Mitä mielestänne pitäisi tehdä miesten ja poikien aseman parantamiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perinteinen maskuliinisuus tosiaan. Ei siinä ollut niin paljon vikaa kuin väitetään. Ihan tyytyväisiä oli valtaosa naisistakin. Ei naisten äänioikeus ole mikään välttämättömyys, hyvin hoituivat asiat eri kannoilla olevien miesten keskinäisen ruodinnan seurauksena. Olivatko naiset syrjäytyneitä?

Ainut mikä siinä on vikana ja mistä ei päästä eroon kuitenkaan, vaikka hirveästi yritetään on se, että ihmiset ei rakasta toisiaan, vaan tekevät pahaa toisilleen. Sitä ei muuteta kääntämällä koko historia ympäri ja kaikki luonnollinen järjestys päälaelleen tai piiloon. 

Tai jotkut varmaan tietää mikä siihen auttaisi, mutta eipä haluta kuullakaan. 

:D

Sillälailla, keskustele tässä sitten. Epäilen, että tämä oli trolliviesti, joillekuille näyttää olevan punainen vaate, jos sukupuolet pyrkii kiihkottomaan dialogiin.

Miksi viestini olisi trollaamista?

Etkö pysty hyväksymään, että nainen voi todella pitää miehiä viisaampina ja näinollen parempina hoitamaan päättämisen? Suurin osa maailmastahan tunnustaa jotain patriarkaalista uskontoa tai kuuluu kulttuuriin, jonka mukaan mies on perheen pää. Luuletko, että nämä opit eivät perustu mihinkään?

Myöskin historiallisesti katsottuna sinä itse kuulut vähemmistöön äänioikeuksinesi. Ajallisesti ei ole niin kaukaista, että naisilla ei ollut äänioikeutta. Jos homma ei toimikaan, niin kannattaako jatkaa?

Naisilla ei ollut äänioikeutta satatuhatta vuotta ja kaikki se satatuhatta vuotta oli pelkkää paskaa, ei mitään sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Sitten naiset sai äänioikeuden, ja vaivaiset sata vuotta myöhemmin yhteiskunta on täysin eri kuosissa, paitsi että sama vanha jatkuu niissä maissa missä naisilla ei edelleenkään ole mitään oikeuksia.

Itse asiassa mitä tapahtui, oli teknologian kehitys.

Eivät ne entisaikojen naiset halunneet "luoda uraa" hiilikaivoksissa ja sotakentillä. Miehillä oli enemmän oikeuksia, mutta myös todella p.skamaisia velvollisuuksia. Mutta kun työn luonne muuttui eikä tarvinnut huolehtia siitä syntyykö riittävästi lapsia, olisi ollut täysin järjetöntä pitää 50% työvoimareservistä kotona.

Kun sitten roolit muuttuivat samanlaisiksi, totta kai oli oikein että laki oli myös sama molemmille sukupuolille.

 

Jep jep, mutta kummasti se teknologian kehitys ei vaan johda sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen tänäkään päivänä niissä maissa joissa päättää - tattadaa - yksin miehet.

Vierailija kirjoitti:

Minuuusta see riittäää ettö yhteeisymmmärrykseessä tehdäään järkeviä pääätöksi ja milllään feminiismilllä taii sovinismilllla ei aletaaa liioitellla ja peloottelemaaan idiiooootteja.

Idiotissmilla tarkooitan sitää etttä jos 3 naistaa 4 hengen poruukasssa on sitää mieeeltä että esiim hiilihydraaattwihin kuoleee niin onn se neljääskiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehet ei itse pidä näistä asioista huolta? Jokaisella lapsella on yleensä jonkinlainen isä, setä, eno, isoisä... Miksi meidän naisten pitää hoitaa poikalapsienkin kasvatus niin että eivät syrjäydy jne.? Miehet pitävät valtaa käsissään, ja silti pitää huutaa äitiä apuun, ja syyllistää että kaikki on naisten vika jos omalla sukupuolella menee huonosti.

Eli todistat koko ajan tämän epäreilun ilmiön puolesta. Poikalapsiasi et halua kasvattaa , vaan ulkoistaa miehille.

Mitä ulkoistamista se on , jos lapsen isä tuo siihen kasvatukseen tarpeelliseksi kokemaansa miesnäkökulmaa. Miksi kasvatusvastuu olisi yksin äidin? -eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi lähteä kotoa ja koulusta. Ongelma on että naiset suosivat tyttäriään ja naisopettajat suosivat tyttöjä. Siinä sitä on pojille hyvät lähtölaukaukset elämälle. Mutta se että naisten pitäisi katsoa peiliin ja olla itsekriittisiä on mahdoton ajatuksenakin, joten ei tule ihan heti muutosta tilanteeseen.

Eli naisten vika? Missä poikien isät? Miksi vapautat heidät vastuusta?

Vai lieneekö kuitenkin yksi syy poikien huonovointisuuteen juuri isien puuttuminen? Isyyden malli on Suomessa hauras, paljon on ankaruutta ja kovuutta vielä isä-poika-suhteissa. Paljon on myös lapsia kasvamassa ilman isiä.

Ainakin siellä mihin lasten äiti ja sossun tädit ovat isän määränneet.

Joka toinen suhde päätyy eroon joista ~70% tulee naisen aloitteesta. Lisäksi naisen pitää olla aivan psykopaatti jotta lähivanhemmuus menisi isälle. Sitten perustellaan, että lapselle on parempi kun on yksi koti eikä mitään vko-vko systeemiä joten ---> taas tilanne kääntyy äitille.

Nainen on eronhakijana 80% tapauksista, mutta tärkein syy on pariskunnan kommunikaatio ongelmat. Miettikääpä sitä kun ensi kerran haukutte naista nalkuttamisesta. Miksi miehet eivät kuuntele ja puhu vaan vetäytyvät perheessä sinne ulkokehälle.

Miksi miesten tulee muuttua sellaisiksi kuin naiset haluavat? Miksi naiset eivät lopeta samojen asioiden, tunteiden ja työpaikkahuhujen vatvomista vaan miesten tulisi olla kiinnostunut vaikka maailman tappiin kuuntelemaan naisen ongelmia?

