Lue keskustelun säännöt.
Syömishäiriöliitto kritisoi Pippa Laukkaa ja OMS-ohjelmaa
29.10.2018 |
En ole hirveästi seurannut Pippa Laukan uraa, mutta tiedän että hänet valittiin syömishäiriöliiton (SYLI) kummiksi joitain vuosia sitten. Olen myös lukenut Laukan artikkelin, jossa hän kertoi omasta pitkästä syömishäiriötaustastaan.
Siksi olinkin hieman yllättynyt kun kuulin hänen lähteneen Olet mitä syöt-ohjelmaan juontajaksi. Katsoin aikoinaan ohjelman brittiversiota ja se ainakin oli todella negatiivinen ohjelma. Tätä Suomen versiota en ole katsonut, mutta lukemani perusteella formaatti on sama.
Osallistujien ulkonäköä kommentoidaan negatiiviseen sävyyn ja ohjelmassa on inhottava pilkallinen pohjavire.
Pitkään syömishäiriötä sairastaneena olen surullinen siitä, että tällaisia ohjelmia tehdään. Mielestäni SYLI kritisoi ohjelmaa ihan aiheesta. Ja sanottakoon, etten itse pidä ylipainoa normaalina eikä mielestäni ylipainoa pitäisi yrittää "normalisoida" mitä jotkut tahot tuntuvat yrittävän.
Minua tässä ohjelmassa ärsyttää se kuinka mustavalkoista maailmankuvaa se koettaa maalata. Ettei olisi ok silloin tällöin herkutella ja että jos on ylipainoa siitä pitää päästä nopeasti eroon keinolla millä hyvänsä. Mielestäni nuo eivät ole hyviä ja terveitä ohjeita vaan ensisijaisesti pitäisi pyrkiä ruokavaliossaan tasapainoisuuteen. Jos ylipainoa on niin sen karistamisessa nopeat keinot harvoin toimivat. Itse kummastelen sitä, että entinen syömishäiriöinen on lähtenyt tällaiseen ohjelmaan mukaan. Mitä ajatuksia tämä teissä herättää?
Kommentit (201)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On nähty mitä näille laihdutusohjelmiin osallistujille tapahtuu ohjelman päättymisen jälkeen tai viimeistään pari vuotta sen jälkeen (esim. ne Jutan ohjelmat). Kilot tulee korkoineen takaisin ja suhde ruokaan on entistä häiriintyneempi. Jos tunnesyömisen syitä ei käsitellä siitä ei pääse eroon. Ja kun siihen varsinkaan ei mitkään kurikuurit auta. Kävi niin sääliksi tuota naista, kun väsyneenä, monta yötä valvoneena ja kroppa rikki piti vain suorittaa liikuntaa ja hyppiä trampoliinilla. Järkyttävää, kun miettii jo mitä pysyviä fyysisiä vammoja tuostakin voi tulla. Mitä tapahtuu kun kuuri loppuu? Jos hän ei ole käsitellyt niitä asioita, jotka lihomiseen ja masennukseen johtivat, ne tulevat takaisin. Tapojen muuttamisella päästään vain tietyn matkaa eteenpäin, myös syvällisempää työskentelyä on tehtävä kun halutaan pysyvää muutosta.
Syömishäiriöliiton kannanotto oli täyttä asiaa.Mielenkiintoista, että täällä säälii naista vaikka kuinka moni muu, mutta nainen itse ei nähnyt metodeissa ongelmaa, päinvastoin sai pidemmänkin muutoksen aikaan ja oli tyytyväinen. Monet uhriutujat täällä ulisee, et väärin tehtiin. Miksi ette kunnioita naisen omaa kantaa? Miksi luulette tietävänne paremmin kuin nainen itse??
Mistäs sinä tiedät, mikä naisen oma kanta oli? Et ilmeisesti katsonut ohjelmaa, jos et nähnyt, kun hän itki alussa, kun tämä "asiantuntija" marmatti hänen kaappinsa sisällöstä? Tai näitkö ne kohdat, joissa makasi sängyllä äärettömän väsyneenä ja sanoi, että väsyttää ihan järjettömästi ja joka paikkaan sattuu? Tottakai siinä lopussa pystyi näyttelemään pirtsakkaa, että saadaan kuvaukset kunnialla läpi. Hänen todellisista ajatuksistaan siinä vaiheessa tai nyt emme voi tietää.
Ei hän missään vaiheessa asiantuntijoita syyttänyt siitä, että havahtui kaappiensa sisältöön! Onhan se kamala paikka huomata mitä paskaa lapsilleenkin mättää. Liikunta on hikistä ja joskus lihaksiin sattuu. Vaivaa täytyy nähdä. Jotkut ymmärtävät tämän, kun terveys on tärkeintä. Toiset jää itkemään sohvan pohjalle. Tämä kyseinen nainen useaan otteeseen mainitsi miten hyvän olon liikunnasta sai, mutta ilmaiseksi se ei tule. Miksi hän on jatkanut tällä "kidutuksen tiellä" sitten ohjelman jälkeen, jos oli niin kamalaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäis kai kannustaa syömään lisää paskaa.
