Mistä lastenkirjasta, -laulusta, hahmosta tmv. olet saanut lapsena traumoja?

En nyt sentään traumoja saanut mutta Liisa Ihmemaassa oli jotenkin outo ja pelottava.

Trauma on ehkä turhan voimakas sana, mutta Pikku Kakkosen "Varokaa heikkoa jäätä" on syy sille, miksen mieluusti mene minkäänlaiselle jäälle :D

Kirjasta Lentonoidan poika. Siellä tosi pelottava Sildin kuva. Oli jonkinlainen noita tai velho Lapissa. Kirja muistaakseni koostuu saamelaisista saduista ja tarinoista.

Pelle Hermanni, varsinkin se kohta siinä alkutunnarissa missä se nenä vierii pois, HYI.

Aave-Aukusti keltaisine torahampaineen kirjassa "Pekka Töpöhäntä ja kummitus."

Pökö-IIvarin ihmeelliset seikkailut

Ei varsinaisesti sentään traumaa tullut tuosta, mutta kun olen niin herkkä... ja eihän tuossa kirjassa tietenkään mitään pahaa tapahtunut. mutta siinä oli sellaista piinaavaa odotusta, ainakin 4-vuotiaan lapsen mielestä.

Jörö-Jukasta. Kuva oli kauhea, pitkät kynnet ja hiukset. 1950-luvulla.

Lumikin paha äitipuoli/noita-akka. Sellainen viha ja nuoreen tyttöön (satuhahmoon) kohdistuva tappamisvimma olivat vähän liikaa. Mun herkkä mieli joutui koetukselle.

Laura Latvalan "Pikku-Marjan eläinkirjassa" on runo Otto-pojasta, jolla oli kolme kania. Hän menetti ne kaikki, ja yksi tukehtui nuhaan. Aivan kaameaa. "Nyt ei ole Otto-pojalla yhtään kania." se loppui. Miten kukaan voi laittaa muuten niin kauniiseen ja mukavaan kirjaan tuollaisen kammotuksen? Totta kai sain trauman siitä.

Sieltä on kotoisin esim. Ihhahhaa, ihhahhaa jossa hepo kantaa Siljaa ym mukavia.

Turmiolan Tommista. Joi ja ryyppäsi ja menetti kaiken! Raittiuskilpakirjoituksen pahis.

Veljeni Leijonamieli, ensimmäinen muisto korkean paikan pelosta. Asuttiin kuudennessa kerroksessa. Vieläkin on täyttä tuskaa käydä jossain ylemmissä kerroksissa esim. sairaaloissa.

Tohtori Sykerö.

Vierailija kirjoitti:

Lumikin paha äitipuoli/noita-akka. Sellainen viha ja nuoreen tyttöön (satuhahmoon) kohdistuva tappamisvimma olivat vähän liikaa. Mun herkkä mieli joutui koetukselle.

Minua puolestaan kammotti hänen lopullinen kohtalonsa. Jalkoihin sidottiin rautakengät jotka kuumennettiin punahehkuisiksi, ja hän tanssi hirvittävissä tuskissa rotkoon.

Lumikki ja prinssi olivat vielä olevinaan hyviä ihmisiä. Huh.

No en mistään sentään traumaa, mutta pienestä lapsesta asti olen säännöllisesti muutamien vuosien välein nähnyt unta, jossa on kaksi ranteesta poikki olevaa kättä, tai siis kämmentä, jotka repii minut hitaasti kappaleiksi. Tämä tulee siitä Aladdinissa olleessa kohtauksessa jossa se henki pistää kätensä itsekseen  tanssimaan laulunsa mukana. Tavallaan hassua että uneni on aina aiheesta näin raju, kun leffassahan ne käet vaan iloisesti tanssivat.

Ja muumien mörköä pelkäsin.

Vihreä koura. Voi jeesus mä pelkäsin sitä 30 vuotiaaks asti. Sit sain lapset ja univelka alko olee niin kova että tollasten asioiden pelkäämiseen ei oo ollu aikaa.

Laulu Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, ja siihen yhdistettynä se taulu, jossa kaksi pikkulasta ylittää puroa enkeli perässään. Mulle se enkeli ei ollut mikään ihana enkeli, vaan pelkäsin sitä ihan sikana kun olin pieni. Kammoksun edelleenkin hartaita lauluja.

Jöröjukka

Lastenlaulukasetilla oli kauhea jollotus joka jätti ikuiset traumat. En tiedä laulun nimeä, mutta epävireisellä,  pikkumyy äänellä laulettiin että "humppati rallallaa, humppati ralla, miinää ollen *jotain* siinää olet *jotain* ja yhdessä ollaan * taas jotain epäselvää* " ja päästeltiin pieruääniä päälle. Kukaan ei varmaan tästä selityksestä tunnista tätä kipaletta, mutta kyllä oli karmiva. 

Gommi ja Pommi pelottaa vielä aikuisenakin

En mistään. Se Pikku-kakkosen jääjuttu toimi hyvin kyllä lapsena.