Sossut tulossa kylään lapsen poissaolojen vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Voimia ap:n perheelle ja lapselle. Toivottavasti saatte lasun kanssa käytyä läpi tilanne ja löydätte parhaimman ratkaisun. Nää on kovin yksilökohtasia kokemuksia, on olemassa hyviä ja vähemmän hyviä sosiaalityöntekijöitä. Itselläni on kokemusta molemmista omassa lapsuudessani. Hyvin näytelleet vanhemmat ei asiaa auttanu ollenkaan.

Tiedän, että rahan takia on käytävä töissä, jotta saa laskut maksettua. Oletko kuitenkin miettinyt, onnistuisiko töiden järjestely jotenkin toisella tapaa, että voisit olla enemmän lapsesi kanssa aamupäivät tai hetkeksi aikaa siirtyä osa-aikaiseksi? Onko toista vanhempaa jakamassa arkea?

Tuo ferritiiniasia oli ihan hyvä pointti jollain, vaikka ei varmasti ratkaise kaikkia. Olen itselläni juuri tutkituttanut laajan verenkuvan, jossa tutkittiin koko vitamiini- ja hivenainetasapaino. Siellä oli heittoja mm. Ferritiinissä, d-vitamiinissa ja jodissa. Aloin popsimaan vitamiineja purkista tukemaan ruokavaliotani ja olo on kohentunut todella paljon kuukauden aikana. En siis ole kokenut itseäni erityisen masentuneeksi, mutta melankoliseksi ja todella väsyneeksi. Liikunta ei virkistänyt, eikä tehnyt hyvää oloa ennen lisäravinteita. Nyt on paljon parempi.

Kannattaa siispä pitää tämäkin korvan takana, vaikka mitään isompaa pelastusta en näistä voi luvata. Netistä saa paljon tietoa ihmiskehon toiminnasta, hormooneista, suoliston terveyden vaikutuksesta mieleen, jne. Musta on hurjaa, että nuorelle on vaihdettu lääkkeitä jo kolmesti, vaikka monissa tutkimuksissa on selvinnyt, että mielialalääkkeet alle 25-vuotiailla voi olla todella vahingollisia ja muuttaa aivojen hermoratoja pysyvästi.

Tsemppiä!

"Musta on hurjaa, että nuorelle on vaihdettu lääkkeitä jo kolmesti, vaikka monissa tutkimuksissa on selvinnyt, että mielialalääkkeet alle 25-vuotiailla voi olla todella vahingollisia ja muuttaa aivojen hermoratoja pysyvästi."

Juuri näin. Psyykenlääkkeiden haitoista etenkin nuorilla on tehty uutisjuttuja, joista välillä keskustellaan, silti tässäkin keskustelussa puhutaan täysin kritiikittömästi lääkkeiden käytöstä. Luulisi, että julkisessa keskustelussa esille tuodut psyykenlääkkeiden haittavaikutukset jarruttaisivat niihin turvautumista. Ongelmat mitä lääkkeet - paremmin sanottuna huumeet - voivat aiheuttaa, eivät ole pikku juttuja. On erikoista kun kauhistellaan nuorten huumeiden käyttöä, mutta silti monet ovat valmiita huumaamaan heitä "hoidon" nimissä. Nappien vetämiseen ei ole mitään tieteellisiä perusteita. Ei ihme, ettei niistä ole ollut apua.

Kunnollinen psykoterapia olisi paras vaihtoehto mielenterveysongelmien hoitomuodoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voimia ap:n perheelle ja lapselle. Toivottavasti saatte lasun kanssa käytyä läpi tilanne ja löydätte parhaimman ratkaisun. Nää on kovin yksilökohtasia kokemuksia, on olemassa hyviä ja vähemmän hyviä sosiaalityöntekijöitä. Itselläni on kokemusta molemmista omassa lapsuudessani. Hyvin näytelleet vanhemmat ei asiaa auttanu ollenkaan.

Tiedän, että rahan takia on käytävä töissä, jotta saa laskut maksettua. Oletko kuitenkin miettinyt, onnistuisiko töiden järjestely jotenkin toisella tapaa, että voisit olla enemmän lapsesi kanssa aamupäivät tai hetkeksi aikaa siirtyä osa-aikaiseksi? Onko toista vanhempaa jakamassa arkea?

Tuo ferritiiniasia oli ihan hyvä pointti jollain, vaikka ei varmasti ratkaise kaikkia. Olen itselläni juuri tutkituttanut laajan verenkuvan, jossa tutkittiin koko vitamiini- ja hivenainetasapaino. Siellä oli heittoja mm. Ferritiinissä, d-vitamiinissa ja jodissa. Aloin popsimaan vitamiineja purkista tukemaan ruokavaliotani ja olo on kohentunut todella paljon kuukauden aikana. En siis ole kokenut itseäni erityisen masentuneeksi, mutta melankoliseksi ja todella väsyneeksi. Liikunta ei virkistänyt, eikä tehnyt hyvää oloa ennen lisäravinteita. Nyt on paljon parempi.