Eli sinua ei kiinnosta naisesi asiat? Tämä selvä.

Ja kiitos tästä ketjusta, kerrankin oikeaa keskusteluak, eikä pelkästään mies-nais-syyttelyä.

Kiinnostaa. Miksi naisia niin harvoin kiinnostaa miesten tarpeet eli hiljaisuus? Miksi naiset eivät osaa tukkia suutaan vaikka hyvin tietävät ettei miehet ole kiinnostuneita vatvomaan asioita?

No mutta toki pojille pitää opettaa että ottavat vain sellaisen kumppanin kenen kanssa sopivat yhteen. Jos hän ei pidä puheliaasta naisesta niin sellaisen kanssa ei kannata pariutua. Emme toki voi vaatia että kaikki naiset muuttavat persoonaansa sen mukaan mistä kukin mies milloinkin tykkää?

Mutta naisilla on oikeus ottaa millainen puoliso vain ja olettaa, että tämä muuttuu sellaiseksi puhekoneeksi kuin prinsessa kulloinkin haluaa? Eli vastuu ja velvollisuus naisen hyvinvoinnista on miehellä?

Naiset tosiaan yleensä pyrkivät valitsemaan itselleen myös henkisiltä ominaisuuksiltaan sopivan miehen. Eivät kelpuuta ketä tahansa. Ja tätähän kutsutaan sitten miesasiamiesten keskuudessa "nirsoudeksi" tai "prinsessaharhoiksi" tms miksi milloinkin.

Pikkaisen on ristiriitaista tämä miesten ulina, mutta ei takerruta nyt siihen. 

Valitsevat "sopivan miehen" ja naiset hakevat 80% eroista..hmm kovin on huono tutka naisilla.

Pikkaisen on ristiriitaista...

Niin, _hakee_. Naiset muutenkin tekevät valtaosan arjenaskareista miksi se tässä tilanteessa muuttuisi?

Ja saisiko lähteen tälle paljon viljellylle väitteelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, ja mun tietämä nainen meni johon sähköasentajakoulutukseen tms., ja huomasi ettei siitä tule yhtään mitään, kouluttautui sen jälkeen akateemiseen ammattiin ja on nykyään johtavassa tehtävässä. Satasesta vetoa ettei käytä kokemuksiaan ja osaamistaan antifemismin edistämiseen. Sinä olet niitä ihmisiä joilla on lasi puoliksi tyhjä, ja tämä nainen on niitä joilla lasi on puoliksi täynnä

Jos tuttusi on johtaja ja minä olen työtön, niin eivät ne lasit ihan yhtä täynnä taida olla. Omaan umpikujaani pääsemisessä meni kuitenkin sen verran aikaa, ettei esim. sähköasentajaksi kouluttautuminen (tai varsinkaan alalla työllistyminen) ole enää realistista. Jos minä nyt kuitenkin yritin, olin feministi, vasemmistolainen ja muutenkin "hyvä ihminen" ja sain tämän tuloksena paskan elämän, niin ei tämä kuulemani ilkkuminen ole ainakaan vähentänyt luisumistani toiseen ääripäähän.

Ihan yhtä työtön se tuttuni oli, mutta hän panosti elämässä eteenpäin pääsemiseen ja sinä antifeminismin levittämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhua enemmän ja sallivammin ja suvaitsevammin sukupuolista ja niiden eroista. Taas haukuttiin hesarissa miehet lyttyyn, kun kehtaavat lukea sotakirjoja. 

Poistaa keinotekoinen tasa-arvo, kaikki kiintiöt (naiskiintiöt, isävapaat yms.) ja naisten suosimiset, antaa mennä omalla painollaan vaan enemmän. Mahdollisuuksien tasa-arvo.

Poistaa tulonsiirrot. Miehen pitää tehdä töitä, se on miehen elämän merkitys. 

Purkaa kaikenlaista byrokratiaa, miehet pärjää liberaalissa systeemissä, jossa on paljon vapauksia. 

Mitä teen omien poikieni kanssa. Opetan heille arvoja ja mikä on miehen tehtävä ja vastuu tässä maailmassa. Mieheni hoitaa esimerkkinä olemisen ja minä muistan saarnata sopivalla hetkellä. Arvostan ja ihailen poikiani saman verran kuin tyttäriäni, mutta en vertaile. Ennen kaikkea arvostan tietysti yksilöllisesti, mutta seuraavaksi eniten tulee varmasti huomioitu ja tuettua sukupuolista kasvua, lasten tapaa ilmentää omaa sukupuoltaan. Pahoin pelkään, että puheeni kuulostaa nykyaikaisten ihmisten korviin aivan vieraalta ja pelottavalta. Minun maailmassani on ihania tyttöjä ja ihania poikia. Edustetaan myös sukupuolta eikä aina vaan itseä etunimellä. 

Koulussa annan jokaiselle tarpeeksi aikaa asioiden oppimiseen, mutta vaadin jatkuvaa harjoittelemista. Pojat hyötyvät minusta siitä, että on tiukat rajat, mutta psyykkinen vapaus. Tytöt tekevät paljon vain miellyttääkseen, mutta pojat kavahtavat painostamista. Psyykkisen kehityksen eritahtisuus on kai yleisestikin tunnustettua. Muuten näkemykseeni vaikuttaa oma kokemus ja halu antaa jokaiselle parhaat mahdolliset valmiudet, sekä tukea jokaista yksilöllisesti. Yksilöllisyydestä puhutaan toki paljon, mutta jos yksi tärkeimmistä määrittävistä tekijöistä eli sukupuoli sivuutetaan, niin ei ne tulokset kovin hyviä ole. Identiteetin kehittymisessä pitää tukea sukupuolista kasvua, jos ei edes tunnista sitä hukkaa paljon aikaa turhaan vaatimiseen tai vapauksiin.

Mikä siis on miehen tehtävä ja merkitys maailmassa, jota opetat pojille?

Tehdä työtä perheensä, yhteisönsä, isänmaansa eteen. Kantaa vastuuta ja tehdä tärkeitä päätöksiä. Taistella ja pitää omiensa puolta. Ihan tällaisia perinteisiä ihanteita. 

