Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni ilmoitti, että minulla on kaksi kuukautta aikaa löytää libidoni. Sen jälkeen hän ottaa eron
23.10.2018 |
Meillä on yhteisiä vuosia takana 14, ja kuten jokaisessa pitkässä suhteessa meillä on ollut omat vaikeat hetkemme. Aikaisemmin niistä on selvitty tahdonvoimalla, kumppanuudella ja molemminpuolisella arvostuksella. Vaikka rakkaus on toisinaan ollut hetken kadoksissa, halu pitää perhe kasassa on pitänyt meidät yhdessä.
Esikoisemme syntyi 7 vuotta sitten, jonka jälkeen oli suhteemme vaikeinta aikaa. Noin vuoden verran meillä kotona oli huono ilmapiiri ja jatkuvaa riitelyä. Silti meillä molemmilla oli haluja ja seksielämä luisti kaiken katkeruudenkin keskellä. Se olikin se liima, joka sai kannettua meidät tuon pikkuvauva-ajan yli. Synnytys oli tosi kamala ja traumaattinen (mikä oli osasyy minun huonoon olooni) ja mieheni ei osannut rakastaa vauvaa joka melkein tappoi hänen vaimonsa. Kun suhteemme parani ja tajusimme että rakkautta on yhä jäljellä, päätimme ettei toista lasta tule ja perheemme jää kolmipäiseksi.
Raskaustesti näytti kuitenkin positiivista neljä vuotta tämän päätöksen jälkeen, ja nyt meillä on puolitoista vuotias lapsi kotona. Hänet sain keisarinleikkauksella ja kaikki meni muutenkin paremmin kuin edellisellä kerralla. Kiinnyin tähän kuopukseemme todella paljon, sellaisella karhuemon voimalla, jota en oikeastaan osaa kuvailla.
Myönnän syyllistyneeni mieheni laiminlyömiseen, sillä lapsen syntymän jälkeen seksi ja läheisyys on ollut hyvin toissijaista. Olemme tehneet viimeiset puoli vuotta paljon töitä, ja olemme löytäneet taas yhteisen sävelen arjessa, rakastamme toisiamme ja nauramme yhdessä paljon. Mutta minun haluni ovat tipotiessään. Olemme harrastaneet seksiä kolme kertaa, joista yksi oli minun aloitteestani ja kaksi miehen. Tilanne on ymmärrettävästi hankala, sillä haluaisin haluta miestäni mutta seksi vain ällöttää.
Meillä oli lauantaina treffi-ilta, jonka päätteeksi mieheni ilmoitti kylmänviileästi että minulla (tai oikeastaan meillä, ei sälytä koko vastuuta minun harteilleni ) on kaksi kuukautta aikaa löytää ratkaisu tähän tilanteeseen, tai yhteinen tiemme päättyy tähän. Olen järkyttynyt, mutta en sinänsä yllättynyt. Ennen seksi oli meille molemmille tärkeää, nyt se ei ole minun prioriteettilistani kärjessä. En syytä miestäni sillä olen odottanutkin että milloin hän kyllästyy tilanteeseen.
Mitä te tekisitte tässä tilanteessa? Rakastamme toisiamme ja lapsiamme valtavasti. Talous on molemmilla kunnossa, eli yksinkin pärjäisimme varmasti. Nyt onkin kyse siitä, kannattaako vielä yrittää.
kahden kuukauden aikaraja ahdistaa valtavasti. Mitä jos laitan peliin kaikkeni mutta en silti onnistu? Mitä tietä kannattaa lähteä yrittämään? En usko parisuhdeterapiaan, sitä kokeilin exäni kanssa ja turhauduin vain seksuaaliterapeutin lässytykseen. Voisiko avoin suhde tai lupa pettää toimia?
Vai pitäisikö vain tässä vaiheessa tajuta, että olemme niin eri tilanteessa seksihalujemme suhteen että kannattaa heittää pyyhe kehään ja antaa miehelle tilaisuus etsiä itselleen haluava nainen?
Pahoittelut hyvinkin epäselvästä tekstistä, olo on hyvinkin sekainen ja nuorempi lapsi pyörii jaloissa.
Kommentit (591)
Vierailija kirjoitti:
Ketjusta löytämäni väittämä, että haluttomampi osapuoli saisi kaikki seksuaaliset tarpeensa tyydytetyksi ja vain halukkaampi ei, ei ole totta. Virhepäätelmä tuossa kohdassa on hyvin vaarallinen. Haluttoman aiheeton syyllistäminen tilanteen " epäreiluudesta" johtaa vain lisäongelmiin.
Haluton ei ole haluton tahallaan. Tahallinen pihtaaminen on täysin eri asia.
Haluton ei todennäköisesti saa emotionaalisia tarpeitaan täytettyä suhteessa. Hän haluaisi kenties läheisyyttä, mutta ei uskalla sitä hakea, ettei aiheuta kumppanille halujen heräämistä ja hankalaa oloa. Tai itselleen jälleen tilannetta, jossa hyvä olo ja läheisyys loppuu pahaan mieleen, kun ei pysty etenemään seksiin. Kumppanin syyllistykset satuttavat ja hankaloittavat tilannetta lisää.
Omalta kohdalta tiedän, että halut voivat palata avoimessa ja painostamattomassa ilmapiirissä. Halukkaan jatkuva muistuttelu, että nyt taas panettaisi, ei auta. Eikä velvollisuusseksiin suostuminen toisen mieliksi toimi pidemmän päälle. Omat halut eivät ehdi herätä,kun mennään vain halukkaamman tahtiin.
N36, suhde 20v
Tämä voi hyvin olla se toinen puoli. Jos suhteessa toinen jää huomiotta tai jopa huonosti kohdelluksi, on ymmärrettävää että ongelmia tulee: oli se sitten riitelyä tai vaikka seksittömyyttä. Tällöin nämä ongelmat täytyy puhua läpi ja miettiä onko kummallakin halu ratkaista tilanne ja muuttua tarpeen mukaan.
