Lue keskustelun säännöt.
Sossut tulossa kylään lapsen poissaolojen vuoksi
Kommentit (221)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuossa ensisijaisesti pitäisi saada lapsi kuntoon ja sitten miettiä vasta miten koulu suoritetaan. Jos on noin pahan kuuloinen masennus, ei varmaan vain pysty koulutyöhön just nyt. Toivottavasti teidän asiat selkeytyy!
Just tämä.
Tuo kouluun pakottaminen vain pahentaa tilannetta ja samoin sossujen sekaantuminen.
Ihan normaalilla älylläkin tuon voisi tajuta, ensin poika kuntoon.
Mutta eihän koululta luokkis voi tulla sinne kotiin ja lapsen terveystietoihin _normaalilla älyllään_ tsekkaamaan, että pojalle on hoitoa haettu. Eikä koulu voi tehdä siitäkään diagnoosia, että poika on liian sairas käymään koulua. Joten heidän tulee varmistaa, etteä koulua ei lyödä laimin väärin syin, eli käytännössä siis tehtävä lasu eli pyydettävä "sossuja sekaantumaan" ja toivottava, että pojan tilanne lähtee sitä kautta viimeistään hoitoon.
Kyllä kait huoltaja on ollut kouluun yhteydessä ja kertonut tilanteesta.
Ja lääkärit tekevät päätöksen mihin pojan kunto riittää.Vanhemmilla on ihmeellisiä kuvitelmia koulun tiedonkulusta. Esimerkiksi se, että koulupsykologi tietää jotain, ei missään tapauksessa tarkoita, että kukaan muu tietäisi. Tai jos luokanvalvoja tietää, ei kukaan muu opettaja tiedä. Mitään lapsen yksityisiin terveystietoihin liittyviä asioita ei voi kertoa eteenpäin, ellei siitä tule huoltajalta suoraa pyyntöä.
Eli vanhemman täytyy oikeasti tietää, kenen haluaa asioista tietävän. Ei ole ’koulua’ joka tietää. On yksittäisiä ihmisiä, joilla ei ole lupa puhua asioista keskenään.
Kyllä tuossa kohtaa on koulussa pidetty verkostopalavereja jos kerran tukitoimiakin on mietitty. Turhaa mennä sen taakse että koulu ei tiedä. Koulu on istunut usein monissa palavereissa joissa oppilaan asioita käsitellään, nyökytellyt tukitoimille mutta ei ole tehnyt mitään tukitoimia, lasun vain.
Koulun suunnittelemista tukitoimista ei ole mitään hyötyä, jos lapsi ei tule kouluun. Miten "teet tukitoimia" ilman sitä lasta? Rehtori tai luokanvalvoja ovat siis mielestäni ihan aiheellisesti todenneet, että lapsi tarvitsee enemmän ja järeämpää apua kuin mitä koulu pystyy tarjoamaan.
Ja koska koulu on istunut jo monesti niissä palavereissa hoitavan tahon kanssa, ei pitäisi olla epäselvää että nuori saa hoitoa ja apua. Ei sitä tarvitse siinä kohtaa enää hommaamaan.
Koulu on istunut? Mitä ihmettä tarkoitat? Ei se opettaja, joka on ilmoituksen tehnyt, ole todennäköisesti edes kuullut palaverista. Nuo ovat täysin salassapidettäviä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä vähemmän päästää sossua puuttumaan lapsen elämään sen parempi. Meillä on lapset olleet sossun asiakkaista koko ikänsä. Kahdella vanhimmalla mielenterveysongelmia ollut lapsesta asti, mutta ovat saaneet eri tukitoimet. Tuetumpi on nykyisin asunnoton, luottotiedoton alkoholisti eikä ikää ole kuin 19v koska sossu on pääsääntöisesti estänyt kaiken järkevän eteenpäinpyrkivän toiminnan ja asettunut aina meidän esteeksi lapsen kohdalla kun on yritetty alusta asti saada asianmukaista hoitoa, koulutusta ja lääkitystä. Toinen on ollut masentuntu lapsesta asti ja lintsannut paljon koulusta. Minimaalisesti ollut tukea. Ei halua olla missään tekemisissä sossun kanssa. Asunut omillaan nyt jonkin aikaa jo, hoitaa taloutensa ja kotinsa sekä ammattiin opiskelunsa asiallisesti, haluaa katkoa loputkin yhteydet sossuun. Kun sossun hampaisiin joutuu niin se on elämä pilalla sitten ja niiltä on vaikea lastaan pelastaa. Ne oppivat siellä loisivan elämäntyylin ja koko elämä kaventuu näköalattomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Lääkäri suostuu harvoin antamaan masentuneelle lapselle tai nuorelle sellaista saikkua, jonka aikana ei koulussa tarvitsisi käydä lainkaan. Yleensä pyritään päivärytmin säilyttämiseen ja esimerkiksi lyhennettyyn koulupäivään.
