Lue keskustelun säännöt.
Syömishäiriöliitto kritisoi Pippa Laukkaa ja OMS-ohjelmaa
29.10.2018 |
En ole hirveästi seurannut Pippa Laukan uraa, mutta tiedän että hänet valittiin syömishäiriöliiton (SYLI) kummiksi joitain vuosia sitten. Olen myös lukenut Laukan artikkelin, jossa hän kertoi omasta pitkästä syömishäiriötaustastaan.
Siksi olinkin hieman yllättynyt kun kuulin hänen lähteneen Olet mitä syöt-ohjelmaan juontajaksi. Katsoin aikoinaan ohjelman brittiversiota ja se ainakin oli todella negatiivinen ohjelma. Tätä Suomen versiota en ole katsonut, mutta lukemani perusteella formaatti on sama.
Osallistujien ulkonäköä kommentoidaan negatiiviseen sävyyn ja ohjelmassa on inhottava pilkallinen pohjavire.
Pitkään syömishäiriötä sairastaneena olen surullinen siitä, että tällaisia ohjelmia tehdään. Mielestäni SYLI kritisoi ohjelmaa ihan aiheesta. Ja sanottakoon, etten itse pidä ylipainoa normaalina eikä mielestäni ylipainoa pitäisi yrittää "normalisoida" mitä jotkut tahot tuntuvat yrittävän.
Minua tässä ohjelmassa ärsyttää se kuinka mustavalkoista maailmankuvaa se koettaa maalata. Ettei olisi ok silloin tällöin herkutella ja että jos on ylipainoa siitä pitää päästä nopeasti eroon keinolla millä hyvänsä. Mielestäni nuo eivät ole hyviä ja terveitä ohjeita vaan ensisijaisesti pitäisi pyrkiä ruokavaliossaan tasapainoisuuteen. Jos ylipainoa on niin sen karistamisessa nopeat keinot harvoin toimivat. Itse kummastelen sitä, että entinen syömishäiriöinen on lähtenyt tällaiseen ohjelmaan mukaan. Mitä ajatuksia tämä teissä herättää?
Kommentit (201)
Jos asioita ei saa sanoa suoraan sillä perusteella että joku voi loukkaantua, pian ei voi sanoa mitään.
Sori nyt vaan naiset. Joo, sanon naiset, koska joka kerta kun halutaan rajoittaa sananvapautta tai sitä mitä on sopivaa sanoa, rajoittajina ovat aina naiset. Miesten palstoilla ei ole tuhannen sanan listoja joista kommentit lähtevät ylläpidon hyväksyttäviksi (=sensuroitaviksi).
Propsit Pippa Laukalle. Jokainen täysjärkinen tietää ettei ohjelmaformaattiin kuulu päiden silittely. Jos ei miellytä, älä osallistu tai katso. Jos katsoit vahingossa, sulje telkkari, niele kiukkusi ja deal with it.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On nähty mitä näille laihdutusohjelmiin osallistujille tapahtuu ohjelman päättymisen jälkeen tai viimeistään pari vuotta sen jälkeen (esim. ne Jutan ohjelmat). Kilot tulee korkoineen takaisin ja suhde ruokaan on entistä häiriintyneempi. Jos tunnesyömisen syitä ei käsitellä siitä ei pääse eroon. Ja kun siihen varsinkaan ei mitkään kurikuurit auta. Kävi niin sääliksi tuota naista, kun väsyneenä, monta yötä valvoneena ja kroppa rikki piti vain suorittaa liikuntaa ja hyppiä trampoliinilla. Järkyttävää, kun miettii jo mitä pysyviä fyysisiä vammoja tuostakin voi tulla. Mitä tapahtuu kun kuuri loppuu? Jos hän ei ole käsitellyt niitä asioita, jotka lihomiseen ja masennukseen johtivat, ne tulevat takaisin. Tapojen muuttamisella päästään vain tietyn matkaa eteenpäin, myös syvällisempää työskentelyä on tehtävä kun halutaan pysyvää muutosta.
Syömishäiriöliiton kannanotto oli täyttä asiaa.Mielenkiintoista, että täällä säälii naista vaikka kuinka moni muu, mutta nainen itse ei nähnyt metodeissa ongelmaa, päinvastoin sai pidemmänkin muutoksen aikaan ja oli tyytyväinen. Monet uhriutujat täällä ulisee, et väärin tehtiin. Miksi ette kunnioita naisen omaa kantaa? Miksi luulette tietävänne paremmin kuin nainen itse??
