YLE: Nuori nainen repesi synnytyksessä ja menetti pidätyskykynsä. Miten ei ole AV:n keskustelluin juttu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/mediatiedotteet/vaitostiedotteet/Siv…

Tässä tiivistelmä Suomessa tehdystä tutkimuksesta, jossa on vertailtu eri synnytystapoja. Alatiesynnytys oli turvallisin, vaikka suunnitellut sektiot olivat omana kategorianaan. Myös alatiesynnytyksen yritys, sisältäen päivystyskeisarileikkauksen riskit oli turvallisempi tapa. Tässä ilmeisesti tutkittiin vain henkeä uhkaavia komplikaatioita, ei repeämiä.

Lisäksi havaittiin, että äidin ylipaino ja korkea ikä lisäävät komplikaatioita kaikissa synnytystavoissa.

Kaikki suunnitellut sektiot vai kaikki elektiiviset suunnitellut sektiot? Ero on iso. 

Täytyy huomioida, että läheskään kaikki alatiesynnytyksen aiheuttamat vauriot, äidille tai vauvalle, eivät tule tilastoiduiksi alatiesynnytykseen liittyviksi, mm. siksi että niitä hoidetaan eri tahoilla ja erityisesti vauvojen kohdalla usein vasta paljon myöhemmin. Leikkauksessa syntynyt haitta osataan kyllä selkeästi määritellä leikkaukseen liittyväksi, mutta miten todennetaan esim. oppimisvaikeuksien yhteys synnytyksessä tapahtuneisiin seikkoihin?

Sektion alatiesynnytystä suuremmista riskeistä käydyssä keskustelussa näkyy selkeästi se, että ihmiset eivät yleisesti ottaen ymmärrä asiaa kovin syvällisesti. Ensinnäkin, se että riski on suurempi, ei silti tarkoita, että se olisi välttämättä iso. On totta, että sektiossa kuolemaan johtavien komplikaatioiden ym. riski on alatiesynnytystä isompi, mutta (erityisesti suunnitelluissa ja varsinkin elektiivisissä sektioissa) silti todella, todella pieni. Lisäksi, äidin riski kuolla alatiesynnytyksessä on pieni, mutta todennäköisyys muihin vaurioihin on oikeastaan aika iso:todella suuri osa alatiesynnyttäjistä saa eriasteisia vaurioita ja tilastojen mukaan JOKA PÄIVÄ Suomessa vähintään yksi synnyttäjä saa pitkäaikaista haittaa aiheuttavan repeämän (tai pahempaa). Vauvalle suunniteltu sektio on erittäin turvallinen tapa syntyä. 

Sektiovastaisuus on pitkälti myös polittiinen, taloudellinen ja ideologinen kysymys ja se vaikuttaa siihen, miten asiasta viestitään. On tosiasia, että sektion riskejä kuulutetaan isoon ääneen, ja alatien vaikutuksia vähätellään. Mietitäänpä vaikka sitä, mitä ja miten sektiosta puhutaan ,missäkin tilanteessa. Olen itse synnyttänyt kaksi kertaa suunnitellulla sektiolla, ja saamani (kirjalliset) synnytystapoihin liittyvät ohjeet ja tiedot olivat merkittävästi erilaisia riippuen siitä, miksi toimenpidettä oltiin tekemässä. Kun kyseessä on äidin tahdosta johtuva sektio(toive), on kyseessä vaarallinen leikkaus, isot riskit, alatiesynnytys luonnollinen ja siinä riskejä vähän jos yhtään. Jos taas kyseessä on lääkärien itsensä esim. perätilan takia suosittelema leikkaus, kyseessä onkin "rutiinileikkaus jota ei ole mitään syytä pelätä". 

Eikö suunniteltu sektio ole yhtä kuin elektiivinen sektio?

En ole varma termeistä mutta uskoakseni lyseinen kirjoittaja tarkoitti sektiota, jonka perusteet ovat "ei fysiologiset", eli äidin tahto tai esim pelko.

Mutta miten esimerkiksi tarjontavirheen tai äidin ahtaan lantion vuoksi tehty sektio eroaisi pelkosektiosta?

