Mieheni ilmoitti, että minulla on kaksi kuukautta aikaa löytää libidoni. Sen jälkeen hän ottaa eron

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjusta löytämäni väittämä, että haluttomampi osapuoli saisi kaikki seksuaaliset tarpeensa tyydytetyksi ja vain halukkaampi ei, ei ole totta. Virhepäätelmä tuossa kohdassa on hyvin vaarallinen. Haluttoman aiheeton syyllistäminen tilanteen " epäreiluudesta" johtaa vain lisäongelmiin.

Haluton ei ole haluton tahallaan. Tahallinen pihtaaminen on täysin eri asia.

Haluton ei todennäköisesti saa emotionaalisia tarpeitaan täytettyä suhteessa. Hän haluaisi kenties läheisyyttä, mutta ei uskalla sitä hakea, ettei aiheuta kumppanille halujen heräämistä ja hankalaa oloa. Tai itselleen jälleen tilannetta, jossa hyvä olo ja läheisyys loppuu pahaan mieleen, kun ei pysty etenemään seksiin. Kumppanin syyllistykset satuttavat ja hankaloittavat tilannetta lisää.

Omalta kohdalta tiedän, että halut voivat palata avoimessa ja painostamattomassa ilmapiirissä. Halukkaan jatkuva muistuttelu, että nyt taas panettaisi, ei auta. Eikä velvollisuusseksiin suostuminen toisen mieliksi toimi pidemmän päälle. Omat halut eivät ehdi herätä,kun mennään vain halukkaamman tahtiin.

N36, suhde 20v

Minusta se, ettei halua tehdä omalle haluttomuudelleen mitään vaikka näkee että puoliso kärsii, liitto kärsii ja saattaa tulla ero, on kyllä ihan tahallista. Eri asia on, jos asialle on koittanut tosissaan tehdä jotain mutta mikään ei tunnu auttavan. AP ei näytä olleen kovin aktiivinen auttamaan itseään ja liittoaan. 

Kumppanin syyllisytäminen sattuu toisinkin päin. Oma seksuaalisuus ei ole toisen harteilla. AP sanoin että rakkautta ja läheisyyttä on, mies on ymmärtävä. Ap on itsekäs.

Haluttomuuteen on yllättävän vähän toimivia apuja. Toki jos vaivaa vaikka kuivat limakalvot, liukkari kehiin ja homma toimii. Taustalla vain usein on jotain muuta. Minun tapauksessa se alkoi siitä, että olin liian miellyttämisenhaluinen ja annoin aina, kun puoliso halusi. Omat halut jäivät taustalle ja kuivuivat pois. Lupasin kyllä seksiä, mutta mies olisi halunnut minun feikkaavan mielikseen, jotta hän olisi pitänyt saamastaan enemmän. En halunnut vielä näytelläkin.

Solmu aukesi vasta,kun sain enemmän tilaa suhteessa.

N36, suhde 20v

En minä ainakaan olekaan puhunut ainoastaan fyysisistä avuista (liukkarit yms) vaan nimen omaan terapiasta, lääkkeistä, perimmäisen syyn löytämisestä. Tottakai sillä on merkitystä millainen puoliso on ja miten hän käyttäytyy, mutta lopulta syy on aina haluttoman löydettävä itse. Niinhän sinäkin teit. Tilan antaminen voi olla yksi keino. Mutta se, ettei edes halua yrittää vaikka toinen sitä kuukausi/vuositolkulla anelee, on itsekästä.

Ei naisille ole lääkkeitä haluttomuuteen.

Kyse voi olla hormonaalisista ongelmista, jotka on korjattavissa. Menisin lääkäriin ja kattaviin verikokeisiin.

Ei Suomessa tehdä mitään kattavia verikokeita tuollaisen takia. Toki kannattaa käydä lääkärissäkin, mutta oman kokemuksen perusteella sieltä saa lähinnä lämmintä kättä, joten ei kannata odottaa kovin paljon. Toki jos ensin itse osaa diagnosoida mistä lääketieteellisestä syystä haluttomuus johtuu voi jo ehkä neljäs tai viides lääkäri jolle menee, ottaa vähän edes tosissaan ja yrittää tutkia. Itselläni kesti psorinkin toteaminen kymmenen vuotta, vuosittaisista lääkärissä käynneistä huolimatta, että onnea vaan yritykseen monimutkaisemman ongelman kanssa.

Sen sijaan ongelmasta puhuminen ihan avoimesti oman kumppanin kanssa on se mistä varmasti kannattaa aloittaa.

Tapasin yöelämässä yhden naisen.. ei ollut kokenut vuosiin "tälläistä" ja kertoi kyllä avoimesti haluttomuudesta ja syistä "miehensä" kanssa.

Juurikin noin. Sulla ei enää ole käyttistä !!

Vähän epäreilua syytellä ap:ta matalalibidoiseksi, joka ei ymmärrä yhtään toista. Tekstin perusteella minä ainakin ymmärsin , että seksiä ennen kuopusta kyllä on ollut molemmille riittävästi, joten ei taida varsinaisesti siitä olla kyse. Ikävä totuushan taitaa olla, että joskus naisilla seksuaalinen kiinnostuminen matalenee aika minimiinkin lasten myötä. Ja kyllä, tiedän että on naisiakin jotka haluavat seksiä 24/7 heti jo samalla viikolla lapsen syntymästä, joten ei tarvitse mainita siitä. Mutta seksinkiinnostuksen lopahtaminen ei sinänsä ole ollenkaan yllättävää.

Mietin, että kun kerroit tuosta karhuemo vaistosta mikä varsinaisesti heräsi vasta toisen lapsen kohdalla, että asialla olisi luultavasti vaikutusta juuri tähän. Oletko itse kovin kiinni taaperossa koko ajan? Kannatko suurimman huoltovastuun? Oletko nykyään ensisijaisesti nimenomaan äiti? Uskallan olettaa näin. Olisiko sinun mahdollista ottaa ns. pientä pesäeroa lapsesta. Enkä nyt tarkoita mitään heitteille jättöä tietenkään, mutta niin ettet sinä olisi koko ajan ainoastaan niin kiinni hänessä. Ehkä omien tarpeiden kuuntelu olisi nyt aiheellista sinullekin ja asettaa se prioriteeteissa korkealle?