Kannattaa siispä pitää tämäkin korvan takana, vaikka mitään isompaa pelastusta en näistä voi luvata. Netistä saa paljon tietoa ihmiskehon toiminnasta, hormooneista, suoliston terveyden vaikutuksesta mieleen, jne. Musta on hurjaa, että nuorelle on vaihdettu lääkkeitä jo kolmesti, vaikka monissa tutkimuksissa on selvinnyt, että mielialalääkkeet alle 25-vuotiailla voi olla todella vahingollisia ja muuttaa aivojen hermoratoja pysyvästi.

Tsemppiä!

"Musta on hurjaa, että nuorelle on vaihdettu lääkkeitä jo kolmesti, vaikka monissa tutkimuksissa on selvinnyt, että mielialalääkkeet alle 25-vuotiailla voi olla todella vahingollisia ja muuttaa aivojen hermoratoja pysyvästi."

Juuri näin. Psyykenlääkkeiden haitoista etenkin nuorilla on tehty uutisjuttuja, joista välillä keskustellaan, silti tässäkin keskustelussa puhutaan täysin kritiikittömästi lääkkeiden käytöstä. Luulisi, että julkisessa keskustelussa esille tuodut psyykenlääkkeiden haittavaikutukset jarruttaisivat niihin turvautumista. Ongelmat mitä lääkkeet - paremmin sanottuna huumeet - voivat aiheuttaa, eivät ole pikku juttuja. On erikoista kun kauhistellaan nuorten huumeiden käyttöä, mutta silti monet ovat valmiita huumaamaan heitä "hoidon" nimissä. Nappien vetämiseen ei ole mitään tieteellisiä perusteita. Ei ihme, ettei niistä ole ollut apua.

Kunnollinen psykoterapia olisi paras vaihtoehto mielenterveysongelmien hoitomuodoista.

Aika harhainen käsitys sinulla lääkkeistä.

Kyllä se psykiatri osaa arvioida haitat ja hyödyt lääkkeen syömiseen liittyen. Jos nuori on niin masentunut että hautoo itsemurhaa heti kun pääsee sängystä ensin ylös, ei lääkkeen haittavaikutukset paljon pahempia voi olla kuin joutua narun jatkoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voimia ap:n perheelle ja lapselle. Toivottavasti saatte lasun kanssa käytyä läpi tilanne ja löydätte parhaimman ratkaisun. Nää on kovin yksilökohtasia kokemuksia, on olemassa hyviä ja vähemmän hyviä sosiaalityöntekijöitä. Itselläni on kokemusta molemmista omassa lapsuudessani. Hyvin näytelleet vanhemmat ei asiaa auttanu ollenkaan.

Tiedän, että rahan takia on käytävä töissä, jotta saa laskut maksettua. Oletko kuitenkin miettinyt, onnistuisiko töiden järjestely jotenkin toisella tapaa, että voisit olla enemmän lapsesi kanssa aamupäivät tai hetkeksi aikaa siirtyä osa-aikaiseksi? Onko toista vanhempaa jakamassa arkea?

Tuo ferritiiniasia oli ihan hyvä pointti jollain, vaikka ei varmasti ratkaise kaikkia. Olen itselläni juuri tutkituttanut laajan verenkuvan, jossa tutkittiin koko vitamiini- ja hivenainetasapaino. Siellä oli heittoja mm. Ferritiinissä, d-vitamiinissa ja jodissa. Aloin popsimaan vitamiineja purkista tukemaan ruokavaliotani ja olo on kohentunut todella paljon kuukauden aikana. En siis ole kokenut itseäni erityisen masentuneeksi, mutta melankoliseksi ja todella väsyneeksi. Liikunta ei virkistänyt, eikä tehnyt hyvää oloa ennen lisäravinteita. Nyt on paljon parempi.

Kannattaa siispä pitää tämäkin korvan takana, vaikka mitään isompaa pelastusta en näistä voi luvata. Netistä saa paljon tietoa ihmiskehon toiminnasta, hormooneista, suoliston terveyden vaikutuksesta mieleen, jne. Musta on hurjaa, että nuorelle on vaihdettu lääkkeitä jo kolmesti, vaikka monissa tutkimuksissa on selvinnyt, että mielialalääkkeet alle 25-vuotiailla voi olla todella vahingollisia ja muuttaa aivojen hermoratoja pysyvästi.

Tsemppiä!

"Musta on hurjaa, että nuorelle on vaihdettu lääkkeitä jo kolmesti, vaikka monissa tutkimuksissa on selvinnyt, että mielialalääkkeet alle 25-vuotiailla voi olla todella vahingollisia ja muuttaa aivojen hermoratoja pysyvästi."