No ei nämä varmaan eroakaan. Pointtina on se, että myös suunnitelluista sektioista iso osa tehdään siksi, että äidin tai vauvan terveydentilaan liittyy joitain riskejä, jotka sitten tilastoissa usein näkyvät sektion riskeinä, vaikka eivät millään tavalla sektiosta johdukaan. Jos äiti on vaikka huomattavan ylipainoinen, voi toipuminen leikkauksesta olla hankalampaa. Jos haluttaisiin oikeasti vertailla sektion ja alatien riskejä, pitäisi vertailuun ottaa mukaan vain ne keissit, joissa ei ole mitään erityisiä riskejä jo valmiiksi mukana. 

Yleisimmät syyt etukäteen suunnitellulle keisarileikkaukselle ovat sikiön perätarjonta (ks. «Perätarjontasynnytys»1) tai muut tarjontapoikkeavuudet (esim. sikiön poikkitila kohdussa), liian ahdas lantio sikiöön kokoon nähden, varhainen pre-eklampsia (ks. «Raskaudenaikainen verenpaineen nousu»2) tai nykyisin lisääntyvästi äidin voimakkaan synnytyspelon (ks. «Synnytyspelko»3) vuoksi.

Tämä on kopioitu Terveyskirjastosta. Eli suurimpaan osaan suunnitelluista sektioista ei ole ollut syynä äidin tai vauvan terveydellinen tila. Tuo verenpaineen nousu oli näistä ainoa.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen tuo linkki sveitsiläisistä naisista ja heidän "valinnanvapaudestaan". Vain kaksi prosenttia sveitsiläisistä sektioon päätyneistä naisista kertoo toivoneensa alun perin sektiota. Useimmat ovat päätyneet sektioon keskusteltuaan lääkärin kanssa.

Kun tähän lisätään vielä yksityisklinikoiden ja vakuutusyhtiöiden ansaintalogiikka, ollaankin isojen eettisten kysymyksien äärellä. Mikä on lääkärin vastuu, jos naisella on näennäisesti valinnanvapaus?

Juuri tämän takia näitä asioita pitäisi käsitellä pelkkien faktojen kautta ja antaa äidin tehdä se lopullinen päätös ilman mitään aivopesuja. Sen sijaan tuntuu että näitä asioita käsitellään aivan jonkin muun kuin faktatiedon kautta: tunnepohjaisen aattellisen aivopesun kautta niin kuin Suomessa tai sitten väännetään bisnestä dollarinkuvat silmissä niinkuin tuo Sveitsin artikkeli antaa vähän viitteitä.

Tuo sektioiden yleisyys liittyy varmasti enemmän suoraan kyseisten yhteiskuntien terveydenhuoltojärjestelmään, kuin naisten ja miesten tasa-arvoon. Tasa-arvoon se tekee linkin sitä kautta, että sukupuolten tasa-arvo toteutuu niissä yhteiskunnissa parhaiten, jotka ovat yhteiskuntarakenteeltaan muussakin suhteessa tasa-arvoisempia, esim. yhteiskuntaluokkien ja varallisuuden jakautumisen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen suhteen. Mitä tasa-arvoisempi yhteiskunta, sitä suuremmalla todennäköisyydellä myös terveydenhuolto on kustannettu julkisin varoin, eikä esim. yksityisten sairasvakuutusten kautta. Kun terveydenhuolto on kustannettu yksityisellä rahalla, niin rikkaat naiset valitsevat yleisimmin sektion. Tähän vaikuttaa varmasti osaltaan myös se, että sektio on kalliimpi toteuttaa, joten vakuutusyhtiöitä laskuttavat synnytyssairaalat myös suosivat tätä synnytysmuotoa, tavallaan "myyvät" tätä tapaa perheille. Ihmisillä on myös tapana ajatella, että kun he itse maksavat kalliita vakuutusmaksuja, heillä on oikeus vaatia "palvelua", jotta saavat vastinetta rahoilleen. Tämä nostaa sektioiden määrää. Köyhät saavat sitten synnyttää miten parhaiten kykenevät, mikä osaltaan nostaa äiti/lapsikuolleisuutta. Ja näin synnytystavat vähitellen eriytyvät varallisuuden mukaan, kukapa eliittiin kuuluva haluaisi sitten synnyttää kuten köyhä, ja köyhätkin, jos vain taloudellisesti pystyvät, valitsevat eliitin esimerkin mukaisesti sektion.

