisoa, miksi sitten tehdä joku yhdentekevä lapsi siihen riesaksi. Rakkaus omaan lapseen on niin erilaista kuin se romanttinen rakkaus.
Minä puolestani haluaisin mieluummin selvitä tragediasta eli lapsen menetyksestä mieheni kanssa kuin yksinhuoltajana yrittää pitää huolta sekä lapsesta että itsestäni surun keskellä ilman miestäni, jos hänet menettäisin. Mutta tuo nyt on niin ääriesimerkki että ei ole mielekästä pohtia. En kuitenkaan haluaisi, että mieheni heittäisi henkensä lasta tai minuakaan suojellakseen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, miksi sitten ylipäätään ajattelit hankkia lapsia? Lapsen tulo väkisin rasittaa parisuhdetta, joten miksi suotta ryhtyä sellaiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei tule täältä eromammojen joukosta saamaan tukea mielipiteelleen. Totuus on se, että lapsen on paras kasvaa perheessä, jossa vanhemmat rakastavat toisiaan maailman eniten. Ei se tarkoita mustavalkoisesti sitä että lapset ovat heitteillä kun äiti ja isi peuhaa. Vaan antaa hyvän mallin terveestä naisen ja miehen välisestä suhteesta joka kestää läpi elämän. Niinpä niin .
Toi on kyllä mun mielestä niin lapsellinen tapa lähestyä aihetta. Just niinku jotku esiteinit saattais ajatella "kenestä kaverista sä tykkäät eniten, sun täytyy kyl tykkää musta eniten". Ei rakkautta voi arvottaa.
Ei voi sanoa, että sua mä rakastan ihan vähän ja tota taas tosi paljon. Sitä joko rakastaa tai ei rakasta. Minä rakastan miestäni (romanttisesti) ja lapsiani (äidillisesti), kumpikin rakkaus on ihan yhtä suuri, toki lasten tarpeet menee miehen tarpeiden edelle tietenkin kun ovat vielä pieniä.Sulla tais vähän mennä pääpointti sitten ohi. Ei siinä tarvi asettaa mitään arvotusjärjestykseen. Äidin ja isän parisuhde on se minkä pohjalle onnellinen perhe kiteytyy. Noin, josko helpottaisi vähän. Juo lasi vettä väliin.
Ahaa, ymmärsin sitten varmaan väärin ton kohan missä 'vanhemmat rakastaa toisiaan eniten'.
Halusit luultavasti takertua sanamuotoon jotta voisit sivuuttaa itse asian. Tämä on yllättävän yleistä varsinkin silloin kun kuullaan jotain mikä tuntuu itsestä epämiellyttävältä. Eromamma, otaksun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti on pareja joiden suhde menee kaiken edelle ja kaipa sekin on ok jos sitä ei lapsille kailottele ääneen taikka priorisoi sitä lasten kustannuksella. Oma kokemus: lapsen puolesta olen valmis antamaan vaikka henkeni mutta miehen puolesta en. Silti osataan olla yhdessä ja rakastaa: molemmille lapsi ja lapsen elämä, tulevaisuus on se tärkein. Jos pitäisi pelastaa puoliso tai lapsi niin molempien valinta on lapsi. Ei se tarkoita ettei parisuhde ole tärkeä vaan että parisuhteessa luotu uusi elämä on arvokas ja korvaamaton, puolet minua ja puolet toista.
Kannattaa saada se lapsi niin osaat sen jälkeen tunnistaa omat tunteesi asiassa ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata teidän sitten tehdä lapsia ollenkaan.
Siinä on romantiikka kaukana kun on luullut valvoneensa jo puoli vuotta ja sitten vauva alkaakin tehdä hampaita ja oppii konttaamaan ja nousemaan tukea varten suunnilleen samana päivänä ja sitten vasta tajuut, että tämähän se vasta valvomista onkin.
Siinä tilanteessa kun yrittäisi vielä laittaa parisuhteen lapsenhoidon edelle niin se stressi ja väsymys voisi olla lamauttavaa.Kannattaa varmaan hankkia lastenhoitoapua, jos noin joutuu uhriutumaan. Itse en edes harkitsi lasten hankkimista, jos ei taloudellinen ja sosiaalinen turva olisi kunnossa. Ja todellakin parisuhde menee edelle, parisuhteen hoitoa kun ei voi ulkoistaa, vaikka monet sitten lopulta siihen päätyvätkin...
Ap
Eli siis jos sulla olis treffi-ilta miehen kanssa ja just ennen kun olette lähdössä lapsi alkaa vaikka itkeä korvaansa niin sanot vaan lastenvahdille ja lapselle, että pärjäilkää. Menkää vaikka päivystykseen, tossa taksirahat?
Tietty lapsi olisi jo tossa vaiheessa tottunut hoitajiin kun teillä on ollut aina yöhoitaja hoitamassa yösyötötkin, ettei vaan parisuhde kärsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä kyllä tuollaista naista ottais, joka pistää minut lapseni edelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata teidän sitten tehdä lapsia ollenkaan.
Siinä on romantiikka kaukana kun on luullut valvoneensa jo puoli vuotta ja sitten vauva alkaakin tehdä hampaita ja oppii konttaamaan ja nousemaan tukea varten suunnilleen samana päivänä ja sitten vasta tajuut, että tämähän se vasta valvomista onkin.