Miten nuo eroavat naisten tehtävistä ja merkityksestä? Toisaalta en haluaisi, että omat poikani oppisivat elämän olevan vain toisten eteen työskentelemistä.

Mies, joka ei halua tehdä töitä, ei tee töitä-> syrjäytyy. Suomessa. 

Hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä ja miehet on viisaita. Ei miestä voikaan huijata, töihin vaan arvopuheilla. Siellä se miehen onni kuitenkin lymyää, siellä työnteon merkityksellisyydessä. Tämän on saaneet monet syrjäytyneet karvaasti kokea esim. masennuksena. Siksi kysymyksessä on koko paletti eikä vain irralliset neuvot. Minusta jokaisesta ruokakunnasta pitäisi ensin saada yksi työllistettyä. Jos töitä sitten riittää niin useampikin voi tehdä töitä. Jos siis haluttaisiin maksimaalista hyvinvointia. En silti lähtisi laeilla ohjailemaan asiaa, vaan pistäisin vaan tuet poikki ja hyväksyisin mitä siitä vapaudesta seuraa. "Hyvinvointivaltio" perustuu pelkuruudelle, joka yrittää hallita ja kahlita ihmisiä, rohkeutta on hyväksyä vapaus ja taistella hyvän puolesta, eikä mennä jonnekin piiloon ja teeskennellä hyvää. 

En pysty näkemään naisia näin sankoin joukoin päättäjinä ja vastuunkantajina. Minusta siitä ei ole tullut kuin pahoinvointia kaikille. Hyvin harva nainen on yhtä viisas ja vastuullinen kuin miehet. Ei pitäisi kannustaa, jos ei sitä sisäistä paloa ole. Ylipäätään lastenkasvatuksessa pitäisi tukea sitä, mitä näkee eikä mitä on näkevinään. 

Ei naiseus mitään ahdasta silti ole. Voi omistautua uralle tai perheelle. Molempien saaminen on hirveän epärealistista ja mielestäni ihan petos markkinoida sellaista. 

Työnteko ei voi olla elämän tarkoitus maailmassa, jossa koneet tulevat viemään suurimman osan suorittavista töistä. Juuri ne ihmiset jäävät ilman töitä, joille sopii parhaiten käsillä tekeminen ja jotka eivät viihdy kirjojen parissa. Syrjäytyminen koskee enemmän miehiä siksi, että nainen voi vielä valita kotiäidin roolin. Koti-isyys on harvemmin vaihtoehto miehille. Joko yhteiskunnan on muututtava niin, että mielekästä tekemistä ja perustoimentulo löytyy ilman palkkatyötäkin tai sitten on ruvettava keksimään miten työllistetään ihmisiä, jotka koneet syrjäyttävät, mutta jotka eivät sovi pitkän opiskelun vaativiin töihin.

Outo ajatus, etteivät naiset olisi vastuunkantajia tai päättäjiä. Perheissä he nimenomaan ovat juuri sitä. Miesten pitäisi vain ottaa enemmän vastuuta kannettavakseen perheissä, jolloin naisten aikaa ja voimavaroja vapautuisi yhteiskunnalliseenkin päättämiseen. Nykyisin naiset helposti luopuvat oman perheen edun vuoksi suuremman mittakaavan osallistumisesta.

Tukien poistamisesta puhutaan aina silloin tällöin, mutta se on suora tie anarkiaan ja vahvimman oikeuden maailmaan. Kun ihmiset rupeavat todella taistelemaan elossa pysymisestä, rikollisuus räjähtää käsiin ja demokratia katoaa. Tuon suuntaisia yhteiskuntia on Etelä-Amerikan maissa, eikä siellä todellakaan mene hyvin.

Työt häviävät? Eiköhän työn määrä ole vakio. 

Olen samaa mieltä, että nainen on vaikuttaja erityisesti perhe-elämässä. Se ei mielestäni ole ollenkaan huono asia, vaan naisilla on yleensä hyvät eväät kaikenlaiseen hoitotyöhön. Minusta menetämme paljon, jos yritämme laittaa miehet tekemään naisille sopivat hommat ja toisinpäin. Miesten vastuuta perheestä voi kasvattaa ottamalla käyttöön perheverotus ja poistamalla tulonsiirrot. Valtion tasolla tulonsiirrot ovat omiaan heikentämään inhimillisiä siteitä. Taloudellinen riippumattomuus tukee ennemmin perheiden hajoamista kuin yhteen hiileen puhaltamista. 

En ole ehdottanut tänne mitään Etelä-Amerikan meininkiä. Minusta veroja voidaan kerätä yhteisiin menoihin, mutta ei kenenkään elättämiseen. Jos tällainen systeemi johtaa osan porukkaa anarkiaan ja rikollisuuteen, niin sittenhän se on niin (Tosin jos tarkkoja ollaan, niin väitettäsi kutsutaan nirvana-virheeksi). Varastamistahan se nytkin on ja epäoikeudenmukaista, että työtätekevän pitää kustantaa työttömän toimet. 

Tarviitaaan vahvoja fiksujaaa miehiäää, rohhkeita yksilöitää.

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhua enemmän ja sallivammin ja suvaitsevammin sukupuolista ja niiden eroista. Taas haukuttiin hesarissa miehet lyttyyn, kun kehtaavat lukea sotakirjoja. 

Poistaa keinotekoinen tasa-arvo, kaikki kiintiöt (naiskiintiöt, isävapaat yms.) ja naisten suosimiset, antaa mennä omalla painollaan vaan enemmän. Mahdollisuuksien tasa-arvo.

Poistaa tulonsiirrot. Miehen pitää tehdä töitä, se on miehen elämän merkitys. 

Purkaa kaikenlaista byrokratiaa, miehet pärjää liberaalissa systeemissä, jossa on paljon vapauksia. 

