Kertokaapa kuinka paljon saatte lastenhoitoapua

10 vuoden aikana noin 5 kertaa. Joka kerran jälkeen on isoäiti valittanut kuinka oli niin raskasta joten en ole pyytänyt enää aikoihin.

Kun itse olin lapsi, olimme mummolassa hoidossa kerran kuussa, jotta vanhemmat pääsivät viettämään parisuhdeaikaa. Ja kyllä, olen katkera ja loukkaantunut että lapsillani on niin välinpitämättömät isovanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Ei olla saatu apua yhtään. Ei sekuntiakaan, IKINÄ. Lapsia ollut jo 12v ajan ja koko ajan ollut 4 tervettä aktiivista isovanhempaa elossa.

Niitä ei kiinnosta. Omat vanhemmat ei viitsi pitää yhteyttä, nähdään kerran kahdessa vuodessa hätäseen puol tuntia. Miehen vanhemmat samo jo esikoista odottaessa että periaatteesta eivät sitten auta. Ei vaikka mikä hätä olis. Ja totta, edes pahassa hädässä ei auttaneet vaikka itkien pyydettiin apua.

Sellasta tää isovanhemmuus nykyään. Itse hoidattivat meitä lapsiaan joka viikko omilla vanhemmilla, vastavuoroisesti itse ovat hoitaneet nolla kertaa.

Inhoon ja halveksun syvästi. En auta vanhuksina.

Onko teillä ollut joku riita? Miksi ette tapaa, tulevatko teille mihinkään juhliinkaan?

Ei ollenkaan jos haluamme lastenhoitoa niin siitä pitää maksaa, toiset isovanhemmat asuvat ulkomailla ja toiset ovat todella iäkkäitä eikä kovin kiinnostuneita lastenlapsistaan.  

3 lasta 9 ja 6-vuotiaat kaksoset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeasti tämä tuntuu todella epäreilulta ja surulliselta. Miksi ihmeessä jotkut vanhemmat eivät halua nähdä ja antaa aikaa omien lapsiensa lapsille. Todella väärin riistää viattomilta lapsilta mummo ja pappa-kokemus. Elämä muuttuu koko ajan vain itsekkäämmäksi. Tämä kurjuus tuntuu myös kiertävän kostona sukupolvelta seuraaville. Miksihän se syntyvyys onkin laskussa...hmm..

Ei siihen mummo- ja pappa-kokemukseen tarvita sitä, että lapsi olisi hoidossa. Me olemme kyläilleet isovanhempien luona lapsen kanssa ja lapsi on saanut viettää aikaa heidän kanssaan ilman että isovanhemmilla olisi kuitenkaan ollut hoitovastuuta. Kyllä siinä tulee isovanhempien kanssa kahdenkeskistä puuhastelua ja jutustelua, vaikka vanhemmatkin olisivat mukana. 

Minua hieman ihmetyttää tämä nykyvanhempien ajatus, että pitäisi saada vapaata omista lapsista. Eikö sitä kahdenkeskistä aikaa osata löytää arjen keskellä, vaikkapa lasten nukahdettua tai lasten ollessa harrastuksissa?

Et vissiin lukenut kaikkia vadtauksia? Kun meillä ne mummot EI HALUA kyläilyä. Eivät tule meille, eivät kutsu heille, eivät ota vadtaan jos kysyy saako tulla. Eivät käy jouluna, eivät synttäreinä, eivät soita, eivät pidä yhteyttä.

Kummatkin isovanhemmat elävät niinkuin mitään lapsia tai lapsenlapsia ei olisi olemassa. Toiset nähtiin 3 v sitten ja toiset 2v sitten. Nuorinta 1,5 v lasta kummatkaan isovanhemmat ei ole nähnyt KERTAAKAAN.

Elossa ovat, terveitä ja varakkaita. Mutta isovanhemmuus ei kiinnosta tippaakaan.

Kyllä lapsen puolesta raivostuttaa kun sunttäripöytä huutaa tyhjää ja jokainen isovanhempi puuttuu. Joka kerta.

