Lue keskustelun säännöt.
Tuttu nelikymppinen nainen sano mulle että ”kyllä sunkin kannattas hankkia ajokortti jos vaikka sun puolisolle käy jotain eikä hän pysty ajamaan autoa”
23.10.2018 |
Mulla siis ei ajokorttia ja mun miehellä on.
Tää ihminen joka tän sammakon möläytti on nainen joka on nelikymppiseksi saakka ollut ajokortiton ja nyt kun pari kuukautta sitten sai vihdoin hankittua itse ajokortin möläytti että kannattas munkin hankkia ajokortti.
Mietin vaan mielessäni että ”jaa-a, mites itse olet sitten pärjännyt nelikymppiseksi ilman ajokorttia vaikka mies se sultakin kotoa löytyy”. Ääneen en sanonut mitään. Vaihdoin vaan puheenaihetta.
Ihmeellisiä nää tällaiset ihmiset jotka itse saa jonkun ahaa-elämyksen jossain elämänsä vaiheessa ja alkavat sitten toitottaa muillekin sitä että ”kyllä sunkin kannattas.....”
Kommentit (284)
Googlen mukaan keskimäärin auton vuosittaiset käyttökustannukset on n. 5000 euroa.. Joo, mulla on parempaa tekemistä tolle rahalle.
T. Kortiton
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auton omistaminen ja ajokortin suorittaminen ovat kaksi eri asiaa.
Se, että on ajokortti taskussa oikeuttaa vaikkapa vuokraamaan auton määräajaksi, jos sellaiseen on tarvetta. Tai pystyy tosiaan jossain hätätilanteessa olemaan kuskina. Sen hädän nyt ei tarvitse olla kovinkaan iso.
Itse en osaisi kuvitellakaan enää, ettenkö olisi oikeutettu kuljettamaan henkilöautoa. Pyörällä ja julkisilla pääsee, mutta että pitäisi olla ukko (tai joku muu ajokortillinen) taloudessa että pääsee pari kertaa kuussa kauppaan!
Jäisi aika moni sienireissukin tekemättä, jos pitäisi julkisilla niille parhaille paikoille kurvailla.
Onko sulla monikin sienipaikka yli 20 km päässä? 20 km suuntaansa ajaa pyörällä alle tunnissa. Jos nyt ei aivan rapakunnossa ole.
Jännä juttu miten ihmiset pärjäsi hienosti ilman autoa vielä 70-luvulla, vaikka huomattavasti isompi osa väestöstä asui periferiassa eikä se julkinen liikenne niin kummoista ollut silloinkaan. Eikä vielä 80-luvulla todellakaan ollut kahta autoa per perhe ja lapset saatiin silti vietyä hammaslääkäriin ja neuvolaan ja hätätilanteistakin selvittiin.
En ole tuo jolle vastasit, mutta yleensä tulee sen verran pitkä kierros tehtyä sienimetsässä, ettei paljon kiinnostaisi siihen edes 15 km suuntaansa pyöräillä. Toki kaikki on mahdollista.
Jännä tosiaankin kun sekä 70- että vielä 80-luvullakin sienipaikalleni pääsi ihan julkisilla. Bussi körötteli hiekkatietä pitkin useamman kerran päivässä. Sillä siellä maalla pärjättiin ilman autoakin.
Sun tuttusi oli täysin oikeassa..
Kauppa naapurikorttelissa ja tarvittaessa sairaalaan pääsee ratikalla. Mihin siis autoa tai korttia tarvii.
