Lue keskustelun säännöt.
Mistä lastenkirjasta, -laulusta, hahmosta tmv. olet saanut lapsena traumoja?
05.11.2018 |
Eli nimenomaan lapsille suunnatusta viihteestä. Saa perustella.
Aloitan Morsolla, ei tarvinne perustella.
Kommentit (96)
Meidän äiti jatkoi Otto-pojan kanirunoa aina näin:
Sitten pikku-Otto kai, äidiltänsä uudet sai!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Prinsessa ruusu linnassa
Kerhotädit ehtivät jo luvata pääroolin mulle, mutta sitten jostain takavasemmalta kiilasi nätimpi ja kenties nuorempikin (en nyt muista) vaalea tyttö mun ohi päärooliin. Muistan vieläkin kuinka haahuilin pelloilla ja metsissä katkerana kohtalostani. Hirveät traumat jäi pikkutytölle. Ehkä sen nartun vanhemmat lahjoivat kerhontädit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lumikin paha äitipuoli/noita-akka. Sellainen viha ja nuoreen tyttöön (satuhahmoon) kohdistuva tappamisvimma olivat vähän liikaa. Mun herkkä mieli joutui koetukselle.
Tulee ihan mieleen eräs palstalainen, joka päivittäin tehtailee aloituksia tyyliin "kolmikymppinen ei voi rakastua kaksikymppiseen tyttöön..."
Hyvä tulkinta Ikiksestä. Vois tosiaan olla kamala äitipuoli.
Näin pätkän jostain isän katsomasta länkkäristä, jossa naamioitu intiaanisoturi vaani nuotiolla istuvia äitiä & lasta, tuohon yhdistettynä lastenlaulu "Intiaanin sotahuuto" aiheutti hirvittävän, pelon että intiaanit vaanivat minunkin perhettäni. Joo, kerrostalossa keskellä helsinkiä .D Mutta kun ei pieni lapsi ajattele loogisesti !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nyt varsinaisesti traumoja, mutta Grimmin sadut ovat todella pelottavia. Sekin satu, jossa sisarukset yksi kerrallaan joutuvat piiaksi noidalle, joka nylkee ja paloittelee heidät, kun he erehtyvät tutkimaan taloa ja löytävät noidan veritekojen huoneen. Tarinaan kuuluu taikamuna, jonka noita aina antaa piialle hoivattavaksi, ja jonka jokainen piika kauhuissaan verihuoneessa pudottaa niin, että se tahriintuu vereen ja siitä noita tietää tytön uhmanneen kieltoa ja käyneen huoneessa.
Lopulta viimeinen sisaruksista on kyllin viisas pannakseen munan ensin varmaan talteen ENNEN kuin alkaa tutkia taloa. Hän löytää huoneen, paloitellut sisarensa, ja ompelee heidät taas ehjiksi.
Tuo on tietysti allegoria neitsyydestä.
En tiedä, onko tuota enää nykyisessä Grimmin satukokoelmassa, tuskin ainakaan missään pienille lapsille tarkoitetussa lyhennelmässä. Alkuperäisessä oli kumminkin, itse luin sen jostain 50-luvulla julkaistusta painoksesta.
Aika karmea "satu", mutta nuohan nyt ovatkin aika vanhoja ja vertauskuvallisia juttuja, tarkoitettu pelottavaksi opetukseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastenlaulukasetilla oli kauhea jollotus joka jätti ikuiset traumat. En tiedä laulun nimeä, mutta epävireisellä, pikkumyy äänellä laulettiin että "humppati rallallaa, humppati ralla, miinää ollen *jotain* siinää olet *jotain* ja yhdessä ollaan * taas jotain epäselvää* " ja päästeltiin pieruääniä päälle. Kukaan ei varmaan tästä selityksestä tunnista tätä kipaletta, mutta kyllä oli karmiva.
Minä olen Myyry ja sinä olet pikkuinen Miiru, yhdessä ollaan Myyry sekä Miiru.
Humppatirallallaa, humppatiralla (prööt),
meillä on aina hössötys ja kiiru!
Myyry js Miiru.
Minusta tuo ei ole edes lastenlaulu, vaan jonkinlainen satiirinen kupletti.
Mutta niinhän niitä kirjastossa on lastenosastolla homopornosarjakuviakin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastenlaulukasetilla oli kauhea jollotus joka jätti ikuiset traumat. En tiedä laulun nimeä, mutta epävireisellä, pikkumyy äänellä laulettiin että "humppati rallallaa, humppati ralla, miinää ollen *jotain* siinää olet *jotain* ja yhdessä ollaan * taas jotain epäselvää* " ja päästeltiin pieruääniä päälle. Kukaan ei varmaan tästä selityksestä tunnista tätä kipaletta, mutta kyllä oli karmiva.