Nuoren pitkä poissaolo syrjäyttää kaveripiiristä ja nuoren normaalista elämästä.
Harva asia paranee kotona yksin märehtimällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotona makaaminen on nuorellesi erittäin vaarallista. Masennuksesta ei parannuta sänkyyn piiloutumalla. Hanki hänelle todellista apua. Vielä voit tehdä jotain.
Todellista apua? Mistä sellaista saa? Ap on kertonut että pojan asiat on viety eteenpäin erikoissairaanhoitoon. Vai mitä apua meinasit?
Itsetuhoisen, pesemättömän ja vakavasti masentuneen alaikäisen paikka ei ole kotona peiton alla piilossa. Hän tarvitsee osastojakson, jonka aikana lääkitys säädetään kohdalleen, vuorokausirytmi ajoitetaan kuntoon ja terapia aloitetaan. Näitä palveluja ei saa, jos koti esittää asioiden olevan paremmin kuin ne ovat. Todellista apua pitää vaatia, sitä ei nykyään kuntien rahapulassa tarjota.
Noita palveluja ei saa, vaikka yrittäisikin. Tai sitten nuori saattaa päästä osastolle muutamaksi viikoksi, mutta joutuu sieltä ulos, vaikkei tilanne olisi mitenkään merkittävästi parantunut, koska jonossa on liuta yhtä huonokuntoisia nuoria odottamassa osastolle pääsyä. Ei vakavasti masentuneita saada lyhyillä osastopätkillä kuntoon, siellä käytännössä vain vahvistetaan, että vanhempien ja nuoren kertomukset voinnista on totta.
Suomessa ei ole mitään muita nuorten pitkäaikaishoitopaikkoja kuin lastensuojelulaitokset, joihin pääseminen vaatii käytännössä huostaanoton. Sinänsä nuo laitokset varmasti tekevät ihan hyvää työtä, mutta nuorille soisi olevan ihan oikeaa julkistakin hoitoa tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkäri suostuu harvoin antamaan masentuneelle lapselle tai nuorelle sellaista saikkua, jonka aikana ei koulussa tarvitsisi käydä lainkaan. Yleensä pyritään päivärytmin säilyttämiseen ja esimerkiksi lyhennettyyn koulupäivään.
Nuoren pitkä poissaolo syrjäyttää kaveripiiristä ja nuoren normaalista elämästä.
Harva asia paranee kotona yksin märehtimällä.
Jos on paha masennus, hyvä jos pystyy vaihtamaan itsensä tuolista sohvalle istumaaan.
Koulunkäynti pahimmissa tapauksissa mahdotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
15 vuotias. Ei hyvältä näytä tuo tilanne ollenkaan.
Jotain on nyt pahasti pielessä ja se paha on tapahtunut jo ennen tätä nykyistä ongelmaa.
Hänet täytyy saada jollakin konstilla puhumaan pahasta olostaan. Mitä hän tekee päivisin kun ei ole koulussa. Nököttää huoneessaan koko päivän ?
Minä penkosin koko huoneen ja katsoisin mitä se pitää sisällään. Ja tietokoneen tutkisin.
Olisin muutaman päivän hänen kanssaan siellä hänen huoneessaan ja tarkastelisin tilannetta, miten reagoi.
Onko teillä ollut aikaisemmin hyvä kontakti lapseen ? Milloin se loppui ja masennus alkoi ?