On ihan totta, että todella usein voi taksiakin käyttää jos vertaa oman auton kustannuksiin, mutta en itse tunne yhtään autotonta, joka usein käyttäisi taksia kun se on niin KALLISTA. Moni sitten jurputtaen käyttää julkisia ja valittaa kun menee niin paljon aikaa ja kauppakassi painaa tai pummaa joltain kyydin. Taksikortti vedetään keskustelussa esiin, mutta yleensä se ei ole aito vaihtoehto. Enemmän käytän autollisena ihmisenä taksia kuin kortittomat tätini ja kälyni (joka myös koko ajan hokee ettei hän tarvitse ajokorttia ja silti odottaa että vanhemmat neljänkymmenen kilometrin päästä häntä kyytivät prismaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valitettavan monet naimisissa olevat naiset luottavat siihen että mies pysyy rinnalla loppuelämän ja siksi ei kerätä omaa vararahastoa, ei opetella perusasioita "miesten töistä", ei ole ajokorttia, ei tiedetä miten lamppu vaihdetaan, ei osata tankata, lisätä öljyä eikä yhtään mitään. Kotona ei tunneta lämmitysjärjestelmää, ei pysy vasara kädessä, ei osata nurmikkoa leikata, vaihtaa pyörään uutta sisärengasta, jopa maksaa laskuja jos mies sen aina tekee. Eräskin nainen sanoi että ei voi kilpailuttaa sähkösopimusta kun ei ole miestä :D Kyllä ne ihan naisillekin vastaavat puhelimeen kun soittaa. Ei pidä heittäytyä avuttomaksi jos on mies. Sitten alkaa itku ja parku kun mies lähtee, sairastuu tai peräti kuolee. Joten suosittelen kaikille naisille (naimisissa oleville) varautumista pahan päivän varalle, myös sitä ajokorttia kannattaa harkita jos ei asu keskellä kylää palvelujen vieressä.
Minä osaan noista vain lampun vaihdon ja laskujen maksamisen. Täysin omat rahat, säästöt ja sijoitukset kyllä on, vaikka tällä palstalla se on huonon parisuhteen merkki.
Ei kerrostalossa tarvitse noita miettiä. Talossa asuu paljon kortittomia mummoja, he käyvät rollaattorin kanssa lähikaupassa naapurikorttelissa tai parin korttelin päässä tavarataloissa.
Netistä saa kaikkea tilattua kotiin ja kuljetuspalveluitakin helposti. Täällä maksaisi autopaikka satasen kuussa, edes sitä rahaa ei saada kulumaan liikkumiseen kuukaudessa, aika usein summa on 0 euroa.
Miehellänikään ei ole ajokorttia, mitäs tähän sanotte?
Vierailija kirjoitti:
Toistan kysymykseni - kortittomat, suositteletteko samaa omille/muiden lapsille?
Omia lapsia ei ole, suosittelen kyllä muiden lapsille, joita kiinnostaa kaupunkimainen elämäntapa. Yksityisautoilun lopettaminen ainakin polttomoottoreilla saattaa olla edessä aika pian muutenkin ja tietysti tarve liikkua pitkiä matkoja on muutrnkin vähentynyt digitalisaation myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavan monet naimisissa olevat naiset luottavat siihen että mies pysyy rinnalla loppuelämän ja siksi ei kerätä omaa vararahastoa, ei opetella perusasioita "miesten töistä", ei ole ajokorttia, ei tiedetä miten lamppu vaihdetaan, ei osata tankata, lisätä öljyä eikä yhtään mitään. Kotona ei tunneta lämmitysjärjestelmää, ei pysy vasara kädessä, ei osata nurmikkoa leikata, vaihtaa pyörään uutta sisärengasta, jopa maksaa laskuja jos mies sen aina tekee. Eräskin nainen sanoi että ei voi kilpailuttaa sähkösopimusta kun ei ole miestä :D Kyllä ne ihan naisillekin vastaavat puhelimeen kun soittaa. Ei pidä heittäytyä avuttomaksi jos on mies. Sitten alkaa itku ja parku kun mies lähtee, sairastuu tai peräti kuolee. Joten suosittelen kaikille naisille (naimisissa oleville) varautumista pahan päivän varalle, myös sitä ajokorttia kannattaa harkita jos ei asu keskellä kylää palvelujen vieressä.
