Miehen lapset saavat lähes parin tonnin edestä joululahjoja kummatkin, minulla ei ole varaa ostaa omalleni kun "vain" n.200€ lahjat

Niin tai näin, polkupyörä kuusen alla on fantsu.

Ei tuolle tilanteelle oikein mitään muuta voi, kuin valmistella lasta etukäteen. Ja pyytää, että miehesi puhuu asiasta omien lastensa kanssa.

Vaikka miehen lapset saisivat osan lahjoistaan myöhemmin, niin kyllähän omasi saisi siitä kuulla, jos elätte yhdessä perheenä. Pikemminkin vaan turhaa salailua.

Kiitos kuitenkin tästä. Avioero juuri käynnistymässä ja taas hyvä muistutus, että uusperhettä en ainakaan halua.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena vietimme joulut aina serkkujemme kanssa. He saivat yleensä paljon todella kalliita lahjoja kun minä ja veljeni yh-äidin lapset saimme jotain pientä. Serkkujen vanhempia ei kiinnostanut eikö hävettänyt hetkeäkään eriarvoisuus. Ei tuo ole traumoja jättänyt, äitini silloin kyllä kärsi. En edes tiedä miksi vietimme joulut yhdessä. Ehkä lahjat unohtuivat vuoden mittaan?

Tai sitten lapset eivät laskeneet laskin kourassa mitä kenenkin lahjat maksoi tai paljon kukin mitäkin sai vaan keskityttiin siihen yhdessä oloon ja yhdessä leikittiin, pelailtiin niillä lahjoilla. Kateus on enemmänkin aikuisten juttu.

Tämän sadun aloittaja voisi elää sen joulun läpi ensin ja murehtia vasta sitten jos jotain murehdittavaa on. Kylvämällä etukäteen sitä mielipahaa aiheuttaa sitä varmasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä sitä elävää oppimateriaalia, jota ei kannata ohittaa. Mies on oikein oivallinen esimerkki tyttärellesi mitä pystyy tarjoamana kun käy koulunsa ja hakeutuu alalle joka takaa myös taloudellista turvaa.

Olen hyvätuloinen ja korkeastikoulutettu, enkä ikinä ostaisi lapsilleni joululahjoja 2000 eurolla. Yritän kasvattaa heitä ekologisesti ajatteleviksi ja sellaisiksi, jotka ymmärtävät että materia ei ole tärkeintä elämässä.

Minäkin olen, mutta silti lasteni lahjat ovat olleet aika kalliita. Materia ei minustakaan ole tärkeintä, mutta toisaalta kun lapsi harrastaa valokuvausta, digitaalista kuvankäsittelyä sekä elokuvien tekemistä, minusta on ihan järkevää, että välineet (tietokoneet, piirtopöydät, kamerat varusteineen, kuvankäsittely- ja editointiohjelmat)  ovat hyviä eivätkä halvinta mahdollista. Ja juuri näitä ostan joulu- ja syntymäpäivälahjaksi. Voisin toki ostaa niitä pitkin vuotta, jouluna laittaa lapselle pakettiin vain villasukat ja sen jälkeen rehvastella, miten ekologisia ja edullisia jouluja meilläkin vietetään :D 

Koita ap ajatella niin, että mies olisi ostanut lapsilleen tietokoneet ja puhelimet kuitenkin eli ne eivät ole varsinaisia joululahjoja. Monissa perheissähän lahjaksi ei anneta mitään tarpeellista vaan tarpeelliset ostetaan lahjojen lisäksi.  

Vierailija kirjoitti:

Miehen tytöt 13- ja 16-vuotiaat, omani 14. Vietämme joulun nyt ensimmäistä kertaa yhdessä ja avaamme lahjat myös yhdessä. Tässä huolettaa se, miten oma tyttäreni ottaa tuon lahjojen eriarvoisuuden.

Nuo miehen tytöt saavat uudet puhelimet, tietokoneet, kalliita koruja ja muita toiveitaan siihen päälle. Omalleni pystyn ostamaan mm. hänen toivomansa talvitakin, polkupyörän ja muutaman pikkutoiveen. Mietin ja stressaan jo etukäteen miten aatto tulee sujumaan ja millä fiiliksillä oma tyttöni tulee olemaan kun hänen pakettinsa loppuvat auttamatta "kesken" ja toiset jatkavat pakettien availua.

