Lue keskustelun säännöt.
Mies muutti luokseni, kaipaamani yksinolo kotona on poissa
22.10.2018 |
Muutin mieheni kanssa yhteen n. vuosi sitten. Mies muutti luokseni toiselta paikkakunnalta kun jäi työttömäksi. Mies on hakenut töitä, mutta ei saa. Ennen muuttoa sanoin miehelle suoraan, että mä tarvitsen myös säännöllisesti yksinoloaikaa kotona ihan yksikseni. Mies sanoi että ymmärtää tämän eikä tämä tule olemaan ongelma.
Minua on ruvennut ahdistamaan kun minulla ei ole yhtään aikaa kotona ihan yksin. Mies on aina kotona kun minäkin olen. Mies ei ymmärrä tätä, sanoo että voi mennä toiseen huoneeseen ja olla hiljaa, mutta eihän se sama asia ole. Itse käyn töissä ja koiran kanssa lenkillä 3 kertaa päivässä sekä liikuntaharrastus pari kertaa viikossa ja joskus kavereiden kanssa iltaa viettämässä. Käydään kyllä miehen kanssa yhdessä ulkona, lenkillä ja salilla, mutta kaipaisin ihan omaa aikaa yksin kotona, edes tunti viikossa riittäisi. Miehellä vaan ei ole mitään mihin lähteä yksinään, joten aina jos hän johonkin lähtee niin se on mun kanssa. Hän ei ymmärrä että itsekseni tekemät koiranulkoilutuslenkit ei korvaa sitä, että saan olla KOTONA ihan yksin.
Onko kellään ratkaisuja tähän? Odotan vain että hän saisi töitä niin olisi joskus pois kotoota...
Kommentit (124)
Tuli paha mieli sun miehen puolesta :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan vilpittömästi kysyn, että mitä te yksinoloa kaipaavat teette (/haaveilette tekevänne) kotona sillä omalla ajalla? Eroaako se jotenkin oleellisesti siitä ajasta, kun puoliso on kotona, mutta esim. eri huoneessa? Vai ahdistaako vain se tieto/ajatus siitä, että toinen on saman katon alla? Itselleni tuntuu niin vieraalta ajatus saada olla yksin kotona, toisaalta nytkin olen vapaapäivällä ja mies töissä, eli vuorotyön takia ehkä tajuamattani saan tarpeeksi tarvitsemaani yksinoloaikaa. Ehkä ap:n mieskään ei tajua puolisonsa tarvetta yksinololle, kun miehellä kerran on koko päivät aikaa olla itsekseen, kun ap on töissä, harrastuksissa ja muissa menoissa?
Samaa ihmettelen. Kaipaan itse yksinoloa, mutta menen sillon meidän työhuoneeseen maalaamaan, soittamaan pianoa tai kuuntelemaan musiikkia. En edes huomaa, että mies on kotosalla samaan aikaan.
Siksi en ymmärrä, miksi sen toisen pitää lähteä ihan ulos asunnosta.
Ihmettelen vain miksi joku otti luokseen asumaan työttömäksi jääneen hepun vieraalle paikkakunnalle ja ihmettelee, kun mies ei sitten käy missään. Hmm...
Vierailija kirjoitti:
Muutin mieheni kanssa yhteen n. vuosi sitten. Mies muutti luokseni toiselta paikkakunnalta kun jäi työttömäksi. Mies on hakenut töitä, mutta ei saa. Ennen muuttoa sanoin miehelle suoraan, että mä tarvitsen myös säännöllisesti yksinoloaikaa kotona ihan yksikseni. Mies sanoi että ymmärtää tämän eikä tämä tule olemaan ongelma.