Kuule: kerropa minulle miksi oululainen Onnikka-malli menestyy tai Painonhallintataloon eivät edes kaikki halukkaat mahdu koska tulokset ovat niin hyviä pitkällä aikavälillä? Painonhallintatalon lähetettä voi kysyä tk-lääkäriltä ja se on netissä toimiva laihdutusohjelma.
Vierailija kirjoitti:
Siksi just nämä on niin älyttömiä. Kun on ihan turha kuvitella, että se hieno elämäntapamuutos toimisi pitkällä tähtäimellä, jos " noudatetaan ulkopuolisen antamia ohjeita, syödään ruokaa joka ei itseä miellytä tai harrastetaan liikunta, josta ei tule hyvä mieli " ( kirja: Tunne Syöminen, Jonna Heinonen) Kyllä sitä aikansa jaksaa, kun tuloksia tulee, mutta pitkän päälle ( kuten kaikki tutkimuksetkin todistaa) ihminen väsyy, ja kilot tulee takaisin.
Oikea muutos tapahtuu merkittävästi syvemmällä tasolla, vaatii huomattavasti enemmän aikaa, ja tapahtuu ennen kaikkea arvo- ja tunnetasolla.
Juurikin näin. Meillä on siirrytty pikkuhiljaa aasialaisvaikutteisiin ruokiin sillä erotuksella, että lisukkeet (riisi, nuudeli tai peruna) on vähennetty minimiin, eikä lihaakaan käytetä ylettömiä määriä. Ateriat ovat huomattavasti terveellisempiä, mutta täyttäviä ja edelleen maistuvat vähintään yhtä herkullisilta. Plussana helppo ottaa töihin mukaan pieneksi lounaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On nähty mitä näille laihdutusohjelmiin osallistujille tapahtuu ohjelman päättymisen jälkeen tai viimeistään pari vuotta sen jälkeen (esim. ne Jutan ohjelmat). Kilot tulee korkoineen takaisin ja suhde ruokaan on entistä häiriintyneempi. Jos tunnesyömisen syitä ei käsitellä siitä ei pääse eroon. Ja kun siihen varsinkaan ei mitkään kurikuurit auta. Kävi niin sääliksi tuota naista, kun väsyneenä, monta yötä valvoneena ja kroppa rikki piti vain suorittaa liikuntaa ja hyppiä trampoliinilla. Järkyttävää, kun miettii jo mitä pysyviä fyysisiä vammoja tuostakin voi tulla. Mitä tapahtuu kun kuuri loppuu? Jos hän ei ole käsitellyt niitä asioita, jotka lihomiseen ja masennukseen johtivat, ne tulevat takaisin. Tapojen muuttamisella päästään vain tietyn matkaa eteenpäin, myös syvällisempää työskentelyä on tehtävä kun halutaan pysyvää muutosta.
Syömishäiriöliiton kannanotto oli täyttä asiaa.Mielenkiintoista, että täällä säälii naista vaikka kuinka moni muu, mutta nainen itse ei nähnyt metodeissa ongelmaa, päinvastoin sai pidemmänkin muutoksen aikaan ja oli tyytyväinen. Monet uhriutujat täällä ulisee, et väärin tehtiin. Miksi ette kunnioita naisen omaa kantaa? Miksi luulette tietävänne paremmin kuin nainen itse??
Mistäs sinä tiedät, mikä naisen oma kanta oli? Et ilmeisesti katsonut ohjelmaa, jos et nähnyt, kun hän itki alussa, kun tämä "asiantuntija" marmatti hänen kaappinsa sisällöstä? Tai näitkö ne kohdat, joissa makasi sängyllä äärettömän väsyneenä ja sanoi, että väsyttää ihan järjettömästi ja joka paikkaan sattuu? Tottakai siinä lopussa pystyi näyttelemään pirtsakkaa, että saadaan kuvaukset kunnialla läpi. Hänen todellisista ajatuksistaan siinä vaiheessa tai nyt emme voi tietää.
Ei hän missään vaiheessa asiantuntijoita syyttänyt siitä, että havahtui kaappiensa sisältöön! Onhan se kamala paikka huomata mitä paskaa lapsilleenkin mättää. Liikunta on hikistä ja joskus lihaksiin sattuu. Vaivaa täytyy nähdä. Jotkut ymmärtävät tämän, kun terveys on tärkeintä. Toiset jää itkemään sohvan pohjalle. Tämä kyseinen nainen useaan otteeseen mainitsi miten hyvän olon liikunnasta sai, mutta ilmaiseksi se ei tule. Miksi hän on jatkanut tällä "kidutuksen tiellä" sitten ohjelman jälkeen, jos oli niin kamalaa?
No ei tietenkään syyttänyt, koska hänellä oli käytöstapoja. Mitäs se nyt sitten todistaa?
Ehkä joskus 60-luvulla liikunta oli tuollaista, että sen kuuluu sattua, mutta nykyään ei enää ajatella noin, vaan on ihan ok liikkua siten, ettei se tunnu pahalta.
