Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Irtisanouduin työstäni, nyt on vapautunut olo
08.11.2018 |
Eilen sen sitten tein, nimittäin irtisanouduin työstäni. Olin ollut jo pitkään samassa työpaikassa, ja viimeiset pari vuotta oli ollut sellaista epämääräistä ahdistusta työtä kohtaan. Työpaikalla toiminta ei ollut läpinäkyvää, johdon ja työntekijöiden välillä ei ollut oikeastaan minkäänlaista keskusteluakaan. Lisäksi yritys valehteli ulospäin härskisti yhteiskuntavastuustaan, jota ei kuitenkaan käytännössä ole. Kaiken kaikkiaan firman ja minun arvot eivät kohdanneet, joten päätös oli kypsyttelyn jälkeen helppo tehdä.
Nyt on todella huojentunut ja vapautunut tunne. Itselläni ei ole seuraavaa työpaikkaa valmiiksi katsottuna, mutta ei haittaa. Varmaan vastaanavanlainen tunne on linnulla, joka pääsee häkistään vapaaksi.
Olen vielä ensi viikon vanhassa työpaikassani, ja opastan muille työtehtäväni. Sen jälkeen en aio vilkaistakaan siihen suuntaan.
Olen nyt viisikymppinen, ja lapset ei asu enää kotona. Ei ole sillä lailla huolta ja murhetta pärjäämisestä ja toimeentulosta kuin ennen. Tietysti käytiin miehen kanssa pitkiä keskusteluja tästä ensin, että voinko tehdä tämän ratkaisun. Mies useampaan kertaan sanoi, että kun olet noin ahdistunut työstäsi, niin lähde pois sieltä. Ei kuulemma kestänyt katsella sitä. Mieheni myötätunto ja sellainen sopiva rohkaisu oli itselleni hyvästä.
Ollaan laskettu, että talodellisesti tullaan kyllä toimeen vähän pienemmälläkin, jos en uutta työtä satu saamaan. Emme tarvitse enää kaiken maailman hilavitkuttimia kotiimme ja elämäämme.
Nyt aion nauttia tästä tunteesta täysin rinnoin. Tuntuu kuin olisi saanut uuden alun. Toivottavasti tämä tunne kantaa pitkään, ja osaan oikealla tavalla ottaa tästä kaiken irti.
"viisikymppinen helpottunut nainen"
Kommentit (137)
Vakavasti puhuen, kyllä meidän työkulttuurissa on jotain mätää. Uskon, että kaikki lähtee arvostuksesta. Jokainen työntekijä haluaa olla arvostettu ja tärkeä palanen koneistoa. Ja arvostus ei tarkoita pelkästään hyvää palkkaa, vaan lähtee ihan perusasioista. Jokaisen esimiehen ja kollegan pitäsi säännöllisesti antaa palautetta tehdystä työstä, ja ketään ei saisi sulkea ulkopuolelle työpaikan asioista. Noilla alkuun, niin kaikki viihtyisivät hieman paremmin työssään.
Tämän allekirjoitan jokaista pilkkua myöten. Itse lähdin kuvatun kaltaisessa tilanteessa, hyväpalkkaisesta työstä matalapalkka-alalle, mutta raha ei ole se ykkösprioriteetti vaan että saan työyhteisöltäni sitä mitä kaikkien kuuluisi saada. Hyvästi huono ilmapiiri, ignooraus, ohittaminen ja kaikki se muiden selän takana paskan jauhaminen. Nykyisin olen niin onnellinen, että sitä ei mikään rahamäärä korvaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
yli viisikymppiset haluaa irtisanoutua, ja heistähän kaikki yritykset myös haluaa eroon. Tuntuu olevan win win tilanne kaikille.
Vakavasti puhuen, kyllä meidän työkulttuurissa on jotain mätää. Uskon, että kaikki lähtee arvostuksesta. Jokainen työntekijä haluaa olla arvostettu ja tärkeä palanen koneistoa. Ja arvostus ei tarkoita pelkästään hyvää palkkaa, vaan lähtee ihan perusasioista. Jokaisen esimiehen ja kollegan pitäsi säännöllisesti antaa palautetta tehdystä työstä, ja ketään ei saisi sulkea ulkopuolelle työpaikan asioista. Noilla alkuun, niin kaikki viihtyisivät hieman paremmin työssään.