Yhteiskunnissa, joissa terveydenhuolto on kustannettu julkisin varoin, ollaan puolestaan heti painottamassa että julkista rahaa ei saa tuhlata "turhiin" sektioihin, mikä puolestaan johtaa jopa siihen, että sektion tarvinneet saattavat jäädä sitä ilman, riippuen heitä hoitavien terveydenhuoltohenkilöstön asenteista ja ammattitaidosta. Julkisen rahan käyttöön liittyy myös aina byrokratiaa ja läpinäkymättömiä rakenteita, joten sektioiden "pihtaamisen" rahalliset kustannukset (inhimillisistä kärsimyksistä puhumattakaan) jäävät usein näkymättömiin, sillä jälkihoidon hoitaa (jos hoitaa) jokin toinen osasto tai instanssi. Ja usein jälkiseurauksia ei edes tilastoida tai ne tilastoidaan siten, että tilastoiden perusteella on mahdoton tehdä oikeita loogisia johtopäätöksiä kustannusten suuruudesta.

Mikä olisi sitten paras ratkaisu? Vaikea sanoa. Itse kallistuisin loppujen lopuksi enemmän julkisen rahoituksen kannalle, sillä varauksella että näistä asioista pitää puhua ääneen, tehdä tutkimusta lisää ja ennen kaikkea tehdä näkyväksi ne todelliset kustannukset, mitä "säästäminen" tässä asiassa oikeasti aiheuttaa. Lisäksi terveydenhuoltohenkilöstön asenteissa ja koulutuksessa on paljon parantamisen varaa, koskien erityisesti ihmisten/potilaan kohtaamista ja keskittymisessä nimenomaan sen kyseisen ihmisen tilanteen kartoittamiseen ja vastuun ottamiseen niistä ratkaisuista, mitä kenenkin ihmisen hoidossa tehdään. Liukuhihnameininki tuottaa liikaa inhimillistä kärsimystä, ja myös liikaa taloudellisia kustannuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KAUHEETA kirjoitti:

Outoa että tollanen alkukantanen brutaalius on edelleen ns. ainoa oikea tapa synnyttää. Eli paikat saa revetä ja venyä p*skaksi luonnollisessa synnytyksessä sen sijaan, että siististi vaan leikattais se masu auki ja pienokainen maailmaan. :/ Jos joku haluu sektion niin pitäisi myöntää automaattisesti.

Tuo ajatus, että vatsan leikkaaminen auki ja ompeleminen kiinni on jotenkin siistiä ja hienoa synnyttämiseen verrattuna, on varsin yleinen niissä maissa, joissa naisen asema on erityisen huono suhteessa miehen asemaan.

Yllättäen alatiesynnytystä suositaan niissä maissa, joissa naiset ovat koulutetuimpia ja itsenäisimpiä. Jokainen voi miettiä, miksi näin.

Juu, voi noita rikkaita sveitsiläisnaiseja. Hirveän alistetussa asemassa nuo ressukat. 

Sveitsiläiset naiset saivat äänioikeuden vuonna 1971, viimeisinä Euroopassa.

Tämä on toki surullinen asia maan historiassa mutta mitä sillä on tekemistä nykyhetken kanssa? Olen toki ymmärtänyt että Sveitsi on maana konservatiivinen ja kotiäitiys yleistä kulttuurillisista syistä mutta onko tosiaan niin, että (erityisesti hyväosaiset) naiset olisivat Sveitsissä  nykyään miestä alistetummassa asemassa ja huonosti kouluttautuneita? Vai tarkoittaako tuo kotiäitiyden yleisyys tässä kohtaa alistettua ja vähemmän itsenäisenpää?

Vierailija kirjoitti:

Katselinpa tässä huvikseni tilastoja. Euroopan alhaisimmat sektiolukemat ovat Suomessa (15,5 prosenttia) , Hollannissa ja Islannissa.

Eniten sektioita tehdään Turkissa (53,1 prosenttia) Italiassa ja Sveitsissä.

Suomessa naiset saivat täyden äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden ensimmäisinä maailmassa 1906, Islanti tuli hyvin perässä 1915 ja Hollanti 1919.

Turkissa naiset saivat äänioikeuden 1934, Italiassa 1945 ja Sveitsissä 1971, paitsi tietyissä paikallisvaaleissa 1991.

