Lue keskustelun säännöt.
Mies tulee olemaan minulle aina tärkein ihminen, vaikka hankkisimmekin lapsia
09.11.2018 |
Elämäni rakkaus, jonka olen valinnut ja joka on valinnut minut. Jos lapsia joskus tulee, eivät he ole mitään meidän jatkeita vaan erillisiä ihmisiä, joiden persoonakaan ei välttämättä edes miellytä. Ikää vähän alle 30v niin minulla kuin miehelläkin, että mistään nuoruuden naiiviudesta ei ole kyse.
En tule ikinä ymmärtämään mammoja, joille lapsi on kaikki kaikessa. Vähiten niitä, jotka heittävät ihanan parisuhteenkin menemään, jos siihen syystä tai toisesta ei lapsia saada. Tuskin rakastavat silloin aidosti puolisoaan, haluavat vain ensisijaisesti lapsentekovälineen.
Kommentit (288)
Vierailija kirjoitti:
Elämäni rakkaus, jonka olen valinnut ja joka on valinnut minut. Jos lapsia joskus tulee, eivät he ole mitään meidän jatkeita vaan erillisiä ihmisiä, joiden persoonakaan ei välttämättä edes miellytä. Ikää vähän alle 30v niin minulla kuin miehelläkin, että mistään nuoruuden naiiviudesta ei ole kyse.
En tule ikinä ymmärtämään mammoja, joille lapsi on kaikki kaikessa. Vähiten niitä, jotka heittävät ihanan parisuhteenkin menemään, jos siihen syystä tai toisesta ei lapsia saada. Tuskin rakastavat silloin aidosti puolisoaan, haluavat vain ensisijaisesti lapsentekovälineen.
Kuulostaa niin naiivilta läpältä, että sinulla uusi romanssi ensi pikkujoulukauteen mennessä. Romanttinen rakkaus ja tiedän kaiken elämästä my ass.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten olet ehtinyt olla äiti parikymmentä vuotta ja lapset edelleen pieniä..? Unohdit mitä satuilit otsikkoon?
Minulla ainakin on. Vanhin 21 ja nuorin 5 😊
Vierailija kirjoitti:
Äiti jo parikymmentä vuotta kirjoitti:
Minulla on ollut mies ja parisuhde aina ykkösasia. Lapsia on, mutta se, että mies on tärkein, ei oo lapsilta mitenkään pois. Nyt kun on pieniä lapsia niin ihan lasten ehdoilla mennään. Parisuhde on lasten koti.
Koen että lapset on lainassa meidän elämässä, meidän parisuhde oli ennen heitä ja jatkuu heidän jälkeensä (kun ovat löytäneet omat tärkeimmät ihmisensä). Minä jään miehen kans kahden, ja haluan yhä tuntea hänet ja viihtyä hänen seurassaan!NÄIN. Tajuaisivatpa kaikenmaailman nykymammat tämän, niin lapset ja perheet ja koko kulttuuri voisi paremmin.
Niin sehän riippuu niin siitä, miten parisuhteessa kaikki jutut jaetaan, tehdäänkö asiat yhdessä, jakaantuuko vastuut tasaisesti. Aika usein asia ei ole näin. Yhä edelleen äidit usein pyörittävät perheen arkea töidensä ohella. Äiti tietää, minne harrastukseen lasten piti tänään mennä, mikä ohjelma päiväkodissa, mitä pitää kouluun muistaa. Mitä ruokaa syödään jne.
Useinhan se on myös nainen, joka jää kotiin, kun lapsi sairastaa.
Tämä arki kun kaatuu pelkästään toisen harteille, syntyy helposti katkeruutta, mikä syö parisuhdetta.
Tällainen katkeruus helposti etäännyttää, ja tuolloin lähdetään helposti hakemaan ymmärtäjää muualta.
