YLE: Nuori nainen repesi synnytyksessä ja menetti pidätyskykynsä. Miten ei ole AV:n keskustelluin juttu?

Tässä tapauksessa useampi lääkäri teki virheen. Synnytys olisi pitänyt käynnistää. Kokoarvio oli väärin. Olisi pitänyt tehdä varmaan se hätäsektio. Korjausleikkauksessa tehtiin virhe. Synnytystä ei käyty läpi sairaalassa äidin kanssa. Huonosti hoidettu kaiken kaikkiaan. Suurin osa ei kuitenkaan repeä noin pahasti.

Oma kokemukseni alatiesynnytyksestä on aivan toinen. Lapsi oli alle kolme kiloa. Piti kyllä laittaa vähän tikkejä. Toivuin nopeasti.

Etukäteen kukaan ei tiedä, mitä tapahtuu. Jälkiviisaana todettakoon, että suunniteltu sektio olisi ollut tässä tapauksessa parempi, kun kokoarvio oli niin lähellä sitä, mikä synnytystapa-arvion mukaan mahtuu syntymään alakautta.

Kaffepulla kirjoitti:

”Sellaista se on” kun naiselta tulee kuset ja paskat housuun. Mitäs pienistä. Kertoo aika paljon naisen terveyden ja kehon arvostuksesta.

En kyllä usko että hoitovirheiden peittelyssä tai vähättelyssä on paljoakaan kyse sukupuolesta, miehet kokee varmaan ihan samanlaista kohtelua.

Tämä on surullinen tarina, joka muistuttaa siitä, että synnytys on edelleen yksi naisen vaarallisimpia asioita. Ja kyllä, länsimainen lääketiede on tuonut paljon hyvää synnyttäville naisille ja lapsille, mutta aukoton järjestelmä ei ole ja näin käy pahimmillaan (joku vammautuu loppuelämäkseen), kun järjestelmä pettää. (No okei, se huonoin vaihtoehto on että joku kuolee).

Ja järjestelmän pettämisestä päästäänkin obstetriseen väkivaltaan, jossa synnyttävä nainen sivuutetaan täysin, koska lääketiede on auttanut niin monia, ja tämän varjolla naisen todella kovakourainen käsittely oikeutetaan.

Vähintä mitä tämän tapahtuman jälkeen olisi voitu ja olisi pitänyt tehdä, olisi ollut käydä tapahtuma perinjuurin läpi ja varmistaa jatkohoitoketju, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Mutta omakin kokemukseni on, että niin hyvä kuin äitiysneuvola raskauden aikana onkin, niin siinä vaiheessa kun kakara on pihalle, äiti unohtuu täysin. Esim. itse jäin ilman kroonisen sairauden vaatimaa lääkitystä puoleksi vuodeksi, vaikka puhuin oireistani (kilpirauhasen vajaatoiminta). Oireeni laitettiin hysterian ja hormonimyrskyjen piikkiin ja vasta kun lääkäri todella katsoi laboratorioarvojani, sain lyhyen oho, tosiaankin kilpirauhasesi ei toisiaankaan toimi. Noh, siinä vaiheessa oli imetys jo menetetty ja tukka lähtenyt.

Sektiossa on kylläkin tilastollisesti suuremmat riskit. Äitikuolleisuus sektioon yhteydessä nelinkertainen riski alatiesynnytykseen verrattuna! Itseltäni jouduttiin sektion aiheuttaman verenhukan takia poistamaan kohtu. Kuulin vasta jälkikäteen, että kohdunpoiston riski on kuusinkertainen sektiossa verrattuna alatiesynnytykseen.

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

”Sellaista se on” kun naiselta tulee kuset ja paskat housuun. Mitäs pienistä. Kertoo aika paljon naisen terveyden ja kehon arvostuksesta.

Miesvaltaisilla aloilla kuolee miehiä huomattavsti enemmän ja sekin on sellaista. Elämä on valintoja.

Synnytyksessä vammautunut poikavauva tai kokonaan naisen synnytyspelon vuoksi syntymättä jäänyt poika ei kuole yhdessäkään työtapaturmassa.

Vierailija kirjoitti:

Sektiossa on kylläkin tilastollisesti suuremmat riskit. Äitikuolleisuus sektioon yhteydessä nelinkertainen riski alatiesynnytykseen verrattuna! Itseltäni jouduttiin sektion aiheuttaman verenhukan takia poistamaan kohtu. Kuulin vasta jälkikäteen, että kohdunpoiston riski on kuusinkertainen sektiossa verrattuna alatiesynnytykseen.

Oliko sinulla suunniteltu sektio vai kenties kiireellinen tai hätäsektio?