Olen etukäteen sanonut että meillä ei ole varaa samanlaisiin lahjoihin ja tyttöni tietää sen kyllä. Sanoo ettei haittaa mutta luulen että sanoo sen vaan siksi, etten minä stressaisi turhaan. Miten järjestäisin aatosta mahdollisimman mukavan kaikille osapuolille? Mies ostaa kyllä minunkin tytölleni lahjan, muttei tietenkään mitään monen sadan hintaista enkä näin tietenkään oletakaan.

Avatkaa pari lahjaa ydessä ja loput erikseen. Tai mitäpä tuota kikkailemaan, kyllä tuon ikäinen tyttö ymmärtää että jos rahaa ei enempään ole, niin sitä ei ole. Kyllähän se varmasti vähän voi kismittää, jos toiset vetää paketeistaan kallista tilpehööriä, mutta kyllä tyttösi siitä yli pääsee.

Sulla on aivan ihanat lahjat tytöllesi silti. Miehelläsi taitaa sitten olla isot tulot, jos hän ostaa noi tyttäresi "sisarpuolille"? Minusta voisit puhua tästä tyttösi puolesta, toki miehesi tekee mitä tekee..olen yksinhuolatajaäidin kasvattama ja tiedän ettei raha tipu puusta..mutta silti on aina ollut ihania lahjoja ja sitäkin tärkeämpää: rakkautta ja lämmin koti sekä ruokaa. Se on se, mitä näkee tärkeimpänä..mitä tuon ikäiset muksut tekevät koneilla? Tai koruilla? Ei niitä hautaan saa mukaan..opiskeluja varten ymmärtää ja hyväksyy tuollaiset hankinnat. Minusta tuo ei tee varhaisteineistä kuin hemmoteltuja "prinsessoja", jotka myöhemmin tulevat tippumaan kovaan alas elämässä..ellei isi aina kaikkea hoida ja järjestä ensimmäisiä työpaikkoja sekä valmennuskursseja yliopistoon jne.lainaa heille rahaa opiskeluaikana tms.

Lahjavarustelu taas alkanut :(

Vierailija kirjoitti:

Sulla on aivan ihanat lahjat tytöllesi silti. Miehelläsi taitaa sitten olla isot tulot, jos hän ostaa noi tyttäresi "sisarpuolille"? Minusta voisit puhua tästä tyttösi puolesta, toki miehesi tekee mitä tekee..olen yksinhuolatajaäidin kasvattama ja tiedän ettei raha tipu puusta..mutta silti on aina ollut ihania lahjoja ja sitäkin tärkeämpää: rakkautta ja lämmin koti sekä ruokaa. Se on se, mitä näkee tärkeimpänä..mitä tuon ikäiset muksut tekevät koneilla? Tai koruilla? Ei niitä hautaan saa mukaan..opiskeluja varten ymmärtää ja hyväksyy tuollaiset hankinnat. Minusta tuo ei tee varhaisteineistä kuin hemmoteltuja "prinsessoja", jotka myöhemmin tulevat tippumaan kovaan alas elämässä..ellei isi aina kaikkea hoida ja järjestä ensimmäisiä työpaikkoja sekä valmennuskursseja yliopistoon jne.lainaa heille rahaa opiskeluaikana tms.

Mitähän niillä oikein voisi tehdä? Jaa-ah, onpa vaikea kysymys! No jaa, mä opetin omalle pojalleni ohjelmointia jo silloin, kun poika oli vasta 9v. Nyt hän on aikuinen ja it-alalla töissä. Tyttäreni (esikoinen) sai ensimmäisen oman tietokoneensa ollessaan 10 v. Siihen asti oli käyttänyt perheen yhteistä tietokonetta. Hänkin opetteli tekemään tietokoneella niin musiikkia (koneeseen liitettävä syntetisaattori) kuin kaikenlaista graafista juttuakin. 15-vuotiaana oli jo kesätöissä tekemässä yrityksille webbisivuja ja on nyt aikuisena media-alalla töissä. 