Katselin myös näiden maiden isien ja äitien käytettävissä olevia perhevapaita ja imetystilastoja. Toki näihin sisältyy paljon kulttuurisia muuttujia, joten niitä ei voi aivan yksi yhteen vertailla. Mutta noin lyhyesti sanottuna: siellä, missä ollaan sektioiden määrässä mahdollisimman lähellä WHO:n suositusta, vaikuttaisivat elävän tasa-arvoisimmat naiset ja onnellisimmat kansalaiset.

Parantamisen varaa aina on. Meillä pitäisi ehdottomasti puhua enemmän synnytyksien jälkihoidosta, korjausleikkauksista ja fysioterapiasta. Eikä pelkkä puhuminen riitä, tarvitaan myös tekoja. Mutta noin keskimääräisesti niissä maissa, missä synnytetään eniten alateitse, ollaan myös avoimimpia naisten seksuaaliterveyden ja seksuaalisuuden suhteen. Tästä eteenpäin ja kohti yhä parempaa.

Onhan tuossa varmaan jotain perää. Minusta silti vähän vaikea kokea tasa-arvona tätä Suomi meininkiä, missä naista painostetaan tekemään kehollaan jotain mitä ei haluaisi tehdä. Vieläpä usein hyvin asenteellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KAUHEETA kirjoitti:

Outoa että tollanen alkukantanen brutaalius on edelleen ns. ainoa oikea tapa synnyttää. Eli paikat saa revetä ja venyä p*skaksi luonnollisessa synnytyksessä sen sijaan, että siististi vaan leikattais se masu auki ja pienokainen maailmaan. :/ Jos joku haluu sektion niin pitäisi myöntää automaattisesti.

Tuo ajatus, että vatsan leikkaaminen auki ja ompeleminen kiinni on jotenkin siistiä ja hienoa synnyttämiseen verrattuna, on varsin yleinen niissä maissa, joissa naisen asema on erityisen huono suhteessa miehen asemaan.

Yllättäen alatiesynnytystä suositaan niissä maissa, joissa naiset ovat koulutetuimpia ja itsenäisimpiä. Jokainen voi miettiä, miksi näin.

Juu, voi noita rikkaita sveitsiläisnaiseja. Hirveän alistetussa asemassa nuo ressukat. 

Sveitsiläiset naiset saivat äänioikeuden vuonna 1971, viimeisinä Euroopassa.

 

Tämä on toki surullinen asia maan historiassa mutta mitä sillä on tekemistä nykyhetken kanssa? Olen toki ymmärtänyt että Sveitsi on maana konservatiivinen ja kotiäitiys yleistä kulttuurillisista syistä mutta onko tosiaan niin, että (erityisesti hyväosaiset) naiset olisivat Sveitsissä  nykyään miestä alistetummassa asemassa ja huonosti kouluttautuneita? Vai tarkoittaako tuo kotiäitiyden yleisyys tässä kohtaa alistettua ja vähemmän itsenäisenpää?

Minä näkisin, että patriarkaalisten maiden hurjien sektiolukujen taustalla on hyvin vanha, alitajuinen ilmiö. Sanotaan sitä vaikka p*llun peloksi.

Jokainen, joka on perehtynyt shamanismiin, tietää luonnonkansojen pitävän naisen sukupuolielintä tavattoman voimakkaana asiana. Sitä on sitten patriarkaalisissa kulttuureissa eri tavoin pyritty suitsimaan. Afrikassa pahimmillaan leikataan värkki irti ja ommellaan jämät kiinni. Lopputulos on "siisti" kuin barbie-nukella. Meikäläisessä romanikulttuurissa pitää heittää roskiin kaikki esineet, jotka ovat koskettaneet naisen isoja hameenhelmoja. Ihan samaa jatkumoa on ajatus, että rutiininomainen keisarileikkaus on jotenkin "siisti" tapa saada lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KAUHEETA kirjoitti:

Outoa että tollanen alkukantanen brutaalius on edelleen ns. ainoa oikea tapa synnyttää. Eli paikat saa revetä ja venyä p*skaksi luonnollisessa synnytyksessä sen sijaan, että siististi vaan leikattais se masu auki ja pienokainen maailmaan. :/ Jos joku haluu sektion niin pitäisi myöntää automaattisesti.

Tuo ajatus, että vatsan leikkaaminen auki ja ompeleminen kiinni on jotenkin siistiä ja hienoa synnyttämiseen verrattuna, on varsin yleinen niissä maissa, joissa naisen asema on erityisen huono suhteessa miehen asemaan.