En mä ainakaan kritisoi yhtäkään tuohon formaattiin osallistujaa. Mun mielestä on myös hyvin luonnollista olla puolustuskannalla, kun on itse lähtenyt tuohon mukaan, ja "saanut tuloksia".
Kysymys on isommasta kuvasta: mitä nuo formaatit yleisesti tekevät ihmisille, mitä tuollainen laihdutustapa tutkitusti tekee ihmisille. Ja itse asiassa tämänkin naisen " onnistuminen" nähdään vasta vuoden-viiden päästä. Tilastollisesti ( ja tutkimuksesta riippuen) näin laihduttaneista 80-98% saa kilonsa takaisin. Toivottavasti hän kuuluu siihen pieneen vähemmistöön, jolle niin ei käy.
Väitätkö, ettei ihminen voi olla aidosti iloinen siitä muutoksesta, jossa on onnistunut? Kaikki on vain kasvojen säilyttämiseksi puolustuskannalla olemista? En tiedä milloin jakso on kuvattu, mutta ainakin nyt positiivinen vire näytti jatkuvan.
En tietenkään väitä. Mutta tuo siinä just on se kaksiteräinen miekkakin: kun on tehnyt oikeasti valtavan työn muutoksen eteen, ja se ON selkänahasta revittyä ja itsekurilla kuorrutettua, myös siinä kohtaa kun homma alkaa kyntämään, sitä syyttää itseään.
Vaikka oikeasti syynä on ne huonot metodit ja aivan liian nopea tahti, jolla muutos on tehty. Nopea muutos tutkitusti herättää elimistössä melkoisen vahvoja vastamekanismeja, joille ei oikein voi edes mitään. Niistä johtuu juuri jojo-ilmiö ja se, että hirveän harva onnistuu pysyvässä painonhallinnassa.
Varsinkin jos taustalla on vielä paljon laihdutuskuureja jo valmiiksi, on tosi todennäköistä, että elimistö on tosi herkillä käynnistämään kyseiset vastatoimet.
Vierailija kirjoitti:
Jos asioita ei saa sanoa suoraan sillä perusteella että joku voi loukkaantua, pian ei voi sanoa mitään.
Sori nyt vaan naiset. Joo, sanon naiset, koska joka kerta kun halutaan rajoittaa sananvapautta tai sitä mitä on sopivaa sanoa, rajoittajina ovat aina naiset. Miesten palstoilla ei ole tuhannen sanan listoja joista kommentit lähtevät ylläpidon hyväksyttäviksi (=sensuroitaviksi).
Propsit Pippa Laukalle. Jokainen täysjärkinen tietää ettei ohjelmaformaattiin kuulu päiden silittely. Jos ei miellytä, älä osallistu tai katso. Jos katsoit vahingossa, sulje telkkari, niele kiukkusi ja deal with it.
Kuinka paljon sua auttaa se, että sulle hoetaan asioita, jotka jo tiedät? Ihan mielenkiinnosta. En tiedä mikä on sulle elämässä heikko kohta ( jokaisella on joku), mutta etkö oikeasti tiedä ja tajua sitä?
Jos vaikka herkästi juot liikaa, niin auttaako sua oikeasti se, että joku tulee sulle sössöttämään, että sä muuten juot liikaa, se on sitten huono juttu? Kuolet vielä siihen, ja näytät huonoa esimerkkiä muillekin!
An mä arvaan: ei auta. Miksi siis kuvittelet, että itsestäänselvyyksien latelu auttaa jotakuta toista? Ai niin, koska sä tietysti ajattelet, että se toinen on TYHMÄ kun ei osaa hallita sellaista asiaa, missä sä pärjäät.
