Irtisanouduin työstäni, nyt on vapautunut olo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olispa ensin se työ, josta voisi irtisanoutua :-)

Kyllä nykyisin kuulee tuttavilta niin hirveitä horror- tarinoita työelämästä, että oikein puistattaa. Tuntuu, että työkulttuuri on ihan sairas joissain paikoissa.

Anyway onnea ap:lle. Rohkea ja ilmeisen harkittu päätös. Itse odottelen, jos edes saisi joskus työpaikan. Eipä tunnu oma aktiivisuuskaan auttavan.

Kolikolla on kaksi puolta. Onhan se hyvä, kun saa vapauden, mutta me veronmaksajat se vapaus maksetaan. Mielestäni ei tarvitse maksaa mitään korvausta, jos on itse lähtenyt työpaikasta. Joskus loppuu rahastus toisten selkärangasta.

Ne jotka on kiusattu pois työstä suon kaiken yhteiskunnan tuen, olisivat varmaan jatkaneet töissä jos se olusi ollut mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olispa ensin se työ, josta voisi irtisanoutua :-)

Kyllä nykyisin kuulee tuttavilta niin hirveitä horror- tarinoita työelämästä, että oikein puistattaa. Tuntuu, että työkulttuuri on ihan sairas joissain paikoissa.

Anyway onnea ap:lle. Rohkea ja ilmeisen harkittu päätös. Itse odottelen, jos edes saisi joskus työpaikan. Eipä tunnu oma aktiivisuuskaan auttavan.

Kolikolla on kaksi puolta. Onhan se hyvä, kun saa vapauden, mutta me veronmaksajat se vapaus maksetaan. Mielestäni ei tarvitse maksaa mitään korvausta, jos on itse lähtenyt työpaikasta. Joskus loppuu rahastus toisten selkärangasta.

Tästä eri mieltä. Jos voi työssä pahoin, on parempi vaikka sitten jättäytyä sieltä pis yhteiskunnan tukien varaan hetkellisesti, ennemmin kuin hajottaa terveytensä väkisin. 

Itse olen kaksi kertaa urani aikana irtisanoutunut, ja molempein kertojen jälkeen ollut juuri sellainen vaputunut tunne.

Kyllähän toi jostain kertoo, että ap on saanut jo yli sata tykkäystä postauksestaan. Aika moni voi samaistua hänen asemaansa.

Valitettavasti työelämä on julmaa nykyään. Mikään ei riitä, ja aina vaan pitäisi suoriutua tehokkaammin. Ja kyllä moni firma puhuu kauniisti arvoista ulospäin, muttei toteuta niitä käytännössä. Se kun vaatisi satsauksia.

Hienoa ap, että sinulla on rinnalla mies, joka mahdollisti sinulle tämän teon.  Nämä on aina isoja päätöksiä, joten niissä pitää olla koko perheen tuki takana. 

Ja vaikka ehkä jouduttekin nyt elämään vaatimattomammin kuin ennen, tulee se taikaisin mielen virkeytenä ja hyvänä olona. Jaat sitä oloasi tahtomattasikin ympärillesi. 

Ja jos vielä etsit aktiivisesti töitä jatkossa, niin toivottavasti tärppää. Ikärasismista en viitsi nyt avautua sen enempää tässä..

Vierailija kirjoitti:

Olen itse miettinyt samankaltaista siirtoa kuin ap. Ennen pidin työstäni ja minusta oli mukava lähteä työvuoroon. Nyt meillä on meneillään suuria muutoksia organisaatiossa. Muutosten myötä minun tulisi mm. työskennellä eri työpisteissä ja erilaisissa työvuoroissa kuin tähän asti. Nämä muutokset eivät sovi minulle, ensinnäkin minulla ei ole autoa, joten toisiin työpisteisiin kulkeminen tulee olemaan hankalaa ja toiseksi työvuoroni muuttuisivat myöhäisemmiksi jolloin en ehtisi olemaan iltaisin kovinkaan paljoa perheeni kanssa. minusta tuntuu että työhyvinvointini on romahtanut. Olen umpikujassa. Mietin joka päivä irtisanoutumista ja uuden työn löytämistä. Voin huonosti, en tiedä miten pystyn tämän ratkaisemaan. Taloudellisesti emme pärjää vain miehen palkalla, kotona asuu vielä lapsia.