Yllättäen alatiesynnytystä suositaan niissä maissa, joissa naiset ovat koulutetuimpia ja itsenäisimpiä. Jokainen voi miettiä, miksi näin.

Juu, voi noita rikkaita sveitsiläisnaiseja. Hirveän alistetussa asemassa nuo ressukat. 

Sveitsiläiset naiset saivat äänioikeuden vuonna 1971, viimeisinä Euroopassa.

 

Tämä on toki surullinen asia maan historiassa mutta mitä sillä on tekemistä nykyhetken kanssa? Olen toki ymmärtänyt että Sveitsi on maana konservatiivinen ja kotiäitiys yleistä kulttuurillisista syistä mutta onko tosiaan niin, että (erityisesti hyväosaiset) naiset olisivat Sveitsissä  nykyään miestä alistetummassa asemassa ja huonosti kouluttautuneita? Vai tarkoittaako tuo kotiäitiyden yleisyys tässä kohtaa alistettua ja vähemmän itsenäisenpää?

Minä näkisin, että patriarkaalisten maiden hurjien sektiolukujen taustalla on hyvin vanha, alitajuinen ilmiö. Sanotaan sitä vaikka p*llun peloksi.

Jokainen, joka on perehtynyt shamanismiin, tietää luonnonkansojen pitävän naisen sukupuolielintä tavattoman voimakkaana asiana. Sitä on sitten patriarkaalisissa kulttuureissa eri tavoin pyritty suitsimaan. Afrikassa pahimmillaan leikataan värkki irti ja ommellaan jämät kiinni. Lopputulos on "siisti" kuin barbie-nukella. Meikäläisessä romanikulttuurissa pitää heittää roskiin kaikki esineet, jotka ovat koskettaneet naisen isoja hameenhelmoja. Ihan samaa jatkumoa on ajatus, että rutiininomainen keisarileikkaus on jotenkin "siisti" tapa saada lapsia.

Mitä ihmettä noilla Afrikan ja romanikulttuureiden esimerkeillä on tekemistä Sveitsiläisten naisten aseman kanssa? Et ole tainnut paljon keski-euroopan kulttuuriin perehtyä. Vaikka nuo sektioluvut ovat korkeat olen ymmärtänyt että Sveitsissä silti "luonnolliset synnykset" ovat ehdottomasti enemmistön mieleen ja sektio voidaan nähdä jopa häpeänä ja epäonnistumisena naisena (ikävä kyllä, toivottavasti ei enää). Kyseisessä maassa osa suosii myös kotisynnytystä (tuli mieleen kun tuo Hollanti mainittiin).  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KAUHEETA kirjoitti:

Outoa että tollanen alkukantanen brutaalius on edelleen ns. ainoa oikea tapa synnyttää. Eli paikat saa revetä ja venyä p*skaksi luonnollisessa synnytyksessä sen sijaan, että siististi vaan leikattais se masu auki ja pienokainen maailmaan. :/ Jos joku haluu sektion niin pitäisi myöntää automaattisesti.

Tuo ajatus, että vatsan leikkaaminen auki ja ompeleminen kiinni on jotenkin siistiä ja hienoa synnyttämiseen verrattuna, on varsin yleinen niissä maissa, joissa naisen asema on erityisen huono suhteessa miehen asemaan.

Yllättäen alatiesynnytystä suositaan niissä maissa, joissa naiset ovat koulutetuimpia ja itsenäisimpiä. Jokainen voi miettiä, miksi näin.

Juu, voi noita rikkaita sveitsiläisnaiseja. Hirveän alistetussa asemassa nuo ressukat. 

Sveitsiläiset naiset saivat äänioikeuden vuonna 1971, viimeisinä Euroopassa.

 

Tämä on toki surullinen asia maan historiassa mutta mitä sillä on tekemistä nykyhetken kanssa? Olen toki ymmärtänyt että Sveitsi on maana konservatiivinen ja kotiäitiys yleistä kulttuurillisista syistä mutta onko tosiaan niin, että (erityisesti hyväosaiset) naiset olisivat Sveitsissä  nykyään miestä alistetummassa asemassa ja huonosti kouluttautuneita? Vai tarkoittaako tuo kotiäitiyden yleisyys tässä kohtaa alistettua ja vähemmän itsenäisenpää?