Mistä siis tiedät, miten hän on jatkanut ohjelman jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On nähty mitä näille laihdutusohjelmiin osallistujille tapahtuu ohjelman päättymisen jälkeen tai viimeistään pari vuotta sen jälkeen (esim. ne Jutan ohjelmat). Kilot tulee korkoineen takaisin ja suhde ruokaan on entistä häiriintyneempi. Jos tunnesyömisen syitä ei käsitellä siitä ei pääse eroon. Ja kun siihen varsinkaan ei mitkään kurikuurit auta. Kävi niin sääliksi tuota naista, kun väsyneenä, monta yötä valvoneena ja kroppa rikki piti vain suorittaa liikuntaa ja hyppiä trampoliinilla. Järkyttävää, kun miettii jo mitä pysyviä fyysisiä vammoja tuostakin voi tulla. Mitä tapahtuu kun kuuri loppuu? Jos hän ei ole käsitellyt niitä asioita, jotka lihomiseen ja masennukseen johtivat, ne tulevat takaisin. Tapojen muuttamisella päästään vain tietyn matkaa eteenpäin, myös syvällisempää työskentelyä on tehtävä kun halutaan pysyvää muutosta.
Syömishäiriöliiton kannanotto oli täyttä asiaa.Mielenkiintoista, että täällä säälii naista vaikka kuinka moni muu, mutta nainen itse ei nähnyt metodeissa ongelmaa, päinvastoin sai pidemmänkin muutoksen aikaan ja oli tyytyväinen. Monet uhriutujat täällä ulisee, et väärin tehtiin. Miksi ette kunnioita naisen omaa kantaa? Miksi luulette tietävänne paremmin kuin nainen itse??
En mä ainakaan kritisoi yhtäkään tuohon formaattiin osallistujaa. Mun mielestä on myös hyvin luonnollista olla puolustuskannalla, kun on itse lähtenyt tuohon mukaan, ja "saanut tuloksia".
Kysymys on isommasta kuvasta: mitä nuo formaatit yleisesti tekevät ihmisille, mitä tuollainen laihdutustapa tutkitusti tekee ihmisille. Ja itse asiassa tämänkin naisen " onnistuminen" nähdään vasta vuoden-viiden päästä. Tilastollisesti ( ja tutkimuksesta riippuen) näin laihduttaneista 80-98% saa kilonsa takaisin. Toivottavasti hän kuuluu siihen pieneen vähemmistöön, jolle niin ei käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavat kitisee. Hieno ohjelma ja on pannut minutkin tarkistamaan ruokailutottumuksiani.
Eikös tämä nakkeja mutustellut viiden lapsen äiti ole jatkanut terveellistä elämää ja laihtunut entisestään. On julkaissut kuvia itsestään, vieläkin hoikempana. Anoreksia edelleen kaukana.
Ihan näin sivusta, syömishäiriöitä on muitakin kuin anoreksia. Esimerkiksi itse olen teini-iästä asti kärsinyt jonkinasteisesta syömishäiriöstä, en edes tiedä onko sille erillistä nimitystä. Syöminen muiden edessä tuntuu vaikealta ja hävettävältä, pahimpina kausina olen koko päivän syömättä, koska en halua syödä muiden nähden.
Ednos?
Lasten ruokkiminen epäterveellisellä ruokavaliolla sekä se, ettei mahdollista ja kannusta liikkumaan tulisi ehdottomasti olla lastensuojeluasia! Niin silkkihansikkain jo nyt käsitellään tässä yhteiskunnassa epäterveellisesti eläviä. Mistään ei sais "syyllistää" mikä usein tarkoittaa ihan suoraa puhetta faktoista. Raskaana olevia päihdeäitejäkään ei saisi syyllistää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On nähty mitä näille laihdutusohjelmiin osallistujille tapahtuu ohjelman päättymisen jälkeen tai viimeistään pari vuotta sen jälkeen (esim. ne Jutan ohjelmat). Kilot tulee korkoineen takaisin ja suhde ruokaan on entistä häiriintyneempi. Jos tunnesyömisen syitä ei käsitellä siitä ei pääse eroon. Ja kun siihen varsinkaan ei mitkään kurikuurit auta. Kävi niin sääliksi tuota naista, kun väsyneenä, monta yötä valvoneena ja kroppa rikki piti vain suorittaa liikuntaa ja hyppiä trampoliinilla. Järkyttävää, kun miettii jo mitä pysyviä fyysisiä vammoja tuostakin voi tulla. Mitä tapahtuu kun kuuri loppuu? Jos hän ei ole käsitellyt niitä asioita, jotka lihomiseen ja masennukseen johtivat, ne tulevat takaisin. Tapojen muuttamisella päästään vain tietyn matkaa eteenpäin, myös syvällisempää työskentelyä on tehtävä kun halutaan pysyvää muutosta.
Syömishäiriöliiton kannanotto oli täyttä asiaa.Mielenkiintoista, että täällä säälii naista vaikka kuinka moni muu, mutta nainen itse ei nähnyt metodeissa ongelmaa, päinvastoin sai pidemmänkin muutoksen aikaan ja oli tyytyväinen. Monet uhriutujat täällä ulisee, et väärin tehtiin. Miksi ette kunnioita naisen omaa kantaa? Miksi luulette tietävänne paremmin kuin nainen itse??
