Miksi entisinä aikoina oli ihmisten helpompi löytää kumppani?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi syy siihen miksi naiset eivät olleet niin pinnallisia ja vaativia ennen johtui siitä ettei ollut nettiä ja loputtomasti kuvia miesmalleista. Jos joskus sattui miesmallin kuvan näkemään jossain lehdessä niin se oli harvinaisempaa eivätkä naiset heti ajatelleet että tuommosen mallimiehen minäkin haluan. Silloin nähtiin vain kasvokkain ihan tavallisen näköisiä miehiä. Nykyään on netti ja loputtomasti lähteitä nähdä ulkonäöllisesti sitä priimaa ja kaikki naiset haaveilevat omasta mallimiehestä. Siinä on hyvän miehen vaikea kilpailla mielikuvituksen kanssa. 

Miehiä kiinnostaa vieläkin tavalliset naiset muttei tavallinen mies kelpaa tavalliselle naiselle

Tai ehkä nykyajan pariutumattomuus verrattuna aikaisempaan johtuu vaan siitä että miehet eivät entisaikoina nähneet loputtomasti p*rnoa ja heillä oli realistinen käsitys naisista? 

Ei se porno ole pelkkää silikonia,iso osa on tavallisia vartaloita.

Ja aitoa ääntelyäkö? En mikään pornon suurkuluttaja enkä kigolokaan mutta en ole vielä elävässä elämässä tavannut moista. Tullut kumminkin seksiä harrastettua enkä moista naaman vääntelyä ole tavannut.

Moraali! Se on varmaan pääasiallinen syy.

Ennen ei ollut ok paneskella ketä sattuu, joten sitä tekivät vain huonot naiset ja miehet, jotka sitten saivat tästä maineestaan kunnollisten ihmisten tuomion. Siksi tätä oli vähän.

Ihmiset eivät pariutuneet pelkän ulkonäön perusteella. Piti olla muutakin. Yleensä otettiin joku oman kylän tytöistä ja pojista. Tunnettiin kunnolla ja tiedettiin, millainen ihminen on ja millaisesta perheestä tulee. Piti olla myös kova tekemään töitä.

Ja se ulkonäkökin oli kaikilla enemmän luonnollinen, oikea. Vähemmän kaikkea keinotekoista, enemmän aitoutta. Oltiin sitä, mitä oltiin.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki kelpas ja kaikkeen tyydyttiin, kun ei paremmasta tiedetty.

Tämä on harhaluulo.

Myös entisaikoina aivan jokainen pyrki vaikuttamaan siihen, että löytäisi parhaan mahdollisen kumppanin, ei pelkästään jotakuta. 

Omistavissa piireissä ja esim. aateli- tai pappissäädyssä valittiin puoliso useimmiten aseman perusteella, ei kiintymyksen tai rakkauden vuoksi.

Sen sijaan tavallinen kansa kyllä etsi rakkautta ja ylipäätään positiivisia ominaisuuksia puolisoehdokkaista, joita kunkin saavutettavana oli.

Entisaikaan toki tyydyttiin helpommin, koska ei yksinkertaisesti ollut mahdollisuuksia etsiä sopivaa kumppania loputtoman suuresta joukosta. Tämä ei silti tarkoita sitä, etteikö sitä todellista mielitiettyä olisi etsitty, ahkerastikin. Jos mies sattui tapaamaan kiinnostavan naimattoman naisen, hän kyllä pyrki saamaan tämän huomion, ja jos uskoi saaneensa sen, hän (tai puhemies) lähti kosimaan. Myös nuoret naiset pyrkivät saamaan suositumpien poikien huomiota itseensä eri tavoin.

Jossakin kohtaa etsintää oli vain pakko rajata, jo ihan käytännön syistä. Jos jossakin pikkupitäjässä tai syrjäseudulla elävä naimaton nainen olisi esimerkiksi antanut rukkaset kaikille seudun pojille, hän olisi ennen pitkää jäänyt yksin, koska mistään maan ääristä ei sopivan ikäisiä, naimattomia sulhasmiehiä yksinkertaisesti virrannut loputtomasti. Ei ollut Tinderiä, eikä edes Suosikki-lehden kirjeenvaihtopalstaa.

