Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lujasti lempeä: "Isä, olisitpa rakastanut muutakin kuin työtä – Nämä yhdeksän viestiä kertovat, miltä tuntuu jäädä näkymättömäksi omalle isälle"
07.11.2018 |
Mitä ajatuksia nämä tekstit teissä herättävät?
https://www.hs.fi/blogi/lujastilempea/art-2000005888827.html
Kommentit (143)
Vierailija kirjoitti:
Tulin surulliseksi. Kuinka monella tapaa voikaan "epäonnistua" vanhempana. Itsekin olen varmasti tehnyt paljon virheitä, isan tiedän, osaa en varmaan tiedostakaan.
Sattuu, että tulee loukanneeksi omia rakkaita lapsiaan, vaikkei haluaisi.
Kukapa meistä olisi täydellinen, tiedän sen, mutta silti...
On toivoa, jos tiedostaa loukanneensa lapsiaan. Puhu avoimesti ja rehellisesti lapsillesi, pyydä anteeksi, älä sorru räävittömiin tunteisiin ja kielenkäyttöön. Tee tämä vasta kun olet käsitellyt vahingolliset toimintapasi, muuta ne ja kerro niistä myös lapsillesi. Tuettu toisianne yhteistä hyvää kohti, toisianne arvostaen.
Ne vanhemmat jotka eivät näe mitään väärää lastensa kaltoinkohtelussa, suosittelen heille ammattiapua, terapiaa yms. Rehellisyys ja avoimuus toimii sielläkin, rehellisyys saattaa tuottaa vaikeuksia mutta se on ainoa oikea tapa keskustella ongelmista ja niiden ratkaisuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta isänpäivän ja äitienpäivän vois lakkauttaa. Kuuluvat ydinperheen ja hyvinvointivaltion aikakauteen, nykyisin aiheuttavat enenevässä määrin mielipahaa, kun erolapsia ja kahtiajakoa hyvä- ja huono-osaisiin aina vain enemmän.
Minusta ei pitäisi, koska ne päivät kuitenkin korostavat hyvää isyyttä ja äityttä, sitä kohti. Kaltoinkohdeltu lapsi ei mene tapaamaan isäänsä tai äitiänsä.
Ei ole noin mustavalkoista. Minä käyn toisinaan moikkaamassa kaltoinkohdellutta vanhempaa ja olen käynyt toisinaan ihan isänpäivinä. Ymmärsin vanhempana ja terapioiden aikana sen, että vanhempani ovat oman lapsuutensa vankeja. Ei osannut olla parempi, koska sai itse vielä huonomman mallin.
En käy usein, mutta harvakseltaan käyn. Kaikki eivät pysty käymään, jos vanhempi on esimerkiksi pahasti persoonallisuushäiriöinen.
Niin vanhempasi on kaltoinkohdeltu, jota käyt katsomassa. Se on hienoa. Hän ei sitten sinua kohtele roskana, eikä ole väkivaltainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta isänpäivän ja äitienpäivän vois lakkauttaa. Kuuluvat ydinperheen ja hyvinvointivaltion aikakauteen, nykyisin aiheuttavat enenevässä määrin mielipahaa, kun erolapsia ja kahtiajakoa hyvä- ja huono-osaisiin aina vain enemmän.
Minusta ei pitäisi, koska ne päivät kuitenkin korostavat hyvää isyyttä ja äityttä, sitä kohti. Kaltoinkohdeltu lapsi ei mene tapaamaan isäänsä tai äitiänsä.
Ei ole noin mustavalkoista. Minä käyn toisinaan moikkaamassa kaltoinkohdellutta vanhempaa ja olen käynyt toisinaan ihan isänpäivinä. Ymmärsin vanhempana ja terapioiden aikana sen, että vanhempani ovat oman lapsuutensa vankeja. Ei osannut olla parempi, koska sai itse vielä huonomman mallin.
En käy usein, mutta harvakseltaan käyn. Kaikki eivät pysty käymään, jos vanhempi on esimerkiksi pahasti persoonallisuushäiriöinen.
