Mistä lastenkirjasta, -laulusta, hahmosta tmv. olet saanut lapsena traumoja?

pelastuspartio Bernard ja Bianca. Siinä ilkeä äitipuoli? jättää pienen tytön yksin pimeään luolaan ja nauraa karmivasti. Mulla oli tämä sellaisena kirja+satukasetti versiona. olin 4v ja muistan vieläkin sen kauhun kun kuuntelin tämän ekaa kertaa yksin huoneessani.

Ruohometsän kansa, ei ollutkaan lastenelokuva... Kanit repii toisiaan palasiksi, tukehtuvat sortuviin tunneleihin tai huumetrippailevat pitkin peltoja. Niin ja yksi vielä kuristuu johonkin naruun.

Vanhoista saduista muistan myös tuon verisammio-tarinan ja kerran ekaluokalla opettaja luki jonkun tarinan missä kuolema purjehti aina öisin jonkun tytön luokse ruumisarkulla tai jotain. En edes muista koko tarinaa, mutta näin painajaisia viikon ja äiti soitti opettajalle että älä nyt tuollaisia tarinoita lue, että ehkä mielummin jotain kesympiä tonttujuttuja :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Prinsessa ruusu linnassa

Kerhotädit ehtivät jo luvata pääroolin mulle, mutta sitten jostain takavasemmalta kiilasi nätimpi ja kenties nuorempikin (en nyt muista) vaalea tyttö mun ohi päärooliin. Muistan vieläkin kuinka haahuilin pelloilla ja metsissä katkerana kohtalostani. Hirveät traumat jäi pikkutytölle. Ehkä sen nartun vanhemmat lahjoivat kerhontädit?

Tuosta leikistä on minullakin traumat. Prinsessaksi valittiin aina päiväkotiryhmän nätein vaalea- ja pitkähiuksinen tyttö. Itsellänihän oli vain olkapäille ulottuvat tummat hiukset, joten en päässyt kuin kerran-pari säälistä siihen rooliin (tyyliin "päästetään xxxxx:kin joskus prinsessaksi". Ne nätit vaalea- ja pitkähiuksiset tytöt saivat olla prinsessana melkein aina.

T. Edelleenkin itsetunto-ongelmainen brunette

Minä taas en halunnut olla se hiivatin prinsessa, mutta kun oli vaaleat  ja pitkät hiukset niin kohtaloaan ei päässyt karkuun . Olisin halunnut olla merirosvo, rakastin sitä laulua jossa musta lippu liehuu enkä ymmärtänyt, miksi vain pojat saivat olla merirosvoja !

Muumien jäärouva ! Mörkö ei ollut mitään verrattuna tuohon akkaan ,joka jäädytti  Myyn vissiin ihan omaksi ilokseen. Näin painajaisia jossa Jäärouva seisoo  ikkunani takana.

Ja Maailman ympäri 80 päivässä- sarjassa oli hirveä se kohtaus, jossa prinsessa aiotaan polttaa roviolla.

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt varsinaisesti traumoja, mutta Grimmin sadut ovat todella pelottavia. Sekin satu, jossa sisarukset yksi kerrallaan joutuvat piiaksi noidalle, joka nylkee ja paloittelee heidät, kun he erehtyvät tutkimaan taloa ja löytävät noidan veritekojen huoneen. Tarinaan kuuluu taikamuna, jonka noita aina antaa piialle hoivattavaksi, ja jonka jokainen piika kauhuissaan verihuoneessa pudottaa niin, että se tahriintuu vereen ja siitä noita tietää tytön uhmanneen kieltoa ja käyneen huoneessa.

Lopulta viimeinen sisaruksista on kyllin viisas pannakseen munan ensin varmaan talteen ENNEN kuin alkaa tutkia taloa. Hän löytää huoneen, paloitellut sisarensa, ja ompelee heidät taas ehjiksi..

Ei nylje vaan ainoastaan paloittelee sammioon. Omassa viiskytluvun kirjassa satu on nimellä Kiikkerilintu. Se on myös toisella nimellä suomennettu, mutta en tähään hätään muista sitä. Mahtava satu lukea aikuisten illanvietossa!

Vierailija kirjoitti:

Mulle oli hankittu satulevyjä. SIellä oli ihan kamala versio Tuhkimosta.

Äitipuoli leikkasi sisarpuolten jaloista paloja pois ja satu meni jotenkin, että etsi sisar oikea.

Sitten toinen satu myös niiltä levyiltä, oli sellainen kun kaikki jäivät kellariin ja pelkäsivät että oluttynnyri putoaa päälle ja ihmiset kuolee sen alle. Mikäköhän sen nimi oli. Kovin kummallinen saduksi.

70-luvun juttuja nää

Olen itsekin lukenut version, jossa sisarpuolten jalkoja "vuoltiin", jotta mahtuisivat kenkiin. Arvelen, että se on Grimmin satuja.