Minä osaan noista vain lampun vaihdon ja laskujen maksamisen. Täysin omat rahat, säästöt ja sijoitukset kyllä on, vaikka tällä palstalla se on huonon parisuhteen merkki.
Ei kerrostalossa tarvitse noita miettiä. Talossa asuu paljon kortittomia mummoja, he käyvät rollaattorin kanssa lähikaupassa naapurikorttelissa tai parin korttelin päässä tavarataloissa.
Netistä saa kaikkea tilattua kotiin ja kuljetuspalveluitakin helposti. Täällä maksaisi autopaikka satasen kuussa, edes sitä rahaa ei saada kulumaan liikkumiseen kuukaudessa, aika usein summa on 0 euroa.
Miehellänikään ei ole ajokorttia, mitäs tähän sanotte?
Ai sul o mies vai? Ei se mikää mies oo jos silei oo kortii. Voi vide sentää kato, kortti o miehe mitta.
Olen nelikymppinen myös. Jos nyt pitää jo alkaa miettiä liikuntakyvyn rajoituksia niin ei tämä keskusta-asuntomme ehkä ole loppuiän koti, sillä ennen hissiä pitää nousta puoli kerrosta rappusia, rollaattorille ei ole järkevää säilytyspaikkaa ja kylppäriin ei pääse pyörätuolilla. Toivottavasti ketjun itsenäisesti kehyskunnasta töihin, kauppaan ja lasten harrastuskuskeiksi suhaavien kodit ovat yksitasoisia ja piha sellainen, että sen pystyy hoitamaan liikuntarajoitteisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Googlen mukaan keskimäärin auton vuosittaiset käyttökustannukset on n. 5000 euroa.. Joo, mulla on parempaa tekemistä tolle rahalle.
T. Kortiton
kortti löytyy, autoa ei. kustannukset pyöreä 0
silti se ajokortti on hiton hyvä olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Googlen mukaan keskimäärin auton vuosittaiset käyttökustannukset on n. 5000 euroa.. Joo, mulla on parempaa tekemistä tolle rahalle.
T. Kortiton
kortti löytyy, autoa ei. kustannukset pyöreä 0
silti se ajokortti on hiton hyvä olla.
Miksi? Minulla on kortti ajamatta, vaikka täysi-ikäisyyttä on jo 30 vuotta takana. Ei ole vielä tullut autolle tarvetta. Olen muutenkin huono arvioimaan etäisyyksiä ja tarkkailemaan liikennettä, en mieluusti edes pyöräile. Jos olisi vuosikymmeniä sitten hankittu ajokortti olemassa, en uskaltaisi lähteä muita vaarantamaan. Elämäntilanne ei ole koskaan ollut sellainen, että edes auton vuokraaminen olisi ollut millään tavalla järkevää. Ajokokemusta ei siis olisi lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli hätätilanteita varten pitäisi seisottaa pihalla kallista autoa?
Halvemmankin auton voi ostaa kuin sen Vehon automalliston kalleimman mallin.
Sinä et tarvitse autoa kauppareissuihin, lasten viemiseen tarhaan/kouluun/lääkäriin, sukulointiin, lomareissuihin tai mihinkään?
Ja vakuutukset, katsastus, talvi- ja kesärenkaat, bensat? Mun työpaikka tukee julkisen käyttöä ja maksan bussilipusta 50e kk.
Vakuutuksen kattavuuden voi itse päättää, se vaikuttaa vuosihintaan. Vakuutukset kannattaa myös kilpailuttaa vuosittain. Renkaitakaan ei tarvitse joka kesä/talvi ostaa uusia. Katsastus maksaa jotain 40e, hui hirveää. Ajoneuvoverolle ei voi mitään, mutta siihen voi vaikuttaa katsomalla vähän millaisen auton ostaa (teho, päästöt, polttoaineenkulutus). Bensa maksaa sen mitä maksaa, ajoneuvon valinnalla ja ajotavalla voi vaikuttaa myös polttoainekuluihin. Huoltoja tulee silloin kun tulee, määräaikaishuollot kannattaa tehdä ajallaan. Maksan mielelläni siitä, että auto on käytettävissäni 24/7 juuri silloin kun haluan eikä tarvitse olla bussiaikataulujen orja ja hytistä pysäkillä pakkasessa ja kanniskella kauppakasseja kotiin töistä tullessa monen bussinvaihdon kanssa. Minulla ei mene edes satasta kuussa kaikkiin auton kuluihin, vakuutukset ym laskettuna mukaan.
