YLE: Nuori nainen repesi synnytyksessä ja menetti pidätyskykynsä. Miten ei ole AV:n keskustelluin juttu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaako joku sanoa, nostaako se riskiä saada kyseisiä repeämisvammoja, jos on taipumusta venymisarpiin(raskausarvet), jotka tulleet esimerkiksi kasvupyrähdyksestä ja painovaihtelusta? Mietin vain onko kudostyyppini jotenkin sellainen, että olisin suunnilleen p*llu niskaan asti haljenneena synnytyksen jälleen.

Omalla kohdallani arpia kyllä on tullut ja ollut (ja on edelleen) mutta kahdessa alatiesynnytyksessä ei repeämiä tai episiotomiaa, ei ainuttakaan tikkiä. Tiedä sitten oliko apu siinä että molemmissa raskauksissa aloin noin kuukausi ennen laskettua aikaa käyttämään välilihan hierontaöljyä, eli öljy plus oikeanlainen hieronta. Myös kohdalleni sattuneet kätilöt ovat olleet ammattitaitoisia ja osanneet neuvoa hyvin ponnistusvaiheessa. Hallittu ja rauhallinen ponnistusvaihe auttaa paikkoja venymään ja joustamaan.

Mulla paljon kasvusarpia, mut ei yhtään tullut raskausarpia. Synnytyksessä kyllä repesin, mutta kätilö käyttikin saksia kun oli vissiin pakko. 27 tikkiä.

Kätilö oli ottamassa rutiininomaisesti veitsen käyttöön mut kielsin. Sanoin et ei saa käyttää ennen kuin jomman kumman henki on vaarassa. Mua ei leikattu ja lopulta meni niin hyvin etten tarvinnut edes yhtä ainoaa tikkiä.

Vierailija kirjoitti:

Kätilö oli ottamassa rutiininomaisesti veitsen käyttöön mut kielsin. Sanoin et ei saa käyttää ennen kuin jomman kumman henki on vaarassa. Mua ei leikattu ja lopulta meni niin hyvin etten tarvinnut edes yhtä ainoaa tikkiä.

Muuten hyvä, mutta kun episiotomiaa ei tehdä veitsellä vaan saksilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kätilö oli ottamassa rutiininomaisesti veitsen käyttöön mut kielsin. Sanoin et ei saa käyttää ennen kuin jomman kumman henki on vaarassa. Mua ei leikattu ja lopulta meni niin hyvin etten tarvinnut edes yhtä ainoaa tikkiä.

Muuten hyvä, mutta kun episiotomiaa ei tehdä veitsellä vaan saksilla.

Ennen tehtiin viiltoja ja sitten vasta repesikin. Miten nykyisin?

Veitsellä on hyvä auttaa repeämä alkuun..

Vierailija kirjoitti:

http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/mediatiedotteet/vaitostiedotteet/Siv…

Tässä tiivistelmä Suomessa tehdystä tutkimuksesta, jossa on vertailtu eri synnytystapoja. Alatiesynnytys oli turvallisin, vaikka suunnitellut sektiot olivat omana kategorianaan. Myös alatiesynnytyksen yritys, sisältäen päivystyskeisarileikkauksen riskit oli turvallisempi tapa. Tässä ilmeisesti tutkittiin vain henkeä uhkaavia komplikaatioita, ei repeämiä.

Lisäksi havaittiin, että äidin ylipaino ja korkea ikä lisäävät komplikaatioita kaikissa synnytystavoissa.

Kaikki suunnitellut sektiot vai kaikki elektiiviset suunnitellut sektiot? Ero on iso. 

Täytyy huomioida, että läheskään kaikki alatiesynnytyksen aiheuttamat vauriot, äidille tai vauvalle, eivät tule tilastoiduiksi alatiesynnytykseen liittyviksi, mm. siksi että niitä hoidetaan eri tahoilla ja erityisesti vauvojen kohdalla usein vasta paljon myöhemmin. Leikkauksessa syntynyt haitta osataan kyllä selkeästi määritellä leikkaukseen liittyväksi, mutta miten todennetaan esim. oppimisvaikeuksien yhteys synnytyksessä tapahtuneisiin seikkoihin?