Morso ja se Haamujengi-piirretty.

Lukematta muiden viestejä vastaan:

YLE:llä oli joskus 1978 sellaisia tietoiskuja, joissa valistettiin kansalaisia. Se alkoi kädellä, joka näpsäytti sormiaan. Yhdessä tällaisessa oli pelottava mustahattuinen mies, joka mustassa viitassaan lakaisi maantietä. Sain 3-vuotiaana trauman tästä. Aina, kun tietoiskut alkoivat, juoksin jo pelkän alkukäden nähdessäni pakoon toiseen huoneeseen.

Nyt näin tuon kyseisen pätkän ja totesin, että sehän varoittaa mustasta jäästä. Ja että kauhumies onkin ihan normaali, vähän M.A. Nummisen näköinen setä, jolla on musta tekonenä.

Muuttuva labyrintti -pelistä ja sen hamoista. En tiedä mikä siinä niin kovasti karmi, mutta painajaisiakin näin pitkään. Kyseessä siis peli alkuperäisessä muodossaan. https://www.karkkainen.com/verkkokauppa/muuttuva-labyrintti-lautapeli

Minulle trauman aiheutti ne huopaiset Muumitarinat, joita tuli telkasta 80-luvulla ennen Muumien kehittyneempiä, piirrettyjä versioita. Aina niissä oli synkkä, pimeä tunnelma ja jotakin uhkaavaa tapahtumassa. Otuksilla oli omituiset mulkosilmät ja niiden ruumiit oli tehty liikkuvista huovanpalasista.

Vihreä koura täälläkin, ja Kuu paistaa, kuollut ajaa -niminen satukirja. Siinä (tai jossain muussa vastaavassa) oli matkaajia eksyksiin houkuttavia virvatulia, kauniita, takaa onttoja naishahmoja.

Varsinaiset traumat jäi kyllä Noidan käsikirjasta, hrrr! Se sininen, leijuva pää, sotamies Arnold Paolen kohtalo ja ruumisarkkua kantava, pahaenteinen hissipoika, josta näin painajaisia vielä pari vuotta sitten. Olen 39.

Heikkopeikon tunnari ja Pikku Kakkosen loppulaulu...

Mistä mulle EI tullut traumoja: inkkarileikit. Oli sitten kuinka paljon tahansa kulttuurin omimista, niin nää leikit ja laulut oli kerhossa ihan parhaita. Ja olen siis tyttö.

Ihmetyttää hieman, kun jotain Ronja Ryövärintytärtä pidetään päiväkoti-ikäisten kamana.

K-10 kamaa ehdottomasti.

Vierailija kirjoitti:

Vihreä koura täälläkin, ja Kuu paistaa, kuollut ajaa -niminen satukirja. Siinä (tai jossain muussa vastaavassa) oli matkaajia eksyksiin houkuttavia virvatulia, kauniita, takaa onttoja naishahmoja.

Hei, oletko lukenut sellaista kirjaa kuin Myytillisiä tarinoita? Siinä on Kuu paistaa, kuollut ajaa ja monia muita kansalta kerättyjä tarinoita. 

Jokeri pokeri poks. Näin painajaisia et hän yritti syödä mut elävältä

Minua pelotti aivan hulluna Mikko Mallikas -kirja, jossa Mikon sängyn alla oli peto. Googletin just äsken ko. kuvan ("Alfons och odjuret") ja sehän näyttää pelkältä mustalta kissalta, mutta joskus 4-5-vuotiaana tuo oli suunnilleen kamalinta, mitä tiesin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihreä koura täälläkin, ja Kuu paistaa, kuollut ajaa -niminen satukirja. Siinä (tai jossain muussa vastaavassa) oli matkaajia eksyksiin houkuttavia virvatulia, kauniita, takaa onttoja naishahmoja.

Hei, oletko lukenut sellaista kirjaa kuin Myytillisiä tarinoita? Siinä on Kuu paistaa, kuollut ajaa ja monia muita kansalta kerättyjä tarinoita. 

Hyvin mahdollista, tuosta on jonkin verran aikaa. Kansantarinoista on tosiaan kyse.

Kasper, käsinukketeatterin hahmo. Sillä oli iso noita-akan koukkunokka ja hymy muistutti irvistystä. Tämä oli 60 luvun lopulla telkkarissa.

Känkkäränkkälaulu. Mussutti rusinoita ruokapöydässä ja kiusasi lapsia, jotka sai syyt niskoilleen. Harmitti lasten puolesta ja ärsytti mokoma kiusanhenki. En siis yhtään tajunnut laulun ideaa lapsena.

Matka maailman ympäri 80 päivässä -piirretty. Se kohtaus, kun prinsessä Romya oltiin uhraamassa Intiassa oli aika hurja pienelle lapselle ja sarjan pahiksen välähtävä silmä oli myös pelottava. Muuten oli kyllä mun lempparisarja.