Meillä saadaan lastenhoitoapua tarvittaessa, sillä meillä on viiden perheen kanssa hoitorinki, jossa kaksi opiskelijaa ja yksi eläkeläinen, jolta saadaan apua tarvittaessa. Yleensä käytetään 3-4 kertaa kuukaudessa, jolloin molemmilla vanhemmilla on yhtäaikaa jotakin työhön liittyvää iltamenoa, työmatka tai ylitöitä. Ja muuhun ei ole tarvittu. Meillä kolme lasta, iältään 3-8v.Näillä on menty vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei olla saatu apua yhtään. Ei sekuntiakaan, IKINÄ. Lapsia ollut jo 12v ajan ja koko ajan ollut 4 tervettä aktiivista isovanhempaa elossa.

Niitä ei kiinnosta. Omat vanhemmat ei viitsi pitää yhteyttä, nähdään kerran kahdessa vuodessa hätäseen puol tuntia. Miehen vanhemmat samo jo esikoista odottaessa että periaatteesta eivät sitten auta. Ei vaikka mikä hätä olis. Ja totta, edes pahassa hädässä ei auttaneet vaikka itkien pyydettiin apua.

Sellasta tää isovanhemmuus nykyään. Itse hoidattivat meitä lapsiaan joka viikko omilla vanhemmilla, vastavuoroisesti itse ovat hoitaneet nolla kertaa.

Inhoon ja halveksun syvästi. En auta vanhuksina.

Onko teillä ollut joku riita? Miksi ette tapaa, tulevatko teille mihinkään juhliinkaan?

Ei ole riitaa, olen aina ollut vanhemmille kohtelias. Eivät tule mihinkään juhliin koskaan. Olivat sitä mieltä että kun lapsi täyttää 18, niin heidän vastuu loppuu täysin. Ei ollut omien vanhempien osalta mikään yllätys tää kylmyys ja välinpitämätön asenne.

Sen sijaan appivanhempien osalta oli yllättävää. Ne vuosia manku lapsenlapsia, lupaili auttaa ja hoitaa, muisteli miten heitäkin auttoi valtavasti heidän vanhemmat aikanaan. No sit kun olin raskaana niin ilmoitivat että periaate on se että eivät hoida, jokainen hoitakoon omansa. Ja että eivät voi auttaa edes yhtä kertaa kun sitten ”pitää pian koko ajan olla auttamassa”.

Eivät tulleet ristiäisiin, eivät käy kylässä, jossain sukujuhlissa ohimennen nähdään.

Mua ei haittaa hoitoavun puute vasn totaalinen välinpitämättömyys ja piittaamattomuus. Vittu mitä kusipäitä. Itse hoidattivat ihan koko ajan onia lapsiaan mummoloissa, siis kaikki kesät ja lomat ja viikonloput. Nyt itse sit isovanhempina tulikin periaatekysymys siitä että jokainen hoitakoon omansa.

Kyllä on kunnioitus ja välittäminen kadonnut. Itsekkäät paskat, hyi helvetti.

Sain aikoinaan apua äidiltäni, totaali yh kun olen. Lähinnä yövuorojen ja viikonlopputöiden vuoksi. Ulos pääsin ekä kerran vuodessa.

Apu oli sellaista, että kaikki tehtiin mummon säännöillä, sai karkkia ja herkkuja navan piukkaan. Ei osannut eikä halunnut pitää rajoja lainkaan ja syyllisti minua huonoksi äidiksi.

Tiedä sitten oliko toi oikeeta apua..

Vierailija kirjoitti:

Lapset on melkein joka viikonloppu joko mieheni vanhemmilla tai äitini luona. Viihtyvät näin ja me nollataan työstressi. TÄMÄ JÄRJESTELY on isovanhemmille mieluinen, odottavat aina innolla lapsia viikonlopuksi kyläilemään. Lapsetkin tykkäävät olla maaseudulla viikonloppuisin

Työ on näköjään lapsia tärkeämpää.

Tiedän itseni lisäksi useita perheitä joilla myös täysin piittaamattomat isovanhemmat - ei kiinnosta lapsenlapset eikä yhteyttä pidetä. Ei oo kovin harvinaista tämä suurten ikäluokkien itsekkyys...