Amen.
Arvostusta löytyy kyllä yleensä siinä vaiheessa kun on jo menossa kohti ulko-ovea, vähän kuin puhelinoperaattorit jotka siinä vaiheessa muistaa vanhaa asiakasta ja alkavat pommittaa tarjouksilla. Valitettavasti se on vähän myöhäistä silloin jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olispa ensin se työ, josta voisi irtisanoutua :-)
Kyllä nykyisin kuulee tuttavilta niin hirveitä horror- tarinoita työelämästä, että oikein puistattaa. Tuntuu, että työkulttuuri on ihan sairas joissain paikoissa.
Anyway onnea ap:lle. Rohkea ja ilmeisen harkittu päätös. Itse odottelen, jos edes saisi joskus työpaikan. Eipä tunnu oma aktiivisuuskaan auttavan.
Kolikolla on kaksi puolta. Onhan se hyvä, kun saa vapauden, mutta me veronmaksajat se vapaus maksetaan. Mielestäni ei tarvitse maksaa mitään korvausta, jos on itse lähtenyt työpaikasta. Joskus loppuu rahastus toisten selkärangasta.
Ne jotka on kiusattu pois työstä suon kaiken yhteiskunnan tuen, olisivat varmaan jatkaneet töissä jos se olusi ollut mahdollista.
Luultavasti näin. On vaikeaa osoittaa, että missä kohtaa on kiusattu, jos on vain sana sanaa vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään heräsin ensimmäiseen aamuun irtisanoutumisen jälkeen. On kyllä mairea olo. Takana on 36 vuotta työelämässä, joka on mennyt sairaampaan suuntaan koko ajan. Ja se on ollut itselleni aina vaan raskaampaa.
Taloudellisesti tämä on nyt mahdollista, joten siksi toteutin tämän. Kiitos keskuspankkien elvytyksen, osakesalkkuni arvo tuplaantui korona-aikana. Maanantaina aloitin salkun tyhjennyksen ja loppuviikosta ensimmäiset myyntitulot napsahti tilille. Kun se oli totta ja rahaa oikeasti tilillä, uskalsin irtisanoutua.
Menen vielä seuraavat kaksi viikkoa työpaikalle ja hoidan hommani loppuun, näin sovittiin pomon kanssa. Sen jälkeen ei tarvitse enää työpaikalle mennä.Minulla ei ole valmista suunnitelmaa tulevaisuuden suhteen. Toisaalta se on ihanaa, toisaalta myös askarruttaa. Olen laskeskellut, että pärjään ilman tukia tai uutta työtä hamaan loppuun asti. Ja eläke alkaa myös sitten jossain kohtaa tulevaisuudessa juoksemaan. Mitenkään tuhlaavaisesti en voi elää, mutta suunnilleen palkkatulojeni mukaisesti voin elää ilman työntekoa jatkossa.
En ole koskaan käynyt elämäni aikana Lapissa, joten sinne aion suunnata reilun kahden viikon
kuluttua. Siellä vietän muutaman päivän ja sitten katsotaan taas mitä sitä seuraavaksi tekisi. Kaiken kaikkiaan on sellainen epätodellinen olo. Varmaan vangeista tuntuu samalta, kun vapautuvat rangaistuksensa jälkeen.Onnittelut sulle. Sitten vaan sormet ristiin, että pysyt terveenä. Etenkin nyt, kun et enää ole työterveyden huollon piirissä.
Todellakin, tuli ainakin itsellä huomattua millainen ero on työterveydellä missä tutkitaan tarkasti joka vaiva ja terveyskeskuksella jossa ei tehdä mitään ja käsketään vaan kotiin jonkun kalanmaksaöljyreseptin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään heräsin ensimmäiseen aamuun irtisanoutumisen jälkeen. On kyllä mairea olo. Takana on 36 vuotta työelämässä, joka on mennyt sairaampaan suuntaan koko ajan. Ja se on ollut itselleni aina vaan raskaampaa.