Porvarit tarvitsevat wt mammojen lapsilaumoja täyttämään tulevaisuuden matalapalkkatyöpaikkoja. Valtio tarvitsee lisää veronmaksajia. Ei saa puhua synnytyksen huonoista puolista tai riskeistä. Syyllistetään mieluummin niitä, jotka eivät tuota lisää lapsia tuleviksi veronmaksajiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sektiossa on kylläkin tilastollisesti suuremmat riskit. Äitikuolleisuus sektioon yhteydessä nelinkertainen riski alatiesynnytykseen verrattuna! Itseltäni jouduttiin sektion aiheuttaman verenhukan takia poistamaan kohtu. Kuulin vasta jälkikäteen, että kohdunpoiston riski on kuusinkertainen sektiossa verrattuna alatiesynnytykseen.

Oliko sinulla suunniteltu sektio vai kenties kiireellinen tai hätäsektio?

Ohis, mutta eihän esimerkiksi veritulppa voi tietää, mistä syystä sektio on tehty. Samoin seuraavassa raskaudessa kohtukuoleman tai kohdun repeämisen riski johtuu siitä, että kohtu ylipäätään on leikattu ja arpeutunut.

Vierailija kirjoitti:

http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/mediatiedotteet/vaitostiedotteet/Siv…

Tässä tiivistelmä Suomessa tehdystä tutkimuksesta, jossa on vertailtu eri synnytystapoja. Alatiesynnytys oli turvallisin, vaikka suunnitellut sektiot olivat omana kategorianaan. Myös alatiesynnytyksen yritys, sisältäen päivystyskeisarileikkauksen riskit oli turvallisempi tapa. Tässä ilmeisesti tutkittiin vain henkeä uhkaavia komplikaatioita, ei repeämiä.

Lisäksi havaittiin, että äidin ylipaino ja korkea ikä lisäävät komplikaatioita kaikissa synnytystavoissa.

Minä olen lukenut tuon tutkimuksen, ja koko tutkimusasetelma on mielestäni vääristynyt ja tarkoitushakuinen. Suurin osa vertailuun käytetyistä komplikaatioista on tyypillisiä kirurgisia komplikaatioita (esim. vuoto, infektio), mutta ne vakavat komplikaatiot, joita esiintyy tyypillisesti enemmän tai pelkästään alatiesynnytyksissä on ovelasti unohdettu vertailusta kokonaan.

Varmasti alatiesynnytys on keskimäärin turvallisempi ainakin äidille, mutta komplikaatiot eivät ole samoja. Henkilökohtaisesti otan esimerkiksi isonkin haavatulehdusriskin mieluummin kuin vaikean repeämän. Onneksi itse sain valita synnytystapani ilman syyllistämisiä ja pelotteluita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/mediatiedotteet/vaitostiedotteet/Siv…

Tässä tiivistelmä Suomessa tehdystä tutkimuksesta, jossa on vertailtu eri synnytystapoja. Alatiesynnytys oli turvallisin, vaikka suunnitellut sektiot olivat omana kategorianaan. Myös alatiesynnytyksen yritys, sisältäen päivystyskeisarileikkauksen riskit oli turvallisempi tapa. Tässä ilmeisesti tutkittiin vain henkeä uhkaavia komplikaatioita, ei repeämiä.

Lisäksi havaittiin, että äidin ylipaino ja korkea ikä lisäävät komplikaatioita kaikissa synnytystavoissa.

Minä olen lukenut tuon tutkimuksen, ja koko tutkimusasetelma on mielestäni vääristynyt ja tarkoitushakuinen. Suurin osa vertailuun käytetyistä komplikaatioista on tyypillisiä kirurgisia komplikaatioita (esim. vuoto, infektio), mutta ne vakavat komplikaatiot, joita esiintyy tyypillisesti enemmän tai pelkästään alatiesynnytyksissä on ovelasti unohdettu vertailusta kokonaan.

Varmasti alatiesynnytys on keskimäärin turvallisempi ainakin äidille, mutta komplikaatiot eivät ole samoja. Henkilökohtaisesti otan esimerkiksi isonkin haavatulehdusriskin mieluummin kuin vaikean repeämän. Onneksi itse sain valita synnytystapani ilman syyllistämisiä ja pelotteluita.

Hih, tiedeyhteisölle tutkimus kyllä on kelvannut, mutta ei partaveitsenterävälle av-mammalle.

Miksei tällaisia riskejä tuoda esille!? Koska pelätään, että naiset lakkaavat synnyttämästä vai?

Synnyttäminen kuulostaa ihanalta, naisen kehoa saa ilmeisesti retuuttaa miten huvittaa. Sitten häntä kärrätään paikattavaksi hirveissä kivuissa, eikä kukaan henkilökunnasta missään vaiheessa edes kerro, mitä hänen keholleen on tehty. Taidanpa jättää väliin.

n26

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sektiossa on kylläkin tilastollisesti suuremmat riskit. Äitikuolleisuus sektioon yhteydessä nelinkertainen riski alatiesynnytykseen verrattuna! Itseltäni jouduttiin sektion aiheuttaman verenhukan takia poistamaan kohtu. Kuulin vasta jälkikäteen, että kohdunpoiston riski on kuusinkertainen sektiossa verrattuna alatiesynnytykseen.