Mistäs sinä tiedät, mikä naisen oma kanta oli? Et ilmeisesti katsonut ohjelmaa, jos et nähnyt, kun hän itki alussa, kun tämä "asiantuntija" marmatti hänen kaappinsa sisällöstä? Tai näitkö ne kohdat, joissa makasi sängyllä äärettömän väsyneenä ja sanoi, että väsyttää ihan järjettömästi ja joka paikkaan sattuu? Tottakai siinä lopussa pystyi näyttelemään pirtsakkaa, että saadaan kuvaukset kunnialla läpi. Hänen todellisista ajatuksistaan siinä vaiheessa tai nyt emme voi tietää.
Ei hän missään vaiheessa asiantuntijoita syyttänyt siitä, että havahtui kaappiensa sisältöön! Onhan se kamala paikka huomata mitä paskaa lapsilleenkin mättää. Liikunta on hikistä ja joskus lihaksiin sattuu. Vaivaa täytyy nähdä. Jotkut ymmärtävät tämän, kun terveys on tärkeintä. Toiset jää itkemään sohvan pohjalle. Tämä kyseinen nainen useaan otteeseen mainitsi miten hyvän olon liikunnasta sai, mutta ilmaiseksi se ei tule. Miksi hän on jatkanut tällä "kidutuksen tiellä" sitten ohjelman jälkeen, jos oli niin kamalaa?
No ei tietenkään syyttänyt, koska hänellä oli käytöstapoja. Mitäs se nyt sitten todistaa?
Ehkä joskus 60-luvulla liikunta oli tuollaista, että sen kuuluu sattua, mutta nykyään ei enää ajatella noin, vaan on ihan ok liikkua siten, ettei se tunnu pahalta.
Mistä siis tiedät, miten hän on jatkanut ohjelman jälkeen?
Ihan kuule siitä haastattelusta, jossa oli laihtunut edelleen huomattavasti. Näytti todella virkeältä ja freshiltä ja omien sanojen mukaan voi hyvin. Sori. Tiedän, että olisit halunnut toisenlaisen lopputuloksen.
Katsoin yhden jakson ja minusta Pippa on todella tuomitseva. Ei saisi kaapissa hänen mukaansa olla koskaan mitään, muuten on roskaa. Ja ”hyi olkoon miten pystyt tällaista syömään”.
Ihan kuin olisi jotenkin väärin jos edes joskus syö jotain muutakin kuin parsakaalia... kohtuus ei ketään tapa. Tiukka pitää olla mutta tuo nälviminen ja haukkuminen ei ole muuta kuin huonoa käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On nähty mitä näille laihdutusohjelmiin osallistujille tapahtuu ohjelman päättymisen jälkeen tai viimeistään pari vuotta sen jälkeen (esim. ne Jutan ohjelmat). Kilot tulee korkoineen takaisin ja suhde ruokaan on entistä häiriintyneempi. Jos tunnesyömisen syitä ei käsitellä siitä ei pääse eroon. Ja kun siihen varsinkaan ei mitkään kurikuurit auta. Kävi niin sääliksi tuota naista, kun väsyneenä, monta yötä valvoneena ja kroppa rikki piti vain suorittaa liikuntaa ja hyppiä trampoliinilla. Järkyttävää, kun miettii jo mitä pysyviä fyysisiä vammoja tuostakin voi tulla. Mitä tapahtuu kun kuuri loppuu? Jos hän ei ole käsitellyt niitä asioita, jotka lihomiseen ja masennukseen johtivat, ne tulevat takaisin. Tapojen muuttamisella päästään vain tietyn matkaa eteenpäin, myös syvällisempää työskentelyä on tehtävä kun halutaan pysyvää muutosta.
Syömishäiriöliiton kannanotto oli täyttä asiaa.Mielenkiintoista, että täällä säälii naista vaikka kuinka moni muu, mutta nainen itse ei nähnyt metodeissa ongelmaa, päinvastoin sai pidemmänkin muutoksen aikaan ja oli tyytyväinen. Monet uhriutujat täällä ulisee, et väärin tehtiin. Miksi ette kunnioita naisen omaa kantaa? Miksi luulette tietävänne paremmin kuin nainen itse??
En mä ainakaan kritisoi yhtäkään tuohon formaattiin osallistujaa. Mun mielestä on myös hyvin luonnollista olla puolustuskannalla, kun on itse lähtenyt tuohon mukaan, ja "saanut tuloksia".
Kysymys on isommasta kuvasta: mitä nuo formaatit yleisesti tekevät ihmisille, mitä tuollainen laihdutustapa tutkitusti tekee ihmisille. Ja itse asiassa tämänkin naisen " onnistuminen" nähdään vasta vuoden-viiden päästä. Tilastollisesti ( ja tutkimuksesta riippuen) näin laihduttaneista 80-98% saa kilonsa takaisin. Toivottavasti hän kuuluu siihen pieneen vähemmistöön, jolle niin ei käy.
Väitätkö, ettei ihminen voi olla aidosti iloinen siitä muutoksesta, jossa on onnistunut? Kaikki on vain kasvojen säilyttämiseksi puolustuskannalla olemista? En tiedä milloin jakso on kuvattu, mutta ainakin nyt positiivinen vire näytti jatkuvan.
