Syömishäiriöliitto kritisoi Pippa Laukkaa ja OMS-ohjelmaa

Seurasin aikoinani ohjelman brittiversiota ja nyt olen nähnyt yhden kokonaisen jakson suomalaisesta versiosta. Kyllä ne ovat lähes yksi yhteen toistensa kanssa. Laukka ei vain ainakaan ohjelmassa komentanut "uhria" ulostamaan ja sitten tutkinut pökäleitä ja niiden koostumusta kuten se brittikuikelo teki. Ilmeisesti kuuluu ohjelman formaattiin, että juontaja / valmentaja on mahdollisimman v-mäinen. Minun luonteenlaadullani en moista sietäisi. Tulee mieleen muutaman vuoden takaiset Jutan ja Bullin kettuilut laihduttajille. En ymmärrä, miksi pitää loukata, nolata ja häpäistä ihmisiä, jotka ovat suostuneet mukaan ohjelmaan. Se ei varmaan ole ollut helppo päätös. Kuvitelkaa itse, jos teillä on laardia kertynyt vartalon ympärille ja sitten seisotte pienissä alusvaatteissa kameran edessä ja kuvanne leviää koko maahan. Täytyy tietysti muistaa, että ohjelmahan on viimeistä piirtoa myöten käsikirjoitettu, mutta silti kunnioitusta, pliis!

Tuollainen asenne näytettynä TV:ssä ei ainakaan auta sitä, että etenkin nuorilla on kovat paineet ulkonäöstä ja koosta ja syömishäiriöt sitä kautta yleistyneet. Saisi luvan hävetä tuo nainen, vieläpä "lääkäri"... 

En pidä tuosta ohjelmasta, Pippa haukkuu maanrakoon ihan tavallisetkin ruuat kuten einesmakaronilaatikon ja sokerijugurtin. Eivät ne nyt maailman terveellisimpiin ruokiin varsinaisesti kuulu, mutta yksi jugurtti päivässä ei ketään lihota, kyllä syypäänä on ennemmin karkit, suklaat, sipsit ja muu mässäily ja enemmänkin pitäisi keskittyä niiden välttelyyn. Tällainen tavallinen ihminen on jo ihan hukassa, mitä saa syödä ja mitä ei. Ei ne einekset nyt niin hirveää sontaa ole, mitä ohjelma antaa ymmärtää.

Itseäni kummastuttaa ohjelmassa se, että kun rakennetaan sitä uutta ruokavaliota niin sanotaan, että nyt alat syömään esim. avokadoa. Noh, ihminen sanoo, ettei lainkaan pidä avokadosta, mutta ei, nyt syöt sitä, kyllä makuun tottuu. Kun eikö se ruokavalio pitäisi toteuttaa niin, että ihmisen olisi mahdollisimman helppo sitä noudattaa. Joku avokadokin on aika mielipiteitä jakava ja kyllä niitä hyviä rasvoja saa muualtakin. Annettaisiin ne raamit, mitä kannattaa syödä ja valintoja, jotka sopivat siihen omaan makupalettiin. Siitä ruokavalion muutoksesta tulee entistä vaikeampaa jos pitää kaiken lisäksi syödä sellaista minkä syömisestä meinaa lentää laatta.

Ihan aiheesta kritisoi. Ei kukaan haukkumalla laihdu. Lukekaa tutkija Hannele Harjusen ajatuksia, ne on hyviä. "Terveydenhoidossakin tulkitaan usein kaikkien ongelmien johtuvan lihavuudesta ilman, että ihmisen elämäntilanteesta tiedetään mitään. Lääkärit voivat omalla auktoriteetillaan tylyttää ihmisiä, joilla on pitkä ja monimutkainen painohistoria"

https://www.iltalehti.fi/laihdutus/4fffe4fe-de4a-4bef-8835-347f900d44bb…

Vierailija kirjoitti:

Itseäni kummastuttaa ohjelmassa se, että kun rakennetaan sitä uutta ruokavaliota niin sanotaan, että nyt alat syömään esim. avokadoa. Noh, ihminen sanoo, ettei lainkaan pidä avokadosta, mutta ei, nyt syöt sitä, kyllä makuun tottuu. Kun eikö se ruokavalio pitäisi toteuttaa niin, että ihmisen olisi mahdollisimman helppo sitä noudattaa. Joku avokadokin on aika mielipiteitä jakava ja kyllä niitä hyviä rasvoja saa muualtakin. Annettaisiin ne raamit, mitä kannattaa syödä ja valintoja, jotka sopivat siihen omaan makupalettiin. Siitä ruokavalion muutoksesta tulee entistä vaikeampaa jos pitää kaiken lisäksi syödä sellaista minkä syömisestä meinaa lentää laatta.

