Lue keskustelun säännöt.
Miksi entisinä aikoina oli ihmisten helpompi löytää kumppani?
03.11.2018 |
Kun lukee esim.sota-ajasta, tuntuu siltä, että kaikilla oli ottajia. Naisilla ja miehillä, etenkin nuoremmissa ikäluokissa. Mentiin nuorina naimisiin, usein liitot kestivät toisen kuolemaan asti. Ihan tavallisen näköiset ihmiset kelpasivat, vaatimuslistat eivät olleet niin pitkiä kuin nykyään, ainakaan kaikilla. Varjopuolena se, että kumppani oli pakkokin olla, ja väkivaltaa yms siedettiin myös.
Kommentit (271)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla usein huono koulutus, eikä töitä. Mies elätti.
Naiset ovat olleet täällä pohjan perukoilla melko yritteliäitä aina, on ollut ikään kuin pakko.
Toki kaksi pärjää aina paremmin kuin yksi, mutta tämä pätee myös miesten kohdalla.
Missä naimaton nainen oli töissä maaseudulla sotien jälkeen? Yleensä puolisonsa maatilalla.
Tai piikana toisella tilalla tai kaupungissa.... ja todennäköisesti pyrki johonkin parempaan.Ainakin 40-50-luvulla monella vanhallapiialla tai sisaruksilla yhteisesti oli pieni torppa. Siitä käsin kävi taloissa töissä tai sitten tekemässä ompelu-ja kudontaryörä, siivousta ja pitojenlaittoa, leipomisia yms. Onpa joku elättänyt utsensä hierojana ja kupparinakin.
Mistä ne torpan saivat? Nytkin osa perii omaisuutta, ei muutosta. Mitä tapahtui jos tuollainen nainen erehtyi seksiin? Loppui se ansio siihen, sellainen oli asenne äpärälapsia ja heidän äitejään kohtaan. Minä en ymmärrä kuka noita aikoja kaipaa, ja miksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai entisaikojen naiset olivat kauniita ja hoikkia prinsessoja? Vanhoja sukukuvia kun katsoo niin siellä seisoo vahvoja ja lihaksikkaita naisia. Nuorena moni todella laiha, aikuisena jämerä ja vahva, vanhana jo vähän pyöreä, mutta sen ei pidä antaa huijata. Oma isoäitini oli melkein yhtä leveä kuin pitkä, mutta kun hän halasi niin henki salpautui. Siellä fläsän alla oli vuosikymmenten aikana fyysisissä töissä treenatut muskelit.
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin ei ollut kiekkomiljonääreja eikä sugardaddyja.
... vaan oli kartanonherroja ja rikkaita leskimiehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumoaisin väitteen valinnanvarasta ja siitä että seksiä olisi muutenkin saatavilla.
Seksimäärät ovat jo tovin olleet laskussa länsimaissa.
Japanissa kyselytutkimusten perusteella liki 40% nuorista miehistä on kokemattomia. Kehityssuunta näyttäisi olevan samankaltainen täälläkin, joskaan ehkä aivan noin pitkällä ei vielä olla. Kyllähän ennenvanhaan mies oli oikeasti äitinsä kanssa asuva peräkammarinpoika ja ehkä vielä hieman hidas muutenkin jos kokemattomaksi jäi. Nykyään tuntuu olevan ulkoisesti ja muuten ihan normaalin oloisia miehiä, jotka kärsivät seksuaalisesta kokemattomuudesta. Opiskeluissa ja töissä menee hyvin, harrastetaan kaikenlaista jne. mutta mitään naiskontakteja ei ole.
Enpä ole varma tuosta kärsimisestä. Jokainen meistä tuntee miehiä jotka pelaavat tai katsovat tv:tä paljon mieluummin kuin ottavat kontaktia naisiin. Suurin osa naisista on kuullut ystävänsä valittavan, että miestä ei kiinnosta seksi ja mies puuhaa mieluummin omia jutujaan. Monet ovat tuossa tilanteesa itse. Olen satavarma, että Japanin kokemattomat miehet pelaavat yksin neljän seinän sisällä siksi, että se yksinkertaisesti kiinnostaa paljon enemmän kuin seksi. Ja jokainen toki saa viettää elämänsä parhaaksi katsomallaan tavalla.
Muuten vaan käyttävät 24 miljardia (usd) prostituutioon vuosittain.
ohis
Tavallaan olen kanssasi samaa mieltä, että mies oikeastaan on edelleen neitsyt jos on saanut vain ostoseksiä. Se ei kuitenkaan taida olla virallinen määritelmä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa ihmisistä oli kivannäköisiä pariutumisiässä ja silloin he myös pariutuivat.