Taloudellisesti tämä on nyt mahdollista, joten siksi toteutin tämän. Kiitos keskuspankkien elvytyksen, osakesalkkuni arvo tuplaantui korona-aikana. Maanantaina aloitin salkun tyhjennyksen ja loppuviikosta ensimmäiset myyntitulot napsahti tilille. Kun se oli totta ja rahaa oikeasti tilillä, uskalsin irtisanoutua.
Menen vielä seuraavat kaksi viikkoa työpaikalle ja hoidan hommani loppuun, näin sovittiin pomon kanssa. Sen jälkeen ei tarvitse enää työpaikalle mennä.Minulla ei ole valmista suunnitelmaa tulevaisuuden suhteen. Toisaalta se on ihanaa, toisaalta myös askarruttaa. Olen laskeskellut, että pärjään ilman tukia tai uutta työtä hamaan loppuun asti. Ja eläke alkaa myös sitten jossain kohtaa tulevaisuudessa juoksemaan. Mitenkään tuhlaavaisesti en voi elää, mutta suunnilleen palkkatulojeni mukaisesti voin elää ilman työntekoa jatkossa.
En ole koskaan käynyt elämäni aikana Lapissa, joten sinne aion suunnata reilun kahden viikon
kuluttua. Siellä vietän muutaman päivän ja sitten katsotaan taas mitä sitä seuraavaksi tekisi. Kaiken kaikkiaan on sellainen epätodellinen olo. Varmaan vangeista tuntuu samalta, kun vapautuvat rangaistuksensa jälkeen.Onnittelut sulle. Sitten vaan sormet ristiin, että pysyt terveenä. Etenkin nyt, kun et enää ole työterveyden huollon piirissä.
Todellakin, tuli ainakin itsellä huomattua millainen ero on työterveydellä missä tutkitaan tarkasti joka vaiva ja terveyskeskuksella jossa ei tehdä mitään ja käsketään vaan kotiin jonkun kalanmaksaöljyreseptin kanssa.
Varmaan julkisen sektorin työterveyshuolto voi ollakin hyvä, mutta yksityisen alan osakeyhtiömuotoinen työterveys on työntekijän kannalta ihan haista-paska paikka. Tärkeintä siellä on poissaolotilastojen pienentäminen kieltämällä kaikki oireet työstä johtuvaksi, ettei työnantaja vaan vaihtaisi työterveyspalvelun tarjoajaa toiseen. Ja koska oireita ei tunnusteta työstä johtuvaksi, niille ei tehdä mitään, mene julkisen puolen terveyskeskukseen. Terkkarissa sitten sanotaan, että sinähän olet töissä, mene työterveyteen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään heräsin ensimmäiseen aamuun irtisanoutumisen jälkeen. On kyllä mairea olo. Takana on 36 vuotta työelämässä, joka on mennyt sairaampaan suuntaan koko ajan. Ja se on ollut itselleni aina vaan raskaampaa.
Taloudellisesti tämä on nyt mahdollista, joten siksi toteutin tämän. Kiitos keskuspankkien elvytyksen, osakesalkkuni arvo tuplaantui korona-aikana. Maanantaina aloitin salkun tyhjennyksen ja loppuviikosta ensimmäiset myyntitulot napsahti tilille. Kun se oli totta ja rahaa oikeasti tilillä, uskalsin irtisanoutua.
Menen vielä seuraavat kaksi viikkoa työpaikalle ja hoidan hommani loppuun, näin sovittiin pomon kanssa. Sen jälkeen ei tarvitse enää työpaikalle mennä.Minulla ei ole valmista suunnitelmaa tulevaisuuden suhteen. Toisaalta se on ihanaa, toisaalta myös askarruttaa. Olen laskeskellut, että pärjään ilman tukia tai uutta työtä hamaan loppuun asti. Ja eläke alkaa myös sitten jossain kohtaa tulevaisuudessa juoksemaan. Mitenkään tuhlaavaisesti en voi elää, mutta suunnilleen palkkatulojeni mukaisesti voin elää ilman työntekoa jatkossa.