So simple.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin: loistavaa, että olet löytänyt elämäsi puolison! Iloa ja rakkautta antava parisuhde tekee arjesta juhlaa. Lisäksi se on perusta, jonka varaan on helppo rakentaa perhe. Jos parisuhde ei voi hyvin, niin on satavarmaa, että myöskään lapset eivät voi hyvin. Sen takia elämän tärkein asia on valita puoliso oikein (tämä erityisesti vinkkinä miehillä, jotka helposti tyytyvät naiseen jonka sattuvat saamaan).
Toiseksi: parasta perheessä on, että ketään ei tarvitse laittaa toisten edelle. Mitä enemmän arvostat puolisoasi, sitä enemmän lapsesi siitä hyötyvät. Ja mitä enemmän annan lapsillesi, niin sitä enemmän puolisosi saa. Kyse ei ole jakolaskusta, vaan kertolaskusta
Mutta... syy miksi lapset on pakko asettaa perheessä kaiken edelle on, että he ovat riippuvaisia vanhemmistaan aina myöhäiseen teini-ikään asti. Sen takia lapsiperheen arki käytännössä aina asettuu lasten elämän ympärille ja lapsettomalle se saattaa näyttäytyä siltä, että lapset ovat puolisoa tärkempiä.
Jos kuvittelet, että lapsiperheessä voit asettaa omat (ja miehesi) menot lasten edelle, niin arki tulee olemaan karu. Tietysti rahalla voi asioita järjestellä ja lähipiiristä/suvusta on paljon apua, mutta se jokapäiväinen arki tulee pyörimään 100 % lasten ympärillä.
Jos epäilet, että lapsiperheen arki ei sovi teille, niin suosittelen jättämään lapset tekemättä. Mikään ei ole niin surullista kuin heitteille jätetyt lapset, oli vanhampien sosioekonominen tausta mikä tahansa.
Onko näin kaikkialla maailmassa, ollut nyt ja aina? Kyllä tuo on täysin kulttuuriin sidottu juttu. Suomessa on aivan naurettava uhriutuvan äidin ihanne. Arjen ei missään nimessä tarvitse pyöriä 100% lasten ympärillä! Ei mikään ihme, että on uupuneita vanhempia ja puhutaan "ruuhkavuosista", itse aiheutettua kiirettä ja sädekehän kiillotusta.
Niin kuinka sinä sitten järjestäisit esim alle 1/2 vuotiaan hoidon, jos et ole sen lapsen saatavilla? Missä kulttuurissa on toisin, esimerkkejä kiitos.
En ymmärrä tätä ap:n aaetelmaa, että se on joko tai. Joko se rakkaus on suurinta sitä kumppania TAI sitä lasta kohtaan. Tällä tavalla jos elämää miettii niin ollaan kyllä pelottavan paljon menossa metsään. Jos voi rajata rakkautensa vaan yhteen niin mitäs sitten kun tulee toinen lapsi? Tai oma perhe?
Minulla on mies jota rakastan enemmän kuin ketään muuta aikuista ihmistä tässä maailmassa ja hän on ainut kenen kanssa haluan viettää loppuelämäni. Minulla on lapsi, jota kohtaan tunnen niin suurta kiintymystä ja rakkautta, etten koskaan voinut kuvitella tälläistä tunnetta olevankaan. Minulla on perhe, joka on aina ollut turvallinen pohjarakenne elämälleni ja joka kannattelee, jos kaikki muu menee. Heitäkin kaikkia rakastan. Tulevaisuudessa haluan myös lisää lapsia enkä usko että siinä vaiheessacjoudun uudestaan"jaottelemaan" rakkauttani vaan se rakkauden määrä lisääntyy. Toisin kuin ehkä ap luulet, rakkaus ei ole lasillinen vettä joka pitää jakaa kasveille kasteluvedeksi sen mukaan, minkä niistä haluaa säilyttää. Sitä riittä kaikille sitä tarvitseville. Toisin kuin ehkä ap kuvittelet, olen enemmän onnellunen tästä tilanteesta kuin siitä, että joutuisin arvottamaan läheisimmät ihmiset elämässäni kuka on "eniten rakkauteni arvoinen."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin: loistavaa, että olet löytänyt elämäsi puolison! Iloa ja rakkautta antava parisuhde tekee arjesta juhlaa. Lisäksi se on perusta, jonka varaan on helppo rakentaa perhe. Jos parisuhde ei voi hyvin, niin on satavarmaa, että myöskään lapset eivät voi hyvin. Sen takia elämän tärkein asia on valita puoliso oikein (tämä erityisesti vinkkinä miehillä, jotka helposti tyytyvät naiseen jonka sattuvat saamaan).