t. Koodarimutsi

Älä stressaa joulusta, mutta ala pikkuhiljaa varautumaan siihen, että mikäli tyttäresi parin vuoden päästä aikoo lukioon, sullakin täytyy olla varaa ostaa hänelle tietokone. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla on aivan ihanat lahjat tytöllesi silti. Miehelläsi taitaa sitten olla isot tulot, jos hän ostaa noi tyttäresi "sisarpuolille"? Minusta voisit puhua tästä tyttösi puolesta, toki miehesi tekee mitä tekee..olen yksinhuolatajaäidin kasvattama ja tiedän ettei raha tipu puusta..mutta silti on aina ollut ihania lahjoja ja sitäkin tärkeämpää: rakkautta ja lämmin koti sekä ruokaa. Se on se, mitä näkee tärkeimpänä..mitä tuon ikäiset muksut tekevät koneilla? Tai koruilla? Ei niitä hautaan saa mukaan..opiskeluja varten ymmärtää ja hyväksyy tuollaiset hankinnat. Minusta tuo ei tee varhaisteineistä kuin hemmoteltuja "prinsessoja", jotka myöhemmin tulevat tippumaan kovaan alas elämässä..ellei isi aina kaikkea hoida ja järjestä ensimmäisiä työpaikkoja sekä valmennuskursseja yliopistoon jne.lainaa heille rahaa opiskeluaikana tms.

Ei muuta kun kutomaan ylikireää pipoa, tunkemaan pehmolelut patterin taakse ja naulamaan keinuhevonenkin lattiaan kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Älä stressaa joulusta, mutta ala pikkuhiljaa varautumaan siihen, että mikäli tyttäresi parin vuoden päästä aikoo lukioon, sullakin täytyy olla varaa ostaa hänelle tietokone. 

Lukion kustannukset  ovat tällä hetkellä n. 2 600 euroa. Summa sisältää oppimateriaalit, ylioppilastutkintomaksut, sähköisessä ylioppilaskokeessa tarvittavan kannettavan tietokoneen sekä muut tarvikkeet ja ohjelmistot, mutta ei kaikkia välillisiä kuluja kuten esim. vanhojentanssit. Jos ei ole 3000-4000 euroa laittaa lapsensa opintoihin lukioon menosta ei kannata edes haaveilla. Tämä ihan aloittajalle tiedoksi ettei sitten tule yllätyksenä ettei kaikki hyvä tulekaan ilman todellista vastuuta ja rahapanostusta.

Sen verran pitää uusperheessä molempien vanhempien ymmärtää, että siinä jouluaattona kaikki avaavat suunnilleen samanarvoiset lahjat. Kalliit lahjat sitten vaikka siellä toisen vanhemman kanssa keskenään. Ei se vaan onnistu olla PERHE jos eletään eri elintasoja. Tai sitten hyväksytte ettei teistä koskaan tule perhettä.

Vierailija kirjoitti:

Sen verran pitää uusperheessä molempien vanhempien ymmärtää, että siinä jouluaattona kaikki avaavat suunnilleen samanarvoiset lahjat. Kalliit lahjat sitten vaikka siellä toisen vanhemman kanssa keskenään. Ei se vaan onnistu olla PERHE jos eletään eri elintasoja. Tai sitten hyväksytte ettei teistä koskaan tule perhettä.

Just näin. Niitä pettymyksiä pitää tuottaa niille miehen lapsille, eikä antaa yhtään löysiä nauttia hyväosaisuudesta vaan maksimoida heidänkin kurjuus ettei vaan yhdelle tule pahamieli.

Vierailija kirjoitti:

Siis oletteko nyt kuitenkin perhe? Silti sinä elätät oman lapsesi ja mies omansa?