Sitten kun se oma paha olosi menee yli, ei ole enää muuta vaihtoehtoa kuin irtisanoutua. Kokemusta on. Ja vaikka se kuinka pelottaa, avaa se aina mahdollisuuksia johonkin uuteen. Puhukaa miehesi kanssa, olisiko tähän jotain ratkaisua kuitenkin löydettävissä (ennakkoperintö tjms). Luultavasti hän haluaa olla jatkossakin terveen pään omaavan naisen kanssa. 

Onnea vaan ap:lle. Itse olen samaa ikäluokkaa, ja parin viime vuoden ajan on ollut hetkiä yhä useammin, että haluaisin jättää tämän työpaikan pölyt taakseni.  Itselläni ei ole taloudellisesti tätä mahdollisuutta yksineläjänä. 

Katsotaan nyt, kuinka kauan tätä vielä jaksaa. Voihan toki olla, että minut myös saneerataan työelämästä sivuun, kun ikä alkaa viitosella. 

Kun kuulen näistä tarinoita, niin entistä enemmän olen iloinen siitä, että työskentelen ulkomailla.  Tällä hetkellä asuinpaikkana on Slovenia, ja työnantajana on kv.yritys.

Täällä ei paljon ihmiset irtisanoudu. Mahdollisuuksia on kyllä monellakin vaihtaa työpaikkaa, mutta halua ei ole niin paljon ihmisillä sitä tehdä.

Kyllä täälläkin on kiirettä ja deadlinet painaa päälle, mutta ihmisiä kohdellaan ihmisinä. Ja tavallisilla työntekijöillä on mahdollisuus vaikuttaa työhönsä eri lailla kuin kokemukseni mukaan Suomessa. 

Ap:lle hauskaa syksyä ja joulun odotusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eilen sen sitten tein, nimittäin irtisanouduin työstäni. Olin ollut jo pitkään samassa työpaikassa, ja viimeiset pari vuotta oli ollut sellaista epämääräistä ahdistusta työtä kohtaan. Työpaikalla toiminta ei ollut läpinäkyvää, johdon ja työntekijöiden välillä ei ollut oikeastaan minkäänlaista keskusteluakaan. Lisäksi yritys valehteli ulospäin härskisti yhteiskuntavastuustaan, jota ei kuitenkaan käytännössä ole. Kaiken kaikkiaan firman ja minun arvot eivät kohdanneet, joten päätös oli kypsyttelyn jälkeen helppo tehdä.

Nyt on todella huojentunut ja vapautunut tunne. Itselläni ei ole seuraavaa työpaikkaa valmiiksi katsottuna, mutta ei haittaa. Varmaan vastaanavanlainen tunne on linnulla, joka pääsee häkistään vapaaksi.

Olen vielä ensi viikon vanhassa työpaikassani, ja opastan muille työtehtäväni. Sen jälkeen en aio vilkaistakaan siihen suuntaan.

Olen nyt viisikymppinen, ja lapset ei asu enää kotona. Ei ole sillä lailla huolta ja murhetta pärjäämisestä ja toimeentulosta kuin ennen. Tietysti käytiin miehen kanssa pitkiä keskusteluja tästä ensin, että voinko tehdä tämän ratkaisun. Mies useampaan kertaan sanoi, että kun olet noin ahdistunut työstäsi, niin lähde pois sieltä. Ei kuulemma kestänyt katsella sitä. Mieheni myötätunto ja sellainen sopiva rohkaisu oli itselleni hyvästä.

Ollaan laskettu, että talodellisesti tullaan kyllä toimeen vähän pienemmälläkin, jos en uutta työtä satu saamaan. Emme tarvitse enää kaiken maailman hilavitkuttimia kotiimme ja elämäämme.

Nyt aion nauttia tästä tunteesta täysin rinnoin. Tuntuu kuin olisi saanut uuden alun. Toivottavasti tämä tunne kantaa pitkään, ja osaan oikealla tavalla ottaa tästä kaiken irti.

"viisikymppinen helpottunut nainen"

Tekstistä oikein huokuu helpotus ja vapaus. Onnea. Oon vähän kade:-))

Itse olen vasta kolmekymppinen, mutta haluaisin vaihtaa työpaikkaa. Verkot on vesillä, mutta eipä noita paikkoja kuitenkaan niin paljon ole. Tai sitten mä en vaan ole sopiva hakijoille. 