Juuri näin. Psyykenlääkkeiden haitoista etenkin nuorilla on tehty uutisjuttuja, joista välillä keskustellaan, silti tässäkin keskustelussa puhutaan täysin kritiikittömästi lääkkeiden käytöstä. Luulisi, että julkisessa keskustelussa esille tuodut psyykenlääkkeiden haittavaikutukset jarruttaisivat niihin turvautumista. Ongelmat mitä lääkkeet - paremmin sanottuna huumeet - voivat aiheuttaa, eivät ole pikku juttuja. On erikoista kun kauhistellaan nuorten huumeiden käyttöä, mutta silti monet ovat valmiita huumaamaan heitä "hoidon" nimissä. Nappien vetämiseen ei ole mitään tieteellisiä perusteita. Ei ihme, ettei niistä ole ollut apua.

Kunnollinen psykoterapia olisi paras vaihtoehto mielenterveysongelmien hoitomuodoista.

Lääke on lääke kun se otetaan sairauden hoitoon laillisesti, se ei ole huume. Huumeiksi luokiteltuja lääkkeitä kirjoitetaan hyvin vähän, eikä edes masennuksen hoitoon vaan kovan pitkäaikaisen kivun hoitoon.

Huumeita käytetään päihtymistarkoituksessa, lääkkeitä ei.

Vierailija kirjoitti:

 Mahdollisesti antavat ohjeita ja yrittävät "pelotella" eli kertoa nuorelle kuinka käy, jos lusmuaminen jatkuu. Tämän tarkoitus on herättää, että kannataisiko yrittää mennä kouluun kotoa käsin vai lastenkodista, joka saattaa olla vaihtoehto, jos homma edelleen "kusee"

Jos nuori on masentunut ja ahdistunut niin, että on saanut siihen hoitoa, ei kysymys ole lusmuamisesta. Masennus ja ahdistuneisuushäiriö ovat sairauksia ja hoito on ilmeisesti ollut riittämätöntä. Nuori ei todennäköisesti pystyisi olemaan siellä koulussa, vaikka hänet sinne väkisin vietäisiin. Eli pitäisi saada terapiaa ja psykososiaalista kuntoutusta ja käynnistellä koulunkäyntiä vaikka niin, että kävisi koulussa osapäiväisesti tai osaviikkoisesti pienryhmässä. 

Käsittämätöntä että täällä verrataan vakavaa masennusta lusmuamiseen.

Opettajat ovat varmaan yhtä kuutamolla kun kerran lasuja tehtailevat.

Masennus on sairaus siinä missä mikä muu tahansa, ja se voi olla hyvinkin invalidisoiva.

Vierailija kirjoitti:

Käsittämätöntä että täällä verrataan vakavaa masennusta lusmuamiseen.

Opettajat ovat varmaan yhtä kuutamolla kun kerran lasuja tehtailevat.

Masennus on sairaus siinä missä mikä muu tahansa, ja se voi olla hyvinkin invalidisoiva.

Kyllä, surullista tosiaan.ei uskoisi että masennus on kansantauti, koska siihen liittyy erittäin paljon ennakkoasenteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojan tilanne vaikuttaa akuutilta, onko hänellä siis lääkärin todistus poissaoloistaan? Jos on niin en ymmärrä miksi koululla olisi velvollisuus tehdä lasu, sillä sairaus on luvallinen poissaolo, eikö?

Miten ihmiset eivät ymmärrä tätä yksinkertaista asiaa, että koulusta ei tehdä lasua rangaistukseksi poissaoloista vaan sen varmistamiseksi, että on jokin taho, joka seuraa lapsen vointia, vanhempien jaksamista ja pyrkii varmistamaan, että perhe saa apua. Eihän niin voi toimia, että sairaslomapaperi muka riittää. Eihän se tarkoita esimerkiksi sitä, että lapsi saisi hoitoa.

Siksi sitä ei varmaan ymmärretä, koska se on naurettava. Ei kukaan täyspäinen opettaja tee lasua oppilaasta jolla poissaoloja on 50 ja opettaja viikko sitten istunut verkostopalaverissa, jossa psykiatri on kertonut hoidosta ja on kirjoittanut oppilaalle sairaslomaa sekä on sovittu seuraavasta kontrollipalaverista muutaman viikon päähän.

Oliko tämä nyt ap:n tekstiä vai jonkun muun sepustuksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voimia ap:n perheelle ja lapselle. Toivottavasti saatte lasun kanssa käytyä läpi tilanne ja löydätte parhaimman ratkaisun. Nää on kovin yksilökohtasia kokemuksia, on olemassa hyviä ja vähemmän hyviä sosiaalityöntekijöitä. Itselläni on kokemusta molemmista omassa lapsuudessani. Hyvin näytelleet vanhemmat ei asiaa auttanu ollenkaan.