Sitä avokadoa maistettiin ohjelmassa ja kappas huomattiin, että hei tämähän on hyvää!

Monella on täysin väärät käsitykset ruoasta ja niitä tässä ohjelmassa juuri pyritään hajottamaan. Kuten avokadonkin kanssa huomattiin. Ei tullut ihan avokadogatea...

Ei sitä päätä silittelemällä mitään tule tai jos tulisi, ei tällaista ohjelmaa olisi. Ihan oikein että puhutaan oikeilla nimillä ja rehellisesti. Jos mättää suuhunsa pelkkää peeaata niin kyllä se pitää ihan rehellisesti JONKUN jo sanoa.

Kyllä ihmisiä pitää ravistaa välilä jotta joutuvat pois sieltä omalta mässäily mukavuusalueelta.

Ihan turhaa demonisoida mitään ruoka-ainetta. Kaikkea voi syödä kohtuudella. Ketään ei kaiketi tapa, jos vaikka syö suklaakonvehdin joka päivä, tai jotain makeaa kunnon ruoan päälle. Yleensä makeaa ei edes tee kovin mieli, jos on syönyt kunnolla. Syömishäiriöt saa juuri alkunsa tiettyjen ruoka-aineiden julistamisesta kielletyiksi ja sallituiksi.

Kohtuus on kuitenkin monelle vaikeaa, siksi kai ylipainoisia onkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni kummastuttaa ohjelmassa se, että kun rakennetaan sitä uutta ruokavaliota niin sanotaan, että nyt alat syömään esim. avokadoa. Noh, ihminen sanoo, ettei lainkaan pidä avokadosta, mutta ei, nyt syöt sitä, kyllä makuun tottuu. Kun eikö se ruokavalio pitäisi toteuttaa niin, että ihmisen olisi mahdollisimman helppo sitä noudattaa. Joku avokadokin on aika mielipiteitä jakava ja kyllä niitä hyviä rasvoja saa muualtakin. Annettaisiin ne raamit, mitä kannattaa syödä ja valintoja, jotka sopivat siihen omaan makupalettiin. Siitä ruokavalion muutoksesta tulee entistä vaikeampaa jos pitää kaiken lisäksi syödä sellaista minkä syömisestä meinaa lentää laatta.

Sitä avokadoa maistettiin ohjelmassa ja kappas huomattiin, että hei tämähän on hyvää!

Monella on täysin väärät käsitykset ruoasta ja niitä tässä ohjelmassa juuri pyritään hajottamaan. Kuten avokadonkin kanssa huomattiin. Ei tullut ihan avokadogatea...

Ei sitä päätä silittelemällä mitään tule tai jos tulisi, ei tällaista ohjelmaa olisi. Ihan oikein että puhutaan oikeilla nimillä ja rehellisesti. Jos mättää suuhunsa pelkkää peeaata niin kyllä se pitää ihan rehellisesti JONKUN jo sanoa.

Kyllä ihmisiä pitää ravistaa välilä jotta joutuvat pois sieltä omalta mässäily mukavuusalueelta.

Rauhotu vähän, ei tarvitse kiihtyä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli bulimia alle 30v,  Olin himokuntoilija ja mies.  Mässäilin ja oksensin kaiken.  Paranin kuitenkin ilman apua.

Minusta ohjelman idea on ok.  Ja siihen lähteneet ovat varmasti tietoisia mihin ovat menneet.  Syömistavoissa on monella varmasti korjaamista.  En ota kantaa ohjelman lääkäriin, ehkä on hyvä herätellä ihmisiä.  Mutta ikävää, jos se saa joissakin aikaan ei toivottuja vaikutuksia ja inhoa itseä ja omaa kehoa kohtaan.