Toiseksi: parasta perheessä on, että ketään ei tarvitse laittaa toisten edelle. Mitä enemmän arvostat puolisoasi, sitä enemmän lapsesi siitä hyötyvät. Ja mitä enemmän annan lapsillesi, niin sitä enemmän puolisosi saa. Kyse ei ole jakolaskusta, vaan kertolaskusta
Mutta... syy miksi lapset on pakko asettaa perheessä kaiken edelle on, että he ovat riippuvaisia vanhemmistaan aina myöhäiseen teini-ikään asti. Sen takia lapsiperheen arki käytännössä aina asettuu lasten elämän ympärille ja lapsettomalle se saattaa näyttäytyä siltä, että lapset ovat puolisoa tärkempiä.
Jos kuvittelet, että lapsiperheessä voit asettaa omat (ja miehesi) menot lasten edelle, niin arki tulee olemaan karu. Tietysti rahalla voi asioita järjestellä ja lähipiiristä/suvusta on paljon apua, mutta se jokapäiväinen arki tulee pyörimään 100 % lasten ympärillä.
Jos epäilet, että lapsiperheen arki ei sovi teille, niin suosittelen jättämään lapset tekemättä. Mikään ei ole niin surullista kuin heitteille jätetyt lapset, oli vanhampien sosioekonominen tausta mikä tahansa.
Onko näin kaikkialla maailmassa, ollut nyt ja aina? Kyllä tuo on täysin kulttuuriin sidottu juttu. Suomessa on aivan naurettava uhriutuvan äidin ihanne. Arjen ei missään nimessä tarvitse pyöriä 100% lasten ympärillä! Ei mikään ihme, että on uupuneita vanhempia ja puhutaan "ruuhkavuosista", itse aiheutettua kiirettä ja sädekehän kiillotusta.
Niin kuinka sinä sitten järjestäisit esim alle 1/2 vuotiaan hoidon, jos et ole sen lapsen saatavilla? Missä kulttuurissa on toisin, esimerkkejä kiitos.
Puhuit lapsiperhearjesta, jopa teini-ikäisistä, et vauva-ajasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin: loistavaa, että olet löytänyt elämäsi puolison! Iloa ja rakkautta antava parisuhde tekee arjesta juhlaa. Lisäksi se on perusta, jonka varaan on helppo rakentaa perhe. Jos parisuhde ei voi hyvin, niin on satavarmaa, että myöskään lapset eivät voi hyvin. Sen takia elämän tärkein asia on valita puoliso oikein (tämä erityisesti vinkkinä miehillä, jotka helposti tyytyvät naiseen jonka sattuvat saamaan).
Toiseksi: parasta perheessä on, että ketään ei tarvitse laittaa toisten edelle. Mitä enemmän arvostat puolisoasi, sitä enemmän lapsesi siitä hyötyvät. Ja mitä enemmän annan lapsillesi, niin sitä enemmän puolisosi saa. Kyse ei ole jakolaskusta, vaan kertolaskusta
Mutta... syy miksi lapset on pakko asettaa perheessä kaiken edelle on, että he ovat riippuvaisia vanhemmistaan aina myöhäiseen teini-ikään asti. Sen takia lapsiperheen arki käytännössä aina asettuu lasten elämän ympärille ja lapsettomalle se saattaa näyttäytyä siltä, että lapset ovat puolisoa tärkempiä.