Nuoret miehet tekivät ulkotöitä ja heillä oli lihaksikas ja jäntevä kroppa. Nuoret naiset olivat kaikki laihoja.
Kun kivannäköinen ja oloinen omasta mielestä tuli vastaan hänen kanssaan alettiin seurustelemaan. Ei harrastettu pelejä ja istuttu eri kahviloissa aina eri tyypin kanssa. Nopeampaa toimintaa, oikealla hetkellä.Eikö sitten naisilla saisi olla lihasta? En ole mikään herrasmiesten käsivarsille pyörtyvä. Ilman lihaksia naisen kroppakaan ei pysy kasassa. Ei se lihaksikkuus tarkoita mitään kehonrakentajanaista. Urheilu on naisillekin hyväksi eikä naisia tarvitse suojella siltä, ihan kuin olisimme invalideja sukupuolen takia. Suomessa tosin naista ei ole nähty hauraana olentona edes heikoimmassa asemassa ollessaankaan, vaan hiihtää piti.
Sama pisti silmään. Jos joku ajattelee että entisaikaan raskaita kotihommia paiskineella, varsinkaan täällä Suomessa maatilalla niitä tehneella naisella oli laiha ruumiinrakenne, niin on aika mielenkiintoinen kuva historiasta.
Esimerkiksi voidaan ottaa vaikkapa Siiri Angerkoski. Ei ole hoikka ja kevyt emäntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin ei ollut kiekkomiljonääreja eikä sugardaddyja.
... vaan oli kartanonherroja ja rikkaita leskimiehiä.
Paljon vähemmän kuin nykyään, ja vain aniharvalla oli mahdollisuus edes nähdä niitä rikkaita ja poikkeuksellisen menestyneitä miehiä. Naiset eivät siis todennäköisesti pitäneet sellaista millään tavalla realistisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa ihmisistä oli kivannäköisiä pariutumisiässä ja silloin he myös pariutuivat.
Nuoret miehet tekivät ulkotöitä ja heillä oli lihaksikas ja jäntevä kroppa. Nuoret naiset olivat kaikki laihoja.
Kun kivannäköinen ja oloinen omasta mielestä tuli vastaan hänen kanssaan alettiin seurustelemaan. Ei harrastettu pelejä ja istuttu eri kahviloissa aina eri tyypin kanssa. Nopeampaa toimintaa, oikealla hetkellä.Eikö sitten naisilla saisi olla lihasta? En ole mikään herrasmiesten käsivarsille pyörtyvä. Ilman lihaksia naisen kroppakaan ei pysy kasassa. Ei se lihaksikkuus tarkoita mitään kehonrakentajanaista. Urheilu on naisillekin hyväksi eikä naisia tarvitse suojella siltä, ihan kuin olisimme invalideja sukupuolen takia. Suomessa tosin naista ei ole nähty hauraana olentona edes heikoimmassa asemassa ollessaankaan, vaan hiihtää piti.
Sama pisti silmään. Jos joku ajattelee että entisaikaan raskaita kotihommia paiskineella, varsinkaan täällä Suomessa maatilalla niitä tehneella naisella oli laiha ruumiinrakenne, niin on aika mielenkiintoinen kuva historiasta.
No niinhän sillä on, eivät olleet lihavia ainakaan nuorena, mutta ei mitään eteerisiä laihoja kaunottariakaan.
Minä halveksin niitä joiden päähän ei mahdu muu kun yksi ominaisuus, laihuus. Liikunta tekee kaikille hyvää, mutta jos luulee että ne laihuus on yhtä kuin urheilullisuus, kannattaa miettiä uudelleen. Olisi hirveää olla parisuhteessa, jossa rakkaus punnittaisiin konkreettisesti puntarissa. Tämmöinen "mies" voisi etsiä seuraa anorektikoista, voisitte jakaa sen sairaalloisen painon kyttäämisen.
Halveksi vain, se on oikeutesi eikä vaivaa minua. Minulle ylipaino on niin iso turn off, että en voisi seurustella reilusti ylipainoisen ihmisen kanssa. Sitä kemiaa ei vain ole. En minä pyytele anteeksi sitä, että haluan kumppanin jonka ulkonäkö(kin) sytyttää. Enkä pakota ketään hyväksymään itseäni jos minussa on jotakin mikä ei miellytä. En ymmärrä miksi tämä aiheuttaa vihaa niin monessa. Eivät kaikki kelpaa kaikille kuitenkaan.
Eivät kelpaakaan, mutta kun etenkin nuorissa sairaalloinen ylipaino ei ole pääsääntö, eli ongelma siinä ettei sinulle löydy naista ei johdu siitä ettei normaalipainoisia naisia olisi.