Tekisi mieli kommentoida Pipalle instaan tai missä ikinä somettaakaan: "Mikä ihana soutuvene! T: valtamerilaiva"
:D Oikeasti, tyyppi ammentaa vielä keski-ikäisenä lääkärinä (!) retoriikkansa hiekkalaatikolta! Uskomatonta käytöstä, eipä muuten tullut yllätyksenä tuo missikisoihin haku ja mallina työskentely.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimusten mukaan pikadieetit eivät ole millään lailla hyvä tai pitkäkestoinen ratkaisu painonhallintaan. Tylytys, syyllistäminen ja muu konfrontointi eivät yleensä toimi hyvinä keinoina saada ihmistä motivoitumaan elämänmuutokseen, pahmimmillaan painavat hänet vain syvemmälle poteroonsa ja epätoivoon. Ihan sama, vaikka jonkun mielestä laihdutus vaatii vain itsekuria ja psyykkisten tekijöiden huomiointi on lässytystä, tutkimustieto kuitenkin osoittaa, että sensitiivinen, empaattinen ja syyllistämätön tuki auttaa parhaiten elämänmuutoksessa. Kyse ei ole itsekurista ja kieltäytymisestä, kyse on uusien rutiinien omaksumisesta ja arjen vähittäisestä muuttamisesta. Kieltäytyminen ja pikadieetit johtavat repsahtamisiin, motivaatiopulaan ja ahdistukseen. Asiaan pitää asennoitua uusien tapojen opiskelusta, joka on prosessi, eikä siinä tapahdu epäonnistumisia, vain erilaisia oppimistilanteita. Minkä tahansa rutiinin muuttaminen on vaikeaa, meillä monilla on joku tapa, josta haluaisimme eroon tai jonka haluaisimme osaksi arkeamme. Ei se niin vain käy.
Lääkäri saa ja lääkärin pitää puhua ylipainosta. Sävy on kuitenkin tärkeä - kyse on monesti arasta asiasta, paasaaminen tai typerä vitsailu ei auta ollenkaan. Lisäksi on ihan tyhjänpäiväistä todeta, että "olet ylipainoinen ja se on terveysriski, laihduta", jos mitään tukitoimia ei ole tarjolla. Saman tien voi olla sanomatta. Perusterveydenhuoltoon tarvittaisiin reilusti nykyistä enemmän ravitsemusterapeuttien palveluita ja painonhallintaryhmiä. Henkilökuntaa pitäisi kouluttaa niin, että olisi tarjota apua yksilöllisten elintapamuutosten löytämisessä - ei vaan samaa "liiku enemmän ja syö salaattia" -mantraa kaikille. Pitäisi voida seurata tilannetta ja tarjota tukikäyntejä, koska elämäntapamuutoksen toteuttaminen yksin on liikaa vaadittu. Nykyisessä systeemissä painoa pudottava jää aika yksin.
Niin ja vaikka joku väitti ihan tutkimuksissa todetun, että sokeri addiktoi, niin näinhän ei missään tutkimuksessa ikinä ole todettu. Tapa voi olla tosi tiukassa, himo tuntua ihan fyysisenä. Mutta mitään sokeririippuvuutta ei ole olemassakaan. Tässäkin sen näkee, miten tiukassa tavat ovat ja miten voimakkaasti ihminen jää kiinni rutiineihin - niin voimakkaasti, että tuntuu, kuin kyse olisi addiktiosta.
Kaikkein suurin syy "sokeriaddiktioon" ja jopa tunnesyömiseen on NÄLKÄ. Se, että koko ajan yrittää syödä liian vähän. Se on myös paras tapa ylläpitää syömishäiriötä.
Siinä on myös syy siihen, miksi syömisen ongelmat ovat naisilla yleisempiä: naisia koko ajan kehotetaan syömään vähemmän, laihduttamaan ja sitä ja tätä ja tota. Miesten kehoihanne ei ole mahdollisimman laiha, ja siksi miehistä suuri osa säästyy paljolti näiltä ongelmilta.
YouTubesta löytyy Patrik Borgin luento Painonhallinnan tutkitut ja hutkitut myytit. Suosittelen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onnistuneen elämäntapamuutoksen tehneenä voin allekirjottaa tuon ettei se toimi että joku ilkeän oloinen ihminen tulee ratsaamaan sun jääkaapin ja pakottamaan syömään sut kaikkea mistä et tykkää ja samalla alentaen sun koko olemuksen pieneks kasaksi :D toki tässä nää ihmiset on vapaaehtoisesti tossa ohjelmassa mutta silti. Kyllä se laihtuminen lähtee siitä omasta halusta ja että oivaltaa mitä vanhassa tavassa on pielessä. Ja sitten että löytää itelle sopivat ruuat ja liikuntamuodot joista tykkää ja jaksaa sitten koko iän niitä harrastaa, tai ainakin osaa tarpeen mukaan joustaa ja vaihtaa juttuja mitkä ei toimi.