Miksi täällä yläpeukutetaan näitä, jotka ei saa koskaan apua? Sehän on ihan kamalaa! Kyllä tukiverkosto on vaan kaikkien etu, vanhemmat jaksavat olla parempia vanhempia ja parisuhdekin saattaa jopa voida paremmin, jos silloin tällöin saa olla kahdestaan. Lapsetkin näkevät muita ihmisiä ja kuvioita. Itselläni ei ole lapsia, mutta jos olisi, niin ottaisin kyllä mielelläni kaiken avun vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä yläpeukutetaan näitä, jotka ei saa koskaan apua? Sehän on ihan kamalaa! Kyllä tukiverkosto on vaan kaikkien etu, vanhemmat jaksavat olla parempia vanhempia ja parisuhdekin saattaa jopa voida paremmin, jos silloin tällöin saa olla kahdestaan. Lapsetkin näkevät muita ihmisiä ja kuvioita. Itselläni ei ole lapsia, mutta jos olisi, niin ottaisin kyllä mielelläni kaiken avun vastaan.

Lässyn lässyn. Kyllä me tukiverkottomat tää tiedetään!! Älä tule selittään itsestäönselvyyksiä, luuletko että meitä ei jo valmiiksi vituta ja katkeroita tää tilanne??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei olla saatu apua yhtään. Ei sekuntiakaan, IKINÄ. Lapsia ollut jo 12v ajan ja koko ajan ollut 4 tervettä aktiivista isovanhempaa elossa.

Niitä ei kiinnosta. Omat vanhemmat ei viitsi pitää yhteyttä, nähdään kerran kahdessa vuodessa hätäseen puol tuntia. Miehen vanhemmat samo jo esikoista odottaessa että periaatteesta eivät sitten auta. Ei vaikka mikä hätä olis. Ja totta, edes pahassa hädässä ei auttaneet vaikka itkien pyydettiin apua.

Sellasta tää isovanhemmuus nykyään. Itse hoidattivat meitä lapsiaan joka viikko omilla vanhemmilla, vastavuoroisesti itse ovat hoitaneet nolla kertaa.

Inhoon ja halveksun syvästi. En auta vanhuksina.

Onko teillä ollut joku riita? Miksi ette tapaa, tulevatko teille mihinkään juhliinkaan?

Ei ole riitaa, olen aina ollut vanhemmille kohtelias. Eivät tule mihinkään juhliin koskaan. Olivat sitä mieltä että kun lapsi täyttää 18, niin heidän vastuu loppuu täysin. Ei ollut omien vanhempien osalta mikään yllätys tää kylmyys ja välinpitämätön asenne.

Sen sijaan appivanhempien osalta oli yllättävää. Ne vuosia manku lapsenlapsia, lupaili auttaa ja hoitaa, muisteli miten heitäkin auttoi valtavasti heidän vanhemmat aikanaan. No sit kun olin raskaana niin ilmoitivat että periaate on se että eivät hoida, jokainen hoitakoon omansa. Ja että eivät voi auttaa edes yhtä kertaa kun sitten ”pitää pian koko ajan olla auttamassa”.

Eivät tulleet ristiäisiin, eivät käy kylässä, jossain sukujuhlissa ohimennen nähdään.

Mua ei haittaa hoitoavun puute vasn totaalinen välinpitämättömyys ja piittaamattomuus. Vittu mitä kusipäitä. Itse hoidattivat ihan koko ajan onia lapsiaan mummoloissa, siis kaikki kesät ja lomat ja viikonloput. Nyt itse sit isovanhempina tulikin periaatekysymys siitä että jokainen hoitakoon omansa.

Kyllä on kunnioitus ja välittäminen kadonnut. Itsekkäät paskat, hyi helvetti.

