Miehen mielestä olen epäreilu, kun vaadin avioehdon poistamista tai muuttamista ennen lapsien teon yrittämistä

Hmmm... Aika oudolta tuntuisi jos miehellä on ollut ennen avioitumista omaisuutta, jota avioehto koskee ja nyt vaimo on pyrkimässä siitä osille. Ei ennen avioliittoa hankittu varallisuus pitäisi missään nimessä kuulua puolisolle, ei edes avioliiton aikainen varallisuus jos puoliso ei ole sen hankintaa maksanut millään lailla vaan elänyt siivellä. Poislukien tietenkin vauvaloma-ajat, jolloin ihan luonnollista että korkeintaan toinen maksaa lainoja, harvemmin se toinenkaan kun tulot putoavat niin lainojen lyhennyksiäkin pitää vähintään pienentää. 

Mä vaadin aikanaan samaa. En suostunut kantamaan kaikkia vanhemmuuden riskejä yksin. Kannatti, mies törttöili, eikä oltu ikuisesti yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

2-3 lasta merkkaa 3-4 vuotta pois työstä ja siitä puolet sinulle ja puolet miehelle. Jos se ei onnistu teillä niin sitten mies ostaa sulle vaikka vuosittain osakkeita reilulla tonnilla joka vuosi kun olet pois töistä. Kolmessa vuodessa voi lahjoittaa verovapaasti 4999 euron edestä osakkeita ja se on hyvä korvaus kotona olevalle. Korjaa sitten tulevaisuudessa sinun eläkekertymääsi. Töihin mennessäsi voit jatkaa sijoituksiin säästämistä.  Nykyisen asunnon kai maksatte puoliksi tai ainakin osuuksina? Vai oletko ollut tähän asti ihan siivellä asuja? Avioehtoa ei missään nimessä kannata poistaa jos toisella on ollut omaisuutta suhteeseen tullessa ja on isommat tulot, mahdollisesti maksanut enemmän kulujakin. Jos toinen siipeilee niin toisen ei tarvitse erossa saada mitään. 

Avioliitossa ei kyllä tule lahjaveroa, vaikka laittaisi enemmän. Tuo on surkea mukakorvaus.

T. Se, joka menetti 50 000 plus 200€/kk eläkettä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä pitäisin kohtuuttomana, että elättäisin vaimoni ja lapseni vuosikaudet hänen halutessaan olla kotona lapsen kanssa. Ja sitten eron tapahtuessa hän vaatisi puolet omaisuudestani. 

Hän itse halusi jäädä kotiin hoitamaan lasta, ja minä maksoin kaiken siitä. Miksi pitää vielä antaa puolet omaisuudesta?

Jos nainen haluaa jäädä kotiin hoitamaan lapsia, se on hänelle vaan elämäntapakysymys. Miehen tulee vaan semmoiset hyväksyä ja maksaa kuulemma.

Höpö höpö, eikä tarvitse hyväksyä ja maksaa. Jos ei halua maksaa lastenhoidosta koskaan mitään, ei pidä tehdä lapsia. Mutta jos niitä tekee, niin on aika kohtuullinen oletus että osallistuu kustannuksiin. Ja saa se isä jäädä niitä lapsia hoitamaan itsekin, jos ei halua mitään maksaa. Kun eihän siinä kuulemma edes menetä mitään, jos jää kotiin lapsia hoitamaan. Rahaa vaan paukkuu tilille eläkkeelle saakka kuten aina ennenkin. Vai?

Niin jos kerta äidille ei tule ansionmenetyksiä jäädessään kotiin lapsia hoitamaan, niin miksi sitten aina sanotaan että kyllä isän pitää mennä töihin ja äiti jää kotiin, ettei elintaso laske. Miksi se laskisi, jos kerta kotiin jääminen ei tuloja laske?