Kas näin tuhotaan loputkin mahdollisuudet saada kontakti nuoreen. Nuorelle on helpotus päästä vaikka sinne lastenkotiin tuollaisen vanhemman vaikutuspiiristä. Ahdista toki jo valmiiksi pahoinvoiva, pahimmassa teini-iässä oleva nuori seinää vasten ja vie häneltä yksityisyys, lopputulos on varmasti hyvä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuossa ensisijaisesti pitäisi saada lapsi kuntoon ja sitten miettiä vasta miten koulu suoritetaan. Jos on noin pahan kuuloinen masennus, ei varmaan vain pysty koulutyöhön just nyt. Toivottavasti teidän asiat selkeytyy!
Just tämä.
Tuo kouluun pakottaminen vain pahentaa tilannetta ja samoin sossujen sekaantuminen.
Ihan normaalilla älylläkin tuon voisi tajuta, ensin poika kuntoon.
Mutta eihän koululta luokkis voi tulla sinne kotiin ja lapsen terveystietoihin _normaalilla älyllään_ tsekkaamaan, että pojalle on hoitoa haettu. Eikä koulu voi tehdä siitäkään diagnoosia, että poika on liian sairas käymään koulua. Joten heidän tulee varmistaa, etteä koulua ei lyödä laimin väärin syin, eli käytännössä siis tehtävä lasu eli pyydettävä "sossuja sekaantumaan" ja toivottava, että pojan tilanne lähtee sitä kautta viimeistään hoitoon.
Kyllä kait huoltaja on ollut kouluun yhteydessä ja kertonut tilanteesta.
Ja lääkärit tekevät päätöksen mihin pojan kunto riittää.Vanhemmilla on ihmeellisiä kuvitelmia koulun tiedonkulusta. Esimerkiksi se, että koulupsykologi tietää jotain, ei missään tapauksessa tarkoita, että kukaan muu tietäisi. Tai jos luokanvalvoja tietää, ei kukaan muu opettaja tiedä. Mitään lapsen yksityisiin terveystietoihin liittyviä asioita ei voi kertoa eteenpäin, ellei siitä tule huoltajalta suoraa pyyntöä.
Eli vanhemman täytyy oikeasti tietää, kenen haluaa asioista tietävän. Ei ole ’koulua’ joka tietää. On yksittäisiä ihmisiä, joilla ei ole lupa puhua asioista keskenään.
Kyllä tuossa kohtaa on koulussa pidetty verkostopalavereja jos kerran tukitoimiakin on mietitty. Turhaa mennä sen taakse että koulu ei tiedä. Koulu on istunut usein monissa palavereissa joissa oppilaan asioita käsitellään, nyökytellyt tukitoimille mutta ei ole tehnyt mitään tukitoimia, lasun vain.
Voi hyvänen aika. Et oikeasti tajunnut. ’Koulu’ nyökytellyt??? Siellä on ollut joku ihminen, jolla ei ole mitään lupaa kertoa esim muille opettajille, mitä palaverissa puhutaan. Tai jos paikalla on psykologi/kuraattori, ei kukaan opettaja tiedä mitään. Tukitoimista kerrotaan niille, joille asia kuuluu, mutta voi olla, että edes luokanvalvoja ei tiedä syytä tukitoimille, eikä yhtään, mikä oppilaalla on hätänä. Lainsäädäntö on tässä erittäin tiukka. Mitään sisäistä tiedonkulkua oppilashuollollisissa asioissa ei koulussa saa olla. Edes rehtorille ei saa kertoa, elleivät vanhemmat ole antaneet erikseen lupaa.
Joten jos haluatte oikeasti koulun henkilökunnan tuen, laittakaa wilmaviestiä jokaiselle ihmiselle, jonka haluatte lasta ymmärtävän, henkilökohtaisesti, ja kertokaa, mikä on hätänä. Muuten olettakaa, että vain se henkilö, jolle asia on kerrottu, tietää siitä. Mitään ’koulun’ tietoisuutta ei ole eikä saa olla.
Luokanopettaja, erityisopettaja ja rehtori olivat meidän lapsen palaverissa, lisäksi siellä oli sairaalakoulun opettaja, psykiatrinen sairaanhoitaja ja psykiatri.
Luokanopettaja laittoi kaikille lasta opettaville opeille( joita on yläkoulussa jo paljon!) viestin sovituista tukitoimista.
Ja tekivät lasun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota ap hyvänä asiana, jospa se lasu vauhdittaisi hoitoonpääsyn. Toivotaan niin.
Voimia raskaaseen syksyyn!