Vika on luonteessa, siinä ettei näe muuta kun sen painon, kukaan täysipäinen nainen ei halua kalorinkyttääjää. Et sinä kenenkään vihan arvoinen ole, älä huoli, sinua tuossa yritettiin konkreettisesti auttaa vinkkaamalla että anorektikot olisivat se porukka, josta voisit löytää samoin ajattelevan. Ei perhepalsta.
En kyllä etsi naista kun olen onnellisesti parisuhteessa miehen kanssa. Ja melko tylyä tekstiä kyllä kirjoitat minulle, vain siksi että en syty reilusti ylipainoisista ihmisistä. En muka muuta sitten ymmärrä, kun kehtaan rajata pois reilusti ylipainoiset kumppaniehdokkaat. Tuo kommenttisi on niin täynnä vihaa ja tahallista vääristelyä, että en näe syytä edes keskustella kanssasi. Sinulla on selvästi huono itsetunto, kun noin hermostut tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän naisen nirsoutta jos hän on on jostain kuninkaallisesta hottentotti suvusta, mutta sitä mä en koskaan tule ymmärtämään kun liikaa mtv:tä katsonut suomalainen persjalka nainen luulee itsestään liikoja ja vaatii jotain brad pittiä itselleen.
No joo,
minua aina ihmetyttää miten naiset kestävät niin hyvin ilman intiimiä kanssakäymistä vastakkaisen sukupuolen kanssa. Vaikka nyt pääsisi jonkun Bradin rinkiin, niin heitähän on aika vähän, eikä rehellisyyden nimissä miesten seksuaalinen suorituskyky mikään huimaava ole - kovinkaan sonni ei hirveän montaa naista ehtoossa laittele. Eli väkisin seksikerrat jäävät suhteellisen vähäisiksi.
En ymärtänyt tästä viestistä mitään ja ehkä parempi niin.
Joo, eikä edes liity aloitukseen mitenkään.
Joidenkin nyt vaan on pakko taas kerran päästä avautumaan siitä, miten epäreilua on, kun naiset ei huoli. Joka vtun ketjussa.
Sinunko mielestä se on ihan vtun OK että naiset nirsoilevat minkä kerkeävät?
Niin kauan kuin asiassa vallitsee täysin epäoikeudenmukainen massiivinen epäkohta, niin kauan siitä pitää puhua aivan joka ikisessä ketjussa.
Jos nainen voi paremmin ilman miestä kuin miehen kanssa, niin eikö silloin juuri miesten pitäisi muuttaa käytöstään sellaiseksi, että seura houkuttaisi enemmän? Jostain syystä parisuhde laskee naisen tyytyväisyyttä elämäänsä, mutta nostaa miehen. Se näkyy ihan joka tavalla aina eliniästä alkaen, parisuhteissa olevat miehet elävät pidempään kuin sinkkumiehet, naisilla asia on päinvastoin.
Tai sitten miehiä ei vain yksinkertaisesti kiinnosta panostaa nykyisenlaisiin suhteisiin. Toisin oli ennne, kun naiset vielä arvostivat miehen panosta. Nykyään mihille vain nauretaan -älkää kuvitelko, että se motivoisi miehiä yhtään mihinkään.
Kyllähän silloinkin niinkuin nytkin täytyy se arvostus ja kunnioitus ansaita. Pleikkaa hakkaamalla ja kaverien kanssa kaljaa litkimällä sitä ei saa.
Ja mitä naiset nykyään tekevät ansaitakseen miesten kunnioituksen miesten arvostamalla tavalla? Vai onko koskeeko nämä vaatimukset vain miehiä?
Miehen itsensä pitää tietää, mitä hän naisessa arvostaa. Jos ei löydy kumppania joka kelpaa, kannattaa olla ilman. Niinhän naisetkin tekevät. Miksi tirinä?
No tässä kommentissa tuleekin naisten solipsismi hyvin esille. Ei edes pystytä näkemään, että naisissa voisi olla mitään vikaa. Miehelle jää tyytyjän rooli.
Missä kohtaa tuossa kehotettiin tyytymään? Päinvastoin, siinä todettiin että jos mies tietää, mitä hän naisessa arvostaa, eikä sellaista naista löydy, niin kannattaa olla ilman.
eri
Puhuin solipismistä. Siis viestin pointti oli, että kirjoittaja ei edes kyennyt näkemään omaa osaansa kuvioissa. Lainattu viesti puhui nimittäin naisen arvostuksesta, ei miehen, mutta kirjoittaja jätti sen huomoimatta, niin kuin miehillä ei olisi oikeutta vaatia naisilta yhtään mitään...Totta kai kannattaa olla ilman, mutta toisen osapuolen ei kannata ihmetellä, miksi "kumppani oli helpompi löytää ennen", jos ei olla edes valmiita ottamaan palautetta vastaan.