Meillä tilanne se, että oltu 10vuotta kohta yhdessä. Mies erosi pitkästä liitosta, jossa ei ollut avioehtoa, joten joutui maksamaan paljon , lähes puolet ex-vaimolle, vaikka vaimo ei ollut omaisuuden kartuttamiseen osallistunut. Sanoi, ettei halua joutua enää ikinä vastaavaan tilanteeseen. Yhteinen lapsi tehtiin alkuhuumassa ja naimisiin mentiin seuraavana vuonna. Koska mies on 15vuotta vanhempi ja hänellä on paljon omaisuutta ja minulla ei, hän luonnollisesti halusi avioehdon, jossa minut on suljettu pois kaikesta. Nyt vuosia myöhemmin asia ahdistaa usein, mutta en voi asialle mitään. Kun puhun asiasta, mieheni saa minut tuntemaan syyllisyyttä asian esille nostamisesta ja seurauksena on aina riita. Mies on etäisempi ja meillä on suhteessa paljon haasteita, joten olen miettinyt, että ehkä minutkin voidaan jättää. Ja silloin jään kirjaimellisesti tyhjän päälle. Mies ei enää innostu minusta missään mielessä, en itsekään ole enää aktiivinen. Tykkäilee itseään vanhemman naapurin naisen päivityksistä facessa, minun päivitykset menee aina vahingossa ohi ja tykkää vasta kun kysyn asiasta. Olenkin jo miettinyt liekö siihen ihastunut. Nainen on iso, ei kovin nätti, mutta miehen mielestä mukava. Ei ole eronnut, mutta haukkuu miestään ja haluaisi eroon. Minä olen nuorempi, kaunis ja hyvää seuraa - en vaan enää miehelleni.

Muutimme jo heti alussa kauas kaikesta ja minulla oli kaksi pientä lasta ja iso talo huolehdittavana, joten omaa uraa en ole pystynyt luomaan.

Minut on ulkoistettu myös testamentista, edunsaajana ovat mieheni aikuiset lapset ja meidän yhteinen lapsi.

Neuvona sanon, että älkää ikinä päästäkö itseänne tähän tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos miestä niin kovasti kiukuttaa että nainen vie erossa "hänen rahansa" niin miksi ei itse jää koti-isäksi ja luovu palkastaan sekä eläke-eduistaan? Vaimo voi sitten käydä töissä  tienaamassa sitä rahaa. Ovatko miehet naisille oikeasti kateellisia kotiäitiydestä ja luulevat että se on jotenkin hirmu ihanaa aikaa josta jää "henkistä pääomaa"...Joopa joo

Se olin minä kuka puhui henkisestä pääomasta ja olen 35-vuotias lapseton nainen. Siis onko se lasten saaminen ja niiden hoitaminen muka niin vastenmielistä, että sitä ei pidä ollenkaan plussana elämässään? Miksi sitten on pitänyt mennä niitä lapsia tekemään?

Kuka näin on sanonut? Sillä henkisellä pääomalla ei vain makseta laskuja ja vuokraa. Nykymaailmassa tarvitsee olla myös realistinen. Se ei tarkoita, että olisit itsekäs materialisti. t. ohis

Olet oikeassa, onhan se noinkin. Mutta onko kyse ihan todellisuudessa siitä että joutuu leipäjonoon vai siitä, että elintaso notkahtaa? Kyllähän sitä tulee väkisinkin mieleen, että pitää järjestää ne omat elinolot sellaisiksi että se ei ole liian kallista. Ei minusta olisi ihmeellistä jos lapsen saannin takia joutuisi muuttamaan halvempaan asuntoon tai luopumaan toisesta autosta, mutta vissiin jengi ei vaan näe tätä vaihtoehtona.

Elintaso notkahtaa erossa aina. Mutta lapsiperheessä sen tulee notkahtaa molemmilta vanhemmilta tasapuolisesti, ja lapsilta mahdollisimman vähän.

Kyllä se mies on hyötynyt liitostaan hänkin. Saanut ilman omaa vaivanäköä lapset, joita toinen on hoitanut, saanut apua kotitöihinsä, ja naisen töissä ollessa jakanut kustannuksia köyhemmän puolisonsa kanssa. Säästänyt siis.

Köyhempi vaimo on ollut pois töistä ja tehnyt kotitöitä, ja rahoittamut pienistä tuloistaan liian kallista elämää, jolloin ei ole jäänyt säästöjä.

Jos olisin mies tuossa tilanteessa, huomaisin kyllä, että tuollaisen naisen kanssa ei kannata lapsia hankkia. Hän vain odottaa, koska erotaan ja hän pääsee rahoihin käsiksi. Kunnon nainen yhdistää urat ja lapset kevyesti eikä jää vuosikausiksi kotiin makaamaan.  Jokainen on velvollinen elättämään itsensä ja lapsensa Suomessa. 