En ole koskaan käynyt elämäni aikana Lapissa, joten sinne aion suunnata reilun kahden viikon
kuluttua. Siellä vietän muutaman päivän ja sitten katsotaan taas mitä sitä seuraavaksi tekisi. Kaiken kaikkiaan on sellainen epätodellinen olo. Varmaan vangeista tuntuu samalta, kun vapautuvat rangaistuksensa jälkeen.Onnittelut sulle. Sitten vaan sormet ristiin, että pysyt terveenä. Etenkin nyt, kun et enää ole työterveyden huollon piirissä.
Terveyskeskus se meitä muitakin palvelee.
Vierailija kirjoitti:
Tänään heräsin ensimmäiseen aamuun irtisanoutumisen jälkeen. On kyllä mairea olo. Takana on 36 vuotta työelämässä, joka on mennyt sairaampaan suuntaan koko ajan. Ja se on ollut itselleni aina vaan raskaampaa.
Taloudellisesti tämä on nyt mahdollista, joten siksi toteutin tämän. Kiitos keskuspankkien elvytyksen, osakesalkkuni arvo tuplaantui korona-aikana. Maanantaina aloitin salkun tyhjennyksen ja loppuviikosta ensimmäiset myyntitulot napsahti tilille. Kun se oli totta ja rahaa oikeasti tilillä, uskalsin irtisanoutua.
Menen vielä seuraavat kaksi viikkoa työpaikalle ja hoidan hommani loppuun, näin sovittiin pomon kanssa. Sen jälkeen ei tarvitse enää työpaikalle mennä.Minulla ei ole valmista suunnitelmaa tulevaisuuden suhteen. Toisaalta se on ihanaa, toisaalta myös askarruttaa. Olen laskeskellut, että pärjään ilman tukia tai uutta työtä hamaan loppuun asti. Ja eläke alkaa myös sitten jossain kohtaa tulevaisuudessa juoksemaan. Mitenkään tuhlaavaisesti en voi elää, mutta suunnilleen palkkatulojeni mukaisesti voin elää ilman työntekoa jatkossa.
En ole koskaan käynyt elämäni aikana Lapissa, joten sinne aion suunnata reilun kahden viikon
kuluttua. Siellä vietän muutaman päivän ja sitten katsotaan taas mitä sitä seuraavaksi tekisi. Kaiken kaikkiaan on sellainen epätodellinen olo. Varmaan vangeista tuntuu samalta, kun vapautuvat rangaistuksensa jälkeen.
Minkä ikäinen olet? Eläkkeen kertyminen lakkasi tietenkin tuohon irtisanomiseesi. Vai laskitko pärjääväsi myös ilman kohtuullista eläkettä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään heräsin ensimmäiseen aamuun irtisanoutumisen jälkeen. On kyllä mairea olo. Takana on 36 vuotta työelämässä, joka on mennyt sairaampaan suuntaan koko ajan. Ja se on ollut itselleni aina vaan raskaampaa.
Taloudellisesti tämä on nyt mahdollista, joten siksi toteutin tämän. Kiitos keskuspankkien elvytyksen, osakesalkkuni arvo tuplaantui korona-aikana. Maanantaina aloitin salkun tyhjennyksen ja loppuviikosta ensimmäiset myyntitulot napsahti tilille. Kun se oli totta ja rahaa oikeasti tilillä, uskalsin irtisanoutua.
Menen vielä seuraavat kaksi viikkoa työpaikalle ja hoidan hommani loppuun, näin sovittiin pomon kanssa. Sen jälkeen ei tarvitse enää työpaikalle mennä.Minulla ei ole valmista suunnitelmaa tulevaisuuden suhteen. Toisaalta se on ihanaa, toisaalta myös askarruttaa. Olen laskeskellut, että pärjään ilman tukia tai uutta työtä hamaan loppuun asti. Ja eläke alkaa myös sitten jossain kohtaa tulevaisuudessa juoksemaan. Mitenkään tuhlaavaisesti en voi elää, mutta suunnilleen palkkatulojeni mukaisesti voin elää ilman työntekoa jatkossa.