Mitä omaa osuuttaa? Nainen päättää mitä arvostaa miehessä, mies päättää mitä arvostaa naisessa. Nainen etsii miehen jota voi arvostaa tai on yksin, mies etsii naisen jota voi arvostaa tai on yksin. MISSÄ kohtaa mieheltä vaaditaan jotain sellaista, mitä itseltä ei vaadita?
Ja missä kohtaa nainen ihmettelee miksi kumppania ei löydy? Minun silmään tuota ihmettelevät ja itkeskelevät nimenomaan miehet, jotka sitten joko kelpuuttavat ihan kenet vaan tai tulevat henkseleitä paukutellen kertomaan, että ei persjalaiset kelpaa. Fine. Hyvä. Asia harvinaisen selvä. Mikä ongelma ja kenellä?
Ei misään, eikä niin tulisikaan kaikissa asoissa olla. Onko se niin vaikea nähdä, että miehet ja naiset keskimäärin haluavat eri asioita? Lienee ihan turha jankata tästä. Toivon vain, että tulevat sukupolvet eivät ole yhtä aivopestyjä.
Se että miehet keskimäärin haluavat seksiä on toki tiedossa. Se että naisten ei enää ole pakko sitä kenen hyvänsä kanssa harjoittaa on pelkästään hyvä asia. Toivon, että tulevatkin sukupolvet tämän ymmärtävät.
Huoh...Tässä käsittääkseni on puhuttu parisuhteista.
Ja miksi mies haluaa parisuhteeseen? Niin. Vakip*llu.
Tätähän täällä naisettomat miehet jatkuvasti toitottavat, että parisuhde on miehelle suurta piinaa ja taloudellista kärsimystä, ja lapset jotain mitä miehet EIVÄT halua. Ainoa syy miesten haluun pariutua on kuulemma toive säännöllisestä seksistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa ihmisistä oli kivannäköisiä pariutumisiässä ja silloin he myös pariutuivat.
Nuoret miehet tekivät ulkotöitä ja heillä oli lihaksikas ja jäntevä kroppa. Nuoret naiset olivat kaikki laihoja.
Kun kivannäköinen ja oloinen omasta mielestä tuli vastaan hänen kanssaan alettiin seurustelemaan. Ei harrastettu pelejä ja istuttu eri kahviloissa aina eri tyypin kanssa. Nopeampaa toimintaa, oikealla hetkellä.Eikö sitten naisilla saisi olla lihasta? En ole mikään herrasmiesten käsivarsille pyörtyvä. Ilman lihaksia naisen kroppakaan ei pysy kasassa. Ei se lihaksikkuus tarkoita mitään kehonrakentajanaista. Urheilu on naisillekin hyväksi eikä naisia tarvitse suojella siltä, ihan kuin olisimme invalideja sukupuolen takia. Suomessa tosin naista ei ole nähty hauraana olentona edes heikoimmassa asemassa ollessaankaan, vaan hiihtää piti.
Sama pisti silmään. Jos joku ajattelee että entisaikaan raskaita kotihommia paiskineella, varsinkaan täällä Suomessa maatilalla niitä tehneella naisella oli laiha ruumiinrakenne, niin on aika mielenkiintoinen kuva historiasta.
Jos joku olikin hoikka ja kevyt niin se ei ollut ihailtava ominaisuus vaan johtui yksinkertaisesti köyhyydestä ja huonosta ravitsemuksesta. Esim. Mun 30-luvulla syntynyt anoppi kertoo, miten kaikki sääli häntä nuorena kun hän sairasti riisitaudin, vaikka oli ihan aikaansa nähden vauraista oloista. Isänsä oli sitten todennut. Ettei susta ole työntekijäksi kun on niin heikko ja maksoi oppikoulun ja jatko-opinnot. Onni onnettomuudessa siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin ei ollut kiekkomiljonääreja eikä sugardaddyja.
... vaan oli kartanonherroja ja rikkaita leskimiehiä.
Paljon vähemmän kuin nykyään, ja vain aniharvalla oli mahdollisuus edes nähdä niitä rikkaita ja poikkeuksellisen menestyneitä miehiä. Naiset eivät siis todennäköisesti pitäneet sellaista millään tavalla realistisena.