Toki, on myös mahdollista että ap:n suhde on jo täysin hyvä muilta osin, mutta että seksi puuttuu. Tämä voi johtua ihan fysiologisista tai psyykkisistä syistä, ja niitä pitäisi ratkaista joko ap:n itsekseen, tai kumppaninsa kanssa esim. pariterapiassa.
Yleisesti voisi sanoa ettei parisuhteissa kannata hakea syyllistä eri tilanteisiin, sillä se yleensä vain kärjistää tilanteen. Yhteisen ratkaisun etsiminen kantaa yleensä pidemmälle. Toki joskus voi olla että kumppanit kasvavat erilleen ja ero onkin järkevin ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjusta löytämäni väittämä, että haluttomampi osapuoli saisi kaikki seksuaaliset tarpeensa tyydytetyksi ja vain halukkaampi ei, ei ole totta. Virhepäätelmä tuossa kohdassa on hyvin vaarallinen. Haluttoman aiheeton syyllistäminen tilanteen " epäreiluudesta" johtaa vain lisäongelmiin.
Haluton ei ole haluton tahallaan. Tahallinen pihtaaminen on täysin eri asia.
Haluton ei todennäköisesti saa emotionaalisia tarpeitaan täytettyä suhteessa. Hän haluaisi kenties läheisyyttä, mutta ei uskalla sitä hakea, ettei aiheuta kumppanille halujen heräämistä ja hankalaa oloa. Tai itselleen jälleen tilannetta, jossa hyvä olo ja läheisyys loppuu pahaan mieleen, kun ei pysty etenemään seksiin. Kumppanin syyllistykset satuttavat ja hankaloittavat tilannetta lisää.
Omalta kohdalta tiedän, että halut voivat palata avoimessa ja painostamattomassa ilmapiirissä. Halukkaan jatkuva muistuttelu, että nyt taas panettaisi, ei auta. Eikä velvollisuusseksiin suostuminen toisen mieliksi toimi pidemmän päälle. Omat halut eivät ehdi herätä,kun mennään vain halukkaamman tahtiin.
N36, suhde 20v
Minusta se, ettei halua tehdä omalle haluttomuudelleen mitään vaikka näkee että puoliso kärsii, liitto kärsii ja saattaa tulla ero, on kyllä ihan tahallista. Eri asia on, jos asialle on koittanut tosissaan tehdä jotain mutta mikään ei tunnu auttavan. AP ei näytä olleen kovin aktiivinen auttamaan itseään ja liittoaan.
Kumppanin syyllisytäminen sattuu toisinkin päin. Oma seksuaalisuus ei ole toisen harteilla. AP sanoin että rakkautta ja läheisyyttä on, mies on ymmärtävä. Ap on itsekäs.
Haluttomuuteen on yllättävän vähän toimivia apuja. Toki jos vaivaa vaikka kuivat limakalvot, liukkari kehiin ja homma toimii. Taustalla vain usein on jotain muuta. Minun tapauksessa se alkoi siitä, että olin liian miellyttämisenhaluinen ja annoin aina, kun puoliso halusi. Omat halut jäivät taustalle ja kuivuivat pois. Lupasin kyllä seksiä, mutta mies olisi halunnut minun feikkaavan mielikseen, jotta hän olisi pitänyt saamastaan enemmän. En halunnut vielä näytelläkin.
Solmu aukesi vasta,kun sain enemmän tilaa suhteessa.
N36, suhde 20v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjusta löytämäni väittämä, että haluttomampi osapuoli saisi kaikki seksuaaliset tarpeensa tyydytetyksi ja vain halukkaampi ei, ei ole totta. Virhepäätelmä tuossa kohdassa on hyvin vaarallinen. Haluttoman aiheeton syyllistäminen tilanteen " epäreiluudesta" johtaa vain lisäongelmiin.
Haluton ei ole haluton tahallaan. Tahallinen pihtaaminen on täysin eri asia.
Haluton ei todennäköisesti saa emotionaalisia tarpeitaan täytettyä suhteessa. Hän haluaisi kenties läheisyyttä, mutta ei uskalla sitä hakea, ettei aiheuta kumppanille halujen heräämistä ja hankalaa oloa. Tai itselleen jälleen tilannetta, jossa hyvä olo ja läheisyys loppuu pahaan mieleen, kun ei pysty etenemään seksiin. Kumppanin syyllistykset satuttavat ja hankaloittavat tilannetta lisää.
Omalta kohdalta tiedän, että halut voivat palata avoimessa ja painostamattomassa ilmapiirissä. Halukkaan jatkuva muistuttelu, että nyt taas panettaisi, ei auta. Eikä velvollisuusseksiin suostuminen toisen mieliksi toimi pidemmän päälle. Omat halut eivät ehdi herätä,kun mennään vain halukkaamman tahtiin.
N36, suhde 20v
Minusta se, ettei halua tehdä omalle haluttomuudelleen mitään vaikka näkee että puoliso kärsii, liitto kärsii ja saattaa tulla ero, on kyllä ihan tahallista. Eri asia on, jos asialle on koittanut tosissaan tehdä jotain mutta mikään ei tunnu auttavan. AP ei näytä olleen kovin aktiivinen auttamaan itseään ja liittoaan.
Kumppanin syyllisytäminen sattuu toisinkin päin. Oma seksuaalisuus ei ole toisen harteilla. AP sanoin että rakkautta ja läheisyyttä on, mies on ymmärtävä. Ap on itsekäs.Haluttomuuteen on yllättävän vähän toimivia apuja. Toki jos vaivaa vaikka kuivat limakalvot, liukkari kehiin ja homma toimii. Taustalla vain usein on jotain muuta. Minun tapauksessa se alkoi siitä, että olin liian miellyttämisenhaluinen ja annoin aina, kun puoliso halusi. Omat halut jäivät taustalle ja kuivuivat pois. Lupasin kyllä seksiä, mutta mies olisi halunnut minun feikkaavan mielikseen, jotta hän olisi pitänyt saamastaan enemmän. En halunnut vielä näytelläkin.