Tiedän, että rahan takia on käytävä töissä, jotta saa laskut maksettua. Oletko kuitenkin miettinyt, onnistuisiko töiden järjestely jotenkin toisella tapaa, että voisit olla enemmän lapsesi kanssa aamupäivät tai hetkeksi aikaa siirtyä osa-aikaiseksi? Onko toista vanhempaa jakamassa arkea?

Tuo ferritiiniasia oli ihan hyvä pointti jollain, vaikka ei varmasti ratkaise kaikkia. Olen itselläni juuri tutkituttanut laajan verenkuvan, jossa tutkittiin koko vitamiini- ja hivenainetasapaino. Siellä oli heittoja mm. Ferritiinissä, d-vitamiinissa ja jodissa. Aloin popsimaan vitamiineja purkista tukemaan ruokavaliotani ja olo on kohentunut todella paljon kuukauden aikana. En siis ole kokenut itseäni erityisen masentuneeksi, mutta melankoliseksi ja todella väsyneeksi. Liikunta ei virkistänyt, eikä tehnyt hyvää oloa ennen lisäravinteita. Nyt on paljon parempi.

Kannattaa siispä pitää tämäkin korvan takana, vaikka mitään isompaa pelastusta en näistä voi luvata. Netistä saa paljon tietoa ihmiskehon toiminnasta, hormooneista, suoliston terveyden vaikutuksesta mieleen, jne. Musta on hurjaa, että nuorelle on vaihdettu lääkkeitä jo kolmesti, vaikka monissa tutkimuksissa on selvinnyt, että mielialalääkkeet alle 25-vuotiailla voi olla todella vahingollisia ja muuttaa aivojen hermoratoja pysyvästi.

Tsemppiä!

"Musta on hurjaa, että nuorelle on vaihdettu lääkkeitä jo kolmesti, vaikka monissa tutkimuksissa on selvinnyt, että mielialalääkkeet alle 25-vuotiailla voi olla todella vahingollisia ja muuttaa aivojen hermoratoja pysyvästi."

Juuri näin. Psyykenlääkkeiden haitoista etenkin nuorilla on tehty uutisjuttuja, joista välillä keskustellaan, silti tässäkin keskustelussa puhutaan täysin kritiikittömästi lääkkeiden käytöstä. Luulisi, että julkisessa keskustelussa esille tuodut psyykenlääkkeiden haittavaikutukset jarruttaisivat niihin turvautumista. Ongelmat mitä lääkkeet - paremmin sanottuna huumeet - voivat aiheuttaa, eivät ole pikku juttuja. On erikoista kun kauhistellaan nuorten huumeiden käyttöä, mutta silti monet ovat valmiita huumaamaan heitä "hoidon" nimissä. Nappien vetämiseen ei ole mitään tieteellisiä perusteita. Ei ihme, ettei niistä ole ollut apua.

Kunnollinen psykoterapia olisi paras vaihtoehto mielenterveysongelmien hoitomuodoista.

Aika harhainen käsitys sinulla lääkkeistä.

Kyllä se psykiatri osaa arvioida haitat ja hyödyt lääkkeen syömiseen liittyen. Jos nuori on niin masentunut että hautoo itsemurhaa heti kun pääsee sängystä ensin ylös, ei lääkkeen haittavaikutukset paljon pahempia voi olla kuin joutua narun jatkoksi.

Sinulla tässä on harhaisia käsityksiä. Mitään kunnollisia perusteluita et esittänyt väitteillesi. Nimenomaan psykiatrit eivät osaa arvioida lääkkeiden haittoja ja hyötyjä. Lääkkeistä johtuvia ongelmia ei olisi muuten niin paljon. Entä jos psyykepillereiden takia joutuu narun jatkeeksi? SSRI:t lisäävät erityisesti nuorilla itsemurhariskiä.

https://hymy.fi/terveys-hymy/masennuslaakkeita-syotetaan-turhaan/

https://www.iltalehti.fi/mieli/2015110420610787_md.shtml

"Kohun nostanut professori Suomessa: ”Lähes sama, syökö plaseboa vai masennuslääkkeitä”

Suomessa vieraileva Harvardin yliopiston professori Irving Kirschin mukaan on lähes sama, määrätäänkö masennukseen lääkettä vai lumelääkettä. Lääkkeillä tosin on enemmän haittavaikutuksia kuin plasebolla.

................................

"– Lapsille ei pitäisi milloinkaan, ei milloinkaan määrätä mielialalääkkeitä, Kirsch painotti.

– Kukaan ei tiedä, millaisia vaikutuksia näillä lääkkeillä on pitkällä aikavälillä, hän perusteli.