Mitä teen omien poikieni kanssa. Opetan heille arvoja ja mikä on miehen tehtävä ja vastuu tässä maailmassa. Mieheni hoitaa esimerkkinä olemisen ja minä muistan saarnata sopivalla hetkellä. Arvostan ja ihailen poikiani saman verran kuin tyttäriäni, mutta en vertaile. Ennen kaikkea arvostan tietysti yksilöllisesti, mutta seuraavaksi eniten tulee varmasti huomioitu ja tuettua sukupuolista kasvua, lasten tapaa ilmentää omaa sukupuoltaan. Pahoin pelkään, että puheeni kuulostaa nykyaikaisten ihmisten korviin aivan vieraalta ja pelottavalta. Minun maailmassani on ihania tyttöjä ja ihania poikia. Edustetaan myös sukupuolta eikä aina vaan itseä etunimellä. 

Koulussa annan jokaiselle tarpeeksi aikaa asioiden oppimiseen, mutta vaadin jatkuvaa harjoittelemista. Pojat hyötyvät minusta siitä, että on tiukat rajat, mutta psyykkinen vapaus. Tytöt tekevät paljon vain miellyttääkseen, mutta pojat kavahtavat painostamista. Psyykkisen kehityksen eritahtisuus on kai yleisestikin tunnustettua. Muuten näkemykseeni vaikuttaa oma kokemus ja halu antaa jokaiselle parhaat mahdolliset valmiudet, sekä tukea jokaista yksilöllisesti. Yksilöllisyydestä puhutaan toki paljon, mutta jos yksi tärkeimmistä määrittävistä tekijöistä eli sukupuoli sivuutetaan, niin ei ne tulokset kovin hyviä ole. Identiteetin kehittymisessä pitää tukea sukupuolista kasvua, jos ei edes tunnista sitä hukkaa paljon aikaa turhaan vaatimiseen tai vapauksiin.

Mikä siis on miehen tehtävä ja merkitys maailmassa, jota opetat pojille?

Tehdä työtä perheensä, yhteisönsä, isänmaansa eteen. Kantaa vastuuta ja tehdä tärkeitä päätöksiä. Taistella ja pitää omiensa puolta. Ihan tällaisia perinteisiä ihanteita. 

Miten nuo eroavat naisten tehtävistä ja merkityksestä? Toisaalta en haluaisi, että omat poikani oppisivat elämän olevan vain toisten eteen työskentelemistä.

Mies, joka ei halua tehdä töitä, ei tee töitä-> syrjäytyy. Suomessa. 

Hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä ja miehet on viisaita. Ei miestä voikaan huijata, töihin vaan arvopuheilla. Siellä se miehen onni kuitenkin lymyää, siellä työnteon merkityksellisyydessä. Tämän on saaneet monet syrjäytyneet karvaasti kokea esim. masennuksena. Siksi kysymyksessä on koko paletti eikä vain irralliset neuvot. Minusta jokaisesta ruokakunnasta pitäisi ensin saada yksi työllistettyä. Jos töitä sitten riittää niin useampikin voi tehdä töitä. Jos siis haluttaisiin maksimaalista hyvinvointia. En silti lähtisi laeilla ohjailemaan asiaa, vaan pistäisin vaan tuet poikki ja hyväksyisin mitä siitä vapaudesta seuraa. "Hyvinvointivaltio" perustuu pelkuruudelle, joka yrittää hallita ja kahlita ihmisiä, rohkeutta on hyväksyä vapaus ja taistella hyvän puolesta, eikä mennä jonnekin piiloon ja teeskennellä hyvää. 

En pysty näkemään naisia näin sankoin joukoin päättäjinä ja vastuunkantajina. Minusta siitä ei ole tullut kuin pahoinvointia kaikille. Hyvin harva nainen on yhtä viisas ja vastuullinen kuin miehet. Ei pitäisi kannustaa, jos ei sitä sisäistä paloa ole. Ylipäätään lastenkasvatuksessa pitäisi tukea sitä, mitä näkee eikä mitä on näkevinään. 

Ei naiseus mitään ahdasta silti ole. Voi omistautua uralle tai perheelle. Molempien saaminen on hirveän epärealistista ja mielestäni ihan petos markkinoida sellaista. 

Työnteko ei voi olla elämän tarkoitus maailmassa, jossa koneet tulevat viemään suurimman osan suorittavista töistä. Juuri ne ihmiset jäävät ilman töitä, joille sopii parhaiten käsillä tekeminen ja jotka eivät viihdy kirjojen parissa. Syrjäytyminen koskee enemmän miehiä siksi, että nainen voi vielä valita kotiäidin roolin. Koti-isyys on harvemmin vaihtoehto miehille. Joko yhteiskunnan on muututtava niin, että mielekästä tekemistä ja perustoimentulo löytyy ilman palkkatyötäkin tai sitten on ruvettava keksimään miten työllistetään ihmisiä, jotka koneet syrjäyttävät, mutta jotka eivät sovi pitkän opiskelun vaativiin töihin.

Outo ajatus, etteivät naiset olisi vastuunkantajia tai päättäjiä. Perheissä he nimenomaan ovat juuri sitä. Miesten pitäisi vain ottaa enemmän vastuuta kannettavakseen perheissä, jolloin naisten aikaa ja voimavaroja vapautuisi yhteiskunnalliseenkin päättämiseen. Nykyisin naiset helposti luopuvat oman perheen edun vuoksi suuremman mittakaavan osallistumisesta.

Tukien poistamisesta puhutaan aina silloin tällöin, mutta se on suora tie anarkiaan ja vahvimman oikeuden maailmaan. Kun ihmiset rupeavat todella taistelemaan elossa pysymisestä, rikollisuus räjähtää käsiin ja demokratia katoaa. Tuon suuntaisia yhteiskuntia on Etelä-Amerikan maissa, eikä siellä todellakaan mene hyvin.

Lähitulevaisuudessa miesten työttömyys tulee räjähtämään käsiin. Seuraava iso teknologinen askel on kuljettajien korvaaminen roboteilla.

Naiset työllistyvät yhä hoiva-aloille ja jäljelle jääville palvelualoille. mm. aiemmin mainitun keskimääräisen luonne-eron (sovinnollisuus/epäsovinnollisuus) takia miehet soveltuvat heikommin näihin tehtäviin.

Mainitsemasi uusi rooli parisuhteessa ei ole ratkaisu, koska naiset ovat yhä parinvalinnassa konservatiivisia. Alisuorittajanaiset suosivat menestyviä miehiä, menestyneet naiset ainoastaan vähintään yhtä menestyneitä miehiä.