Solmu aukesi vasta,kun sain enemmän tilaa suhteessa.
N36, suhde 20v
Itse muuten annoin puolisolle luvan vieraisiin tiukimman ajan yli. Tästä hän loukkaantui tavattomasti, mutten keksinyt enää muuta apua.
T: Sama
Kuinka te jaksatte höpöttää rakkaudesta ja tunteista? Eikö se ole päivän selvä juttu, että rakastuminen loppuu ja se, mitä jää tilalle, jos jää, on jotakin muuta kuin romanttisia kokemuksia. Haihattelua tuommoinen ikuisen rakkauden odottelu on.
Minusta tämä ap:n miehen toiminta on ymmärrettävää. Jos seksi loppuu, loppuu parisuhdekin. Kaksi kuukautta on toki kamalan lyhyt aika asian korjaamiseksi, ja kuten edellä todetaan mielestäni hyvin ansiokkaassa kirjoituksessa, painostaminen ei auta vaan vaikeuttaa tilannetta.
Kuitenkin jokaisella on päävastuu omasta seksuaalisuudestaan. Toinen voi enintään olla jossain määrin virikkeellinen, empaattinen ja suostuvainen kompromisseihin. Jos todella on tultu siihen, että seksi ei maita, vaikka suhde (muka) muutoin on hyvä, on sen haluttomankin velvollisuus tehdä asialle jotakin. Minä tosin kehtaan arvella, että tuommoinen väite, että seksi mättää mutta muutoin suhde on hyvä, on lähinnä itsensä kusettamista. Ei se ole kunnossa. Siinä on jotakin hyvin perustavanlaatuista poskellaan. En voi olla ajattelematta, että suhteen hyvyyttä seksin ongelmista huolimatta julistetaan silloin, kun ollaan jotenkin riippuvaisia siitä toisesta osapuolesta. Ja saahan sitä jossain määrin riippuvainenkin olla, mutta se pitäisi edes myöntää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjusta löytämäni väittämä, että haluttomampi osapuoli saisi kaikki seksuaaliset tarpeensa tyydytetyksi ja vain halukkaampi ei, ei ole totta. Virhepäätelmä tuossa kohdassa on hyvin vaarallinen. Haluttoman aiheeton syyllistäminen tilanteen " epäreiluudesta" johtaa vain lisäongelmiin.
Haluton ei ole haluton tahallaan. Tahallinen pihtaaminen on täysin eri asia.
Haluton ei todennäköisesti saa emotionaalisia tarpeitaan täytettyä suhteessa. Hän haluaisi kenties läheisyyttä, mutta ei uskalla sitä hakea, ettei aiheuta kumppanille halujen heräämistä ja hankalaa oloa. Tai itselleen jälleen tilannetta, jossa hyvä olo ja läheisyys loppuu pahaan mieleen, kun ei pysty etenemään seksiin. Kumppanin syyllistykset satuttavat ja hankaloittavat tilannetta lisää.
Omalta kohdalta tiedän, että halut voivat palata avoimessa ja painostamattomassa ilmapiirissä. Halukkaan jatkuva muistuttelu, että nyt taas panettaisi, ei auta. Eikä velvollisuusseksiin suostuminen toisen mieliksi toimi pidemmän päälle. Omat halut eivät ehdi herätä,kun mennään vain halukkaamman tahtiin.
N36, suhde 20v
Minusta se, ettei halua tehdä omalle haluttomuudelleen mitään vaikka näkee että puoliso kärsii, liitto kärsii ja saattaa tulla ero, on kyllä ihan tahallista. Eri asia on, jos asialle on koittanut tosissaan tehdä jotain mutta mikään ei tunnu auttavan. AP ei näytä olleen kovin aktiivinen auttamaan itseään ja liittoaan.
Kumppanin syyllisytäminen sattuu toisinkin päin. Oma seksuaalisuus ei ole toisen harteilla. AP sanoin että rakkautta ja läheisyyttä on, mies on ymmärtävä. Ap on itsekäs.
Mitä jos sille ei osaa tehdä mitään? Tästä pitkästä ketjustakaan löytyy kovin vähän vinkkejä, joten voisi melkein päätellä että on tosi vaikea keksiä mitä sille tekisi. Lähinnä on ehdotettu että liukkaria ja sisään vaan, mikä ei kyllä mitenkään lisää halukkuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän miestäsi ja toimisin hänen saappaissaan täysin samanlailla. Seksi luo yhteenkuuluvuuden tunnetta ja jos sitä ei ole, pinna on koko ajan kireällä eikä koskaan tunne olevansa haluttava. Eroaisin lopulta itsekin. Nainen olen.
Kyllä. Minustakin reilua ilmoittaa, että nyt alkaa jaksamisen rajat tulla vastaan.
Minä olen meillä se, joka odottelee miehensä kadonneen libidon heräämistä. On tosi turhauttavaa pitää itsensä nättinä, treenata, meikata ja pukeutua, kun toista ei edes hetkauta. En ole aikoihin kuullut, että olisin namu. Muut miehet kyllä kyttää kadulla ja töissä.
Suhteen alkuaikoina oltiin yhdessä kuin kanit, mieheni haluissa ei ollut ongelmia. Lasten tultua oli kuivempaa, mutta nyt kun olisi sitä aikaa (lapset 10 v.), niin eipä ole miehellä haluja. Olen kaikkeni koittanut (hellin, olen kaunis, ottaisin suihinkin jos saisin, kehun miestäni) mutta ei.
Juteltu asiasta olemme, muutta kun mies ei näe vikaa tässä. Hänestä seksin olematon määrä on OK, kun ei huvita. Hän sanoo, että töissä on stressiä eikä iltaisin jaksa. Ymmärrän. Mutta viikonloppuna ja lomillakin kiinnostaa enemmän joku muu kuin seksi.