Juuri näin. Mun persoonallisuushäiriöinen isä käy väkivaltaisesti päälle jos sen luona erehtyy käymään. En ole nyt yli 10 vuoteen enää erehtynyt, haluan pysyä elossa.
Minuun ei enää uskalla käydä väkivaltaisesti kiinni, mutta henkinen väkivalta on sietämättömällä tasolla. Vähättelyä, arvostelua lapsista ja puolisosta sekä töistä, ivaamista, nimittelyä, nostaa itsensä ja omat valintansa korokkeelle, näkee lapset vain jatkeena tai muutoin ei näe heitä, ei arvosta lapsia. Muuttuuko hän joskus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta isänpäivän ja äitienpäivän vois lakkauttaa. Kuuluvat ydinperheen ja hyvinvointivaltion aikakauteen, nykyisin aiheuttavat enenevässä määrin mielipahaa, kun erolapsia ja kahtiajakoa hyvä- ja huono-osaisiin aina vain enemmän.
Minusta ei pitäisi, koska ne päivät kuitenkin korostavat hyvää isyyttä ja äityttä, sitä kohti. Kaltoinkohdeltu lapsi ei mene tapaamaan isäänsä tai äitiänsä.
Ei ole noin mustavalkoista. Minä käyn toisinaan moikkaamassa kaltoinkohdellutta vanhempaa ja olen käynyt toisinaan ihan isänpäivinä. Ymmärsin vanhempana ja terapioiden aikana sen, että vanhempani ovat oman lapsuutensa vankeja. Ei osannut olla parempi, koska sai itse vielä huonomman mallin.
En käy usein, mutta harvakseltaan käyn. Kaikki eivät pysty käymään, jos vanhempi on esimerkiksi pahasti persoonallisuushäiriöinen.
Niin vanhempasi on kaltoinkohdeltu, jota käyt katsomassa. Se on hienoa. Hän ei sitten sinua kohtele roskana, eikä ole väkivaltainen.
Oli väkivaltainen ja kohteli kuin roskaa. Ei kohtele enää eikä ole minua kohtaan väkivaltainen enää, joten harvakseltaan näkemiset onnistuu.
Tulin hyvin masentuneeksi tästä Maaret Kallion passiivis-aggressiivisesta hyökkäyksestä meitä isiä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsin vanhempana ja terapioiden aikana sen, että vanhempani ovat oman lapsuutensa vankeja. Ei osannut olla parempi, koska sai itse vielä huonomman mallin.
Itse ymmärsin tämän vanhempani puheiden perusteella jo kauan ennen kuin pääsin terapiaan. Terapian myötä ymmärsin vihdoin sen, että on turha hakata päätänsä seinään ja tuhlata aikaansa pahalta tuntuviin ihmissuhteisiin.
Minä en ymmärtänyt ilman terapiaa. Uskoin aidosti sen, että olen vain niin vihattava ja rasittava kakara, täysi pettymys, että siitähän kaikki johtuu. Terapian myötä tajusin, että samanlainen lapsuus on omalla vanhemmallanikin ollut ja sitä mallia toi sitten omille lapsilleen. Vika ei ollut minussa ja se oli helpottava tieto.
Kaikki eivät pysty eivätkä halua olla tekemisissä vanhempiensa kanssa, jotka ovat kohdelleet kaltoin. Ne jotka pystyvät ja haluavat, vähäinenkin yhteys voi olla eheyttävä oman itsetunnon kannalta. Edelleen kaltoinkohtelevaan vanhempaan kannattaa katkaista välit täysin loppuelämäksi. Jotkut kaltoinkohdelleet vanhemmat nöyrtyvät iän myötä ja kuten oma vanhempani, pyytävät rehellisesti anteeksi. Ei se lapsuutta takaisin tuo tai tee hyviä ja läheisiä välejä, se juna meni jo, mutta parantaa omaa mielenterveyttä ja käsitystä itsestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta isänpäivän ja äitienpäivän vois lakkauttaa. Kuuluvat ydinperheen ja hyvinvointivaltion aikakauteen, nykyisin aiheuttavat enenevässä määrin mielipahaa, kun erolapsia ja kahtiajakoa hyvä- ja huono-osaisiin aina vain enemmän.