Ja miehet eivät suosi parinvalinnassa nuoria, kauniita, naisellisia naisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehet ei itse pidä näistä asioista huolta? Jokaisella lapsella on yleensä jonkinlainen isä, setä, eno, isoisä... Miksi meidän naisten pitää hoitaa poikalapsienkin kasvatus niin että eivät syrjäydy jne.? Miehet pitävät valtaa käsissään, ja silti pitää huutaa äitiä apuun, ja syyllistää että kaikki on naisten vika jos omalla sukupuolella menee huonosti.

Eli todistat koko ajan tämän epäreilun ilmiön puolesta. Poikalapsiasi et halua kasvattaa , vaan ulkoistaa miehille.

...vähän niinku kääntöpuolena sille, että ei ne isit siellä ensimmäisenä ole tyttäriensä koulumenestyksen takana (ovatk isit ulkoistaneet vastuun äideille?). Kuten ei poikienkaan. Äidit ovat. Niin pitäisköhän isienkin olla?

Disclaimer: Yleistäen, ei koske kaikkia perheitä, mutta monia.

Vierailija kirjoitti:

Miten saadaan pojat lukemaan. No minä sanon sen ainoan tavan jolla lukemisen tyttöpöpöjen saastuttamaksi noloksi jutuksi mieltävät pojat saadaan lukemaan. Poika menee ykkössamaistumiskohteensa eli isänsä kanssa kirjastoon, ja molemmille lainataan kirja. Ja tämä isän aloitteesta.

Ei se auta. Niin kauan kun on tarjolla muuta viihdettä, poikia ei kiinnosta lukeminen. Olemme molemmat lukeneet paljon lapsillemme heidän ollessaan pieniä. Kotona on paljon kirjoja ja käydään säännöllisesti kirjastossa. Lapset tietävät, että isä tykkää lukea myös, mutta kyllä pojat vaan siinä yläasteelle tultaessa ovat lopettaneet lukemisen täysin. Suurin ongelma mielestäni on, ettei heihin vetoavaa kirjallisuutta ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti on niin, että peruskoulun opetusmetodit suosivat "tyttöjen tapaa" oppia. Perusopetuksessa haetaankin paremmin poikien "toiminnallisempia" oppimistapoja vastaavia opetustyylejä ja motivointitapoja yhtenä ratkaisuna. Myös tämän perinteisen "kiltti tyttö" (tunnollinen, kunnollinen oppija) vs "pojat on poikia" ajatusmallin on todettu johtavan perusopetuksessa siihen, että pojat jäävät jälkeen koska heidän annetaan sählätä ja jäädä jälkeen sen sijjan, että energia ja uteliaisuus/kekseliäisyys kanavoitaisiin oppimiseen.

Se, että ongelmat on tunnistettu ja tiedetään millaisia korjausliikkeitä tarvitaan on minusta jo hyvin rohkaisevaa.

Jep jep, vaan kun näin ei kuitenkaan ole, nimittäin kun muutetaan poikia suosivaksi, niin ennen pitkää tytöt kuitenkin pärjäävät paremmin. Sopeutumiskyky, halu pärjätä ja edistää omaa elämäänsä, se on älykkyyttä.

Mutta eihän poikien tarvitse pärjätä tyttöjä paremmin. Riittää, että kurovat eroa umpeen.

Vierailija kirjoitti:

Pojan kannattaa urheilla ja kehittää älyään, opiskella, olla ystävällinen toisia ihmisiä kohtaan,  kuitenkin pitää puolensa ja rajansa, kantaa vastuuta ja olla siveellinen. Tällöin saa naisen sydämen lahjaksi ja pääsee onnellisesti naimisiin. Kannattaa pyrkiä avioliittoon. Kunnon naiselle ei kelpaa joka helman heiluttaja, joten täytyy varoa heiluttelemasta ilman harkintaa. Ei tupakkaa, ei päihteitä yms.

Juu ei kyl toimi kuin paperilla. Testattu on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi lähteä kotoa ja koulusta. Ongelma on että naiset suosivat tyttäriään ja naisopettajat suosivat tyttöjä. Siinä sitä on pojille hyvät lähtölaukaukset elämälle. Mutta se että naisten pitäisi katsoa peiliin ja olla itsekriittisiä on mahdoton ajatuksenakin, joten ei tule ihan heti muutosta tilanteeseen.

Kasvattaminen on ihan yhtä lailla isän vastuulla. Miksi ei miehistä tule opettajia? 

Hyvä kysymys. Kun mä olin 1970-luvulla oppikoulussa, noin puolet opettajista oli miehiä. Rehtorit olivat lähes poikkeuksetta miehiä. Opettajan ammatti oli arvostettu. Usein myös vakivirka, josta ei kovin hevillä saanut kenkääkään. Muistan oman hissanmaikkani, joka saattoi tulla maanantaiaamuisin kohtuullisessa krapulassakin töihin, mutta niin vaan pääsi virastaan vanhuuseläkkeelle. Mikä muuttui? Luulisin, että vanhemmat lakkasivat arvostamasta opettajia. Ja kun vanhemmat eivät arvostaneet, eivät arvostaneet enää oppilaatkaan. Miksi ehdoin tahdoin hakeutua alalle, jossa ei saa arvostusta, vaikka yrittäisi olla työssään miten hyvä tahansa?

Ei tietysti koska lopputulos oli päinvastainen. Hassua ettet tajunnut.

Mä tajusin, siksi kommentissani oli tuo viimeinen kysymys. Voi toki miettiä, miksi vanhemmat lakkasivat arvostamasta opettajia. 

Varmaan siksi että ne opettajat tuli kännissä töihin... Kyllä minä arvostan lasteni opettajia. Toisella on miesope ja toisella nainen. Molemmat ihan yhtä päteviä hommissaan. Hieman yllättäen tosin tuo 50+ miesope on ollut todella välittävä ja humaani opettajana. Tuntuu aidosti välittävän oppilaista ja ilmaisee huolensa jos sellaista kokee. On antanut oman puhelinnumeronsakin meille vanhemmille, jotta voimme olla yhteydessä jos jokin asia painaa. Tekevät älyttömän hienoa työtä älyttömän aliarvostetulla palkalla.