En todellakaan aio odottaa, että näin nelikymppisenä, halukkaana naisena eläisin sellaista eläkeläisen elämää kuin joku 70-vuotias. Oikein pelottaa, että tähänkö minut on tuomittu? Olen nuori henkisesti ja fyysisesti, enkä aio kuihtua vielä. Joko otan Tinderistä salarakkaan tai alan reilusti pettää työmatkoilla ja pikkujouluissa.
eli lasten tultua mies joutui runkkaamaan ja nyt kun sinua sattuu välillä huvittamaan, miestä ei enää "yllättäen" kiinnosta.
On se ihme juttu.
Vinkki: mies ei kaipaa satunnaisia armopalojasi. Tee kuten hän eli opettele nauttimaan sooloseksin iloista. Ei tarvitse kinuta ja ärsyyntyä kun toista ei kiinnosta.
Hei, voitte jopa masturboida vierekkäin sängyssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjusta löytämäni väittämä, että haluttomampi osapuoli saisi kaikki seksuaaliset tarpeensa tyydytetyksi ja vain halukkaampi ei, ei ole totta. Virhepäätelmä tuossa kohdassa on hyvin vaarallinen. Haluttoman aiheeton syyllistäminen tilanteen " epäreiluudesta" johtaa vain lisäongelmiin.
Haluton ei ole haluton tahallaan. Tahallinen pihtaaminen on täysin eri asia.
Haluton ei todennäköisesti saa emotionaalisia tarpeitaan täytettyä suhteessa. Hän haluaisi kenties läheisyyttä, mutta ei uskalla sitä hakea, ettei aiheuta kumppanille halujen heräämistä ja hankalaa oloa. Tai itselleen jälleen tilannetta, jossa hyvä olo ja läheisyys loppuu pahaan mieleen, kun ei pysty etenemään seksiin. Kumppanin syyllistykset satuttavat ja hankaloittavat tilannetta lisää.
Omalta kohdalta tiedän, että halut voivat palata avoimessa ja painostamattomassa ilmapiirissä. Halukkaan jatkuva muistuttelu, että nyt taas panettaisi, ei auta. Eikä velvollisuusseksiin suostuminen toisen mieliksi toimi pidemmän päälle. Omat halut eivät ehdi herätä,kun mennään vain halukkaamman tahtiin.
N36, suhde 20v
Minusta se, ettei halua tehdä omalle haluttomuudelleen mitään vaikka näkee että puoliso kärsii, liitto kärsii ja saattaa tulla ero, on kyllä ihan tahallista. Eri asia on, jos asialle on koittanut tosissaan tehdä jotain mutta mikään ei tunnu auttavan. AP ei näytä olleen kovin aktiivinen auttamaan itseään ja liittoaan.
Kumppanin syyllisytäminen sattuu toisinkin päin. Oma seksuaalisuus ei ole toisen harteilla. AP sanoin että rakkautta ja läheisyyttä on, mies on ymmärtävä. Ap on itsekäs.Haluttomuuteen on yllättävän vähän toimivia apuja. Toki jos vaivaa vaikka kuivat limakalvot, liukkari kehiin ja homma toimii. Taustalla vain usein on jotain muuta. Minun tapauksessa se alkoi siitä, että olin liian miellyttämisenhaluinen ja annoin aina, kun puoliso halusi. Omat halut jäivät taustalle ja kuivuivat pois. Lupasin kyllä seksiä, mutta mies olisi halunnut minun feikkaavan mielikseen, jotta hän olisi pitänyt saamastaan enemmän. En halunnut vielä näytelläkin.
Solmu aukesi vasta,kun sain enemmän tilaa suhteessa.
N36, suhde 20v
En minä ainakaan olekaan puhunut ainoastaan fyysisistä avuista (liukkarit yms) vaan nimen omaan terapiasta, lääkkeistä, perimmäisen syyn löytämisestä. Tottakai sillä on merkitystä millainen puoliso on ja miten hän käyttäytyy, mutta lopulta syy on aina haluttoman löydettävä itse. Niinhän sinäkin teit. Tilan antaminen voi olla yksi keino. Mutta se, ettei edes halua yrittää vaikka toinen sitä kuukausi/vuositolkulla anelee, on itsekästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lupasin kyllä seksiä, mutta mies olisi halunnut minun feikkaavan mielikseen, jotta hän olisi pitänyt saamastaan enemmän. En halunnut vielä näytelläkin.
Solmu aukesi vasta,kun sain enemmän tilaa suhteessa.
N36, suhde 20v
Tuohon kirjoittamaani vielä jatkan. Ns. velvollisuusseksi ja etenkin feikkausvaatimus olivat tuhoisa asia. Kun ongelmahan johtui juuri siitä, etten ollut saanut olla oma itseni seksuaalisesti. Ja tärkein korjattava olisikin ollut miehen mielipaha, ellen olisi vaikuttanut superhalukkaalta joka kerta? Se loukkasi todella. Onneksi sain asiani puolisolle lopulta selväksi. Että minäkin saan osallistua tavallani ja miellytettäviä osapuolia on kaksi, eikä yksi. Kyllä se sitten siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjusta löytämäni väittämä, että haluttomampi osapuoli saisi kaikki seksuaaliset tarpeensa tyydytetyksi ja vain halukkaampi ei, ei ole totta. Virhepäätelmä tuossa kohdassa on hyvin vaarallinen. Haluttoman aiheeton syyllistäminen tilanteen " epäreiluudesta" johtaa vain lisäongelmiin.
Haluton ei ole haluton tahallaan. Tahallinen pihtaaminen on täysin eri asia.