Minusta ei pitäisi, koska ne päivät kuitenkin korostavat hyvää isyyttä ja äityttä, sitä kohti. Kaltoinkohdeltu lapsi ei mene tapaamaan isäänsä tai äitiänsä.
Ei ole noin mustavalkoista. Minä käyn toisinaan moikkaamassa kaltoinkohdellutta vanhempaa ja olen käynyt toisinaan ihan isänpäivinä. Ymmärsin vanhempana ja terapioiden aikana sen, että vanhempani ovat oman lapsuutensa vankeja. Ei osannut olla parempi, koska sai itse vielä huonomman mallin.
En käy usein, mutta harvakseltaan käyn. Kaikki eivät pysty käymään, jos vanhempi on esimerkiksi pahasti persoonallisuushäiriöinen.
Niin vanhempasi on kaltoinkohdeltu, jota käyt katsomassa. Se on hienoa. Hän ei sitten sinua kohtele roskana, eikä ole väkivaltainen.
Oli väkivaltainen ja kohteli kuin roskaa. Ei kohtele enää eikä ole minua kohtaan väkivaltainen enää, joten harvakseltaan näkemiset onnistuu.
Hienoa, että hän on muuttunut ja tapaatte edes harvakseltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulin surulliseksi. Kuinka monella tapaa voikaan "epäonnistua" vanhempana. Itsekin olen varmasti tehnyt paljon virheitä, isan tiedän, osaa en varmaan tiedostakaan.
Sattuu, että tulee loukanneeksi omia rakkaita lapsiaan, vaikkei haluaisi.
Kukapa meistä olisi täydellinen, tiedän sen, mutta silti...
On toivoa, jos tiedostaa loukanneensa lapsiaan. Puhu avoimesti ja rehellisesti lapsillesi, pyydä anteeksi, älä sorru räävittömiin tunteisiin ja kielenkäyttöön. Tee tämä vasta kun olet käsitellyt vahingolliset toimintapasi, muuta ne ja kerro niistä myös lapsillesi. Tuettu toisianne yhteistä hyvää kohti, toisianne arvostaen.
Ne vanhemmat jotka eivät näe mitään väärää lastensa kaltoinkohtelussa, suosittelen heille ammattiapua, terapiaa yms. Rehellisyys ja avoimuus toimii sielläkin, rehellisyys saattaa tuottaa vaikeuksia mutta se on ainoa oikea tapa keskustella ongelmista ja niiden ratkaisuista.
Minun lapsenhakkaaja-, nöyryyttäjä-, kotikiusaaja- ja tyranni-isä ei näe mitään vikaa toiminnassaan ja kiistää kaikki sadat pahoinpitelyt väittämälläkirkkain silmin että niitä ei ollut. Lapset vaan tahallaan ”muistavat väärin”. Mitään ei ole ikinä pyytänyt anteeksi, ja poikkimenneisyä väleistä syyttää ”kiittämättömiä lapsia”. Olen saanut 38v ikäisenä vielä luunapin ja tukkapöllyä isältäni. Vieläpä muiden ihmisten nähden.
Tällaisen kanssa ei voi sopia mistäön koskaan. Kun ei ole mitään sellaista tapahtunut hänen mielestään, mistä esim normali ihminen olisi pahoillaan ja katuisi.
Vierailija kirjoitti:
Tulin hyvin masentuneeksi tästä Maaret Kallion passiivis-aggressiivisesta hyökkäyksestä meitä isiä kohtaan.
Keitä teitä isiä kohtaan, minkälaisia? Etkö näe sanomaa lapsen tuskasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulin hyvin masentuneeksi tästä Maaret Kallion passiivis-aggressiivisesta hyökkäyksestä meitä isiä kohtaan.
Keitä teitä isiä kohtaan, minkälaisia? Etkö näe sanomaa lapsen tuskasta?
