Lue keskustelun säännöt.
Sossut tulossa kylään lapsen poissaolojen vuoksi
Kommentit (221)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulu ei voi tietää, onko oppilaan sairaus hoidossa vai ei. Ette usko miten usein vanhemmat peittelevät lapsensa poissaoloja merkitsemällä ne sairauksiksi. Todellisuudessa nuori voi vaikka olla päihteiden käytön takia krapulassa usein.
No jos on istuttu jo verkostopalaverissa jossa lääkäri mukana, koulu ei voi millään väittää että äiti keksii tekosyitä. Ap: n tapauksessahan koulu tietää kun ovat monesti palaveeranneet.
Koulu vaan yrittää peitellä omaa avuttomuuttaan mustamaalaamalla ja syyllistämällä vanhempia.
Nolottaa kun ollaan olevinaan ensin niin kaikkitietäviä, ja sitten ei osatakaan auttaa, niin hyökätään vanhempia kohti.
Ja tietenkin työstetään niitä lasuja, niin päivä menee mukavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän äkkiä tulee tilanne että lapsi sijoitetaan..ensin 30 vrk:n kiireellinen sijoitus ja siinä sitten lapsi hätääntyneenä ahdistuneena istuu palvereissa, käy keskusteluja millon kenenkin kanssa, tuossa mielentilassa koittaa käydä koulua, ainakin aamulla on sinne lähtevinään, kukaan työntekijä ei laitoksesta sinne vie. Koulussa oireilee, aiheuttaa riitoja, lähtee kesken päivä..taas opettaja tekee lasun. Ihmisiä pyörii kymmeniä lapsen ympärillä, työntekijät vaihtuu, kukaan ei näe, kuule tai pysähdy lapsen hädän keskellä. Seuraava palveri..lapsi saa 30 pvä aikaa näyttää että hoitaa koulun ja käyttäytyy. Näin ei tapahdu. Aletaan etsiä sopivaa laitosta, sijoitetaan ja ongelma on poistunut. Kaikki meni nopeasti, resursseja ei Ole kannatella lasta tai etsiä muita vaihtoehtoja. Puolitoista vuotta laitoksessa..koulua ainakin kävi, sehän sijaitsi laitoksen alakerrassa. Terapiaa tai psykologin tapaamisia ei ollut kertaakaan puolentoistavuoden aikana. Ohjaajat hoiti sen puolen jos oli aikaa tai sai luotua jonkinmoisen luottamus suhteen omaohjaajaan..mikäli se ei vaihtunut jatkuvasti. Lapsen takaisin saaminen ei Ole helppoa ja kun näin käy palaa kotiin osin laitostunut ja katkera lapsi jonka koko loppuelämään tulee mukana seuraamaan valtava trauma ja kokemus siitä että hänen todelliseen hätään ei koskaan vastattu.
Onpa avuton ope. Herää kysymys onko ope ihan tasapainoinen tehtäväänsä jos ei muuta osaa kuin lasuja rimputtaa.
Tätä se on jos ei ole rahaa hankkia apuja muualta kuin kunnalliselta puolelta. Jonot on psykologeille pitkät, jos saat lastasi edes jonoon. Puhumattakaan psykiatrille pääsystä.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mitä ihmettä itse tekisit esimerkiksi aineenopettajana tuossa tilanteessa. Ryhmässä, jota opetat pari tuntia viikossa, on oppilas, joka ei tule kouluun. Välillä kuulet, että hän on käynyt toisen open tunnilla riehumassa ja taas lähtenyt. Miten sinä siinä muiden tuntien lomassa tämän lapsen korjaat?
Helppo se on sivusta huudella.
No eihän se ole open päätehtävä eikä osaamisalaakaan korjata lapsia joilla ongelmia, kyllä ne on ihan muut ammattilaiset. Mutta ei sekään tilannetta paremmaksi tee, että tehtailee lasua lasun perään, vai miten on? Ymmärsin ettei ole auttanut.