En ole koskaan käynyt elämäni aikana Lapissa, joten sinne aion suunnata reilun kahden viikon
kuluttua. Siellä vietän muutaman päivän ja sitten katsotaan taas mitä sitä seuraavaksi tekisi. Kaiken kaikkiaan on sellainen epätodellinen olo. Varmaan vangeista tuntuu samalta, kun vapautuvat rangaistuksensa jälkeen.Onnittelut sulle. Sitten vaan sormet ristiin, että pysyt terveenä. Etenkin nyt, kun et enää ole työterveyden huollon piirissä.
Todellakin, tuli ainakin itsellä huomattua millainen ero on työterveydellä missä tutkitaan tarkasti joka vaiva ja terveyskeskuksella jossa ei tehdä mitään ja käsketään vaan kotiin jonkun kalanmaksaöljyreseptin kanssa.
Kaupungilla sotessa töissä ja työterveyshuollolla voi korkeintaan pyyhkiä takapuolensa. Ihan luokaton palvelu, koska työnantaja maksaa vain "työkykyä ylläpitävistä toimenpiteistä". Lue: ei mistään. Mitä tahansa kysytkin niin tulee erittäin töykeä vastaus "Ei kuulu meille". Terveyskeskuksessa on sitten hoitunut asiat yllättävän hyvin.
Se tässä vaan on hölmöintä, että me kaikki tuhannet työntekijät kuormitamme jo ennestään ruuhkaista julkista terveyskeskusta. Missä järki? Palkatkin on niin paskat, että joku palvelu olisi kiva etu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään heräsin ensimmäiseen aamuun irtisanoutumisen jälkeen. On kyllä mairea olo. Takana on 36 vuotta työelämässä, joka on mennyt sairaampaan suuntaan koko ajan. Ja se on ollut itselleni aina vaan raskaampaa.
Taloudellisesti tämä on nyt mahdollista, joten siksi toteutin tämän. Kiitos keskuspankkien elvytyksen, osakesalkkuni arvo tuplaantui korona-aikana. Maanantaina aloitin salkun tyhjennyksen ja loppuviikosta ensimmäiset myyntitulot napsahti tilille. Kun se oli totta ja rahaa oikeasti tilillä, uskalsin irtisanoutua.
Menen vielä seuraavat kaksi viikkoa työpaikalle ja hoidan hommani loppuun, näin sovittiin pomon kanssa. Sen jälkeen ei tarvitse enää työpaikalle mennä.Minulla ei ole valmista suunnitelmaa tulevaisuuden suhteen. Toisaalta se on ihanaa, toisaalta myös askarruttaa. Olen laskeskellut, että pärjään ilman tukia tai uutta työtä hamaan loppuun asti. Ja eläke alkaa myös sitten jossain kohtaa tulevaisuudessa juoksemaan. Mitenkään tuhlaavaisesti en voi elää, mutta suunnilleen palkkatulojeni mukaisesti voin elää ilman työntekoa jatkossa.
En ole koskaan käynyt elämäni aikana Lapissa, joten sinne aion suunnata reilun kahden viikon
kuluttua. Siellä vietän muutaman päivän ja sitten katsotaan taas mitä sitä seuraavaksi tekisi. Kaiken kaikkiaan on sellainen epätodellinen olo. Varmaan vangeista tuntuu samalta, kun vapautuvat rangaistuksensa jälkeen.Onnittelut sulle. Sitten vaan sormet ristiin, että pysyt terveenä. Etenkin nyt, kun et enää ole työterveyden huollon piirissä.
Todellakin, tuli ainakin itsellä huomattua millainen ero on työterveydellä missä tutkitaan tarkasti joka vaiva ja terveyskeskuksella jossa ei tehdä mitään ja käsketään vaan kotiin jonkun kalanmaksaöljyreseptin kanssa.