Vierailija kirjoitti:

Niin jos kerta äidille ei tule ansionmenetyksiä jäädessään kotiin lapsia hoitamaan, niin miksi sitten aina sanotaan että kyllä isän pitää mennä töihin ja äiti jää kotiin, ettei elintaso laske. Miksi se laskisi, jos kerta kotiin jääminen ei tuloja laske?

Niin, miksi se laskisi, kun sukupuolten välillä tunnetusti vallitsee palkkatasa-arvo..?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole kohtuuton. Olet monta vuotta pois työelämästä ja mies tienaa rahaa ja eläkettä itselleen, mitä sä saat? Vähintään miehen pitäis säästää sulle johonkin sun omalle tilille sen aikaa kun olet kotona lasten kanssa. Samalla kun säästää itsellensä siis. Varsinkin jos yhdessä sovitte että olet mahdollisimman kauan kotona tms.

Monta vuotta poissa töistä = 6kk ja muksu hoitoon, sekä äiti töihin. Mies pitäköön isyyslomaansa vielä tuohon päälle. Missä ongelma?

Mihin hoitoon saa alle puolivuotiaan lapsen? Kunnallisessa hoidossa on alaikäraja. (Lisäksi tuossakin ehtii äidin tulot pudota.)

Joo omaa napaa vaan ajtelkaa ja heittäisitte vaikka vastasyntyneenkin tarhaan jos mahdollista.

Ei ainakaan täyspv.tarha sovi alle 3v.yleensä, poikkeuksiakin on. Pieni lapsi tarvitsee äidin fyysistä läheisyyttä ja lämpöä vaikka ihan mitä muuta vaan väitätte.

Työvoimavaje tarhoissa ei paranna asiaa.

Mieheni on aina halveksunut että "makaan" kotona ja syytellyt miksi en mene töihin.

Lapsen kanssa ollaan kuitenkin todella onnellisia ja hän on tarvinnut äitiä ja kehittynyt viisaaksi hyväitsetuntoiseksi ja hauskaksi ja kohteliaaksi. Saanut tarvittavasti hiomiota ja rakkautta pikkulapsiaikana.Valtion laitoksissa ehtii olla kauan silti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole kohtuuton. Olet monta vuotta pois työelämästä ja mies tienaa rahaa ja eläkettä itselleen, mitä sä saat? Vähintään miehen pitäis säästää sulle johonkin sun omalle tilille sen aikaa kun olet kotona lasten kanssa. Samalla kun säästää itsellensä siis. Varsinkin jos yhdessä sovitte että olet mahdollisimman kauan kotona tms.

Monta vuotta poissa töistä = 6kk ja muksu hoitoon, sekä äiti töihin. Mies pitäköön isyyslomaansa vielä tuohon päälle. Missä ongelma?

Mihin hoitoon saa alle puolivuotiaan lapsen? Kunnallisessa hoidossa on alaikäraja. (Lisäksi tuossakin ehtii äidin tulot pudota.)

Joo omaa napaa vaan ajtelkaa ja heittäisitte vaikka vastasyntyneenkin tarhaan jos mahdollista.

Ei ainakaan täyspv.tarha sovi alle 3v.yleensä, poikkeuksiakin on. Pieni lapsi tarvitsee äidin fyysistä läheisyyttä ja lämpöä vaikka ihan mitä muuta vaan väitätte.

Työvoimavaje tarhoissa ei paranna asiaa.

Mieheni on aina halveksunut että "makaan" kotona ja syytellyt miksi en mene töihin.

Lapsen kanssa ollaan kuitenkin todella onnellisia ja hän on tarvinnut äitiä ja kehittynyt viisaaksi hyväitsetuntoiseksi ja hauskaksi ja kohteliaaksi. Saanut tarvittavasti hiomiota ja rakkautta pikkulapsiaikana.Valtion laitoksissa ehtii olla kauan silti.