Haluton ei todennäköisesti saa emotionaalisia tarpeitaan täytettyä suhteessa. Hän haluaisi kenties läheisyyttä, mutta ei uskalla sitä hakea, ettei aiheuta kumppanille halujen heräämistä ja hankalaa oloa. Tai itselleen jälleen tilannetta, jossa hyvä olo ja läheisyys loppuu pahaan mieleen, kun ei pysty etenemään seksiin. Kumppanin syyllistykset satuttavat ja hankaloittavat tilannetta lisää.
Omalta kohdalta tiedän, että halut voivat palata avoimessa ja painostamattomassa ilmapiirissä. Halukkaan jatkuva muistuttelu, että nyt taas panettaisi, ei auta. Eikä velvollisuusseksiin suostuminen toisen mieliksi toimi pidemmän päälle. Omat halut eivät ehdi herätä,kun mennään vain halukkaamman tahtiin.
N36, suhde 20v
Minusta se, ettei halua tehdä omalle haluttomuudelleen mitään vaikka näkee että puoliso kärsii, liitto kärsii ja saattaa tulla ero, on kyllä ihan tahallista. Eri asia on, jos asialle on koittanut tosissaan tehdä jotain mutta mikään ei tunnu auttavan. AP ei näytä olleen kovin aktiivinen auttamaan itseään ja liittoaan.
Kumppanin syyllisytäminen sattuu toisinkin päin. Oma seksuaalisuus ei ole toisen harteilla. AP sanoin että rakkautta ja läheisyyttä on, mies on ymmärtävä. Ap on itsekäs.Haluttomuuteen on yllättävän vähän toimivia apuja. Toki jos vaivaa vaikka kuivat limakalvot, liukkari kehiin ja homma toimii. Taustalla vain usein on jotain muuta. Minun tapauksessa se alkoi siitä, että olin liian miellyttämisenhaluinen ja annoin aina, kun puoliso halusi. Omat halut jäivät taustalle ja kuivuivat pois. Lupasin kyllä seksiä, mutta mies olisi halunnut minun feikkaavan mielikseen, jotta hän olisi pitänyt saamastaan enemmän. En halunnut vielä näytelläkin.
Solmu aukesi vasta,kun sain enemmän tilaa suhteessa.
N36, suhde 20v
En minä ainakaan olekaan puhunut ainoastaan fyysisistä avuista (liukkarit yms) vaan nimen omaan terapiasta, lääkkeistä, perimmäisen syyn löytämisestä. Tottakai sillä on merkitystä millainen puoliso on ja miten hän käyttäytyy, mutta lopulta syy on aina haluttoman löydettävä itse. Niinhän sinäkin teit. Tilan antaminen voi olla yksi keino. Mutta se, ettei edes halua yrittää vaikka toinen sitä kuukausi/vuositolkulla anelee, on itsekästä.
Ei naisille ole lääkkeitä haluttomuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjusta löytämäni väittämä, että haluttomampi osapuoli saisi kaikki seksuaaliset tarpeensa tyydytetyksi ja vain halukkaampi ei, ei ole totta. Virhepäätelmä tuossa kohdassa on hyvin vaarallinen. Haluttoman aiheeton syyllistäminen tilanteen " epäreiluudesta" johtaa vain lisäongelmiin.
Haluton ei ole haluton tahallaan. Tahallinen pihtaaminen on täysin eri asia.
Haluton ei todennäköisesti saa emotionaalisia tarpeitaan täytettyä suhteessa. Hän haluaisi kenties läheisyyttä, mutta ei uskalla sitä hakea, ettei aiheuta kumppanille halujen heräämistä ja hankalaa oloa. Tai itselleen jälleen tilannetta, jossa hyvä olo ja läheisyys loppuu pahaan mieleen, kun ei pysty etenemään seksiin. Kumppanin syyllistykset satuttavat ja hankaloittavat tilannetta lisää.
Omalta kohdalta tiedän, että halut voivat palata avoimessa ja painostamattomassa ilmapiirissä. Halukkaan jatkuva muistuttelu, että nyt taas panettaisi, ei auta. Eikä velvollisuusseksiin suostuminen toisen mieliksi toimi pidemmän päälle. Omat halut eivät ehdi herätä,kun mennään vain halukkaamman tahtiin.
N36, suhde 20v
Minusta se, ettei halua tehdä omalle haluttomuudelleen mitään vaikka näkee että puoliso kärsii, liitto kärsii ja saattaa tulla ero, on kyllä ihan tahallista. Eri asia on, jos asialle on koittanut tosissaan tehdä jotain mutta mikään ei tunnu auttavan. AP ei näytä olleen kovin aktiivinen auttamaan itseään ja liittoaan.
Kumppanin syyllisytäminen sattuu toisinkin päin. Oma seksuaalisuus ei ole toisen harteilla. AP sanoin että rakkautta ja läheisyyttä on, mies on ymmärtävä. Ap on itsekäs.Haluttomuuteen on yllättävän vähän toimivia apuja. Toki jos vaivaa vaikka kuivat limakalvot, liukkari kehiin ja homma toimii. Taustalla vain usein on jotain muuta. Minun tapauksessa se alkoi siitä, että olin liian miellyttämisenhaluinen ja annoin aina, kun puoliso halusi. Omat halut jäivät taustalle ja kuivuivat pois. Lupasin kyllä seksiä, mutta mies olisi halunnut minun feikkaavan mielikseen, jotta hän olisi pitänyt saamastaan enemmän. En halunnut vielä näytelläkin.
Solmu aukesi vasta,kun sain enemmän tilaa suhteessa.
N36, suhde 20v
En minä ainakaan olekaan puhunut ainoastaan fyysisistä avuista (liukkarit yms) vaan nimen omaan terapiasta, lääkkeistä, perimmäisen syyn löytämisestä. Tottakai sillä on merkitystä millainen puoliso on ja miten hän käyttäytyy, mutta lopulta syy on aina haluttoman löydettävä itse. Niinhän sinäkin teit. Tilan antaminen voi olla yksi keino. Mutta se, ettei edes halua yrittää vaikka toinen sitä kuukausi/vuositolkulla anelee, on itsekästä.