Sektion alatiesynnytystä suuremmista riskeistä käydyssä keskustelussa näkyy selkeästi se, että ihmiset eivät yleisesti ottaen ymmärrä asiaa kovin syvällisesti. Ensinnäkin, se että riski on suurempi, ei silti tarkoita, että se olisi välttämättä iso. On totta, että sektiossa kuolemaan johtavien komplikaatioiden ym. riski on alatiesynnytystä isompi, mutta (erityisesti suunnitelluissa ja varsinkin elektiivisissä sektioissa) silti todella, todella pieni. Lisäksi, äidin riski kuolla alatiesynnytyksessä on pieni, mutta todennäköisyys muihin vaurioihin on oikeastaan aika iso:todella suuri osa alatiesynnyttäjistä saa eriasteisia vaurioita ja tilastojen mukaan JOKA PÄIVÄ Suomessa vähintään yksi synnyttäjä saa pitkäaikaista haittaa aiheuttavan repeämän (tai pahempaa). Vauvalle suunniteltu sektio on erittäin turvallinen tapa syntyä. 

Sektiovastaisuus on pitkälti myös polittiinen, taloudellinen ja ideologinen kysymys ja se vaikuttaa siihen, miten asiasta viestitään. On tosiasia, että sektion riskejä kuulutetaan isoon ääneen, ja alatien vaikutuksia vähätellään. Mietitäänpä vaikka sitä, mitä ja miten sektiosta puhutaan ,missäkin tilanteessa. Olen itse synnyttänyt kaksi kertaa suunnitellulla sektiolla, ja saamani (kirjalliset) synnytystapoihin liittyvät ohjeet ja tiedot olivat merkittävästi erilaisia riippuen siitä, miksi toimenpidettä oltiin tekemässä. Kun kyseessä on äidin tahdosta johtuva sektio(toive), on kyseessä vaarallinen leikkaus, isot riskit, alatiesynnytys luonnollinen ja siinä riskejä vähän jos yhtään. Jos taas kyseessä on lääkärien itsensä esim. perätilan takia suosittelema leikkaus, kyseessä onkin "rutiinileikkaus jota ei ole mitään syytä pelätä". 

Vierailija kirjoitti:

Tämä. Meillä sama. Nyt saa sitten kahdelle ostaa vaipat. Joskus kaupassa vitsaillaan että kuusi ja kuuskyt kiloiselle vaipat. Seksi meni kerrasta mut ei ole vaimolle iso juttu kun ei muutenkaan ole niin kiinnostunut ja kuitenkin laukeaa esim itsetyydytyksessä. Ollaan sovittu että hoidan ne asiat muualla. Kesällä oli hassu juttu kun festariteltassa rakastelun jälkeen kumppani kysyi et miten teille tuli Anskun kans ero ja kerroin et ei eroa mut synnytys.

Jännä sillan kun mitä on synnyttäneitä pannut niin vain kerran nuorena oli sillan kelpo värkki apauttiarallaa 60 ehkä synnyttänyttä pannut. Itsellä suht iso ja taidot hyvin hallussa.

Tutut miehet on tässä vähän arabiasenteella usein että tietyllä tavalla se synnytys on nii kuin ymrileikkaus ja sit nainen pysyy, itse en sitä asennetta ymmärrä vaan mielelläni nautin nuorien synnyttämättömien kanssa. Se perherakkaus on eri asia johon ei tule seksi sotkea

Ihanaa, olet tosi reilu jäbä. Oikea helmi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi että teitä! Ihan mahdoton ketju.. mutta, pistän nyt oman lusikkani soppaan (Ei ehkä kannattaisi), jotta ketju ei mene pelkäksi pelkojen boostaajaksi.

Synnyttäjät! Suosittelen tutustumaan ihmiskehon anatomiaan ja synnytyksen luonnolliseen kulkuun niin ihmisillä kuin eläimillä (luit aivan oikein). Sitä kautta saat varmuutta siitä miten sun keho toimii ja opit luottamaan siihen. Suosittelen Facebookista ryhmää Aktiivinen synnytys.

Pelon käsittely on avainasemassa näissä repeämisissä. Jos pelkäät, sun keho on jännitystilassa, repeät herkemmin. En voi liikaa korostaa rentoutumisen opettelua! Synnyttämään ei voi vain mennä (ajatuksella nyt mennään ottamaan se vauva pois sieltä ja otan kaikki lääkkeet), vaan sun tulee valmistautua siihen.

Lasteni isä on todella paljon minua isompi, mutta en ole revennyt, minuun ei sattunut, en saanut jälkiongelmia ja seksi tuntunut synnytysten jälkeen paremmalta kuin ennen. On ihan oikeasti harvinaista, että vastaavanlaista, kuin aloituksen artikkelissa tapahtuu!

Ei hyvää päivää... oletko kuullut yksilöeroista? Se että sinuun ei sattunut tai ei tullut repeämiä ei tarkoita ettei niitä muille tulisi. Kipuherkälle (tai sille jolle sattuu se vaikea, pitkä ja kivulias synnytys) rentoutuminen ei ole mikään tahdontila, jos edessä on yksi elämäsi tuskallisimpia kokemuksia.

