Mistä lastenkirjasta, -laulusta, hahmosta tmv. olet saanut lapsena traumoja?

Kirjassa "Vihreä koura ja muita tarinoita" ollut kummitusjuttu pikkutytön kuristavasta irtokädestä. Miksi tuollainen kirja oli lastenosastolla?!

Mikki hiiri merihädässä  ja se ärisevä vuorenpeikko " aaltoihin jää, häh häh hähää"....

Vierailija kirjoitti:

Lastenlaulukasetilla oli kauhea jollotus joka jätti ikuiset traumat. En tiedä laulun nimeä, mutta epävireisellä,  pikkumyy äänellä laulettiin että "humppati rallallaa, humppati ralla, miinää ollen *jotain* siinää olet *jotain* ja yhdessä ollaan * taas jotain epäselvää* " ja päästeltiin pieruääniä päälle. Kukaan ei varmaan tästä selityksestä tunnista tätä kipaletta, mutta kyllä oli karmiva. 

Nyt alkoi  soida tuo laulu päässä! Nimeä tai esittäjää en muista, mutta tuttu  on.

Jörö-Jukka myös minulla.  Tyttö leikki tulitikuilla ja kuinkas sitten kävikään!Kissat jäi itkemään tuhkakasan viereen, kun tyttö paloi!

Tämä on ihan hullua, mutta Lapin Äidin Kehtolaulun käsitin niin että äiti jotenkin uhraa lapsensa!  En tiedä,  miten pieni tyttö sai tuollaista päähänsä .D mutta niin ne sanat käsitin "lapsein lahjaks saa nää lapin laajat maat".  Vasta aikuisena tajusin, että lapin luontohan jää siinä lapselle perinnöksi !

Myös Ystävä Sä Lapsien jätti traumat, kohta "siunaa äitiä ja isää, heille elinpäivää lisää" sai tajuamaan ensimmäisen kerran ,että ikuisilta tuntuvat vanhempani voisivat kuolla.

Minulle jäi trauma ” Maan korvessa kulkevi lapsosen tie”- laulusta, sitä laulettiin yksissä hautajaisissa kun olin pieni. Vieläkin jotenkin puistattaa, kun matka on pitkä ja kotia ei näy...enkelikin oli vaan pelottava.

Elsa Beskovin kuvakirjassa ”Tonttulan lapset” oli vuorenpeikko, jota pelkäsin kamalasti. En nyt mitään traumaa siitä kyllä saanut.

Näitä on paljon, Pingun mursu, Kirsi, Itse Valtiaiden Itälän ämmän poikii - musiikkivideo, Mikko Mallikas, Dumbon pinkit elefantit. Hyi.

Dumbossa pinkit elefantit.

Erilainen muori kirjoitti:

Laura Latvalan "Pikku-Marjan eläinkirjassa" on runo Otto-pojasta, jolla oli kolme kania. Hän menetti ne kaikki, ja yksi tukehtui nuhaan. Aivan kaameaa. "Nyt ei ole Otto-pojalla yhtään kania." se loppui. Miten kukaan voi laittaa muuten niin kauniiseen ja mukavaan kirjaan tuollaisen kammotuksen? Totta kai sain trauman siitä.

Sieltä on kotoisin esim. Ihhahhaa, ihhahhaa jossa hepo kantaa Siljaa ym mukavia.

Ai, tuo Ihhahhaa on sieltä :) Sitä joutui kuuntelemaan aika lailla joskus...sanat jäi meleen!

Mun lapsia vaivasi hirveästi Hannussa ja Kertussa se, kuinka oma isä saattoi tehdä heille niin. Ei siis edes se, mitä noita yritti, vaan oman isän toiminta, lastensa hylkääminen ja halu hankkiutua heistä eroon vain koska uusi nainen halusi niin.

Ja meillä on ihan ydinperhe.

Vierailija kirjoitti:

Lastenlaulukasetilla oli kauhea jollotus joka jätti ikuiset traumat. En tiedä laulun nimeä, mutta epävireisellä,  pikkumyy äänellä laulettiin että "humppati rallallaa, humppati ralla, miinää ollen *jotain* siinää olet *jotain* ja yhdessä ollaan * taas jotain epäselvää* " ja päästeltiin pieruääniä päälle. Kukaan ei varmaan tästä selityksestä tunnista tätä kipaletta, mutta kyllä oli karmiva. 

Minä olen Myyry ja sinä olet pikkuinen Miiru, yhdessä ollaan Myyry sekä Miiru.

Humppatirallallaa, humppatiralla (prööt),

meillä on aina hössötys ja kiiru!