Ja kerro tosiaan miehelle, että haluat yrittää ja tehdä kaikkesi, mutta noin pieni aikaraja ei sitä mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjusta löytämäni väittämä, että haluttomampi osapuoli saisi kaikki seksuaaliset tarpeensa tyydytetyksi ja vain halukkaampi ei, ei ole totta. Virhepäätelmä tuossa kohdassa on hyvin vaarallinen. Haluttoman aiheeton syyllistäminen tilanteen " epäreiluudesta" johtaa vain lisäongelmiin.

Haluton ei ole haluton tahallaan. Tahallinen pihtaaminen on täysin eri asia.

Haluton ei todennäköisesti saa emotionaalisia tarpeitaan täytettyä suhteessa. Hän haluaisi kenties läheisyyttä, mutta ei uskalla sitä hakea, ettei aiheuta kumppanille halujen heräämistä ja hankalaa oloa. Tai itselleen jälleen tilannetta, jossa hyvä olo ja läheisyys loppuu pahaan mieleen, kun ei pysty etenemään seksiin. Kumppanin syyllistykset satuttavat ja hankaloittavat tilannetta lisää.

Omalta kohdalta tiedän, että halut voivat palata avoimessa ja painostamattomassa ilmapiirissä. Halukkaan jatkuva muistuttelu, että nyt taas panettaisi, ei auta. Eikä velvollisuusseksiin suostuminen toisen mieliksi toimi pidemmän päälle. Omat halut eivät ehdi herätä,kun mennään vain halukkaamman tahtiin.

N36, suhde 20v

Luetaan sitä ketjua:

"Ap tässä. Sitä juuri yritänkin miettiä, että mitä miehen täytyisi tehdä jotta haluaisin häntä taas. Minun täytyy löytää itsestäni ylipäätänsä se seksuaalinen osa, sillä tällä hetkellä ei huvita edes omakiva tai muut miehet. Koen olevani rakastettu ja haluttu, sekä henkinen yhteys meillä on ollut aina kunnossa. Kuten sanottu, arvostamme toisiamme."

Ongelma ei ole miehessä.

Ongelma on naisessa.

Tai sitten "ongelma" ei ole kummassakaan. Ainoa syy miksi Ap kokee että hänen täytyy muuttua on se että tilanne on ongelma miehelle, mutta se ei automaattisesti tarkoita että Ap on tyytymätön tämän hetken tilanteeseen. Eihän silloin ole ongelmaa, mutta tietenkin erilainen halukkuus vaikuttaa parisuhteeseen. Minusta silloin ei ole ratkaisu että toinen syö suklaata yli tarpeensa tai että toinen ei saa suklaata ollenkaan. Itse näkisin että seksuaalisesti joustamattomat puoleen tai toiseen eivät ole sopivia kumppaneita toisilleen pitkässä juoksussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi kieltää perustarve, eli seksi? Se on monelle kuin kieltäisi nukkumisen tai syömisen. Jotenkin tilanne on ratkaistava.

Häh? Eiköhän maailmassa ole vaikka kuinka ja paljon miehiä (ja naisia), jotka eivät saa seksiä säännöllisesti. Sellaisiakin, jotka eivät ikinä ole saaneet, tai ehkä kerran-pari koko elämän aikana. Ja hengissä ovat säilyneet, ihan järjissään ja toimintakykyisinä.

Että ei se nyt mikään syömiseen tai nukkumiseen verrattava perustarve ole saada harrastaa seksiä toisen ihmisen kanssa. En ymmärrä miksi tämä asia aina esitetään näin, etenkin miesten kohdalla.

Koska mies on astunut parisuhteeseen sillä (vääräksi osoittautuneella) oletuksella että siinä on edes jokseenkin säännöllistä seksiä. -Eihän tässä ole sitä kummempaa kuin että oletuksen osoittauduttua vääräksi toteaa realiteetin, ottaa pienellä rehellisesti kerrotulla lisäajalla vielä mahdollisuuden, tai lähtee etsimään uutta suhdetta seksin kera.  

Mies voi ihan rauhassa astua parisuhteeseen ja siitä ulos ihan millä syyllä vaan ikinä haluaa, mutta jos siinä parisuhteessa päättää astua naisen niin, että tulee lapsia, niin sittenpä se seksi ei voi enää olla numero yksi.

Niinpä. Oman jälkikasvun hylkääminen seksin takia on aikas julmaa. Nekö on niitä ihailtuja geenejä, joita kannatti siirtää eteenpäin?

Mistä lähtien ero on tarkoittanut samaa kuin jälkikasvun hylkääminen?

On se pennuille aika kova kokemus. Toki jotkut osaavat sen hoitaa tyylikkäästi.

Njoo, mutta jos omaa onnellisuuttaan haikaileva mies eroaa niin se automaattisesti jotenkin hylkää lapset ja on sika, mutta nainen on Kaija Koo-lyriikoiden tyyliin vahva ja itsenäinen Nainen isolla N-kirjaimella. 

Mies eroaa ja jättää vaimonsa ja lapsensa saadakseen harrastaa paljon seksiä. Häntä pitäisi oikeasti nyt siis kehua?

Nainen jättää miehensä ja lapsensa saadakseen harrastaa paljon seksiä.

Ja tämä "paljon" on siis kuinka paljon? Taidat olla ainoa, joka tuota määrettä keskustelussa käyttää. Kieroa peliä pelailet sinäkin, asetat sanoja toisten suuhun.

En tiedä paljonko on paljon, mutta miksi jättää puoliso ja lapset jos tarkoitus on 3kertaa vuodessa sijaan alkaa harrastamaan seksiä 5kertaa vuodessa? Oletan, että kunnon ero tuossa määrässä pitäisi olla, että kannattaa. Totta, sano sinä mikä olisi sopiva määrä jonka edestä kannattaa erota? Mutta onko kaikille eronneille jossain luvattu takuu siitä, että se toteutuu?

Jos et tiedä paljonko on paljon, niin yleensä seksiä harrastetaan avioliitoissa vähän useammin kuin 3 - 5 kertaa vuodessa.

Kyllähän se aika selvä peli alkaa olla jos vuodessa on seksiä kerran tai pari ja nekin kerrat saadaan aikaan lähinnä vain väkisin vääntämällä. Ei sellaisesta nauti mies, ei nainen.

Yritä ymmärtää, että avioliitto on sopimus. Nautit tai et. Ja jokainen päättää onko ne oman avioliiton sopimukset mieleisiä. Itsekäs lopettaa oman maun mukaan sopimuksen Epäitsekäs ei.