Kyllä ne sossut jo yhdestä lasusta asian tiedostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän äkkiä tulee tilanne että lapsi sijoitetaan..ensin 30 vrk:n kiireellinen sijoitus ja siinä sitten lapsi hätääntyneenä ahdistuneena istuu palvereissa, käy keskusteluja millon kenenkin kanssa, tuossa mielentilassa koittaa käydä koulua, ainakin aamulla on sinne lähtevinään, kukaan työntekijä ei laitoksesta sinne vie. Koulussa oireilee, aiheuttaa riitoja, lähtee kesken päivä..taas opettaja tekee lasun. Ihmisiä pyörii kymmeniä lapsen ympärillä, työntekijät vaihtuu, kukaan ei näe, kuule tai pysähdy lapsen hädän keskellä. Seuraava palveri..lapsi saa 30 pvä aikaa näyttää että hoitaa koulun ja käyttäytyy. Näin ei tapahdu. Aletaan etsiä sopivaa laitosta, sijoitetaan ja ongelma on poistunut. Kaikki meni nopeasti, resursseja ei Ole kannatella lasta tai etsiä muita vaihtoehtoja. Puolitoista vuotta laitoksessa..koulua ainakin kävi, sehän sijaitsi laitoksen alakerrassa. Terapiaa tai psykologin tapaamisia ei ollut kertaakaan puolentoistavuoden aikana. Ohjaajat hoiti sen puolen jos oli aikaa tai sai luotua jonkinmoisen luottamus suhteen omaohjaajaan..mikäli se ei vaihtunut jatkuvasti. Lapsen takaisin saaminen ei Ole helppoa ja kun näin käy palaa kotiin osin laitostunut ja katkera lapsi jonka koko loppuelämään tulee mukana seuraamaan valtava trauma ja kokemus siitä että hänen todelliseen hätään ei koskaan vastattu.
Onpa avuton ope. Herää kysymys onko ope ihan tasapainoinen tehtäväänsä jos ei muuta osaa kuin lasuja rimputtaa.
Tätä se on jos ei ole rahaa hankkia apuja muualta kuin kunnalliselta puolelta. Jonot on psykologeille pitkät, jos saat lastasi edes jonoon. Puhumattakaan psykiatrille pääsystä.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mitä ihmettä itse tekisit esimerkiksi aineenopettajana tuossa tilanteessa. Ryhmässä, jota opetat pari tuntia viikossa, on oppilas, joka ei tule kouluun. Välillä kuulet, että hän on käynyt toisen open tunnilla riehumassa ja taas lähtenyt. Miten sinä siinä muiden tuntien lomassa tämän lapsen korjaat?
Helppo se on sivusta huudella.
No eihän se ole open päätehtävä eikä osaamisalaakaan korjata lapsia joilla ongelmia, kyllä ne on ihan muut ammattilaiset. Mutta ei sekään tilannetta paremmaksi tee, että tehtailee lasua lasun perään, vai miten on? Ymmärsin ettei ole auttanut.
Kyllä ne sossut jo yhdestä lasusta asian tiedostaa.
Ja jos ei tiedosta, olisi varmaan aiheellista raportoida sossun toimintaa ylemmälle taholle. Ei mene aika ja vaiva hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Googlella löytyy esim. Oulu poissaolojen puuttumisen malli, googlella löytyy 50 h luvattomia, seuraa ilmoitus. Tein hakukoneella hakuja ja kyllä nuo rajat on ennalta ilmoitettu.
50 t luvattomia on ihan eri asia kuin 50 t sairaspoissaoloja. Täällä kaikki väittävät, että opettajilla muka olisi aikaa ja mielenkiintoa tehdä lasua täysin tilanteesta ja poissaolojen syistä riippumatta.