Muutenkin laihduttajan ei tarvi lupuu kaikesta suklaasta ja herkuista tai kaikista leivistä yms. pitää vaan kattoo kokonaisuutta ja opetella hillitsee isoimmat mieliteot.
t. N25 / -55kg 3v aikana. Tavoitepainossa 1,5v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin että miksi herkuttelun kanssa pitäisi olla kohtuus, eli pitäisi herkutella ainakin välillä?
Herkuttelun terveysvaikutukset ovat suuremmat kuin tupakoinnin, ja tutkimusten perusteella sokeri on vähintään yhtä addiktoivaa.
Faktojen perusteella herkuttelua pitäisi verrata tupakointiin.
Miksi tämä on saanut alapeukutuksia?
1. Herkut eivät kuulu ihmiselle luontaiseen ruokavalioon. Fakta.
2. Ylipainon ja ruokavaliosta johtuvien elintasosairauksien vaikutukset kansantereyteen ovat suurempia kuin tupakoinnin. Fakta.
3. Sokeri on todettu tupakkaakin addiktoivammaksi. Fakta.
Se että monen mielestä mässääminen on kivaa, ei muuta tosiasioita.Tupakassa ja sokerissa on se ero, että ihmisen elimistön energiatalous perustuu solutasolla sokeriin, kun taas tupakka ei ole miltään ainesosaltaan elämälle välttämätöntä. Ihmisen makeanhimo johtuu evoluutiosta, kun taas nikotiiniriippuvuus ei.
Ammoisina aikoina, kun kaikki makea on ollut elämää ylläpitävää, arvokasta energiapitoista ravintoa, on ollut tärkeää, että sitä on syöty, kun on käsiin saatu. Kuten vaikkapa hunaja ja hedelmät. Siksi osoittaa melkoista vieraantumista elämän perusasioista rinnastaa sokeri tupakkaan. Toista ilman kun voi tosiaan elää, mutta ilman toista kuolee.
"Ammoisina aikoina" tilanne oli erilainen. Silloin sokeria syötiin kun sitä oli saatavilla, aikuiset miehet harrastivat seksiä juuri ja juuri puberteetti-ikäisten tyttöjen kanssa, jne.
Silloin oli silloin ja nyt on nyt.
Joo, jos olet kuolemassa nälkään ja tarvitset viineristä saatavan energian että jaksat kävellä emtsästysreissulta kotiluolaan, go for it.
Jos olet ylipainoinen sohvaperuna, evoluutioperustelu toimii vähän huonommin.
Älä jaksa. "Ammoisina aikoina" kuolit, jos et syö ja ihan sama pätee nykyäänkin. Seksin puutteeseen ei ole kukaan kuollut, ei nyt eikä "ammoisina aikoina".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoinen julkisuustyrkky tämä Pippa Laukka. Ihmettelen vain, miksei aikaisemmin ole päässyt esille?? Olisi ollut nuorempi ja nätimpi?
Voisi kuvitella, että pyrkyriyttä on ollut aiemminkin ja vasta tosiaan HSn (huonona) kolumnistina törmäsin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tässä on kyseessä formaatti, jonka kantava idea on ns. niskasta kiinni ottaminen. Idea siis mielestäni on se, että vaikean ongelman voittaminen voidaan tehdään muullakin tavalla kuin osoittamalla empatiaa ja pitämällä kädestä että voi kauheeta kun on kamalaa:).
Se voidaan tehdä myös siten, että todellisuus otetaan ja läväytetään päin naamaa sellaisena kuin se on. Ja sitten aletaan hommiin sen kummemmin turhia miettimättä. Selkeä kuvio - "tilanne on p*ska, mutta se paranee seuraavasti".
Menetelmä ei todellakaan sovi kaikille, mutta joillekin se kyllä sopii. Jos itsetunto on kovin matala, niin silloin tuo lähestyminen on suorastaan väärä. Hieman turhan aggressiivinen Pippa on kyllä minunkin makuuni - vähempikin riittäisi.
Jep, Pipalla on tuollainen "tough love" -tyyppinen lähestymistapa, joka on tehokas. Eli lujalla otteella, mutta pohjimmiltaan kuitenkin empaattisesti. Ja ohjelmaan lähteneet kyllä varmasti tietävät, millainen ohjelma on kyseessä.