Hei, olen kyllä kuullut yksilöeroista ja mun tuttavapiiriin mahtuu tosi paljon erilaisia synnytystarinoita. Olen siitä kuitenkin iloinen, että oon saanut esim usealle toista synnyttäneelle jaettua neuvojani ja tsemppausta, ja heille tää toisen syntymä siten on ollut korjaava, voimaannuttava, mukava kokemus. Voisin sanoa myös tietäväni aika paljon aiheesta (olen kätilö) ja nähnyt lukuisia synnytyksiä. Tällä on ihan VALTAVA voima, pelkäätkö vai et! Ja nimenomaan siihen auttaa rentoutus, hengitys. Myös se, että koet olosi turvalliseksi. Mulle ei tullut repeämiä koska olin valmistautunut, synnytin vedessä ja luotin että se mitä tapahtuu, on luonnollista. Olis varmasti tullut, jos mä olisin silloin pelännyt ja huutanut "MUN ALAPÄÄ MENEE NYT IHAN TOHJOKSI AUTTAKAAA". Tarjontavirhe on tietysti toinen syy, joka voi yllättää.

Sua mun ei tarvitse vakuuttaa, mutta kommentillani halusin kertoa edes yhelle, joka miettii "onko alatiesynnytyksessä järkeä ja voi apua onko se tällaista! " että EI, sen ei tarvitse olla yhtään niin kammottavaa kuin media ja ihmisten pelot on siitä tehneet ja sä voit vaikuttaa sen kulkuun!

Niin että naisen oma syy, jos tulee repeämiä ja asiat menee perseelleen. ”Olisit vaan hengittänyt paremmin.” Todellakin kuulostat ihan tyypilliselle synnytyssairaalan henkilökunnan edustajalle.

Eli jos synnytys menee pieleen, niin sekin on naisen vika? On ollut väärällä asenteella ja kenties jopa pelännyt? Ovatko hoitajat syövistäkin samaa mieltä? Että niistä selviytyy oikeanlaisella asenteella ja pelkurit ja negatiiviset ihmiset kuolevat omaa syytään? Ihan mielenkiinnosta kysyn.

Hassua että synnytyksenKIN epäonnistuminen on vain ja ainoastaan naisen eli äidin vika. Mitäs oli huono synnyttäjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/mediatiedotteet/vaitostiedotteet/Siv…

Tässä tiivistelmä Suomessa tehdystä tutkimuksesta, jossa on vertailtu eri synnytystapoja. Alatiesynnytys oli turvallisin, vaikka suunnitellut sektiot olivat omana kategorianaan. Myös alatiesynnytyksen yritys, sisältäen päivystyskeisarileikkauksen riskit oli turvallisempi tapa. Tässä ilmeisesti tutkittiin vain henkeä uhkaavia komplikaatioita, ei repeämiä.

Lisäksi havaittiin, että äidin ylipaino ja korkea ikä lisäävät komplikaatioita kaikissa synnytystavoissa.

Kaikki suunnitellut sektiot vai kaikki elektiiviset suunnitellut sektiot? Ero on iso. 

Täytyy huomioida, että läheskään kaikki alatiesynnytyksen aiheuttamat vauriot, äidille tai vauvalle, eivät tule tilastoiduiksi alatiesynnytykseen liittyviksi, mm. siksi että niitä hoidetaan eri tahoilla ja erityisesti vauvojen kohdalla usein vasta paljon myöhemmin. Leikkauksessa syntynyt haitta osataan kyllä selkeästi määritellä leikkaukseen liittyväksi, mutta miten todennetaan esim. oppimisvaikeuksien yhteys synnytyksessä tapahtuneisiin seikkoihin?

Sektion alatiesynnytystä suuremmista riskeistä käydyssä keskustelussa näkyy selkeästi se, että ihmiset eivät yleisesti ottaen ymmärrä asiaa kovin syvällisesti. Ensinnäkin, se että riski on suurempi, ei silti tarkoita, että se olisi välttämättä iso. On totta, että sektiossa kuolemaan johtavien komplikaatioiden ym. riski on alatiesynnytystä isompi, mutta (erityisesti suunnitelluissa ja varsinkin elektiivisissä sektioissa) silti todella, todella pieni. Lisäksi, äidin riski kuolla alatiesynnytyksessä on pieni, mutta todennäköisyys muihin vaurioihin on oikeastaan aika iso:todella suuri osa alatiesynnyttäjistä saa eriasteisia vaurioita ja tilastojen mukaan JOKA PÄIVÄ Suomessa vähintään yksi synnyttäjä saa pitkäaikaista haittaa aiheuttavan repeämän (tai pahempaa). Vauvalle suunniteltu sektio on erittäin turvallinen tapa syntyä. 