Miehesi halveksii sinua ja silti olet lapsen kanssa tuollaisessa sairaassa suhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Meillä tilanne se, että oltu 10vuotta kohta yhdessä. Mies erosi pitkästä liitosta, jossa ei ollut avioehtoa, joten joutui maksamaan paljon , lähes puolet ex-vaimolle, vaikka vaimo ei ollut omaisuuden kartuttamiseen osallistunut. Sanoi, ettei halua joutua enää ikinä vastaavaan tilanteeseen. Yhteinen lapsi tehtiin alkuhuumassa ja naimisiin mentiin seuraavana vuonna. Koska mies on 15vuotta vanhempi ja hänellä on paljon omaisuutta ja minulla ei, hän luonnollisesti halusi avioehdon, jossa minut on suljettu pois kaikesta. Nyt vuosia myöhemmin asia ahdistaa usein, mutta en voi asialle mitään. Kun puhun asiasta, mieheni saa minut tuntemaan syyllisyyttä asian esille nostamisesta ja seurauksena on aina riita. Mies on etäisempi ja meillä on suhteessa paljon haasteita, joten olen miettinyt, että ehkä minutkin voidaan jättää. Ja silloin jään kirjaimellisesti tyhjän päälle. Mies ei enää innostu minusta missään mielessä, en itsekään ole enää aktiivinen. Tykkäilee itseään vanhemman naapurin naisen päivityksistä facessa, minun päivitykset menee aina vahingossa ohi ja tykkää vasta kun kysyn asiasta. Olenkin jo miettinyt liekö siihen ihastunut. Nainen on iso, ei kovin nätti, mutta miehen mielestä mukava. Ei ole eronnut, mutta haukkuu miestään ja haluaisi eroon. Minä olen nuorempi, kaunis ja hyvää seuraa - en vaan enää miehelleni.

Muutimme jo heti alussa kauas kaikesta ja minulla oli kaksi pientä lasta ja iso talo huolehdittavana, joten omaa uraa en ole pystynyt luomaan.

Minut on ulkoistettu myös testamentista, edunsaajana ovat mieheni aikuiset lapset ja meidän yhteinen lapsi.

Neuvona sanon, että älkää ikinä päästäkö itseänne tähän tilanteeseen.

Paha tilanne, ei vaan mahdollisen eron vaan myös kuolemantapauksen kannalta. Jos mies on sinua vanhempi, oletko ajatellut mitä tapahtuu jos hän kuolee yllättäen? Talon perivät siis miehen aikuiset lapset ja teidän yhteinen ilmeisesti alaikäinen lapsenne. Onko sinulla edes lesken asumisoikeutta taloon? Avioliitossa sellainen pitäisi olla. Ota myös huomioon, että lapsesi joutuu talosta maksamaan perintöveron eli käytännössä jos hän on alaikäinen joko sinä maksat veron tai talo menee myyntiin teidän alta. Hyvä nainen vaadi ainakin avioehdon poistamista kuolintapauksessa ja miehelle hyvää henkivakuutusta, jossa olet edunsaajana.

Outoja naisia tällä palstalla. Ettekö ole hankkineet ennen parisuhdetta ja lapsia tai parisuhteessa ennen lapsia minkäälaista omaa omaisuutta? Omaa asuntoa tai puolison kanssa yhteistä asuntoa, osakesalkkua, rahastoja, sinkkuvuosien yksiötä tms. Ei edes asuntosäästötiliä? Ettekä ole perineet mitään? Vuosi on 2018 naiset!!! Kun kerran ollaan olevinaan itsenäisiä ja tasa-arvoisia niin ollaan sitten sitä eikä avioliitolla ja lapsilla rikastumaan pyrkiviä. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä pitäisin kohtuuttomana, että elättäisin vaimoni ja lapseni vuosikaudet hänen halutessaan olla kotona lapsen kanssa. Ja sitten eron tapahtuessa hän vaatisi puolet omaisuudestani. 

Hän itse halusi jäädä kotiin hoitamaan lasta, ja minä maksoin kaiken siitä. Miksi pitää vielä antaa puolet omaisuudesta?

Säästit samalla tuhansia päivähoitomaksuissa ja vältyit ottamasta palkattomia vapaita lapsen sairastuessa. Jos teillä on vaikka se perus kaksi lasta, ja vaimo oli kotona kunnes nuorin aloitti koulun, niin se tekee n. 8-10v ilmaista työtä vaimosi taholta, jonka ansiosta sinä (tai te molemmat) säästyitte näiltä vaivoilta ja maksuilta. Joku 10-15 000 per vuosi omaan taskuun sen sijaan että menisi lasten hoitoon.