Myyry ja Miiru! Tää on taad aina ollut ihan mun suosikki.
Minä olen tuhma sinä olet laiska ja tyhmä yhdessä ollaan tuhma ja laiska ja tyhmä!Humppatirallalaa-humppatirall!Myyryn ja Miirun vähemmistöryhmä.
Ei varmaan menis läpi enää tänäpäivänä tälläinen. Aikamoisen rasistinen viesti siinä niin. Toki voi hyvin kuvitella että yhä perusheterot tykkää sanomasta.
Se oli hauska rallatus lapsena, ei sitä sen syvällisemmäksi tarvitse vääntää.
Divarista ostamiemme sarjakuvalehtien joukossa oli Pinokkio-lehti. Siinä kaksi mustiin kaapuihin pukeutunutta rosvoa jahtasi Pinokkiota. Hän haki turvaa talosta (tai linnasta, en muista) mutta ovi oli lukossa. Ikkunassa oli nuori tyttö. Pinokkio pyysi hädissään ovea auki, mutta tyttö vastasi että kukaan ei voinut avata, koska kaikki olivat kuolleita, hän itse myös. Rosvot nappasivat Pinokkion, ja hetken mietittyään mitä hänelle pitäisi tehdä, hirttivät hänet.
Jos olisin ollut nuorempi, olisin voinut traumatisoitua. Nyt varmistin, että pikkuveljeni ei saanut sitä lehteä käsiinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt varsinaisesti traumoja, mutta Grimmin sadut ovat todella pelottavia. Sekin satu, jossa sisarukset yksi kerrallaan joutuvat piiaksi noidalle, joka nylkee ja paloittelee heidät, kun he erehtyvät tutkimaan taloa ja löytävät noidan veritekojen huoneen. Tarinaan kuuluu taikamuna, jonka noita aina antaa piialle hoivattavaksi, ja jonka jokainen piika kauhuissaan verihuoneessa pudottaa niin, että se tahriintuu vereen ja siitä noita tietää tytön uhmanneen kieltoa ja käyneen huoneessa.
Lopulta viimeinen sisaruksista on kyllin viisas pannakseen munan ensin varmaan talteen ENNEN kuin alkaa tutkia taloa. Hän löytää huoneen, paloitellut sisarensa, ja ompelee heidät taas ehjiksi.
Tuo on tietysti allegoria neitsyydestä.
En tiedä, onko tuota enää nykyisessä Grimmin satukokoelmassa, tuskin ainakaan missään pienille lapsille tarkoitetussa lyhennelmässä. Alkuperäisessä oli kumminkin, itse luin sen jostain 50-luvulla julkaistusta painoksesta.
Aika karmea "satu", mutta nuohan nyt ovatkin aika vanhoja ja vertauskuvallisia juttuja, tarkoitettu pelottavaksi opetukseksi.
Hei muistan tän! Tää oli ihan hirvee, luulin ihan joksikin kauhutarinaksi. Ei ollut kovin lapsiystävällinen tarina.
Mikäs satu se oli, jossa tyttö varasti punaiset tanssikengät, ei niitä enää saanutkaan jalastaan ja joutui tanssimaan aina vaan.
Lopulta tanssi pyövelin luo ja hakkautti jalkansa irti.
1-2 luokalla mummoikäinen opettaja luki tuon kammotuksen.
Luokalla luetti Raamatun kertomuksia kuvitetusta kirjasta erityisesti jäi mieleenkuva
Aabrahamista veitsi kädessä, poikansa Iisak alttarilla.
Olipa hyvä ja hurskas mies, kun totteli Jumalaa ja oli valmis uhraamaan poikansa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt varsinaisesti traumoja, mutta Grimmin sadut ovat todella pelottavia. Sekin satu, jossa sisarukset yksi kerrallaan joutuvat piiaksi noidalle, joka nylkee ja paloittelee heidät, kun he erehtyvät tutkimaan taloa ja löytävät noidan veritekojen huoneen. Tarinaan kuuluu taikamuna, jonka noita aina antaa piialle hoivattavaksi, ja jonka jokainen piika kauhuissaan verihuoneessa pudottaa niin, että se tahriintuu vereen ja siitä noita tietää tytön uhmanneen kieltoa ja käyneen huoneessa.
Lopulta viimeinen sisaruksista on kyllin viisas pannakseen munan ensin varmaan talteen ENNEN kuin alkaa tutkia taloa. Hän löytää huoneen, paloitellut sisarensa, ja ompelee heidät taas ehjiksi.
Tuo on tietysti allegoria neitsyydestä.
