Lue keskustelun säännöt.
Mies tulee olemaan minulle aina tärkein ihminen, vaikka hankkisimmekin lapsia
09.11.2018 |
Elämäni rakkaus, jonka olen valinnut ja joka on valinnut minut. Jos lapsia joskus tulee, eivät he ole mitään meidän jatkeita vaan erillisiä ihmisiä, joiden persoonakaan ei välttämättä edes miellytä. Ikää vähän alle 30v niin minulla kuin miehelläkin, että mistään nuoruuden naiiviudesta ei ole kyse.
En tule ikinä ymmärtämään mammoja, joille lapsi on kaikki kaikessa. Vähiten niitä, jotka heittävät ihanan parisuhteenkin menemään, jos siihen syystä tai toisesta ei lapsia saada. Tuskin rakastavat silloin aidosti puolisoaan, haluavat vain ensisijaisesti lapsentekovälineen.
Kommentit (288)
Vierailija kirjoitti:
Minullekin puoliso on tärkein, tietysti
Oma puoliso on se tärkein niin kauan, kunnes tulee lapsia. Lapselle ne omat vanhemmat ovat tärkeimmät, ennenkuin löytää oman puolison. Puoliso on hänellekin tärkein, kunnes tulee lapsia jne jne... Näi se vaan menee.
Monesti ihmiset, jotka eivät löydä puolisoa ja/tai perusta perhettä, omat vanhemmat ovat ne tärkeimmät ihmiset.
luulen, että on ihan normaalia ajatella, että se oma kulta on se tärkein, mutta kun lapset syntyy, huomaa, että mitään sen tärkeämpää ei voi olla. Elämäntilanteet muuttuu ja ihminen niiden mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioeron jälkeen en enää koskaan luota ehdottomasti toiseen aikuiseen ihmiseen. Erityisen varovainen olen mikäli hän ei ole verisukulainen. Ja naisiin luottamus meni aivan täysin.
Joten kliseisesti elämäni tärkeimmät ihmiset ovat lapseni...ja tietysti miehen elämän tärkein nainen eli äitini.
Jaa niin sä olitkin mies. Luin ekalla kerralla nopeasti ja oletin äidiksi. Minun ihana isukkini luotti vain minuun, (kunnes itseasiassa tapasi elämänsä rakkauden ja tämän painostuksella alkoi pikkuhiljaa luottaa vain häneen, ei ois kannattanut, mutta se on toinen tarina) ja se ei ole lapsia kohtaan mikään hyvän vanhemman merkki tosiaan, kuten sanoin. Kun aloin olla asioista tarpeeksi eri mieltä isäni (vaimon) kanssa, niin eipä isä oikeasti rakastanutkaan minua. Hän ja sinunlaisesi vellihousumiehet välitätte lapsistanne vain jos heistä on teille jotakin hyötyä. Ette rakasta an sich. Minä rakastan silti isääni, mutta hän ei "hyödy" siitä mitenkään enää :)
t.kristallikissaMiksi sitten tekstistäsi paistaa katkeruus isääsi kohtaan kun itsekin arvotat parisuhteen tylsien lapsien edelle? Hän toimi juuri niin kuin mielestäsi pitääkin tehdä.
Se ei tarkoita lapsille pyllistämistä tai valehtelua että arvottaa parisuhteen lasten edelle.
t.kristallikissa
Rakastuin mieheeni enemmän, kun näin miten paljon hän rakastaa lastamme. Hyvä isä on myös HOT. Lapsen pelastaisin silti palavasta talosta ensin kuten miehenikin. Hyvä isä ja äiti yhdessä on lapselle tietenkin parasta. Kyllä minäkin olisin hylännyt mieheni, jos hän ei olisi rakastanut lastamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et selvästikään tiedä äitinä olemisesta yhtään mitään.
No kerropa? Ja äitylit ovat sitten eri asia kuin äidit. Miten voi olla niin vaikea käsittää, että joillekin romanttinen rakkaus ON tärkeämpi kuin mikään muu?
