Suutuinko suotta? Miehen käsitys viettelystä..
Vietimme viikonloppua yhdessä, kiirettä on ollut ja lauantai-iltana uni painoi silmiä. Siinä viiniä ja toisiamme nautiskellen mies totesi, että saat vietellä minut aamulla ja silloin meillä ei ole kiire minnekään. Kuulosti todella hyvältä, sitten nukkumaan ja yöllä heräsin puhelimen ääneen. Tunnistin sen miehen puhelimeksi, joten en noussut katsomaan. Siinä amuyöllä heräillessämme mainitsin asiasta ja helliminen ja viettely jäivät siihen, kun mies halusi nähdä, kuka oli häntä tavoitellut. Kaveri oli yöllä soittanut ja ilmoittanut tulevansa hakemaan aamulla tarvikkeita jänisjahtiin ja mies lupasi antaa nämä.
Porukka saapui aamulla kello viisi ja mies kutsui heidät vielä sisälle, sitten siinä naukattiin vielä muutama hömpssy ja tunnin päästä minun mittani tuli täyteen. Puin vaatteet päälle ja keräsin tavarani, ja lähdin.
Miehen mielestä suutuin ihan turhasta, koska olisihan meillä vielä ollut aikaa. Minun mielestä hän olisi voinut työntää tarvikkeet oven raosta ja toivottaa porukalle hyvää matkaa, eikä kutsua heitä sisälle viettämään aikaista aamua hänen seurassaan.
Minusta on nyt tuntunut siltä, ettei minulla oikeasti taida olla paikkaa hänen elämässään, jos tuo on se, mitä hän tarkoittaa viettelyllä. Vai olenko pikkumainen ja suutuin turhasta?
Kysymyksessä ei suinkaan ole mikään teinipoika, vaan ihan keski-ikäinen mies, mutta käytös antaa kyllä olettaa jotain vallan muuta.
Kommentit (110)
No jos tuosta vedät herneet nokkaan, niin ennustan liitollenne lyhyttä ikää.
Tyypillinen tilanne, josta nainen kehittää päässään aivan käsittämättömän elämää suuremman draaman ”minulla ei ole paikkaa hänen elämässään” ja mies ei ehkä edes tajua mitä tapahtui.
Huutonaurua naisten typerryttävälle draamalle
No joo, ymmärrän sua, mutta miestäsikin.
Jotenkin tää koko kuvio naurattaa mua, ihan hyväntahtoisesti vaan, tarkennan.
Onko kaikki pakko ottaa niin vakavasti? Elämässä sattuu ja tapahtuu. Jos toi tapaus ylittää kipukynnyksesi, älä ala parisuhteeseen kenenkään kanssa. Paljon pahempaakin on meinaan sitten pitkässä suhteessa luvassa.
Aamulla lisää viinaa viideltä kavereiden kaa. Joo ei jatkoon,ryyppyporukat pyörii nurkissa.
Opetus: älä sano miehelle, että hänen puhelimeensa tuli viesti, jos et halua hänen sitä lukevan. :D
Oletteko alkoholisteja? Kuka alkaa juomaan viinaa aamuviideltä 😐?!
Heti aamusta ryyppäämään?
Ihan mies sinulla.
No en tiedä, mutta en haluais mitään äijäporukkaa kotiini aamuyöllä hömpsyttelemään
Metsälle menevät ottavat hömpsyjä aamuviideltä? :O Kuski varmaan isoimmat hömpsyt.
Vierailija kirjoitti:
No joo, ymmärrän sua, mutta miestäsikin.
Jotenkin tää koko kuvio naurattaa mua, ihan hyväntahtoisesti vaan, tarkennan.
Onko kaikki pakko ottaa niin vakavasti? Elämässä sattuu ja tapahtuu. Jos toi tapaus ylittää kipukynnyksesi, älä ala parisuhteeseen kenenkään kanssa. Paljon pahempaakin on meinaan sitten pitkässä suhteessa luvassa.