Mä tulen näistä tarinoista niin surullisesksi. Ymmärtääköhän ne vanhat miten paljon he menettää kun he eivät osaa olla mukana lastenlasten elämässä - edes satunnaisesti.?? Minusta olisi myös erittäin tärkeää lapselle oppia oman sukunsa historiaa - tajuta se, että aina niitä edellisiä mummoja ennen on ollut vielä edelliset mummot jne, ja kuulla juttuja menneisyydestä (jep, jopa 70-luku, aika ennen kännyköitä ja monia TV-kanavia on menneisyyttä) ja tajuta se oma paikkansa siinä sukupolvien ketjussa jatkumona. Se tuo turvallisuutta lapselle.

molemmat menettää ja tosi paljon :( (se apu siinä hoidossa on itse asiassa sivuseikka - bonus jonka vanhemmat sitten saa :)

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä yläpeukutetaan näitä, jotka ei saa koskaan apua? Sehän on ihan kamalaa! Kyllä tukiverkosto on vaan kaikkien etu, vanhemmat jaksavat olla parempia vanhempia ja parisuhdekin saattaa jopa voida paremmin, jos silloin tällöin saa olla kahdestaan. Lapsetkin näkevät muita ihmisiä ja kuvioita. Itselläni ei ole lapsia, mutta jos olisi, niin ottaisin kyllä mielelläni kaiken avun vastaan.

Ehkä se on sellainen ’I feel you’ tsemppauspeukku?

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä yläpeukutetaan näitä, jotka ei saa koskaan apua? Sehän on ihan kamalaa! Kyllä tukiverkosto on vaan kaikkien etu, vanhemmat jaksavat olla parempia vanhempia ja parisuhdekin saattaa jopa voida paremmin, jos silloin tällöin saa olla kahdestaan. Lapsetkin näkevät muita ihmisiä ja kuvioita. Itselläni ei ole lapsia, mutta jos olisi, niin ottaisin kyllä mielelläni kaiken avun vastaan.

” kyllä mäkin ottaisin kaiken avun vastaan”... HAH! Etkö tajua että sitä apua ei SAA? Sitä ei tarjota, sitä ei anneta vaikka pyytäis, sitä ei anneta vaikka itkien anoisi hirveässä hädässä.

Nää suurten ikäluokkien kusipääisovanhemmat (ei kaikki mutta iso osa) on täysin kylmiä itsekkäitä paskoja.

Mä en ole saanut apua koskasn. Koitapas ite hoitaa lapset 24/7/365 ilman taukoa 15 vuoden ajan... sitä apua kun ei vaan ole!!

Ensin pilataan planettaa lisääntymällä ja sitten pitäis vielä apua saada?! Huolehtikaa itse penskanne jos pakko itsekkäästi maapallon resursseja tuhlata!

Ei saada yhtään apua, mutta mll hoitajia ollaan käytetty satunnaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Ensin pilataan planettaa lisääntymällä ja sitten pitäis vielä apua saada?! Huolehtikaa itse penskanne jos pakko itsekkäästi maapallon resursseja tuhlata!

Käyppä vaikka hyppäämästä avantoon niin on yksi resurssientuhlaaja vähemmän täällä.

Kyllä saadaan lähes aina apua, kun tarvitsemme. Arki-iltaisin, jos on oma meno (esim. lääkäri tms.), mummi tulee meille tai viedään lapset mummilaan. Tehdään molemmat vuorotyötä, siksi ollaan usein yksin lasten kanssa, kun toinen on töissä. Isovanhempien apu on korvaamatonta! Viikonloppuisin yökyläilyjä on jokusen kerran vuodessa, jotta päästään viettämään aikaa kahdestaankin. Molempien vanhemmat asuvat samassa kaupungissa kanssamme. Tajuamme kyllä kuinka onnekkaita olemme, olemme vanhemmillemme todella kiitollisia. Ja kerromme sen myös heille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei olla saatu apua yhtään. Ei sekuntiakaan, IKINÄ. Lapsia ollut jo 12v ajan ja koko ajan ollut 4 tervettä aktiivista isovanhempaa elossa.

Niitä ei kiinnosta. Omat vanhemmat ei viitsi pitää yhteyttä, nähdään kerran kahdessa vuodessa hätäseen puol tuntia. Miehen vanhemmat samo jo esikoista odottaessa että periaatteesta eivät sitten auta. Ei vaikka mikä hätä olis. Ja totta, edes pahassa hädässä ei auttaneet vaikka itkien pyydettiin apua.