Isännät pyörittelivät piikoja muina töinään. Vain sillä erolla, että naisilla ei ollut tuolloin mitään mahdollisuutta vaikuttaa asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin ei etsitty mitään suurta rakkautta, vaan valittiin se joka oli saatavilla ja jotenkin sopiva. Kulttuuri oli myös yhtenäisempi, eikä mitään sooloilua sallittu muutenkaan, joten kaikilla oli enimmäkseen samansuuntainen ajatusmaailma ja käsitys avioliitosta. Avioliittoon oli myös kiire jo kaksikymppisenä, koska ainakin nainen sai nopeasti vanhanpiian leiman. Sota-aika myös kuulemma vaikutti libidoon, kun koskaan ei voinut varmasti tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu ja kuka seuraavaksi kuolee.
Itse asiassa oli ihan tavallista että työssään menestyvät piiat saivat parempaa palkkaa kuin miehet, säästivät 3-kymppiseksi ja ottivat sitten 10 vuotta nuoremman miehen.
Aloituksen väite ei mielestäni pidä yhtään paikkaansa. Kun olen lukenut n. 100 vuotta sitten kirjoitettuja kirjoja, niissä sivuttiin ihan luontevasti sitä faktaa että osa ihmisistä nyt vain ei halua/saa kumppania. Minusta tuntuu että vasta nykyaikana kumppanin saamisen vaikeudesta on tullut jatkuva päivittelyn aihe.
Niin totta, että ennen mentiin myös "vanhana" naimisiin ja tehtiin vielä lapsiakin.
Hän oli työteliäs, tuottelias ja tinkimätön yrittäjä, jonka elämässä asiat olivat tärkeysjärjestyksessä.
– Ensin tuli valokuvaus. Sen jälkeen äiti, isä, sisaret ja ystävät, Timo Heiskari kiteyttää.
Miestä Hildur Larssonilla ei ollut, ennen kuin häntä kaksi vuotta nuorempi metsänhoitaja Elis Sammallahti (entinen Lundahl) iski häneen silmänsä. Se oli menoa kerrasta. 33-vuotias, ulkopuolisten vanhaksi piiaksi arvelema valokuvaajatar lumoutui täysin, suostui maaliskuussa 1916 kirjeitse esitettyyn kosintaan ja vihittiin Rovaniemen kirkossa saman vuoden syyskuussa. Saman tien hän myi kuvaamonsa Rovaniemellä ja Kemijärvellä ja muutti metsänhoitajan rouvaksi Kolarin Sieppijärvelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
M30v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Nykyään on paljon helpompi elää sinkkuna, etenkin isommissa kaupungeissa tekemistä ja harrastuksia riittää sinkkunakin
2. Liian suuret deittailupoolit: kuvittele, jos menisit ostamaan vaatteita kaupasta, jossa on 3,5 mrd eri vaihtoehtoa. Ennen oli ehkä 100-200 vaohtoehtoa omalla kylällä / naapurikylällä
3. Elokuvien, mainosten, internetin luomat mielikuvat ihannekumppaneista vs normaalit ihmiset
1. Totta.
2. Miten niin liian suuret? Sehän on vain hienoa, että on paremmat mahdollisuudet löytää juuri se täydellinen kumppani lopuksi elämää. Tämä on ongelma vain niille, joilla on aikataulu pariutumiselle.
3. Täydellisen ihmisen malleja on ollut aina: maalaukset, veistokset, kirjallisuus. Ainut ero on, että esitystapoja on tullut lisää.
2. Liian suuret siten, ettei yksi ihmisikä tahdo riittää sen "täydellisen" löytymiseen.
Itse ainakin haluaisin löytää sellaisen naisen jonka haluan valita ja joka haluaa valita minut ennen keski-ikää (perheen kuitenkin haluaisin ja en tarpeeksi nuorelle naiselle ehkä ristiksi enää silloin kelpaisikaan). Pariutuminen on valinta ja etsintää voi aina jatkaa yhä täydellisempää kohti. Valinta on nimenomaan lopettaa etsintä ja keskittyä jo lyödettyyn.Minulle se ei ollut mikään valinta. Nettideitailin paljon ja ilmoitin aina reippaasti heti, kun tuntui että tästä ei tule mitään. En yrittänyt väkisin. Sitten kun oikea osui kohdalle, ei ollut mitään päätöstä lopettaa etsintä. Se vain oli tosiasia, että tämä ihminen on enemmän kuin kaikki muut eikä kukaan muu merkitse. Ja tuo ymmärrys tuli aika nopeasti. Jos tunne ei olisi ollut molemminpuolinen, olisin jatkanut kunnes jonkun toisen kohdalla tulee samanlainen varmuus. Tai ollut yksin.