Älkää älkää älkää päästäkö sossuja elämäänne tai antako koneiston aivopestä ja höynäyttää teitä.
Toki joillakin harvoilla on syytä tehdä mitä vain mutta huostaanotot ja koneiston kyttäys harvoin auttavat.
Lukekaa myös gradu.
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/hukassa-huostassa/?_ga=2.90502…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pojan tilanne vaikuttaa akuutilta, onko hänellä siis lääkärin todistus poissaoloistaan? Jos on niin en ymmärrä miksi koululla olisi velvollisuus tehdä lasu, sillä sairaus on luvallinen poissaolo, eikö?
Miten ihmiset eivät ymmärrä tätä yksinkertaista asiaa, että koulusta ei tehdä lasua rangaistukseksi poissaoloista vaan sen varmistamiseksi, että on jokin taho, joka seuraa lapsen vointia, vanhempien jaksamista ja pyrkii varmistamaan, että perhe saa apua. Eihän niin voi toimia, että sairaslomapaperi muka riittää. Eihän se tarkoita esimerkiksi sitä, että lapsi saisi hoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Ota ap hyvänä asiana, jospa se lasu vauhdittaisi hoitoonpääsyn. Toivotaan niin.
Voimia raskaaseen syksyyn!
Minun veljeni oli masentunut vakavasti teininä. Yritti kahdesti itsemurhaa, joten tuo ei ole leikin asia. Masennus on ihan oikea sairaus, ja taitaa olla vielä melko tappava, eli se on otettava tosissaan.
Veli selvisi masennuksesta silloin, mutta toistuvat kroonistuneet masennukset kiusaavat häntä edelleen. Hän on saanut sähköjohtoja ja kaikki mahdollinen käyty monesti läpi, mutta masennus ei vaan hellitä. Nyt veli on jo yli kolmekymppinen eikä ole saanut yhtään tutkintoa valmiiksi kun aina on sairastunut ja koulu jää kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojan tilanne vaikuttaa akuutilta, onko hänellä siis lääkärin todistus poissaoloistaan? Jos on niin en ymmärrä miksi koululla olisi velvollisuus tehdä lasu, sillä sairaus on luvallinen poissaolo, eikö?
Miten ihmiset eivät ymmärrä tätä yksinkertaista asiaa, että koulusta ei tehdä lasua rangaistukseksi poissaoloista vaan sen varmistamiseksi, että on jokin taho, joka seuraa lapsen vointia, vanhempien jaksamista ja pyrkii varmistamaan, että perhe saa apua. Eihän niin voi toimia, että sairaslomapaperi muka riittää. Eihän se tarkoita esimerkiksi sitä, että lapsi saisi hoitoa.
Siksi sitä ei varmaan ymmärretä, koska se on naurettava. Ei kukaan täyspäinen opettaja tee lasua oppilaasta jolla poissaoloja on 50 ja opettaja viikko sitten istunut verkostopalaverissa, jossa psykiatri on kertonut hoidosta ja on kirjoittanut oppilaalle sairaslomaa sekä on sovittu seuraavasta kontrollipalaverista muutaman viikon päähän.
Voimia ap:n perheelle ja lapselle. Toivottavasti saatte lasun kanssa käytyä läpi tilanne ja löydätte parhaimman ratkaisun. Nää on kovin yksilökohtasia kokemuksia, on olemassa hyviä ja vähemmän hyviä sosiaalityöntekijöitä. Itselläni on kokemusta molemmista omassa lapsuudessani. Hyvin näytelleet vanhemmat ei asiaa auttanu ollenkaan.
Tiedän, että rahan takia on käytävä töissä, jotta saa laskut maksettua. Oletko kuitenkin miettinyt, onnistuisiko töiden järjestely jotenkin toisella tapaa, että voisit olla enemmän lapsesi kanssa aamupäivät tai hetkeksi aikaa siirtyä osa-aikaiseksi? Onko toista vanhempaa jakamassa arkea?
Tuo ferritiiniasia oli ihan hyvä pointti jollain, vaikka ei varmasti ratkaise kaikkia. Olen itselläni juuri tutkituttanut laajan verenkuvan, jossa tutkittiin koko vitamiini- ja hivenainetasapaino. Siellä oli heittoja mm. Ferritiinissä, d-vitamiinissa ja jodissa. Aloin popsimaan vitamiineja purkista tukemaan ruokavaliotani ja olo on kohentunut todella paljon kuukauden aikana. En siis ole kokenut itseäni erityisen masentuneeksi, mutta melankoliseksi ja todella väsyneeksi. Liikunta ei virkistänyt, eikä tehnyt hyvää oloa ennen lisäravinteita. Nyt on paljon parempi.