Mulle oli hankittu satulevyjä. SIellä oli ihan kamala versio Tuhkimosta.

Äitipuoli leikkasi sisarpuolten jaloista paloja pois ja satu meni jotenkin, että etsi sisar oikea.

Sitten toinen satu myös niiltä levyiltä, oli sellainen kun kaikki jäivät kellariin ja pelkäsivät että oluttynnyri putoaa päälle ja ihmiset kuolee sen alle. Mikäköhän sen nimi oli. Kovin kummallinen saduksi.

70-luvun juttuja nää

Maksin ja Moritsin tarinat. Varsinkin se myllykohtaus.

Näin lapsena usein sellaista unta, jossa minä ja perheeni kuljimme liukuhihnalla kohti suurta lihamyllyä. Tipuimme myllyyn ja jauhauduimme jauhelihaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lumikin paha äitipuoli/noita-akka. Sellainen viha ja nuoreen tyttöön (satuhahmoon) kohdistuva tappamisvimma olivat vähän liikaa. Mun herkkä mieli joutui koetukselle.

Minua puolestaan kammotti hänen lopullinen kohtalonsa. Jalkoihin sidottiin rautakengät jotka kuumennettiin punahehkuisiksi, ja hän tanssi hirvittävissä tuskissa rotkoon.

Lumikki ja prinssi olivat vielä olevinaan hyviä ihmisiä. Huh.

Ennen paha sai palkkansa. Nykyään uhreista tulee syyllisiä ja narsisti tekijöitä seppelöidään.

Vanhoissa tarinoissa oli opetus. Tuossa reiluuteen.

Jörö-jukka kasvatti siisteyteen. Tarina Näkistä joka vie ja varoitus heikoista jäistä, valisti lapsia hukkumisen vaaroista.

Kuolematarinoiden avulla opetellaan käsittelemään surua ja luopumista.

Veljeni Leijonamielessä kun toinen veli kuoli, surullista ei ollut kuolema vaan se että toinen jäi yksin.

Nyt aikuisena voitte tulkita satuja eri tavalla.

Muumien möröstä.

Vierailija kirjoitti:

Lumikin paha äitipuoli/noita-akka. Sellainen viha ja nuoreen tyttöön (satuhahmoon) kohdistuva tappamisvimma olivat vähän liikaa. Mun herkkä mieli joutui koetukselle.

Tulee ihan mieleen eräs palstalainen, joka päivittäin tehtailee aloituksia tyyliin "kolmikymppinen ei voi rakastua kaksikymppiseen tyttöön..."

Vierailija kirjoitti:

Vihreä koura. Voi jeesus mä pelkäsin sitä 30 vuotiaaks asti. Sit sain lapset ja univelka alko olee niin kova että tollasten asioiden pelkäämiseen ei oo ollu aikaa.

Pelkään tätä kans yhä ihan sairaasti! Tän lisäks Pennywise on traumatisoinut iäksi, mut se nyt ei oo mikään lasten juttu. :D

Vierailija kirjoitti:

Lastenlaulukasetilla oli kauhea jollotus joka jätti ikuiset traumat. En tiedä laulun nimeä, mutta epävireisellä,  pikkumyy äänellä laulettiin että "humppati rallallaa, humppati ralla, miinää ollen *jotain* siinää olet *jotain* ja yhdessä ollaan * taas jotain epäselvää* " ja päästeltiin pieruääniä päälle. Kukaan ei varmaan tästä selityksestä tunnista tätä kipaletta, mutta kyllä oli karmiva. 

Myyry ja Miiru! Tää on taad aina ollut ihan mun suosikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastenlaulukasetilla oli kauhea jollotus joka jätti ikuiset traumat. En tiedä laulun nimeä, mutta epävireisellä,  pikkumyy äänellä laulettiin että "humppati rallallaa, humppati ralla, miinää ollen *jotain* siinää olet *jotain* ja yhdessä ollaan * taas jotain epäselvää* " ja päästeltiin pieruääniä päälle. Kukaan ei varmaan tästä selityksestä tunnista tätä kipaletta, mutta kyllä oli karmiva. 

Myyry ja Miiru! Tää on taad aina ollut ihan mun suosikki.

Minä olen tuhma sinä olet laiska ja tyhmä yhdessä ollaan tuhma ja laiska ja tyhmä!Humppatirallalaa-humppatirall!Myyryn ja Miirun vähemmistöryhmä.

Ei varmaan menis läpi enää tänäpäivänä tälläinen. Aikamoisen rasistinen viesti siinä niin. Toki voi hyvin kuvitella että yhä perusheterot tykkää sanomasta.