Etkä sinä yksin sitä vaimoasi elättänyt, älä valehtele. Äitiyspäiväraha ja kotihoidontuki, kyllä se vaimosikin osallaan osallistui elätykseen ja talouteen. Ja samalla menetti parisataatuhatta palkkatuloissa ja vähintään puolet lisää tulevasta eläkkeestään(100 tuhatta).

Niin kumpikos teistä nyt jäi miinukselle, sinä vai vaimosi? Kertaakaan et ole varmaan häntä kiittänytkään, varmaankin saanut kiitosta omalta taholtasi ja sitä odottanut, muttet ole ymmärtänyt tajuta vaimosi tekevän tärkeää työtä SINUN uraputkesi edistämiseksi.

Ja sitten vielä mietitään, miksi syntyvyys laskee. Naiset ovat tajunneet ettei Suomi-miehistä ole isiksi. Hautovat vaan rahakasojansa ja maksattavat naisilla kaiken.

Työeläke kertyy n. 40 vuoden TEL-vuoden kuluessa n. 60 %:iin palkasta. Lisäeläkkeillä kertymää voi lisätä.

Jokainen päättää, montako lasta hankkii. Itselleni yhden lapsen äitiysloma ja pieni hoitovapaa on vienyt reilun satasen eläkkeestä. Ei tunnu missään, koska olen ollut hyvin palkatussa työssä. 

Minä vaadin avioehtoa, koska miehelläni oli enemmän omaisuutta. Toisaalta mieheni toimi myöskin yrittäjänä jonkin aikaa, joten avioehdolla suojasin myös itseäni mahdollisilta yrittäjyyden tuomilta taloudellisilta riskeiltä. Yrittäjähän saattaa menettää omaisuutensa, jos yritys menisi vaikka konkurssiin. 

Yhteisen asunnon asumisoikeus on joka tapauksessa puolisolla kuolemaansa saakka. Avioerossa kumpikin saa omansa, kuten kuuluukin. Lapsi perii molemmat vanhempansa. 

Miksi pitää tehdä enemmän lapsia kuin mihin on varaa? Puoliso voi ostaa kotona olevalla puolisolleen lisäeläkettäkin, jos haluaa. Muutenhan kaikki menee veronmaksajien piikkiin. Vanhojen naisten eläkkeet ovat surkeita. Joidenkin pitää saada jopa kansaneläkettä tai takuueläkettä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos miestä niin kovasti kiukuttaa että nainen vie erossa "hänen rahansa" niin miksi ei itse jää koti-isäksi ja luovu palkastaan sekä eläke-eduistaan? Vaimo voi sitten käydä töissä  tienaamassa sitä rahaa. Ovatko miehet naisille oikeasti kateellisia kotiäitiydestä ja luulevat että se on jotenkin hirmu ihanaa aikaa josta jää "henkistä pääomaa"...Joopa joo

Se olin minä kuka puhui henkisestä pääomasta ja olen 35-vuotias lapseton nainen. Siis onko se lasten saaminen ja niiden hoitaminen muka niin vastenmielistä, että sitä ei pidä ollenkaan plussana elämässään? Miksi sitten on pitänyt mennä niitä lapsia tekemään?

Kuka näin on sanonut? Sillä henkisellä pääomalla ei vain makseta laskuja ja vuokraa. Nykymaailmassa tarvitsee olla myös realistinen. Se ei tarkoita, että olisit itsekäs materialisti. t. ohis

Olet oikeassa, onhan se noinkin. Mutta onko kyse ihan todellisuudessa siitä että joutuu leipäjonoon vai siitä, että elintaso notkahtaa? Kyllähän sitä tulee väkisinkin mieleen, että pitää järjestää ne omat elinolot sellaisiksi että se ei ole liian kallista. Ei minusta olisi ihmeellistä jos lapsen saannin takia joutuisi muuttamaan halvempaan asuntoon tai luopumaan toisesta autosta, mutta vissiin jengi ei vaan näe tätä vaihtoehtona.