Tyypillinen mies, loukkaantuu heti....
Mulla yli nelikymppisenäkin on sietämätön tuska ja kipu erittäin julmasta kaltoinkohtelusta mikä jatkui vauvasta täysi-ikäisyyteen. Mua kaltoinkohdeltiin jo vauvana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vain toinen vanhemmista on työelämässä hän joutuu uhraamaan siihen aikaa, joka on pois perheeltä. Tämä on paheksuttavaa ja siitä saa kiitokseksi katkeruutta.
Jos toinen vanhemmista pysyy kotona hän joutuu uhraamaan siihen aikaa, joka on pois omasta urakehityksestä. Tämä on ihailtavaa ja siitä saa kiitokseksi lastensa kunnioituksen ja rakkauden.
Anteeksi siis jo etukäteen rakkaat lapseni. En silti koe, että minulta tässä asiassa paljoa kyseltiin. Kun te aikanaan seisotte samoissa saappaissa ehkä ymmärrystä riittää rahtunen myös minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulin surulliseksi. Kuinka monella tapaa voikaan "epäonnistua" vanhempana. Itsekin olen varmasti tehnyt paljon virheitä, isan tiedän, osaa en varmaan tiedostakaan.
Sattuu, että tulee loukanneeksi omia rakkaita lapsiaan, vaikkei haluaisi.
Kukapa meistä olisi täydellinen, tiedän sen, mutta silti...
On toivoa, jos tiedostaa loukanneensa lapsiaan. Puhu avoimesti ja rehellisesti lapsillesi, pyydä anteeksi, älä sorru räävittömiin tunteisiin ja kielenkäyttöön. Tee tämä vasta kun olet käsitellyt vahingolliset toimintapasi, muuta ne ja kerro niistä myös lapsillesi. Tuettu toisianne yhteistä hyvää kohti, toisianne arvostaen.
Ne vanhemmat jotka eivät näe mitään väärää lastensa kaltoinkohtelussa, suosittelen heille ammattiapua, terapiaa yms. Rehellisyys ja avoimuus toimii sielläkin, rehellisyys saattaa tuottaa vaikeuksia mutta se on ainoa oikea tapa keskustella ongelmista ja niiden ratkaisuista.
Minun lapsenhakkaaja-, nöyryyttäjä-, kotikiusaaja- ja tyranni-isä ei näe mitään vikaa toiminnassaan ja kiistää kaikki sadat pahoinpitelyt väittämälläkirkkain silmin että niitä ei ollut. Lapset vaan tahallaan ”muistavat väärin”. Mitään ei ole ikinä pyytänyt anteeksi, ja poikkimenneisyä väleistä syyttää ”kiittämättömiä lapsia”. Olen saanut 38v ikäisenä vielä luunapin ja tukkapöllyä isältäni. Vieläpä muiden ihmisten nähden.
Tällaisen kanssa ei voi sopia mistäön koskaan. Kun ei ole mitään sellaista tapahtunut hänen mielestään, mistä esim normali ihminen olisi pahoillaan ja katuisi.
Niin, hän tarvitsisi ammattiapua itselleen ja hänen pitäisi opetella ensin rehellisyyttä. Se että hän kieltää kaiken tapahtuneen on kuin heittäisi suolaa lapsen haavoihin. Sellaista ei tarvitse sietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos vain toinen vanhemmista on työelämässä hän joutuu uhraamaan siihen aikaa, joka on pois perheeltä. Tämä on paheksuttavaa ja siitä saa kiitokseksi katkeruutta.
Jos toinen vanhemmista pysyy kotona hän joutuu uhraamaan siihen aikaa, joka on pois omasta urakehityksestä. Tämä on ihailtavaa ja siitä saa kiitokseksi lastensa kunnioituksen ja rakkauden.
Anteeksi siis jo etukäteen rakkaat lapseni. En silti koe, että minulta tässä asiassa paljoa kyseltiin. Kun te aikanaan seisotte samoissa saappaissa ehkä ymmärrystä riittää rahtunen myös minulle.