Nimenomaan nälkävelka on se syy, miksi ympäripyöreät "syö vähemmän ja liiku enemmän" -viisastelut toimii harvoin. Nälkävelasta on ainakin Patrik Borg kirjoittanut ja puhunut enemmän. Laihdutus on taitolaji. On osattava syödä niin, että on sopivalla kalorivajeella, mutta että tuota nälkävelkaa ei synny. Tähän vaikuttaa mm. syömisen ajoitus. Uuden syömistavan on oltava myös riittävän joustava, jotta sitä jaksaa noudatta. Nälkävelka aiheuttaa isot repsahdukset ja jojoilun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tavallisten ihmisten normaaliin ruokavalioon kuuluu herkkuja, nameja ja tietysti limsaa!
Juuri näin. Ja ellei niitä koskaan syö, on nipo ja outo. Ja epänormaali. Miksei pulla maistu, onko sussa jotain vikaa?
ps. jos on terveissä mitoissa ja hyväkuntoinen, on anorektikko ja pakkomielteinen liikkuja.
Lievästi ylipainoinen ja elintasosairauksista jo melko nuorena kärsivä on Uusi Normaali.
Tarviiko selitellä mitään? Ainakin minun läheiseni tietävät minun kärsivän IBSistä ja ovat jättäneet minut rauhaan. En tiedä, kun se IBS sitten jokin elintasosairaus?
Kahvipöydässä voisi mennä monelta pulla väärään kurkkuun jos alkaisin kertomaan IBSin aiheuttamia vaivoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On nähty mitä näille laihdutusohjelmiin osallistujille tapahtuu ohjelman päättymisen jälkeen tai viimeistään pari vuotta sen jälkeen (esim. ne Jutan ohjelmat). Kilot tulee korkoineen takaisin ja suhde ruokaan on entistä häiriintyneempi. Jos tunnesyömisen syitä ei käsitellä siitä ei pääse eroon. Ja kun siihen varsinkaan ei mitkään kurikuurit auta. Kävi niin sääliksi tuota naista, kun väsyneenä, monta yötä valvoneena ja kroppa rikki piti vain suorittaa liikuntaa ja hyppiä trampoliinilla. Järkyttävää, kun miettii jo mitä pysyviä fyysisiä vammoja tuostakin voi tulla. Mitä tapahtuu kun kuuri loppuu? Jos hän ei ole käsitellyt niitä asioita, jotka lihomiseen ja masennukseen johtivat, ne tulevat takaisin. Tapojen muuttamisella päästään vain tietyn matkaa eteenpäin, myös syvällisempää työskentelyä on tehtävä kun halutaan pysyvää muutosta.
Syömishäiriöliiton kannanotto oli täyttä asiaa.Mielenkiintoista, että täällä säälii naista vaikka kuinka moni muu, mutta nainen itse ei nähnyt metodeissa ongelmaa, päinvastoin sai pidemmänkin muutoksen aikaan ja oli tyytyväinen. Monet uhriutujat täällä ulisee, et väärin tehtiin. Miksi ette kunnioita naisen omaa kantaa? Miksi luulette tietävänne paremmin kuin nainen itse??
Mistäs sinä tiedät, mikä naisen oma kanta oli? Et ilmeisesti katsonut ohjelmaa, jos et nähnyt, kun hän itki alussa, kun tämä "asiantuntija" marmatti hänen kaappinsa sisällöstä? Tai näitkö ne kohdat, joissa makasi sängyllä äärettömän väsyneenä ja sanoi, että väsyttää ihan järjettömästi ja joka paikkaan sattuu? Tottakai siinä lopussa pystyi näyttelemään pirtsakkaa, että saadaan kuvaukset kunnialla läpi. Hänen todellisista ajatuksistaan siinä vaiheessa tai nyt emme voi tietää.
Ei hän missään vaiheessa asiantuntijoita syyttänyt siitä, että havahtui kaappiensa sisältöön! Onhan se kamala paikka huomata mitä paskaa lapsilleenkin mättää. Liikunta on hikistä ja joskus lihaksiin sattuu. Vaivaa täytyy nähdä. Jotkut ymmärtävät tämän, kun terveys on tärkeintä. Toiset jää itkemään sohvan pohjalle. Tämä kyseinen nainen useaan otteeseen mainitsi miten hyvän olon liikunnasta sai, mutta ilmaiseksi se ei tule. Miksi hän on jatkanut tällä "kidutuksen tiellä" sitten ohjelman jälkeen, jos oli niin kamalaa?
No ei tietenkään syyttänyt, koska hänellä oli käytöstapoja. Mitäs se nyt sitten todistaa?
Ehkä joskus 60-luvulla liikunta oli tuollaista, että sen kuuluu sattua, mutta nykyään ei enää ajatella noin, vaan on ihan ok liikkua siten, ettei se tunnu pahalta.
Mistä siis tiedät, miten hän on jatkanut ohjelman jälkeen?
Ihan kuule siitä haastattelusta, jossa oli laihtunut edelleen huomattavasti. Näytti todella virkeältä ja freshiltä ja omien sanojen mukaan voi hyvin. Sori. Tiedän, että olisit halunnut toisenlaisen lopputuloksen.