Jos kuvittelet, että lapsiperheessä voit asettaa omat (ja miehesi) menot lasten edelle, niin arki tulee olemaan karu. Tietysti rahalla voi asioita järjestellä ja lähipiiristä/suvusta on paljon apua, mutta se jokapäiväinen arki tulee pyörimään 100 % lasten ympärillä.
Jos epäilet, että lapsiperheen arki ei sovi teille, niin suosittelen jättämään lapset tekemättä. Mikään ei ole niin surullista kuin heitteille jätetyt lapset, oli vanhampien sosioekonominen tausta mikä tahansa.
Onko näin kaikkialla maailmassa, ollut nyt ja aina? Kyllä tuo on täysin kulttuuriin sidottu juttu. Suomessa on aivan naurettava uhriutuvan äidin ihanne. Arjen ei missään nimessä tarvitse pyöriä 100% lasten ympärillä! Ei mikään ihme, että on uupuneita vanhempia ja puhutaan "ruuhkavuosista", itse aiheutettua kiirettä ja sädekehän kiillotusta.
Niin kuinka sinä sitten järjestäisit esim alle 1/2 vuotiaan hoidon, jos et ole sen lapsen saatavilla? Missä kulttuurissa on toisin, esimerkkejä kiitos.
Puhuit lapsiperhearjesta, jopa teini-ikäisistä, et vauva-ajasta.
En ole tuo jolle kai vastasit, mutta samassa perheessä voi olla sekä teini-ikäisiä, että vauva. Samaa lapsiperhearkea se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raamatullisesti sen pitää mennäkin niin, että puoliso tulee tärkeydessä kakkosena Jumalan jälkeen.
Mutta silti sanon, että vasta kun olet äiti, ymmärrät äitejä <3
Tietenkin asiassa on sekin pointti, että kun vauva on pieni, hän tarvitsee täyden huomiota pysyäkseen hengissä. Miehen kuuluukin ymmärtää, että alun symbioottisuus on elinehto, eikä kiukutella, jos tuntuu että vauva menee ykköseksi, vaan antaa kaiken tukensa ja myös oman osuutensa vauvanhoidossa. Ja vaimon täytyy ymmärtää, ettei voi unohtaa miestään kokonaan, vaan hoitaa avioliittoaan voimien rajoissa.
Äiti jo parikymmentä vuotta kirjoitti:
Minulla on ollut mies ja parisuhde aina ykkösasia. Lapsia on, mutta se, että mies on tärkein, ei oo lapsilta mitenkään pois. Nyt kun on pieniä lapsia niin ihan lasten ehdoilla mennään. Parisuhde on lasten koti.
Koen että lapset on lainassa meidän elämässä, meidän parisuhde oli ennen heitä ja jatkuu heidän jälkeensä (kun ovat löytäneet omat tärkeimmät ihmisensä). Minä jään miehen kans kahden, ja haluan yhä tuntea hänet ja viihtyä hänen seurassaan!
Pelastatko miehesi hukkumasta lastesi sijaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äiti jo parikymmentä vuotta kirjoitti:
Minulla on ollut mies ja parisuhde aina ykkösasia. Lapsia on, mutta se, että mies on tärkein, ei oo lapsilta mitenkään pois. Nyt kun on pieniä lapsia niin ihan lasten ehdoilla mennään. Parisuhde on lasten koti.
Koen että lapset on lainassa meidän elämässä, meidän parisuhde oli ennen heitä ja jatkuu heidän jälkeensä (kun ovat löytäneet omat tärkeimmät ihmisensä). Minä jään miehen kans kahden, ja haluan yhä tuntea hänet ja viihtyä hänen seurassaan!Pelastatko miehesi hukkumasta lastesi sijaan
No tiettävästi mies on uimataitoinen ja pelastaa itsensä ja tulee avukseni pelastamaan lapsiamme.