Oliko sinulla suunniteltu sektio vai kenties kiireellinen tai hätäsektio?

Suunnitellussa sektiossako ei voi tulla komplikaatioita? Jännä juttu, itse kun olen luullut että se kohtu ei tiedä onko kyseessä mikä sektion luokitus. Tiedätkö että muissakin elektiivisissä leikkauksissa on kirurgisten komplikaatioiden riskit? Minulle tehtiin suunniteltu sektio ja silti kohtu jäi vuotamaan, onneksi huomattiin heräämössä toisin kuin sen yhden nuoren äidin kohdalla. Ei siitä synnyttämisestä nyt valitettavasti 100% turvallista kaikille saa ja joku valitsee ehkä mieluummin pienen repeämän kuin ison leikkaushaavan ja mahdollisen verenvuodon. Itsehän en enää voi mitään valita kun lapsiluku on kohdunpoiston jälkeen täynnä.

Näiden kaikkien kauhutarinoiden jälkeen haluaisin sanoa, että synnyttäminen voi olla myös kaunista ja ihanaa! Ensimmäinen synnytykseni meni ihan ok, pelkäsin kovasti etukäteen ja lapsi oli lähes 5kg, mutta kaikki meni hyvin ja kokemus oli hyvä ja jätti tunteen että pystyin siihen. Toinen lapseni oli pienempi, 4,5kg, ja synnytys oli elämäni ihanin elämys. Valmistauduin hyvin etukäteen, luin mitä kroppani tekee ja miksi, opettelin rentoutumaan ja rauhoittumaan. Se tunne että kehoni tekee sen mihin se on luotu, ihmeellinen tunne luoda uutta elämää ja minun ja mieheni saumaton yhteys kun yhdessä toimme lastamme maailmaan tekivät synnytyksestä kokemuksen joka tuo edelleen onnen kyynelet silmiini. Toki se sattui, kesti kauan, tikattavaa tuli ym, mutta oli silti niin ihanaa ja kaunista että olen innosta piukeana menossa taas synnyttämään!

Itse tiesin jo 17-vuotiaana, etten yhtään muksua halua. Minulla ei todellakaan ollut silloin nettiä eikä tietoa mitä kaikkea voi sattua. En ole ikinä katunut päätöstäni elää mieheni kanssa aivan kahdestaan. Tuollaisia "tarinoita" on järkyttävä lukea ja elämme muka niin modernia aikaa. Pas***t.  Joku silloin tällöin on se tilastollinen pilalle mennyt ja revennyt naisparka.

N43

Ei ole nuoresta naisesta enää poliisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/mediatiedotteet/vaitostiedotteet/Siv…

Tässä tiivistelmä Suomessa tehdystä tutkimuksesta, jossa on vertailtu eri synnytystapoja. Alatiesynnytys oli turvallisin, vaikka suunnitellut sektiot olivat omana kategorianaan. Myös alatiesynnytyksen yritys, sisältäen päivystyskeisarileikkauksen riskit oli turvallisempi tapa. Tässä ilmeisesti tutkittiin vain henkeä uhkaavia komplikaatioita, ei repeämiä.

Lisäksi havaittiin, että äidin ylipaino ja korkea ikä lisäävät komplikaatioita kaikissa synnytystavoissa.

Minä olen lukenut tuon tutkimuksen, ja koko tutkimusasetelma on mielestäni vääristynyt ja tarkoitushakuinen. Suurin osa vertailuun käytetyistä komplikaatioista on tyypillisiä kirurgisia komplikaatioita (esim. vuoto, infektio), mutta ne vakavat komplikaatiot, joita esiintyy tyypillisesti enemmän tai pelkästään alatiesynnytyksissä on ovelasti unohdettu vertailusta kokonaan.

Varmasti alatiesynnytys on keskimäärin turvallisempi ainakin äidille, mutta komplikaatiot eivät ole samoja. Henkilökohtaisesti otan esimerkiksi isonkin haavatulehdusriskin mieluummin kuin vaikean repeämän. Onneksi itse sain valita synnytystapani ilman syyllistämisiä ja pelotteluita.

Hih, tiedeyhteisölle tutkimus kyllä on kelvannut, mutta ei partaveitsenterävälle av-mammalle.