En tiedä, onko tuota enää nykyisessä Grimmin satukokoelmassa, tuskin ainakaan missään pienille lapsille tarkoitetussa lyhennelmässä. Alkuperäisessä oli kumminkin, itse luin sen jostain 50-luvulla julkaistusta painoksesta.
Aika karmea "satu", mutta nuohan nyt ovatkin aika vanhoja ja vertauskuvallisia juttuja, tarkoitettu pelottavaksi opetukseksi.
Hei muistan tän! Tää oli ihan hirvee, luulin ihan joksikin kauhutarinaksi. Ei ollut kovin lapsiystävällinen tarina.
No ei totta vie! Hauska, että joku muukin on osunut tuon lukemaan. Oli kummitätini kirjahyllyssä ja yhden tylsän sukulaisvierailun aikana luin koko opuksen ahmimalla, toki tuo oli jännä kirja 7-8-vuotiaasta. Mutta painajaisia näin kyllä muutaman yön tuon jälkeen ;-D
Pääsiäiseksi meidän 1-2-luokkalaisten oli piirrettävä Golgata risteineen.
Siinä piirusteltiin naulojen lävistämiä heppuja ja verivirtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Assburger kirjoitti:
Mikäs satu se oli, jossa tyttö varasti punaiset tanssikengät, ei niitä enää saanutkaan jalastaan ja joutui tanssimaan aina vaan.
Lopulta tanssi pyövelin luo ja hakkautti jalkansa irti.
1-2 luokalla mummoikäinen opettaja luki tuon kammotuksen.
Luokalla luetti Raamatun kertomuksia kuvitetusta kirjasta erityisesti jäi mieleenkuva
Aabrahamista veitsi kädessä, poikansa Iisak alttarilla.
Olipa hyvä ja hurskas mies, kun totteli Jumalaa ja oli valmis uhraamaan poikansa!
Tuo on H C Andersenin satu, ja siitä oj tehty kuuluisa tanssielokuvakin.
Joo, Raamatussa - siis varsinkin Vanhassa Testamentissa - on todella julmia juttuja. Ja sellaisia, että nykyajan oikeustaju on koetuksella, Jumala vaikuttaa pikkumaiselta ja epäoikeudenmukaiselta pask.lta. Suoraan sanoen. Aikansa kutakin!
(Tuo Grimmin saduista kirjoittanut)
Vierailija kirjoitti:
Pelle Hermanni, varsinkin se kohta siinä alkutunnarissa missä se nenä vierii pois, HYI.
Se kepakko! :<
Kikan esittämä musiikkivideo: Sukkula Venukseen hirvittää vieläkin.
Oli vilkkaan mielikuvituksen omaava lapsi, ja lopulta pelkojani selviteltiin perheneuvollassakin.
Uskoin, että kotimme lähellä olevan voimalinjan luona asuu Hattiwatteja ja jos menee sinne, ne käyvät kimppuun. Pusikoissa vaani intiaaneja valmiina skalpeeramaan päännahat ja koulun takana olevassa metsikössä Akata Buuto. Pelkoni olivat niin voimakkaita, että ihan varmasti kuulin sen karhun kun kerran tulin kouluun myöhässä ja näin intiaaneja juoksemassa pensaan takaa puun taakse kotini lähellä.
Taisin olla jo 10-vuotias, kun viimein pääsin peloistani ja kuvitelmistani eroon.
Noidan käsikirjan tarinoista ja kuvista on jäänyt pienehköt traumat.
Vierailija kirjoitti:
Prinsessa ruusu linnassa
Kerhotädit ehtivät jo luvata pääroolin mulle, mutta sitten jostain takavasemmalta kiilasi nätimpi ja kenties nuorempikin (en nyt muista) vaalea tyttö mun ohi päärooliin. Muistan vieläkin kuinka haahuilin pelloilla ja metsissä katkerana kohtalostani. Hirveät traumat jäi pikkutytölle. Ehkä sen nartun vanhemmat lahjoivat kerhontädit?
Tuosta leikistä on minullakin traumat. Prinsessaksi valittiin aina päiväkotiryhmän nätein vaalea- ja pitkähiuksinen tyttö. Itsellänihän oli vain olkapäille ulottuvat tummat hiukset, joten en päässyt kuin kerran-pari säälistä siihen rooliin (tyyliin "päästetään xxxxx:kin joskus prinsessaksi". Ne nätit vaalea- ja pitkähiuksiset tytöt saivat olla prinsessana melkein aina.
T. Edelleenkin itsetunto-ongelmainen brunette
Halinalleissa oli sellanen kohta, jossa "paha", mustiin pukeutunut mies hyökkää vaatekomerosta ja yrittää kidnapa nalleja. Mulla oli omassa huoneessa kans vaatekomero 😱