Minä näkisin, että patriarkaalisten maiden hurjien sektiolukujen taustalla on hyvin vanha, alitajuinen ilmiö. Sanotaan sitä vaikka p*llun peloksi.

Jokainen, joka on perehtynyt shamanismiin, tietää luonnonkansojen pitävän naisen sukupuolielintä tavattoman voimakkaana asiana. Sitä on sitten patriarkaalisissa kulttuureissa eri tavoin pyritty suitsimaan. Afrikassa pahimmillaan leikataan värkki irti ja ommellaan jämät kiinni. Lopputulos on "siisti" kuin barbie-nukella. Meikäläisessä romanikulttuurissa pitää heittää roskiin kaikki esineet, jotka ovat koskettaneet naisen isoja hameenhelmoja. Ihan samaa jatkumoa on ajatus, että rutiininomainen keisarileikkaus on jotenkin "siisti" tapa saada lapsia.

Mitä ihmettä noilla Afrikan ja romanikulttuureiden esimerkeillä on tekemistä Sveitsiläisten naisten aseman kanssa? Et ole tainnut paljon keski-euroopan kulttuuriin perehtyä. Vaikka nuo sektioluvut ovat korkeat olen ymmärtänyt että Sveitsissä silti "luonnolliset synnykset" ovat ehdottomasti enemmistön mieleen ja sektio voidaan nähdä jopa häpeänä ja epäonnistumisena naisena (ikävä kyllä, toivottavasti ei enää). Kyseisessä maassa osa suosii myös kotisynnytystä (tuli mieleen kun tuo Hollanti mainittiin).  

Ihan yleisellä tasolla pohdin, miksi niin monessa maassa pidetään sektiota "siistinä" ja "kätevänä", ehkä jopa "helppona", vaikka tutkimustieto kertoo päinvastaista. Samat yhteiskunnalliset tabut löytyvät eri puolilta maailmaa, kun pintaa vähän raaputtaa.

Mutta jos erityisesti Sveitsiin mennään, uskoisin luomusynnytyksen suosion liittyvän Hollannin lailla protestantismin perinteeseen. Ja vastaavasti sektion suosio on kytköksissä vakuutus- ja terveydenhuoltojärjestelmään. Kertoohan se jotakin maan meiningistä, jos äidit toivovat alatiesynnytyksiä ja lääkärit suosittelevat sektioita, kuten tuossa artikkelissa kuvattiin. Todellista valinnanvapautta ei ole yhtään sen enempää kuin Suomessakaan.

Taitaa lopputulos olla se ettei missään maassa naisilla tunnu olevan sitä oikeaa vapautta valita synnytystapaansa, vaan tyrkytetään sitä mallia minkä kukin maa nyt näkee oikeaksi. Todella surullista.

Vierailija kirjoitti:

pohdin, miksi niin monessa maassa pidetään sektiota "siistinä" ja "kätevänä", ehkä jopa "helppona"

Ehkäpä siksi, että se on sitä?

Suomessakin elektiivisen sektion valinneet ovat järjestään erittäin tyytyväisiä valintaansa. Miksei näin siis olisi muuallakin?

Vai eikö naisen omalla kokemuksella ja tuntemuksilla ole merkitystä, jos niin kutsuttu "tutkimustieto" väittää päinvastaista? Sektio on tutkimusten mukaan vaikea, mutta jos sektion kokeneelta kysytään se on helppo... mielenkiintoinen ristiriita...

Vierailija kirjoitti:

Minä näkisin, että patriarkaalisten maiden hurjien sektiolukujen taustalla on hyvin vanha, alitajuinen ilmiö. Sanotaan sitä vaikka p*llun peloksi.

Jokainen, joka on perehtynyt shamanismiin, tietää luonnonkansojen pitävän naisen sukupuolielintä tavattoman voimakkaana asiana. Sitä on sitten patriarkaalisissa kulttuureissa eri tavoin pyritty suitsimaan. Afrikassa pahimmillaan leikataan värkki irti ja ommellaan jämät kiinni. Lopputulos on "siisti" kuin barbie-nukella. Meikäläisessä romanikulttuurissa pitää heittää roskiin kaikki esineet, jotka ovat koskettaneet naisen isoja hameenhelmoja. Ihan samaa jatkumoa on ajatus, että rutiininomainen keisarileikkaus on jotenkin "siisti" tapa saada lapsia.