Lääkkeiden sijaan Kirsch suosittelee lapsille masennuksen hoitoon ensisijaisesti huolenpitoa, keskustelua ja rakastavaa läsnäoloa."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voimia ap:n perheelle ja lapselle. Toivottavasti saatte lasun kanssa käytyä läpi tilanne ja löydätte parhaimman ratkaisun. Nää on kovin yksilökohtasia kokemuksia, on olemassa hyviä ja vähemmän hyviä sosiaalityöntekijöitä. Itselläni on kokemusta molemmista omassa lapsuudessani. Hyvin näytelleet vanhemmat ei asiaa auttanu ollenkaan.

Tiedän, että rahan takia on käytävä töissä, jotta saa laskut maksettua. Oletko kuitenkin miettinyt, onnistuisiko töiden järjestely jotenkin toisella tapaa, että voisit olla enemmän lapsesi kanssa aamupäivät tai hetkeksi aikaa siirtyä osa-aikaiseksi? Onko toista vanhempaa jakamassa arkea?

Tuo ferritiiniasia oli ihan hyvä pointti jollain, vaikka ei varmasti ratkaise kaikkia. Olen itselläni juuri tutkituttanut laajan verenkuvan, jossa tutkittiin koko vitamiini- ja hivenainetasapaino. Siellä oli heittoja mm. Ferritiinissä, d-vitamiinissa ja jodissa. Aloin popsimaan vitamiineja purkista tukemaan ruokavaliotani ja olo on kohentunut todella paljon kuukauden aikana. En siis ole kokenut itseäni erityisen masentuneeksi, mutta melankoliseksi ja todella väsyneeksi. Liikunta ei virkistänyt, eikä tehnyt hyvää oloa ennen lisäravinteita. Nyt on paljon parempi.

Kannattaa siispä pitää tämäkin korvan takana, vaikka mitään isompaa pelastusta en näistä voi luvata. Netistä saa paljon tietoa ihmiskehon toiminnasta, hormooneista, suoliston terveyden vaikutuksesta mieleen, jne. Musta on hurjaa, että nuorelle on vaihdettu lääkkeitä jo kolmesti, vaikka monissa tutkimuksissa on selvinnyt, että mielialalääkkeet alle 25-vuotiailla voi olla todella vahingollisia ja muuttaa aivojen hermoratoja pysyvästi.

Tsemppiä!

"Musta on hurjaa, että nuorelle on vaihdettu lääkkeitä jo kolmesti, vaikka monissa tutkimuksissa on selvinnyt, että mielialalääkkeet alle 25-vuotiailla voi olla todella vahingollisia ja muuttaa aivojen hermoratoja pysyvästi."

Juuri näin. Psyykenlääkkeiden haitoista etenkin nuorilla on tehty uutisjuttuja, joista välillä keskustellaan, silti tässäkin keskustelussa puhutaan täysin kritiikittömästi lääkkeiden käytöstä. Luulisi, että julkisessa keskustelussa esille tuodut psyykenlääkkeiden haittavaikutukset jarruttaisivat niihin turvautumista. Ongelmat mitä lääkkeet - paremmin sanottuna huumeet - voivat aiheuttaa, eivät ole pikku juttuja. On erikoista kun kauhistellaan nuorten huumeiden käyttöä, mutta silti monet ovat valmiita huumaamaan heitä "hoidon" nimissä. Nappien vetämiseen ei ole mitään tieteellisiä perusteita. Ei ihme, ettei niistä ole ollut apua.

Kunnollinen psykoterapia olisi paras vaihtoehto mielenterveysongelmien hoitomuodoista.

Lääke on lääke kun se otetaan sairauden hoitoon laillisesti, se ei ole huume. Huumeiksi luokiteltuja lääkkeitä kirjoitetaan hyvin vähän, eikä edes masennuksen hoitoon vaan kovan pitkäaikaisen kivun hoitoon.

Huumeita käytetään päihtymistarkoituksessa, lääkkeitä ei.

Ensinnäkin, mielenterveysongelmat eivät ole sairauksia, kuten fyysiset sairaudet. Sairaudet ja niiden hoito pitäisi perustua tieteeseen. Näin ei kuitenkaan ole psyykkisten häiriöiden kohdalla.

Mihin siis psyykelääkkeiden käyttö mielestäsi perustuu?

Psyykepillereillä voi olla huumaava vaikutus. Lisäksi niistä tulee riippuvaiseksi, kuten laittomista huumeista.

Lainaus  Peter Gøtzsche:n kirjasta Tappava psykiatria ja lääkinnän harha:

"1980-luvun puolivälissä aidosti masentuneita oli vähän, koska diagnoosikriteerit olivat vielä paljon tiukemmat ja tarkoituksenmukaisemmat kuin nykyään. Fluoksetiinia markkinoitiinkin siihen aikaan mielialan kohentajana. Se ei eroa paljonkaan katukaupasta, koska fluoksetiinilla on joihinkin ihmisiin samanlainen piristävä vaikutus kuin kokaiinilla ja amfetamiinilla. Kun lukee masennuslääkkeiden myyntipakkauksissa olevat varoitukset - lääkkeet voivat aiheuttaa ahdistusta, levottomuutta, paniikkikohtauksia, unettomuutta, ärtyvyyttä, vihamielisyyttä, aggressiivisuutta, impulsiivisuutta, akatisiaa, hypomaniaa ja maniaa - ei jää epäselväksi, että nämä aineet voivat katuhuumeiden tavoin aiheuttaa lääkehulluutta."