Kaikki eivät ole psyykkisesti yhtä vahvoja, kuin ohjelmaan valitut.

Sen verran tiedän tällaisten ohjelmien valintaprosesseista, että on aivan varmaa, ettei siinä ehditä kenenkään henkistä terveyttä tai psyykkistä vahvuutta syväluodata. Eli on hyvin todennäköistä, että tämänkin ohjelman takia jonkun osallistujan syömiskäyttäytyminen menee entistä huonompaan suuntaan, ellei jopa syömishäiriö puhkea.

Ohjelman idea ei ole millään mittarilla ok, koska mikään nykytutkimus ei tue tämäntyyppistä toimintaa pysyvään painonhallintaan tähtäämisessä. Eikä varsinkaan, jos ihmisellä on jo pohjalla syömishäiriöistä käyttäytymistä. Tämä on vahingollista paitsi osallistujilleen, myös katsojille, joille taas kerran vahvistuu mielikuva tämäntyyppisestä toiminnasta hyvänä tapana yrittää pudottaa painoa. Mitä se kerta kaikkiaan ei ole.

Olisiko sinun mielestäsi ok, jos olisi ohjelma vaikkapa päihderiippuvaisista, ja heitä haukuttaisiin kusisiksi juopoiksi? Kuten Pippa tässä sössöttää että joku on "valtamerilaivan kokoinen". Se ei ole missään tilanteessa ok, ja ihmettelen kuinka yksikään itseään kunnioittava lääkäri tekee tuollaista. Pippa on täysi nolla.

Tutkimusten mukaan pikadieetit eivät ole millään lailla hyvä tai pitkäkestoinen ratkaisu painonhallintaan. Tylytys, syyllistäminen ja muu konfrontointi eivät yleensä toimi hyvinä keinoina saada ihmistä motivoitumaan elämänmuutokseen, pahmimmillaan painavat hänet vain syvemmälle poteroonsa ja epätoivoon. Ihan sama, vaikka jonkun mielestä laihdutus vaatii vain itsekuria ja psyykkisten tekijöiden huomiointi on lässytystä, tutkimustieto kuitenkin osoittaa, että sensitiivinen, empaattinen ja syyllistämätön tuki auttaa parhaiten elämänmuutoksessa. Kyse ei ole itsekurista ja kieltäytymisestä, kyse on uusien rutiinien omaksumisesta ja arjen vähittäisestä muuttamisesta. Kieltäytyminen ja pikadieetit johtavat repsahtamisiin, motivaatiopulaan ja ahdistukseen. Asiaan pitää asennoitua uusien tapojen opiskelusta, joka on prosessi, eikä siinä tapahdu epäonnistumisia, vain erilaisia oppimistilanteita. Minkä tahansa rutiinin muuttaminen on vaikeaa, meillä monilla on joku tapa, josta haluaisimme eroon tai jonka haluaisimme osaksi arkeamme. Ei se niin vain käy. 

Lääkäri saa ja lääkärin pitää puhua ylipainosta. Sävy on kuitenkin tärkeä - kyse on monesti arasta asiasta, paasaaminen tai typerä vitsailu ei auta ollenkaan. Lisäksi on ihan tyhjänpäiväistä todeta, että "olet ylipainoinen ja se on terveysriski, laihduta", jos mitään tukitoimia ei ole tarjolla. Saman tien voi olla sanomatta. Perusterveydenhuoltoon tarvittaisiin reilusti nykyistä enemmän ravitsemusterapeuttien palveluita ja painonhallintaryhmiä. Henkilökuntaa pitäisi kouluttaa niin, että olisi tarjota apua yksilöllisten elintapamuutosten löytämisessä - ei vaan samaa "liiku enemmän ja syö salaattia" -mantraa kaikille. Pitäisi voida seurata tilannetta ja tarjota tukikäyntejä, koska elämäntapamuutoksen toteuttaminen yksin on liikaa vaadittu. Nykyisessä systeemissä painoa pudottava jää aika yksin. 

