Sossut tulossa kylään lapsen poissaolojen vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Kotona makaaminen on nuorellesi erittäin vaarallista. Masennuksesta ei parannuta sänkyyn piiloutumalla. Hanki hänelle todellista apua. Vielä voit tehdä jotain.

Todellista apua? Mistä sellaista saa? Ap on kertonut että pojan asiat on viety eteenpäin erikoissairaanhoitoon. Vai mitä apua meinasit?

Päiväkodista tehdään lasuja kun vanhempi hakee kännissä lapsen kotiin. Tai vaatteita ei ole kunnolla mukana. Kuravaatteet puuttuu kyselyistä huolimatta. Lapsella on mustelmia tai mitä näitä nyt on.

Tässä maassa ei todellista apua saa ainakaan julkiselta. Laitokset on sossujen ainoa vaihtoehto.

Mutta jos nämä yksityiset ottaisivat rahalla tosissaan nuorten huolet.

Itse taistellut monta vuotta julkisen puolen kanssa masentuneen lapsen kanssa ja nyt muka kaikki ennalta ehkäisevä tehty ja laitokseen on menossa. Vastustan kovasti mutta hallinto-oikeus vain leimaa sossun päätöksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

15 vuotias. Ei hyvältä näytä tuo tilanne ollenkaan.

Jotain on nyt pahasti pielessä ja se paha on tapahtunut jo ennen tätä nykyistä ongelmaa.

Hänet täytyy saada jollakin konstilla puhumaan pahasta olostaan. Mitä hän tekee päivisin kun ei ole koulussa. Nököttää huoneessaan koko päivän ?

Minä penkosin koko huoneen ja katsoisin mitä se pitää sisällään. Ja tietokoneen tutkisin.

Olisin muutaman päivän hänen kanssaan siellä hänen huoneessaan ja tarkastelisin tilannetta, miten reagoi.

Onko teillä ollut aikaisemmin hyvä kontakti lapseen ? Milloin se loppui ja masennus alkoi ?

Kyllä tuota on yritetty psykiatrian polilla selvittää ja lääkkeitä on vaihdettu kolmesti. Keväällä poika alkoi puhumaan että tappaa itsensä, oli osastohoidossa jonkun aikaa. Nyt itsetuhoiset puheet on loppuneet mutta omatoimisuus on nollassa. Käytännössä poika makaa peiton alla, tai on puhelimella jos hyvä päivä on ja keskittyminen riittää. Haluaa olla omassa rauhassa, ei oikein syö, ei nuku kunnolla, ei peseydy..

Diagnoosi on vakava masennus.

Lapsi oli oikein sydämellinen pienenä, oikea halipoika. Puolustaa aina heikompia ja aiemmin harrasti jalkapalloa ja painia sekä kitaran soittoa. Nyt kaikki on jääneet.

Voi olla aika kaukaa haettua, mutta onko pojan varastorauta tutkittu? Minun äidillä lääkittiin masennusta epäonnistuneesti n. vuosi, ennenkuin tajusi vaatia ferritiinin tutkittavaksi. Jos ei ole koko syy, niin ainakin pahentaa, jos on liian matalat rauta-arvot. Ei vielä voi sanoa mistä/mistä kaikesta äitini masennus johtuu, kun nyt vasta aloitettu rautakuuri. Kuitenkin on paljon tapauksia, joissa "masennus" onkin ollut raudanpuutetta ja helpottanut, kun arvot on saatu ylös. Hemoglobiini ei sano varastoarvoista mitään. Siihen ei kannata luottaa.

Raudanpuute ei ilmeisesti aiheuta itsetuhoisuutta kuitenkaan

Pääseekö sossulle myös kylään?

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodista tehdään lasuja kun vanhempi hakee kännissä lapsen kotiin. Tai vaatteita ei ole kunnolla mukana. Kuravaatteet puuttuu kyselyistä huolimatta. Lapsella on mustelmia tai mitä näitä nyt on.