Niin, eli miten se onkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voimia ap:n perheelle ja lapselle. Toivottavasti saatte lasun kanssa käytyä läpi tilanne ja löydätte parhaimman ratkaisun. Nää on kovin yksilökohtasia kokemuksia, on olemassa hyviä ja vähemmän hyviä sosiaalityöntekijöitä. Itselläni on kokemusta molemmista omassa lapsuudessani. Hyvin näytelleet vanhemmat ei asiaa auttanu ollenkaan.

Tiedän, että rahan takia on käytävä töissä, jotta saa laskut maksettua. Oletko kuitenkin miettinyt, onnistuisiko töiden järjestely jotenkin toisella tapaa, että voisit olla enemmän lapsesi kanssa aamupäivät tai hetkeksi aikaa siirtyä osa-aikaiseksi? Onko toista vanhempaa jakamassa arkea?

Tuo ferritiiniasia oli ihan hyvä pointti jollain, vaikka ei varmasti ratkaise kaikkia. Olen itselläni juuri tutkituttanut laajan verenkuvan, jossa tutkittiin koko vitamiini- ja hivenainetasapaino. Siellä oli heittoja mm. Ferritiinissä, d-vitamiinissa ja jodissa. Aloin popsimaan vitamiineja purkista tukemaan ruokavaliotani ja olo on kohentunut todella paljon kuukauden aikana. En siis ole kokenut itseäni erityisen masentuneeksi, mutta melankoliseksi ja todella väsyneeksi. Liikunta ei virkistänyt, eikä tehnyt hyvää oloa ennen lisäravinteita. Nyt on paljon parempi.

Kannattaa siispä pitää tämäkin korvan takana, vaikka mitään isompaa pelastusta en näistä voi luvata. Netistä saa paljon tietoa ihmiskehon toiminnasta, hormooneista, suoliston terveyden vaikutuksesta mieleen, jne. Musta on hurjaa, että nuorelle on vaihdettu lääkkeitä jo kolmesti, vaikka monissa tutkimuksissa on selvinnyt, että mielialalääkkeet alle 25-vuotiailla voi olla todella vahingollisia ja muuttaa aivojen hermoratoja pysyvästi.

Tsemppiä!

"Musta on hurjaa, että nuorelle on vaihdettu lääkkeitä jo kolmesti, vaikka monissa tutkimuksissa on selvinnyt, että mielialalääkkeet alle 25-vuotiailla voi olla todella vahingollisia ja muuttaa aivojen hermoratoja pysyvästi."

Juuri näin. Psyykenlääkkeiden haitoista etenkin nuorilla on tehty uutisjuttuja, joista välillä keskustellaan, silti tässäkin keskustelussa puhutaan täysin kritiikittömästi lääkkeiden käytöstä. Luulisi, että julkisessa keskustelussa esille tuodut psyykenlääkkeiden haittavaikutukset jarruttaisivat niihin turvautumista. Ongelmat mitä lääkkeet - paremmin sanottuna huumeet - voivat aiheuttaa, eivät ole pikku juttuja. On erikoista kun kauhistellaan nuorten huumeiden käyttöä, mutta silti monet ovat valmiita huumaamaan heitä "hoidon" nimissä. Nappien vetämiseen ei ole mitään tieteellisiä perusteita. Ei ihme, ettei niistä ole ollut apua.

Kunnollinen psykoterapia olisi paras vaihtoehto mielenterveysongelmien hoitomuodoista.

Lääke on lääke kun se otetaan sairauden hoitoon laillisesti, se ei ole huume. Huumeiksi luokiteltuja lääkkeitä kirjoitetaan hyvin vähän, eikä edes masennuksen hoitoon vaan kovan pitkäaikaisen kivun hoitoon.

Huumeita käytetään päihtymistarkoituksessa, lääkkeitä ei.

Esimerkiksi New England Medicinen entinen päätoimittoimittaja Marcia Angell on sinun kanssasi eri mieltä. Hän kirjoitti lehtiartikkelissa The Illusions of Psychiatry seuraavasti:

 "Olen käyttänyt suuren osan ajastani kliinisen tutkimuksen laadun arvioimiseen, ja psykiatriassa se on minusta erityisen heikkoa. Lääketeollisuuden sponsoroimia tutkimuksia julkaistaan valikoivasti, ne ovat usein lyhytkestoisia, tutkimusastelma on sellainen, että lääke näyttäyty suotuisassa valossa, ja hyödyt ovat niin pieniä, että ne tuskin painavat vaa´assa enemmän kuin pitkän aikavälin haitat".