Minua on ruvennut ahdistamaan kun minulla ei ole yhtään aikaa kotona ihan yksin. Mies on aina kotona kun minäkin olen. Mies ei ymmärrä tätä, sanoo että voi mennä toiseen huoneeseen ja olla hiljaa, mutta eihän se sama asia ole. Itse käyn töissä ja koiran kanssa lenkillä 3 kertaa päivässä sekä liikuntaharrastus pari kertaa viikossa ja joskus kavereiden kanssa iltaa viettämässä. Käydään kyllä miehen kanssa yhdessä ulkona, lenkillä ja salilla, mutta kaipaisin ihan omaa aikaa yksin kotona, edes tunti viikossa riittäisi. Miehellä vaan ei ole mitään mihin lähteä yksinään, joten aina jos hän johonkin lähtee niin se on mun kanssa. Hän ei ymmärrä että itsekseni tekemät koiranulkoilutuslenkit ei korvaa sitä, että saan olla KOTONA ihan yksin.
Onko kellään ratkaisuja tähän? Odotan vain että hän saisi töitä niin olisi joskus pois kotoota...
Sinulla tulisi myös ongelmia minun kanssa vaikka olen päivätöissä. Teen siis töitä kotoa käsin. Käyn ulkoilemassa kolme kertaa päivässä eli aamulla, päivällä ja iltapäivällä. Iltaisin en todellakaan halua lähteä yhtään mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksei mies ulkoiluta koiraa?
Onhan sillä vaikka koko päivä aikaa ulkoiluttaa. Luulis, että koiran omistaja haluaa itse ulkoiluttaa iltaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme lynkkausta kun ap haluaa olla TUNNIN VIIKOSSA omissa oloissaan? :D
Sanoit ap että mies sanoi etukäteen ettei tämä ole ongelma. Miten kuvittelitte silloin sinun oman aikasi järjestyvän? Miksi se ei toteudukaan nyt?
No kai sitä olettaa, että antaa toisen olla rauhassa ja viettää aikaa vaikka toisessa huoneessa.
Outoa, että pitäisi lähteä ihan ulos asti toisen takia. Kyllä minä loukkaantuisin, jos komennettaisiin ulos...
Minusta olisi outoa asua ihmisen kanssa, joka aina vain homehtuu kotona, eikä voi edes tunniksi lähteä haukkaamaan raitista ilmaa. Johan tuo nyt ahdistaa ketä tahansa, jos toinen nyhjää aina siinä vieressä eikä koskaan ikinä käy yhtään missään.
Minä ratkaisisin ongelman lähtemällä itse ulos. Jos noin ahdistaa, niin ei kannata muuttaa yhteen.
Minusta tuo aloittajan mies on kyllä tässä se poikkeava. Suurin osa ihmisistä kaipaa joskus hiukan aikaa yksin, ja aloittaja ei edes kaipaa sitä mitenkään paljoa. Suurin osa ihmisistä myös poistuu joskus kotoaan, kauppaan, kävelemään, harrastuksiin, tapaamaan kavereita... jonnekin edes! Mielestäni sellaisen ihmisen, joka on kotona kirjaimellisesti 24/7 kannattaisi ennen yhteenmuuttoa varmistaa kumppanilta, ettei häntä haittaa tällainen. Kyllä minulle tulisi shokkina yhteenmuutettaessa, että toinen onkin kotona KOKO AJAN, vaikken edes kaipaa yksinoloa mitenkään erityisesti. Väistämättähän se alkaa tympiä, ettei koskaan ole sellaista hetkeä, että toinen olisi poissa kotoa.
Ensimmäinen reaktio oli minullakin tuo, mutta sitten tuli mieleen että aloittajahan on töissä. Ei sanonut millaisessa, mutta jos oletetaan että kokopäiväisessä ja päivätöissä, niin hänhän on kotoa poissa vähintään kahdeksan tuntia aina arkisin. Ehkä mies käy noissa paikoissa päivisin? Varsinkin nyt kun alkaa olla pimeää iltaisin, tajuan kyllä että ei välttämättä tule lähdettyä kauppaan, kirjastoon yms. enää sitten illalla jos mies on jo päivällä ollut eri paikoissa.