Ihastuminen, mutta oletko sitoutunut jatkamaan kun ihastuksen kemiallinen myllerrys hiipuu (kuten tieteellisesti on todistettu tapahtuvan)? Mikäli ihastumisen tunne on suhteen ainoa perusta ja motiivi, ei juuri kolmea vuotta kauempaa voine kestoksi ennustaa.
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin ei ollut kiekkomiljonääreja eikä sugardaddyja.
No ei niitä ainakaan Suomen mittakaavassa niin paljoa ole, että sen takia kukaan jää naista löytämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin ei ollut kiekkomiljonääreja eikä sugardaddyja.
No ei niitä ainakaan Suomen mittakaavassa niin paljoa ole, että sen takia kukaan jää naista löytämättä.
Naiset eivät ajattele tuossa selkeästi, vaan olettavat että kyllä sellainen joskus osuu heidänkin kohdalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän naisen nirsoutta jos hän on on jostain kuninkaallisesta hottentotti suvusta, mutta sitä mä en koskaan tule ymmärtämään kun liikaa mtv:tä katsonut suomalainen persjalka nainen luulee itsestään liikoja ja vaatii jotain brad pittiä itselleen.
No joo,
minua aina ihmetyttää miten naiset kestävät niin hyvin ilman intiimiä kanssakäymistä vastakkaisen sukupuolen kanssa. Vaikka nyt pääsisi jonkun Bradin rinkiin, niin heitähän on aika vähän, eikä rehellisyyden nimissä miesten seksuaalinen suorituskyky mikään huimaava ole - kovinkaan sonni ei hirveän montaa naista ehtoossa laittele. Eli väkisin seksikerrat jäävät suhteellisen vähäisiksi.
En ymärtänyt tästä viestistä mitään ja ehkä parempi niin.
Joo, eikä edes liity aloitukseen mitenkään.
Joidenkin nyt vaan on pakko taas kerran päästä avautumaan siitä, miten epäreilua on, kun naiset ei huoli. Joka vtun ketjussa.
Sinunko mielestä se on ihan vtun OK että naiset nirsoilevat minkä kerkeävät?
Niin kauan kuin asiassa vallitsee täysin epäoikeudenmukainen massiivinen epäkohta, niin kauan siitä pitää puhua aivan joka ikisessä ketjussa.
Jos nainen voi paremmin ilman miestä kuin miehen kanssa, niin eikö silloin juuri miesten pitäisi muuttaa käytöstään sellaiseksi, että seura houkuttaisi enemmän? Jostain syystä parisuhde laskee naisen tyytyväisyyttä elämäänsä, mutta nostaa miehen. Se näkyy ihan joka tavalla aina eliniästä alkaen, parisuhteissa olevat miehet elävät pidempään kuin sinkkumiehet, naisilla asia on päinvastoin.
Tai sitten miehiä ei vain yksinkertaisesti kiinnosta panostaa nykyisenlaisiin suhteisiin. Toisin oli ennne, kun naiset vielä arvostivat miehen panosta. Nykyään mihille vain nauretaan -älkää kuvitelko, että se motivoisi miehiä yhtään mihinkään.
Kyllähän silloinkin niinkuin nytkin täytyy se arvostus ja kunnioitus ansaita. Pleikkaa hakkaamalla ja kaverien kanssa kaljaa litkimällä sitä ei saa.
Ja mitä naiset nykyään tekevät ansaitakseen miesten kunnioituksen miesten arvostamalla tavalla? Vai onko koskeeko nämä vaatimukset vain miehiä?
Miehen itsensä pitää tietää, mitä hän naisessa arvostaa. Jos ei löydy kumppania joka kelpaa, kannattaa olla ilman. Niinhän naisetkin tekevät. Miksi tirinä?
No tässä kommentissa tuleekin naisten solipsismi hyvin esille. Ei edes pystytä näkemään, että naisissa voisi olla mitään vikaa. Miehelle jää tyytyjän rooli.
Missä kohtaa tuossa kehotettiin tyytymään? Päinvastoin, siinä todettiin että jos mies tietää, mitä hän naisessa arvostaa, eikä sellaista naista löydy, niin kannattaa olla ilman.
eri
Puhuin solipismistä. Siis viestin pointti oli, että kirjoittaja ei edes kyennyt näkemään omaa osaansa kuvioissa. Lainattu viesti puhui nimittäin naisen arvostuksesta, ei miehen, mutta kirjoittaja jätti sen huomoimatta, niin kuin miehillä ei olisi oikeutta vaatia naisilta yhtään mitään...Totta kai kannattaa olla ilman, mutta toisen osapuolen ei kannata ihmetellä, miksi "kumppani oli helpompi löytää ennen", jos ei olla edes valmiita ottamaan palautetta vastaan.