Sopimus? Eli jos kihlajaisaikana ja seurusteluaikana on ollut seksiä ja sen "esisopimuksen" mukaan on sitten menty naimisiinkin, avioliitto voidaan purkaa koska sopimustekniset asiat ovat oleellisesti muuttuneet avioliiton aikana, eikä avioliitto enää vastaa sitä mitä se on ollut.

Kyllä, avioliitto on sopimus. Sinä allekirjoitat sen kun menet naimisiin. Sen myötä sinulla on lain edessä oikeuksia ja etuuksia.

Ja jos naisen demoama "esisopimus" (seurustelu ja kihlaus) on luvannut paljon enemmän mitä lopulta avioliitossa saa, eroaminen on täysin oikeutettua, eikä edes itsekästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pitäisi kyllä olla malttia odottaa, että toinen pääsee kehonsa ja mielensä kanssa tasapainoon, jossa seksikin taas maistuu, jos suhde kerran muuten toimii hyvin.

Meillä on nyt odotettu yli 10 vuotta, seksiä 2 -3 kertaa vuodessa. Kauanko pitää vielä odottaa?

Et vissiin lukenut tuota tekstiä kokonaan?

Odotan vaikka toiset kymmenen vuotta...

Odota sinä aivan rauhassa vaikka elämäsi loppuun, minä en aio niin enää tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, minäkin olen seksuaalinen nainen. Olen saanut orgasmeja joissa taju on meinannut lähteä, olen itkenyt ja huutanut nautinnosta. En kuitenkaan ole aina tällainen. Olen ollut sairas, niin henkisesti kuin fyysisesti. On ollut aikoja, jolloin ovesta ulos lähteminen on ollut vaikeaa. On ollut surua ja murhetta, epävarmuutta ja huonoja aikoja. Silloin seksi ei todellakaan ole ollut mielessä, eikä edes fyysisesti mahdollista. Muut asiat nousevat tärkeämmäksi. Seksuaalisuus ja seksin kaipuu ei todellakaan ole muuttumattomia asioita ihmisessä, aivan kuten ei mikään muukaan ole. Tarpeet vaihtelevat. Se on normaalia. Se on elämänkaarta, se on sitä mitä tapahtuu kun kukaan ei ole näkemässä. Se on sitä, että rakastaa toista huonompinakin aikoina ja YMMÄRTÄÄ, että toinen on inhimillinen ihminen. Ei pelkkä nukke tai tahdoton kappale joka on olemassa vain MINUN tarpeitani varten. SE on rakkautta. On niitä ihmisiä jotka panevat vaikka menisi todella huonosti suhteessa, heille merkitsee vain se fyysinen "pakko" (sellaistahan ei todellisuudessa ole, ihminen selviää aivan hyvin ilman seksiä vaikka koko elämänsä). Kannattaisi kuitenkin muistaa, että toisilla sellaista fyysistä "pakkoa" ei ole. Toisilla esimerkiksi henkinen paha olo tai uupumus vie pois sen fyysisen tarpeen, se on täysin normaalia. Ihmisellä voi olla käsittelemättömiä asioita tai jokin trauma - vaikkapa synnytykseen liittyen - toisen mielestä täysin vähäpätöisiä asioita mutta silti vaikuttavat kyseisen ihmisen mieleen. Siitä ei pidä ketään syyllistää eikä myöskään itse syyllistyä.

Minun neuvoni sinulle ap on se, että käyt nyt lääkärissä sulkemassa pois elimelliset syyt, otata vähän verikokeita jne josko niistä jotain selviäisi. Kerro miehelle, että rakastat ja haluat jatkaa yhdessä, mutta mihinkään aikarajoihin et suostu. Tuollainen vaatimus syö siltä rakkaudelta pohjan tehokkaasti. Jos mies haluaa lähteä, hän lähtee. Siinä vaiheessa on täysin merkityksetöntä se, harrastatteko seksiä nyt vai vaikkapa kahdeksan kuukauden kuluttua. Aikuinen ihminen voi tyydyttää itsensä ihan omin käsinkin, ei siihen toista tarvita. Kävisin sinuna kyllä keskustelemassa asiasta ammatti-ihmisen kanssa. Etsi joku hyvä, omaan tyyliisi sopiva. Korostan vielä, että RAKKAUS ei ole sitä, että vaaditaan toiselta hänen kehoaan omaan käyttöön.

Tuntuu, että aika monella on itsekkyys korvannut sen aidon rakkauden toista kohtaan. Jotenkin huvittaa, että monet kirjoittavat nykyään "ei ihmisellä ole oikeutta lopettaa seksielämää parisuhteessa yksipuolisella päätöksellä. Kun on lähtenyt parisuhteeseen on myös sitoutunut antamaan seksiä". Ei kai sillä toisellakaan ole oikeutta vaatia tietynlaista seksielämää siltä toiselta jonka halut jostain syystä ovat kadonneet?! Parisuhteessa pitäisi työskennellä yhteisen hyvän eteen ja auttaa sitä toista saamaan ne halut takaisin. On ihan luonnollista pitkässä suhteessa, että välillä tulee kuivia kausia. Pitkiäkin. Se tapahtuu lähes kaikille.  Jos haluaa hetken huumaa, kannattaa pysytellä niissä max parin vuoden suhteissa. Niissä ei ehdi kyllästymään eikä seksi muutu rutiiniksi. Ei niissä suhteissa saa sitten niitä pitkän suhteen hyviäkään puolia.

Mutta miksi ihmeessä samat vaatimukset eivät koske molempia osapuolia? Miksi se on vain sen enemmän haluavan asia ymmärtää ja rakastaa ja pistää kumppanin tarpeet omiensa edelle, mutta haluttomalta ei voi odottaa samanlaista vastaantuloa? Toki masennus ja sairaus erikseen, mutta kahden terveen ihmisen parisuhde on minusta lähtökohtaisesti tasa-arvoinen jolloin molempien tarpeilla on yhtä paljon väliä. Jos haluton käpertyy vaan oman napansa ympärille vaatien kumppanilta loputonta kärsivällisyyttä ja antamatta itse mitään, niin missä on se hänen rakkautensa? Miksi ainoastaan sitä halukkaampaa osapuolta saa parjata itsekkyydestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi kieltää perustarve, eli seksi? Se on monelle kuin kieltäisi nukkumisen tai syömisen. Jotenkin tilanne on ratkaistava.

Häh? Eiköhän maailmassa ole vaikka kuinka ja paljon miehiä (ja naisia), jotka eivät saa seksiä säännöllisesti. Sellaisiakin, jotka eivät ikinä ole saaneet, tai ehkä kerran-pari koko elämän aikana. Ja hengissä ovat säilyneet, ihan järjissään ja toimintakykyisinä.