Jatkuva lintsaaminen tietenkin lasun aihe, jos vanhemmat eivät saa sitä loppumaan. Yleensä lintsaaminen vain eskaloituu, jos siihen ei puututa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän äkkiä tulee tilanne että lapsi sijoitetaan..ensin 30 vrk:n kiireellinen sijoitus ja siinä sitten lapsi hätääntyneenä ahdistuneena istuu palvereissa, käy keskusteluja millon kenenkin kanssa, tuossa mielentilassa koittaa käydä koulua, ainakin aamulla on sinne lähtevinään, kukaan työntekijä ei laitoksesta sinne vie. Koulussa oireilee, aiheuttaa riitoja, lähtee kesken päivä..taas opettaja tekee lasun. Ihmisiä pyörii kymmeniä lapsen ympärillä, työntekijät vaihtuu, kukaan ei näe, kuule tai pysähdy lapsen hädän keskellä. Seuraava palveri..lapsi saa 30 pvä aikaa näyttää että hoitaa koulun ja käyttäytyy. Näin ei tapahdu. Aletaan etsiä sopivaa laitosta, sijoitetaan ja ongelma on poistunut. Kaikki meni nopeasti, resursseja ei Ole kannatella lasta tai etsiä muita vaihtoehtoja. Puolitoista vuotta laitoksessa..koulua ainakin kävi, sehän sijaitsi laitoksen alakerrassa. Terapiaa tai psykologin tapaamisia ei ollut kertaakaan puolentoistavuoden aikana. Ohjaajat hoiti sen puolen jos oli aikaa tai sai luotua jonkinmoisen luottamus suhteen omaohjaajaan..mikäli se ei vaihtunut jatkuvasti. Lapsen takaisin saaminen ei Ole helppoa ja kun näin käy palaa kotiin osin laitostunut ja katkera lapsi jonka koko loppuelämään tulee mukana seuraamaan valtava trauma ja kokemus siitä että hänen todelliseen hätään ei koskaan vastattu.
Onpa avuton ope. Herää kysymys onko ope ihan tasapainoinen tehtäväänsä jos ei muuta osaa kuin lasuja rimputtaa.
Tätä se on jos ei ole rahaa hankkia apuja muualta kuin kunnalliselta puolelta. Jonot on psykologeille pitkät, jos saat lastasi edes jonoon. Puhumattakaan psykiatrille pääsystä.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mitä ihmettä itse tekisit esimerkiksi aineenopettajana tuossa tilanteessa. Ryhmässä, jota opetat pari tuntia viikossa, on oppilas, joka ei tule kouluun. Välillä kuulet, että hän on käynyt toisen open tunnilla riehumassa ja taas lähtenyt. Miten sinä siinä muiden tuntien lomassa tämän lapsen korjaat?
Helppo se on sivusta huudella.
No eihän se ole open päätehtävä eikä osaamisalaakaan korjata lapsia joilla ongelmia, kyllä ne on ihan muut ammattilaiset. Mutta ei sekään tilannetta paremmaksi tee, että tehtailee lasua lasun perään, vai miten on? Ymmärsin ettei ole auttanut.
Kyllä ne sossut jo yhdestä lasusta asian tiedostaa.
No siksipä niitä lasuja tehdään, että lapsi saisi niiden muiden ammattilaisten apua. Ei koulussa ole psykiatreja tai terapeutteja. Koululla ei ole mitään muuta tehtävissä kuin tehdä lasu ja yrittää sillä tavalla saada perhe avun piiriin. Avun saaminen on aina tarkoitus. Ei ole koulun vika, jos apua ei muusta yhteiskunnasta löydy mutta lasuun yhteiskunnan on kuitenkin pakko reagoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpompi open olisi vaan ummistaa silmät, ja antaa monen asian vaan olla. Nää kymmenet verkostopalaverit on aina mun omalla ajalla. Mutta opettajan virkavelvollisuus on tehdä se lasu. En ole ikinä niitä ”tehtaillut” paitsi jos huoltajat on niin pyytäneet. Lastensuojelusta ei ihan helposti saa apua, helpommin saa sitten jos ilmoituksia tulee useampia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut opettajana liki 20 vuotta ja voin vain vakuuttaa, että mitään tällaista poissaolotuntimäärään perustuvaa lasu-automaattia ei ole. Kouluilla on omia tuntirajoja, jotka voivat johtaa yhteydenottoihin, palavereihin tms. Se on aivan eri asia.
Olen itse tehnyt vain muutaman lasun urani aikana, vaikka minulla on ollut kymmenittäin oppilaita, jotka ovat olleet 50 tuntia poissa lukukaudessa.
Ehkä sinun kunnassasi ei ole mitään lasu-automaattia, mutta monessa koulussa semmoinen käytäntö kuitenkin nykyään on.