Kannattaa siispä pitää tämäkin korvan takana, vaikka mitään isompaa pelastusta en näistä voi luvata. Netistä saa paljon tietoa ihmiskehon toiminnasta, hormooneista, suoliston terveyden vaikutuksesta mieleen, jne. Musta on hurjaa, että nuorelle on vaihdettu lääkkeitä jo kolmesti, vaikka monissa tutkimuksissa on selvinnyt, että mielialalääkkeet alle 25-vuotiailla voi olla todella vahingollisia ja muuttaa aivojen hermoratoja pysyvästi.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojan tilanne vaikuttaa akuutilta, onko hänellä siis lääkärin todistus poissaoloistaan? Jos on niin en ymmärrä miksi koululla olisi velvollisuus tehdä lasu, sillä sairaus on luvallinen poissaolo, eikö?
Miten ihmiset eivät ymmärrä tätä yksinkertaista asiaa, että koulusta ei tehdä lasua rangaistukseksi poissaoloista vaan sen varmistamiseksi, että on jokin taho, joka seuraa lapsen vointia, vanhempien jaksamista ja pyrkii varmistamaan, että perhe saa apua. Eihän niin voi toimia, että sairaslomapaperi muka riittää. Eihän se tarkoita esimerkiksi sitä, että lapsi saisi hoitoa.
Siksi sitä ei varmaan ymmärretä, koska se on naurettava. Ei kukaan täyspäinen opettaja tee lasua oppilaasta jolla poissaoloja on 50 ja opettaja viikko sitten istunut verkostopalaverissa, jossa psykiatri on kertonut hoidosta ja on kirjoittanut oppilaalle sairaslomaa sekä on sovittu seuraavasta kontrollipalaverista muutaman viikon päähän.
Psykiatrin kirjoittama saikku ei lasta tai nuorta paranna. Lastensuojelun tehtävä on varmistaa, että terapiat ym. lähtevät käyntiin. Koulun tehtävä on varmistaa, että vanhemmat hoitavat masentuneen lapsen koulukuntoiseksi mahdollisimman pian. Yleensä vanhempi ei siihen ilman apua pysty. Apua saa lastensuojelun kautta.
Vierailija kirjoitti:
Noilla lastensuojeluilmoituksilla voi pyyhkiä peffansa. Meidän teinistä on taas kolmen päivän sisällä tehty 3 lasua, mihinkään ne ei johda. Kerran kävi sossut kotona toteamassa, kuinka on iso ja hieno koti ja lapsella oma iso huone. Eli heidän mielestään kaikki on hyvin.
Silti lapsi käyttää aineita. Maanantaina vasta päästään juttelemaan, lapsi ollut monta päivää sekaisin ja itse toivon, ettei tulisi enää kotiin riehumaan. Täällä ei vaan teineille ole mitään apua paitsi virka-aikana. On soitettu sosiaalipäivystykset ja kaikki läpi. Jokainen sanoo samaa. Koittakaa kestää.
Voimia & jaksamisia näin aluksi, tunnistan ongelmanne. Olen itse ollut huumenuori juuri hyvätuloisesta perheestä. Sosiaaliviranomaiset eivät tunnista ongelmaa, jos kulissit on heidän mielestään kunnossa ja vanhempia kehotetaan vain kestämään tilanne. Aivan yhtä neuvoton on päihdesairaan äiti, oli tuloluokka mikä hyvänsä. Riippuvuussairaus on demokraattinen, yleensä paljon omasta tahdosta riippuvaa hoitoa parantuakseen vaativa ongelma.
Oman kokemukseni perusteella neuvoisin puhumaan lapsellesi elämästä. Mitä hän haluaa elämältä? Ymmärtääkö hän mihin hänen valintansa vievät?
Ymmärtääkö, että ne keinot mitä käyttää ongelmiinsa eivät toimi eivätkä ne tule koskaan toimimaan. Pysy tukena, jos hän haluaa apua.