Missä kotiäitiydestä saa kiitosta? Ehkä viimeksi 60-luvulla. Ei kotiäitiys ole ollut mitään kiitollista ja ihailtavaa hommaa enää vuosikymmeniin. Palstallakin kotiäidit haukutaan maan rakoon ja miesten mielestä kotiäidit ovat lompakkoloisia, laiskoja mätisäkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vain toinen vanhemmista on työelämässä hän joutuu uhraamaan siihen aikaa, joka on pois perheeltä. Tämä on paheksuttavaa ja siitä saa kiitokseksi katkeruutta.
Jos toinen vanhemmista pysyy kotona hän joutuu uhraamaan siihen aikaa, joka on pois omasta urakehityksestä. Tämä on ihailtavaa ja siitä saa kiitokseksi lastensa kunnioituksen ja rakkauden.
Anteeksi siis jo etukäteen rakkaat lapseni. En silti koe, että minulta tässä asiassa paljoa kyseltiin. Kun te aikanaan seisotte samoissa saappaissa ehkä ymmärrystä riittää rahtunen myös minulle.Missä kotiäitiydestä saa kiitosta? Ehkä viimeksi 60-luvulla. Ei kotiäitiys ole ollut mitään kiitollista ja ihailtavaa hommaa enää vuosikymmeniin. Palstallakin kotiäidit haukutaan maan rakoon ja miesten mielestä kotiäidit ovat lompakkoloisia, laiskoja mätisäkkejä.
En varsinaisesti hae arvostusta työssä käyvänä vanhempana vauva-palstalta. Ehkä sinunkaan ei kannattaisi omalta kohdaltasi. Kommentoin ketjun aihetta ja erityisesti mainintaa isästä, joka rakastaa vain työtään. Nykyinen työelämä on moolokin kita, jossa jokainen pöytä on työpöytä ja vapaa-ajallakin on "vapaus" olla tavoitettavissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta isänpäivän ja äitienpäivän vois lakkauttaa. Kuuluvat ydinperheen ja hyvinvointivaltion aikakauteen, nykyisin aiheuttavat enenevässä määrin mielipahaa, kun erolapsia ja kahtiajakoa hyvä- ja huono-osaisiin aina vain enemmän.
Minusta ei pitäisi, koska ne päivät kuitenkin korostavat hyvää isyyttä ja äityttä, sitä kohti. Kaltoinkohdeltu lapsi ei mene tapaamaan isäänsä tai äitiänsä.
Ei ole noin mustavalkoista. Minä käyn toisinaan moikkaamassa kaltoinkohdellutta vanhempaa ja olen käynyt toisinaan ihan isänpäivinä. Ymmärsin vanhempana ja terapioiden aikana sen, että vanhempani ovat oman lapsuutensa vankeja. Ei osannut olla parempi, koska sai itse vielä huonomman mallin.
En käy usein, mutta harvakseltaan käyn. Kaikki eivät pysty käymään, jos vanhempi on esimerkiksi pahasti persoonallisuushäiriöinen.
Niin vanhempasi on kaltoinkohdeltu, jota käyt katsomassa. Se on hienoa. Hän ei sitten sinua kohtele roskana, eikä ole väkivaltainen.
Oli väkivaltainen ja kohteli kuin roskaa. Ei kohtele enää eikä ole minua kohtaan väkivaltainen enää, joten harvakseltaan näkemiset onnistuu.
Mitä saat itse irti näistä tapaamisista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta isänpäivän ja äitienpäivän vois lakkauttaa. Kuuluvat ydinperheen ja hyvinvointivaltion aikakauteen, nykyisin aiheuttavat enenevässä määrin mielipahaa, kun erolapsia ja kahtiajakoa hyvä- ja huono-osaisiin aina vain enemmän.
Minusta ei pitäisi, koska ne päivät kuitenkin korostavat hyvää isyyttä ja äityttä, sitä kohti. Kaltoinkohdeltu lapsi ei mene tapaamaan isäänsä tai äitiänsä.
