Mistä lastenkirjasta, -laulusta, hahmosta tmv. olet saanut lapsena traumoja?

Oz-maan taikuri ja idän paha noita! Katsokaa nyt tuota:

http://www.fixgalleria.net/covers/08000/08652.jpg

Noidan Käsikirja ja Vihreä Koura, jotka jokainen 70/80 luvun lapsi on melko varmasti lukenut sillä jostain kumman syystä nuo luokiteltiin lastenkirjoiksi ! Ostin nyt Noidan Käsikirjan uusintapainoksen ja kyllä meni kylmät väreet , kun näin sen vampyyrin joka piti miehen päätä kainalossa , katossa leijuvan sinisen irtopään ja demonikissan syömässä naista!

Vierailija kirjoitti:

Tohtori Sykerö.

Joo, muakin ahdisti se omituinen, psykedeelinen ympäristö.

Kukaan muu ei tunnu muistavan tätä sarjaa, mutta piirretty Ihmemaa Oz! Siinä oli ihan hirveitä juttuja, mm lentävät apinat repivät pelättimen palasiksi .

Kuka pelkää noitia -kirja luettiin minulle iltasatuna viisivuotiaana ja sain ihan helvetinmoiset traumat. Nykyäänkin välillä näen painajaisia siitä, että joku nainen paljastuu noidaksi ja yrittää myrkyttää minut, vaikka olen itsekin jo melkein parikymppinen nainen. Pelko oli pienenä niin paha, että en uskaltanut jutella vieraille naisille kun pelkäsin heidän olevan noitia. Tuo kyseenomainen kirja ei todellakaan sovi alle kouluikäisille, enkä ymmärrä, miksi se minulle luettiin, vaikka vanhemmat tiesivät, että minulla on vilkas mielikuvitus.

Kun olin lapsi, TV:stä tuli Muppet Show. Minusta se oli aika kamala, ne otukset olivat omituisia ja arvaamattomia.

Grimmin sadut ovat julmia. Muistan mummilassa lukeneeni yhden, jossa tyttö meni viemään lämpimäisiä jonnekin. Vastaan tuli suuri lätäkkö, jossa hän ei halunnut pilata uusia kenkiään. Tyttö laittoi lätäkköön astinkiveksi leivän ja astuttuaan sille upposi helvettiin, jossa häntä piinattiin mitä kamalimmin tavoin.

Sadun opetus kaiketi oli, että turhamaisuus on syntiä ja leipää tulee kunnioittaa.

MInä pelkäsin Hottentotti-laulua.

Siinä kylän väen nukkuessa rosvot hiipivät kylään, mutta musta Huua-kotti pelasti rumpuja soittaen koko kylän väen. Se yöllinen rosvojoukko kuumotti hieman.

Katto-Kassinen. Jotenkin outoja ja vastenmielisiä viboja tuli tästä. Leijui jossain ikkunan takana. En tiedä, mikä siinä ahdisti, ruma ja omituinen ja jotenkin vaan pelottava lentävä mieskääpiö.

Lisää!47

Vierailija kirjoitti:

Kasper, käsinukketeatterin hahmo. Sillä oli iso noita-akan koukkunokka ja hymy muistutti irvistystä. Tämä oli 60 luvun lopulla telkkarissa.

Se oli ihan kamala. Rait rait rallallaa.

En mistään. Katsoin kyllä pentuna Alienin vhs-kasetilta kun äiti oli töissä. Siitä tuli painajaisia pitkän aikaa.

En nyt muista nimeä, mutta satu jossa oli tyttö ja kissa. Kissi söi niin paljon että sen maha ratkesi! Aloin itkeä lohduttomasti, ja se jatkui vielä senkin jälkeen kun kissan maha oltiin ommeltu takaisin kokoon... Olin lapsena hyvin eläinrakas, olen edelleen.

Toisena Maa Aikojen Alussa elokuva, kun Pikkutassun äiti kuolee. Se sattui fyysisesti, en meinannut saada happea kun niin itketti. Sydän vallan särkyi... Siitäkin aikaa yli 15 vuotta enkä vieläkään ole uskaltanut katsoa kyseistä mestariteosta uudelleen..

Kalle-kustaa Korkki, muniansa sorkki.

Munat meni rikki, Kalle-kustaa itki.

Äiti teki puusta, kusi tuli suusta.

En yhtään muista, mitä Piilomaan pikku aasissa tapahtui, mutta sen muistan, että sen tunnelma oli synkkä ja ahdistava.

Traumoja kyllä tuli Hiidenvirta-sarjasta, joka ei siis todellakaan ollut lastenohjelma. Tuli muistaakseni lauantai-iltaisin sellaiseen aikaan, että pystyin sitä katsomaan. Ne vedessä kelluvat nuket.... ja ne itkevät nuket! Hrr.

Tykkäsin lukea satuja, ja vaikka Andersenin saduissakin karmeuksia oli, ei niistä jostain syystä jäänyt traumoja. Esimerkiksi satu Elisasta, joka koetti pelastaa joutseniksi loihditut veljensä hautausmaan nokkosia keräämällä ja joka aiottiin polttaa noituudesta, oli vain jännittävä!

Lisää!