On muuten aika kallis bussilippu sinulla jos maksat 50e/kk ja se on vielä työnantajasi tukema.
160e maksaa bussilippu kuukaudessa pääkaupunkiseudulla kehyskuntineen :)
Vierailija kirjoitti:
Vähän ihmettelen sitä, miten otetaan itsestäänselvyytenä, että kaikilla (tai edes kovin monilla) on varaa kustantaa ajokortti? Se kuitenkin maksaa vähintään toista tuhatta euroa. Olen itse ollut nuoresta lähtien töissä, mutta en tiedä milloin koittaa se päivä, että säästössä olisi niin paljon rahaa ylimääräistä, että voisin mennä autokouluun... Olen aina ihmetellyt, miten niin moni voi ajaa kortin jo juuri täysi-ikäistyttyään, ja veikkaan, että nämä ihmiset ovat aika varakkaista perheistä ja vanhemmat ovat kortin saannissa auttaneet.
Menin autokouluun melko pian 18 täytettyäni, oli itsestäänselvyys että menen. Vanhemmat maksoivat ja itse ehdottivat koko asiaa. Ei todellakaan oltu rikkaita vaan ihan duunariperheestä olen kotoisin, isä raksamies ja äiti kaupan kassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli hätätilanteita varten pitäisi seisottaa pihalla kallista autoa?
Halvemmankin auton voi ostaa kuin sen Vehon automalliston kalleimman mallin.
Sinä et tarvitse autoa kauppareissuihin, lasten viemiseen tarhaan/kouluun/lääkäriin, sukulointiin, lomareissuihin tai mihinkään?
Ja vakuutukset, katsastus, talvi- ja kesärenkaat, bensat? Mun työpaikka tukee julkisen käyttöä ja maksan bussilipusta 50e kk.
Vakuutuksen kattavuuden voi itse päättää, se vaikuttaa vuosihintaan. Vakuutukset kannattaa myös kilpailuttaa vuosittain. Renkaitakaan ei tarvitse joka kesä/talvi ostaa uusia. Katsastus maksaa jotain 40e, hui hirveää. Ajoneuvoverolle ei voi mitään, mutta siihen voi vaikuttaa katsomalla vähän millaisen auton ostaa (teho, päästöt, polttoaineenkulutus). Bensa maksaa sen mitä maksaa, ajoneuvon valinnalla ja ajotavalla voi vaikuttaa myös polttoainekuluihin. Huoltoja tulee silloin kun tulee, määräaikaishuollot kannattaa tehdä ajallaan. Maksan mielelläni siitä, että auto on käytettävissäni 24/7 juuri silloin kun haluan eikä tarvitse olla bussiaikataulujen orja ja hytistä pysäkillä pakkasessa ja kanniskella kauppakasseja kotiin töistä tullessa monen bussinvaihdon kanssa. Minulla ei mene edes satasta kuussa kaikkiin auton kuluihin, vakuutukset ym laskettuna mukaan.
On muuten aika kallis bussilippu sinulla jos maksat 50e/kk ja se on vielä työnantajasi tukema.
160e maksaa bussilippu kuukaudessa pääkaupunkiseudulla kehyskuntineen :)
Todella törkeän hintaista. Minulla ei mene noin paljoa autoilun kustannuksiin kuukaudessa ja on vapaus mennä ja tulla kuten huvittaa eikä tarvitse olla julkisten aikatauluista riippuvainen.
