Irtisanouduin työstäni, nyt on vapautunut olo

Jos olisi taloudellisesti mahdollista, niin jättäisin minäkin tämän työpaikkani heittämällä. Nauti ap vielä tuota tunteesta, sillä se ei ole pysyvää. 

Niin ja toivotan onnea työmarkkinoille. Ne kun ei ole yli viisikymppisiä varten. 

Onnittelut päätöksestä, jota useimmat työstään ahdistuneet eivät rohkene tehdä!

Nauti täysillä, kunhan työ loppuu!

Onneksi olkoon . Itse tein saman jo kolmisen vuotta sitten . Irtisanoiduin hoitotyöstä- ja todellakin elämä tuntuu vaupauttavammalta ja paremmalta edelleen.

Nyt on säästöt käytetty, mutta talo maksettu ja  mutta vähällä oppii tulemaan toimeen.  Aika ei ole käynyt pitkäsi Ilmaisia harrastuksia on ainakin pk- seutu pullollaan.

leppoisia lomapäiviä.

Onnea, teen saman kolmen vuoden kuluttua kun asuntolaina on maksettu. Mies on myös kannustanut lähtemään, näkee kuinka hajalla olen ollut jo vuosia. Töitä aion hakea, mutta hiukan alle viisikymppisenä tuskin enää tärppää. Eipä kyllä harmita sekään.

Hienoa, että pystyit tekemään tuollaisen ratkaisun. Lähtökohtaisesti kenenkään ei pitäisi tehdä työtä, jota ei halua tehdä.  Käytännössä se ei aina ole mahdollista.

Nauti kaikin siemauksin näistä hetkistä. Ja ihanaa, että sinulla on rinnallasi mies, joka osasi samaistua tunteeseesi, ja antoi sitä tarvittavaa rohkaisua.

Sä teit sen mistä mä haaveilen joka päivä. Onnea!

M34

Itselläni ei ole rohkeutta heittäytyä tyhjän päälle, eikä kyllä miestäkään jakamaan elinkustannuksia. Joten toistaiseksi ainakaan en voi näin tehdä.

Ap:lle kuitenkin onnittelut eittämättä hänelle oikeasta ratkaisusta. 

Puolen vuoden kuluttua aion tehdä saman. Silloin on lainat maksettu, ja on tässä vuosien varrella vähän kertynyt säästöjäkin. Meillä työpaikalla työtahtina on "tappotahti", jossa en enää pärjää kuten nuoremmat. Koko touhussa ei ole päätä eikä häntää.

Luulisin, että päätökseni tulee olemaan helpotus myös työnantajalle. Voi sitten ottaa tilalleni nuoren, jota voi ruoskia tahtonsa mukaan. 

Mä aion tehdä tuon myös. Mutta tunnen itseni ja vaikka pienellä rahalla pärjään;oloneuvokseksi ei minusta ole, joten olen tässä opintovapaani aikana kehitellyt jo monenlaista tulevia päiviä varten alulle.

Vierailija kirjoitti:

Eilen sen sitten tein, nimittäin irtisanouduin työstäni. Olin ollut jo pitkään samassa työpaikassa, ja viimeiset pari vuotta oli ollut sellaista epämääräistä ahdistusta työtä kohtaan. Työpaikalla toiminta ei ollut läpinäkyvää, johdon ja työntekijöiden välillä ei ollut oikeastaan minkäänlaista keskusteluakaan. Lisäksi yritys valehteli ulospäin härskisti yhteiskuntavastuustaan, jota ei kuitenkaan käytännössä ole. Kaiken kaikkiaan firman ja minun arvot eivät kohdanneet, joten päätös oli kypsyttelyn jälkeen helppo tehdä.

Nyt on todella huojentunut ja vapautunut tunne. Itselläni ei ole seuraavaa työpaikkaa valmiiksi katsottuna, mutta ei haittaa. Varmaan vastaanavanlainen tunne on linnulla, joka pääsee häkistään vapaaksi.

Olen vielä ensi viikon vanhassa työpaikassani, ja opastan muille työtehtäväni. Sen jälkeen en aio vilkaistakaan siihen suuntaan.