Että ei se nyt mikään syömiseen tai nukkumiseen verrattava perustarve ole saada harrastaa seksiä toisen ihmisen kanssa. En ymmärrä miksi tämä asia aina esitetään näin, etenkin miesten kohdalla.

Koska mies on astunut parisuhteeseen sillä (vääräksi osoittautuneella) oletuksella että siinä on edes jokseenkin säännöllistä seksiä. -Eihän tässä ole sitä kummempaa kuin että oletuksen osoittauduttua vääräksi toteaa realiteetin, ottaa pienellä rehellisesti kerrotulla lisäajalla vielä mahdollisuuden, tai lähtee etsimään uutta suhdetta seksin kera.  

Mies voi ihan rauhassa astua parisuhteeseen ja siitä ulos ihan millä syyllä vaan ikinä haluaa, mutta jos siinä parisuhteessa päättää astua naisen niin, että tulee lapsia, niin sittenpä se seksi ei voi enää olla numero yksi.

Niinpä. Oman jälkikasvun hylkääminen seksin takia on aikas julmaa. Nekö on niitä ihailtuja geenejä, joita kannatti siirtää eteenpäin?

Mistä lähtien ero on tarkoittanut samaa kuin jälkikasvun hylkääminen?

On se pennuille aika kova kokemus. Toki jotkut osaavat sen hoitaa tyylikkäästi.

Njoo, mutta jos omaa onnellisuuttaan haikaileva mies eroaa niin se automaattisesti jotenkin hylkää lapset ja on sika, mutta nainen on Kaija Koo-lyriikoiden tyyliin vahva ja itsenäinen Nainen isolla N-kirjaimella. 

Mies eroaa ja jättää vaimonsa ja lapsensa saadakseen harrastaa paljon seksiä. Häntä pitäisi oikeasti nyt siis kehua?

Nainen jättää miehensä ja lapsensa saadakseen harrastaa paljon seksiä.

Ja tämä "paljon" on siis kuinka paljon? Taidat olla ainoa, joka tuota määrettä keskustelussa käyttää. Kieroa peliä pelailet sinäkin, asetat sanoja toisten suuhun.

En tiedä paljonko on paljon, mutta miksi jättää puoliso ja lapset jos tarkoitus on 3kertaa vuodessa sijaan alkaa harrastamaan seksiä 5kertaa vuodessa? Oletan, että kunnon ero tuossa määrässä pitäisi olla, että kannattaa. Totta, sano sinä mikä olisi sopiva määrä jonka edestä kannattaa erota? Mutta onko kaikille eronneille jossain luvattu takuu siitä, että se toteutuu?

Jos et tiedä paljonko on paljon, niin yleensä seksiä harrastetaan avioliitoissa vähän useammin kuin 3 - 5 kertaa vuodessa.

Kyllähän se aika selvä peli alkaa olla jos vuodessa on seksiä kerran tai pari ja nekin kerrat saadaan aikaan lähinnä vain väkisin vääntämällä. Ei sellaisesta nauti mies, ei nainen.

Yritä ymmärtää, että avioliitto on sopimus. Nautit tai et. Ja jokainen päättää onko ne oman avioliiton sopimukset mieleisiä. Itsekäs lopettaa oman maun mukaan sopimuksen Epäitsekäs ei.

Sopimus? Eli jos kihlajaisaikana ja seurusteluaikana on ollut seksiä ja sen "esisopimuksen" mukaan on sitten menty naimisiinkin, avioliitto voidaan purkaa koska sopimustekniset asiat ovat oleellisesti muuttuneet avioliiton aikana, eikä avioliitto enää vastaa sitä mitä se on ollut.

Kyllä, avioliitto on sopimus. Sinä allekirjoitat sen kun menet naimisiin. Sen myötä sinulla on lain edessä oikeuksia ja etuuksia.

Ja jos naisen demoama "esisopimus" (seurustelu ja kihlaus) on luvannut paljon enemmän mitä lopulta avioliitossa saa, eroaminen on täysin oikeutettua, eikä edes itsekästä.

Sinä saat erota Suomessa, jopa ilman oikeutusta. Et tarvitse kenenkään oikeutuksia tai muitakaan hyväksymisiä. Mutta se ei ole altruistista, jos eroat sen takia, että sinä päätät niin vedoten omiin haluihisi ja omiin tunteisiisi.

Kuten sanottua, minä en tiedä mitä missäkin parisuhteessa on tehty alussa ja mitä on luvattu tulevaisuuteen. Sillä ei ole merkitystä, koska halutessasi saat aina erota. Mutta avioliittosi on voimassa niin kauan kunnes kirjoitat eropaperit. Eikä se paperi nyt vaan mitätöydy vaikka kihloissa ollessanne nainen oli halukas ja naimisissa ollessaan ei suostu koskaan seksiin. Ainoa tapa lopettaa virallisesti avioliitto on allekirjoittaa viralliset eropaperit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, minäkin olen seksuaalinen nainen. Olen saanut orgasmeja joissa taju on meinannut lähteä, olen itkenyt ja huutanut nautinnosta. En kuitenkaan ole aina tällainen. Olen ollut sairas, niin henkisesti kuin fyysisesti. On ollut aikoja, jolloin ovesta ulos lähteminen on ollut vaikeaa. On ollut surua ja murhetta, epävarmuutta ja huonoja aikoja. Silloin seksi ei todellakaan ole ollut mielessä, eikä edes fyysisesti mahdollista. Muut asiat nousevat tärkeämmäksi. Seksuaalisuus ja seksin kaipuu ei todellakaan ole muuttumattomia asioita ihmisessä, aivan kuten ei mikään muukaan ole. Tarpeet vaihtelevat. Se on normaalia. Se on elämänkaarta, se on sitä mitä tapahtuu kun kukaan ei ole näkemässä. Se on sitä, että rakastaa toista huonompinakin aikoina ja YMMÄRTÄÄ, että toinen on inhimillinen ihminen. Ei pelkkä nukke tai tahdoton kappale joka on olemassa vain MINUN tarpeitani varten. SE on rakkautta. On niitä ihmisiä jotka panevat vaikka menisi todella huonosti suhteessa, heille merkitsee vain se fyysinen "pakko" (sellaistahan ei todellisuudessa ole, ihminen selviää aivan hyvin ilman seksiä vaikka koko elämänsä). Kannattaisi kuitenkin muistaa, että toisilla sellaista fyysistä "pakkoa" ei ole. Toisilla esimerkiksi henkinen paha olo tai uupumus vie pois sen fyysisen tarpeen, se on täysin normaalia. Ihmisellä voi olla käsittelemättömiä asioita tai jokin trauma - vaikkapa synnytykseen liittyen - toisen mielestä täysin vähäpätöisiä asioita mutta silti vaikuttavat kyseisen ihmisen mieleen. Siitä ei pidä ketään syyllistää eikä myöskään itse syyllistyä.