Samasta syystä DSM-IV työryhmään kuulunut psykiatri Allan Frances on sanonut, että psykiatrisen sairauksien määrittelyvastuu tulisi ottaa pois APAlta eli Yhdysvaltojen psykiatriselta yhdistykseltä, koska ne ovat aiheuttaneet ainakin kolme väärää epidemiaa: ADHD:n, autismin ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Noita diagnooseja käytetään ensisijaisesti lähinnä lääkeyhtiöiden tuotetiden markkinoiden laajentamiseen, mikä on johtanut hänen mukaansa siihen, että haitallisia lääkkeitä, jotka muistuttavat usein kemiallisesti amfetamiinia ja kokaiinia, määrätään pikkulapsille vuosikausiksi ilman kunnollista tutkimusta. Kaikki tutkimus mitä on, on lähinnä lääkeyhtiöiden rahoittamia lyhyen aikavälin tutkimuksia. Sinäkin varmaan ymmärrät, että jos esimerkiksi alkoholin suurkulutuksen vaikutuksia mitattaisiin vaikka kaksi viikkoa, niin tästä ei voi tehdä paljonkaan tulkintoja siitä, miten alkoholin suurkulutus vaikuttaa 2 vuoden, saati 20 vuoden kuluessa. Mutta näin tehdään useimmiten psyykenlääkkeiden kohdalla.  Mitä sanoisit esimerkiksi sille ujolle pojalle, joka lääkitsisi ujouttaan alkoholilla 20 vuotta, koska lääkäri sanoisi kahden viikon tutkimuksiin pohjautuen, että se on hyvä ujoudenestolääke?  Että ei sen alkoholin aiheuttama aivovaurio ja dementia ole alkoholin suurkulutuksen syytä, vaan ujoushan sen alkoholidementian aiheuttaa, ja että alkoholilla vain hoidetaan tuota dementiaa. Tällaisella häiriintyneellä retoriikalla psyykenlääkkeiden aiheuttamia ilmeisiä, myös tutkimuksissa toistuvasti esille tulleita haittavaikutuksia sivuutetaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

15 vuotias. Ei hyvältä näytä tuo tilanne ollenkaan.

Jotain on nyt pahasti pielessä ja se paha on tapahtunut jo ennen tätä nykyistä ongelmaa.

Hänet täytyy saada jollakin konstilla puhumaan pahasta olostaan. Mitä hän tekee päivisin kun ei ole koulussa. Nököttää huoneessaan koko päivän ?

Minä penkosin koko huoneen ja katsoisin mitä se pitää sisällään. Ja tietokoneen tutkisin.

Olisin muutaman päivän hänen kanssaan siellä hänen huoneessaan ja tarkastelisin tilannetta, miten reagoi.

Onko teillä ollut aikaisemmin hyvä kontakti lapseen ? Milloin se loppui ja masennus alkoi ?

Kyllä tuota on yritetty psykiatrian polilla selvittää ja lääkkeitä on vaihdettu kolmesti. Keväällä poika alkoi puhumaan että tappaa itsensä, oli osastohoidossa jonkun aikaa. Nyt itsetuhoiset puheet on loppuneet mutta omatoimisuus on nollassa. Käytännössä poika makaa peiton alla, tai on puhelimella jos hyvä päivä on ja keskittyminen riittää. Haluaa olla omassa rauhassa, ei oikein syö, ei nuku kunnolla, ei peseydy..

Diagnoosi on vakava masennus.

Lapsi oli oikein sydämellinen pienenä, oikea halipoika. Puolustaa aina heikompia ja aiemmin harrasti jalkapalloa ja painia sekä kitaran soittoa. Nyt kaikki on jääneet.

Terapia? !!???

Miten masennus alkoi, tapahtuiko jotain vakavaa ennen sitä?

Oliko ruokavalio , ulkoilu/päivänvalon määrä ja unirytmi hyvät ennen sairastumista?

Miten pelikoneet/kännykkäaika ennen sairastumista?

Harrastukset, itsetunto, kaverit, päihdekokeilut,perhesuhteet?

Onko lääkkeet kenties syynä siihen ,ettei tee enää mitään eikä ole ruokahalua?

Onko lääkkeet edes auttaneet ?

Voisiko olla hoitamaton keliakia taustalla, osana tai muita fyysisiä syitä?

Vierailija kirjoitti:

Meillä siis poika oli aina flunssassa kun oli peruskoulussa ja hänellä lievä kehitysvamma. Flunssat oli rajuja ja kas kummaa kun nyt pienessä yksikössä opiskelee niin aina terve.

Peruskoulussa tarttuu kaikki pöpöt niin kuin tarhassakin.

Tätä tuntimäärää ei kaikki koulut noudata vaikka se on olemassa.

