Irtisanouduin työstäni, nyt on vapautunut olo

Itse täytän ensi vuonna viisikymmentä ja siirryn eläkepäiviä viettämään Espanjaan. Sieltä on jo asunto ostettu hyvältä paikalta ja toimeentulon takaa 550 000 euron osakesalkku. Ei jää pätkääkään ikävä suomea.

Ihan kaikki eivät voi ja uskalla heittäytyä tyhjän päälle vaikka kuinka ärsyttäisi työpaikka. Moni jatkaa hammasta purren epämiellyttävässä työilmapiirissä sairastuttaen itsensä ja läheisensä. 

Kylmä tosiasia on, että ilman rahaa ei Suomessa kukaan tule toimeen. Vaikka olisi kuinka omavarainen ja pihi, niin rahaa tarvitaan aina johonkin välttämättömään. 

Ja kun kerran irtisanoutuu, ei voi olla varma, saako enää koskaan uutta työtä. Ellei sitten tosiaan ole uusi paikka jo valmiina odottamassa. 

Vierailija kirjoitti:

Itse täytän ensi vuonna viisikymmentä ja siirryn eläkepäiviä viettämään Espanjaan. Sieltä on jo asunto ostettu hyvältä paikalta ja toimeentulon takaa 550 000 euron osakesalkku. Ei jää pätkääkään ikävä suomea.

Kuulut siihen ikäluokkaan, jolle on ollut mahdollista tienata työelämässä vakituisessa työsuhteessa ihan mukavaa palkkaa. Toista on esimerkiksi 90-luvulla tai sen jälkeen syntyneellä ikäryhmällä. Pätkätöitä pätkätöiden perään, eikä säästäminen ole yhtä helppoa.

Nauti toki tulevaisuudesta Espanjassa. 

Vierailija kirjoitti:

Eihän se voi olla sattumaa, että niin moni uupuu ja puurtaa työpaikoilla itsensä henkihieveriin. Olemmeko me liian tunnollisia, vai onko työelämän resurssit täysin väärin mitoitettu? Työtä tuntuu olevan työpaikoilla "ihan sikana".

Jotta jaksaminen ja viihtyminen olisi parempaa, voisiko ajatella 6 tunnin työaikoja? Silloin saisimme enemmän työntekijöitä sisään työelämään, ja työpaikoilla voisi olla vaikka 2x6 tunnin työajat. Sitä työn paljoutta purettaisiin 12 tuntia vuorokaudessa.

Vastapainona ihmisten palkat putoaisivat hieman, koska työaika lyhenisi. Toisaalta myös verotus kevenisi, ja lopulta se nettosumman ero palkassa ei olisi merkittävä nykyiseen verrattuna.  

Uuden tekeminen pelottaa. Meillon aina tehty 8h työpäivää ja näköjään aina tehdään. Kannatan kylläkin yo. ehdotusta. Olisi win-win kaikille. Ilman lounastaukoa luonnollisesti, yksi kahvi välissä kuten ainakin Kaupan tes antaa 6h työpäivälle.

Turha valittaa töistä kenenkään. Tehkää sitä duunia kaikki jolla sitä on. Ei työpaikalla ole tarkoituskaan olla kivaa ja ikuinen vappu. Siellä on tarkoitus olla tuottava ja ahkera. 

Kivaa voi sitten pitää omalla vapaa-ajallaan. 