Minä olen ollut puolisoni kanssa yhdessä 26 vuotta. Meillä on neljä lasta ja heistä 2 jo täysi-ikäisiä. Olemme edelleen järjettömän rakastuneita toisiimme. Nyt kun lapset lähtevät yksi kerrallaan kotoa, olen tosi onnellinen, että me olemme aina olleet toisillemme kaikki kaikessa. Toki kiakki lapset ovat olleet rakastettuja, mutta se ei ole koskaan vähentänyt meidän tiukkaa sidettä ja sitä että olemme toisillemme kaikki kaikessa. Myös meidän lapsemme ovat täysin tietoisia siitä, että me olemme edelleen rakastuneita ja onnellisia yhdessä ja se näkyy ja on näkynyt aina perheemme arjessa. Ainakaan minä en pysty laittamaan ketään etusijalle, mutta mieheni on se joka jää kun lapset lähtee, joten onneksi siis näin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainaan tässä Ryan Reynoldsia jos joku ei ole sitä jo tehnyt:
”I used to say to [Blake], ‘I would take a bullet for you. I could never love anything as much as I love you.’ And the second I looked in that baby’s eyes, I knew in that exact moment that if we were ever under attack, I would use my wife as a human shield to protect that baby,”
Siis kenelle ikinä tulis mieleen käyttää jotain toista kilpenä. En käsitä. Vois ajatella ryntäävänsä suojaamaan sitä vauvaa, mutta kenen sankarifantasiassa, työnnetään joku muu luodin eteen kuin itsensä. ?
Et käsitä? Se on vitsi, R.R on tunnetusti hauska mies. Oikeasti hän ei heittäisi vaimoaan luodin eteen. Haluaa sanoa että rakastaa tytärtään enemmän kuin vaimoaan vaikka oli ajatellut että se ei ole mahdollista. Uskomattoman yksinkertaista porukkaa täällä, miksiköhän edes vaivauduin vastaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti jo parikymmentä vuotta kirjoitti:
Minulla on ollut mies ja parisuhde aina ykkösasia. Lapsia on, mutta se, että mies on tärkein, ei oo lapsilta mitenkään pois. Nyt kun on pieniä lapsia niin ihan lasten ehdoilla mennään. Parisuhde on lasten koti.
Koen että lapset on lainassa meidän elämässä, meidän parisuhde oli ennen heitä ja jatkuu heidän jälkeensä (kun ovat löytäneet omat tärkeimmät ihmisensä). Minä jään miehen kans kahden, ja haluan yhä tuntea hänet ja viihtyä hänen seurassaan!Pelastatko miehesi hukkumasta lastesi sijaan
No tiettävästi mies on uimataitoinen ja pelastaa itsensä ja tulee avukseni pelastamaan lapsiamme.
Entä tulipalo, jossa mies ja lapset ovat häkämyrkytyksen takia tajuttomina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti jo parikymmentä vuotta kirjoitti:
Minulla on ollut mies ja parisuhde aina ykkösasia. Lapsia on, mutta se, että mies on tärkein, ei oo lapsilta mitenkään pois. Nyt kun on pieniä lapsia niin ihan lasten ehdoilla mennään. Parisuhde on lasten koti.
Koen että lapset on lainassa meidän elämässä, meidän parisuhde oli ennen heitä ja jatkuu heidän jälkeensä (kun ovat löytäneet omat tärkeimmät ihmisensä). Minä jään miehen kans kahden, ja haluan yhä tuntea hänet ja viihtyä hänen seurassaan!Pelastatko miehesi hukkumasta lastesi sijaan
No tiettävästi mies on uimataitoinen ja pelastaa itsensä ja tulee avukseni pelastamaan lapsiamme.
Entä tulipalo, jossa mies ja lapset ovat häkämyrkytyksen takia tajuttomina?