Sektiovastaisuus on pitkälti myös polittiinen, taloudellinen ja ideologinen kysymys ja se vaikuttaa siihen, miten asiasta viestitään. On tosiasia, että sektion riskejä kuulutetaan isoon ääneen, ja alatien vaikutuksia vähätellään. Mietitäänpä vaikka sitä, mitä ja miten sektiosta puhutaan ,missäkin tilanteessa. Olen itse synnyttänyt kaksi kertaa suunnitellulla sektiolla, ja saamani (kirjalliset) synnytystapoihin liittyvät ohjeet ja tiedot olivat merkittävästi erilaisia riippuen siitä, miksi toimenpidettä oltiin tekemässä. Kun kyseessä on äidin tahdosta johtuva sektio(toive), on kyseessä vaarallinen leikkaus, isot riskit, alatiesynnytys luonnollinen ja siinä riskejä vähän jos yhtään. Jos taas kyseessä on lääkärien itsensä esim. perätilan takia suosittelema leikkaus, kyseessä onkin "rutiinileikkaus jota ei ole mitään syytä pelätä". 

Eikö suunniteltu sektio ole yhtä kuin elektiivinen sektio?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/mediatiedotteet/vaitostiedotteet/Siv…

Tässä tiivistelmä Suomessa tehdystä tutkimuksesta, jossa on vertailtu eri synnytystapoja. Alatiesynnytys oli turvallisin, vaikka suunnitellut sektiot olivat omana kategorianaan. Myös alatiesynnytyksen yritys, sisältäen päivystyskeisarileikkauksen riskit oli turvallisempi tapa. Tässä ilmeisesti tutkittiin vain henkeä uhkaavia komplikaatioita, ei repeämiä.

Lisäksi havaittiin, että äidin ylipaino ja korkea ikä lisäävät komplikaatioita kaikissa synnytystavoissa.

Kaikki suunnitellut sektiot vai kaikki elektiiviset suunnitellut sektiot? Ero on iso. 

Täytyy huomioida, että läheskään kaikki alatiesynnytyksen aiheuttamat vauriot, äidille tai vauvalle, eivät tule tilastoiduiksi alatiesynnytykseen liittyviksi, mm. siksi että niitä hoidetaan eri tahoilla ja erityisesti vauvojen kohdalla usein vasta paljon myöhemmin. Leikkauksessa syntynyt haitta osataan kyllä selkeästi määritellä leikkaukseen liittyväksi, mutta miten todennetaan esim. oppimisvaikeuksien yhteys synnytyksessä tapahtuneisiin seikkoihin?

Sektion alatiesynnytystä suuremmista riskeistä käydyssä keskustelussa näkyy selkeästi se, että ihmiset eivät yleisesti ottaen ymmärrä asiaa kovin syvällisesti. Ensinnäkin, se että riski on suurempi, ei silti tarkoita, että se olisi välttämättä iso. On totta, että sektiossa kuolemaan johtavien komplikaatioiden ym. riski on alatiesynnytystä isompi, mutta (erityisesti suunnitelluissa ja varsinkin elektiivisissä sektioissa) silti todella, todella pieni. Lisäksi, äidin riski kuolla alatiesynnytyksessä on pieni, mutta todennäköisyys muihin vaurioihin on oikeastaan aika iso:todella suuri osa alatiesynnyttäjistä saa eriasteisia vaurioita ja tilastojen mukaan JOKA PÄIVÄ Suomessa vähintään yksi synnyttäjä saa pitkäaikaista haittaa aiheuttavan repeämän (tai pahempaa). Vauvalle suunniteltu sektio on erittäin turvallinen tapa syntyä. 

Sektiovastaisuus on pitkälti myös polittiinen, taloudellinen ja ideologinen kysymys ja se vaikuttaa siihen, miten asiasta viestitään. On tosiasia, että sektion riskejä kuulutetaan isoon ääneen, ja alatien vaikutuksia vähätellään. Mietitäänpä vaikka sitä, mitä ja miten sektiosta puhutaan ,missäkin tilanteessa. Olen itse synnyttänyt kaksi kertaa suunnitellulla sektiolla, ja saamani (kirjalliset) synnytystapoihin liittyvät ohjeet ja tiedot olivat merkittävästi erilaisia riippuen siitä, miksi toimenpidettä oltiin tekemässä. Kun kyseessä on äidin tahdosta johtuva sektio(toive), on kyseessä vaarallinen leikkaus, isot riskit, alatiesynnytys luonnollinen ja siinä riskejä vähän jos yhtään. Jos taas kyseessä on lääkärien itsensä esim. perätilan takia suosittelema leikkaus, kyseessä onkin "rutiinileikkaus jota ei ole mitään syytä pelätä". 