Se hissanmaikka on päässyt eläkkeelle jo yli 30 vuotta sitten. Tuskin on opettanut ketään, jolla on tänään peruskoululaisia lapsia. Olen miettinyt, voiko opettajien arvostuksen lasku johtua siitä, että perusopetus on maksutonta? Eihän maksutonta kouluruokaakaan enää arvosteta? Suomalaiset taitavat arvostaa maksuttomista jutuista vain ilmaisia ämpäreitä. On tietenkin selvää, että edelleen osa vanhemmista arvostaa opettajia, mutta jos ajatellaan opettajan ammatin houkuttelevuutta miesten kohdalla, mikä sitten voisi olla syynä, jos ei arvostuksen vähäisyys? Palkkahan myös liittyy arvostukseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi lähteä kotoa ja koulusta. Ongelma on että naiset suosivat tyttäriään ja naisopettajat suosivat tyttöjä. Siinä sitä on pojille hyvät lähtölaukaukset elämälle. Mutta se että naisten pitäisi katsoa peiliin ja olla itsekriittisiä on mahdoton ajatuksenakin, joten ei tule ihan heti muutosta tilanteeseen.

Höpöhöpö. Poikia lellitään ja kaikki tuodaan valmiiksi eteen. Pojilta ei vaadita kotona eikä koulussa mitään, kun nehän on poikia. Tytöiltä vaaditaan suoriutumista, kurinalaisuutta ja selviytymustä. Ja sen ne tekee. Itselläni on kaksi poikaa ja tytär ja kuvio näkyy meilläkin. Poikia on äärimmäisen hankala motivoida opiskeluun, kotitöihin ja muuhun harrastamiseen kuin nettipelaamiseen. Meillä tyttärellä ja nuoremmalla pojalla on esim kevarit. Tytär ajeli kavereillaan, harrastuksissa, kesätyössä jne yhteensä reilut 4000 km. Pojan kevarin mittariin tuli niukinnaukin 300 km. Molemmilla oli täysin samat mahdollisuudet, mutta toinen istui lähes 24/7 huoneessaan pelaamassa netissä.

Höpöhöpö itsellesi:

https://yle.fi/uutiset/3-10493007

Siellä taas yksi äiti joka suosii tytärtä poikien kustannuksella.

Kerropa miten suosin tytärtäni? Tytär tekee vapaa-ehtoisesti kotitöitä, harrastaa aktiivisesti, urheilee sm-tasolla, tekee isänsä yrityksessä duunia rahaa ansaitakseen, menestyy koulussa jne.jne. Nämä toiset on ovat saaneet tismalleen samat mahdollisuudet, joiden hyödyntäminen ei kiinnosta. Jokaiselle on ostettu mopot, kevarit, ja tullaan ostamaan autot. Tismalleen samat mahdollisuudet on annettu harrastuksiin, pojat vaan ovat halunneet ne yksi toisensa jälkeen jättää pois. Tytär on kunnianhimoinen ja huolehtii itse lukio-opinnoistaan. Kumpaakin poikaa pitää koko ajan potkia ja kannustaa eteenpäin. Lasten älykkyydessä ja kyvyissä ei ole eroa, pojilla ei vaan ole motivaatiota. Eivätkä he tunnu hahmottavan sitä, että se vaivannäkö ja opiskelu hyödyttää nimen omaan heitä itseään. Lahjakkuutta ja potentiaalia heissä olisi vaikka mihin.

Tuo on iso ongelma monien poikein kohdalla. Itselläni nuorin lapsista on tällainen ilman motivaatiota etenevä sluibailija. Kun huomasin tämän ominaisuuden, ajattelin asian niin, että hän (toivottavasti) herää jossain vaiheessa huomaamaan realiteetit ja ymmärtää mitä haluaa elämältään ja mitä tavoitteiden saavuttaminen vaatii. Päätin potkia lasta siihen asti eteenpäin ja estää syrjäytymisen. Ehkä realiteetit olisivat iskeneet nopeammin tajuntaan, jos olisin antanut lapsen pudota kunnolla kelkasta, mutta luultavasti sitten olisi ollut vielä vaikeampaa päästä kärryille taas. Tällä metodilla ollaan päästy lukio läpi ja amkiopintoihin asti. Olen ollut huomaavinani, että toivomani muutokset alkavat nyt tulla näkyviin ja järki alkaa ilmaantua nuorimmaisenkin päähän, mutta tie on ollut pitkä ja kivinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojan kannattaa urheilla ja kehittää älyään, opiskella, olla ystävällinen toisia ihmisiä kohtaan,  kuitenkin pitää puolensa ja rajansa, kantaa vastuuta ja olla siveellinen. Tällöin saa naisen sydämen lahjaksi ja pääsee onnellisesti naimisiin. Kannattaa pyrkiä avioliittoon. Kunnon naiselle ei kelpaa joka helman heiluttaja, joten täytyy varoa heiluttelemasta ilman harkintaa. Ei tupakkaa, ei päihteitä yms.

Juu ei kyl toimi kuin paperilla. Testattu on.

Jaa, mulla taas toimi ihan täysin. Mikään muu ei olisi toiminutkaan, koska oli valinnanvaraa. Tosin olen nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asenneilmapiiristä se lähtee. Ja tämä ketju näyttää hyvin mikä on vialla.

Jos miehillä on ongelmia, asenne on seuraava: "no sehän on miesten oma vika, ottaisivat itseään niskasta kiinni, koulu (tai elämä, tai mikä tahansa muu asia) nyt vain on sellainen kuin on"

Jos miehet olisivat suhtautuneet samalla tavalla naisten ongelmiin, naisilla ei olisi äänioikeutta tai mahdollisuutta luoda uraa tänäkään päivänä. Miehillä oli valta, niinhän te itse sanotte. Ei siinä olisi naisten vaatimukset painaneet ilman miesten halua toimia yhteistyössä.

Tämä jos joku on osa patriarkaalista kulttuuria. Mies ei saa valittaa.