Taidat olla aika nuori. Minun 11v keksii aina uuden kysymyksen, kun edelliseen on vastattu :)
Olen samaa mieltä vaikka olenkin eronnut ja tehnyt lapsen sellaisen miehen kanssa, joka ei jakanut ajatustani mutta halusi kuitenkin lapset kanssani. En saanut sellaista miestä itselleni, joka olisi ollut sopiva puolisokseni joten tein lapset lasteni isän kanssa tietoisena ettei suhde varmaan tule olemaan loppuelämän suhde. Molemmat tiesimme tämän mutta sovimme tekevämme ja kasvattavamme lapset yhdessä. Nyt näyttää että molemmat olemme löytäneet sopivat elämänkumppanit, olemme eronneet lähes kymmenen vuotta sitten ja lapset asuvat vielä muutaman vuoden jommalla kummalla ja toista tavaten. Mies asuu jo uuden naisensa kanssa ja minäkin olen muuttamassa uuden kumppanini kanssa yhteen. Tämän uuden kumppanin kanssa olemme samaa mieltä että parisuhde on tärkein ja sellainen parisuhde, jossa ei tarvitse olla täydellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti jo parikymmentä vuotta kirjoitti:
Minulla on ollut mies ja parisuhde aina ykkösasia. Lapsia on, mutta se, että mies on tärkein, ei oo lapsilta mitenkään pois. Nyt kun on pieniä lapsia niin ihan lasten ehdoilla mennään. Parisuhde on lasten koti.
Koen että lapset on lainassa meidän elämässä, meidän parisuhde oli ennen heitä ja jatkuu heidän jälkeensä (kun ovat löytäneet omat tärkeimmät ihmisensä). Minä jään miehen kans kahden, ja haluan yhä tuntea hänet ja viihtyä hänen seurassaan!Pelastatko miehesi hukkumasta lastesi sijaan
No tiettävästi mies on uimataitoinen ja pelastaa itsensä ja tulee avukseni pelastamaan lapsiamme.
Entä tulipalo, jossa mies ja lapset ovat häkämyrkytyksen takia tajuttomina?
Taidat olla aika nuori. Minun 11v keksii aina uuden kysymyksen, kun edelliseen on vastattu :)
En itseasiassa edes kysynyt tuota ensimmäistä, alkoi vaan vastauksen jälkeen kiinnostamaan onnistuuko ap (tai kuka nyt tuohon hukkumiskommenttiin vastasikaan) tässäkin tapauksessa samalla tavalla väistämään luodin. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mammat sekoittavat suojeluvietin rakkauteen eivätkä tiedä oikeasta aikuisten välisestä rakkaudesta yhtään mitään.
On eri asia että haluaa suojella lastaan ja laittaa tämän tarpeet etenkin vauva-aikana kaiken muun edelle, kuin että rakastaa kuitenkin kaikista eniten sitä elämänkumppaniaan. Voi olla vaikea käsittää jos kumppani on valittu sillä asenteella, että saattaahan se joskus taas vaihtua ja pääasia että saadaan niitä lapsia.
Sitten on sitä aitoa rakkautta, sielunkumppanin löytäneet eivät eroa eikä sitä tarvitse edes pitää vaihtoehtona, kun on niin luonnollista olla yhdessä. Se ei ole läheisriippuvuutta, sitä ei vaan voi tietää ennen kuin sen on kokenut ;) Sori mammat, teillä on väärät miehet.
Mutta tiedätkö, että ne sielunkumppanit ei eroa edes silloin, vaikka ne lapset siihen tuleekin ja ovat vanhemmilleen tärkeämpiä, kuin se puoliso? Mammat varmaan tietää paljonkin aikuisten välisestä rakkaudesta. Varmaan lähes kaikki aikuiset tietää. Mutta vain ne aikuiset, joilla on lapsia, tietää mitä on vanhemman ja lapsen välinen rakkaus.. Vai ne voi , jotka ovat molemmat kokeneet, voivat tietää, kumpi näistä rakkauksista on väkevämpi. Sellaista asiaa, mitä ei ole itse kokoneut, on vaikea ymmärtää .
Ei se, että rakastaakin lapsiaan enemmän, kuin ketään aikuista, sulje pois sitä, etteikö aviopuolisona olisi sitä sielunkumppania jota rakastaa aikuisista ihmisistä eniten. Rakkautta on monenlaista. On vanhemman rakkautta lapseensa, lapsen rakkautta vanhempaansa ja on puolisoiden välistä rakkautta, mutta väkevin on rakkaus lapseen. Sanonta että kuoleman sattuessa mies "otetaan viereltä, mutta lapsi sydämestä", pitää paikkansa.