Niin ja vaikka joku väitti ihan tutkimuksissa todetun, että sokeri addiktoi, niin näinhän ei missään tutkimuksessa ikinä ole todettu. Tapa voi olla tosi tiukassa, himo tuntua ihan fyysisenä. Mutta mitään sokeririippuvuutta ei ole olemassakaan. Tässäkin sen näkee, miten tiukassa tavat ovat ja miten voimakkaasti ihminen jää kiinni rutiineihin - niin voimakkaasti, että tuntuu, kuin kyse olisi addiktiosta.

Vierailija kirjoitti:

Itseäni kummastuttaa ohjelmassa se, että kun rakennetaan sitä uutta ruokavaliota niin sanotaan, että nyt alat syömään esim. avokadoa. Noh, ihminen sanoo, ettei lainkaan pidä avokadosta, mutta ei, nyt syöt sitä, kyllä makuun tottuu. Kun eikö se ruokavalio pitäisi toteuttaa niin, että ihmisen olisi mahdollisimman helppo sitä noudattaa. Joku avokadokin on aika mielipiteitä jakava ja kyllä niitä hyviä rasvoja saa muualtakin. Annettaisiin ne raamit, mitä kannattaa syödä ja valintoja, jotka sopivat siihen omaan makupalettiin. Siitä ruokavalion muutoksesta tulee entistä vaikeampaa jos pitää kaiken lisäksi syödä sellaista minkä syömisestä meinaa lentää laatta.

Siksi just nämä on niin älyttömiä. Kun on ihan turha kuvitella, että se hieno elämäntapamuutos toimisi pitkällä tähtäimellä, jos " noudatetaan ulkopuolisen antamia ohjeita, syödään ruokaa joka ei itseä miellytä tai harrastetaan liikunta, josta ei tule hyvä mieli " ( kirja: Tunne Syöminen, Jonna Heinonen) Kyllä sitä aikansa jaksaa, kun tuloksia tulee, mutta pitkän päälle ( kuten kaikki tutkimuksetkin todistaa) ihminen väsyy, ja kilot tulee takaisin.

Oikea muutos tapahtuu merkittävästi syvemmällä tasolla, vaatii huomattavasti enemmän aikaa, ja tapahtuu ennen kaikkea arvo- ja tunnetasolla. 

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan pikadieetit eivät ole millään lailla hyvä tai pitkäkestoinen ratkaisu painonhallintaan. Tylytys, syyllistäminen ja muu konfrontointi eivät yleensä toimi hyvinä keinoina saada ihmistä motivoitumaan elämänmuutokseen, pahmimmillaan painavat hänet vain syvemmälle poteroonsa ja epätoivoon. Ihan sama, vaikka jonkun mielestä laihdutus vaatii vain itsekuria ja psyykkisten tekijöiden huomiointi on lässytystä, tutkimustieto kuitenkin osoittaa, että sensitiivinen, empaattinen ja syyllistämätön tuki auttaa parhaiten elämänmuutoksessa. Kyse ei ole itsekurista ja kieltäytymisestä, kyse on uusien rutiinien omaksumisesta ja arjen vähittäisestä muuttamisesta. Kieltäytyminen ja pikadieetit johtavat repsahtamisiin, motivaatiopulaan ja ahdistukseen. Asiaan pitää asennoitua uusien tapojen opiskelusta, joka on prosessi, eikä siinä tapahdu epäonnistumisia, vain erilaisia oppimistilanteita. Minkä tahansa rutiinin muuttaminen on vaikeaa, meillä monilla on joku tapa, josta haluaisimme eroon tai jonka haluaisimme osaksi arkeamme. Ei se niin vain käy. 

Lääkäri saa ja lääkärin pitää puhua ylipainosta. Sävy on kuitenkin tärkeä - kyse on monesti arasta asiasta, paasaaminen tai typerä vitsailu ei auta ollenkaan. Lisäksi on ihan tyhjänpäiväistä todeta, että "olet ylipainoinen ja se on terveysriski, laihduta", jos mitään tukitoimia ei ole tarjolla. Saman tien voi olla sanomatta. Perusterveydenhuoltoon tarvittaisiin reilusti nykyistä enemmän ravitsemusterapeuttien palveluita ja painonhallintaryhmiä. Henkilökuntaa pitäisi kouluttaa niin, että olisi tarjota apua yksilöllisten elintapamuutosten löytämisessä - ei vaan samaa "liiku enemmän ja syö salaattia" -mantraa kaikille. Pitäisi voida seurata tilannetta ja tarjota tukikäyntejä, koska elämäntapamuutoksen toteuttaminen yksin on liikaa vaadittu. Nykyisessä systeemissä painoa pudottava jää aika yksin. 