Siinä tilanteessa kun yrittäisi vielä laittaa parisuhteen lapsenhoidon edelle niin se stressi ja väsymys voisi olla lamauttavaa.Kannattaa varmaan hankkia lastenhoitoapua, jos noin joutuu uhriutumaan. Itse en edes harkitsi lasten hankkimista, jos ei taloudellinen ja sosiaalinen turva olisi kunnossa. Ja todellakin parisuhde menee edelle, parisuhteen hoitoa kun ei voi ulkoistaa, vaikka monet sitten lopulta siihen päätyvätkin...
Ap
Eli siis jos sulla olis treffi-ilta miehen kanssa ja just ennen kun olette lähdössä lapsi alkaa vaikka itkeä korvaansa niin sanot vaan lastenvahdille ja lapselle, että pärjäilkää. Menkää vaikka päivystykseen, tossa taksirahat?
Tietty lapsi olisi jo tossa vaiheessa tottunut hoitajiin kun teillä on ollut aina yöhoitaja hoitamassa yösyötötkin, ettei vaan parisuhde kärsi.
Oikeesti säästäkää sitä perjantaipulloa vähän illemmalle!
Vierailija kirjoitti:
En mä kyllä tuollaista naista ottais, joka pistää minut lapseni edelle.
Enkä mä tuollaista miestä!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata teidän sitten tehdä lapsia ollenkaan.
Siinä on romantiikka kaukana kun on luullut valvoneensa jo puoli vuotta ja sitten vauva alkaakin tehdä hampaita ja oppii konttaamaan ja nousemaan tukea varten suunnilleen samana päivänä ja sitten vasta tajuut, että tämähän se vasta valvomista onkin.
Siinä tilanteessa kun yrittäisi vielä laittaa parisuhteen lapsenhoidon edelle niin se stressi ja väsymys voisi olla lamauttavaa.Kannattaa varmaan hankkia lastenhoitoapua, jos noin joutuu uhriutumaan. Itse en edes harkitsi lasten hankkimista, jos ei taloudellinen ja sosiaalinen turva olisi kunnossa. Ja todellakin parisuhde menee edelle, parisuhteen hoitoa kun ei voi ulkoistaa, vaikka monet sitten lopulta siihen päätyvätkin...
Ap
Eli siis jos sulla olis treffi-ilta miehen kanssa ja just ennen kun olette lähdössä lapsi alkaa vaikka itkeä korvaansa niin sanot vaan lastenvahdille ja lapselle, että pärjäilkää. Menkää vaikka päivystykseen, tossa taksirahat?
Tietty lapsi olisi jo tossa vaiheessa tottunut hoitajiin kun teillä on ollut aina yöhoitaja hoitamassa yösyötötkin, ettei vaan parisuhde kärsi.
Käsitykseni parisuhteen hoidosta on varmaankin erilainen kuin sinulla, minusta kun siihen ei tarvitse välttämättä mitään tuollaisia treffi-iltoja joissa ei ole mitään joustoa. Eikä toisaalta jokaista lapsen kitinää tarvitse myöskään päivystysasiana pitää. Äityliä minusta ei koskaan tule.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei tule täältä eromammojen joukosta saamaan tukea mielipiteelleen. Totuus on se, että lapsen on paras kasvaa perheessä, jossa vanhemmat rakastavat toisiaan maailman eniten. Ei se tarkoita mustavalkoisesti sitä että lapset ovat heitteillä kun äiti ja isi peuhaa. Vaan antaa hyvän mallin terveestä naisen ja miehen välisestä suhteesta joka kestää läpi elämän. Niinpä niin .
Toi on kyllä mun mielestä niin lapsellinen tapa lähestyä aihetta. Just niinku jotku esiteinit saattais ajatella "kenestä kaverista sä tykkäät eniten, sun täytyy kyl tykkää musta eniten". Ei rakkautta voi arvottaa.
Ei voi sanoa, että sua mä rakastan ihan vähän ja tota taas tosi paljon. Sitä joko rakastaa tai ei rakasta. Minä rakastan miestäni (romanttisesti) ja lapsiani (äidillisesti), kumpikin rakkaus on ihan yhtä suuri, toki lasten tarpeet menee miehen tarpeiden edelle tietenkin kun ovat vielä pieniä.Sulla tais vähän mennä pääpointti sitten ohi. Ei siinä tarvi asettaa mitään arvotusjärjestykseen. Äidin ja isän parisuhde on se minkä pohjalle onnellinen perhe kiteytyy. Noin, josko helpottaisi vähän. Juo lasi vettä väliin.
Ahaa, ymmärsin sitten varmaan väärin ton kohan missä 'vanhemmat rakastaa toisiaan eniten'.
Halusit luultavasti takertua sanamuotoon jotta voisit sivuuttaa itse asian. Tämä on yllättävän yleistä varsinkin silloin kun kuullaan jotain mikä tuntuu itsestä epämiellyttävältä. Eromamma, otaksun?
Ei. Olen kyllä kerran eronnut vuosia sitten, mutta en lasteni isästä :)
Ymmärrän täysin apn kannan! Kylläpä asia olikin tooodella arka palstamammoille. Tässäkö näkyy syy suomalaisten eroprosenttiin, kun miehellä ei ole muuta virkaa kuin siittäminen.
Miehesi on sonni