Kun nämä asiat ovat yksilöiden itse itselleen aiheuttamia, ei yhteiskunta tai muut ihmiset (joissain tapauksissa vanhempia lukuun ottamatta) tätä syrjäytymistä aiheuta. Syrjäytyneitä naisiakin on vaikka kuinka, he vain eivät tee siitä muiden ongelmaa, he eivät syytä muita omista puutteistaan ja valinnoistaan. Vertaus äänioikeuteen ei toimi millään tavalla, lakiin oli kirjattu äänioikeus vain osalle väestöstä, lakiin ei ole kirjattu mitään miehiä syrjäyttävää, asepalveluskin vähentää syrjäytymistä. Miehet eivät "antaneet" mitään äänioikeutta naisille, ennen yleistä äänioikeutta ei saaneet kaikki miehetkään äänestää, iso osa miehistä pisti silloin vastaan ja pistää edelleen, se oli kuitenkin osa luonnollista jatkumoa yhteiskuntamme valitsemalla tiellä.

Hienosti te naiset kyllä osaatte pelata kaksilla korteilla.

Palkkatasa-arvo, seksuaalinen väkivalta, naisten jääminen kotiin, miesenemmistö eduskunnassa ja pörssiyhtiöiden hallituksissa (enemmistö äänestäjistä naisia, markkinatalous) = sukupuoleen liittyviä tasa-arvokysymyksiä.

Miesten ongelmat = yksilöiden omia ongelmia. Ottaisivat itseään niskasta kiinni, u.lit.

Viitsisitkö millään olla laittamatta sanoja suuhuni? :) En ole missään vaatinut esimerkiksi sukupuolikiintiöitä yhtään mihinkään tai puhunut "naisen eurosta". Ja jännästi osasit yksilöidä näitä naisten murheita mutta miesten ovatkin vain epämääräisesti "miesten ongelmia", mistäköhän voisi johtua?

Muutenkin teidän tyyli keskustella on jälleen tässäkin ketjussa niin likainen, että onko tätä järkeä edes jatkaa?

Miehen ansaitsevat suurempaa palkkaa niin kuin muualla maailmassakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi lähteä kotoa ja koulusta. Ongelma on että naiset suosivat tyttäriään ja naisopettajat suosivat tyttöjä. Siinä sitä on pojille hyvät lähtölaukaukset elämälle. Mutta se että naisten pitäisi katsoa peiliin ja olla itsekriittisiä on mahdoton ajatuksenakin, joten ei tule ihan heti muutosta tilanteeseen.

Höpöhöpö. Poikia lellitään ja kaikki tuodaan valmiiksi eteen. Pojilta ei vaadita kotona eikä koulussa mitään, kun nehän on poikia. Tytöiltä vaaditaan suoriutumista, kurinalaisuutta ja selviytymustä. Ja sen ne tekee. Itselläni on kaksi poikaa ja tytär ja kuvio näkyy meilläkin. Poikia on äärimmäisen hankala motivoida opiskeluun, kotitöihin ja muuhun harrastamiseen kuin nettipelaamiseen. Meillä tyttärellä ja nuoremmalla pojalla on esim kevarit. Tytär ajeli kavereillaan, harrastuksissa, kesätyössä jne yhteensä reilut 4000 km. Pojan kevarin mittariin tuli niukinnaukin 300 km. Molemmilla oli täysin samat mahdollisuudet, mutta toinen istui lähes 24/7 huoneessaan pelaamassa netissä.

Höpöhöpö itsellesi:

https://yle.fi/uutiset/3-10493007

Siellä taas yksi äiti joka suosii tytärtä poikien kustannuksella.

Kerropa miten suosin tytärtäni? Tytär tekee vapaa-ehtoisesti kotitöitä, harrastaa aktiivisesti, urheilee sm-tasolla, tekee isänsä yrityksessä duunia rahaa ansaitakseen, menestyy koulussa jne.jne. Nämä toiset on ovat saaneet tismalleen samat mahdollisuudet, joiden hyödyntäminen ei kiinnosta. Jokaiselle on ostettu mopot, kevarit, ja tullaan ostamaan autot. Tismalleen samat mahdollisuudet on annettu harrastuksiin, pojat vaan ovat halunneet ne yksi toisensa jälkeen jättää pois. Tytär on kunnianhimoinen ja huolehtii itse lukio-opinnoistaan. Kumpaakin poikaa pitää koko ajan potkia ja kannustaa eteenpäin. Lasten älykkyydessä ja kyvyissä ei ole eroa, pojilla ei vaan ole motivaatiota. Eivätkä he tunnu hahmottavan sitä, että se vaivannäkö ja opiskelu hyödyttää nimen omaan heitä itseään. Lahjakkuutta ja potentiaalia heissä olisi vaikka mihin.

Tuo on iso ongelma monien poikein kohdalla. Itselläni nuorin lapsista on tällainen ilman motivaatiota etenevä sluibailija. Kun huomasin tämän ominaisuuden, ajattelin asian niin, että hän (toivottavasti) herää jossain vaiheessa huomaamaan realiteetit ja ymmärtää mitä haluaa elämältään ja mitä tavoitteiden saavuttaminen vaatii. Päätin potkia lasta siihen asti eteenpäin ja estää syrjäytymisen. Ehkä realiteetit olisivat iskeneet nopeammin tajuntaan, jos olisin antanut lapsen pudota kunnolla kelkasta, mutta luultavasti sitten olisi ollut vielä vaikeampaa päästä kärryille taas. Tällä metodilla ollaan päästy lukio läpi ja amkiopintoihin asti. Olen ollut huomaavinani, että toivomani muutokset alkavat nyt tulla näkyviin ja järki alkaa ilmaantua nuorimmaisenkin päähän, mutta tie on ollut pitkä ja kivinen. 

Miehet on biologisesti ohjelmoitu kyseenalaistamaan ja etsimään omaa "tehtävää" (metsästäjä, rakentaja, shamaani, etc).

Naiset on biologisesti ohjelmoitu sovinnaisemmiksi, eli sopeutumaan, luomaan harmoniaa ja multitaskaamaan.

Jos omaa tehtävää ei löydy, maailma näyttäytyy pojalle epäselvänä sotkuna jossa pitää häärätä sitä ja tätä, vain koska joko sanoo niin. Ja se joka sanoo, ei ole sellainen vahva auktoriteetti joka herättäisi kunnioitusta.