Äh, kannattaa vaan valita kunnon mies niin ei tule tommoisia tilanteita tai mitään pahempaa.
Sinua harmittaa vain viettelyt, kun porukat ryyppäävät aamu viideltä?
Mielestäni olisi kyllä ansainnut tuon aamun, kun miettii kuinka vähän niitä meillä ylipäätään on, elämme siis etäsuhteessa, vielä ainakin toistaiseksi. Kaverit ovat hänen likellä vuoden jokaisena päivänä, joten eikö nyt olisi ollut aika sanoa, että ei sovi.
Nyt saa sitten viettää sekä aamut, että illat ryhmä rämän kanssa.
Onhan tuo hiukan ylinäyteltyä, ettei ole paikkaa hänen elämässään, mutta kun sen lauantaipäivän oli jo tuon porukan kanssa metsällä pyörinyt, niin mikä pakko sitä on vielä jatkaa.
Tarina kyllä kertoo, ettei jänisjahdista mitään tullut, vaan tämä porukka oli sitten lähtöni jälkeen vetäynyt kukin omaan pesäänsä viettämään krapulapäivää.
Ap.
Eii kyse on vähän enemmästäkin. Ehkä te ette ole toisillenne se unelmapuoliso.
Porukka menossa jänismetsälle ja tietysti autolla, otetaan hömpssyjä? Ei jatkoon, kännimetsästysporukat ovat metsästysharrastuksen pohjasakkaa ja siihen porukkaan ei ole luottamista. Metsästys ja alkoholi eivät sovi samaan hetkeen, metsästysartikkeleiden käsittely ja kännääminen on leväperäistä toimintaa. Ja autolla mennään.
Vierailija kirjoitti:
Eii kyse on vähän enemmästäkin. Ehkä te ette ole toisillenne se unelmapuoliso.
Vähän tuntuu siltä. Itse en metsästä, enkä ymmärrä tätä kulttuuri sitten pätkääkään.
Kuulostaa tietysti uskomattomalta, mutta sitä se kyllä sivullisen silmissä onkin.
Joskus vain tuntuu, että kaverit menevät kevyesti minun edelle ja minä en saisi siihen edes reagoida, tyytyä vain kohtalooni.
Nyt olen päättänyt pitää vähän taukoa koko suhteeseen ja miettiä onko vain kaikkien kannalta parempi antaa periksi.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo, ymmärrän sua, mutta miestäsikin.
Jotenkin tää koko kuvio naurattaa mua, ihan hyväntahtoisesti vaan, tarkennan.
Onko kaikki pakko ottaa niin vakavasti? Elämässä sattuu ja tapahtuu. Jos toi tapaus ylittää kipukynnyksesi, älä ala parisuhteeseen kenenkään kanssa. Paljon pahempaakin on meinaan sitten pitkässä suhteessa luvassa.
Äh, kannattaa vaan valita kunnon mies niin ei tule tommoisia tilanteita tai mitään pahempaa.
Kuule, ihanaa että olet vielä naiivi (ja nuori?). Mutta kaksi ihmistä keskenään, joilla kummallakin (kaikilla) on huonot puolensa, keskenkasvuisuutensa, kipuilunsa, heikkoutensa.
Parisuhde on kova koulu. Siinä hiotaan ja hioiudutaan itsekin, eikä se todellakaan tule olemaan helppoa. Siinä ei klo 05 aamuhömpsy tunnu enää miltään, kun kokee kaikkea muutakin.
Enkä nyt edes puhu mistään väkivaltaisista tai alkoholisteista tai pettäjistä. Sellaisia miehiä mullakaan ei ole koskaan edes ollut, jotkut joutuvat niinkin pahaan jamaan.
Anteeksi nyt vaan mutta sana halveksunta kuvaa parhaiten mitä ajattelen humalaisesta metsästäjästä, ei sovi samaan hetkeen. En pidä miehenä ollenkaan.
No aika suotta suutuit kyllä. :)