Jos hän tosiaan ei käy ikinä ulkona muuta kuin ap:n kanssa niin sitä pitäisin minäkin aika outona ja huolestuttavana. Riippuu tietysti miten pienestä paikkakunnasta puhutaan, että miten paljon sitä tekemistä on, mutta kyllähän aika pienilläkin paikkakunnilla on kirjasto, harrastusryhmiä, etc.
Ettei taustalla ole esim. masennusta?
Mutta onko se mies sitten koko viikonlopunkin neljän seinän sisällä? Vai onko aloittajalla ja miehellä viikonloppuisin niin paljon yhteisiä menoja, ettei mies jaksa sen päälle enää lähteä yksin mihinkään? Siinä tapauksessa ymmärrän, mutta aloittajan kertoman perusteella kuulostaa siltä, että se mies vain kököttää siellä koneella eikä liiku kotoa yhtään mihinkään. Kuka sellaista jaksaa katsella??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli aivan sama tilanne vielä vuosi sitten. Mies työtön ja suurimman osan ajasta kotona, tosin tällä kyllä oli pari harrastusta jossa kävi. Oli todella ahdistavaa kun toinen läsnä ja hönkii niskaan koko ajan. Siinä on semmonen olo, että ei pysty ajattelemaan edes omia ajatuksiaan normaalisti.
Lopulta laitoin suhteen poikki ja nyt tunnen taas että olen palannut normaaliksi omaksi itsekseni. Saan ajatella asioita syvällisesti ilman että on tunne siitä että pitää koko ajan ottaa toista henkilöä huomioon, jopa omissa mielipiteissäni. SIis, että "voinko nyt olla todellakin tätä mieltä kun mies on kuitenkin eri mieltä asiasta..."
Huhhuh. Ei ikinä enää. Haluan olla oma itsenäinen itseni, en miehen arvomaailmasta ja mielipiteistä riippuvainen kylkikaksonen.
Mä ymmärrän ahdistuksen, mutta kuten muutkin on sanoneet, ei miestäkään voi kotoaan pois ajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan vilpittömästi kysyn, että mitä te yksinoloa kaipaavat teette (/haaveilette tekevänne) kotona sillä omalla ajalla? Eroaako se jotenkin oleellisesti siitä ajasta, kun puoliso on kotona, mutta esim. eri huoneessa? Vai ahdistaako vain se tieto/ajatus siitä, että toinen on saman katon alla? Itselleni tuntuu niin vieraalta ajatus saada olla yksin kotona, toisaalta nytkin olen vapaapäivällä ja mies töissä, eli vuorotyön takia ehkä tajuamattani saan tarpeeksi tarvitsemaani yksinoloaikaa. Ehkä ap:n mieskään ei tajua puolisonsa tarvetta yksinololle, kun miehellä kerran on koko päivät aikaa olla itsekseen, kun ap on töissä, harrastuksissa ja muissa menoissa?
Kiitos kysymästä. Turhan usein kun on tullut olo, että se yksinolon tarpeen luullaan liittyvän johonkin outoon tai jopa laittomaan :D
Toki voin vain omasta puolesta vastailla, mutta en siis silloin totaaliyksinollessani suinkaan suorita noitamenoja, katko päitä kyyhkysiltä, saati käytä aikaani exille viestittelyyn.
Käytän sen ajan siihen 'akkujen lataamiseen'. Valitettavan harvoin se on täysin 'olen vaan'. Muuten sitten teen sellaisia uskoakseni varsin tavallisia, yksilösuoritteiksi sopivia asioita kuten jonkun ystävättären kanssa viestittely, netissä hengaaminen, säärikarvojen ajelu, siivoaminen, arkitason ruoan laitto, lukeminen, osa harrastuksistani. Tällä hetkellä sinkkuna ollessani näen välillä jopa vaivaa sen eteen, että mulla satunnaisesti osuu viikonloppuun päiviä, etten edes lähde kotoa ulos ja sillä tavalla toteuttaen mielestäni itseasiassa erittäin sinänsä leppoisan päivän, eli että tuurilla verbaalisessa muodossa tapahtuvia ihmiskontakteja jopa täysin nolla!