Eivätkä kaikki äidit edes rakasta lapsiaan. Aivan turha äitimyytti tuo, että lapsesta tulee äidille aina tärkein. Kulttuurijuttu.
Ap
Trollihan sinä olet, mutta vastaan huvikseni kuitenkin.
Mulla ei edes ole lapsia, mutta sen verran olen elukoita nähnyt ja sitä miten emot hoivaavat jälkeläisiään vaikka minkä uhalla, että ymmärrän että ei se ihminen sen kummempi otus ole. Se on geeneihin koodattu juttu että elämä jatkuisi. Mikä tahansa emo uhraa ennemmin itsensä kuin poikasensa ja puolustaa tätä viimeiseen hengenvetoon saakka.
Sittenpähän näet. Onnea parisuhteeseen.
Ensinnäkin: loistavaa, että olet löytänyt elämäsi puolison! Iloa ja rakkautta antava parisuhde tekee arjesta juhlaa. Lisäksi se on perusta, jonka varaan on helppo rakentaa perhe. Jos parisuhde ei voi hyvin, niin on satavarmaa, että myöskään lapset eivät voi hyvin. Sen takia elämän tärkein asia on valita puoliso oikein (tämä erityisesti vinkkinä miehillä, jotka helposti tyytyvät naiseen jonka sattuvat saamaan).
Toiseksi: parasta perheessä on, että ketään ei tarvitse laittaa toisten edelle. Mitä enemmän arvostat puolisoasi, sitä enemmän lapsesi siitä hyötyvät. Ja mitä enemmän annan lapsillesi, niin sitä enemmän puolisosi saa. Kyse ei ole jakolaskusta, vaan kertolaskusta
Mutta... syy miksi lapset on pakko asettaa perheessä kaiken edelle on, että he ovat riippuvaisia vanhemmistaan aina myöhäiseen teini-ikään asti. Sen takia lapsiperheen arki käytännössä aina asettuu lasten elämän ympärille ja lapsettomalle se saattaa näyttäytyä siltä, että lapset ovat puolisoa tärkempiä.
Jos kuvittelet, että lapsiperheessä voit asettaa omat (ja miehesi) menot lasten edelle, niin arki tulee olemaan karu. Tietysti rahalla voi asioita järjestellä ja lähipiiristä/suvusta on paljon apua, mutta se jokapäiväinen arki tulee pyörimään 100 % lasten ympärillä.
Jos epäilet, että lapsiperheen arki ei sovi teille, niin suosittelen jättämään lapset tekemättä. Mikään ei ole niin surullista kuin heitteille jätetyt lapset, oli vanhampien sosioekonominen tausta mikä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos musta olisi tuntunut tuolta, en ois koskaan lasta edes hankkinut. Kyse on yksinkertaisesti lapsen oikeudesta olla vanhemmilleen tärkein ihminen.
Ja mulle tulee mun koira aina ykkösenä. Lapset ja mies voi tapella kakkossijasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pieni lapsi ei pärjää ilman huoltajaa, aikuinen pärjää. Siksi. Lapsi tarvitsee äidin, äiti ei tarvitse lasta. Hyvä äiti täyttää lapsen tarpeet mielellään ja kokee sen luonnoliseksi.
Minulla oli ennen lasta ap: n kaltaisia ajatuksia, mutta lapsen saatuani kaikki todellakin mullistui. Olen mieheni kanssa onnellisesti yhdessä edelleen. Vauvan tarpeet menee kaiken yli, ihan kaiken. Ja näin kuuluu ollakin. Itsestäni tuli emo. Suunnittelin meneväni töihin heti äitiysloman jälkeen, en pystynyt, koska lapseni tarvitsi minua niin paljon. En kestänyt niitä eroahdistusitkuja, jotka vain minä sain loppumaan. Halusin olla lastani varten, ja hän sai irtaantua minusta, kun oli siihen valmis. 5-vuotiaana on reipas ja iloinen päiväkotilainen.