Eikö suunniteltu sektio ole yhtä kuin elektiivinen sektio?

En ole varma termeistä mutta uskoakseni lyseinen kirjoittaja tarkoitti sektiota, jonka perusteet ovat "ei fysiologiset", eli äidin tahto tai esim pelko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/mediatiedotteet/vaitostiedotteet/Siv…

Tässä tiivistelmä Suomessa tehdystä tutkimuksesta, jossa on vertailtu eri synnytystapoja. Alatiesynnytys oli turvallisin, vaikka suunnitellut sektiot olivat omana kategorianaan. Myös alatiesynnytyksen yritys, sisältäen päivystyskeisarileikkauksen riskit oli turvallisempi tapa. Tässä ilmeisesti tutkittiin vain henkeä uhkaavia komplikaatioita, ei repeämiä.

Lisäksi havaittiin, että äidin ylipaino ja korkea ikä lisäävät komplikaatioita kaikissa synnytystavoissa.

Kaikki suunnitellut sektiot vai kaikki elektiiviset suunnitellut sektiot? Ero on iso. 

Täytyy huomioida, että läheskään kaikki alatiesynnytyksen aiheuttamat vauriot, äidille tai vauvalle, eivät tule tilastoiduiksi alatiesynnytykseen liittyviksi, mm. siksi että niitä hoidetaan eri tahoilla ja erityisesti vauvojen kohdalla usein vasta paljon myöhemmin. Leikkauksessa syntynyt haitta osataan kyllä selkeästi määritellä leikkaukseen liittyväksi, mutta miten todennetaan esim. oppimisvaikeuksien yhteys synnytyksessä tapahtuneisiin seikkoihin?

Sektion alatiesynnytystä suuremmista riskeistä käydyssä keskustelussa näkyy selkeästi se, että ihmiset eivät yleisesti ottaen ymmärrä asiaa kovin syvällisesti. Ensinnäkin, se että riski on suurempi, ei silti tarkoita, että se olisi välttämättä iso. On totta, että sektiossa kuolemaan johtavien komplikaatioiden ym. riski on alatiesynnytystä isompi, mutta (erityisesti suunnitelluissa ja varsinkin elektiivisissä sektioissa) silti todella, todella pieni. Lisäksi, äidin riski kuolla alatiesynnytyksessä on pieni, mutta todennäköisyys muihin vaurioihin on oikeastaan aika iso:todella suuri osa alatiesynnyttäjistä saa eriasteisia vaurioita ja tilastojen mukaan JOKA PÄIVÄ Suomessa vähintään yksi synnyttäjä saa pitkäaikaista haittaa aiheuttavan repeämän (tai pahempaa). Vauvalle suunniteltu sektio on erittäin turvallinen tapa syntyä. 

Sektiovastaisuus on pitkälti myös polittiinen, taloudellinen ja ideologinen kysymys ja se vaikuttaa siihen, miten asiasta viestitään. On tosiasia, että sektion riskejä kuulutetaan isoon ääneen, ja alatien vaikutuksia vähätellään. Mietitäänpä vaikka sitä, mitä ja miten sektiosta puhutaan ,missäkin tilanteessa. Olen itse synnyttänyt kaksi kertaa suunnitellulla sektiolla, ja saamani (kirjalliset) synnytystapoihin liittyvät ohjeet ja tiedot olivat merkittävästi erilaisia riippuen siitä, miksi toimenpidettä oltiin tekemässä. Kun kyseessä on äidin tahdosta johtuva sektio(toive), on kyseessä vaarallinen leikkaus, isot riskit, alatiesynnytys luonnollinen ja siinä riskejä vähän jos yhtään. Jos taas kyseessä on lääkärien itsensä esim. perätilan takia suosittelema leikkaus, kyseessä onkin "rutiinileikkaus jota ei ole mitään syytä pelätä". 

Eikö suunniteltu sektio ole yhtä kuin elektiivinen sektio?

En ole varma termeistä mutta uskoakseni lyseinen kirjoittaja tarkoitti sektiota, jonka perusteet ovat "ei fysiologiset", eli äidin tahto tai esim pelko.

Mutta miten esimerkiksi tarjontavirheen tai äidin ahtaan lantion vuoksi tehty sektio eroaisi pelkosektiosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KAUHEETA kirjoitti:

Outoa että tollanen alkukantanen brutaalius on edelleen ns. ainoa oikea tapa synnyttää. Eli paikat saa revetä ja venyä p*skaksi luonnollisessa synnytyksessä sen sijaan, että siististi vaan leikattais se masu auki ja pienokainen maailmaan. :/ Jos joku haluu sektion niin pitäisi myöntää automaattisesti.