Varmaan julkisen sektorin työterveyshuolto voi ollakin hyvä, mutta yksityisen alan osakeyhtiömuotoinen työterveys on työntekijän kannalta ihan haista-paska paikka. Tärkeintä siellä on poissaolotilastojen pienentäminen kieltämällä kaikki oireet työstä johtuvaksi, ettei työnantaja vaan vaihtaisi työterveyspalvelun tarjoajaa toiseen. Ja koska oireita ei tunnusteta työstä johtuvaksi, niille ei tehdä mitään, mene julkisen puolen terveyskeskukseen. Terkkarissa sitten sanotaan, että sinähän olet töissä, mene työterveyteen...
Eli vaikuttaa ihan yhtä laadukkaalta kuin terveyskeskusmeininki. Siellä suostutaan ottamaan korkeintaan verikokeet ja muita tutkimuksia pantataan ihan viimeiseen saakka. Pitää vähintäänkin vuotaa verta jommastakummasta päästä ennenkuin aletaan senkummemmin tutkimaan. Työterveydessä menin valittamaan hengenahdistusta ja heti otettiin keuhkokuvat ja kaikki. Moisesta saisi vain haaveilla terkkarissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään heräsin ensimmäiseen aamuun irtisanoutumisen jälkeen. On kyllä mairea olo. Takana on 36 vuotta työelämässä, joka on mennyt sairaampaan suuntaan koko ajan. Ja se on ollut itselleni aina vaan raskaampaa.
Taloudellisesti tämä on nyt mahdollista, joten siksi toteutin tämän. Kiitos keskuspankkien elvytyksen, osakesalkkuni arvo tuplaantui korona-aikana. Maanantaina aloitin salkun tyhjennyksen ja loppuviikosta ensimmäiset myyntitulot napsahti tilille. Kun se oli totta ja rahaa oikeasti tilillä, uskalsin irtisanoutua.
Menen vielä seuraavat kaksi viikkoa työpaikalle ja hoidan hommani loppuun, näin sovittiin pomon kanssa. Sen jälkeen ei tarvitse enää työpaikalle mennä.Minulla ei ole valmista suunnitelmaa tulevaisuuden suhteen. Toisaalta se on ihanaa, toisaalta myös askarruttaa. Olen laskeskellut, että pärjään ilman tukia tai uutta työtä hamaan loppuun asti. Ja eläke alkaa myös sitten jossain kohtaa tulevaisuudessa juoksemaan. Mitenkään tuhlaavaisesti en voi elää, mutta suunnilleen palkkatulojeni mukaisesti voin elää ilman työntekoa jatkossa.
En ole koskaan käynyt elämäni aikana Lapissa, joten sinne aion suunnata reilun kahden viikon
kuluttua. Siellä vietän muutaman päivän ja sitten katsotaan taas mitä sitä seuraavaksi tekisi. Kaiken kaikkiaan on sellainen epätodellinen olo. Varmaan vangeista tuntuu samalta, kun vapautuvat rangaistuksensa jälkeen.Onnittelut sulle. Sitten vaan sormet ristiin, että pysyt terveenä. Etenkin nyt, kun et enää ole työterveyden huollon piirissä.
Ei se työterveyshuolto kaikilla erityinen ole. Firmat tekevät sopimuksia, joissa diagnoosin jälkeen kaikki muu lankeaa työntekijälle (labrat, kuvat, toimenpiteet).
Ja palveluja voi ostaa samalta taholta töistä lähtemisen jälkeenkin. Työttömyys ei ole kaikille sama asia kuin varattomuus ja avuttomuus.
T. Eri
Kyllä lähtisin itsekin pois työelämästä, jos se vain olisi taloudellisesti mahdollista. Ahdistaa ajatella, että ainakin 20v pitäisi vielä sinnitellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään heräsin ensimmäiseen aamuun irtisanoutumisen jälkeen. On kyllä mairea olo. Takana on 36 vuotta työelämässä, joka on mennyt sairaampaan suuntaan koko ajan. Ja se on ollut itselleni aina vaan raskaampaa.