Minun neuvoni sinulle ap on se, että käyt nyt lääkärissä sulkemassa pois elimelliset syyt, otata vähän verikokeita jne josko niistä jotain selviäisi. Kerro miehelle, että rakastat ja haluat jatkaa yhdessä, mutta mihinkään aikarajoihin et suostu. Tuollainen vaatimus syö siltä rakkaudelta pohjan tehokkaasti. Jos mies haluaa lähteä, hän lähtee. Siinä vaiheessa on täysin merkityksetöntä se, harrastatteko seksiä nyt vai vaikkapa kahdeksan kuukauden kuluttua. Aikuinen ihminen voi tyydyttää itsensä ihan omin käsinkin, ei siihen toista tarvita. Kävisin sinuna kyllä keskustelemassa asiasta ammatti-ihmisen kanssa. Etsi joku hyvä, omaan tyyliisi sopiva. Korostan vielä, että RAKKAUS ei ole sitä, että vaaditaan toiselta hänen kehoaan omaan käyttöön.

Tuntuu, että aika monella on itsekkyys korvannut sen aidon rakkauden toista kohtaan. Jotenkin huvittaa, että monet kirjoittavat nykyään "ei ihmisellä ole oikeutta lopettaa seksielämää parisuhteessa yksipuolisella päätöksellä. Kun on lähtenyt parisuhteeseen on myös sitoutunut antamaan seksiä". Ei kai sillä toisellakaan ole oikeutta vaatia tietynlaista seksielämää siltä toiselta jonka halut jostain syystä ovat kadonneet?! Parisuhteessa pitäisi työskennellä yhteisen hyvän eteen ja auttaa sitä toista saamaan ne halut takaisin. On ihan luonnollista pitkässä suhteessa, että välillä tulee kuivia kausia. Pitkiäkin. Se tapahtuu lähes kaikille.  Jos haluaa hetken huumaa, kannattaa pysytellä niissä max parin vuoden suhteissa. Niissä ei ehdi kyllästymään eikä seksi muutu rutiiniksi. Ei niissä suhteissa saa sitten niitä pitkän suhteen hyviäkään puolia.

Mutta miksi ihmeessä samat vaatimukset eivät koske molempia osapuolia? Miksi se on vain sen enemmän haluavan asia ymmärtää ja rakastaa ja pistää kumppanin tarpeet omiensa edelle, mutta haluttomalta ei voi odottaa samanlaista vastaantuloa? Toki masennus ja sairaus erikseen, mutta kahden terveen ihmisen parisuhde on minusta lähtökohtaisesti tasa-arvoinen jolloin molempien tarpeilla on yhtä paljon väliä. Jos haluton käpertyy vaan oman napansa ympärille vaatien kumppanilta loputonta kärsivällisyyttä ja antamatta itse mitään, niin missä on se hänen rakkautensa? Miksi ainoastaan sitä halukkaampaa osapuolta saa parjata itsekkyydestä?

Nyt on siis kyse siitä, onko parisuhteen päättäminen ja perheen rikkominen omien seksihalujen takia itsekästä vai ei? Ajatteleeko mies siis itseään vai lapsiaan? Ajatteleeko mies itseään vai vaimoaan? Jos haluton alkaisi laittamaan ehtoja avioliiton jatkumiselle, niin silloin niitä voitaisiin analysoida. Ovatko ehdot itsekkäitä vai ei.

Mutta koska lainsäädännön mukaan yhdyntään pakottaminen on raiskaus ja siten rikos ja yhdynnästä kieltäytyminen taas oikeus. Niin vaikea on nähdä tässä tilanteessa kieltäytyjää jotenkin pitäisi syyttää mistään. Hänellä on nimittäin kaikki oikeus toimintaansa. Toisin kun yhdyntään painostavalla tai siihen pakottavalla osapuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi kieltää perustarve, eli seksi? Se on monelle kuin kieltäisi nukkumisen tai syömisen. Jotenkin tilanne on ratkaistava.

Häh? Eiköhän maailmassa ole vaikka kuinka ja paljon miehiä (ja naisia), jotka eivät saa seksiä säännöllisesti. Sellaisiakin, jotka eivät ikinä ole saaneet, tai ehkä kerran-pari koko elämän aikana. Ja hengissä ovat säilyneet, ihan järjissään ja toimintakykyisinä.

Että ei se nyt mikään syömiseen tai nukkumiseen verrattava perustarve ole saada harrastaa seksiä toisen ihmisen kanssa. En ymmärrä miksi tämä asia aina esitetään näin, etenkin miesten kohdalla.

Koska mies on astunut parisuhteeseen sillä (vääräksi osoittautuneella) oletuksella että siinä on edes jokseenkin säännöllistä seksiä. -Eihän tässä ole sitä kummempaa kuin että oletuksen osoittauduttua vääräksi toteaa realiteetin, ottaa pienellä rehellisesti kerrotulla lisäajalla vielä mahdollisuuden, tai lähtee etsimään uutta suhdetta seksin kera.  

Mies voi ihan rauhassa astua parisuhteeseen ja siitä ulos ihan millä syyllä vaan ikinä haluaa, mutta jos siinä parisuhteessa päättää astua naisen niin, että tulee lapsia, niin sittenpä se seksi ei voi enää olla numero yksi.

Niinpä. Oman jälkikasvun hylkääminen seksin takia on aikas julmaa. Nekö on niitä ihailtuja geenejä, joita kannatti siirtää eteenpäin?

Mistä lähtien ero on tarkoittanut samaa kuin jälkikasvun hylkääminen?

On se pennuille aika kova kokemus. Toki jotkut osaavat sen hoitaa tyylikkäästi.

Njoo, mutta jos omaa onnellisuuttaan haikaileva mies eroaa niin se automaattisesti jotenkin hylkää lapset ja on sika, mutta nainen on Kaija Koo-lyriikoiden tyyliin vahva ja itsenäinen Nainen isolla N-kirjaimella. 