Niin ja vaikka joku väitti ihan tutkimuksissa todetun, että sokeri addiktoi, niin näinhän ei missään tutkimuksessa ikinä ole todettu. Tapa voi olla tosi tiukassa, himo tuntua ihan fyysisenä. Mutta mitään sokeririippuvuutta ei ole olemassakaan. Tässäkin sen näkee, miten tiukassa tavat ovat ja miten voimakkaasti ihminen jää kiinni rutiineihin - niin voimakkaasti, että tuntuu, kuin kyse olisi addiktiosta.

Kaikkein suurin syy "sokeriaddiktioon" ja jopa tunnesyömiseen on NÄLKÄ. Se, että koko ajan yrittää syödä liian vähän. Se on myös paras tapa ylläpitää syömishäiriötä.

Siinä on myös syy siihen, miksi syömisen ongelmat ovat naisilla yleisempiä: naisia koko ajan kehotetaan syömään vähemmän, laihduttamaan ja sitä ja tätä ja tota. Miesten kehoihanne ei ole mahdollisimman laiha, ja siksi miehistä suuri osa säästyy paljolti näiltä ongelmilta.

Vierailija kirjoitti:

Parempi Pippa on kuin ne edelliset juontajat.

Voi hyvin ollakin. Tässä ei kuitenkaan ollut kyse juontajuudesta, vaan lääkärinä toimimisesta asiantuntijana tällaisessa ohjelmassa, joka käsittelee syömishäiriöitä (sitähän se ahmiminen ja esim. jojolaihdutuskin on).

Pipan näyttöjen perusteella pitäisinkin hänet mieluummin juontajana, kuin ainakaan syömishäiriöisten lääkärinä.

Googlasin tämän Pipan juuri äskettäin, kun näitä ohjelman mainoksia alkoi pyöriä. En ollut ennen kuullutkaan.

Löytyi mm. juttu, jossa kertoo, että osallistui aikanaan Miss Suomi - kisaan, mutta oli liian lyhyt. Teki sitten mallin töitä muuten. Ja kertoi jutussa, kuinka on aina nauttinut huomiosta ym. Meni töihin, kun lapsi oli viiden viikon ikäinen ym.

Me ihmiset olemme tunnetusti erilaisia. Hän vaikuttaa ihmiseltä, joka kirjaimellisesti nauttii valokeilasta. Siksipä hän nauttinee myös päästyään kyseiseen ohjelmaan ja saadessaan tällaista huomiota. Miten se meni, all publicity is good publicity.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tässä on kyseessä formaatti, jonka kantava idea on ns. niskasta kiinni ottaminen. Idea siis mielestäni on se, että vaikean ongelman voittaminen voidaan tehdään muullakin tavalla kuin osoittamalla empatiaa ja pitämällä kädestä että voi kauheeta kun on kamalaa:). 

Se voidaan tehdä myös siten, että todellisuus otetaan ja läväytetään päin naamaa sellaisena kuin se on. Ja sitten aletaan hommiin sen kummemmin turhia miettimättä. Selkeä kuvio - "tilanne on p*ska, mutta se paranee seuraavasti". 

Menetelmä ei todellakaan sovi kaikille, mutta joillekin se kyllä sopii. Jos itsetunto on kovin matala, niin silloin tuo lähestyminen on suorastaan väärä. Hieman turhan aggressiivinen Pippa on kyllä minunkin makuuni - vähempikin riittäisi.

Tuo lähestymistapa, vaikka sitä miten vääntäisi ja kääntäisi, on väärä. Se on kaikkien pitkittäistutkimusten mukaan väärä, eikä yksikään itseään kunnioittava lääkäri tai ravintoterapeutti lähtenyt tuohon enää mukaan.  Esim. Anette Palssa on sanonut, ettei enää missään nimessä lähtisi mukaa tekemään mitään noin vahingollista.