Tuo ajatus, että vatsan leikkaaminen auki ja ompeleminen kiinni on jotenkin siistiä ja hienoa synnyttämiseen verrattuna, on varsin yleinen niissä maissa, joissa naisen asema on erityisen huono suhteessa miehen asemaan.

Yllättäen alatiesynnytystä suositaan niissä maissa, joissa naiset ovat koulutetuimpia ja itsenäisimpiä. Jokainen voi miettiä, miksi näin.

Juu, voi noita rikkaita sveitsiläisnaiseja. Hirveän alistetussa asemassa nuo ressukat. 

Sveitsiläiset naiset saivat äänioikeuden vuonna 1971, viimeisinä Euroopassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KAUHEETA kirjoitti:

Outoa että tollanen alkukantanen brutaalius on edelleen ns. ainoa oikea tapa synnyttää. Eli paikat saa revetä ja venyä p*skaksi luonnollisessa synnytyksessä sen sijaan, että siististi vaan leikattais se masu auki ja pienokainen maailmaan. :/ Jos joku haluu sektion niin pitäisi myöntää automaattisesti.

Tuo ajatus, että vatsan leikkaaminen auki ja ompeleminen kiinni on jotenkin siistiä ja hienoa synnyttämiseen verrattuna, on varsin yleinen niissä maissa, joissa naisen asema on erityisen huono suhteessa miehen asemaan.

Yllättäen alatiesynnytystä suositaan niissä maissa, joissa naiset ovat koulutetuimpia ja itsenäisimpiä. Jokainen voi miettiä, miksi näin.

Juu, voi noita rikkaita sveitsiläisnaiseja. Hirveän alistetussa asemassa nuo ressukat. 

Sveitsiläiset naiset saivat äänioikeuden vuonna 1971, viimeisinä Euroopassa.

https://yle.fi/uutiset/3-8446526

Tasa-arvo on Suomessa edellä Sveitsiä.

Käsitin otsikosta, että repesi nauramaan ja kusi allensa sen takia. Noooh.

Mielenkiintoinen tuo linkki sveitsiläisistä naisista ja heidän "valinnanvapaudestaan". Vain kaksi prosenttia sveitsiläisistä sektioon päätyneistä naisista kertoo toivoneensa alun perin sektiota. Useimmat ovat päätyneet sektioon keskusteltuaan lääkärin kanssa.

Kun tähän lisätään vielä yksityisklinikoiden ja vakuutusyhtiöiden ansaintalogiikka, ollaankin isojen eettisten kysymyksien äärellä. Mikä on lääkärin vastuu, jos naisella on näennäisesti valinnanvapaus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/mediatiedotteet/vaitostiedotteet/Siv…

Tässä tiivistelmä Suomessa tehdystä tutkimuksesta, jossa on vertailtu eri synnytystapoja. Alatiesynnytys oli turvallisin, vaikka suunnitellut sektiot olivat omana kategorianaan. Myös alatiesynnytyksen yritys, sisältäen päivystyskeisarileikkauksen riskit oli turvallisempi tapa. Tässä ilmeisesti tutkittiin vain henkeä uhkaavia komplikaatioita, ei repeämiä.

Lisäksi havaittiin, että äidin ylipaino ja korkea ikä lisäävät komplikaatioita kaikissa synnytystavoissa.

Kaikki suunnitellut sektiot vai kaikki elektiiviset suunnitellut sektiot? Ero on iso. 

Täytyy huomioida, että läheskään kaikki alatiesynnytyksen aiheuttamat vauriot, äidille tai vauvalle, eivät tule tilastoiduiksi alatiesynnytykseen liittyviksi, mm. siksi että niitä hoidetaan eri tahoilla ja erityisesti vauvojen kohdalla usein vasta paljon myöhemmin. Leikkauksessa syntynyt haitta osataan kyllä selkeästi määritellä leikkaukseen liittyväksi, mutta miten todennetaan esim. oppimisvaikeuksien yhteys synnytyksessä tapahtuneisiin seikkoihin?