Anteeksi, mutta missä kohtaa tuossa oli se empatia. Ei yhden yhtä ymmärtävää ja kannustavaa sanaa. Pelkkää haukkumista ja v*ttuilua.
Pippahan kehui paljon että miten hienosti on treenit tehnyt vaikka on tehnyt tiukkaa ja kuinka ylpeä oli siitä rantapelon voittamisestakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tavallisten ihmisten normaaliin ruokavalioon kuuluu herkkuja, nameja ja tietysti limsaa!
Tavallisten ihmisten syyllistäminen ja ajojahti herkkuhetkistä on mennyt ihan liian pitkälle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tässä on kyseessä formaatti, jonka kantava idea on ns. niskasta kiinni ottaminen. Idea siis mielestäni on se, että vaikean ongelman voittaminen voidaan tehdään muullakin tavalla kuin osoittamalla empatiaa ja pitämällä kädestä että voi kauheeta kun on kamalaa:).
Se voidaan tehdä myös siten, että todellisuus otetaan ja läväytetään päin naamaa sellaisena kuin se on. Ja sitten aletaan hommiin sen kummemmin turhia miettimättä. Selkeä kuvio - "tilanne on p*ska, mutta se paranee seuraavasti".
Menetelmä ei todellakaan sovi kaikille, mutta joillekin se kyllä sopii. Jos itsetunto on kovin matala, niin silloin tuo lähestyminen on suorastaan väärä. Hieman turhan aggressiivinen Pippa on kyllä minunkin makuuni - vähempikin riittäisi.
Jep, Pipalla on tuollainen "tough love" -tyyppinen lähestymistapa, joka on tehokas. Eli lujalla otteella, mutta pohjimmiltaan kuitenkin empaattisesti. Ja ohjelmaan lähteneet kyllä varmasti tietävät, millainen ohjelma on kyseessä.
Anteeksi, mutta missä kohtaa tuossa oli se empatia. Ei yhden yhtä ymmärtävää ja kannustavaa sanaa. Pelkkää haukkumista ja v*ttuilua.
Pippahan kehui paljon että miten hienosti on treenit tehnyt vaikka on tehnyt tiukkaa ja kuinka ylpeä oli siitä rantapelon voittamisestakin.
Näinpä!
Ja ihmisiltä on nyt muutenkin unohtunut se, että paljolti nuo repliikit perustuvat formaattiin ja ovat käsikirjoitettuja. Tuskinpa Pippa vastaanotollaan ketään kutsuu esim. "valtamerilaivan" kokoiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen katsonut joskus sitä uk-versiota, ja se oli paljon parempi. Minua häiritsee eniten sen Pipan kylmyys ja teennäisyys, ihan kuin hän näyttelisi roolinsa sarjassa, ja ilmeisesti hänen roolinsa on syyllistävä, halveksiva tätikkä. : D Kaikki ruoka on ilmeisesti syntiä, paitsi kasvikset. Pikkujogurttejakaan ei saisi syödä edes yhtä viikossa, saatika sitten perunaa. Ongelmana lihomisessa on aina epäsäännöllisyys, napostelu, liian vähän kuitua yms yms yms. Liikunnalla osuutta laihtumiseen on loppujen lopuksi melko vähän.
Huomasiko kukaan juontajan suhtautumisen eri tavalla eskoon ja siihen viime tyyppiin? taisi olla naiselle ankarampi ja toruvampi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tässä on kyseessä formaatti, jonka kantava idea on ns. niskasta kiinni ottaminen. Idea siis mielestäni on se, että vaikean ongelman voittaminen voidaan tehdään muullakin tavalla kuin osoittamalla empatiaa ja pitämällä kädestä että voi kauheeta kun on kamalaa:).
Se voidaan tehdä myös siten, että todellisuus otetaan ja läväytetään päin naamaa sellaisena kuin se on. Ja sitten aletaan hommiin sen kummemmin turhia miettimättä. Selkeä kuvio - "tilanne on p*ska, mutta se paranee seuraavasti".
Menetelmä ei todellakaan sovi kaikille, mutta joillekin se kyllä sopii. Jos itsetunto on kovin matala, niin silloin tuo lähestyminen on suorastaan väärä. Hieman turhan aggressiivinen Pippa on kyllä minunkin makuuni - vähempikin riittäisi.