Saisi yläkoulussa tehdä lasuja koko ajan.

On voinut olla myös hometta aiemmassa koulussa. Itse olin kouluaikoina hirveän paljon pois lähinnä pitkittyneiden kuumeisten flunssien ja pahojen keuhkoputkentulehdusten takia. Lukioon siirryttyäni sairastelut loppuivat, ja sittemmin käymäni ala- ja yläasteen koulut remontoitiin täysmittaisesti laajan homeongelman takia.

Todella paljon voimia ja rakkautta teidän tilanteeseen. Asiat selviävät kyllä lopulta ja elämä normalisoituu.

Hyvä, että noita kasvatuskyvyttömiä wt vanhempiakin joku vähän valvoo. Pitäisi vaan tehdä yllätyskäyntejä, ettei kaikkia viinapulloja ja huumeita ehtisi kätkeä.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että noita kasvatuskyvyttömiä wt vanhempiakin joku vähän valvoo. Pitäisi vaan tehdä yllätyskäyntejä, ettei kaikkia viinapulloja ja huumeita ehtisi kätkeä.

Mulla on viinapullot semmosia minikokoisia, satoja löytyy, jemmoja en kerro.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan samalla tavallahan sitä työelämässä joutuu neuvotteluun, jos on määrätty määrä poissaoloja. Minä jouduin esimiehen ja työterveyden kanssa keskusteluun, kun oli yhtenä vuonna paljon poissaolotunteja. Toki tuntui hassulta, kun kyseessä oli kohdunpoistoleukkaus, jonka vuoksi jouduin olemaan useamman viikon pois. Mutta säännöt on säännöt ja tuntimäärä ylittyi.

Meillä ainakin noissa on käytetty ihan tervettä järkeä. Jos vaikka on ranne murtunut, niin ei se siitä keskustelemalla parane. Ei sellaisissa tapauksissa keskusteluja pidetä.

Eri asia on sitten, jos on vaikka joku selkäoperaatio, josta toipuminen voi vaikuttaa työkykyyn ja työnantajan tulee osata huomioida asia.

Keskustelut pidetään, jos samalla henkilöllä on kokoelma jatkuvia epämääräisiä poissaoloja (vaihdellen flunssaa, vatsatautia, unihäiriöitä, migreeniä...). Tai sitten masennuspotilaat, joille pidetään keskustelu.

Hoidan näitä keskusteluja työnantajan edustajana, joten tiedän ainakin meidän yrityksemme linjan.

Näin sen kuuluu ollakin, maalaisjärki mukana!

T. Työterveyslääkäri

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että noita kasvatuskyvyttömiä wt vanhempiakin joku vähän valvoo. Pitäisi vaan tehdä yllätyskäyntejä, ettei kaikkia viinapulloja ja huumeita ehtisi kätkeä.

Vanhemmat ovat wt jos lapset sairastuvat aina kun menevät kouluun?

Kodin vikahan se tietysti on jos koulussa ei pystytä järjestämään turvallista oppimisympäristöä.

Sossujen kanssa täytyy aina olla varovainen.

Sossut pahensi meidän nuoren tilannetta.

Ei käynyt koulua ja oli masentunut. Mentiin psykalle muttei tullut diagnoosia eikä terapiaa vaikka nuori olisi itse halunnut. Ohjasivat ilmaishoidon piiriin. Siellä työntekijät vaihtui eikä luottamussuhdetta syntynyt. Käynnit loppui. Oli paha olo edelleen.

Sitten löytyi hyvän olon kuningas kannabis. Siitäkö ongelmat alkoi.

Mutta ei huolta. Onneksi sossu ymmärsi lähettää nuoren laitokseen ja nyt pistää huumeita suoneen.

Mitä voit muuta kuin toivoa että laitoksessa saa ” terapiaa”.

Surullinen olen mutta apua ei saatu vaikka haettiin.

Vierailija kirjoitti:

Sossut pahensi meidän nuoren tilannetta.

Ei käynyt koulua ja oli masentunut. Mentiin psykalle muttei tullut diagnoosia eikä terapiaa vaikka nuori olisi itse halunnut. Ohjasivat ilmaishoidon piiriin. Siellä työntekijät vaihtui eikä luottamussuhdetta syntynyt. Käynnit loppui. Oli paha olo edelleen.

Sitten löytyi hyvän olon kuningas kannabis. Siitäkö ongelmat alkoi.

Mutta ei huolta. Onneksi sossu ymmärsi lähettää nuoren laitokseen ja nyt pistää huumeita suoneen.

Mitä voit muuta kuin toivoa että laitoksessa saa ” terapiaa”.

Surullinen olen mutta apua ei saatu vaikka haettiin.

Tämähän näissä on vaarana, että kun hoitoa ei saa, nuori alkaa itse lääkitsemään ahdistustaan.

Voimia teille!