:D :D :D

P*llunpelkoiset patriarkaaliset kulttuurit ja keisarileikkauksen rinnastaminen ympärileikkaukseen :'D

Ei sinulta ainkaan mielikuvitusta puutu! XD Mutta kaikenlaisia sekopäitä se leipä elättääkin... :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pohdin, miksi niin monessa maassa pidetään sektiota "siistinä" ja "kätevänä", ehkä jopa "helppona"

Ehkäpä siksi, että se on sitä?

Suomessakin elektiivisen sektion valinneet ovat järjestään erittäin tyytyväisiä valintaansa. Miksei näin siis olisi muuallakin?

Vai eikö naisen omalla kokemuksella ja tuntemuksilla ole merkitystä, jos niin kutsuttu "tutkimustieto" väittää päinvastaista? Sektio on tutkimusten mukaan vaikea, mutta jos sektion kokeneelta kysytään se on helppo... mielenkiintoinen ristiriita...

Enpä ole kuullut koskaan yhdestäkään naisesta, joka olisi omin jaloin kävellyt ulos salista helpoimmankaan sektion jälkeen.

Sektio on ehdottoman hyvä mahdollisuus olemassa, ja sen lääketieteelliset hyödyt ovat tilastollisesti katsoen suurimmillaan, kun se tehdään noin 15 prosentille synnyttäjistä. Oma taiteenlajinsa on tietenkin löytää ne sektiota tarvitsevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pohdin, miksi niin monessa maassa pidetään sektiota "siistinä" ja "kätevänä", ehkä jopa "helppona"

Ehkäpä siksi, että se on sitä?

Suomessakin elektiivisen sektion valinneet ovat järjestään erittäin tyytyväisiä valintaansa. Miksei näin siis olisi muuallakin?

Vai eikö naisen omalla kokemuksella ja tuntemuksilla ole merkitystä, jos niin kutsuttu "tutkimustieto" väittää päinvastaista? Sektio on tutkimusten mukaan vaikea, mutta jos sektion kokeneelta kysytään se on helppo... mielenkiintoinen ristiriita...

No ne, joille on käynyt tosi huonosti, eivät enää kerro kokemuksiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä näkisin, että patriarkaalisten maiden hurjien sektiolukujen taustalla on hyvin vanha, alitajuinen ilmiö. Sanotaan sitä vaikka p*llun peloksi.

Jokainen, joka on perehtynyt shamanismiin, tietää luonnonkansojen pitävän naisen sukupuolielintä tavattoman voimakkaana asiana. Sitä on sitten patriarkaalisissa kulttuureissa eri tavoin pyritty suitsimaan. Afrikassa pahimmillaan leikataan värkki irti ja ommellaan jämät kiinni. Lopputulos on "siisti" kuin barbie-nukella. Meikäläisessä romanikulttuurissa pitää heittää roskiin kaikki esineet, jotka ovat koskettaneet naisen isoja hameenhelmoja. Ihan samaa jatkumoa on ajatus, että rutiininomainen keisarileikkaus on jotenkin "siisti" tapa saada lapsia.

:D :D :D

P*llunpelkoiset patriarkaaliset kulttuurit ja keisarileikkauksen rinnastaminen ympärileikkaukseen :'D

Ei sinulta ainkaan mielikuvitusta puutu! XD Mutta kaikenlaisia sekopäitä se leipä elättääkin... :(

Olisi kiva kuulla sinultakin mielipide, miksi keisarileikkaukset ovat suosituimpia patriarkaalisissa kulttuureissa. Mutta taidan odottaa liikaa :)

KAUHEETA kirjoitti:

Outoa että tollanen alkukantanen brutaalius on edelleen ns. ainoa oikea tapa synnyttää. Eli paikat saa revetä ja venyä p*skaksi luonnollisessa synnytyksessä sen sijaan, että siististi vaan leikattais se masu auki ja pienokainen maailmaan. :/ Jos joku haluu sektion niin pitäisi myöntää automaattisesti.

  kyllä sieltä aukosta isompikin kaveri pääsee ulos, eriasia jos on perätilassa niin silloinhan sektion ellei yritetä käännyttää. 