Onko sinulla jotain omaa sanottavaa tuohon tutkimukseen, vai haluatko vain osoittaa nokkeluutta sullommalla kaksi eri argumentointivirhettä samaan lauseeseen? Minä en keskustele tutkimustuloksista ihmisten kanssa, joilla ei ole kompetenssia arvioida niitä itse, vaan pitää vedota jonkun epämääräisen tiedeyhteisön auktoriteettiin. Palataan asiaan sitten kun olet itse lukenut ja ymmärtänyt tutkimuksen.

Vieläkö jossain tehdään synnytystapa-arvioita? Minulle ainakin kieltäydyttiin vuonna 2016 millään tavoin arvioimasta, minkä kokoinen lapsi on tai mahtuuko se ulos alakautta. Kärsin pahoista synnytyspeloista, mutta siihen todettiin vain, että kyllä luonto on suunnitellut niin, että lapset mahtuvat ulos.

Ensimmäisen ja ainoan lapseni sydänäänet laskivat koko synnytyksen ajan, jos yritin liikkua tai olla muuten kuin kyljelläni. Kun järjettömän kivuliasta synnytystä oli takana noin vuorokausi, joku keksi ensimmäisen kerran katsoa ultralla, miten päin lapsi on. Olin avautunut jo lähes yhdeksään senttiin, mutta kohdunkaula painui takaisin kiinni lapsen virheasennon vuoksi. Ultrassa todettiin lapsen olevan tulossa otsa edellä, minkä vuoksi kohdunkaula ei väistynyt kunnolla ja lapsen sydänäänet laskivat. Sain silti odotella sektiota vielä muutaman tunnin, kun kätilöt ja lääkäri yrittivät runnoa lopua kohdunkaulaa pois lapsen tieltä. Kivut olivat aivan järjettömiä varsinkin, kun epiduraalin vaikutus heikkenee jatkuvasti, kun sitä on käytetty pitkään ja siitä poistetaan osa vaikuttavista aineista. Myös sektio sattui, sillä puudutus ei enää toiminut. Olin todella pitkään hyvin kipeä sektion jälkeen. Silti olen kiitollinen siitä, että lasta ei revitty väkisin ulos kamalin seurauksin kuten artikkelin synnyttäjän tapauksessa.

Ystävältä meni sektiossa pieleen vähän kaikki ja pysyvät vammat jäivät kiusaamaan, mutta tätä te sektiofanaatikot ette tietenkään ota kuuleviin korviimme tai sitä, miten paljon huonompi vaihtoehto hupisektio on vauvalle. Imette vain kantaanne puolustavia yksittäistapauksia ja lauotte niitä vasta-argumentiksi tutustumatta oikeisiin faktoihin... tyhmiä ihmisiä on paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/mediatiedotteet/vaitostiedotteet/Siv…

Tässä tiivistelmä Suomessa tehdystä tutkimuksesta, jossa on vertailtu eri synnytystapoja. Alatiesynnytys oli turvallisin, vaikka suunnitellut sektiot olivat omana kategorianaan. Myös alatiesynnytyksen yritys, sisältäen päivystyskeisarileikkauksen riskit oli turvallisempi tapa. Tässä ilmeisesti tutkittiin vain henkeä uhkaavia komplikaatioita, ei repeämiä.

Lisäksi havaittiin, että äidin ylipaino ja korkea ikä lisäävät komplikaatioita kaikissa synnytystavoissa.

Minä olen lukenut tuon tutkimuksen, ja koko tutkimusasetelma on mielestäni vääristynyt ja tarkoitushakuinen. Suurin osa vertailuun käytetyistä komplikaatioista on tyypillisiä kirurgisia komplikaatioita (esim. vuoto, infektio), mutta ne vakavat komplikaatiot, joita esiintyy tyypillisesti enemmän tai pelkästään alatiesynnytyksissä on ovelasti unohdettu vertailusta kokonaan.

Varmasti alatiesynnytys on keskimäärin turvallisempi ainakin äidille, mutta komplikaatiot eivät ole samoja. Henkilökohtaisesti otan esimerkiksi isonkin haavatulehdusriskin mieluummin kuin vaikean repeämän. Onneksi itse sain valita synnytystapani ilman syyllistämisiä ja pelotteluita.

Hih, tiedeyhteisölle tutkimus kyllä on kelvannut, mutta ei partaveitsenterävälle av-mammalle.

Onko sinulla jotain omaa sanottavaa tuohon tutkimukseen, vai haluatko vain osoittaa nokkeluutta sullommalla kaksi eri argumentointivirhettä samaan lauseeseen? Minä en keskustele tutkimustuloksista ihmisten kanssa, joilla ei ole kompetenssia arvioida niitä itse, vaan pitää vedota jonkun epämääräisen tiedeyhteisön auktoriteettiin. Palataan asiaan sitten kun olet itse lukenut ja ymmärtänyt tutkimuksen.

Palataan asiaan mieluummin sitten, kun olet ymmärtänyt kuinka tiedeyhteisö toimii.