Mitä omaa osuuttaa? Nainen päättää mitä arvostaa miehessä, mies päättää mitä arvostaa naisessa. Nainen etsii miehen jota voi arvostaa tai on yksin, mies etsii naisen jota voi arvostaa tai on yksin. MISSÄ kohtaa mieheltä vaaditaan jotain sellaista, mitä itseltä ei vaadita?
Ja missä kohtaa nainen ihmettelee miksi kumppania ei löydy? Minun silmään tuota ihmettelevät ja itkeskelevät nimenomaan miehet, jotka sitten joko kelpuuttavat ihan kenet vaan tai tulevat henkseleitä paukutellen kertomaan, että ei persjalaiset kelpaa. Fine. Hyvä. Asia harvinaisen selvä. Mikä ongelma ja kenellä?
Ei misään, eikä niin tulisikaan kaikissa asoissa olla. Onko se niin vaikea nähdä, että miehet ja naiset keskimäärin haluavat eri asioita? Lienee ihan turha jankata tästä. Toivon vain, että tulevat sukupolvet eivät ole yhtä aivopestyjä.
Se että miehet keskimäärin haluavat seksiä on toki tiedossa. Se että naisten ei enää ole pakko sitä kenen hyvänsä kanssa harjoittaa on pelkästään hyvä asia. Toivon, että tulevatkin sukupolvet tämän ymmärtävät.
Huoh...Tässä käsittääkseni on puhuttu parisuhteista.
Ja miksi mies haluaa parisuhteeseen? Niin. Vakip*llu.
Tätähän täällä naisettomat miehet jatkuvasti toitottavat, että parisuhde on miehelle suurta piinaa ja taloudellista kärsimystä, ja lapset jotain mitä miehet EIVÄT halua. Ainoa syy miesten haluun pariutua on kuulemma toive säännöllisestä seksistä.
No jos naisella ei ole muuta tarjota, niin mitä muuta voikaan odottaa...?
Ennen ei seuhdottu ja sevehditty ja otettu ja jätetty samalla tavalla kuin nykyään. Ei etsitty sitä miss tai mister täydellisyyttä.
Ja kun kenenkään ei tarvinnut olla se itse täydellisyys, niin kelpasi ihan hyvin.
Ei ihmiset ennenkään olleet laihoja, kyllä niitä lihavia mammoja ja ukkeleita oli silloinkin. Varsinkin naimisiin mentyään ja lapsia saatuaan naiset lihoivat herkästi eikä silloin ollut näitä painoindeksejä ja niitten tarkkailijoita. Kun lihoi, ostettiin isompia vaatteita ja siinä se. Katsokaa vaan vanhoja valokuvia, niin aika paljon siellä varsinkin vanhemmat naiset oli "hyvälihaisia."
Ja tosiaan, rakkaudet syttyi siellä tanssipaikoilla. Lisäksi elettiin pienemmissä ympyröissä. Ei ollut kauheasti valinnanvaraa. Aika monet suhteet alkoi opiskeluaikana. No sota-aikana käytiin ankaraa kirjeenvaihtoa ja sillä tavoin nuoret löysi toisensa silloinkin.
Itse löysin ensimmäisen mieheni tanssipaikalta. Kaveri vain alkoi hakea tanssiin ja siitä se sitten lähti. Taisin saada alkuaikana pari kaunista rakkauskirjettäkin. Yhteinen aika kesti kymmenen vuotta. Toinen eli nykyinen mies löytyi ravintolatansseista. Vähän sama kaava, mutta asuttiin kaukana toisistaan, joten puhelimet kuumina. Ei ollut tietokoneita siihen aikaan.
Sitä itsekin mietin joskus, että mistä nuo nykynuoret toisensa löytävät, onko kaikki rakkaustarinat saaneet alkunsa jostain deittipalstalta? Ja eikö sellainen deittaileminen ja toistensa testaaminen ole kauhean kuluttavaa ja lisäksi aika raadollista. Tavataan ja hylätään, kokeillaan ja ei kelpuuteta, tuntuu kauhean ilkeältä. Asetetaanko liian suuria odotuksia, pitää lähetellä valokuvia ja esitellä vartaloaan, onko nyt varmasti kelvollinen jne. Ehkä nuo nykyiset isot festaritapahtumat ovat sitten niitä tapaamispaikkoja. Mutta sielläkin tuntuu olevan liikaa kaikenlaista muuta hässäkkää ja alkoholilla iso osuus kaikessa. Ennen oli ainakin hieman hillitympää.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset elivät elämää.