Eli tuo vaan yksinkertaisesti on törkeää leikkimistä ihmisten terveydellä, eikä siitä muuksi muutu, vaikka kuinka joku sitä sivusta tykkäisikin katsella.

Vierailija kirjoitti:

Googlasin tämän Pipan juuri äskettäin, kun näitä ohjelman mainoksia alkoi pyöriä. En ollut ennen kuullutkaan.

Löytyi mm. juttu, jossa kertoo, että osallistui aikanaan Miss Suomi - kisaan, mutta oli liian lyhyt. Teki sitten mallin töitä muuten. Ja kertoi jutussa, kuinka on aina nauttinut huomiosta ym. Meni töihin, kun lapsi oli viiden viikon ikäinen ym.

Me ihmiset olemme tunnetusti erilaisia. Hän vaikuttaa ihmiseltä, joka kirjaimellisesti nauttii valokeilasta. Siksipä hän nauttinee myös päästyään kyseiseen ohjelmaan ja saadessaan tällaista huomiota. Miten se meni, all publicity is good publicity.

Sen verran nolo kuitenkin on, että bannaa somestaan ( insta ja Face) kaikki, jotka häntä millään lailla kritisoi. Varmaan hyvä kaveri Antti Heikkilän kanssa, toimintamalli ainakin ihan sama.

Vierailija kirjoitti:

On nähty mitä näille laihdutusohjelmiin osallistujille tapahtuu ohjelman päättymisen jälkeen tai viimeistään pari vuotta sen jälkeen (esim. ne Jutan ohjelmat). Kilot tulee korkoineen takaisin ja suhde ruokaan on entistä häiriintyneempi. Jos tunnesyömisen syitä ei käsitellä siitä ei pääse eroon. Ja kun siihen varsinkaan ei mitkään kurikuurit auta. Kävi niin sääliksi tuota naista, kun väsyneenä, monta yötä valvoneena ja kroppa rikki piti vain suorittaa liikuntaa ja hyppiä trampoliinilla. Järkyttävää, kun miettii jo mitä pysyviä fyysisiä vammoja tuostakin voi tulla. Mitä tapahtuu kun kuuri loppuu? Jos hän ei ole käsitellyt niitä asioita, jotka lihomiseen ja masennukseen johtivat, ne tulevat takaisin. Tapojen muuttamisella päästään vain tietyn matkaa eteenpäin, myös syvällisempää työskentelyä on tehtävä kun halutaan pysyvää muutosta.

Syömishäiriöliiton kannanotto oli täyttä asiaa.

Mielenkiintoista, että täällä säälii naista vaikka kuinka moni muu, mutta nainen itse ei nähnyt metodeissa ongelmaa, päinvastoin sai pidemmänkin muutoksen aikaan ja oli tyytyväinen. Monet uhriutujat täällä ulisee, et väärin tehtiin. Miksi ette kunnioita naisen omaa kantaa? Miksi luulette tietävänne paremmin kuin nainen itse??

Vierailija kirjoitti:

Itseäni kummastuttaa ohjelmassa se, että kun rakennetaan sitä uutta ruokavaliota niin sanotaan, että nyt alat syömään esim. avokadoa. Noh, ihminen sanoo, ettei lainkaan pidä avokadosta, mutta ei, nyt syöt sitä, kyllä makuun tottuu. Kun eikö se ruokavalio pitäisi toteuttaa niin, että ihmisen olisi mahdollisimman helppo sitä noudattaa. Joku avokadokin on aika mielipiteitä jakava ja kyllä niitä hyviä rasvoja saa muualtakin. Annettaisiin ne raamit, mitä kannattaa syödä ja valintoja, jotka sopivat siihen omaan makupalettiin. Siitä ruokavalion muutoksesta tulee entistä vaikeampaa jos pitää kaiken lisäksi syödä sellaista minkä syömisestä meinaa lentää laatta.