No saa sitten nähdä milloin meidän lapsesta lasu napsahtaa, on tapaturmaherkkä ja jatkuvissa mustelmissa koska on vilkas ja liikkuvainen. Milläs sitä todistat mistä ne mustelmat on syntyneet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotona makaaminen on nuorellesi erittäin vaarallista. Masennuksesta ei parannuta sänkyyn piiloutumalla. Hanki hänelle todellista apua. Vielä voit tehdä jotain.

Todellista apua? Mistä sellaista saa? Ap on kertonut että pojan asiat on viety eteenpäin erikoissairaanhoitoon. Vai mitä apua meinasit?

Itsetuhoisen, pesemättömän ja vakavasti masentuneen alaikäisen paikka ei ole kotona peiton alla piilossa. Hän tarvitsee osastojakson, jonka aikana lääkitys säädetään kohdalleen, vuorokausirytmi ajoitetaan kuntoon ja terapia aloitetaan. Näitä palveluja ei saa, jos koti esittää asioiden olevan paremmin kuin ne ovat. Todellista apua pitää vaatia, sitä ei nykyään kuntien rahapulassa tarjota.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä, miksi on paha asia, että koulusta on tehty lasi ja että sossu tulee kylään. Olisin ap:n sijassa tehnyt itse sen lasun jo ajat sitten. Onhan nyt täysin selvää, että lapsi on aivan kaiken mahdollisen tuen tarpeessa. Ei selvästi psyykkisesti sairasta lasta panna minnekään koulukotiin. Ehkä sossu voisi auttaa vaikka sairaalapaikan tai terapian saamisessa.

Miten ihmeessä tässä jonkun mielestä suurin pulma on opettajat ja muut, kun lapsi makaa itsetuhoisena sängyssä kuukausia?

Minä en varsinaisesti vastusta tuota sissin vierailua, en vain ennen ole moiseen tilanteeseen joutunut ja siksi kyselen. Meillä ei ole mitään peiteltävää, ihan tavallinen koti.

Mietin vain mitä tämä vierailu poikii... poika tarvitsee apua, mutta millaista, siitä voidaan olla montaa mieltä. Meillä on myös kaksi muuta lasta, päiväkoti-ikäinen ja lukiolainen ja heidän asiansa ovat kunnossa, mitä nyt tietysti kantavat huolta veljestään.

Itse olisin sairaalajakson kannalla, mitään tukiperhettä tai tukihenkilöä tähän ei kannata nyt sotkea tässä vaiheessa. En myöskään koe, että tarvitsisin itse jaksamiseen tukea sinällään. Ystävät ovat sitä varten että voin heille uskoutua pojan asioista kun asiat kaatuvat niskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsovat onko koti asuinkelpoinen ja onko vanhemmat tolkuissaan.

Mistä lapsesi on ollut poissa, karannut vai koulusta?

Koulusta.. nyt on ollut yli 70 tuntia pois koulusta.

Lintsannutko vai sairastanut?

Ahdistunut ja masentunut.. on hoidossa lastenpsykiatrisella, mutta ei ”pääse” kouluun

Kyseessä 15 vuotias.

Eikö sossulle riitä se, että on jo hoidossa? Toisaalta, epäilemättä lastensuojelun asiakkuudelle on aihetta tässä tapauksessa.

Aivan varmasti te vanhemmat tarvitsette apua selviytyäksenne ahdistuneen ja masentuneen murrosikäisen kanssa.

Lastensuojelun tulee selvittää ottaako nuori todellisuudessa esimerkiksi terapiat vastaan vai kieltäytyykö niistä. Samoin perhe voi sanoa asian olevan hoidossa, vaikka se ei ole. Usein pitkä matka hoitopaikkaan on perheen mielestä riittävä peruste olla menemättä psykiatriseen hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko tuo 70 tuntia yhtäjaksoista poissaoloa? Mietin vaan kun ei meidän ovelle sossuntätejä ilmaantunut kun poika muutama vuosi sitten imuroi niin tehokkaasti kaikki flunssat ja mahataudit, että tuo 70/h/lukukausi ylittyikin jonkin verran. Ja kyseessä oli tuolloin yläasteikäinen poika.

Meille rehtori sanoi että 50 tuntia on lastensuojeluilmoituksen raja.

