Irtisanouduin työstäni, nyt on vapautunut olo

Boikotokaa kaikki tämän kaltaisia firmoja! Älkää tuetko nämä yksityisiä.

Minäkin lähdin työelämästä jo 28 vuotiaana koska en voi sietää sitä ahneutta ja kikkailua. Valehdellaan ja markkinoidaan täysin epärealistisia asioita.

Äänestäkää jaloillanne niin saamme paremman maailman!

Olen itse miettinyt samankaltaista siirtoa kuin ap. Ennen pidin työstäni ja minusta oli mukava lähteä työvuoroon. Nyt meillä on meneillään suuria muutoksia organisaatiossa. Muutosten myötä minun tulisi mm. työskennellä eri työpisteissä ja erilaisissa työvuoroissa kuin tähän asti. Nämä muutokset eivät sovi minulle, ensinnäkin minulla ei ole autoa, joten toisiin työpisteisiin kulkeminen tulee olemaan hankalaa ja toiseksi työvuoroni muuttuisivat myöhäisemmiksi jolloin en ehtisi olemaan iltaisin kovinkaan paljoa perheeni kanssa. minusta tuntuu että työhyvinvointini on romahtanut. Olen umpikujassa. Mietin joka päivä irtisanoutumista ja uuden työn löytämistä. Voin huonosti, en tiedä miten pystyn tämän ratkaisemaan. Taloudellisesti emme pärjää vain miehen palkalla, kotona asuu vielä lapsia.

Yhä useampi työnantaja tulee huomaaman kuinka tärkeä asia työhyvinvointi on jotta menestyy. Työntekijäthän sen tuloksen fimalle tekee.

Onneksi olkoon! Itse tein keväällä saman ratkaisun. Motivaatio loppui töissä, työ meni ihme niuhotukseksi. Ei ole uutta työtä tiedossa, enkä edes kaipaa. Joka viikkoiset migreenit loppuivat. En ole katunut hetkeäkään. Olen onnellisempi kuin vuosiin. Tämän ikäisenä ei niin hirveästi tarvitse rahaa.

Onnittelut! Tuo on varmasti tosi mahtavaa!

Hitto että olen kateellinen teille lopettaneille. Voi kun uskaltais! Voi kun osais edes sijoittaa sillee, että tulisi jotenkuten toimeen..

Ap:lta loistava ratkaisu. Uskon, että päätöksesi oli hyvä.

Meitä, jotka eivät voi taloudellisesti jäädä tyhjän päälle, on kuitenkin melkoisen suuri joukko työelämässä.

Ei auta kuin painaa töissä hammasta kiristäen. Meillä kun ei noita säästöjäkään ole kuin nimeksi, niin minkäs teet. Asumme myös pienehkössä kaupungissa, jossa muita töitä ei ole tarjolla.

Kyllä tekisi mieli itsekin lähteä kävelemään täältä hullujen huoneelta. Mitään ei saa tehtyä valmiiksi, kun on koko ajan niin sairas kiire. 

Lainat on saatu maksettua vasta viiden vuoden kuluttua, joten sinne asti ainakin pitää kärvistellä. 

Ap:lle nautinnollista syksyä. 

Onnea ap:lle. Muistan itsekin,kuinka vapauttavalta tuntui sulkea viimeisen kerran edellisen työpaikan ovi takanaan. Irtisanouduin aikoinaan, kun voin pahoin silloisessa työilmapiirissä. Lisäksi koin, että työlläni ei ollut silloin mitään arvoa.

Nykyisessä työpaikassa on kannustava ilmapiiri, ja palautetta saa säännöllisesti. Hierarkiaa ei ole ja kaikkia sitoutetaan yrityksessä tulospalkkioilla. Myös työntekijät saavat itse päättää työaikansa. Pääasia, että hommat tulee hoidettua hyvin. Viihdyn nykyisessä työssäni, jonka muuten sain vähän vaajaa viisikymppisenä. Eli kyllä ap sinullekin voi ihan hyvin vielä töitä löytyä, ja mielenkiintoista sellaista. Eri asia onkin sitten se, että haluatko enää työelämään.

Me olimme mieheni kanssa siitä onnellisessa asemassa, että pystyimme molemmet jättämään työelämän vuoden sisällä kumpikin. Molempia ahdisti työpaikkamme, jossa kumpikaan ei viihtynyt. Emme siis olleet samassa työpaikassa, vaan tuntemukset oli samanlaiset.  Vuosi vuodelta tuntui ahdistavammalta mennä tekemään jotain, mitä kukaan ei arvostanut. Muistan kuin eilisen, kun sanoin itseni irti. Se helpotuksen tunne oli niin suunnaton. 

Meille tämän mahdollisti se, että ei ollut velkaa, olimme molemmat saaneet perintöä, ja olimme aina eläneet aika säästeliäästi. Ja osakkeista myimme pois valtaosan. 

Pakko myöntää, että tämä on kyllä parasta aikaa elämässä. On aikaa tehdä mitä itse haluaa, ja voi antaa energiaansa myös lapsen lapsien hoitamiseen.  Ja nyt voi matkustellakin ihan rauhassa ilman mitään loma-ahdistuksia siitä, että kohta on mentävä taas töihin. 

Mielessä on käynyt mullakin, että kohta teen vastaavan liikkeen. Olen kuitenkin vähän arkajalka, joten pitää varmistaa selusta ensin. Sen jälkeen aioin kyllä vaihtaa maisemaa.