Eivät katsoneet siitä kuvaa.
Käytiin tansseissa, bileissä, luistelemassa, diskoissa...
Että bileissä ja diskossa. Hmm.. Mahdat olla nuori.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin ei ollut kiekkomiljonääreja eikä sugardaddyja.
No ei niitä ainakaan Suomen mittakaavassa niin paljoa ole, että sen takia kukaan jää naista löytämättä.
Naiset eivät ajattele tuossa selkeästi, vaan olettavat että kyllä sellainen joskus osuu heidänkin kohdalle.
Enpä usko, että monikaan sellaista elämää haluaisi. Ja kyllä. Itselläkin olisi ollut mahdollisuus kiekkoilijan kanssa seurustella, mutta muut asiat painoivat vaakakupissa enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M30v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Nykyään on paljon helpompi elää sinkkuna, etenkin isommissa kaupungeissa tekemistä ja harrastuksia riittää sinkkunakin
2. Liian suuret deittailupoolit: kuvittele, jos menisit ostamaan vaatteita kaupasta, jossa on 3,5 mrd eri vaihtoehtoa. Ennen oli ehkä 100-200 vaohtoehtoa omalla kylällä / naapurikylällä
3. Elokuvien, mainosten, internetin luomat mielikuvat ihannekumppaneista vs normaalit ihmiset
1. Totta.
2. Miten niin liian suuret? Sehän on vain hienoa, että on paremmat mahdollisuudet löytää juuri se täydellinen kumppani lopuksi elämää. Tämä on ongelma vain niille, joilla on aikataulu pariutumiselle.
3. Täydellisen ihmisen malleja on ollut aina: maalaukset, veistokset, kirjallisuus. Ainut ero on, että esitystapoja on tullut lisää.
2. Liian suuret siten, ettei yksi ihmisikä tahdo riittää sen "täydellisen" löytymiseen.
Itse ainakin haluaisin löytää sellaisen naisen jonka haluan valita ja joka haluaa valita minut ennen keski-ikää (perheen kuitenkin haluaisin ja en tarpeeksi nuorelle naiselle ehkä ristiksi enää silloin kelpaisikaan). Pariutuminen on valinta ja etsintää voi aina jatkaa yhä täydellisempää kohti. Valinta on nimenomaan lopettaa etsintä ja keskittyä jo lyödettyyn.Minulle se ei ollut mikään valinta. Nettideitailin paljon ja ilmoitin aina reippaasti heti, kun tuntui että tästä ei tule mitään. En yrittänyt väkisin. Sitten kun oikea osui kohdalle, ei ollut mitään päätöstä lopettaa etsintä. Se vain oli tosiasia, että tämä ihminen on enemmän kuin kaikki muut eikä kukaan muu merkitse. Ja tuo ymmärrys tuli aika nopeasti. Jos tunne ei olisi ollut molemminpuolinen, olisin jatkanut kunnes jonkun toisen kohdalla tulee samanlainen varmuus. Tai ollut yksin.
Ihastuminen, mutta oletko sitoutunut jatkamaan kun ihastuksen kemiallinen myllerrys hiipuu (kuten tieteellisesti on todistettu tapahtuvan)? Mikäli ihastumisen tunne on suhteen ainoa perusta ja motiivi, ei juuri kolmea vuotta kauempaa voine kestoksi ennustaa.
Minä en elä elämääni enkä varsinkaan järjestä rakkausasioitani tieteellisten todisteiden mukaan. Parisuhde ei ole minulle sitoutumista sopimukseen tietyin ehdoin eikä liikeyritys. Enkä piittaa kyllä yhtään sinun ennusteistasi. Hassua, että alat tivata minulta selityksiä, kun sanon että rakastuminen on minulle suhteen ainut merkityksellinen asia. Sinulla on kylmä maailmankuva. Tuo asenteesi sopii rahastosäästämiseen, ei rakkauteen ja seksiin.
Minulle se ei ollut mikään valinta. Nettideitailin paljon ja ilmoitin aina reippaasti heti, kun tuntui että tästä ei tule mitään. En yrittänyt väkisin. Sitten kun oikea osui kohdalle, ei ollut mitään päätöstä lopettaa etsintä. Se vain oli tosiasia, että tämä ihminen on enemmän kuin kaikki muut eikä kukaan muu merkitse. Ja tuo ymmärrys tuli aika nopeasti. Jos tunne ei olisi ollut molemminpuolinen, olisin jatkanut kunnes jonkun toisen kohdalla tulee samanlainen varmuus. Tai ollut yksin.