Lue keskustelun säännöt.
Mies muutti luokseni, kaipaamani yksinolo kotona on poissa
22.10.2018 |
Muutin mieheni kanssa yhteen n. vuosi sitten. Mies muutti luokseni toiselta paikkakunnalta kun jäi työttömäksi. Mies on hakenut töitä, mutta ei saa. Ennen muuttoa sanoin miehelle suoraan, että mä tarvitsen myös säännöllisesti yksinoloaikaa kotona ihan yksikseni. Mies sanoi että ymmärtää tämän eikä tämä tule olemaan ongelma.
Minua on ruvennut ahdistamaan kun minulla ei ole yhtään aikaa kotona ihan yksin. Mies on aina kotona kun minäkin olen. Mies ei ymmärrä tätä, sanoo että voi mennä toiseen huoneeseen ja olla hiljaa, mutta eihän se sama asia ole. Itse käyn töissä ja koiran kanssa lenkillä 3 kertaa päivässä sekä liikuntaharrastus pari kertaa viikossa ja joskus kavereiden kanssa iltaa viettämässä. Käydään kyllä miehen kanssa yhdessä ulkona, lenkillä ja salilla, mutta kaipaisin ihan omaa aikaa yksin kotona, edes tunti viikossa riittäisi. Miehellä vaan ei ole mitään mihin lähteä yksinään, joten aina jos hän johonkin lähtee niin se on mun kanssa. Hän ei ymmärrä että itsekseni tekemät koiranulkoilutuslenkit ei korvaa sitä, että saan olla KOTONA ihan yksin.
Onko kellään ratkaisuja tähän? Odotan vain että hän saisi töitä niin olisi joskus pois kotoota...
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
Vähän saa sellaisen kuvan, että mies on muuttanut vieraalle paikkakunnalle, ja vielä johinkin syrjäseudulle että autoa tarvisi että voi liikkua. Jos ei töitäkään saa (ja millä sinne kulkee jos saa) niin vaikeaa siihen "omaa" elämää luoda.
Itselle tulee sama eteen kohta, ainoastaan että en muuta tyttöystäväni luo vaan se on meidän yhdessä vuokraama kämppä (hän meni sinne koulun takia etukäteen, minulla on vielä 2 viikkoa töitä täällä). Meilläkin on auto, tai minulla on, mutta hän tarvitsee sitä kouluun pääsyyn.
Mutta poitti on, että jos oma tyttöystävä olisi kotiin tullessaan silleen "että mee pois täältä, haluun olla yksin" niin varmaan hyppäisinkin autoon, ja lähtisin. Aika loukkaavana kokisin. Itseä ahdistaa jo tarpeeksi tuleva työttömyys (olen uutta työpaikkaa etsinyt mutta paikkakunnalla on huono tilanne). Kuitenkin meidän suhteen takia muutan, koska 400km välimatka ei ole ideaali suhteelle.
Tl;dr ymmärrän miestä, häntäkin varmaan tilanne ahdistaa
Edelleen: ap:n tapauksessa asiasta on puhuttu etukäteen ja silloin asia on ollut miehelle ok. Miksi mies loukkaantuisi asiasta, josta etukäteen sovittu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän saa sellaisen kuvan, että mies on muuttanut vieraalle paikkakunnalle, ja vielä johinkin syrjäseudulle että autoa tarvisi että voi liikkua. Jos ei töitäkään saa (ja millä sinne kulkee jos saa) niin vaikeaa siihen "omaa" elämää luoda.
Itselle tulee sama eteen kohta, ainoastaan että en muuta tyttöystäväni luo vaan se on meidän yhdessä vuokraama kämppä (hän meni sinne koulun takia etukäteen, minulla on vielä 2 viikkoa töitä täällä). Meilläkin on auto, tai minulla on, mutta hän tarvitsee sitä kouluun pääsyyn.
Mutta poitti on, että jos oma tyttöystävä olisi kotiin tullessaan silleen "että mee pois täältä, haluun olla yksin" niin varmaan hyppäisinkin autoon, ja lähtisin. Aika loukkaavana kokisin. Itseä ahdistaa jo tarpeeksi tuleva työttömyys (olen uutta työpaikkaa etsinyt mutta paikkakunnalla on huono tilanne). Kuitenkin meidän suhteen takia muutan, koska 400km välimatka ei ole ideaali suhteelle.
Tl;dr ymmärrän miestä, häntäkin varmaan tilanne ahdistaa
En kyllä mitenkään voi ymmärtää ihmisiä, jotka luopuu omista mahdollisuuksistaan parisuhteen takia, kun kyseessä ei ole kuitenkaan mikään tuhansien kilometrien matka eikä ole edes lapsia kuvioissa. Muuttaa nyt jonnekin makoilemaan ja syljeksimään kattoon, vaikka jossain muualla olisi töitä ja viikonloppuisin voisi olla yhdessä? Ei tulisi mieleenkään tämmöiselle 70-luvulla syntyneelle. Töiden ja opiskelujen perässä on aina menty ja elämä perustettu sinne, missä on mahdollisuus töitä tehdä. Parisuhdehommat sitten hoidettu niillä ehdoilla.
Vähän saa sellaisen kuvan, että mies on muuttanut vieraalle paikkakunnalle, ja vielä johinkin syrjäseudulle että autoa tarvisi että voi liikkua. Jos ei töitäkään saa (ja millä sinne kulkee jos saa) niin vaikeaa siihen "omaa" elämää luoda.
Itselle tulee sama eteen kohta, ainoastaan että en muuta tyttöystäväni luo vaan se on meidän yhdessä vuokraama kämppä (hän meni sinne koulun takia etukäteen, minulla on vielä 2 viikkoa töitä täällä). Meilläkin on auto, tai minulla on, mutta hän tarvitsee sitä kouluun pääsyyn.
Mutta poitti on, että jos oma tyttöystävä olisi kotiin tullessaan silleen "että mee pois täältä, haluun olla yksin" niin varmaan hyppäisinkin autoon, ja lähtisin. Aika loukkaavana kokisin. Itseä ahdistaa jo tarpeeksi tuleva työttömyys (olen uutta työpaikkaa etsinyt mutta paikkakunnalla on huono tilanne). Kuitenkin meidän suhteen takia muutan, koska 400km välimatka ei ole ideaali suhteelle.
Tl;dr ymmärrän miestä, häntäkin varmaan tilanne ahdistaa