Vierailija kirjoitti:
Tässä aloituksessa on vähän puurot ja vellit sekaisin. Ylipäätään näitä rakkauksia ei voi verrata (rakkautta lapseen, rakkautta kumppaniin) ja koko tärkeysjärjestykseen laittaminen on siinä mielessä ihan järjetöntä.
Sen sijaan miten elämässä priorisoi on sitten myös kulttuurinen kysymys. Suomessa on tapana uhriutua lasten takia ja antaa parisuhteen kärsiä (teen tätä itsekin, vaikka en haluaisi). Lapset menee käytännön asioissa parisuhteen edelle, ei esim. palkata lastenhoitajia vaan ollaan ilman kahdenkeskistä aikaa ja tehdään kaikkea lapsille kivaa. Esim. Ranskassa on perinteisesti hyvin erilainen asetelma - lapset on paljon isovanhemmilla, perhelomilla palkataan hoitajia, että saadaan aikuisten aikaa. En usko, etteivätkö ranskalaisetkin kuitenkin rakastaisi lapsiaan ihan yhtä lailla.
Mutuna luulen, että Suomessa erottaisiin vähemmän, jos parisuhdetta priorisoitaisiin enemmän. Lapset kyllä vie kaiken kaistan, mutta pitäisi panostaa parisuhteeseenkin.
Niin ja tuohon ei-naiviuteen, kun on jo päälle kolmekymppinen. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tietty naivius säilyy niin pitkään iästä huolimatta, kunnes on ottanut vastuuta ja kasvattanut lasta. Se vaan on niin mullistava kokemus. Ja siksi ilmaisen sen noin, enkä "kunnes on saanut lapsia", sillä se vastuunkanto toisesta ihmisestä on siinä se juttu, eikä esimerkiksi jonkun saattaminen vahingossa raskaaksi tai silloin tällöin lastensa kanssa tapaaminen.
No, eipä se ranskalainen tapa, jota tässä ihaillaan ole johtanut kestäviin avioliittoihin. 55% pariskunnista eroaa -- siis vielä useammin ranskalainen avioliitto päättyy eroon kuin suomalainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tallenna tämä keskustelu ja tule lukemaan kunhan olet ollut äiti jo vuosia.
Ihanan naivi ihmislapsi tämä ap. :)
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin: loistavaa, että olet löytänyt elämäsi puolison! Iloa ja rakkautta antava parisuhde tekee arjesta juhlaa. Lisäksi se on perusta, jonka varaan on helppo rakentaa perhe. Jos parisuhde ei voi hyvin, niin on satavarmaa, että myöskään lapset eivät voi hyvin. Sen takia elämän tärkein asia on valita puoliso oikein (tämä erityisesti vinkkinä miehillä, jotka helposti tyytyvät naiseen jonka sattuvat saamaan).
Toiseksi: parasta perheessä on, että ketään ei tarvitse laittaa toisten edelle. Mitä enemmän arvostat puolisoasi, sitä enemmän lapsesi siitä hyötyvät. Ja mitä enemmän annan lapsillesi, niin sitä enemmän puolisosi saa. Kyse ei ole jakolaskusta, vaan kertolaskusta
Mutta... syy miksi lapset on pakko asettaa perheessä kaiken edelle on, että he ovat riippuvaisia vanhemmistaan aina myöhäiseen teini-ikään asti. Sen takia lapsiperheen arki käytännössä aina asettuu lasten elämän ympärille ja lapsettomalle se saattaa näyttäytyä siltä, että lapset ovat puolisoa tärkempiä.
Jos kuvittelet, että lapsiperheessä voit asettaa omat (ja miehesi) menot lasten edelle, niin arki tulee olemaan karu. Tietysti rahalla voi asioita järjestellä ja lähipiiristä/suvusta on paljon apua, mutta se jokapäiväinen arki tulee pyörimään 100 % lasten ympärillä.
Jos epäilet, että lapsiperheen arki ei sovi teille, niin suosittelen jättämään lapset tekemättä. Mikään ei ole niin surullista kuin heitteille jätetyt lapset, oli vanhampien sosioekonominen tausta mikä tahansa.