Mies eroaa ja jättää vaimonsa ja lapsensa saadakseen harrastaa paljon seksiä. Häntä pitäisi oikeasti nyt siis kehua?

Nainen jättää miehensä ja lapsensa saadakseen harrastaa paljon seksiä.

Ja tämä "paljon" on siis kuinka paljon? Taidat olla ainoa, joka tuota määrettä keskustelussa käyttää. Kieroa peliä pelailet sinäkin, asetat sanoja toisten suuhun.

En tiedä paljonko on paljon, mutta miksi jättää puoliso ja lapset jos tarkoitus on 3kertaa vuodessa sijaan alkaa harrastamaan seksiä 5kertaa vuodessa? Oletan, että kunnon ero tuossa määrässä pitäisi olla, että kannattaa. Totta, sano sinä mikä olisi sopiva määrä jonka edestä kannattaa erota? Mutta onko kaikille eronneille jossain luvattu takuu siitä, että se toteutuu?

Jos et tiedä paljonko on paljon, niin yleensä seksiä harrastetaan avioliitoissa vähän useammin kuin 3 - 5 kertaa vuodessa.

Kyllähän se aika selvä peli alkaa olla jos vuodessa on seksiä kerran tai pari ja nekin kerrat saadaan aikaan lähinnä vain väkisin vääntämällä. Ei sellaisesta nauti mies, ei nainen.

Yritä ymmärtää, että avioliitto on sopimus. Nautit tai et. Ja jokainen päättää onko ne oman avioliiton sopimukset mieleisiä. Itsekäs lopettaa oman maun mukaan sopimuksen Epäitsekäs ei.

Sopimus? Eli jos kihlajaisaikana ja seurusteluaikana on ollut seksiä ja sen "esisopimuksen" mukaan on sitten menty naimisiinkin, avioliitto voidaan purkaa koska sopimustekniset asiat ovat oleellisesti muuttuneet avioliiton aikana, eikä avioliitto enää vastaa sitä mitä se on ollut.

Kyllä, avioliitto on sopimus. Sinä allekirjoitat sen kun menet naimisiin. Sen myötä sinulla on lain edessä oikeuksia ja etuuksia.

Ja jos naisen demoama "esisopimus" (seurustelu ja kihlaus) on luvannut paljon enemmän mitä lopulta avioliitossa saa, eroaminen on täysin oikeutettua, eikä edes itsekästä.

Sinä saat erota Suomessa, jopa ilman oikeutusta. Et tarvitse kenenkään oikeutuksia tai muitakaan hyväksymisiä. Mutta se ei ole altruistista, jos eroat sen takia, että sinä päätät niin vedoten omiin haluihisi ja omiin tunteisiisi.

Kuten sanottua, minä en tiedä mitä missäkin parisuhteessa on tehty alussa ja mitä on luvattu tulevaisuuteen. Sillä ei ole merkitystä, koska halutessasi saat aina erota.

Kiitos tämän ketjun, niin aion tehdäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, minäkin olen seksuaalinen nainen. Olen saanut orgasmeja joissa taju on meinannut lähteä, olen itkenyt ja huutanut nautinnosta. En kuitenkaan ole aina tällainen. Olen ollut sairas, niin henkisesti kuin fyysisesti. On ollut aikoja, jolloin ovesta ulos lähteminen on ollut vaikeaa. On ollut surua ja murhetta, epävarmuutta ja huonoja aikoja. Silloin seksi ei todellakaan ole ollut mielessä, eikä edes fyysisesti mahdollista. Muut asiat nousevat tärkeämmäksi. Seksuaalisuus ja seksin kaipuu ei todellakaan ole muuttumattomia asioita ihmisessä, aivan kuten ei mikään muukaan ole. Tarpeet vaihtelevat. Se on normaalia. Se on elämänkaarta, se on sitä mitä tapahtuu kun kukaan ei ole näkemässä. Se on sitä, että rakastaa toista huonompinakin aikoina ja YMMÄRTÄÄ, että toinen on inhimillinen ihminen. Ei pelkkä nukke tai tahdoton kappale joka on olemassa vain MINUN tarpeitani varten. SE on rakkautta. On niitä ihmisiä jotka panevat vaikka menisi todella huonosti suhteessa, heille merkitsee vain se fyysinen "pakko" (sellaistahan ei todellisuudessa ole, ihminen selviää aivan hyvin ilman seksiä vaikka koko elämänsä). Kannattaisi kuitenkin muistaa, että toisilla sellaista fyysistä "pakkoa" ei ole. Toisilla esimerkiksi henkinen paha olo tai uupumus vie pois sen fyysisen tarpeen, se on täysin normaalia. Ihmisellä voi olla käsittelemättömiä asioita tai jokin trauma - vaikkapa synnytykseen liittyen - toisen mielestä täysin vähäpätöisiä asioita mutta silti vaikuttavat kyseisen ihmisen mieleen. Siitä ei pidä ketään syyllistää eikä myöskään itse syyllistyä.

Minun neuvoni sinulle ap on se, että käyt nyt lääkärissä sulkemassa pois elimelliset syyt, otata vähän verikokeita jne josko niistä jotain selviäisi. Kerro miehelle, että rakastat ja haluat jatkaa yhdessä, mutta mihinkään aikarajoihin et suostu. Tuollainen vaatimus syö siltä rakkaudelta pohjan tehokkaasti. Jos mies haluaa lähteä, hän lähtee. Siinä vaiheessa on täysin merkityksetöntä se, harrastatteko seksiä nyt vai vaikkapa kahdeksan kuukauden kuluttua. Aikuinen ihminen voi tyydyttää itsensä ihan omin käsinkin, ei siihen toista tarvita. Kävisin sinuna kyllä keskustelemassa asiasta ammatti-ihmisen kanssa. Etsi joku hyvä, omaan tyyliisi sopiva. Korostan vielä, että RAKKAUS ei ole sitä, että vaaditaan toiselta hänen kehoaan omaan käyttöön.