Olen nyt viisikymppinen, ja lapset ei asu enää kotona. Ei ole sillä lailla huolta ja murhetta pärjäämisestä ja toimeentulosta kuin ennen. Tietysti käytiin miehen kanssa pitkiä keskusteluja tästä ensin, että voinko tehdä tämän ratkaisun. Mies useampaan kertaan sanoi, että kun olet noin ahdistunut työstäsi, niin lähde pois sieltä. Ei kuulemma kestänyt katsella sitä. Mieheni myötätunto ja sellainen sopiva rohkaisu oli itselleni hyvästä.

Ollaan laskettu, että talodellisesti tullaan kyllä toimeen vähän pienemmälläkin, jos en uutta työtä satu saamaan. Emme tarvitse enää kaiken maailman hilavitkuttimia kotiimme ja elämäämme.

Nyt aion nauttia tästä tunteesta täysin rinnoin. Tuntuu kuin olisi saanut uuden alun. Toivottavasti tämä tunne kantaa pitkään, ja osaan oikealla tavalla ottaa tästä kaiken irti.

"viisikymppinen helpottunut nainen"

Tekstistä oikein huokuu helpotus ja vapaus. Onnea. Oon vähän kade:-))

Itse olen vasta kolmekymppinen, mutta haluaisin vaihtaa työpaikkaa. Verkot on vesillä, mutta eipä noita paikkoja kuitenkaan niin paljon ole. Tai sitten mä en vaan ole sopiva hakijoille. 

Ärsyttää ja ahdistaa ajatuskin, että tässä oravanpyörässä pitäisi kitkuttaa vielä about 30 vuotta. 

Onnea! Olen tehnyt itse joskus saman enkä kadu. Tosin olisi kannattanut pedata valmiiksi seuraavaa työpaikkaa mutta se on menneen talven lumia se. Itse aion jäädä ensi vuonna pelkästään osa-aikaiseksi jos en löydä mieleistäni päivätyötä - sitä ennen nukun univelat pois. En hae mitään lisiä yhteiskunnalta pienten palkkatulojeni lisäksi, ei kiinnosta selitellä kenellekään mitään.

Meillä meni niin päin, että mies jätti työnsä vuosi sitten. Oli sama tilanne kuin ap:lla. On ollut sen jälkeen todella kuin eri mies. Hyvällä tuulella, aktiivinen ja kaikin puolin reipas mies. Vaikka hänelle ei ole uutta työtä löytynytkään, touhuaa silti joka päivä kaikenlaista. 

Itse taas pidän työstäni niin paljon, että en halua hypätä työelämästä vielä pois. Eläkeikä odottaa muutaman vuoden päässä, ja sinne asti olisi tarkoitus jaksaa.

Itselläni oli sama tilanne noin 10v sitten. Pohdin ensin irtisanoutumisen plussat ja miinukset. Plussia tuli paperille niin paljon enemmän kuin miinuksia, joten irtisanouduin.

Muistan vieläkin, kuinka silloinen pomoni oli ihan ymmällään. Kuinka voisin lähetä niin hienosta työeyhteisöstä ja firmasta? Ei nuija nähnyt metsää puilta.

Sen jälkeen olin työttömänä viitisen kuukautta, kun tärppäsi uusi työ. Ja tässä työssä olen ollut siitä asti. 

Neuvoisin kyllä kaikkia rohkeasti lopettamaan työnsä, jos ne on omia arvoja vastaan, tai muuten voi pahoin työssään.

Onnea hyvään päätökseen! Parhaat työnantajat saa motivoituneet ja sitoutuneet työntekijät, muille käy kuten ap:n tapauksessa ja vaikka sanotaan että aina löytyy tulijoita olen huomannut että hyviä työntekijöitä on vaikea saada. Kun palkkaa nuoria ja kouluttaa ne, ne pysyvät vuoden pari ja lähtevät uusiin haasteisiin. Rekrytointiin ja uusien kouluttamiseen uppoaa hirveä määrä rahaa ja kun useimmat eivät ole kovin hyviäkään kärsii firma siitäkin.