Ärsyttää ja ahdistaa ajatuskin, että tässä oravanpyörässä pitäisi kitkuttaa vielä about 30 vuotta. 

About 30 vuotta? Vähintään 35 vuotta ja valtion toiveissa on että about 40 vuotta.

(Minä olen 33 ja tavoite-eläkeikä on 69 yuotta ja 7 kuukautta. Arvatkaan missä olen töissä. Päiväkodissa! Miettikää kuinka moni kestää siellä tuohon ikään asti…)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olispa ensin se työ, josta voisi irtisanoutua :-)

Kyllä nykyisin kuulee tuttavilta niin hirveitä horror- tarinoita työelämästä, että oikein puistattaa. Tuntuu, että työkulttuuri on ihan sairas joissain paikoissa.

Anyway onnea ap:lle. Rohkea ja ilmeisen harkittu päätös. Itse odottelen, jos edes saisi joskus työpaikan. Eipä tunnu oma aktiivisuuskaan auttavan.

Kolikolla on kaksi puolta. Onhan se hyvä, kun saa vapauden, mutta me veronmaksajat se vapaus maksetaan. Mielestäni ei tarvitse maksaa mitään korvausta, jos on itse lähtenyt työpaikasta. Joskus loppuu rahastus toisten selkärangasta.

Tiedätkö mikä myös on toisten selkärangasta rahastamista?

Tuotteen tai palvelun ostaminen, jonka tuottamisesta ei ole maksettu kohtuullista korvausta, tai jonka tuottaminen on aiheuttanut turhaa kärsimystä työntekijälle, esim. esimiehen tai kiusaavien työkavereiden taholta. Sekin on "toisten selkärangasta" ottamista ja tuotteen arvon halpuuttamista.

Vierailija kirjoitti:

Kun kuulen näistä tarinoita, niin entistä enemmän olen iloinen siitä, että työskentelen ulkomailla.  Tällä hetkellä asuinpaikkana on Slovenia, ja työnantajana on kv.yritys.

Täällä ei paljon ihmiset irtisanoudu. Mahdollisuuksia on kyllä monellakin vaihtaa työpaikkaa, mutta halua ei ole niin paljon ihmisillä sitä tehdä.

Kyllä täälläkin on kiirettä ja deadlinet painaa päälle, mutta ihmisiä kohdellaan ihmisinä. Ja tavallisilla työntekijöillä on mahdollisuus vaikuttaa työhönsä eri lailla kuin kokemukseni mukaan Suomessa. 

Ap:lle hauskaa syksyä ja joulun odotusta. 

Suomi on työpaikkakiusaajien luvattu maa. Kertonee kaiken suomalaisesta luonteesta.

Silloin kun työ ei enää maistu, on tehtävä asialle jotain. Irtisanoutuminen on aina vaihtoehto. Se on hyväksi omalle päälle, ja samalla myös reilua työnantajaa kohtaan. Voi sitten palkata tarvittaessa motivoituneen tekijän tilalle. 

Vierailija kirjoitti:

Mielessä on käynyt mullakin, että kohta teen vastaavan liikkeen. Olen kuitenkin vähän arkajalka, joten pitää varmistaa selusta ensin. Sen jälkeen aioin kyllä vaihtaa maisemaa.

Lähipiiristä löytyy kaksi ihan vastakkaista tapausta niistä, jostka ovat isrtisanoutuneet. Toisessa tapauksessa ystäväni oli iloisempi kuin aikoihin sen jälkeen. Täytti päivänsä kaikanlaisella aktiviteetilla. Nuoreni ja laihtui ihan silmissä. Hän ehti olla lähes vuoden ilman työtä, kunnes sitten löysi uuden, paremman paikan kuin edellinen oli. 

Toisessa tapauksessa kävi niin, että ko.henkilö irtisanoutui, eikä löytänyt työtä.  Aluksi tämä ei haitannut häntä lainkaan, mutta pikkuhiljaa tuli varjoja paratiisiin. Kaikki säästöt hupeni kuin varkain, koska lisääntynyt vapaa-aika harrastuksineen söi rahaa. Ja lisäksi kulutti samalla tavalla kuin ollessaan työelämässä. 