Onko näin kaikkialla maailmassa, ollut nyt ja aina? Kyllä tuo on täysin kulttuuriin sidottu juttu. Suomessa on aivan naurettava uhriutuvan äidin ihanne. Arjen ei missään nimessä tarvitse pyöriä 100% lasten ympärillä! Ei mikään ihme, että on uupuneita vanhempia ja puhutaan "ruuhkavuosista", itse aiheutettua kiirettä ja sädekehän kiillotusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap tallenna tämä keskustelu ja tule lukemaan kunhan olet ollut äiti jo vuosia.
Ihanan naivi ihmislapsi tämä ap. :)
Ehkä ap on kristallikissan kaltainen.
Vierailija kirjoitti:
https://www.lansivayla.fi/artikkeli/555107-jari-sinkkonen-vanhempien-pa…
Siinä Sinkkosen mielipide asiaan
Sinkkonen puhuu asiaa. Lapsesta tulee huolehtia, jos sellaisen päätyy hankkimaan, mutta kyllä se parisuhde on se tärkein juttu. Ei lapsikaan ole ikuisesti lapsi, vaan suurella todennäköisyydellä löytää myöhemmin elämässään sitten itsekin sen itselleen tärkeimmän suhteen, suhteen puolisoon. Vanhemmat ovat ensisijaisesti ihan vain kasvattajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhde on koko perheen koti. Että siinä mielessä se on kyl se tärkein. Laitat muksut aina vain edelle ja edelle ja kas, teil ei oo sitä ehjää kotia enää. Me ollaan yksikkö, jossa kaikkia tarvitaan.
En nyt jaksa lukea kaikkia välillä olevia kommentteja, mutta mihin se rakkaus siitä lapsenteosta häviäis? Sen pitää kestää se lapsiarki, mutta en ymmärrä tuota "kuka on tärkein" -juttua. Ei miestä ja lapsia voi panna tärkeysjärjestykseen, koska ne on ihan eri kategorioissa. Toinen on sun kumppani, toinen on jotain, josta olet vastuussa ja joka tarvitsee sinua.
Mitä se ylipäätään tarkoittaa, että mies olisi ykkönen? Suihinottoa kesken imetyksen? Lapset lukkojen taa kammariin ja viinilasillisen kera yhdessä romanttista elokuvaa telkkarista katselemaan? Lapset yksin kotiin ja miehen juoppokuskausta pikkujouluista kotiin keskellä yötä?
Miten joku voi edes tehdä noin idioottimaisen aloituksen. Ethän edes tiedä mitä on RAKKAUS omaa lasta kohtaan. Olet hölmö🙄
Mun miehen äidin nimi on Kaisa ja varmasti rakastan omaa lastani enemmän kuin Kaisan lasta.
Ajattelin just samoin kun ap......kunnes pukkasin tuon pienen rääpäleen maailmaan. Hänen puolestaan vaikka kuolisin.
Vierailija kirjoitti:
En nyt jaksa lukea kaikkia välillä olevia kommentteja, mutta mihin se rakkaus siitä lapsenteosta häviäis? Sen pitää kestää se lapsiarki, mutta en ymmärrä tuota "kuka on tärkein" -juttua. Ei miestä ja lapsia voi panna tärkeysjärjestykseen, koska ne on ihan eri kategorioissa. Toinen on sun kumppani, toinen on jotain, josta olet vastuussa ja joka tarvitsee sinua.
Mitä se ylipäätään tarkoittaa, että mies olisi ykkönen? Suihinottoa kesken imetyksen? Lapset lukkojen taa kammariin ja viinilasillisen kera yhdessä romanttista elokuvaa telkkarista katselemaan? Lapset yksin kotiin ja miehen juoppokuskausta pikkujouluista kotiin keskellä yötä?
Hirveitä miehiä teillä... :D
Mulle mies ja lapset on yhtä rakkaita ja tärkeitä. Aivan kuten lapsetkin ovat keskenään yhtä rakkaita ja tärkeitä. Rakastan niitä kaikkia kolmea (miestä ja lapsiamme) niin paljon etten usko että enempää voi ketään edes rakastaa.