Meillä vaihtuvuus on suurta. Motivoituneita, loistotekijöitä saadaan kyllä taloon, mutta ei pysymään. Työn sisältö on motivoivaa ja innostaa vuoden ajan. Sitten se kuitenkin lakkaa innostamasta. Miksikö? No siksi, että työtahti on niin kova. Mitään ei saa tehtyä kunnolla, pääasia on että kaikki hosutaan nopeasti valmiiksi ja toivotaan ettei asiakas huomaa. Johto sulkee silmät työntekijöidensä arjelta. Asiantuntijoista imetään kaikki irti, palkkataso on surkea, työpäivät 10-12 -tuntisia eikä kertyviä saldotunteja ehdi pitää pois. Vaatimukset vain lisääntyvät, uusia tehtäviä tulee lähes kuukausittain, jo olemassa olevien päälle. Käsketään oikoa sieltä ja täältä että kaiken ehtii tehdä. Kaksi lähintä kollegaani on vuoden sisään jäänyt sairauslomalle uupumuksen takia. Itkivät töissä työkuormaa ja painoivat menemään. Olivat loistavia, tunnollisia ja laadukasta jälkeä tekeviä tyyppejä,eivät mitään nyhrääviä perfektionisteja. Tiimini yrittää nyt paikata tätä vajetta ja tilalle etsitään sairausloman sijaisia. Itse olen ihan valmis arkkuun, kroppa ei jaksa enää. Täällä ei kukaan jaksa yli kolmea vuotta. Kuulemma heikot karsiutuu ja motivoituneet jää. Mielestäni on toisin päin. Vain heikko jää tällaiseen ja motivoitunut hakee uuden työn, jossa pääsee kukoistamaan.

Asiantuntijatyö toimistossa. Ulospäin on ohjeistettu näyttämään hyvinvoivalta.

Onneksi olkoon kannustavasta miehestä <3 Mun mies vaan syyllistää ja ihmettelee kun suunnilleen itken väsymystä. Ei vaan tajua/osaa asettua toisen asemaan. Materiakin tuntuu kiinnostavan enemmän kun oman puolison hyvinvointi. En ymmärrä itsekään miten tätä jaksaa vuodesta toiseen. Ei sekään ole kivaa, kun joutuu toiselle omia olotiloja suunnilleeen rautalangasta vääntämään, keksimään perusteluja ja suunnilleen vertauskuvia kun tämä ei tajua. Sitten kun hänellä on joku tikku sormessa niin kuvittelee että koko maailma pysähtyy samantien. Pelkään että pitkittyvä työuupumus johtaa terveyden menetykseen lopulta, jos ei peliä vihellä poikki.

Onneksi olkoon! Jätin työpaikkani n. 3 vuotta sitten. Sen jälkeen tehnyt vähän harrastukseeni liittyvää työtä ja muutamaa keikkatyötä. Työskentelen ehkä 3 päivää kuukaudessa.

T:kotirouva 34v

Itsekin lähdin kun oli hullu pomo ja sairas työyhteisö, enkä ole katunut. Kovin hyvin ei firmalla mene, tiedot kun on luettavissa firman kotisivuilta. Enkä ihmettele. Ei nyt johdu minun lähdöstä sentään, mutta kun sieltä on lähtenyt muita hyviä tuloksentekijöitä muualle. Pitkäaikaisia vanhoja työntekijöitä on lähtenyt lukuisia. Vaihtuvuus on suurta. Firma on muuttunut kauniit, nuoret ja rohkeat-firmaksi, missä ainoa kriteeri näyttää olevan nuoruus kun palkataan uutta väkeä. Mielenkiinnolla katson ensi vuonna miten firmalla on mennyt tämä vuosi. Olen yllättynyt jos hyvin.

Sellaista se on kun kun työntekijöitä ei arvosteta ja huono johtaminen saa vallan. Suosittelen jokaiselle, että kannattaa lähteä jos on vain mahdollista. Meillä on vain tämä yksi elämä ja sitä ei kannata tuhlata huonoon työpaikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Turha valittaa töistä kenenkään. Tehkää sitä duunia kaikki jolla sitä on. Ei työpaikalla ole tarkoituskaan olla kivaa ja ikuinen vappu. Siellä on tarkoitus olla tuottava ja ahkera. 

Kivaa voi sitten pitää omalla vapaa-ajallaan. 

Tajuatko, että osa työpaikoista on ihan hulluja tänä päivänä. Juu, ei tarvitse olla aina kivaa, mutta jos edes joku päivä saisi tehdä omat työnsä ilman että siinä sivussa sammuttelee jatkuvasti tulipaloja siellä täällä. 