Lähipiiristä löytyy kaksi ihan vastakkaista tapausta niistä, jostka ovat isrtisanoutuneet. Toisessa tapauksessa ystäväni oli iloisempi kuin aikoihin sen jälkeen. Täytti päivänsä kaikanlaisella aktiviteetilla. Nuoreni ja laihtui ihan silmissä. Hän ehti olla lähes vuoden ilman työtä, kunnes sitten löysi uuden, paremman paikan kuin edellinen oli. 

Toisessa tapauksessa kävi niin, että ko.henkilö irtisanoutui, eikä löytänyt työtä.  Aluksi tämä ei haitannut häntä lainkaan, mutta pikkuhiljaa tuli varjoja paratiisiin. Kaikki säästöt hupeni kuin varkain, koska lisääntynyt vapaa-aika harrastuksineen söi rahaa. Ja lisäksi kulutti samalla tavalla kuin ollessaan työelämässä. 

Hän joutui loppujen lopuksi oikeasti elämään köyhyydessä yli vuoden, ennen kuin pääsi takaisin työelämään. On nyt töissä, mutta ei pidä nykyisestäkään työstä. En ole uskaltanut kyseenalaistaa, että onkohan vika työssä vai työntekijässä. 

Hienoa kuitenkin, että näitä rohkeita ihmisiä on, jotka uskaltavat heittäytyä.

Se vapautunut olo ei kyllä kestä ikuisesti, joten siitä kannattaa nauttia nyt. Hienoa kuitenkin, jos olette miehesi kanssa sopineet asian etukäteen. Molempien pitää ymmärtää täysin se, mitä tarkoittaa kun talouteen sisään tuleva varallisuus laskee. 

Olen kerran työurani aikana irtisanoutunut, mutta siitä on jo pitkä aika. Enkä oikein enää edes muista silloisia tuntemuksiani.

Ap:lle kuitenkin hurjasti tsemppiä ensinnäkin pohditusta ratkaisusta, ja toiseksi tsemppiä myös tulevaan mahdolliseen työnhakuun. Se ei ole välttämättä  helppoa.

Ymmälläni olen seurannut joidenkin tuttujen työpaikkojen tappotahtia, siksihän sitä kutsutaan. Tällä tavoin saadaan kyllä keski-ikäiset siivottua pois ilman irtisanomisia, kun irtisanoutuvat itse. 

Itse tein saman liikkeen joitain vuosia sitten. Olin silloin vähän päälle 40v. Katunut en ole tippaakaan, vaikka uutta työtä ei meinannut löytyä (halusin näet vaihtaa alaa). Olen tehnyt määräaikaisuuksia jo monta vuotta. Nyt kuitenkin aloitin juuri vakituisessa paikassa, jonne tein aiemmin yhden pätkän. Olen 50v.

Muistan vieläkin se tunteen, kun irtisanouduin. Olin miettinyt asiaa jo pari vuotta, mutta en vain ollut uskaltanut. Viimein uskalsin, ja jälkikäteen ihmettelin, että miksi en tehnyt sitä aikaisemmin. Tavallaan palauduin entiselleni - minusta oli tullut joku ihan muu sen työpaikan takia. Aloin harrastaa, nukuin hyvin, näin unia. Tapasin kavereita. Olin jälleen oma, normaali itseni.

Onnittelut AP:lle! Teit taatusti ihan oikein.

Onneksi olkoon ap. Varmasti on hieno tunne, kun voi lähteä huonosta ilmapiiristä pois. Meillä mies teki saman noin vuosi sitten, mutta sillä olikin toinen työpaikka valmiina odottamassa. 

Kun vain olisi mahdollisuus, niin tekisin itse saman liikkeen. Taloudelliset realiteetit vaan iskee vastaan. 

Kaikesta huolimatta ap:lle hyvää jatkoa. Upeaa, että pystyit tekemään tämän siirron.

Jännän ajankohtainen aihe, sillä isäni irtisanoutui kolme viikkoa sitten. Hän oli ollut pitkään logistiikka-alan yrityksessä töissä, jossa paine kasvoi koko ajan sietämättömäksi. Olisi pitänyt pystyä tekemään päivän aikana viikon työt. Eihän sitä kukaan selväpäinen pitkään jaksa.  Ja kun isäni oli esimies, ristiinveto molemmista suunnista oli valtava.

Äidiltäni juuri kuulin, että isä on aivan kuin eri mies nyt. Täynnä tarmoa, huomio lähipiirin ja on hirveän aktiivinen koko ajan. Nauttii täysin siemauksin uudesta tilanteestaan. 

Isällä on ikää pian 60 vuotta, joten tuskin menee enää työelämän pariin. 

Vierailija kirjoitti:

Olispa ensin se työ, josta voisi irtisanoutua :-)

Kyllä nykyisin kuulee tuttavilta niin hirveitä horror- tarinoita työelämästä, että oikein puistattaa. Tuntuu, että työkulttuuri on ihan sairas joissain paikoissa.

Anyway onnea ap:lle. Rohkea ja ilmeisen harkittu päätös. Itse odottelen, jos edes saisi joskus työpaikan. Eipä tunnu oma aktiivisuuskaan auttavan.

Kolikolla on kaksi puolta. Onhan se hyvä, kun saa vapauden, mutta me veronmaksajat se vapaus maksetaan. Mielestäni ei tarvitse maksaa mitään korvausta, jos on itse lähtenyt työpaikasta. Joskus loppuu rahastus toisten selkärangasta.

Tuntuu varmaan hienolta ap. Turha sitä on väkipakolla roikkua paikassa, josta ei vain tykkää. Väillä sitä tulee itsekin mietittyä, olisiko syytä katsoa muita työpaikkoja.

Mahtavaa ap. Teit mistä moni unelmoi, muttei käytännön syistä voi toteuttaa. Kaikkea hyvää jatkoon.