Sellasta tää isovanhemmuus nykyään. Itse hoidattivat meitä lapsiaan joka viikko omilla vanhemmilla, vastavuoroisesti itse ovat hoitaneet nolla kertaa.

Inhoon ja halveksun syvästi. En auta vanhuksina.

Onko teillä ollut joku riita? Miksi ette tapaa, tulevatko teille mihinkään juhliinkaan?

Ei ole riitaa, olen aina ollut vanhemmille kohtelias. Eivät tule mihinkään juhliin koskaan. Olivat sitä mieltä että kun lapsi täyttää 18, niin heidän vastuu loppuu täysin. Ei ollut omien vanhempien osalta mikään yllätys tää kylmyys ja välinpitämätön asenne.

Sen sijaan appivanhempien osalta oli yllättävää. Ne vuosia manku lapsenlapsia, lupaili auttaa ja hoitaa, muisteli miten heitäkin auttoi valtavasti heidän vanhemmat aikanaan. No sit kun olin raskaana niin ilmoitivat että periaate on se että eivät hoida, jokainen hoitakoon omansa. Ja että eivät voi auttaa edes yhtä kertaa kun sitten ”pitää pian koko ajan olla auttamassa”.

Eivät tulleet ristiäisiin, eivät käy kylässä, jossain sukujuhlissa ohimennen nähdään.

Mua ei haittaa hoitoavun puute vasn totaalinen välinpitämättömyys ja piittaamattomuus. Vittu mitä kusipäitä. Itse hoidattivat ihan koko ajan onia lapsiaan mummoloissa, siis kaikki kesät ja lomat ja viikonloput. Nyt itse sit isovanhempina tulikin periaatekysymys siitä että jokainen hoitakoon omansa.

Kyllä on kunnioitus ja välittäminen kadonnut. Itsekkäät paskat, hyi helvetti.

Mä tulen näistä tarinoista niin surullisesksi. Ymmärtääköhän ne vanhat miten paljon he menettää kun he eivät osaa olla mukana lastenlasten elämässä - edes satunnaisesti.?? Minusta olisi myös erittäin tärkeää lapselle oppia oman sukunsa historiaa - tajuta se, että aina niitä edellisiä mummoja ennen on ollut vielä edelliset mummot jne, ja kuulla juttuja menneisyydestä (jep, jopa 70-luku, aika ennen kännyköitä ja monia TV-kanavia on menneisyyttä) ja tajuta se oma paikkansa siinä sukupolvien ketjussa jatkumona. Se tuo turvallisuutta lapselle.

molemmat menettää ja tosi paljon :( (se apu siinä hoidossa on itse asiassa sivuseikka - bonus jonka vanhemmat sitten saa :)

Olen tuo jota lainasit ja voin vastata että ei, ei ne ymmärrä mitä jää paitsi. Ei niillä ole mitään kokemusta millaista on rakastaa pientä lasta, tai miten ihanaa ja palkitsevaa on kun lapsi rakastaa takaisin. Nuo on kylmiä tylyjä ihmisiä, eivät anna tsestään mitään hyvää muille, haluavat vain ahnehtia kaiken itselleen.

Loppupelissä kyse on rakkaudettomuudesta, kun ei rakasta edes omaa aikuista lastaan, niin ei sitä rakkautra riitä lapsenlapsillekaan. Tai ”nulikoille”, niinkuin kusipää isäni rakastavin sanankääntein sanoi lapsistani.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä saadaan lähes aina apua, kun tarvitsemme. Arki-iltaisin, jos on oma meno (esim. lääkäri tms.), mummi tulee meille tai viedään lapset mummilaan. Tehdään molemmat vuorotyötä, siksi ollaan usein yksin lasten kanssa, kun toinen on töissä. Isovanhempien apu on korvaamatonta! Viikonloppuisin yökyläilyjä on jokusen kerran vuodessa, jotta päästään viettämään aikaa kahdestaankin. Molempien vanhemmat asuvat samassa kaupungissa kanssamme. Tajuamme kyllä kuinka onnekkaita olemme, olemme vanhemmillemme todella kiitollisia. Ja kerromme sen myös heille.

Oon niin kade! Ihanat isovanhemmat. T. Se jolla apua nolla kertaa, nolla sekuntia