Taloudellisesti tämä on nyt mahdollista, joten siksi toteutin tämän. Kiitos keskuspankkien elvytyksen, osakesalkkuni arvo tuplaantui korona-aikana. Maanantaina aloitin salkun tyhjennyksen ja loppuviikosta ensimmäiset myyntitulot napsahti tilille. Kun se oli totta ja rahaa oikeasti tilillä, uskalsin irtisanoutua.
Menen vielä seuraavat kaksi viikkoa työpaikalle ja hoidan hommani loppuun, näin sovittiin pomon kanssa. Sen jälkeen ei tarvitse enää työpaikalle mennä.Minulla ei ole valmista suunnitelmaa tulevaisuuden suhteen. Toisaalta se on ihanaa, toisaalta myös askarruttaa. Olen laskeskellut, että pärjään ilman tukia tai uutta työtä hamaan loppuun asti. Ja eläke alkaa myös sitten jossain kohtaa tulevaisuudessa juoksemaan. Mitenkään tuhlaavaisesti en voi elää, mutta suunnilleen palkkatulojeni mukaisesti voin elää ilman työntekoa jatkossa.
En ole koskaan käynyt elämäni aikana Lapissa, joten sinne aion suunnata reilun kahden viikon
kuluttua. Siellä vietän muutaman päivän ja sitten katsotaan taas mitä sitä seuraavaksi tekisi. Kaiken kaikkiaan on sellainen epätodellinen olo. Varmaan vangeista tuntuu samalta, kun vapautuvat rangaistuksensa jälkeen.Onnittelut sulle. Sitten vaan sormet ristiin, että pysyt terveenä. Etenkin nyt, kun et enää ole työterveyden huollon piirissä.
Ei se työterveyshuolto kaikilla erityinen ole. Firmat tekevät sopimuksia, joissa diagnoosin jälkeen kaikki muu lankeaa työntekijälle (labrat, kuvat, toimenpiteet).
Ja palveluja voi ostaa samalta taholta töistä lähtemisen jälkeenkin. Työttömyys ei ole kaikille sama asia kuin varattomuus ja avuttomuus.
T. Eri
Ja kaikki eivät myöskään ole saaneet terveyskeskuksesta hyvää palvelua, joten.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lähtisin itsekin pois työelämästä, jos se vain olisi taloudellisesti mahdollista. Ahdistaa ajatella, että ainakin 20v pitäisi vielä sinnitellä.
Tuntuu, että itse otin loparit juuri ajoissa kun hetken kuluttua alkoi terveysoireilut. Ehkä ehdin jonkin aikaa nauttia vielä omasta ajastani ennenkuin potkaisen tyhjää, eläkkeelle saakka en kuitenkaan olisi selvinnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tänään heräsin ensimmäiseen aamuun irtisanoutumisen jälkeen. On kyllä mairea olo. Takana on 36 vuotta työelämässä, joka on mennyt sairaampaan suuntaan koko ajan. Ja se on ollut itselleni aina vaan raskaampaa.
Taloudellisesti tämä on nyt mahdollista, joten siksi toteutin tämän. Kiitos keskuspankkien elvytyksen, osakesalkkuni arvo tuplaantui korona-aikana. Maanantaina aloitin salkun tyhjennyksen ja loppuviikosta ensimmäiset myyntitulot napsahti tilille. Kun se oli totta ja rahaa oikeasti tilillä, uskalsin irtisanoutua.
Menen vielä seuraavat kaksi viikkoa työpaikalle ja hoidan hommani loppuun, näin sovittiin pomon kanssa. Sen jälkeen ei tarvitse enää työpaikalle mennä.Minulla ei ole valmista suunnitelmaa tulevaisuuden suhteen. Toisaalta se on ihanaa, toisaalta myös askarruttaa. Olen laskeskellut, että pärjään ilman tukia tai uutta työtä hamaan loppuun asti. Ja eläke alkaa myös sitten jossain kohtaa tulevaisuudessa juoksemaan. Mitenkään tuhlaavaisesti en voi elää, mutta suunnilleen palkkatulojeni mukaisesti voin elää ilman työntekoa jatkossa.