Mieheni mummo ajoi kortin kun jäi leskeksi 72 vuotiaana.
Asumme pikkukaupungissa, jossa esim iltaisin ja viikonloppuisin julkiset ei kulje.
Olen tyytyväinen, että työn ohessa kävin autokoulun. Ei ollut vaikea homma ja itse maksoin.
Äitini, joka oli syntynyt 1900-luvun alussa sanoi minulle nuorena, 1960/70-luvun vaihteessa, että naisella täytyy olla ammatti, ajokortti ja omat rahat.
Hän myös melkein pakotti minut 18-vuotiaana autokouluun koska piti ajokorttia tärkeänä ja fiksun naisen merkkinä. Palkkani oli silloin tosi pieni, mutta hän lainasi rahat, mutta sanoi, että saan maksaa ne takaisin vähitellen. Sain ajokortin, maksoin äidille ja olen ollut tästä kiitollinen.
Äiti tosin on jo ollut kuolleena kauan, mutta tämän ohjeen muistan alati.
Aloittajalle sanoisin, että ystäväsi on oikeassa, aja se kortti, tuo vapautta ja riippumattomuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, ymmärrän mitä tarjoitat aloituksellasi.
Se on ärsyttävää, kun joku vaikka keksii alkaa harrastamaan jotain tai saa hyvinvointia jostakin hänelle uudesta jutusta, niin hänestä tulee sen ahaa-elämyksensä myötä muita neuvova, ”hyvää tarkoittava” matkasaarnaja :D
Ajokortti ei ole tässä se juttu, se vain on esimerkki tällaisesta tilanteesta.
APn aloitus on lähestulkoon ankeinta mitä olen pitkään aikaan nähnyt ja tämä tulee hyvänä kakkosena. Minulla oli ennen ”ystävä” jolle ei voinut koskaan kertoa yhtään mitään oman elämän mukavia asioita tai oivalluksia. Tällaisia ihmisiä voisi kutsua ankeuttajiksi. Epäilen että taustalla on jonkunlainen kateusoireyhtymä jossa toisen elämää kadehditaan oli syytä tai ei.
Mikä on oikeasti mukavampaa kuin kuulla toisten ajatuksia ja kokemuksia ja kertoa omistaan?
Hmm. Minun mielestäni ankeuttaja on nimenomaan se, joka tuputtaa toiselle omia ”oivalluksiaan”.
Kertominen ja jakaminen ovat eri asia kuin se, että ystävä tulee ratsaamaan jääkaappini ja kertomaan, miten minun ruokani ei ole hänen uuden dieettinsä mukaista :D
Entäs jos perheessä on vaan yksi auto ja se on aina miehellä töissä mukana. Mies tekee pitkää päivää. Missäs välissä nainen pääsee sitten hyötykäyttämään ajokorttia?
On kyllä yllättävän jyrkkä mielipide palstalla siitä, että kortti on oltava ja yleensä perusteluina se että puoliso voi sairastua tai kupsahtaa. Kuinka monelle täällä on vanhemmat tai työnantaja kustantanut ajokortin tai osallistunut kustannuksiin?
Mulla ei vanhemmat antaneet senttiäkään ajokorttia varten, joten jäi silloin täysi-ikäistyttyä se hankkimatta. Nyt kun opiskeluaikoina köyhyys on ohi, aika menee töitä tehdessä ja kodin arkeen. En jaksa nyt yhtään tähän mitään autokoulua ja kuljen julkisilla töihin. En vongu kyytejä keltään. Ja kyllä mua suoraan sanottuna ärsyttää käyttää rahani ajokorttiin, kun veljille on vanhemmat sen maksanut ja miehelle on maksettu ajokortit ja pari autoa. Hyvin pärjään ilman autoa ja ajokorttia eikä se ole mun itsenäisyydestä ja vapaudesta pois. Huomaa että ihmiset jotka on riippuvaisia autosta ei olekaan kovin itsenäisiä ja vapaita kun se kottero sanoo itsensä irti.