Ei sitä kukaan jaksa loputtomiin.   

Vierailija kirjoitti:

Meillä vaihtuvuus on suurta. Motivoituneita, loistotekijöitä saadaan kyllä taloon, mutta ei pysymään. Työn sisältö on motivoivaa ja innostaa vuoden ajan. Sitten se kuitenkin lakkaa innostamasta. Miksikö? No siksi, että työtahti on niin kova. Mitään ei saa tehtyä kunnolla, pääasia on että kaikki hosutaan nopeasti valmiiksi ja toivotaan ettei asiakas huomaa. Johto sulkee silmät työntekijöidensä arjelta. Asiantuntijoista imetään kaikki irti, palkkataso on surkea, työpäivät 10-12 -tuntisia eikä kertyviä saldotunteja ehdi pitää pois. Vaatimukset vain lisääntyvät, uusia tehtäviä tulee lähes kuukausittain, jo olemassa olevien päälle. Käsketään oikoa sieltä ja täältä että kaiken ehtii tehdä. Kaksi lähintä kollegaani on vuoden sisään jäänyt sairauslomalle uupumuksen takia. Itkivät töissä työkuormaa ja painoivat menemään. Olivat loistavia, tunnollisia ja laadukasta jälkeä tekeviä tyyppejä,eivät mitään nyhrääviä perfektionisteja. Tiimini yrittää nyt paikata tätä vajetta ja tilalle etsitään sairausloman sijaisia. Itse olen ihan valmis arkkuun, kroppa ei jaksa enää. Täällä ei kukaan jaksa yli kolmea vuotta. Kuulemma heikot karsiutuu ja motivoituneet jää. Mielestäni on toisin päin. Vain heikko jää tällaiseen ja motivoitunut hakee uuden työn, jossa pääsee kukoistamaan.

Asiantuntijatyö toimistossa. Ulospäin on ohjeistettu näyttämään hyvinvoivalta.

Kuulostaa entiseltä työpaikalta. Mikä ala?

Seuraavaksi menet luukulle ja me veronmaksajat maksetaan.

Minäkin voisin irtisanoutua, mutta valitettavasti alallani tuntuu olevan täälläpäin töitä ja minulle luultavasti soitettaisiin lähes heti toisesta alan firmasta kun ilmoittaudun työkkäriin. Kieltäytymällä olisin sitten varmaan kestokarenssissa, kun töitä kerran olisi. Olen vain niin täynnä koko alaa enkä tiedä mitä muutakaan sitä tekisi, joten ei auta kun kärvistellä.

Vierailija kirjoitti:

Seuraavaksi menet luukulle ja me veronmaksajat maksetaan.

Meitä veronmaksajia on vain vähenevässä määrin.

Vakavasti puhuen tuota 2x6 tunnin työaikaa kannattaisi kokeilla niissä paikoissa jossa siihen on mahdollisuus. Työtä voisi jakaa useammalle ihmiselle, ja ihmisten vapaa-aika lisääntyisi. Jaksaminen voisi olla työssä ihan eri luokkaa. Ja toden totta veroprosentin pienentymisen myötä se käteen jäävä nettosumma ei olisi paljoakaan pienempi.

Ok luuseri

Vierailija kirjoitti:

15 minuuttia sitten minäkin irtisanouduin. Pomoni oli aika happaman oloinen päätöksestäni. Itselläni on rästissä sen verran pitämätyömiä ylityövapaita, että sain lähteä heti ja palkka juoksee vielä helmikuun puoleen väliin asti.

Olen 48v ja en vain enää kestänyt kuukausi kuukaudelta kiristyvää työtahtia. Työ oli pelkkää selviytymistä päivästä toiseen. Tuntui, että en voi tehdä työtäni sillä kunnianhimolla ja ylpeydellä mitä pitäisi. Sama tunne tuntui olevan muillakin toimistolla.