Olispa ensin se työ, josta voisi irtisanoutua :-)

Kyllä nykyisin kuulee tuttavilta niin hirveitä horror- tarinoita työelämästä, että oikein puistattaa. Tuntuu, että työkulttuuri on ihan sairas joissain paikoissa.

Anyway onnea ap:lle. Rohkea ja ilmeisen harkittu päätös. Itse odottelen, jos edes saisi joskus työpaikan. Eipä tunnu oma aktiivisuuskaan auttavan.

Tein saman tasan yhdeksän vuotta sitten.

Helppoa ei välttämättä ole ollut sen jälkeenkään, mutta niihin taaksejätettyihin ongelmiin ei ole tarvinnut törmätä enää. 

Vierailija kirjoitti:

Onnea hyvään päätökseen! Parhaat työnantajat saa motivoituneet ja sitoutuneet työntekijät, muille käy kuten ap:n tapauksessa ja vaikka sanotaan että aina löytyy tulijoita olen huomannut että hyviä työntekijöitä on vaikea saada. Kun palkkaa nuoria ja kouluttaa ne, ne pysyvät vuoden pari ja lähtevät uusiin haasteisiin. Rekrytointiin ja uusien kouluttamiseen uppoaa hirveä määrä rahaa ja kun useimmat eivät ole kovin hyviäkään kärsii firma siitäkin.

Tästä on hyvä esimerkki elävästä elämästä. Oli kaksi yhtiötä, toisessa henkilöstöä arvostettiin ja toisessa se katsottiin lähinnä kulueräksi jonka tarkoitus oli vain tuottaa. Hyvässä yhtiössä jossa työntekijöitä arvostettiin yllettiin hyviin tuloksiin juuri arvostamisesta johtuen, vaihtuvuus oli olematonta, lähinnä työkyvyttömyys ja kuolema aiheutti lähdön, toisessa yhtiössä vaihtuvuus oli suurta. Nämä yhtiöt fuusioituvat ja nykyään vaihtuvuus on suurta. Entisiä pidempiaikaisia työntekijöitä on lähtenyt sankoin joukoin muihin tehtäviin ja nuoret jotka palkataan tilalle eivät pysy. Huonon yhtiön työkulttuuri otti vallan ja jääneet ovat lähellä eläkeikää, keskinkertaisuudet jotka eivät muita töitä saa sekä nämä jotka aiheuttavat muiden lähdön.

Olen harjoittelussa työpaikassa, jossa on tämä tappotahti.

Alkuviikon tein kuin raivoapina töitä kun ajattelin, että pakko pärjätä.

Työntekijöiden kk-palkka 1400 e.

Itse kyllä tekisin tätä työtä noinkin huonolla palkalla, mutta YMMÄRRÄN täysin sen, että työntekijät ovat kyllästyneitä ja väsyneitä.

Onnea, olen itsekin jättämässä työni pian liiallisen työtaakan, työn vaativuuteen ja määrään suhteutettuna umpisurkean palkan ja hankalan pomon vuoksi. Olen melko nuori ja taloudellinen tilanne ei ole kovin häävi joten tulevaisuus kyllä huolettaa. En silti halua tuhlata päivittäin lähes 10 tuntia työssä ja ilmapiirissä joka v*tuttaa ja ahdistaa ja josta ei oikein saa mitään. Toivon suuresti löytäväni paremman työn mahdollisimman pian.

Irtisanouduin myös koska työpaikkakiusaaminen ja kun olen törmännyt mun luottoasiakkaisiin kaupungilla ja ne ovat ihmetelleet miksei minua näy "kun siellä nykyään on vain nuoria tyttöjä" tunnen suurta mielihyvää. Yksi heistä sanoi ettei mennyt edes sisälle kun minua ei näkynyt. Ehkä seuraavan kerran kun kilpailija soittaa kynnys lähteä on matalampi. Sitä saa mitä tilaa kuten entinen pomoni tykkäsi mulle sanoa kun juoni juoniaan.