Oli hyvin tavallista, että nuori naimaton nainen antoi rukkaset ainakin kolmelle, neljälle kosijalle, joskus useammallekin.

Toki joillekuille tyttöparoille ei toki ilmaantunut ensimmäistäkään kosijaa, eivätkä kaikki nuoret miehet saaneet automaattisesti ikäistään tyttöä, vaikka olisi kuinka montaa kosinut.

Vierailija kirjoitti:

Moraali! Se on varmaan pääasiallinen syy.

Ennen ei ollut ok paneskella ketä sattuu, joten sitä tekivät vain huonot naiset ja miehet, jotka sitten saivat tästä maineestaan kunnollisten ihmisten tuomion. Siksi tätä oli vähän.

Ihmiset eivät pariutuneet pelkän ulkonäön perusteella. Piti olla muutakin. Yleensä otettiin joku oman kylän tytöistä ja pojista. Tunnettiin kunnolla ja tiedettiin, millainen ihminen on ja millaisesta perheestä tulee. Piti olla myös kova tekemään töitä.

Ja se ulkonäkökin oli kaikilla enemmän luonnollinen, oikea. Vähemmän kaikkea keinotekoista, enemmän aitoutta. Oltiin sitä, mitä oltiin.

Tosin usein pojat saattoivat lähteä kosimaan kauemmaksikin, etenkin, jos oli ennättänyt saada omassa kylässä jo ainakin yhdet rukkaset. Silloin saatettiin vaikkapa pestautua rengiksi naapuripitäjään, poikkeilla kaupunkimatkoilla tienvarren taloissa joissa oli nuoria naisia, tai lähteä kauempana asuvien sukulaisten luo tyttöjä katsastamaan.

Tämä tuotti usein tulosta, koska vastaavasti monissa kylissä oli tyttöjä, joita oman kylän pojat eivät kerta kaikkiaan kiinnostaneet, tai jotka eivät olleet löytäneet heidän joukostaan kosijaa. Toisesta pitäjästä kotoisin oleva nuori mies saattoi tuntua hyvinkin kiinnostavalta ja vähän jännittävältäkin, etenkin, jos murre tai tavat poikkesivat hiukankaan totutusta.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki kelpas ja kaikkeen tyydyttiin, kun ei paremmasta tiedetty.

hmmmmm....tai sitten kenellekään ei kelpaa mikään kun kaikki näkee joka puolella näitä some-beibejä, eikä tuollaista kukaan tavallinen saa

Vierailija kirjoitti:

Suurimmaksi syyksi nostaisin sen, että uskottiin voivan olla onnellinen ihan sen naapurin penan kanssa hollywoodin filmitähtien haikailun sijaan. Tavoitteena oli vakaa rakkaus ja hyvä elämä; ei intohimo. Elämä sai välillä olla vähemmän säkenöivääkin.

En usko tähän teoriaan. Enkä tiedä ketään, joka haikailisi Hollywoodin filmitähtiä. Siis what?

Vierailija kirjoitti:

Yksi syy siihen miksi naiset eivät olleet niin pinnallisia ja vaativia ennen johtui siitä ettei ollut nettiä ja loputtomasti kuvia miesmalleista. Jos joskus sattui miesmallin kuvan näkemään jossain lehdessä niin se oli harvinaisempaa eivätkä naiset heti ajatelleet että tuommosen mallimiehen minäkin haluan. Silloin nähtiin vain kasvokkain ihan tavallisen näköisiä miehiä. Nykyään on netti ja loputtomasti lähteitä nähdä ulkonäöllisesti sitä priimaa ja kaikki naiset haaveilevat omasta mallimiehestä. Siinä on hyvän miehen vaikea kilpailla mielikuvituksen kanssa. 