Niin, missä tällainen haastattelu siis on ollut. Jos tarkoitat sitä ohjelman loppupunnitusta, niin eihän se ole ohjelman jälkeistä aikaa, vaan se on vielä itse ohjelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On nähty mitä näille laihdutusohjelmiin osallistujille tapahtuu ohjelman päättymisen jälkeen tai viimeistään pari vuotta sen jälkeen (esim. ne Jutan ohjelmat). Kilot tulee korkoineen takaisin ja suhde ruokaan on entistä häiriintyneempi. Jos tunnesyömisen syitä ei käsitellä siitä ei pääse eroon. Ja kun siihen varsinkaan ei mitkään kurikuurit auta. Kävi niin sääliksi tuota naista, kun väsyneenä, monta yötä valvoneena ja kroppa rikki piti vain suorittaa liikuntaa ja hyppiä trampoliinilla. Järkyttävää, kun miettii jo mitä pysyviä fyysisiä vammoja tuostakin voi tulla. Mitä tapahtuu kun kuuri loppuu? Jos hän ei ole käsitellyt niitä asioita, jotka lihomiseen ja masennukseen johtivat, ne tulevat takaisin. Tapojen muuttamisella päästään vain tietyn matkaa eteenpäin, myös syvällisempää työskentelyä on tehtävä kun halutaan pysyvää muutosta.
Syömishäiriöliiton kannanotto oli täyttä asiaa.Mielenkiintoista, että täällä säälii naista vaikka kuinka moni muu, mutta nainen itse ei nähnyt metodeissa ongelmaa, päinvastoin sai pidemmänkin muutoksen aikaan ja oli tyytyväinen. Monet uhriutujat täällä ulisee, et väärin tehtiin. Miksi ette kunnioita naisen omaa kantaa? Miksi luulette tietävänne paremmin kuin nainen itse??
En mä ainakaan kritisoi yhtäkään tuohon formaattiin osallistujaa. Mun mielestä on myös hyvin luonnollista olla puolustuskannalla, kun on itse lähtenyt tuohon mukaan, ja "saanut tuloksia".
Kysymys on isommasta kuvasta: mitä nuo formaatit yleisesti tekevät ihmisille, mitä tuollainen laihdutustapa tutkitusti tekee ihmisille. Ja itse asiassa tämänkin naisen " onnistuminen" nähdään vasta vuoden-viiden päästä. Tilastollisesti ( ja tutkimuksesta riippuen) näin laihduttaneista 80-98% saa kilonsa takaisin. Toivottavasti hän kuuluu siihen pieneen vähemmistöön, jolle niin ei käy.
Väitätkö, ettei ihminen voi olla aidosti iloinen siitä muutoksesta, jossa on onnistunut? Kaikki on vain kasvojen säilyttämiseksi puolustuskannalla olemista? En tiedä milloin jakso on kuvattu, mutta ainakin nyt positiivinen vire näytti jatkuvan.
Eihän tuossa nyt mitään sellaista puhuttu. Kai nyt kuka tahansa on pelkästään iloinen, jos on selvinnyt jostain kidutuskuurista hengissä. Ei se silti tarkoita, että henkilön mielestä siitä kidutuksesta olisi jäänyt pelkästään hyviä muistoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On nähty mitä näille laihdutusohjelmiin osallistujille tapahtuu ohjelman päättymisen jälkeen tai viimeistään pari vuotta sen jälkeen (esim. ne Jutan ohjelmat). Kilot tulee korkoineen takaisin ja suhde ruokaan on entistä häiriintyneempi. Jos tunnesyömisen syitä ei käsitellä siitä ei pääse eroon. Ja kun siihen varsinkaan ei mitkään kurikuurit auta. Kävi niin sääliksi tuota naista, kun väsyneenä, monta yötä valvoneena ja kroppa rikki piti vain suorittaa liikuntaa ja hyppiä trampoliinilla. Järkyttävää, kun miettii jo mitä pysyviä fyysisiä vammoja tuostakin voi tulla. Mitä tapahtuu kun kuuri loppuu? Jos hän ei ole käsitellyt niitä asioita, jotka lihomiseen ja masennukseen johtivat, ne tulevat takaisin. Tapojen muuttamisella päästään vain tietyn matkaa eteenpäin, myös syvällisempää työskentelyä on tehtävä kun halutaan pysyvää muutosta.
Syömishäiriöliiton kannanotto oli täyttä asiaa.Mielenkiintoista, että täällä säälii naista vaikka kuinka moni muu, mutta nainen itse ei nähnyt metodeissa ongelmaa, päinvastoin sai pidemmänkin muutoksen aikaan ja oli tyytyväinen. Monet uhriutujat täällä ulisee, et väärin tehtiin. Miksi ette kunnioita naisen omaa kantaa? Miksi luulette tietävänne paremmin kuin nainen itse??
Mistäs sinä tiedät, mikä naisen oma kanta oli? Et ilmeisesti katsonut ohjelmaa, jos et nähnyt, kun hän itki alussa, kun tämä "asiantuntija" marmatti hänen kaappinsa sisällöstä? Tai näitkö ne kohdat, joissa makasi sängyllä äärettömän väsyneenä ja sanoi, että väsyttää ihan järjettömästi ja joka paikkaan sattuu? Tottakai siinä lopussa pystyi näyttelemään pirtsakkaa, että saadaan kuvaukset kunnialla läpi. Hänen todellisista ajatuksistaan siinä vaiheessa tai nyt emme voi tietää.