Pojat sanovat haistakaa v, ei oo motia, kiitos ei.

Vaikea sana mitä asialle voisi tehdä. Koululaitosta voi toki muttaa, ei se ole mikään vakio tai vapaa markkinatalous. Ja pitääkin muuttaa, koululaitoksen tehtävänä kun on saada mahdollisimman moni elämään mukaan. Miten pitäisi muuttaa, on haasteellisempi osa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhua enemmän ja sallivammin ja suvaitsevammin sukupuolista ja niiden eroista. Taas haukuttiin hesarissa miehet lyttyyn, kun kehtaavat lukea sotakirjoja. 

Poistaa keinotekoinen tasa-arvo, kaikki kiintiöt (naiskiintiöt, isävapaat yms.) ja naisten suosimiset, antaa mennä omalla painollaan vaan enemmän. Mahdollisuuksien tasa-arvo.

Poistaa tulonsiirrot. Miehen pitää tehdä töitä, se on miehen elämän merkitys. 

Purkaa kaikenlaista byrokratiaa, miehet pärjää liberaalissa systeemissä, jossa on paljon vapauksia. 

Mitä teen omien poikieni kanssa. Opetan heille arvoja ja mikä on miehen tehtävä ja vastuu tässä maailmassa. Mieheni hoitaa esimerkkinä olemisen ja minä muistan saarnata sopivalla hetkellä. Arvostan ja ihailen poikiani saman verran kuin tyttäriäni, mutta en vertaile. Ennen kaikkea arvostan tietysti yksilöllisesti, mutta seuraavaksi eniten tulee varmasti huomioitu ja tuettua sukupuolista kasvua, lasten tapaa ilmentää omaa sukupuoltaan. Pahoin pelkään, että puheeni kuulostaa nykyaikaisten ihmisten korviin aivan vieraalta ja pelottavalta. Minun maailmassani on ihania tyttöjä ja ihania poikia. Edustetaan myös sukupuolta eikä aina vaan itseä etunimellä. 

Koulussa annan jokaiselle tarpeeksi aikaa asioiden oppimiseen, mutta vaadin jatkuvaa harjoittelemista. Pojat hyötyvät minusta siitä, että on tiukat rajat, mutta psyykkinen vapaus. Tytöt tekevät paljon vain miellyttääkseen, mutta pojat kavahtavat painostamista. Psyykkisen kehityksen eritahtisuus on kai yleisestikin tunnustettua. Muuten näkemykseeni vaikuttaa oma kokemus ja halu antaa jokaiselle parhaat mahdolliset valmiudet, sekä tukea jokaista yksilöllisesti. Yksilöllisyydestä puhutaan toki paljon, mutta jos yksi tärkeimmistä määrittävistä tekijöistä eli sukupuoli sivuutetaan, niin ei ne tulokset kovin hyviä ole. Identiteetin kehittymisessä pitää tukea sukupuolista kasvua, jos ei edes tunnista sitä hukkaa paljon aikaa turhaan vaatimiseen tai vapauksiin.

Mikä siis on miehen tehtävä ja merkitys maailmassa, jota opetat pojille?

Tehdä työtä perheensä, yhteisönsä, isänmaansa eteen. Kantaa vastuuta ja tehdä tärkeitä päätöksiä. Taistella ja pitää omiensa puolta. Ihan tällaisia perinteisiä ihanteita. 

Miten nuo eroavat naisten tehtävistä ja merkityksestä? Toisaalta en haluaisi, että omat poikani oppisivat elämän olevan vain toisten eteen työskentelemistä.

Mies, joka ei halua tehdä töitä, ei tee töitä-> syrjäytyy. Suomessa. 

Hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä ja miehet on viisaita. Ei miestä voikaan huijata, töihin vaan arvopuheilla. Siellä se miehen onni kuitenkin lymyää, siellä työnteon merkityksellisyydessä. Tämän on saaneet monet syrjäytyneet karvaasti kokea esim. masennuksena. Siksi kysymyksessä on koko paletti eikä vain irralliset neuvot. Minusta jokaisesta ruokakunnasta pitäisi ensin saada yksi työllistettyä. Jos töitä sitten riittää niin useampikin voi tehdä töitä. Jos siis haluttaisiin maksimaalista hyvinvointia. En silti lähtisi laeilla ohjailemaan asiaa, vaan pistäisin vaan tuet poikki ja hyväksyisin mitä siitä vapaudesta seuraa. "Hyvinvointivaltio" perustuu pelkuruudelle, joka yrittää hallita ja kahlita ihmisiä, rohkeutta on hyväksyä vapaus ja taistella hyvän puolesta, eikä mennä jonnekin piiloon ja teeskennellä hyvää. 

En pysty näkemään naisia näin sankoin joukoin päättäjinä ja vastuunkantajina. Minusta siitä ei ole tullut kuin pahoinvointia kaikille. Hyvin harva nainen on yhtä viisas ja vastuullinen kuin miehet. Ei pitäisi kannustaa, jos ei sitä sisäistä paloa ole. Ylipäätään lastenkasvatuksessa pitäisi tukea sitä, mitä näkee eikä mitä on näkevinään. 

Ei naiseus mitään ahdasta silti ole. Voi omistautua uralle tai perheelle. Molempien saaminen on hirveän epärealistista ja mielestäni ihan petos markkinoida sellaista. 

Mun mielestä se ei ole epärealistista, on mahdollista olla hyvä vanhempi/äiti ja tuottava työntekijä . Mutta. Jos tuo asenne tulisi vallalle, naisia ei tulisi syyttää syntyvyyden laskusta. Väitän, että vielä enemmän naisia jäisi vapaaehtoisesti lapsettomiksi.

Vierailija kirjoitti:

Ihan yhtä työtön se tuttuni oli, mutta hän panosti elämässä eteenpäin pääsemiseen ja sinä antifeminismin levittämiseen.

Feminismi pilasi elämäni ja sitten feministit nauravat päälle, että oma syy, mitäs läksit. Ei ole oikein syitä, miksi nimenomaan en yrittäisi vähentää feminismin vaikutusvaltaa maaimassa.