Ei naisille ole lääkkeitä haluttomuuteen.
Ei ehkä suoranaisesti haluttomuuteen, mutta muihin ongelmiin, jotka saattavat vaikuttaa haluihin.
Etsi Tinderistä komea kolli ja vie se miehesi eteen. Sanot vain: "No nyt se libido löytyi. Kiitos kun pakotit etsimään. Olen tästä ikuisesti kiitollinen. Muistan testamentissanikin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjusta löytämäni väittämä, että haluttomampi osapuoli saisi kaikki seksuaaliset tarpeensa tyydytetyksi ja vain halukkaampi ei, ei ole totta. Virhepäätelmä tuossa kohdassa on hyvin vaarallinen. Haluttoman aiheeton syyllistäminen tilanteen " epäreiluudesta" johtaa vain lisäongelmiin.
Haluton ei ole haluton tahallaan. Tahallinen pihtaaminen on täysin eri asia.
Haluton ei todennäköisesti saa emotionaalisia tarpeitaan täytettyä suhteessa. Hän haluaisi kenties läheisyyttä, mutta ei uskalla sitä hakea, ettei aiheuta kumppanille halujen heräämistä ja hankalaa oloa. Tai itselleen jälleen tilannetta, jossa hyvä olo ja läheisyys loppuu pahaan mieleen, kun ei pysty etenemään seksiin. Kumppanin syyllistykset satuttavat ja hankaloittavat tilannetta lisää.
Omalta kohdalta tiedän, että halut voivat palata avoimessa ja painostamattomassa ilmapiirissä. Halukkaan jatkuva muistuttelu, että nyt taas panettaisi, ei auta. Eikä velvollisuusseksiin suostuminen toisen mieliksi toimi pidemmän päälle. Omat halut eivät ehdi herätä,kun mennään vain halukkaamman tahtiin.
N36, suhde 20v
Minusta se, ettei halua tehdä omalle haluttomuudelleen mitään vaikka näkee että puoliso kärsii, liitto kärsii ja saattaa tulla ero, on kyllä ihan tahallista. Eri asia on, jos asialle on koittanut tosissaan tehdä jotain mutta mikään ei tunnu auttavan. AP ei näytä olleen kovin aktiivinen auttamaan itseään ja liittoaan.
Kumppanin syyllisytäminen sattuu toisinkin päin. Oma seksuaalisuus ei ole toisen harteilla. AP sanoin että rakkautta ja läheisyyttä on, mies on ymmärtävä. Ap on itsekäs.Haluttomuuteen on yllättävän vähän toimivia apuja. Toki jos vaivaa vaikka kuivat limakalvot, liukkari kehiin ja homma toimii. Taustalla vain usein on jotain muuta. Minun tapauksessa se alkoi siitä, että olin liian miellyttämisenhaluinen ja annoin aina, kun puoliso halusi. Omat halut jäivät taustalle ja kuivuivat pois. Lupasin kyllä seksiä, mutta mies olisi halunnut minun feikkaavan mielikseen, jotta hän olisi pitänyt saamastaan enemmän. En halunnut vielä näytelläkin.
Solmu aukesi vasta,kun sain enemmän tilaa suhteessa.
N36, suhde 20v
En minä ainakaan olekaan puhunut ainoastaan fyysisistä avuista (liukkarit yms) vaan nimen omaan terapiasta, lääkkeistä, perimmäisen syyn löytämisestä. Tottakai sillä on merkitystä millainen puoliso on ja miten hän käyttäytyy, mutta lopulta syy on aina haluttoman löydettävä itse. Niinhän sinäkin teit. Tilan antaminen voi olla yksi keino. Mutta se, ettei edes halua yrittää vaikka toinen sitä kuukausi/vuositolkulla anelee, on itsekästä.
Ei naisille ole lääkkeitä haluttomuuteen.
Kyse voi olla hormonaalisista ongelmista, jotka on korjattavissa. Menisin lääkäriin ja kattaviin verikokeisiin.
Kannattaisi varmaan alkaa etsimään sitä libidoa sitten eikä kuluttaa aikaa täällä Suomi24:ssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjusta löytämäni väittämä, että haluttomampi osapuoli saisi kaikki seksuaaliset tarpeensa tyydytetyksi ja vain halukkaampi ei, ei ole totta. Virhepäätelmä tuossa kohdassa on hyvin vaarallinen. Haluttoman aiheeton syyllistäminen tilanteen " epäreiluudesta" johtaa vain lisäongelmiin.
Haluton ei ole haluton tahallaan. Tahallinen pihtaaminen on täysin eri asia.
Haluton ei todennäköisesti saa emotionaalisia tarpeitaan täytettyä suhteessa. Hän haluaisi kenties läheisyyttä, mutta ei uskalla sitä hakea, ettei aiheuta kumppanille halujen heräämistä ja hankalaa oloa. Tai itselleen jälleen tilannetta, jossa hyvä olo ja läheisyys loppuu pahaan mieleen, kun ei pysty etenemään seksiin. Kumppanin syyllistykset satuttavat ja hankaloittavat tilannetta lisää.
Omalta kohdalta tiedän, että halut voivat palata avoimessa ja painostamattomassa ilmapiirissä. Halukkaan jatkuva muistuttelu, että nyt taas panettaisi, ei auta. Eikä velvollisuusseksiin suostuminen toisen mieliksi toimi pidemmän päälle. Omat halut eivät ehdi herätä,kun mennään vain halukkaamman tahtiin.
N36, suhde 20v
Minusta se, ettei halua tehdä omalle haluttomuudelleen mitään vaikka näkee että puoliso kärsii, liitto kärsii ja saattaa tulla ero, on kyllä ihan tahallista. Eri asia on, jos asialle on koittanut tosissaan tehdä jotain mutta mikään ei tunnu auttavan. AP ei näytä olleen kovin aktiivinen auttamaan itseään ja liittoaan.