Ei hän missään vaiheessa asiantuntijoita syyttänyt siitä, että havahtui kaappiensa sisältöön! Onhan se kamala paikka huomata mitä paskaa lapsilleenkin mättää. Liikunta on hikistä ja joskus lihaksiin sattuu. Vaivaa täytyy nähdä. Jotkut ymmärtävät tämän, kun terveys on tärkeintä. Toiset jää itkemään sohvan pohjalle. Tämä kyseinen nainen useaan otteeseen mainitsi miten hyvän olon liikunnasta sai, mutta ilmaiseksi se ei tule. Miksi hän on jatkanut tällä "kidutuksen tiellä" sitten ohjelman jälkeen, jos oli niin kamalaa?
No ei tietenkään syyttänyt, koska hänellä oli käytöstapoja. Mitäs se nyt sitten todistaa?
Ehkä joskus 60-luvulla liikunta oli tuollaista, että sen kuuluu sattua, mutta nykyään ei enää ajatella noin, vaan on ihan ok liikkua siten, ettei se tunnu pahalta.
Mistä siis tiedät, miten hän on jatkanut ohjelman jälkeen?
Pakko tähän sanoa että jos ei ole pitkään aikaan liikkunut niin se normaali lihaskuntoa kehittävä liikunta varmasti tuntuu kehossa seuraavina päivinä kipuiluna ja jumiutumisena oudokseltaan. Jopa reipas kävelylenkki ensimmäistä kertaa moneen vuoteen voi saada paikkoja kolottamaan. Ikävältä se varmasti tuntuu mutta ei ole vaarallista ja keho tottuu. Jotta kunto kasvaa, on vähän pakko mennä sinne epämukaavuusalueelle. Ei riitä tehdä joka päivä yhtä punnerrusta vaan jossain vaiheessa on tehtävä se toinenkin jotta joskus saa vaikka 10 punnerrusta.
Ei se ihmisen keho niin paljon ole muuttunut, nykyisin sitä liikuntaa vaan harrastetaan vähemmän kuin ennen joten se pienikin määrä ensikertalaisille on paljon ja tuntuu. Ainakin tiedostetaan että rapakunnossa ollaan. Muutaman viikon jälkeen ei tunnu läheskään niin pahalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On nähty mitä näille laihdutusohjelmiin osallistujille tapahtuu ohjelman päättymisen jälkeen tai viimeistään pari vuotta sen jälkeen (esim. ne Jutan ohjelmat). Kilot tulee korkoineen takaisin ja suhde ruokaan on entistä häiriintyneempi. Jos tunnesyömisen syitä ei käsitellä siitä ei pääse eroon. Ja kun siihen varsinkaan ei mitkään kurikuurit auta. Kävi niin sääliksi tuota naista, kun väsyneenä, monta yötä valvoneena ja kroppa rikki piti vain suorittaa liikuntaa ja hyppiä trampoliinilla. Järkyttävää, kun miettii jo mitä pysyviä fyysisiä vammoja tuostakin voi tulla. Mitä tapahtuu kun kuuri loppuu? Jos hän ei ole käsitellyt niitä asioita, jotka lihomiseen ja masennukseen johtivat, ne tulevat takaisin. Tapojen muuttamisella päästään vain tietyn matkaa eteenpäin, myös syvällisempää työskentelyä on tehtävä kun halutaan pysyvää muutosta.
Syömishäiriöliiton kannanotto oli täyttä asiaa.Mielenkiintoista, että täällä säälii naista vaikka kuinka moni muu, mutta nainen itse ei nähnyt metodeissa ongelmaa, päinvastoin sai pidemmänkin muutoksen aikaan ja oli tyytyväinen. Monet uhriutujat täällä ulisee, et väärin tehtiin. Miksi ette kunnioita naisen omaa kantaa? Miksi luulette tietävänne paremmin kuin nainen itse??
Mistäs sinä tiedät, mikä naisen oma kanta oli? Et ilmeisesti katsonut ohjelmaa, jos et nähnyt, kun hän itki alussa, kun tämä "asiantuntija" marmatti hänen kaappinsa sisällöstä? Tai näitkö ne kohdat, joissa makasi sängyllä äärettömän väsyneenä ja sanoi, että väsyttää ihan järjettömästi ja joka paikkaan sattuu? Tottakai siinä lopussa pystyi näyttelemään pirtsakkaa, että saadaan kuvaukset kunnialla läpi. Hänen todellisista ajatuksistaan siinä vaiheessa tai nyt emme voi tietää.
Ei hän missään vaiheessa asiantuntijoita syyttänyt siitä, että havahtui kaappiensa sisältöön! Onhan se kamala paikka huomata mitä paskaa lapsilleenkin mättää. Liikunta on hikistä ja joskus lihaksiin sattuu. Vaivaa täytyy nähdä. Jotkut ymmärtävät tämän, kun terveys on tärkeintä. Toiset jää itkemään sohvan pohjalle. Tämä kyseinen nainen useaan otteeseen mainitsi miten hyvän olon liikunnasta sai, mutta ilmaiseksi se ei tule. Miksi hän on jatkanut tällä "kidutuksen tiellä" sitten ohjelman jälkeen, jos oli niin kamalaa?
No ei tietenkään syyttänyt, koska hänellä oli käytöstapoja. Mitäs se nyt sitten todistaa?