Minulle tämä kuulostaa täysin hullulta ja kylmältä näin empaattisena ihmisenä. Miten edes voisit verrata niitä rakkauksia, kun kyseessä ovat täysin eri rakkaudet (toinen romanttinen, toinen vanhemman lapseen). Tuo sanontasi antaa kuvan, että lastasi surisit elämäsi loppuun, mutta kumppanisi kuolemaa et.
Minä särkyisin joka tapauksessa, jos läheisen menettäisin. Olisi se kumppani, lapsi, ystäväni tai oma vanhempani. Ei näitä ole tarve asettaa mihinkään järjestykseen. "Väkevin on rakkaus lapseen" eivät ne ole edes verrattavissa, kun puhutaan eri asioista.
Tottakai jokainen "särkyy" kun joku läheinen kuolee, mutta usein puolison kuoltua ihmisillä on aika äkkiä uusi kainalossa ja taas ollaan onnellisia. Joillakin jo muutaman kuukauden kuluttua. Lapsen menetyksestä moni ei toivu koko loppuelämänsä aikana. Kyllä se puoliso aika usein on helpommin korvattavissa, kuin se lapsi. Joo, joo, älä huoli rakastan miestäni todella paljon ja varmasti surisin, mutta jos lapseni kuolisi, en tiedä miten voisin sen jälkeen elää. Ja sitähän minäkin sanoin, että rakkautta on monenlaista. Ja eihän sinun niitä mihinkään järjestykseen tarvitse laittaakaan, ei kukaan pakota. Ja tuskin kukaan tavallisessa elämässä laittaakaan, mutta nyt kun siitä keskustellaan ihmiset ilmaisevat omat mielipiteensä asiasta.
Eikä tarvitse edes olla erityisen empaattinen, etteikö surisi jos oma puoliso, vanhemmat tai hyvä ystävä kuolee. Jokainen kai tuollaisia menetyksiä suree.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti jo parikymmentä vuotta kirjoitti:
Minulla on ollut mies ja parisuhde aina ykkösasia. Lapsia on, mutta se, että mies on tärkein, ei oo lapsilta mitenkään pois. Nyt kun on pieniä lapsia niin ihan lasten ehdoilla mennään. Parisuhde on lasten koti.
Koen että lapset on lainassa meidän elämässä, meidän parisuhde oli ennen heitä ja jatkuu heidän jälkeensä (kun ovat löytäneet omat tärkeimmät ihmisensä). Minä jään miehen kans kahden, ja haluan yhä tuntea hänet ja viihtyä hänen seurassaan!Pelastatko miehesi hukkumasta lastesi sijaan
No tiettävästi mies on uimataitoinen ja pelastaa itsensä ja tulee avukseni pelastamaan lapsiamme.
Miehesi siis pitää itseään teitä muita tärkeämpänä ja pelastaa itsensä. Sitten vasta tulee sinulle avuksi pelastamaan lapsia (jos jaksaa)ja sinä jäät pelastamatta. Et siis ainakaan itse ole miehellesi se tärkein;)
Lol, nää on näitä...
Lisäksi jokainen nainen kuvittelee ennen ensimmäistä lastaan opiskelevansa itselleen uuden tutkinnon äitiyslomalla, aloittavansa treenaamisen heti synnytyksen jälkeen, kun vauva on päikkäreillä, tekevänsä joka päivä illallisen miehelleen, ennen kuin hän tulee kotiin ja pitävänsä kodin siistinä toisin kuin muut äidit.
Oikeasti? Olisit vaan miehen kainalossa että joo, onneksi meni se lapsi etkä sinä? Minä taas en haluaisi miestä joka ei antaisi henkeään oman lapsensa vuoksi, koska siitä tietäisin että hän on kylmä itserakas paskiainen joka katsoo vaan vierestä kun oma lapsi kuolee.