Siis mitä? Eli jos lapsi on vaikka umpisuolileikkauksessa ja pari viikkoa sen takia pois koulusta, niin tekevät lastensuojeluilmoituksen?

Voiko tämä olla totta?

Tuohan nyt on aivan turhaa järjestelmän ylikuormittamista. Ei varmasti viranomaisilla aika riitä hoitaa oikeita ongelmatapauksia.

Puhumattakaan siitä, että mikä stressi ja häpeä voidaan tavalliselle perheelle aiheuttaa, kun tietoihin lätkäistään merkintä lastensuojeluilmoituksesta.

Onneksi minulla ei ole lapsia.

Nuo lasut ja tuntirajat koskee tietenkin luvattomia/selvittämättömiä/perusteettomia/epämääräisiä poissaoloja. Jos lapsi joutuu kuukausiksi syöpähoitoihin sairaalaan niin ei kukaan poissaololasuja tehtaile.

Sairauspoissaoloille on myös omat tuntirajat. Ja jos opettaja on kovin tunnollinen, niin tekee kyllä lasun vaikka poissaolot johtuisivat syöpähoidoista.

Sairasta. Jälleen kerran. Pitäisikö syöpäsairaan jättää syöpähoidot välistä, koska koulu?

Ja eikös pitkäaikaissairaat käy sairaalakoulua?

Syöpäsairaan ei ole tarkoitus jättää syöpähoitoja välistä. Koulun on kuitenkin varmistettava, että lapsi saa oikeasti eikä vain puheissa tarvitsemaansa hoitoa. Oppivelvollisuudesta ei saa syövän takia vapautusta. Kotiopetukseen otetulle lapselle on perheen tehtävä opiskelusuunnitelma, koska peruskoulu on suoritettava ennen kuin teini täyttää 17. Samaa tahtia ei tarvitse muiden kanssa opiskella. Koulu ei voi kuitenkaan kokonaan vapauttaa opiskeluista. Se ei ole laillista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko tuo 70 tuntia yhtäjaksoista poissaoloa? Mietin vaan kun ei meidän ovelle sossuntätejä ilmaantunut kun poika muutama vuosi sitten imuroi niin tehokkaasti kaikki flunssat ja mahataudit, että tuo 70/h/lukukausi ylittyikin jonkin verran. Ja kyseessä oli tuolloin yläasteikäinen poika.

Meille rehtori sanoi että 50 tuntia on lastensuojeluilmoituksen raja.

Siis mitä? Eli jos lapsi on vaikka umpisuolileikkauksessa ja pari viikkoa sen takia pois koulusta, niin tekevät lastensuojeluilmoituksen?

Voiko tämä olla totta?

Tuohan nyt on aivan turhaa järjestelmän ylikuormittamista. Ei varmasti viranomaisilla aika riitä hoitaa oikeita ongelmatapauksia.

Puhumattakaan siitä, että mikä stressi ja häpeä voidaan tavalliselle perheelle aiheuttaa, kun tietoihin lätkäistään merkintä lastensuojeluilmoituksesta.

Onneksi minulla ei ole lapsia.

Tämä on totta.

Minulla on jo alkanut tulemaan valtavia aggressioita opettajaa kohtaan.

Hän kun on tehnyt jo useamman lasun lapsen sairastelun takia.

Ei millään näytä ymmärtävän, että ei niillä lasuilla ole mitään parantavaa vaikutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko tuo 70 tuntia yhtäjaksoista poissaoloa? Mietin vaan kun ei meidän ovelle sossuntätejä ilmaantunut kun poika muutama vuosi sitten imuroi niin tehokkaasti kaikki flunssat ja mahataudit, että tuo 70/h/lukukausi ylittyikin jonkin verran. Ja kyseessä oli tuolloin yläasteikäinen poika.

Meille rehtori sanoi että 50 tuntia on lastensuojeluilmoituksen raja.