Jep, Pipalla on tuollainen "tough love" -tyyppinen lähestymistapa, joka on tehokas. Eli lujalla otteella, mutta pohjimmiltaan kuitenkin empaattisesti. Ja ohjelmaan lähteneet kyllä varmasti tietävät, millainen ohjelma on kyseessä.
Anteeksi, mutta missä kohtaa tuossa oli se empatia. Ei yhden yhtä ymmärtävää ja kannustavaa sanaa. Pelkkää haukkumista ja v*ttuilua.
Pippahan kehui paljon että miten hienosti on treenit tehnyt vaikka on tehnyt tiukkaa ja kuinka ylpeä oli siitä rantapelon voittamisestakin.
Näinpä!
Ja ihmisiltä on nyt muutenkin unohtunut se, että paljolti nuo repliikit perustuvat formaattiin ja ovat käsikirjoitettuja. Tuskinpa Pippa vastaanotollaan ketään kutsuu esim. "valtamerilaivan" kokoiseksi.
No ei kyllä kannattaisi kutsua tv:ssäkään. Ja apua hakeville ihmisillehän hän siinäkin omana itsenään puhuu, turha piiloutua minkään "mua käskettiin, noku formaatti" -lätinän taakse. Ihan itseään ja arvojaan edustaa oli sitten telkkarissa tai vastaanotollaan.
Lääkäreistä varmaan hyvin harva lähtisi tämän tyyppiseen ohjelmaan, ne on sitten näitä tällaisia tapauksia jotka sinne päätyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tässä on kyseessä formaatti, jonka kantava idea on ns. niskasta kiinni ottaminen. Idea siis mielestäni on se, että vaikean ongelman voittaminen voidaan tehdään muullakin tavalla kuin osoittamalla empatiaa ja pitämällä kädestä että voi kauheeta kun on kamalaa:).
Se voidaan tehdä myös siten, että todellisuus otetaan ja läväytetään päin naamaa sellaisena kuin se on. Ja sitten aletaan hommiin sen kummemmin turhia miettimättä. Selkeä kuvio - "tilanne on p*ska, mutta se paranee seuraavasti".
Menetelmä ei todellakaan sovi kaikille, mutta joillekin se kyllä sopii. Jos itsetunto on kovin matala, niin silloin tuo lähestyminen on suorastaan väärä. Hieman turhan aggressiivinen Pippa on kyllä minunkin makuuni - vähempikin riittäisi.
Jep, Pipalla on tuollainen "tough love" -tyyppinen lähestymistapa, joka on tehokas. Eli lujalla otteella, mutta pohjimmiltaan kuitenkin empaattisesti. Ja ohjelmaan lähteneet kyllä varmasti tietävät, millainen ohjelma on kyseessä.
Anteeksi, mutta missä kohtaa tuossa oli se empatia. Ei yhden yhtä ymmärtävää ja kannustavaa sanaa. Pelkkää haukkumista ja v*ttuilua.
Pippahan kehui paljon että miten hienosti on treenit tehnyt vaikka on tehnyt tiukkaa ja kuinka ylpeä oli siitä rantapelon voittamisestakin.
Näinpä!
Ja ihmisiltä on nyt muutenkin unohtunut se, että paljolti nuo repliikit perustuvat formaattiin ja ovat käsikirjoitettuja. Tuskinpa Pippa vastaanotollaan ketään kutsuu esim. "valtamerilaivan" kokoiseksi.No ei kyllä kannattaisi kutsua tv:ssäkään. Ja apua hakeville ihmisillehän hän siinäkin omana itsenään puhuu, turha piiloutua minkään "mua käskettiin, noku formaatti" -lätinän taakse. Ihan itseään ja arvojaan edustaa oli sitten telkkarissa tai vastaanotollaan.
Lääkäreistä varmaan hyvin harva lähtisi tämän tyyppiseen ohjelmaan, ne on sitten näitä tällaisia tapauksia jotka sinne päätyy.