Omituisia kuntia sellaiset, joissa on. Kun mun tytöltä vuosi sitten leikattiin selkä, ilmoitin leikkauspäivän luokanvalvojalle ja siinä kaikki. Luokanvalvoja toivotti tsemppiä leikkaukseen, pyysi ottamaan yhteyttä, jos tyttö sairasloman jälkeen tarvitsee koulussa avustajaa tai muita erityisjärjestelyitä sekä sanoi laittavansa Wilmaan koulutehtäviä, mikäli tyttö sairaalasta kotiuduttaan pystyisi kotona tekemään niitä. Olisin pitänyt varsin erikoisena, jos olisi vielä lasukin tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pojan tilanne vaikuttaa akuutilta, onko hänellä siis lääkärin todistus poissaoloistaan? Jos on niin en ymmärrä miksi koululla olisi velvollisuus tehdä lasu, sillä sairaus on luvallinen poissaolo, eikö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulu ei voi tietää, onko oppilaan sairaus hoidossa vai ei. Ette usko miten usein vanhemmat peittelevät lapsensa poissaoloja merkitsemällä ne sairauksiksi. Todellisuudessa nuori voi vaikka olla päihteiden käytön takia krapulassa usein.
No jos on istuttu jo verkostopalaverissa jossa lääkäri mukana, koulu ei voi millään väittää että äiti keksii tekosyitä. Ap: n tapauksessahan koulu tietää kun ovat monesti palaveeranneet.
Joo. Mutta verkostopalaverissa on ilmeisesti lähdetty siitä, että lapsi kuitenkin pystyy tulemaan kouluun, kun on kerran suunniteltu kouluun tukitoimia. Kun lapsi ei olekaan kyennyt tulemaan kouluun, tilanne on erilainen kuin verkostopalaverin aikaan.
Eli koulussa oppilashuoltoryhmä tietää, että masennusta on, mutta ei voi tietää, johtuuko koulunkäynnin väheneminen masennuksen pahenemisesta vai esim. vanhemman väsymisestä. Erityisesti jos verkostopalaverissa on puhuttu, että koulunkäynti tukee lapsen kuntoutumista (niin kuin usein ajatellaan), lapsen toipumisen ja kuntoutumisen kannalta on tosi olennaista, että käykö lapsi koulua vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuossa ensisijaisesti pitäisi saada lapsi kuntoon ja sitten miettiä vasta miten koulu suoritetaan. Jos on noin pahan kuuloinen masennus, ei varmaan vain pysty koulutyöhön just nyt. Toivottavasti teidän asiat selkeytyy!
Just tämä.
Tuo kouluun pakottaminen vain pahentaa tilannetta ja samoin sossujen sekaantuminen.
Ihan normaalilla älylläkin tuon voisi tajuta, ensin poika kuntoon.
Mutta eihän koululta luokkis voi tulla sinne kotiin ja lapsen terveystietoihin _normaalilla älyllään_ tsekkaamaan, että pojalle on hoitoa haettu. Eikä koulu voi tehdä siitäkään diagnoosia, että poika on liian sairas käymään koulua. Joten heidän tulee varmistaa, etteä koulua ei lyödä laimin väärin syin, eli käytännössä siis tehtävä lasu eli pyydettävä "sossuja sekaantumaan" ja toivottava, että pojan tilanne lähtee sitä kautta viimeistään hoitoon.
Kyllä kait huoltaja on ollut kouluun yhteydessä ja kertonut tilanteesta.
Ja lääkärit tekevät päätöksen mihin pojan kunto riittää.Vanhemmilla on ihmeellisiä kuvitelmia koulun tiedonkulusta. Esimerkiksi se, että koulupsykologi tietää jotain, ei missään tapauksessa tarkoita, että kukaan muu tietäisi. Tai jos luokanvalvoja tietää, ei kukaan muu opettaja tiedä. Mitään lapsen yksityisiin terveystietoihin liittyviä asioita ei voi kertoa eteenpäin, ellei siitä tule huoltajalta suoraa pyyntöä.
Eli vanhemman täytyy oikeasti tietää, kenen haluaa asioista tietävän. Ei ole ’koulua’ joka tietää. On yksittäisiä ihmisiä, joilla ei ole lupa puhua asioista keskenään.
Kyllä tuossa kohtaa on koulussa pidetty verkostopalavereja jos kerran tukitoimiakin on mietitty. Turhaa mennä sen taakse että koulu ei tiedä. Koulu on istunut usein monissa palavereissa joissa oppilaan asioita käsitellään, nyökytellyt tukitoimille mutta ei ole tehnyt mitään tukitoimia, lasun vain.
Koulun suunnittelemista tukitoimista ei ole mitään hyötyä, jos lapsi ei tule kouluun. Miten "teet tukitoimia" ilman sitä lasta? Rehtori tai luokanvalvoja ovat siis mielestäni ihan aiheellisesti todenneet, että lapsi tarvitsee enemmän ja järeämpää apua kuin mitä koulu pystyy tarjoamaan.