Varmaan jos on yhtäjaksoista. Meillä oli kuitenkin välillä koulussa kunnes taas joku pöpö iski. Huolehti kuitenkin läksyt/oppimateriaalin kavereiltaan ja opettajilta, eikä muutenkaan ole ikinä ollut mitään ongelmia, niin ehkä sitten sen vuoksi ei tullut vakavempia seuraamuksia.

Meillä on samanlainen tilanne.

Lapsi sairastelee usein. Käy välillä koulussa, mutta sairastelee usein.

Lomien aikana aina paranee paremmin, mutta kun koulu alkaa niin sairastelukierre alkaa taas uudestaan.

Syysloman jälkeen on nyt ollut pari viikkoa terveenä, mutta kauhulla odotan milloin taas nousee kuume tai iskee migreenikohtaus tai tulee jotain muuta ikävää.

Ja opettaja tehtailee lastensuojeluilmoituksia.

Olen jo harkinnut rikosilmoituksen tekemistä.

Ne ilmoitukset ovat stressaavia ja kuormittavat perhettäni aivan turhaan. Ihan kuin siinä lapsen sairastelussa ei olisi riittävästi harmia.

Nykyään pelkään aina lapsen sairastuessa, että tuleeko taas ilmoitus lastensuojeluilmoituksesta vai alkaako opettaja muuten vaan valittamaan.

Lapsi pärjää hyvin kokeissa eikä hänellä ole käytösongelmia.

Jatkuva sairastelu ei ole normaalia. Lapsella on vähintään pulmaa valkosolujen toiminnassa. Onko tutkittu vai vaan levitelty käsiä?

Ihanaa ap että sinulla on ystävät kenelle voit uskoutua tilanteesta. Se on tärkeää.

Oma tilanteeni on nyt se, että teinin väsymyksen jälkeen haimme apua turhaan. Väsyin sossujen kanssa taisteluun. Nyt on se tilanne että masentunut päihteistä huippuja hakeva nuorukaiseni joutuu laitokseen. Apua ei tullut mutta laitokseen pääsee.

Onneksi omasi pysyy kotona eikä lähde kaupungille etsimään hyvää oloa kun ei sitä muualta saa.

Minä menetin lapseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko tuo 70 tuntia yhtäjaksoista poissaoloa? Mietin vaan kun ei meidän ovelle sossuntätejä ilmaantunut kun poika muutama vuosi sitten imuroi niin tehokkaasti kaikki flunssat ja mahataudit, että tuo 70/h/lukukausi ylittyikin jonkin verran. Ja kyseessä oli tuolloin yläasteikäinen poika.

Meille rehtori sanoi että 50 tuntia on lastensuojeluilmoituksen raja.

Siis mitä? Eli jos lapsi on vaikka umpisuolileikkauksessa ja pari viikkoa sen takia pois koulusta, niin tekevät lastensuojeluilmoituksen?

Voiko tämä olla totta?

Tuohan nyt on aivan turhaa järjestelmän ylikuormittamista. Ei varmasti viranomaisilla aika riitä hoitaa oikeita ongelmatapauksia.

Puhumattakaan siitä, että mikä stressi ja häpeä voidaan tavalliselle perheelle aiheuttaa, kun tietoihin lätkäistään merkintä lastensuojeluilmoituksesta.

Onneksi minulla ei ole lapsia.

Nuo lasut ja tuntirajat koskee tietenkin luvattomia/selvittämättömiä/perusteettomia/epämääräisiä poissaoloja. Jos lapsi joutuu kuukausiksi syöpähoitoihin sairaalaan niin ei kukaan poissaololasuja tehtaile.

Sairauspoissaoloille on myös omat tuntirajat. Ja jos opettaja on kovin tunnollinen, niin tekee kyllä lasun vaikka poissaolot johtuisivat syöpähoidoista.

Sairasta. Jälleen kerran. Pitäisikö syöpäsairaan jättää syöpähoidot välistä, koska koulu?

Ja eikös pitkäaikaissairaat käy sairaalakoulua?