Pidä hänet kotona niin pitkään kuin kumpikaan teistä jaksaa. Laitoksessa luodaan kontaktit ja saadaan huonoa seuraa. Katkolla tutustutaan käyttäjiin ja jos hän jatkaa polullaan hän tulee menettämään yksi kerrallaan kaiken mitä hän toivoo elämältään.
Muista että se sekaisin oleva poika on kuitenkin lapsesi. Sairaus saa käyttäytymään vastenmielisesti. Sairaus puhuu hänessä.
Hae apua mielenterveyden puolelta. Hae tukea itsellesi. Vertaistukea, mitä vain saat.
Ja kerro pojallesi, että autat häntä kaikin tavoin hoitamaan sairauttaan, mutta et ole se ihminen joka mahdollistaa käyttämisen. Kun motivaatio herää vie hänet kauas huumeporukoista. Toivoa on ja löydät vielä lapsesi jälleen. Paljon voimia lähetän polullenne. Terveisin entinen iv-käyttäjä
No, toivottavasti eivät kuitenkaan huostaan ota lastasi...
Tupatarkastushan tulee vasta epäilyttävien asioiden (liiallinen alkoholin juonti, lapsen fyysinen kurittaminen tms.) tultua ilmi.
Voimia! -Ohikulkija
Vierailija kirjoitti:
Mitä vähemmän päästää sossua puuttumaan lapsen elämään sen parempi. Meillä on lapset olleet sossun asiakkaista koko ikänsä. Kahdella vanhimmalla mielenterveysongelmia ollut lapsesta asti, mutta ovat saaneet eri tukitoimet. Tuetumpi on nykyisin asunnoton, luottotiedoton alkoholisti eikä ikää ole kuin 19v koska sossu on pääsääntöisesti estänyt kaiken järkevän eteenpäinpyrkivän toiminnan ja asettunut aina meidän esteeksi lapsen kohdalla kun on yritetty alusta asti saada asianmukaista hoitoa, koulutusta ja lääkitystä. Toinen on ollut masentuntu lapsesta asti ja lintsannut paljon koulusta. Minimaalisesti ollut tukea. Ei halua olla missään tekemisissä sossun kanssa. Asunut omillaan nyt jonkin aikaa jo, hoitaa taloutensa ja kotinsa sekä ammattiin opiskelunsa asiallisesti, haluaa katkoa loputkin yhteydet sossuun. Kun sossun hampaisiin joutuu niin se on elämä pilalla sitten ja niiltä on vaikea lastaan pelastaa. Ne oppivat siellä loisivan elämäntyylin ja koko elämä kaventuu näköalattomaksi.
Sossun syytä kaikki... eiku :D
Minäkin lintsasin helvetisti yläasteella ollessa. Ei meille mitään sossuja tullu.
Ne lastensuojelun työntekijät yrittää auttaa teitä. Kannattaa vaan avoimesti kertoa ongelmista ja näyttää lapsen diagnoosit. Apua teidän pitäis saada nyt psykiatrian puolelta. Vakava masennus ja ahdistus lamaa toimintakykyä. Tsemppiä teille!
Voi hyvänen aika. Et oikeasti tajunnut. ’Koulu’ nyökytellyt??? Siellä on ollut joku ihminen, jolla ei ole mitään lupaa kertoa esim muille opettajille, mitä palaverissa puhutaan. Tai jos paikalla on psykologi/kuraattori, ei kukaan opettaja tiedä mitään. Tukitoimista kerrotaan niille, joille asia kuuluu, mutta voi olla, että edes luokanvalvoja ei tiedä syytä tukitoimille, eikä yhtään, mikä oppilaalla on hätänä. Lainsäädäntö on tässä erittäin tiukka. Mitään sisäistä tiedonkulkua oppilashuollollisissa asioissa ei koulussa saa olla. Edes rehtorille ei saa kertoa, elleivät vanhemmat ole antaneet erikseen lupaa.
Joten jos haluatte oikeasti koulun henkilökunnan tuen, laittakaa wilmaviestiä jokaiselle ihmiselle, jonka haluatte lasta ymmärtävän, henkilökohtaisesti, ja kertokaa, mikä on hätänä. Muuten olettakaa, että vain se henkilö, jolle asia on kerrottu, tietää siitä. Mitään ’koulun’ tietoisuutta ei ole eikä saa olla.