Ei ole noin mustavalkoista. Minä käyn toisinaan moikkaamassa kaltoinkohdellutta vanhempaa ja olen käynyt toisinaan ihan isänpäivinä. Ymmärsin vanhempana ja terapioiden aikana sen, että vanhempani ovat oman lapsuutensa vankeja. Ei osannut olla parempi, koska sai itse vielä huonomman mallin.
En käy usein, mutta harvakseltaan käyn. Kaikki eivät pysty käymään, jos vanhempi on esimerkiksi pahasti persoonallisuushäiriöinen.
Juuri näin. Mun persoonallisuushäiriöinen isä käy väkivaltaisesti päälle jos sen luona erehtyy käymään. En ole nyt yli 10 vuoteen enää erehtynyt, haluan pysyä elossa.
Minuun ei enää uskalla käydä väkivaltaisesti kiinni, mutta henkinen väkivalta on sietämättömällä tasolla. Vähättelyä, arvostelua lapsista ja puolisosta sekä töistä, ivaamista, nimittelyä, nostaa itsensä ja omat valintansa korokkeelle, näkee lapset vain jatkeena tai muutoin ei näe heitä, ei arvosta lapsia. Muuttuuko hän joskus?
Miksi hän muuttuisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta isänpäivän ja äitienpäivän vois lakkauttaa. Kuuluvat ydinperheen ja hyvinvointivaltion aikakauteen, nykyisin aiheuttavat enenevässä määrin mielipahaa, kun erolapsia ja kahtiajakoa hyvä- ja huono-osaisiin aina vain enemmän.
Minusta ei pitäisi, koska ne päivät kuitenkin korostavat hyvää isyyttä ja äityttä, sitä kohti. Kaltoinkohdeltu lapsi ei mene tapaamaan isäänsä tai äitiänsä.
Ei ole noin mustavalkoista. Minä käyn toisinaan moikkaamassa kaltoinkohdellutta vanhempaa ja olen käynyt toisinaan ihan isänpäivinä. Ymmärsin vanhempana ja terapioiden aikana sen, että vanhempani ovat oman lapsuutensa vankeja. Ei osannut olla parempi, koska sai itse vielä huonomman mallin.
En käy usein, mutta harvakseltaan käyn. Kaikki eivät pysty käymään, jos vanhempi on esimerkiksi pahasti persoonallisuushäiriöinen.
Juuri näin. Mun persoonallisuushäiriöinen isä käy väkivaltaisesti päälle jos sen luona erehtyy käymään. En ole nyt yli 10 vuoteen enää erehtynyt, haluan pysyä elossa.
Minuun ei enää uskalla käydä väkivaltaisesti kiinni, mutta henkinen väkivalta on sietämättömällä tasolla. Vähättelyä, arvostelua lapsista ja puolisosta sekä töistä, ivaamista, nimittelyä, nostaa itsensä ja omat valintansa korokkeelle, näkee lapset vain jatkeena tai muutoin ei näe heitä, ei arvosta lapsia. Muuttuuko hän joskus?
Miksi hän muuttuisi?
Jotta lapset haluaisivat tavata häntä, lapsilla olisi isä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta isä joka tekee aina töitä, tuo paljon rahaa kotiin eikä näy arjessa on paras isä ikinä.
Jos isä jättää lapsen näiden ollessa pieniä niin miten nämä osaavat kaivata isää?
Minä en ainakaan osaa kaivata asioita, joita minulla ei ole koskaan ollutkaan.
Eihän esim. Les*o parien lapset kaipaile isää tai H*mo parien lapset äitiä?
Missä mättää?Äitini kuoli minun ollessa pieni lapsi. En muista mitään, mutta kyllä minä häntä olen kovasti kaivannut ja kaipaan edelleen.
Mutta miksi? Koetko, että olet jäänyt jostain paitsi ?
Alue: Aihe vapaa
Juuri näin. Mun persoonallisuushäiriöinen isä käy väkivaltaisesti päälle jos sen luona erehtyy käymään. En ole nyt yli 10 vuoteen enää erehtynyt, haluan pysyä elossa.