Kumppanin syyllisytäminen sattuu toisinkin päin. Oma seksuaalisuus ei ole toisen harteilla. AP sanoin että rakkautta ja läheisyyttä on, mies on ymmärtävä. Ap on itsekäs.Mitä jos sille ei osaa tehdä mitään? Tästä pitkästä ketjustakaan löytyy kovin vähän vinkkejä, joten voisi melkein päätellä että on tosi vaikea keksiä mitä sille tekisi. Lähinnä on ehdotettu että liukkaria ja sisään vaan, mikä ei kyllä mitenkään lisää halukkuutta.
No kuinka paljon esim ap on oikeasti koittanut asialle tehdä jotain? Ihan ensiksi keskustelisin puolison kanssa kunnolla, missä syyt saattaisivat olla. Lääkärissä ei ole käyty, ei terapiassa, ei koitettu pikkuhiljaa herätellä haluja. On vaan valitettu ja mietitty "tässäkö tää nyt on".
Mistä parisuhteissa, avioliitoissa, luvataan itsemme toiselle - on edes kysymys? Miksi ajatellaan että miehen ja naisen, naisen ja naisen tai miehen ja miehen tulisi olla yhdessä ehdoilla ja säännöillä joilla kaikki muutkin pelaa? Miksi ihanteena on hautaan asti kestävä suhde? Miksi ei vain kuunnella omia haluja ja toimita niiden mukaan? Lapset tottuu uuteen, sinä itse totut uuteen. Ota ero, ole oman itsesi herra, jos niin tahdot. Jos olet nyt onnellinen, kerro se toiselle. Kerro mistä kaikesta olet onnellinen. Kokeilkaa jotain uutta, menkää vieraisiin!
Eläkää.
P.s. uskon rakkauteen, en ehtorakkauteen.
Jos puoleentoista vuoteen on vain kolmesti ollut seksiä niin kyllä se jo alkaa pinnaa kiristämään. Ettekö aiemmin ole asioista keskustellut?
juuu kirjoitti:
Mistä parisuhteissa, avioliitoissa, luvataan itsemme toiselle - on edes kysymys? Miksi ajatellaan että miehen ja naisen, naisen ja naisen tai miehen ja miehen tulisi olla yhdessä ehdoilla ja säännöillä joilla kaikki muutkin pelaa? Miksi ihanteena on hautaan asti kestävä suhde? Miksi ei vain kuunnella omia haluja ja toimita niiden mukaan? Lapset tottuu uuteen, sinä itse totut uuteen. Ota ero, ole oman itsesi herra, jos niin tahdot. Jos olet nyt onnellinen, kerro se toiselle. Kerro mistä kaikesta olet onnellinen. Kokeilkaa jotain uutta, menkää vieraisiin!
Eläkää.
P.s. uskon rakkauteen, en ehtorakkauteen.[/
Voi ihmistä, voi yksinkertaisuutta.Myötätuntoa sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, minäkin olen seksuaalinen nainen. Olen saanut orgasmeja joissa taju on meinannut lähteä, olen itkenyt ja huutanut nautinnosta. En kuitenkaan ole aina tällainen. Olen ollut sairas, niin henkisesti kuin fyysisesti. On ollut aikoja, jolloin ovesta ulos lähteminen on ollut vaikeaa. On ollut surua ja murhetta, epävarmuutta ja huonoja aikoja. Silloin seksi ei todellakaan ole ollut mielessä, eikä edes fyysisesti mahdollista. Muut asiat nousevat tärkeämmäksi. Seksuaalisuus ja seksin kaipuu ei todellakaan ole muuttumattomia asioita ihmisessä, aivan kuten ei mikään muukaan ole. Tarpeet vaihtelevat. Se on normaalia. Se on elämänkaarta, se on sitä mitä tapahtuu kun kukaan ei ole näkemässä. Se on sitä, että rakastaa toista huonompinakin aikoina ja YMMÄRTÄÄ, että toinen on inhimillinen ihminen. Ei pelkkä nukke tai tahdoton kappale joka on olemassa vain MINUN tarpeitani varten. SE on rakkautta. On niitä ihmisiä jotka panevat vaikka menisi todella huonosti suhteessa, heille merkitsee vain se fyysinen "pakko" (sellaistahan ei todellisuudessa ole, ihminen selviää aivan hyvin ilman seksiä vaikka koko elämänsä). Kannattaisi kuitenkin muistaa, että toisilla sellaista fyysistä "pakkoa" ei ole. Toisilla esimerkiksi henkinen paha olo tai uupumus vie pois sen fyysisen tarpeen, se on täysin normaalia. Ihmisellä voi olla käsittelemättömiä asioita tai jokin trauma - vaikkapa synnytykseen liittyen - toisen mielestä täysin vähäpätöisiä asioita mutta silti vaikuttavat kyseisen ihmisen mieleen. Siitä ei pidä ketään syyllistää eikä myöskään itse syyllistyä.
Minun neuvoni sinulle ap on se, että käyt nyt lääkärissä sulkemassa pois elimelliset syyt, otata vähän verikokeita jne josko niistä jotain selviäisi. Kerro miehelle, että rakastat ja haluat jatkaa yhdessä, mutta mihinkään aikarajoihin et suostu. Tuollainen vaatimus syö siltä rakkaudelta pohjan tehokkaasti. Jos mies haluaa lähteä, hän lähtee. Siinä vaiheessa on täysin merkityksetöntä se, harrastatteko seksiä nyt vai vaikkapa kahdeksan kuukauden kuluttua. Aikuinen ihminen voi tyydyttää itsensä ihan omin käsinkin, ei siihen toista tarvita. Kävisin sinuna kyllä keskustelemassa asiasta ammatti-ihmisen kanssa. Etsi joku hyvä, omaan tyyliisi sopiva. Korostan vielä, että RAKKAUS ei ole sitä, että vaaditaan toiselta hänen kehoaan omaan käyttöön.