No usein se menee noin. Jos kaikilla on rahaa paljon, on helppo jakaa. Silloin kun ei ole, asiat eivät ole niin yksiselitteisiä, kun siihen perheeseen liittyy parin muunkin perheen elintaso. Esim meillä on todellakin omat rahat, arjen ruuat ja asumiskulut tasataan. Miehellä on pienemmät tulot kuin mulla, eikä mullakaan ole ylimääräsitä. JOten jos alkaisimme tasata kaikkea, ja minä alkaisin maksaa miehen lasten elatusta, omat lapseni joutuisivat mm lopettamaan opiskelunsa ja tärkeän harrastuksen. Eli lasteni elintaso laskisi rajusti. En voisi sitä tehdä heille, olen kuitenkin vastuussa siitä, että he saavat hyvät eväät elämälleen, niin hyvät kuin pystyn antamaan. Kyseessä ei ole mitään pröystäilyä ja materiaa, vaan todellakin asianmukaiset varusteet (joita niitäkään en aina pysty hankkimaan) sekä opiskelu ja muu. MIehen lapsilla on sitten varaa siihen, mihin heidän vanhemmillaan on. Koska elävät äitinsä kanssa pääasiassa, heidän elämäntapansa on muutenkin kovin erilainen, eikä heitä kiinnosta samat asiat kuin minun lapsiani. UUsperheet ovat erilaisia ja niissä on kaikenlaisia haastavia juttuja, mitä uusperheessä ei vastaan tule. Ja juu, jouluna on toisinpäin, miehen lapset hukkuvat jonninjoutavaan sälään, minun lapset saavat- haluavat ja arvostavat järkevää ja ei tuhlailevaa, arvomme eivät ole koskaan oleet materiaalisessa tuhlauksessa. (Ovat myös vähän vanhempia kuin miehen lapset). 

Vierailija kirjoitti:

Sen verran pitää uusperheessä molempien vanhempien ymmärtää, että siinä jouluaattona kaikki avaavat suunnilleen samanarvoiset lahjat. Kalliit lahjat sitten vaikka siellä toisen vanhemman kanssa keskenään. Ei se vaan onnistu olla PERHE jos eletään eri elintasoja. Tai sitten hyväksytte ettei teistä koskaan tule perhettä.

Aloituksesta ei ihan selvinnyt, asuuko ap jo miehen kanssa samassa taloudessa. Jos asuu, tarkoititko, että miehen lasten pitäisi avata isältään saamat lahjat äitinsä luona? Vai että ap oman lapsensa kanssa lähtee pois kotoa siksi aikaa, että miehen lapset voivat avata omat lahjansa? Jos ap ja mies eivät asu yhdessä, minusta lahjojen avaamisen voisi noin isojen lasten kanssa jättää kokonaan omaan kotiin eli yhdessä vain syödään ja sen jälkeen toinen lapsineen lähtee omaan kotiinsa ja lahjat avataan vain omien lasten kanssa omassa kodissa.

Onko tässä nyt kyse siitä, että et ole itse sinut oman tulotasosi kanssa? 

Nyt projisoit tuon oman tyytymättömyytesi tyttäreesi. Eli kuvittelet, hän hänellä on paha mieli. Vaikka hän on sanonut, että hänelle asia on ok. 

Eli  se olet sinä itse, jonka on vaikea hyväksyä tilanne. Ei tyttäresi. 

Miksi kaadat hänen niskaansa tämän asian? Syytön hän sinun palkkatasoosi on.

Maailmassa on paljon ihmisiä, joista kaikki tienaavat eri tasoisia summia, jotkut enemmän ja jotkut vähemmän. Tuloeroja voi olla oman perheen sisälläkin. Usein esim. isä tienaa enemmän kuin äiti. Voi olla toisinkin päin. Nuoret tienaavat vähän tai ei mitään. Samoin eläkeläiset tienaavat vähemmän kuin palkkatyössä kävijät. 

Joskus ihmisten on vaikea hyväksyä näitä asioita. Suosittelen, että jos oma tulotaso tuntuu liian alhaiselta, niin asialle kannattaa tehdä jotain. Tai sitten hyväksyä tilanne. Tuossa ne vaihtoehdot käytännössä on.

Mutta mitä ikinä teetkin, älä tee siitä tyttäresi ongelmaa.

Voi voi. Jätä se mies, senhän haluat kuulla?

Mitä mahtaa aloittaja itse odottaa mieheltä lahjaksi. Vähintään samalla parilla tonnilla miehen pitää hyvittää aloittajan pettymystä, kun hänen lapsensa saan vähemmän?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kasvanut uusiperheessä ja kyllä meillä oli isällä ja äitipuolella yhteinen talous, ja kaikilla sama elintaso.

Naapurin uusperheessä miehen teinit ajoi mopolla ja skootterilla, rouvan teinit mopoautoilla. Pisti jo vähän ulkopuolisenkin silmään.