Siitähän tässä puhutaan, mutta jos on parisuhteessa ja kummatkin haluavat lapsia, niin vain sen synnyttäjänkö pitää ottaa taloudelliset riskit? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse mietin avioehtoa, kun olen pitkäaikaisen avopuolisoni kanssa mennyt kihloihin. Suunnittelemme häitä keväälle 2020. 

Meillä ei ole lapsia. Olemme pitäneet itsestään selvänä, että jos yritämme lasta, ryhdymme siihen tietoisesti vasta häiden jälkeen. Lisäksi emme ole varmoja, haluammeko lapsia ylipäätään. 

Mietinnän paikka tulee siitä, että omat vanhempani ovat aikoinaan eronneet. Heillä ei ollut avioehtoa. Kaikki laitettiin "tasan puoliksi", mutta siitä tuli vanhempieni välille ja myös meidän lasten ja isämme välille taloudellinen sota, jossa isä vuosia valitti lapsilleen katkerana siitä, kuinka epäoikeudenmukainen äitimme oli, kun halusi ostaa isän ulos yhteisestä kodista. Äiti otti ison lainan ja osti isän ulos, jotta me lapset saimme jäädä kotiimme asumaan. Itse halusimme jäädä asumaan äidin kanssa. Olimme sen verran isoja, että mielipidettämme piti myös lain mukaan ottaa huomioon. Isä syytti äitiä, että vei häneltä sekä kodin että tytöt. Lisäksi käräjäoikeus määräsi elatusmaksut, joiden suuruudesta isä valitti meille lapsille siihen saakka, kun täytimme 18. Isä oli sitä mieltä, että äidin ja lasten taloudellinen tilanne koheni eron myötä hänen kustannuksellaan, vaikka todellisuudessa äidille lankesi valtava laina, jota hän maksaa edelleen yli 20 vuotta myöhemmin, ja me lapset aloitimme työn teon: jaoimme ilmaislehtiä ja saimme siitä palkkaa, jolla rahoitettiin harrastuksiamme ja omia kulujamme. Äidillä ja isällä oli todennäköisesti melkolailla samanlaiset ansiotulot, vaikka en tarkkaan tiedäkään. Kummallakaan ei ollut merkittävästi toisiaan suurempaa omaisuutta. Kummallakaan ei ollut eikä myöskään ollut tulossa suuria perintöjä. 

Minä olen ammatiltani varhaiskasvatuksen opettaja. Ensi vuoden alusta bruttotuloni nousevat "kunnallisen jäjestelyerän" myötä n. 2580 euroon. Mieheni on it-alalla vaativissa esimiestehtävissä ja tienaa n. 2,5-kertaisesti enemmän. Lisäksi hänellä on huomattavasti enemmän varallisuutta ja omaisuutta.

Olen miettinyt, että mahdollisen eron vuoksi (vaikka emme sellaista tietenkään suunnittele), haluaisin avioehdon, jossa sovittaisiin omaisuuden jaosta erotilanteessa. Koen kuitenkin vahvasti, että avioparina haluan miehen kantavan vastuuta yhteisen kodin taloudesta oman kantokykynsä mukaan. Olen kauhuissani miettinyt, mitä lasten saaminen minulle maksaisi rahassa ja myös inhimillsesti. Mies on sanonut, että hän voisi jäädä lapsen kanssa kotiin, jos se olisi taloudellisesti mahdollista. Se jos! Me molemmat tiedämme, että pääkaupunkiseudulla 3-henkinen perhe ei elä pitkään 2580 eurolla/kk.

Ammattini puolesta tiedän, että vauvan paikka ei ole päiväkodissa. Päiväkotiin ei pitäisi itse asiassa laittaa yhtäkään lasta, jos ei ole aivan pakko. Omaa lastani en laittaisi alle 3-vuotiaana. Alle kouluikäisen kehitystason mukainen hoitoratkaisu löytyisi perhepäivähoidosta, mutta sellaista on kotikunnassamme nykyään todella heikosti saatavilla eikä siitä ole tehty perheille missään mielessä houkuttelevaa vaihtoehtoa. 