Tuntuu, että aika monella on itsekkyys korvannut sen aidon rakkauden toista kohtaan. Jotenkin huvittaa, että monet kirjoittavat nykyään "ei ihmisellä ole oikeutta lopettaa seksielämää parisuhteessa yksipuolisella päätöksellä. Kun on lähtenyt parisuhteeseen on myös sitoutunut antamaan seksiä". Ei kai sillä toisellakaan ole oikeutta vaatia tietynlaista seksielämää siltä toiselta jonka halut jostain syystä ovat kadonneet?! Parisuhteessa pitäisi työskennellä yhteisen hyvän eteen ja auttaa sitä toista saamaan ne halut takaisin. On ihan luonnollista pitkässä suhteessa, että välillä tulee kuivia kausia. Pitkiäkin. Se tapahtuu lähes kaikille.  Jos haluaa hetken huumaa, kannattaa pysytellä niissä max parin vuoden suhteissa. Niissä ei ehdi kyllästymään eikä seksi muutu rutiiniksi. Ei niissä suhteissa saa sitten niitä pitkän suhteen hyviäkään puolia.

Mutta miksi ihmeessä samat vaatimukset eivät koske molempia osapuolia? Miksi se on vain sen enemmän haluavan asia ymmärtää ja rakastaa ja pistää kumppanin tarpeet omiensa edelle, mutta haluttomalta ei voi odottaa samanlaista vastaantuloa? Toki masennus ja sairaus erikseen, mutta kahden terveen ihmisen parisuhde on minusta lähtökohtaisesti tasa-arvoinen jolloin molempien tarpeilla on yhtä paljon väliä. Jos haluton käpertyy vaan oman napansa ympärille vaatien kumppanilta loputonta kärsivällisyyttä ja antamatta itse mitään, niin missä on se hänen rakkautensa? Miksi ainoastaan sitä halukkaampaa osapuolta saa parjata itsekkyydestä?

Nyt on siis kyse siitä, onko parisuhteen päättäminen ja perheen rikkominen omien seksihalujen takia itsekästä vai ei? Ajatteleeko mies siis itseään vai lapsiaan? Ajatteleeko mies itseään vai vaimoaan? Jos haluton alkaisi laittamaan ehtoja avioliiton jatkumiselle, niin silloin niitä voitaisiin analysoida. Ovatko ehdot itsekkäitä vai ei.

Mutta koska lainsäädännön mukaan yhdyntään pakottaminen on raiskaus ja siten rikos ja yhdynnästä kieltäytyminen taas oikeus. Niin vaikea on nähdä tässä tilanteessa kieltäytyjää jotenkin pitäisi syyttää mistään. Hänellä on nimittäin kaikki oikeus toimintaansa. Toisin kun yhdyntään painostavalla tai siihen pakottavalla osapuolella.

Ehdottomasti ei ole itsekästä. Vaimo on tässä se joka on ensijaisesti omalla itsekkyydellään ajanut perheen tilanteeseen, jossa toinen puoliso voi niin huonosti, ettei ole vaihtoehtoa kuin lähteä. Vaimon itsekkyys on sitä, että kieltää toiselta ihmiseltä täysin seksuaalisuuden ja vaatii toiselta mahdottomuutta: seksuaalisuutta ja sen toteuttamista kun ei voi tietoisesti lopettaa, koska se ei ole yksinkertaisesti mahdollista. Kuten täälläkin on todettu, tämä on kiistatta tieteellisesti todistettu. Jos vaimon halut loppuvat, eikä vaimolla ole motivaatiota asiaa selvittää/hoitaa, käydä terapiassa, keskustella ja etsiä aktiivisesti ratkaisua, jossa se toinen puoliso voi seksuaalisuuttaan toteuttaa vaan vaimo vaan yksinkertaisesti omalta osaltaan irtisanoo parisuhteen, on se parisuhde jo tosiaan päättynyt. Ja perhe on käytännössä jo rikottu sen vaimon osalta tässä tilanteessa. Ja vaikka vaimo kuinka ajattelee, että miehen ei tarvitse sitä seksuaalisuuttaan toteuttaa, jos mies niin päättää, niin selkeästi vaimo ei usko tieteeseen. Ja ennenkaikkea se kertoo siitä, ettei vaimo edes ajattele miehensä tarpeita, ei koe niitä tärkeäksi eikä koe empatiaa vaan toimii äärimmäisen itsekkäästi.

Vierailija kirjoitti:

Eikä se paperi nyt vaan mitätöydy vaikka kihloissa ollessanne nainen oli halukas ja naimisissa ollessaan ei suostu koskaan seksiin.

Mutta on kuitenkin erittäin pätevä syy lopettaa seksitön avioliitto, jos ns. aviollisia velvollisuuksia ei enää suhteessa hoideta vuosikausiin, tai seksiä on vain muutaman kerran vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä se paperi nyt vaan mitätöydy vaikka kihloissa ollessanne nainen oli halukas ja naimisissa ollessaan ei suostu koskaan seksiin.

Mutta on kuitenkin erittäin pätevä syy lopettaa seksitön avioliitto, jos ns. aviollisia velvollisuuksia ei enää suhteessa hoideta vuosikausiin, tai seksiä on vain muutaman kerran vuodessa.

Ei muuten toimivaa avioliittoa tai parisuhdetta tarvitse lopettaa, jos sen muuttaa avoimeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä se paperi nyt vaan mitätöydy vaikka kihloissa ollessanne nainen oli halukas ja naimisissa ollessaan ei suostu koskaan seksiin.

Mutta on kuitenkin erittäin pätevä syy lopettaa seksitön avioliitto, jos ns. aviollisia velvollisuuksia ei enää suhteessa hoideta vuosikausiin, tai seksiä on vain muutaman kerran vuodessa.

Ei muuten toimivaa avioliittoa tai parisuhdetta tarvitse lopettaa, jos sen muuttaa avoimeksi.

Parempi vaan lopettaa huono ja seksitön suhde, niin ei tarvitse enää piitata asiasta jatkossa. Avoimet suhteet harvoin toimivat niin hienosti miltä se teoriassa sinusta vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä se paperi nyt vaan mitätöydy vaikka kihloissa ollessanne nainen oli halukas ja naimisissa ollessaan ei suostu koskaan seksiin.

Mutta on kuitenkin erittäin pätevä syy lopettaa seksitön avioliitto, jos ns. aviollisia velvollisuuksia ei enää suhteessa hoideta vuosikausiin, tai seksiä on vain muutaman kerran vuodessa.

Ei muuten toimivaa avioliittoa tai parisuhdetta tarvitse lopettaa, jos sen muuttaa avoimeksi.

Parempi vaan lopettaa huono ja seksitön suhde, niin ei tarvitse enää piitata asiasta jatkossa. Avoimet suhteet harvoin toimivat niin hienosti miltä se teoriassa sinusta vaikuttaa.

Samaa mieltä. Jos vaihtoehtoina avoin suhde tai pitkä terapia itsetutkiskeluinen ja sukeltamisineen, niin ehdottomasti terapia.