Ja koska koulu on istunut jo monesti niissä palavereissa hoitavan tahon kanssa, ei pitäisi olla epäselvää että nuori saa hoitoa ja apua. Ei sitä tarvitse siinä kohtaa enää hommaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulu ei voi tietää, onko oppilaan sairaus hoidossa vai ei. Ette usko miten usein vanhemmat peittelevät lapsensa poissaoloja merkitsemällä ne sairauksiksi. Todellisuudessa nuori voi vaikka olla päihteiden käytön takia krapulassa usein.
No jos on istuttu jo verkostopalaverissa jossa lääkäri mukana, koulu ei voi millään väittää että äiti keksii tekosyitä. Ap: n tapauksessahan koulu tietää kun ovat monesti palaveeranneet.
Joo. Mutta verkostopalaverissa on ilmeisesti lähdetty siitä, että lapsi kuitenkin pystyy tulemaan kouluun, kun on kerran suunniteltu kouluun tukitoimia. Kun lapsi ei olekaan kyennyt tulemaan kouluun, tilanne on erilainen kuin verkostopalaverin aikaan.
Eli koulussa oppilashuoltoryhmä tietää, että masennusta on, mutta ei voi tietää, johtuuko koulunkäynnin väheneminen masennuksen pahenemisesta vai esim. vanhemman väsymisestä. Erityisesti jos verkostopalaverissa on puhuttu, että koulunkäynti tukee lapsen kuntoutumista (niin kuin usein ajatellaan), lapsen toipumisen ja kuntoutumisen kannalta on tosi olennaista, että käykö lapsi koulua vai ei.
Seliseli, eiköhän vanhemmat tällaisessa tilanteessa ole yhteydessä olleet jo monesti kouluun, että ei pitäisi tulla yllätyksenä se että lapsi on vakavasti masentunut. Ja jos palaverissa on sovittu että koulussa yritetään käydä, eikä oppilasta näy, otetaan ensin yhteyttä hoitavaan tahoon tai vanhempaan ja pyydetään uutta palaveria, jossa asiasta voidaan keskustella niin että kaikki saavat ajantasaista tietoa
tilanteesta, eikä tehdä helppoa ratkaisua, lasua, ja ajatella että thats it. Kun ei se lasu tuossa kohtaa mitään auta. Oppilas on jo hoidossa.
Koulu tekee yhteistyötä vanhempien kanssa, eikä tehtaile selän takana lasuja.
Jos koulu tekisikin lasun, sitä ennen vanhempien kanssa palaveerataan ja se lasu tehdään ensisijaisesti YHTEISTYÖSSÄ vanhempien kanssa, silloin kun todetaan että perhe tarvitsee apua, että lapsen hyvinvointi ei vaarantuisi.
Ja nythän ap n tapauksessa näin ei oltu toimittu vaan koulu teki automaattisesti lasun kun 50 tuntia täyttyi eikä ole edes kiinnostunut kuulemaan vanhempia mikä tilanne pojalla kotona tällä hetkellä on, ei vaan suoraan tekivät lasun. Järjetöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä kaunistele tilannetta yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulu ei voi tietää, onko oppilaan sairaus hoidossa vai ei. Ette usko miten usein vanhemmat peittelevät lapsensa poissaoloja merkitsemällä ne sairauksiksi. Todellisuudessa nuori voi vaikka olla päihteiden käytön takia krapulassa usein.
No jos on istuttu jo verkostopalaverissa jossa lääkäri mukana, koulu ei voi millään väittää että äiti keksii tekosyitä. Ap: n tapauksessahan koulu tietää kun ovat monesti palaveeranneet.
Joo. Mutta verkostopalaverissa on ilmeisesti lähdetty siitä, että lapsi kuitenkin pystyy tulemaan kouluun, kun on kerran suunniteltu kouluun tukitoimia. Kun lapsi ei olekaan kyennyt tulemaan kouluun, tilanne on erilainen kuin verkostopalaverin aikaan.