Isäsi tuossa on epäoikeuden mukainen ollut, kun on teitä lapsia syyllistänyt eron omaisuuden jaosta. Kuulostaa siltä, että omaisuus on jaettu ihan lain mukaan puoliksi ja äitisi on ottanut ison taloudellisen vastuun talon lunastaessaan, jotta lasten koti on säilynyt. Miksi ihmeessä isä ei ole itse taloa lunastanut tai ostanut äidiltänne saamillaan rahoilla omaa taloa? Hänellä on ollut eron jälkeen ihan mahdollisuus kerryttää omaa omaisuuttaan, ihme nillitystä.

Älä nyt vaan oman lapsuutesi trauman takia suostu tulevan miehesi kanssa epäoikeudenmukaiseen avioehtoon. Siinä käy pian niin, että eron sattuessa sinulla pienempituloisena ei ole kertynyt omaisuutta vaan joudut lasten kanssa muuttamaan vuokralle. Mies sitten pitää talon ja jatkaa mukavaa elämää uuden tyttöystävän kanssa.

Kommentin loppuosa on vähän ihmeellinen, siitä alapeukku. Edeltäjä tuossa kirjoittaa, ettei lapsi ole edes ajankohtainen, liekö koskaan, eikä mies ole avioehtoa vaatimassa, kun kirjoittaja sitä itse pohtii. Ihme ennustus kihlatulle nuorelle naiselle.  Miksi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä pitäisin kohtuuttomana, että elättäisin vaimoni ja lapseni vuosikaudet hänen halutessaan olla kotona lapsen kanssa. Ja sitten eron tapahtuessa hän vaatisi puolet omaisuudestani. 

Hän itse halusi jäädä kotiin hoitamaan lasta, ja minä maksoin kaiken siitä. Miksi pitää vielä antaa puolet omaisuudesta?

Säästit samalla tuhansia päivähoitomaksuissa ja vältyit ottamasta palkattomia vapaita lapsen sairastuessa. Jos teillä on vaikka se perus kaksi lasta, ja vaimo oli kotona kunnes nuorin aloitti koulun, niin se tekee n. 8-10v ilmaista työtä vaimosi taholta, jonka ansiosta sinä (tai te molemmat) säästyitte näiltä vaivoilta ja maksuilta. Joku 10-15 000 per vuosi omaan taskuun sen sijaan että menisi lasten hoitoon.

Etkä sinä yksin sitä vaimoasi elättänyt, älä valehtele. Äitiyspäiväraha ja kotihoidontuki, kyllä se vaimosikin osallaan osallistui elätykseen ja talouteen. Ja samalla menetti parisataatuhatta palkkatuloissa ja vähintään puolet lisää tulevasta eläkkeestään(100 tuhatta).

Niin kumpikos teistä nyt jäi miinukselle, sinä vai vaimosi? Kertaakaan et ole varmaan häntä kiittänytkään, varmaankin saanut kiitosta omalta taholtasi ja sitä odottanut, muttet ole ymmärtänyt tajuta vaimosi tekevän tärkeää työtä SINUN uraputkesi edistämiseksi.

Ja sitten vielä mietitään, miksi syntyvyys laskee. Naiset ovat tajunneet ettei Suomi-miehistä ole isiksi. Hautovat vaan rahakasojansa ja maksattavat naisilla kaiken.

Yläpeukutin mutta ihan pikku palaute: älä hauku suomalaisia miehiä monikossa. Katso montako alapeukkua on asiallisilla ja naisten puolta syystäkin pitävillä kommenteilla: yksi tai kaksi, suurimmalla osalla. Ketjua tuskin on lukenut vain yksi tai kaksi miestä, mikä tarkoittaa sitä että moni suomijamppa on vauvapalstalla pitämässä naistensa puolta :) Ei haukuta hyviä liittolaisia turhasta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä pitäisin kohtuuttomana, että elättäisin vaimoni ja lapseni vuosikaudet hänen halutessaan olla kotona lapsen kanssa. Ja sitten eron tapahtuessa hän vaatisi puolet omaisuudestani. 

Hän itse halusi jäädä kotiin hoitamaan lasta, ja minä maksoin kaiken siitä. Miksi pitää vielä antaa puolet omaisuudesta?

Luojan kiitos, ettet ole poikani, sillä äitinä häpeäisin silmät päästäni. Kommentista päätellen olet vielä isä ja puoliso. Mitä vaimosi saa kestääkään.

