Lujasti lempeä: "Isä, olisitpa rakastanut muutakin kuin työtä – Nämä yhdeksän viestiä kertovat, miltä tuntuu jäädä näkymättömäksi omalle isälle"

Mulle ei ikinä annettu mahdollisuutta olla kunnon isä, tai ainakin sen hetken mitä lapsi tuskin muistaa.

Lapsen äiti teki kaikkensa pilatakseen ja tehtyä mahdollisimman vaikeaksi meidän elämän ja lopulta muutti pois, käräjillä sai lapsen ja samalla meni kaikki muukin.

Rakas isä,

Kunpa et olisi saanut raivokohtauksia, kun esimerkisi unohdin 5 vuotiaana maitopurkin pöydälle. Ettet olisi ottanut sitä paksua nahkavyötäsi esiin, kun tein jotain mielestäsi väärin. Kunpa et olisi nöyryyttänyt minua ja veljeäni kaikkien kuullen koulun pihalla, kun jouduimme odottamaan veljeäni 5 minuuttia liian pitkään autossa, kun hänen opppituntinsa oli venynyt. Ja kaikelta kaikelta muulta. Kunpa olisitte äidin kanssa säästäneet minut toistenne haukkumiselta, rakastinhan teitä kumpaakin yhtä paljon. Kunpa, et muistuttaisi minua nyt aikuisena siitä, kuinka hankala teini olin. Vaikka sainkin 8.8 keskiarvon peruskoulun päättötodistukseeni ja kulttuuridiplominkin sain. Kunpa, olisit minusta nyt ylpeä, kun pärjään hyvin elämässä kaksi tutkintoa ammatti- ja amk-tutkinnon suorittaneena ja 18 vuotiaasta asti tehnyt työtä opintojen ohella ja jatkuvasti valmistumiseni jälkeen. Kunpa olisit kiitollinen, kun en koskaan pyytänyt mitään ylimääräistä, kun olimme kuitenkin köyhiä. Kiitos isä kaikesta, rakastan sinua silti. Ymmärrän, että sinullakin on ollut vaikeaa, olisit vain säästänyt minut omilta traumoiltasi. Paljon hyvääkin on, mm. olet opettanut minut itsenäiseksi ja toimeliaaksi ihmiseksi. Uskon että minua rakastat, ehkä olit ja olet vain huono sitä näyttämään.

Up