Miehiä kiinnostaa vieläkin tavalliset naiset muttei tavallinen mies kelpaa tavalliselle naiselle

Ennen miehet olivat kripaltaan komeampia kuin nyt keskimäärin. Fyysinen työ ja vähät herkut tekivät lihaksikkaan vartalon ja kovan kunnon. Katsokaa kuvia vaikka sotavuosilta paidattomista miehistä tai heinäpellolta tms.

Kyllä meidän suvussa oli sinkkunaisia ja heidät hyväksyttiin erittäinkin hyvin. 1800-luvun puolella syntyneitä siis. Muutamilla oli omat urat. Asuivat keskenään ja hoitivat välillä sisarusten lapsia. Suvut pitivät tiiviisti yhtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi syy siihen miksi naiset eivät olleet niin pinnallisia ja vaativia ennen johtui siitä ettei ollut nettiä ja loputtomasti kuvia miesmalleista. Jos joskus sattui miesmallin kuvan näkemään jossain lehdessä niin se oli harvinaisempaa eivätkä naiset heti ajatelleet että tuommosen mallimiehen minäkin haluan. Silloin nähtiin vain kasvokkain ihan tavallisen näköisiä miehiä. Nykyään on netti ja loputtomasti lähteitä nähdä ulkonäöllisesti sitä priimaa ja kaikki naiset haaveilevat omasta mallimiehestä. Siinä on hyvän miehen vaikea kilpailla mielikuvituksen kanssa. 

Miehiä kiinnostaa vieläkin tavalliset naiset muttei tavallinen mies kelpaa tavalliselle naiselle

Heko heko, täälläkin on kysytty, että miltä se tavallinen nainen joka siis kelpaisi miehille, näyttää. Vastaus oli Kiira Korpi :D

Ja jos kysyttäisiin miltä näyttää tavallinen mies niin vastaus olisi David Beckham 

 

Hassuja juttuja. Oma 30-luvulla syntynyt äitini on mm. ihaillut amerikkalaisia elokuvatähtiä, olikohan yksi näistä "ihanuuksista" Montgomery Clift. Vielä naimisissa olleesaankin hän ihasteli tuon miehen komeutta meidän kotisohvalla, onnellisessa avioliitossaan :) Ei ihailu, fanitus tai kauniiden ihmisten katselu estä sitä todellista pariutumista kenelläkään tervejärkisellä.

Niin eikös nämä leffat ja myös harlekiinikirjat syntyneet aikoinaan nimenomaan tylsistyneiden ja turhautuneiden kotirouvien romantiikan tarpeisiin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meidän suvussa oli sinkkunaisia ja heidät hyväksyttiin erittäinkin hyvin. 1800-luvun puolella syntyneitä siis. Muutamilla oli omat urat. Asuivat keskenään ja hoitivat välillä sisarusten lapsia. Suvut pitivät tiiviisti yhtä.

Kaupunkilaiset ovatkin varmasti liberaaleja ja vapaamielisiä. Maaseudulla on aina oltu ahdasmielisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kumppani oli pakkokin olla

Tässäpä se oleellinen ja tärkein. Entisaikoina ei sinkkuiltu.

Naiset eivät voineet sinkkuilla. Naisten oli pakko mennä naimisiin. Ei ollut mahdollisuutta kouluttautua ja hankkia ammattia, jolla elättää itsensä. Piian, kotiapulaisen ym töitä ei ollut kaikille. Naiset myös tekivät samoja töitä, kuin miehet, mutta heille maksettiin pienempää palkkaa. Suomessa myös pääministeri Paaikiven johdolla päätettiin, että naisten palkka pienempi, kuin miesten, koska miehet elättävät naiset. Tämä ei ole vielä tähänkään päivään mennessä kirjaantunut.

Nsimisiinmeno oli siis naisille pakko. Ainoastaan hyvätuloiset naiset pystyivät jäämään sinkuiksi. Muiden oli pakko mennä naimisiin. Onneksi ei enää ole.