Syöpäsairaan ei ole tarkoitus jättää syöpähoitoja välistä. Koulun on kuitenkin varmistettava, että lapsi saa oikeasti eikä vain puheissa tarvitsemaansa hoitoa. Oppivelvollisuudesta ei saa syövän takia vapautusta. Kotiopetukseen otetulle lapselle on perheen tehtävä opiskelusuunnitelma, koska peruskoulu on suoritettava ennen kuin teini täyttää 17. Samaa tahtia ei tarvitse muiden kanssa opiskella. Koulu ei voi kuitenkaan kokonaan vapauttaa opiskeluista. Se ei ole laillista.

Öö, lähtökohta siis että vanhempi valehtelee syöpähoidoista? Onko liian vaikeaa vaikka pyytää vanhemmilta lääkärinlausuntoa tmv? Heti ensimmäisenä lasu kun ei jakseta yhtään omia hommiaan hoitaa. Toivottavasti et ole sossu, kuulostat todella kieroutuneelta.

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa ap että sinulla on ystävät kenelle voit uskoutua tilanteesta. Se on tärkeää.

Oma tilanteeni on nyt se, että teinin väsymyksen jälkeen haimme apua turhaan. Väsyin sossujen kanssa taisteluun. Nyt on se tilanne että masentunut päihteistä huippuja hakeva nuorukaiseni joutuu laitokseen. Apua ei tullut mutta laitokseen pääsee.

Onneksi omasi pysyy kotona eikä lähde kaupungille etsimään hyvää oloa kun ei sitä muualta saa.

Minä menetin lapseni.

Voimia sinulle! Surullista että apua ei tullut. Älä luovuta, sinulla on lapsi siltikin vaikka sitten huostaanotettuna! Ole lapsesi elämässä niin paljon kuin pystyt ja rakasta, se kantaa eteenpäin.❤️

Vierailija kirjoitti:

Pääseekö sossulle myös kylään?

Pääsee, sillä oli sauna kerrostalossa ja saunottiin. Syödäkin sai.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

15 vuotias. Ei hyvältä näytä tuo tilanne ollenkaan.

Jotain on nyt pahasti pielessä ja se paha on tapahtunut jo ennen tätä nykyistä ongelmaa.

Hänet täytyy saada jollakin konstilla puhumaan pahasta olostaan. Mitä hän tekee päivisin kun ei ole koulussa. Nököttää huoneessaan koko päivän ?

Minä penkosin koko huoneen ja katsoisin mitä se pitää sisällään. Ja tietokoneen tutkisin.

Olisin muutaman päivän hänen kanssaan siellä hänen huoneessaan ja tarkastelisin tilannetta, miten reagoi.

Onko teillä ollut aikaisemmin hyvä kontakti lapseen ? Milloin se loppui ja masennus alkoi ?

Kyllä tuota on yritetty psykiatrian polilla selvittää ja lääkkeitä on vaihdettu kolmesti. Keväällä poika alkoi puhumaan että tappaa itsensä, oli osastohoidossa jonkun aikaa. Nyt itsetuhoiset puheet on loppuneet mutta omatoimisuus on nollassa. Käytännössä poika makaa peiton alla, tai on puhelimella jos hyvä päivä on ja keskittyminen riittää. Haluaa olla omassa rauhassa, ei oikein syö, ei nuku kunnolla, ei peseydy..

Diagnoosi on vakava masennus.

Lapsi oli oikein sydämellinen pienenä, oikea halipoika. Puolustaa aina heikompia ja aiemmin harrasti jalkapalloa ja painia sekä kitaran soittoa. Nyt kaikki on jääneet.

Voi olla aika kaukaa haettua, mutta onko pojan varastorauta tutkittu? Minun äidillä lääkittiin masennusta epäonnistuneesti n. vuosi, ennenkuin tajusi vaatia ferritiinin tutkittavaksi. Jos ei ole koko syy, niin ainakin pahentaa, jos on liian matalat rauta-arvot. Ei vielä voi sanoa mistä/mistä kaikesta äitini masennus johtuu, kun nyt vasta aloitettu rautakuuri. Kuitenkin on paljon tapauksia, joissa "masennus" onkin ollut raudanpuutetta ja helpottanut, kun arvot on saatu ylös. Hemoglobiini ei sano varastoarvoista mitään. Siihen ei kannata luottaa.