Ehkä joskus 60-luvulla liikunta oli tuollaista, että sen kuuluu sattua, mutta nykyään ei enää ajatella noin, vaan on ihan ok liikkua siten, ettei se tunnu pahalta.
Mistä siis tiedät, miten hän on jatkanut ohjelman jälkeen?
Pakko tähän sanoa että jos ei ole pitkään aikaan liikkunut niin se normaali lihaskuntoa kehittävä liikunta varmasti tuntuu kehossa seuraavina päivinä kipuiluna ja jumiutumisena oudokseltaan. Jopa reipas kävelylenkki ensimmäistä kertaa moneen vuoteen voi saada paikkoja kolottamaan. Ikävältä se varmasti tuntuu mutta ei ole vaarallista ja keho tottuu. Jotta kunto kasvaa, on vähän pakko mennä sinne epämukaavuusalueelle. Ei riitä tehdä joka päivä yhtä punnerrusta vaan jossain vaiheessa on tehtävä se toinenkin jotta joskus saa vaikka 10 punnerrusta.
Ei se ihmisen keho niin paljon ole muuttunut, nykyisin sitä liikuntaa vaan harrastetaan vähemmän kuin ennen joten se pienikin määrä ensikertalaisille on paljon ja tuntuu. Ainakin tiedostetaan että rapakunnossa ollaan. Muutaman viikon jälkeen ei tunnu läheskään niin pahalta.
Sinä et ilmeisesti katsonut tuota ohjelmaa. Jos selkä on viikkotolkulla kipeänä jostain trampoliinihyppelystä, ei ole kyse tottumattomuudesta, vaan siitä, että liikuntalaji oli alun perin ihan järjettömän huono valinta. Minusta on todella idioottimaista laittaa vuosikausia liikkumaton ihminen pomppimaan trampoliinilla. Mikä ihme estää tekemästä sen totuttelun aloittaen sillä kevyemmällä liikunnalla, kun sekin kuitenkin tuntuu. Ei vammautuneitakaan kuntouteta heittämällä heidät trampoliinille, vaan kyllä se aloitetaan totuttelemalla ja pikku hiljaa lisäämällä tehoja.
Vierailija kirjoitti:
Jos on paha mieli niin nami ja limsa auttavat.
Olen ehkä Aperger kun en ihan heti ymmärtänyt tätä vitsiksi? Jos on paha mieli niin puhuminen ja mielekäs tekeminen auttavat. Namiin ja limuun menee vain rahaa. Niitä voi ostaa silloin kun on jotain aihetta juhlaan.
Kaikki liikunnasta tulevat kivut eivät ole vain sitä, että "laiska ja lihava vinkuu eikä kestä pientä maitohapottelua". Lihasjumien lisäksi on muunkinlaista kipua. Ylipaino rasittaa todella paljon niveliä, joten jos painoa on paljon, on liikunnassa pidettävä järki päässä. Ei ole nivelille hyväksi harrastaa esimerkiksi juoksua, jos ylipainoa on 50 kg, vaikka siihen pystyisikin. Lihavana hankitut rasitusvammat eivät parane sillä, että laihtuu. Kulumat ovat kulumia. Polvensa ja esimerkiksi jalkateränsä voi saada peruuttamasti todella paskaan kuntoon, jos ei kuuntele kipujaan.
Ylipainoisten tulisi suosia ainakin pääosin nivelystävällistä liikuntaa. Rajumpiin lajeihin kannattaa hurahtaa vasta, kun ollaan suht lähellä normaalipainoa.
Vierailija kirjoitti:
Kukaanh ihminen ei laihdu sillä, että kokee olonsa rumaksi, ikäväksi ja inhottavaksi. Jokainen tietää kyllä kuinka vaarallista lihavuus voi olla. Kehopositiivisuudessa on ideana se, että saa olla kaikesta huolimatta iloinen omasta kehostaan eikä hävetä sitä. Kun kehoaan ei häpeä, se edistää aktiivista elämäntyyliä, kun voi olla rannalla/kuntosalilla/tanssia mitä vain, koska kokee olonsa hyväksi. ja siitä hyvästä fiiliksestä tulee huomattavasti enemmän energiaa ja psyykkistä kykyä/voimaa tehdä terveellisiä elämänmuutoksia, kuin häpeästä ja huonosta itsetunnosta.
Tässä ohjelmassa juuri ajetaan sellaista ihmiskuvaa, että ihmisen sietää hävetä ja tajuta sen häpeän kautta, että itselleen on pakko tehdä jotain, ettei enää tarvitsisi hävetä. Ja se kenellä on tiukin itsekuri, on se joka tulee saamaan "vapautuksen" häpeästä. Kukaan vähääkään ihmispsykologiaa tunteva tietää, ettei häpeä ole todellakaan positiviinen ja hyvä motivaatiokeino.
Kiitos, kiteytit hienosti kohopositiivuuden syvimmän olemuksen!
Sääntö nro 1: vahvista syviä vatsalihaksia ainakin puoli vuotta päivittäin jos aiot hyppiä trampoliinilla ahkerasti päivittäin. Sama treeni auttaa myös muussa liikunnassa koska se pitää keskivartalon paketin kasassa lihaskorsetin voimalla. Kyllä lääkärin olisi pitänyt tajuta tuo jo ennen ohjelmaa.