En ole koskaan käynyt elämäni aikana Lapissa, joten sinne aion suunnata reilun kahden viikon
kuluttua. Siellä vietän muutaman päivän ja sitten katsotaan taas mitä sitä seuraavaksi tekisi. Kaiken kaikkiaan on sellainen epätodellinen olo. Varmaan vangeista tuntuu samalta, kun vapautuvat rangaistuksensa jälkeen.
Toivottavasti muistit laskuissasi senkin, että ensi vuonna verottaja muistaa sinua myyntivoitoista. Eli mätkyjä on tulossa, ellet pysty myymään loppuja osakkeitasi tämän kalenterivuoden aikana suunnilleen voittoja vastaavilla tappioilla. Se taas veisi pohjan pois koko irtisanoutumisesta.
Luultavasti olet tämän huomioinut, kunhan vaan muistutin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään heräsin ensimmäiseen aamuun irtisanoutumisen jälkeen. On kyllä mairea olo. Takana on 36 vuotta työelämässä, joka on mennyt sairaampaan suuntaan koko ajan. Ja se on ollut itselleni aina vaan raskaampaa.
Taloudellisesti tämä on nyt mahdollista, joten siksi toteutin tämän. Kiitos keskuspankkien elvytyksen, osakesalkkuni arvo tuplaantui korona-aikana. Maanantaina aloitin salkun tyhjennyksen ja loppuviikosta ensimmäiset myyntitulot napsahti tilille. Kun se oli totta ja rahaa oikeasti tilillä, uskalsin irtisanoutua.
Menen vielä seuraavat kaksi viikkoa työpaikalle ja hoidan hommani loppuun, näin sovittiin pomon kanssa. Sen jälkeen ei tarvitse enää työpaikalle mennä.Minulla ei ole valmista suunnitelmaa tulevaisuuden suhteen. Toisaalta se on ihanaa, toisaalta myös askarruttaa. Olen laskeskellut, että pärjään ilman tukia tai uutta työtä hamaan loppuun asti. Ja eläke alkaa myös sitten jossain kohtaa tulevaisuudessa juoksemaan. Mitenkään tuhlaavaisesti en voi elää, mutta suunnilleen palkkatulojeni mukaisesti voin elää ilman työntekoa jatkossa.
En ole koskaan käynyt elämäni aikana Lapissa, joten sinne aion suunnata reilun kahden viikon
kuluttua. Siellä vietän muutaman päivän ja sitten katsotaan taas mitä sitä seuraavaksi tekisi. Kaiken kaikkiaan on sellainen epätodellinen olo. Varmaan vangeista tuntuu samalta, kun vapautuvat rangaistuksensa jälkeen.Toivottavasti muistit laskuissasi senkin, että ensi vuonna verottaja muistaa sinua myyntivoitoista. Eli mätkyjä on tulossa, ellet pysty myymään loppuja osakkeitasi tämän kalenterivuoden aikana suunnilleen voittoja vastaavilla tappioilla. Se taas veisi pohjan pois koko irtisanoutumisesta.
Luultavasti olet tämän huomioinut, kunhan vaan muistutin.
Hitsin pimpulat. Ikäänkuin se vero ois 100 %...
Me tehtiin päätös jo useita vuosia sitten: hyppäämme pois oravanpyörästä n. 55 vuotiaita. Nyt olemme siinä iässä. Irtisanouduin vasta, mieheni irtisanoutuu kohta. Kaikki on suunniteltua. Talo on rakennettu, lainat maksettu ja rahaa säästetty. Vapaus, vihdoinkin.
Alue: Aihe vapaa
Onnittelut sulle. Sitten vaan sormet ristiin, että pysyt terveenä. Etenkin nyt, kun et enää ole työterveyden huollon piirissä.