Tulevaisuus on ihan avoin, mutta nyt on silti todella vapautunut olo. Taloudellisesti pärjään kyllä seuraavat 7-10 vuotta ilman mitään töitä. Ei ole vaikeuksia karsia kulutusta. Olen vakavasti pohtinut, että jospa minäkin pakkaan laukkuni ja lähden vuodeksi tai pariksi jonnekkin lämpimään ja halvempaan paikkaan ihan vain nauttimaan elämästä ja vapaudesta.

Sen jälkeen voikin olla jo kaipuu taas tehdä jotain. Samalle alalle en kyllä enää palaa. Ja voihan olla niinkin, etten enää koskaan saa enää työpaikkaa. Sitten keksin kyllä jotain.

Nyt tuntuu kuitenkin, että päätökseni on paras joululahja itselleni vuosikymmeniin. Paha olo ja ahdistus töistä katosi, ja olo tuntuu kevyeltä ja freesiltä. Hyvää joulua kaikille!

Hyvää joulua sinullekin.

Jos työpaikassa ei viihdy tai siellä olo ahdistaa, niin sitten on ihan hyvä jättää hyvästit sellaiselle paikalle. Sinun kohdallasi tietysti auttaa, että sinulla on taloudellista perälautaa.

Nyt vaan tosiaan tee kunnon reissu sinne jonnekkin ilman tarkkoja suunnitelmia. Löydät sillä retkellä uusia piirteitä itsestäsi ja maailmankuva avartuu kummasti. 

Ja ehkä halu palata työelämään sitten joskus myös kasvaa. Enjoy!

Mä olen kerran lähtenyt kesken työpäivän, oli aivan paska duunipaikka,. (ja jouduin siitä karenssiin. Työkkärille ei kelvanneet kertomukseni mm. työnantajan työaikojen ilmoittamisen laiminlyönneistä, palkanmaksun laiminlyönneistä, tilinauhojen puutteesta.)...olin silloin nuori ja olin vuoden työtön.

Löysin onneksi duunia ja sitä on riittänyt. Onneksi en jäänyt siihen työpaikkaan tai siihen kaupunkiin vaan lähdin menemään ja opiskelin ammattiin. Olen nyt 52 v,  työni on ihan kivaa, mutta stressi on lisääntynyt paljon koska työtahti on aika kireää, mm. viime kuussa tuli 24 tuntia ylitöitä. 

Haaveilen taas irtiotosta, mutta ehkä se mulla kutistuu vuorotteluvapaaseen. 

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen 50-vuotias ja lähtisin jos voisin. Mutta lapset vielä teinejä ja yksin olen vastuussa perheen taloudesta. Haen kyllä muita paikkoja, mutta ei kutsuta edes haastatteluun :(

Työpaikallani esimiehet ovat todella huonoja ja vähitellen kaikki kynnelle kykenevät ovat lähteneet. Tilalle tullut johdolle myötämielisä nuoria, jotka eivät paremmasta tiedä, kun aiempaa työkokemusta ei juuri ole. Omia aivoja ei saa käyttää vaan tehdä vaan, turhauttavaa kun näkee miten paljon korjattavaa olisi.

Ollaankohan me samassa työpaikassa. Ei ne nuoret johdolle myötämielisetkään kyllä näytä talossa pysyvän, kun heidät ajetaan piippuun. Koko ajan lähtee nuoria pois sitä mukaa kuin tulee. Yritetään liian nopeaa uutta nousua, mikään ei riitä mitä tehdään. Polkuhintaan palvelua asiakkaille.

Vierailija kirjoitti:

Ok luuseri

??? Häh, kuka?

Kun työntekijä irtisanoutuu, on sille aina olemassa joku syy. Siinä kohtaa viimeistään esimiesten kannattaa kuunnella herkällä korvalla irtisanoutuvaa. Ja ottaa opiksi. Kukaan ei lähde työpaikasta pois kevein perustein.