Hän joutui loppujen lopuksi oikeasti elämään köyhyydessä yli vuoden, ennen kuin pääsi takaisin työelämään. On nyt töissä, mutta ei pidä nykyisestäkään työstä. En ole uskaltanut kyseenalaistaa, että onkohan vika työssä vai työntekijässä. 

Hienoa kuitenkin, että näitä rohkeita ihmisiä on, jotka uskaltavat heittäytyä.

Se on vähän niin, että mitään ei saa, jos ei ota riskiä. On tilanteita, joissa on vain heittäydyttävä tuntemattomaan. 

Tunnistan tuota arkajalan ominaisuutta itsessänikin. Vielä ei ole tullut sellaista tilannetta, että työ pännisi valtavasti. Ja jos sellainen tilanne tulee, niin sitten tarvittaessa teen niin kuin ap.

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun työ ei enää maistu, on tehtävä asialle jotain. Irtisanoutuminen on aina vaihtoehto. Se on hyväksi omalle päälle, ja samalla myös reilua työnantajaa kohtaan. Voi sitten palkata tarvittaessa motivoituneen tekijän tilalle. 

Mitä se työnantajaa hyödyttää, jos uusikin hetken aikaa työhön motivoitunut työntekijä myös pian irtisanoutuu aiemman tapaan paikasta kiusaamisen takia?

Jihaa.....Tänään pakkasin vähät kamani työpöydältä, kun irtisanouduin tänään. Sain lähteä heti, eikä ollut velvoitetta jäädä sinne enää lusimaan. Eipä kyllä olisi ollut haluakaan jäädä enää hetkeksikään.

Tämä fiilis on vaan niin hyvä. Taakse jäi orjatyö, jossa kaikki oli johdon mukaan koko ajan huonosti tai erittäin huonosti. Niinpä työtekijätkin alkoivat tuntea itsenä huonoiksi tai erittäin huonoiksi. Minä myös.

Seuraavaksi aloittelen pienen pesämunan turvin omaa yritystoimintaa.  Ja kun pistin asiakkaille kiitosviestit menneistä vuosista, otti sieltä heti pitkäaikainen asiakas yhteyttä, ja toivoi että voisimme jatkaa yhteistyötä. Kyseinen taho haluaa jatkaa sitä nimen omaan kanssani, ei edustamani yrityksen kanssa. Tämä tuntuu hyvältä. Todennäköisesti siinä on ensimmäinen asiakas yritykseeni.

Tämän ja ensi viikon aioin vain leijua ja nauttia tästä hyvästä ja vapautuneesta olosta. Heti joulun jälkeen sitten taas kääritään hihat, ja kohti tuntematonta oman yrityksen kanssa.  

Vierailija kirjoitti:

Jihaa.....Tänään pakkasin vähät kamani työpöydältä, kun irtisanouduin tänään. Sain lähteä heti, eikä ollut velvoitetta jäädä sinne enää lusimaan. Eipä kyllä olisi ollut haluakaan jäädä enää hetkeksikään.

Tämä fiilis on vaan niin hyvä. Taakse jäi orjatyö, jossa kaikki oli johdon mukaan koko ajan huonosti tai erittäin huonosti. Niinpä työtekijätkin alkoivat tuntea itsenä huonoiksi tai erittäin huonoiksi. Minä myös.

Seuraavaksi aloittelen pienen pesämunan turvin omaa yritystoimintaa.  Ja kun pistin asiakkaille kiitosviestit menneistä vuosista, otti sieltä heti pitkäaikainen asiakas yhteyttä, ja toivoi että voisimme jatkaa yhteistyötä. Kyseinen taho haluaa jatkaa sitä nimen omaan kanssani, ei edustamani yrityksen kanssa. Tämä tuntuu hyvältä. Todennäköisesti siinä on ensimmäinen asiakas yritykseeni.

Tämän ja ensi viikon aioin vain leijua ja nauttia tästä hyvästä ja vapautuneesta olosta. Heti joulun jälkeen sitten taas kääritään hihat, ja kohti tuntematonta oman yrityksen kanssa.  