Sinä ja Sinä, mutta Sinun arvomaailmassa on ok. käydä veronmaksajien kukkarolla ja hoidattaa jopa omat jälkeläisensä veronmaksajien piikkiin. Tiedätkö, jos perheessä on kaksi lasta, niin päiväkodissa yhden alle 3v hoito maksaa veronmaksajille 1200-1800€/kk/lapsi joka tekee kahdelta lapselta 2400€-3600€/kk. Sinun arvomaailmassa ei ole varaa arvostella kotiäitejä, kun itse olet kuormasta syöjä.

Häpeän suuresti äitisi puolesta, millaisen pojan hän on kasvattanut ja mitä kaikkea vaimosi joutuu sietämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tilanne se, että oltu 10vuotta kohta yhdessä. Mies erosi pitkästä liitosta, jossa ei ollut avioehtoa, joten joutui maksamaan paljon , lähes puolet ex-vaimolle, vaikka vaimo ei ollut omaisuuden kartuttamiseen osallistunut. Sanoi, ettei halua joutua enää ikinä vastaavaan tilanteeseen. Yhteinen lapsi tehtiin alkuhuumassa ja naimisiin mentiin seuraavana vuonna. Koska mies on 15vuotta vanhempi ja hänellä on paljon omaisuutta ja minulla ei, hän luonnollisesti halusi avioehdon, jossa minut on suljettu pois kaikesta. Nyt vuosia myöhemmin asia ahdistaa usein, mutta en voi asialle mitään. Kun puhun asiasta, mieheni saa minut tuntemaan syyllisyyttä asian esille nostamisesta ja seurauksena on aina riita. Mies on etäisempi ja meillä on suhteessa paljon haasteita, joten olen miettinyt, että ehkä minutkin voidaan jättää. Ja silloin jään kirjaimellisesti tyhjän päälle. Mies ei enää innostu minusta missään mielessä, en itsekään ole enää aktiivinen. Tykkäilee itseään vanhemman naapurin naisen päivityksistä facessa, minun päivitykset menee aina vahingossa ohi ja tykkää vasta kun kysyn asiasta. Olenkin jo miettinyt liekö siihen ihastunut. Nainen on iso, ei kovin nätti, mutta miehen mielestä mukava. Ei ole eronnut, mutta haukkuu miestään ja haluaisi eroon. Minä olen nuorempi, kaunis ja hyvää seuraa - en vaan enää miehelleni.

Muutimme jo heti alussa kauas kaikesta ja minulla oli kaksi pientä lasta ja iso talo huolehdittavana, joten omaa uraa en ole pystynyt luomaan.

Minut on ulkoistettu myös testamentista, edunsaajana ovat mieheni aikuiset lapset ja meidän yhteinen lapsi.

Neuvona sanon, että älkää ikinä päästäkö itseänne tähän tilanteeseen.

Paha tilanne, ei vaan mahdollisen eron vaan myös kuolemantapauksen kannalta. Jos mies on sinua vanhempi, oletko ajatellut mitä tapahtuu jos hän kuolee yllättäen? Talon perivät siis miehen aikuiset lapset ja teidän yhteinen ilmeisesti alaikäinen lapsenne. Onko sinulla edes lesken asumisoikeutta taloon? Avioliitossa sellainen pitäisi olla. Ota myös huomioon, että lapsesi joutuu talosta maksamaan perintöveron eli käytännössä jos hän on alaikäinen joko sinä maksat veron tai talo menee myyntiin teidän alta. Hyvä nainen vaadi ainakin avioehdon poistamista kuolintapauksessa ja miehelle hyvää henkivakuutusta, jossa olet edunsaajana.

Alaikäisen perintöverot ovat huomattavasti kevyemmät kuin täysi-ikäisen. Esim. oman isäni kuollessa 17-vuotias tytär selvisi kokonaan veroitta, me täysi-ikäiset maksoimme n. 8000 euroa veroja. Ei ollut vaikeuksia maksaa. Perintöähän siinä juuri oli saatu. Verojen jälkeen siitä jäi vielä käteen. Perintöveroprosentti ei onneksi ole 100. Perinnön suuruus toki vaikuttaa veroihin, mutta alaikäinen saa periä huomattavan paljon ennen kuin siitä peritään veroa ollenkaan.