Vierailija kirjoitti:

Enpä ole kuullut koskaan yhdestäkään naisesta, joka olisi omin jaloin kävellyt ulos salista helpoimmankaan sektion jälkeen.

Et varmasti niin, koska sektiossa käytettävä spinaalipuudutus vie kipujen lisäksi kävelykyvyn vähintään pariksi tunniksi. Koskee kaikkia muitakin spinaalipuudutuksessa tehtäviä toimenpiteitä.

(jestas mikä törppö olet..)

YLE: Nuori nainen repesi synnytyksessä ja menetti pidätyskykynsä. Miten ei ole AV:n keskustelluin juttu?

1. Vanha juttu.

2. Kuuluu Raskaus ja synnytys-osastolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pohdin, miksi niin monessa maassa pidetään sektiota "siistinä" ja "kätevänä", ehkä jopa "helppona"

Ehkäpä siksi, että se on sitä?

Suomessakin elektiivisen sektion valinneet ovat järjestään erittäin tyytyväisiä valintaansa. Miksei näin siis olisi muuallakin?

Vai eikö naisen omalla kokemuksella ja tuntemuksilla ole merkitystä, jos niin kutsuttu "tutkimustieto" väittää päinvastaista? Sektio on tutkimusten mukaan vaikea, mutta jos sektion kokeneelta kysytään se on helppo... mielenkiintoinen ristiriita...

No ne, joille on käynyt tosi huonosti, eivät enää kerro kokemuksiaan.

...mikä pätee alatiesynnyttäjiin.

Kun siinä käy tarpeksi huonosti, ei välttämättä enää ole kertomassa kokemuksistaan. Päättyi synnytys sitten alakautta tai riskialttiiseen hätäsektioon.

Mutta nyt taidettiin puhua elektiivisistä sektioista?

K kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/01/18/eihan-sulle-vaan-jaanyt-traumaa

Että siitä vaan alateitse synnyttämään, kun täällä on noin mahtavan osaavia ammattilaisiakin! Nainen ulostaa loppuelämänsä housuihinsa. Suunniteltu sektio puolestaan meni täydellisesti.

Kukaan ei pakota tekemään lapsia

Aika usein lapsia syntyy, vaikka ei haluaisi. Oikein käytettynä yhdistelmäehkäisypilleri on paras ehkäisykeino (varmempi kuin sterilisaatio). Silti oikein käytetyn e-pillerin todennäköisyys tulla raskaaksi on noin 1/1000 käyttäjästä tulee vuoden aikana raskaaksi. Montako tuhatta naista niitä käyttää!? Aika monta ei toivottua vauvaa vuosittain parhaasta oikein käytetystä ehkäisystä huolimatta. Ja yleensä tässä vaiheessa joku alkaa väittää että paras ehkäisy on seksistä pidättäytyminen. Vastaan siihen että höpö höpö, jos olisi niin ihmiskunta ei koskaan olisi kehittynyt, pari hassua apinaa Afrikassa, ei muita.

  sitten täytyy muistaa jos tulere oksennus tai ripuli niin täytyy ottaa uusi pilleri. Muistaakohan kaikki. Mikäli haluaa vauvan niin pelaa venäläistä rulettia jos mies ei haluakaan. Ei ne ymmärrä kaikkea. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pohdin, miksi niin monessa maassa pidetään sektiota "siistinä" ja "kätevänä", ehkä jopa "helppona"

Ehkäpä siksi, että se on sitä?

Suomessakin elektiivisen sektion valinneet ovat järjestään erittäin tyytyväisiä valintaansa. Miksei näin siis olisi muuallakin?

Vai eikö naisen omalla kokemuksella ja tuntemuksilla ole merkitystä, jos niin kutsuttu "tutkimustieto" väittää päinvastaista? Sektio on tutkimusten mukaan vaikea, mutta jos sektion kokeneelta kysytään se on helppo... mielenkiintoinen ristiriita...

No ne, joille on käynyt tosi huonosti, eivät enää kerro kokemuksiaan.

...mikä pätee alatiesynnyttäjiin.

Kun siinä käy tarpeksi huonosti, ei välttämättä enää ole kertomassa kokemuksistaan. Päättyi synnytys sitten alakautta tai riskialttiiseen hätäsektioon.

Mutta nyt taidettiin puhua elektiivisistä sektioista?

Pätee myös elektiivinen sektioon.