Jos taas ”elämä” on vain pinnallista touhua - kuten suurimmalla osalla on - niin kannattaa erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä se paperi nyt vaan mitätöydy vaikka kihloissa ollessanne nainen oli halukas ja naimisissa ollessaan ei suostu koskaan seksiin.

Mutta on kuitenkin erittäin pätevä syy lopettaa seksitön avioliitto, jos ns. aviollisia velvollisuuksia ei enää suhteessa hoideta vuosikausiin, tai seksiä on vain muutaman kerran vuodessa.

Ei muuten toimivaa avioliittoa tai parisuhdetta tarvitse lopettaa, jos sen muuttaa avoimeksi.

Parempi vaan lopettaa huono ja seksitön suhde, niin ei tarvitse enää piitata asiasta jatkossa. Avoimet suhteet harvoin toimivat niin hienosti miltä se teoriassa sinusta vaikuttaa.

Samaa mieltä. Jos vaihtoehtoina avoin suhde tai pitkä terapia itsetutkiskeluinen ja sukeltamisineen, niin ehdottomasti terapia.

Jos taas ”elämä” on vain pinnallista touhua - kuten suurimmalla osalla on - niin kannattaa erota.

Ero ja pinnallinen elämä eivät liity mitenkään toisiinsa. Eikä ole myöskään mitään "hyveellistä" tapaa elää, josta lopussa seisoo kiitos. 

Jos suhteen alussa ja alkuvuosina nainen kokee saavansa mieheltään huomiota, läheisyyttä, arvostusta kaikissa muodoissa. Mutta ne loppuu ja tilalle jää yksinkertainen yhdynnän ( seksin) vaatiminen niin vaikuttaako haluun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yhteisiä vuosia takana 14, ja kuten jokaisessa pitkässä suhteessa meillä on ollut omat vaikeat hetkemme. Aikaisemmin niistä on selvitty tahdonvoimalla, kumppanuudella ja molemminpuolisella arvostuksella. Vaikka rakkaus on toisinaan ollut hetken kadoksissa, halu pitää perhe kasassa on pitänyt meidät yhdessä.

Esikoisemme syntyi 7 vuotta sitten, jonka jälkeen oli suhteemme vaikeinta aikaa. Noin vuoden verran meillä kotona oli huono ilmapiiri ja jatkuvaa riitelyä. Silti meillä molemmilla oli haluja ja seksielämä luisti kaiken katkeruudenkin keskellä. Se olikin se liima, joka sai kannettua meidät tuon pikkuvauva-ajan yli. Synnytys oli tosi kamala ja traumaattinen (mikä oli osasyy minun huonoon olooni) ja mieheni ei osannut rakastaa vauvaa joka melkein tappoi hänen vaimonsa. Kun suhteemme parani ja tajusimme että rakkautta on yhä jäljellä, päätimme ettei toista lasta tule ja perheemme jää kolmipäiseksi.

Raskaustesti näytti kuitenkin positiivista neljä vuotta tämän päätöksen jälkeen, ja nyt meillä on puolitoista vuotias lapsi kotona. Hänet sain keisarinleikkauksella ja kaikki meni muutenkin paremmin kuin edellisellä kerralla. Kiinnyin tähän kuopukseemme todella paljon, sellaisella karhuemon voimalla, jota en oikeastaan osaa kuvailla.

Myönnän syyllistyneeni mieheni laiminlyömiseen, sillä lapsen syntymän jälkeen seksi ja läheisyys on ollut hyvin toissijaista. Olemme tehneet viimeiset puoli vuotta paljon töitä, ja olemme löytäneet taas yhteisen sävelen arjessa, rakastamme toisiamme ja nauramme yhdessä paljon. Mutta minun haluni ovat tipotiessään. Olemme harrastaneet seksiä kolme kertaa, joista yksi oli minun aloitteestani ja kaksi miehen. Tilanne on ymmärrettävästi hankala, sillä haluaisin haluta miestäni mutta seksi vain ällöttää.

Meillä oli lauantaina treffi-ilta, jonka päätteeksi mieheni ilmoitti kylmänviileästi että minulla (tai oikeastaan meillä, ei sälytä koko vastuuta minun harteilleni ) on kaksi kuukautta aikaa löytää ratkaisu tähän tilanteeseen, tai yhteinen tiemme päättyy tähän. Olen järkyttynyt, mutta en sinänsä yllättynyt. Ennen seksi oli meille molemmille tärkeää, nyt se ei ole minun prioriteettilistani kärjessä. En syytä miestäni sillä olen odottanutkin että milloin hän kyllästyy tilanteeseen.

Mitä te tekisitte tässä tilanteessa? Rakastamme toisiamme ja lapsiamme valtavasti. Talous on molemmilla kunnossa, eli yksinkin pärjäisimme varmasti. Nyt onkin kyse siitä, kannattaako vielä yrittää.

kahden kuukauden aikaraja ahdistaa valtavasti. Mitä jos laitan peliin kaikkeni mutta en silti onnistu? Mitä tietä kannattaa lähteä yrittämään? En usko parisuhdeterapiaan, sitä kokeilin exäni kanssa ja turhauduin vain seksuaaliterapeutin lässytykseen. Voisiko avoin suhde tai lupa pettää toimia?

Vai pitäisikö vain tässä vaiheessa tajuta, että olemme niin eri tilanteessa seksihalujemme suhteen että kannattaa heittää pyyhe kehään ja antaa miehelle tilaisuus etsiä itselleen haluava nainen?

Pahoittelut hyvinkin epäselvästä tekstistä, olo on hyvinkin sekainen ja nuorempi lapsi pyörii jaloissa.

Kukaan ei jaksa lukea noin vtun pitkää valitusvirttä. Anna sille prsettä äläkä vingu siinä.

Paras vastaus ikinä.

Aivan turha ruveta ylianalysoimaan tilannetta. Ei muuta kuin lihaa tiskiin ja jos pitää vielä perustella itselleen että miksi niin ihan vaan siksi että sitä toista PANETTAA!

Jos kerran toista rakastaa niin eikö voisi suostua rakkauden tekoihin vaikka itseä ei nyt niin hirveästi touhu haluttaisi?

Suosittelen molempia osapuolia lukemaan kirjan

Nina Honkanen

Onnelliseksi. Seksuaalisuus läpi elämänkaaren

Ja eipä tuon lukeminen pahaa tee muillekaan.

-------------------