Tuntuu, että aika monella on itsekkyys korvannut sen aidon rakkauden toista kohtaan. Jotenkin huvittaa, että monet kirjoittavat nykyään "ei ihmisellä ole oikeutta lopettaa seksielämää parisuhteessa yksipuolisella päätöksellä. Kun on lähtenyt parisuhteeseen on myös sitoutunut antamaan seksiä". Ei kai sillä toisellakaan ole oikeutta vaatia tietynlaista seksielämää siltä toiselta jonka halut jostain syystä ovat kadonneet?! Parisuhteessa pitäisi työskennellä yhteisen hyvän eteen ja auttaa sitä toista saamaan ne halut takaisin. On ihan luonnollista pitkässä suhteessa, että välillä tulee kuivia kausia. Pitkiäkin. Se tapahtuu lähes kaikille. Jos haluaa hetken huumaa, kannattaa pysytellä niissä max parin vuoden suhteissa. Niissä ei ehdi kyllästymään eikä seksi muutu rutiiniksi. Ei niissä suhteissa saa sitten niitä pitkän suhteen hyviäkään puolia.
Periaatteessa allekirjoitan kaiken, mitä sanoit. Oleellista minusta on se, että haluttomuudelle pyritään tietoisesti tekemään jotakin, sillä se osoittaa rakkautta ja kunnioitusta puolisoa kohtaan. Seksittömyys ei sinänsä välttämättä ole ongelma, mutta jos se lakaistaan maton alle, lakataan puhumasta siitä ja tyydytään tilanteeseen, niin haluava osapuoli kokee tulleensa kohdelluksi välinpitämättömästi ja hän saattaa tuntea arvottomuuden tunteita.
Meillä ihmisillä on hirveän suuri tarve nähdä rakkaus aina kauniina. Itse kyseenalaistaisin tämän. Rakkaus ei aina riitä. Elämässä on muita tarpeita, jotka ovat myös merkityksellisiä. Se, että joku luovuttaisi pitkään jatkuneen seksinpuutteen vuoksi, ei välttämättä tarkoita, että hän ei rakastaisi. Kyllä koen, että rakkaus on tietynlainen sopimus, johon kuuluu ehtoja kuten "minä kohtelen sinua hyvin ja odotan, että sinä kohtelet minua hyvin". Monet sisällyttävät tähän seksin.
Itse olen haluttomuuteen taipuvainen nainen. Meillä on tälläkin hetkellä 2 kuukauden seksitön kausi menossa. Pisimmillään seksittömyyttä oli raskausaikana, jolloin menimme lähes vuoden ilman seksiä (kipujen vuoksi). Pyrin aina ajattelemaan, että vaikka itselleni seksi ei ole niin tärkeää, näyttää se miehelleni olevan elinehto parisuhteessa. Mieheni on hyvin kärsivällinen ja rakastava seksin suhteen, minkä vuoksi kunnioitan häntä suuresti. Vastapainona pyrin harrastamaan seksiä silloin, kun haluttomuus yrittää ottaa valtaan ja aktiivisesti tehdä jotakin asialle. Me puhumme paljon seksistä ja aina sovitaan yhdessä, miten päästään siinä eteenpäin.
Haluttomuus on parisuhteessa yhteinen ongelma, josta molemmat kärsivät yhtä paljon.
Vierailija kirjoitti:
Ketjusta löytämäni väittämä, että haluttomampi osapuoli saisi kaikki seksuaaliset tarpeensa tyydytetyksi ja vain halukkaampi ei, ei ole totta. Virhepäätelmä tuossa kohdassa on hyvin vaarallinen. Haluttoman aiheeton syyllistäminen tilanteen " epäreiluudesta" johtaa vain lisäongelmiin.
Haluton ei ole haluton tahallaan. Tahallinen pihtaaminen on täysin eri asia.
Haluton ei todennäköisesti saa emotionaalisia tarpeitaan täytettyä suhteessa. Hän haluaisi kenties läheisyyttä, mutta ei uskalla sitä hakea, ettei aiheuta kumppanille halujen heräämistä ja hankalaa oloa. Tai itselleen jälleen tilannetta, jossa hyvä olo ja läheisyys loppuu pahaan mieleen, kun ei pysty etenemään seksiin. Kumppanin syyllistykset satuttavat ja hankaloittavat tilannetta lisää.
Omalta kohdalta tiedän, että halut voivat palata avoimessa ja painostamattomassa ilmapiirissä. Halukkaan jatkuva muistuttelu, että nyt taas panettaisi, ei auta. Eikä velvollisuusseksiin suostuminen toisen mieliksi toimi pidemmän päälle. Omat halut eivät ehdi herätä,kun mennään vain halukkaamman tahtiin.
N36, suhde 20v
Luetaan sitä ketjua:
"Ap tässä. Sitä juuri yritänkin miettiä, että mitä miehen täytyisi tehdä jotta haluaisin häntä taas. Minun täytyy löytää itsestäni ylipäätänsä se seksuaalinen osa, sillä tällä hetkellä ei huvita edes omakiva tai muut miehet. Koen olevani rakastettu ja haluttu, sekä henkinen yhteys meillä on ollut aina kunnossa. Kuten sanottu, arvostamme toisiamme."
Ongelma ei ole miehessä.
Ongelma on naisessa.
Alue: Aihe vapaa
Minusta se, ettei halua tehdä omalle haluttomuudelleen mitään vaikka näkee että puoliso kärsii, liitto kärsii ja saattaa tulla ero, on kyllä ihan tahallista. Eri asia on, jos asialle on koittanut tosissaan tehdä jotain mutta mikään ei tunnu auttavan. AP ei näytä olleen kovin aktiivinen auttamaan itseään ja liittoaan.
Kumppanin syyllisytäminen sattuu toisinkin päin. Oma seksuaalisuus ei ole toisen harteilla. AP sanoin että rakkautta ja läheisyyttä on, mies on ymmärtävä. Ap on itsekäs.