Niinpä. Ja liikunnaksi joku trampoliinihyppely, eikä tule kuuloonkaan, että kokeiltaisiin eri lajeja ja testattaisiin, mikä niistä henkilöä itseä kiinnostaisi. Lässytti kuin pienelle lapselle, että "voi kun iloisen näköinen tyttö". Varmasti terveellisempää olisi ollut aloittaa vaikka pyöräilyllä tai tanssilla tai joogalla, mutta ei, laitetaan aikuinen ihminen pienelle lasten trampoliinille poukkoilemaan, niin saadaan nauraa, kun se siinä pomppii. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On nähty mitä näille laihdutusohjelmiin osallistujille tapahtuu ohjelman päättymisen jälkeen tai viimeistään pari vuotta sen jälkeen (esim. ne Jutan ohjelmat). Kilot tulee korkoineen takaisin ja suhde ruokaan on entistä häiriintyneempi. Jos tunnesyömisen syitä ei käsitellä siitä ei pääse eroon. Ja kun siihen varsinkaan ei mitkään kurikuurit auta. Kävi niin sääliksi tuota naista, kun väsyneenä, monta yötä valvoneena ja kroppa rikki piti vain suorittaa liikuntaa ja hyppiä trampoliinilla. Järkyttävää, kun miettii jo mitä pysyviä fyysisiä vammoja tuostakin voi tulla. Mitä tapahtuu kun kuuri loppuu? Jos hän ei ole käsitellyt niitä asioita, jotka lihomiseen ja masennukseen johtivat, ne tulevat takaisin. Tapojen muuttamisella päästään vain tietyn matkaa eteenpäin, myös syvällisempää työskentelyä on tehtävä kun halutaan pysyvää muutosta.

Syömishäiriöliiton kannanotto oli täyttä asiaa.

Mielenkiintoista, että täällä säälii naista vaikka kuinka moni muu, mutta nainen itse ei nähnyt metodeissa ongelmaa, päinvastoin sai pidemmänkin muutoksen aikaan ja oli tyytyväinen. Monet uhriutujat täällä ulisee, et väärin tehtiin. Miksi ette kunnioita naisen omaa kantaa? Miksi luulette tietävänne paremmin kuin nainen itse??

Mistäs sinä tiedät, mikä naisen oma kanta oli? Et ilmeisesti katsonut ohjelmaa, jos et nähnyt, kun hän itki alussa, kun tämä "asiantuntija" marmatti hänen kaappinsa sisällöstä? Tai näitkö ne kohdat, joissa makasi sängyllä äärettömän väsyneenä ja sanoi, että väsyttää ihan järjettömästi ja joka paikkaan sattuu? Tottakai siinä lopussa pystyi näyttelemään pirtsakkaa, että saadaan kuvaukset kunnialla läpi. Hänen todellisista ajatuksistaan siinä vaiheessa tai nyt emme voi tietää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eikö näillä osallistujilla ole tarkalleen tiedossa milainen formaatti on kyseessä ? Lisäksi heillä isolla osalla taitaa olla jo lähtökohtaisesti epäterve suhtautuminen ruokaan kun katsoo sitä sapuskan laatua ja määrää pöydässä alussa. Tehtävä on herättää ajattelemaan ja ruveta tekemään parempia valintoja jatkossa, ei kai tuossa mihinkään kitukuuriin tai rääkkiliikkumiseen kannusteta van terveelliseen syömiseen ja kohtuulliseen liikuntaan.

Ehkä se syyllistäminen ja pilkkaaminen ei ole paras mahdollinen tapa laittaa ihmistä ajattelemaan. Eiköhän suurin osa ylipainoisista tiedosta olevansa lihavia. Hyvin usein taustalla on tunnesyömistä tai jopa ihan syömishäiriö. Siihen ei auta kitudieetit tai itsensä rääkkääminen henkihieveriin liikunnalla vaan pitäisi puuttua niihin psykologisiin tekijöihin, jotka ovat ylensyömisen taustalla.

Lihavaa itsensä ennenpitkää mässäilyllään tappavaa naista säälitään. Alkoholia kittaavaa miestä syytetään. Molemmat yhtä kurittomia syömistensä ja juomistensa suhteen. Kaksinaismoralismi ftw.

Niin totta! Mutta ei yllätä alapeukut. Eihän tämä ole kiva fakta kuulla.