Raudanpuute ei ilmeisesti aiheuta itsetuhoisuutta kuitenkaan

Ei varmaankaan. Mutta kai sekin on mahdollista, että pidempään jatkuneen pahan masennuksen myötä alkaa esiintyä myös itsetuhoisuutta? Kun ei enää jaksa tilannetta, eikä lääkkeet auta.

Enkä väittänytkään, että se ehdottomasti olisi ainut syy masennukseen, tai edes syy ollenkaan. Vaikuttaa kuitenkin olevan paha tilanne, eikä useammallakaan lääkekokeilulla ole saatu pojan oloa paremmaksi. Itse ehkä haluaisin tuossa tilanteessa kääntää joka kiven helpottaakseni poikani oloa. Jopa ne, jotka ei ehkä kaikkein todennäköisempiä ole.

Ei se yksi verikoe ainakaan pahemmaksi saa.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut opettajana liki 20 vuotta ja voin vain vakuuttaa, että mitään tällaista poissaolotuntimäärään perustuvaa lasu-automaattia ei ole. Kouluilla on omia tuntirajoja, jotka voivat johtaa yhteydenottoihin, palavereihin tms. Se on aivan eri asia.

Olen itse tehnyt vain muutaman lasun urani aikana, vaikka minulla on ollut kymmenittäin oppilaita, jotka ovat olleet 50 tuntia poissa lukukaudessa.

Ehkä sinun kunnassasi ei ole mitään lasu-automaattia, mutta monessa koulussa semmoinen käytäntö kuitenkin nykyään on.

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodista tehdään lasuja kun vanhempi hakee kännissä lapsen kotiin. Tai vaatteita ei ole kunnolla mukana. Kuravaatteet puuttuu kyselyistä huolimatta. Lapsella on mustelmia tai mitä näitä nyt on.

Minulla on lääkärin resepti huumaaviin lääkkeisiin. Kärsin ahdistuneisuushäiriöstä. Saatan joskus siksi vaikuttaa päihtyneeltä lasta päiväkodista hakiessa. Mutta eihän sossu lääkärin yläpuolelle voi asettua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuossa ensisijaisesti pitäisi saada lapsi kuntoon ja sitten miettiä vasta miten koulu suoritetaan. Jos on noin pahan kuuloinen masennus, ei varmaan vain pysty koulutyöhön just nyt. Toivottavasti teidän asiat selkeytyy!

Just tämä.

Tuo kouluun pakottaminen vain pahentaa tilannetta ja samoin sossujen sekaantuminen.

Ihan normaalilla älylläkin tuon voisi tajuta, ensin poika kuntoon.

Mutta eihän koululta luokkis voi tulla sinne kotiin ja lapsen terveystietoihin _normaalilla älyllään_ tsekkaamaan, että pojalle on hoitoa haettu. Eikä koulu voi tehdä siitäkään diagnoosia, että poika on liian sairas käymään koulua. Joten heidän tulee varmistaa, etteä koulua ei lyödä laimin väärin syin, eli käytännössä siis tehtävä lasu eli pyydettävä "sossuja sekaantumaan" ja toivottava, että pojan tilanne lähtee sitä kautta viimeistään hoitoon.

Kyllä kait huoltaja on ollut kouluun yhteydessä ja kertonut tilanteesta.

Ja lääkärit tekevät päätöksen mihin pojan kunto riittää.

Vanhemmilla on ihmeellisiä kuvitelmia koulun tiedonkulusta. Esimerkiksi se, että koulupsykologi tietää jotain, ei missään tapauksessa tarkoita, että kukaan muu tietäisi. Tai jos luokanvalvoja tietää, ei kukaan muu opettaja tiedä. Mitään lapsen yksityisiin terveystietoihin liittyviä asioita ei voi kertoa eteenpäin, ellei siitä tule huoltajalta suoraa pyyntöä.

Eli vanhemman täytyy oikeasti tietää, kenen haluaa asioista tietävän. Ei ole ’koulua’ joka tietää. On yksittäisiä ihmisiä, joilla ei ole lupa puhua asioista keskenään.