Sektion alatiesynnytystä suuremmista riskeistä käydyssä keskustelussa näkyy selkeästi se, että ihmiset eivät yleisesti ottaen ymmärrä asiaa kovin syvällisesti. Ensinnäkin, se että riski on suurempi, ei silti tarkoita, että se olisi välttämättä iso. On totta, että sektiossa kuolemaan johtavien komplikaatioiden ym. riski on alatiesynnytystä isompi, mutta (erityisesti suunnitelluissa ja varsinkin elektiivisissä sektioissa) silti todella, todella pieni. Lisäksi, äidin riski kuolla alatiesynnytyksessä on pieni, mutta todennäköisyys muihin vaurioihin on oikeastaan aika iso:todella suuri osa alatiesynnyttäjistä saa eriasteisia vaurioita ja tilastojen mukaan JOKA PÄIVÄ Suomessa vähintään yksi synnyttäjä saa pitkäaikaista haittaa aiheuttavan repeämän (tai pahempaa). Vauvalle suunniteltu sektio on erittäin turvallinen tapa syntyä. 

Sektiovastaisuus on pitkälti myös polittiinen, taloudellinen ja ideologinen kysymys ja se vaikuttaa siihen, miten asiasta viestitään. On tosiasia, että sektion riskejä kuulutetaan isoon ääneen, ja alatien vaikutuksia vähätellään. Mietitäänpä vaikka sitä, mitä ja miten sektiosta puhutaan ,missäkin tilanteessa. Olen itse synnyttänyt kaksi kertaa suunnitellulla sektiolla, ja saamani (kirjalliset) synnytystapoihin liittyvät ohjeet ja tiedot olivat merkittävästi erilaisia riippuen siitä, miksi toimenpidettä oltiin tekemässä. Kun kyseessä on äidin tahdosta johtuva sektio(toive), on kyseessä vaarallinen leikkaus, isot riskit, alatiesynnytys luonnollinen ja siinä riskejä vähän jos yhtään. Jos taas kyseessä on lääkärien itsensä esim. perätilan takia suosittelema leikkaus, kyseessä onkin "rutiinileikkaus jota ei ole mitään syytä pelätä". 

Ja jos äiti haluaa sektiota, niin pelotellaan kaikista karmeista vaikutuksista seuraavassa raskaudessa, ja ettei tyyliin seuraavaa lasta kannata sitten edes miettiä jos sektiolla menee kohtunsa pilaamaan.

Jouduin sitten vauvan ahdingon takia kiireelliseen sektioon. Lähtötarkastuksessa kätilö kertoi hymyillen, ettei sektio ole lainkaan este seuraavalle raskaudelle ja siinä vielä alatietritykselle.

Kyllä se naiskeho on viisas, kun kaikki isot pelottavat riskit koskevat vain äidin itse valitsemaa sektiota, mutta pakottavan tilanteen takia tehty sektio onkin käytännössä riskitön 👍

Itse asiassa Sveitsin viimeinen kanton antoi naisille äänioikeuden paikallisvaaleissa vasta 1990-luvulla pakon edessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/mediatiedotteet/vaitostiedotteet/Siv…

Tässä tiivistelmä Suomessa tehdystä tutkimuksesta, jossa on vertailtu eri synnytystapoja. Alatiesynnytys oli turvallisin, vaikka suunnitellut sektiot olivat omana kategorianaan. Myös alatiesynnytyksen yritys, sisältäen päivystyskeisarileikkauksen riskit oli turvallisempi tapa. Tässä ilmeisesti tutkittiin vain henkeä uhkaavia komplikaatioita, ei repeämiä.

Lisäksi havaittiin, että äidin ylipaino ja korkea ikä lisäävät komplikaatioita kaikissa synnytystavoissa.

Kaikki suunnitellut sektiot vai kaikki elektiiviset suunnitellut sektiot? Ero on iso. 

Täytyy huomioida, että läheskään kaikki alatiesynnytyksen aiheuttamat vauriot, äidille tai vauvalle, eivät tule tilastoiduiksi alatiesynnytykseen liittyviksi, mm. siksi että niitä hoidetaan eri tahoilla ja erityisesti vauvojen kohdalla usein vasta paljon myöhemmin. Leikkauksessa syntynyt haitta osataan kyllä selkeästi määritellä leikkaukseen liittyväksi, mutta miten todennetaan esim. oppimisvaikeuksien yhteys synnytyksessä tapahtuneisiin seikkoihin?

Sektion alatiesynnytystä suuremmista riskeistä käydyssä keskustelussa näkyy selkeästi se, että ihmiset eivät yleisesti ottaen ymmärrä asiaa kovin syvällisesti. Ensinnäkin, se että riski on suurempi, ei silti tarkoita, että se olisi välttämättä iso. On totta, että sektiossa kuolemaan johtavien komplikaatioiden ym. riski on alatiesynnytystä isompi, mutta (erityisesti suunnitelluissa ja varsinkin elektiivisissä sektioissa) silti todella, todella pieni. Lisäksi, äidin riski kuolla alatiesynnytyksessä on pieni, mutta todennäköisyys muihin vaurioihin on oikeastaan aika iso:todella suuri osa alatiesynnyttäjistä saa eriasteisia vaurioita ja tilastojen mukaan JOKA PÄIVÄ Suomessa vähintään yksi synnyttäjä saa pitkäaikaista haittaa aiheuttavan repeämän (tai pahempaa). Vauvalle suunniteltu sektio on erittäin turvallinen tapa syntyä. 