Olen täysin samaa mieltä. Onhan tuo selkeästi tuollainen rooli, mutta miten joku lähtisi mukaan formaattiin, joka olisi täysin vastoin omia näkemyksiään. Itse en ainakaan lähtisi. Syömishäiriötä pitkään sairastaneena ihmettelen sitä, että syömishäiriön läpikäynyt on lähtenyt mukaan tähän. Itse ainakin vältän arvostelemassa kenenkään kokoa/ulkonäköä tai syömisiä kun tiedän miten vaikeita ongelmia näihin voi liittyä. Ei voi muuta kuin kummastella Olen myös aika surullinen, sillä pidin Laukkaa vähän sellaisena esikuvana joka on syömishäiriöstä selvinnyt ja kyennyt opiskelemaan itselleen hyvän ammatin. Ehkä hän ei sitten täysin ole kuitenkaan päässyt siitä syömishäiriön mustavalkoisesta ajatusmaailmasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On nähty mitä näille laihdutusohjelmiin osallistujille tapahtuu ohjelman päättymisen jälkeen tai viimeistään pari vuotta sen jälkeen (esim. ne Jutan ohjelmat). Kilot tulee korkoineen takaisin ja suhde ruokaan on entistä häiriintyneempi. Jos tunnesyömisen syitä ei käsitellä siitä ei pääse eroon. Ja kun siihen varsinkaan ei mitkään kurikuurit auta. Kävi niin sääliksi tuota naista, kun väsyneenä, monta yötä valvoneena ja kroppa rikki piti vain suorittaa liikuntaa ja hyppiä trampoliinilla. Järkyttävää, kun miettii jo mitä pysyviä fyysisiä vammoja tuostakin voi tulla. Mitä tapahtuu kun kuuri loppuu? Jos hän ei ole käsitellyt niitä asioita, jotka lihomiseen ja masennukseen johtivat, ne tulevat takaisin. Tapojen muuttamisella päästään vain tietyn matkaa eteenpäin, myös syvällisempää työskentelyä on tehtävä kun halutaan pysyvää muutosta.
Syömishäiriöliiton kannanotto oli täyttä asiaa.Mielenkiintoista, että täällä säälii naista vaikka kuinka moni muu, mutta nainen itse ei nähnyt metodeissa ongelmaa, päinvastoin sai pidemmänkin muutoksen aikaan ja oli tyytyväinen. Monet uhriutujat täällä ulisee, et väärin tehtiin. Miksi ette kunnioita naisen omaa kantaa? Miksi luulette tietävänne paremmin kuin nainen itse??
Toivottavasti hän on yksi siitä 2-5% joka tuollaisen kuurin jälkeenkin onnistuu ylläpitämään ja elämään mielekästä elämää. Jos hän vieläkin on laihduttamassa niin ei voi sanoa vielä mitään. Voi hän olla tyytyväinen nyt, toivottavasti se myös pysyy kun kuuri on ohi. Jos ohjelma on kuvattu kesällä niin ei todellakaan voi sanoa yhtään mitään muutoksen pysyvyydestä. Palataan asiaan viiden vuoden päästä.
Vierailija kirjoitti:
Minua häiritsee eniten sen Pipan kylmyys ja teennäisyys, ihan kuin hän näyttelisi roolinsa sarjassa, ja ilmeisesti hänen roolinsa on syyllistävä, halveksiva tätikkä. : D
Sen "asiantuntijan" rooli on aina se tylyttäjä. Hanna Partanen, joka oli ko. ohjelmassa ensimmäisillä kausilla, oli ihan samanlainen tylyttäjä. Olen katsonut Ruotsin ja Brittien versiota tuosta ohjelmasta, ja ihan samanlaista tylytystä niissäkin on.
Ko. lääkärillä vaikuttaa yleiseen mediakuvaan ja näkyvyydentavoitteluun perustuen olevan suhteellisen iso tarve tuode itseään ja omia mielipiteitään esiin vähän joka kanavassa.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ruoka on ilmeisesti syntiä, paitsi kasvikset.
Pipallahan on syömishäiriötausta itsellä. Vaikka syömishäiriö paranisikin, niin kyllä se psyykeeseen jälkensä jättää. Sanoin jo silloin, kun tuli ilmi Pipan olevan ohjelmassa, että siinä on laitettu pukki kaalimaan vartijaksi.
"Ammoisina aikoina" tilanne oli erilainen. Silloin sokeria syötiin kun sitä oli saatavilla, aikuiset miehet harrastivat seksiä juuri ja juuri puberteetti-ikäisten tyttöjen kanssa, jne.
Silloin oli silloin ja nyt on nyt.
Joo, jos olet kuolemassa nälkään ja tarvitset viineristä saatavan energian että jaksat kävellä emtsästysreissulta kotiluolaan, go for it.
Jos olet ylipainoinen sohvaperuna, evoluutioperustelu toimii vähän huonommin.