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelen. Kaipaan itse yksinoloa, mutta menen sillon meidän työhuoneeseen maalaamaan, soittamaan pianoa tai kuuntelemaan musiikkia. En edes huomaa, että mies on kotosalla samaan aikaan.
Siksi en ymmärrä, miksi sen toisen pitää lähteä ihan ulos asunnosta.
No itse kyllä keksin syitä. Paremman puutteessa käytän ilmaisua 'Aina jotain'-tyypit. Näihin törmää niin töissä kuin vapaa-ajalla. Ihan oikeasti! Jos ja kun erikseen kerrot, ihan vain koska kiire/ on töissä täydellistä hetken keskittymistä vaativa tilanne, että hetki, palataan myöhemmin. Annas olla, maksimissaan vartti ja 'Hei, katoitsä muuten sen mailin/jäi sanomatta*. Vaikka se asia olisi voinut odottaa tunnin. Kotona sitten taas vastaava on 'Ai niin, oliks meillä maitoa. Kumpi vie koiran ulos?' Tai siellä toisessa huoneessa varsin kova-ääninen kanavasurffailu. Kun vaikka toinen erikseen ilmaisi toiveen, että nyt pitäisi olla tunti itsekseen, syystä keskittymisen tai oman ajan tarve.
Vierailija kirjoitti:
Miksi muutiit yhteen, jos tiedostit omat vikasi ja puutteesi?
Vika ja puute? Ei halu olla yksin ole vika eikä puute. Ymmärrän hyvin ap:ta. Luonnollinen tarve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea ei voi saada ja toisaalta älkää nyt vaan lapsia hankkiko...olet vähän kohtuuton vaatimuksinesi. Mies ei ole esine, jonka voi siirtää kaappiin.
Kohtuuton?? Ap haluaa olla tunnin! yksin viikossa, ja on muka kohtuuton??!! Ei esim.mulle riittäisi alkuunkaan viikko yksinoloa viikossa.
Eikö miehesi voisi lähteä ulkoiluttamaan koiraa vaikka koirapuistoon tunniksi? Ota miehesi mukaan jonkun tuttavapariskunnan luokse, jos sinulla sellaista on ja sitten yrität tutustuttaa miehet keskenään? Ei välttämättä onnistu, jos mies on lisäksi vetäytyväinen, mutta kyllä kannattaa yrittää. On ikävää jos miehen ainoa ihmiskontakti olet sinä, sillä et voi millään yksin täyttää toisen ihmisen sosiaalista tarvetta, ellei kyse ole äärimmäisen erakkoluontoisesta ihmisestä. Ymmärrän, että tilanne voi tuntua painostavalta ja tukahduttavalta, mutta ymmärrän myös miestäsi. Hän ei osaa ehkä asettua asemaasi, sillä on päivät pitkät kotona myös yksinään. Lisäksi ei ole kovin reilua puskea miestä väkisin ulos yhteisestä kodista, onhan se myös miehenkin koti. Sinun on joko kestettävä ja toivottava parempaa huomista tai koetatte keksiä yhdessä ratkaisua. Joku viikoittainen harrastus miehelle, jossa tapaa myös muita ihmisiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma tilanteeni on hyvin samanlainen kuin AP:lla. Iso ero on se, että olen mies.
Kun avovaimo muutti kotiini asumaan arvelin että ongelmia voi olla luvassa. Olen introvertti ja teen pitkää päivää sosiaalisessa ammatissa. Puolisoni taas on selkeä ekstrovertti.
Töiden jälkeen tarvitsen latautumisaikaa vähintään 0,5-1h ilman ihmiskontaktia. Yhdessä asuessa tämä on kuitenkin vaikeaa. Kun astun kotini ovesta sisään, alkaa välittömästi ”arvaamitäleenajapirkkotekitänääntöissä!!!” -yksinpuhelu. Jos pyydän, että juteltaisiinko vasta kohta, toinen loukkaantuu ja vääntää tv:n täysille. Tilannetta pahentaa se, että työajan ulkopuolella avovaimo istua napottaa kotona käytännössä 24/7.