Sektiovastaisuus on pitkälti myös polittiinen, taloudellinen ja ideologinen kysymys ja se vaikuttaa siihen, miten asiasta viestitään. On tosiasia, että sektion riskejä kuulutetaan isoon ääneen, ja alatien vaikutuksia vähätellään. Mietitäänpä vaikka sitä, mitä ja miten sektiosta puhutaan ,missäkin tilanteessa. Olen itse synnyttänyt kaksi kertaa suunnitellulla sektiolla, ja saamani (kirjalliset) synnytystapoihin liittyvät ohjeet ja tiedot olivat merkittävästi erilaisia riippuen siitä, miksi toimenpidettä oltiin tekemässä. Kun kyseessä on äidin tahdosta johtuva sektio(toive), on kyseessä vaarallinen leikkaus, isot riskit, alatiesynnytys luonnollinen ja siinä riskejä vähän jos yhtään. Jos taas kyseessä on lääkärien itsensä esim. perätilan takia suosittelema leikkaus, kyseessä onkin "rutiinileikkaus jota ei ole mitään syytä pelätä". 

Eikö suunniteltu sektio ole yhtä kuin elektiivinen sektio?

En ole varma termeistä mutta uskoakseni lyseinen kirjoittaja tarkoitti sektiota, jonka perusteet ovat "ei fysiologiset", eli äidin tahto tai esim pelko.

Mutta miten esimerkiksi tarjontavirheen tai äidin ahtaan lantion vuoksi tehty sektio eroaisi pelkosektiosta?

No ei nämä varmaan eroakaan. Pointtina on se, että myös suunnitelluista sektioista iso osa tehdään siksi, että äidin tai vauvan terveydentilaan liittyy joitain riskejä, jotka sitten tilastoissa usein näkyvät sektion riskeinä, vaikka eivät millään tavalla sektiosta johdukaan. Jos äiti on vaikka huomattavan ylipainoinen, voi toipuminen leikkauksesta olla hankalampaa. Jos haluttaisiin oikeasti vertailla sektion ja alatien riskejä, pitäisi vertailuun ottaa mukaan vain ne keissit, joissa ei ole mitään erityisiä riskejä jo valmiiksi mukana. 

Katselinpa tässä huvikseni tilastoja. Euroopan alhaisimmat sektiolukemat ovat Suomessa (15,5 prosenttia) , Hollannissa ja Islannissa.

Eniten sektioita tehdään Turkissa (53,1 prosenttia) Italiassa ja Sveitsissä.

Suomessa naiset saivat täyden äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden ensimmäisinä maailmassa 1906, Islanti tuli hyvin perässä 1915 ja Hollanti 1919.

Turkissa naiset saivat äänioikeuden 1934, Italiassa 1945 ja Sveitsissä 1971, paitsi tietyissä paikallisvaaleissa 1991.

Katselin myös näiden maiden isien ja äitien käytettävissä olevia perhevapaita ja imetystilastoja. Toki näihin sisältyy paljon kulttuurisia muuttujia, joten niitä ei voi aivan yksi yhteen vertailla. Mutta noin lyhyesti sanottuna: siellä, missä ollaan sektioiden määrässä mahdollisimman lähellä WHO:n suositusta, vaikuttaisivat elävän tasa-arvoisimmat naiset ja onnellisimmat kansalaiset.

Parantamisen varaa aina on. Meillä pitäisi ehdottomasti puhua enemmän synnytyksien jälkihoidosta, korjausleikkauksista ja fysioterapiasta. Eikä pelkkä puhuminen riitä, tarvitaan myös tekoja. Mutta noin keskimääräisesti niissä maissa, missä synnytetään eniten alateitse, ollaan myös avoimimpia naisten seksuaaliterveyden ja seksuaalisuuden suhteen. Tästä eteenpäin ja kohti yhä parempaa.

Kommentoimatta mihinkään muuhun kuin tuohon Hollantiin niin suosittelen vilkaisemaan myös niitä tilostoja lapsikuolleisuudesta... Täällä kotisynnytys suuressa muodissa ja harvoin tulee lääkäriä tavattua. Tiedä nyt sitten onko tämäkään ääripää kovin hieno.