Eli koulussa oppilashuoltoryhmä tietää, että masennusta on, mutta ei voi tietää, johtuuko koulunkäynnin väheneminen masennuksen pahenemisesta vai esim. vanhemman väsymisestä. Erityisesti jos verkostopalaverissa on puhuttu, että koulunkäynti tukee lapsen kuntoutumista (niin kuin usein ajatellaan), lapsen toipumisen ja kuntoutumisen kannalta on tosi olennaista, että käykö lapsi koulua vai ei.
Miten ysiluokkalaisen koulunkäymättömyys voisi johtua vanhemman väsymisestä? Aika kaukaa haettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis onko tuo 70 tuntia yhtäjaksoista poissaoloa? Mietin vaan kun ei meidän ovelle sossuntätejä ilmaantunut kun poika muutama vuosi sitten imuroi niin tehokkaasti kaikki flunssat ja mahataudit, että tuo 70/h/lukukausi ylittyikin jonkin verran. Ja kyseessä oli tuolloin yläasteikäinen poika.
Se onkin eri asia, jos on nuhakuumetta ja mahatautia kuin jos on ahdistus ja masennus. Tietenkin pitää selvittää, onko kotioloissa, perhe- tai ystävyyssuhteissa altistavia tekijöitä. Usein masennukseen ja ahdistukseen voi olla muita kuin lapsesta/nuoresta johtuvia syitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut opettajana liki 20 vuotta ja voin vain vakuuttaa, että mitään tällaista poissaolotuntimäärään perustuvaa lasu-automaattia ei ole. Kouluilla on omia tuntirajoja, jotka voivat johtaa yhteydenottoihin, palavereihin tms. Se on aivan eri asia.
Olen itse tehnyt vain muutaman lasun urani aikana, vaikka minulla on ollut kymmenittäin oppilaita, jotka ovat olleet 50 tuntia poissa lukukaudessa.
Ehkä sinun kunnassasi ei ole mitään lasu-automaattia, mutta monessa koulussa semmoinen käytäntö kuitenkin nykyään on.
Omituisia kuntia sellaiset, joissa on. Kun mun tytöltä vuosi sitten leikattiin selkä, ilmoitin leikkauspäivän luokanvalvojalle ja siinä kaikki. Luokanvalvoja toivotti tsemppiä leikkaukseen, pyysi ottamaan yhteyttä, jos tyttö sairasloman jälkeen tarvitsee koulussa avustajaa tai muita erityisjärjestelyitä sekä sanoi laittavansa Wilmaan koulutehtäviä, mikäli tyttö sairaalasta kotiuduttaan pystyisi kotona tekemään niitä. Olisin pitänyt varsin erikoisena, jos olisi vielä lasukin tehty.
Selkäleikkaus ja masennus+ahdistuneisuus ovat aivan eri asioita.
Pese hampaat ainakin ja käy suihkussa. Ja viinapullot piiloon!
Vierailija kirjoitti:
Googlella löytyy esim. Oulu poissaolojen puuttumisen malli, googlella löytyy 50 h luvattomia, seuraa ilmoitus. Tein hakukoneella hakuja ja kyllä nuo rajat on ennalta ilmoitettu.
Luvattomia poissaoloja? Lääkärintodistuksella tulee vain luvallisia poissaoloja, eikä silloin pitäisi olla lasun paikka.
Kyllä ne useammat lasut nimenomaan voi auttaa. Ja joskus tosiaan vanhemmmat pyytääkin niitä tekemään useamman, koska se avunsaaminen masentuneelle nuorelle on kiveanalla.
Ja kyllä ne vanhemmatkin usein väsyy siihen tilanteeseen kun vuosikin väännetään joka päivä nuoren kouluun lähdöstä. Ja silloin ne vanhemmatkin tarvitsee apua.
Lääkäri suostuu harvoin antamaan masentuneelle lapselle tai nuorelle sellaista saikkua, jonka aikana ei koulussa tarvitsisi käydä lainkaan. Yleensä pyritään päivärytmin säilyttämiseen ja esimerkiksi lyhennettyyn koulupäivään.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mitä ihmettä itse tekisit esimerkiksi aineenopettajana tuossa tilanteessa. Ryhmässä, jota opetat pari tuntia viikossa, on oppilas, joka ei tule kouluun. Välillä kuulet, että hän on käynyt toisen open tunnilla riehumassa ja taas lähtenyt. Miten sinä siinä muiden tuntien lomassa tämän lapsen korjaat?
Helppo se on sivusta huudella.