Olen puhunut asiasta ja ilmoittanut tarvitsevani omaa aikaa. Mutta ei auta. Arvelen syyn olevan empatian ja ymmärryksen puute. Kuuntelen kyllä kiltisti juttuja minulle täysin tuntemattomista työkavereista, kunhan saan latautua hetken. Mutta ei vaan onnistu.
Seuraava vaihtoehto on ero.
Vierailija kirjoitti:
Oma tilanteeni on hyvin samanlainen kuin AP:lla. Iso ero on se, että olen mies.
Kun avovaimo muutti kotiini asumaan arvelin että ongelmia voi olla luvassa. Olen introvertti ja teen pitkää päivää sosiaalisessa ammatissa. Puolisoni taas on selkeä ekstrovertti.
Töiden jälkeen tarvitsen latautumisaikaa vähintään 0,5-1h ilman ihmiskontaktia. Yhdessä asuessa tämä on kuitenkin vaikeaa. Kun astun kotini ovesta sisään, alkaa välittömästi ”arvaamitäleenajapirkkotekitänääntöissä!!!” -yksinpuhelu. Jos pyydän, että juteltaisiinko vasta kohta, toinen loukkaantuu ja vääntää tv:n täysille. Tilannetta pahentaa se, että työajan ulkopuolella avovaimo istua napottaa kotona käytännössä 24/7.
Olen puhunut asiasta ja ilmoittanut tarvitsevani omaa aikaa. Mutta ei auta. Arvelen syyn olevan empatian ja ymmärryksen puute. Kuuntelen kyllä kiltisti juttuja minulle täysin tuntemattomista työkavereista, kunhan saan latautua hetken. Mutta ei vaan onnistu.
Seuraava vaihtoehto on ero.
Hyvä kannanotto. Ei tämä ole mikään yhden sukupuolen piirre. Ja jos kahdesta sterotypiasta pitää valita, niin aina ja ikuisesti olen mielummin se ekstrovertille liian 'etäinen ja itsenäinen kumppani' naisena, kuin introverttimiehenä juoruilua rakastavan ekstrovertin puoliso.
Oikeasti, ai hitto kun tekee nytkin tiukkaa se, että niin töissä kuin vapaalla, osan naisista oletusarvo on se, että pitäisi kiinnostaa jos kun Pirkko (ai etkö muista, se on mun serkun vaimo, tapasitte silloin 2007) on muuttanut Kuopioon ja juu, Pasihan muuten erosi (jaa kuka), ja Kimmolla on uus nainen (entinen työkaverini) ja itsehän aloitin nyt välimeren dieetin (hyvä sulle, kannustan mutta miten se liittyy nyt tähän tän projektin dedikseen).
Aaaargh.
Mulla itsellä työ että puhun asiakkaiden kanssa puhelimessa koko työpäivän. Toivon että kun tulen kotiin saan hetken juoda kupin kahvia/lukea lehden YKSIN ja nollata päivän. Ymmärrän ap:ta täysin.
Miehesi kun taas on työtön niin hän tarvii seuraa eikä ymmärrä että vihdoin kun saa sut kotio niin oisi koko illan yhdessä.
Luulen että kun miehesi saa töitä niin sitten kotielä rauhoittuu nyt täytyy vaan kestää ja miehen annettava tilaa loukkantumatta
Kyl kai mua miehenä ahdistaisi jos nainen ajattelisi et voi video kun totakin joutuu kattoon koko päivän lähtis sekin nyt vähäks aikaa pois. Tavallaan ymmärrän sua.
Mulla vastaava tilanne. En tiedä kariutuuko muuten hyvä suhde tähän. Maksan myös enemmän ja se alkanu vituttamaan.
Hyi hemmetti. Minä en jaksaisi tuollaista päivääkään. Ette ole kuulokkeita ajatelleet? Meillä katsotaan yhdessä telkkaria usein, ja silloin kun vain toinen katsoo, käytetään aina kuulokkeita. Sama musiikin kanssa.