Vau, onnittelut. Huonosta paikasta pitääkin lähteä pois. Hienoa, että lähdet heti testaamaan arvosi ja osaamisesi yrittäjänä, etkä jää yhteiskunnan elätiksi. Arvostan.

No joo onhan se ap:n päätös rohkea ja terve! Mahtaneeko tuo ap:kin kuitenkin muussa elämässään suosia tervehenkisten yritysten tuottamia palveluja ja hyödykkeitä? Vai ostaako aina kaupasta sen halvimman paskamaisimmilla ehdoilla  ja surkeimmin palkattujen työntekijöiden panoksella huonoissa työoloissa tuotetun hyödykkeen? Yhteiskuntaolosuhteiden muuttaminen vaatii muutakin kuin oman työpanoksen arvostamista. Maksakaa kunnon korvaus laadusta ja reilusta toiminnasta älkääkä tuijottako pelkästään omaan napaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jihaa.....Tänään pakkasin vähät kamani työpöydältä, kun irtisanouduin tänään. Sain lähteä heti, eikä ollut velvoitetta jäädä sinne enää lusimaan. Eipä kyllä olisi ollut haluakaan jäädä enää hetkeksikään.

Tämä fiilis on vaan niin hyvä. Taakse jäi orjatyö, jossa kaikki oli johdon mukaan koko ajan huonosti tai erittäin huonosti. Niinpä työtekijätkin alkoivat tuntea itsenä huonoiksi tai erittäin huonoiksi. Minä myös.

Seuraavaksi aloittelen pienen pesämunan turvin omaa yritystoimintaa.  Ja kun pistin asiakkaille kiitosviestit menneistä vuosista, otti sieltä heti pitkäaikainen asiakas yhteyttä, ja toivoi että voisimme jatkaa yhteistyötä. Kyseinen taho haluaa jatkaa sitä nimen omaan kanssani, ei edustamani yrityksen kanssa. Tämä tuntuu hyvältä. Todennäköisesti siinä on ensimmäinen asiakas yritykseeni.

Tämän ja ensi viikon aioin vain leijua ja nauttia tästä hyvästä ja vapautuneesta olosta. Heti joulun jälkeen sitten taas kääritään hihat, ja kohti tuntematonta oman yrityksen kanssa.  

Vau, onnittelut. Huonosta paikasta pitääkin lähteä pois. Hienoa, että lähdet heti testaamaan arvosi ja osaamisesi yrittäjänä, etkä jää yhteiskunnan elätiksi. Arvostan.

Aika harva varmaan "jää" yhteiskunnan elätiksi. Kyllä suurimmalla osalla on ihan tarve saada tehdä työtä. Ja ennen kaikkea tuntea itsensä tarpeelliseksi ja hyödylliseksi.

Joskus on vain yksinkertaisesti pakko nostaa kädet ylös ja vaihtaa työpaikkaa. Ja on se vaan pääkopalle terveempää olla sitten vaikka jonkun aikaa työttömänä, jos sen vastapainona on kerta kaikkiaan mielenterveydelle kestämätön työpaikka. 

Minä en irtisanoudu koskaan, sillä kyllä ihmisen paskaakin työtä on vain kestettävä. Ja vielä paskempaa esimiestä.

terv nimimerkki "kyllä se vaarikin siellä rintamalla pärjäsi, niin kyllä minunkin pitää pärjätä"

Otin loparit kun meno meni aivan järjettömäksi. Karenssi tuli mutta uusi osa-aikainen työ löytyi viikossa. Asuin ja asun vaatimattomasti, kumpikaan meistä ei ole tuhlari. Minun ja miehen elämänlaatu parani, aikaa riittää ja työmatka väheni tunnista varttiin. Nyt on aikaa kytätä tarjouksia ja tehdä rauhassa ruokaa, passaan äijän piloille 😁 kaikki on kotona ja pihalla tehty kun ukko tulee kotiin. Nyt ehditään viimein tekemään pikkuremppaa rauhalliseen tahtiin kun pakolliset on hoidettu alta pois.

Minulla oli työmotivaatio hukassa n. vuoden ajan ja mietin jo irtisanoutumista. Nyt olen löytänyt taas innostuksen työntekemiseen. Luulen, että katuisun nyt, jos olisin irtisanoutunut. Ei kannata ihan heti ottaa lopareita, vaan tosiaan miettiä asioita monelta kannalta.