Kertokaapa kuinka paljon saatte lastenhoitoapua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin pilataan planettaa lisääntymällä ja sitten pitäis vielä apua saada?! Huolehtikaa itse penskanne jos pakko itsekkäästi maapallon resursseja tuhlata!

Käyppä vaikka hyppäämästä avantoon niin on yksi resurssientuhlaaja vähemmän täällä.

Jaa että avantoon vaikka järvi on ei ole jäässä ja asteita 7. Nerokasta. Olet arvatenkin lisääntynyt. Se selittää typeryytesi. Sääli, että lapsesi perii tyhmyytesi. Ehdit ehkä vielä pyytää lapsellesi apua. Sinua tuskin enää auttaa mikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei olla saatu apua yhtään. Ei sekuntiakaan, IKINÄ. Lapsia ollut jo 12v ajan ja koko ajan ollut 4 tervettä aktiivista isovanhempaa elossa.

Niitä ei kiinnosta. Omat vanhemmat ei viitsi pitää yhteyttä, nähdään kerran kahdessa vuodessa hätäseen puol tuntia. Miehen vanhemmat samo jo esikoista odottaessa että periaatteesta eivät sitten auta. Ei vaikka mikä hätä olis. Ja totta, edes pahassa hädässä ei auttaneet vaikka itkien pyydettiin apua.

Sellasta tää isovanhemmuus nykyään. Itse hoidattivat meitä lapsiaan joka viikko omilla vanhemmilla, vastavuoroisesti itse ovat hoitaneet nolla kertaa.

Inhoon ja halveksun syvästi. En auta vanhuksina.

Onko teillä ollut joku riita? Miksi ette tapaa, tulevatko teille mihinkään juhliinkaan?

Ei ole riitaa, olen aina ollut vanhemmille kohtelias. Eivät tule mihinkään juhliin koskaan. Olivat sitä mieltä että kun lapsi täyttää 18, niin heidän vastuu loppuu täysin. Ei ollut omien vanhempien osalta mikään yllätys tää kylmyys ja välinpitämätön asenne.

Sen sijaan appivanhempien osalta oli yllättävää. Ne vuosia manku lapsenlapsia, lupaili auttaa ja hoitaa, muisteli miten heitäkin auttoi valtavasti heidän vanhemmat aikanaan. No sit kun olin raskaana niin ilmoitivat että periaate on se että eivät hoida, jokainen hoitakoon omansa. Ja että eivät voi auttaa edes yhtä kertaa kun sitten ”pitää pian koko ajan olla auttamassa”.

Eivät tulleet ristiäisiin, eivät käy kylässä, jossain sukujuhlissa ohimennen nähdään.

Mua ei haittaa hoitoavun puute vasn totaalinen välinpitämättömyys ja piittaamattomuus. Vittu mitä kusipäitä. Itse hoidattivat ihan koko ajan onia lapsiaan mummoloissa, siis kaikki kesät ja lomat ja viikonloput. Nyt itse sit isovanhempina tulikin periaatekysymys siitä että jokainen hoitakoon omansa.

Kyllä on kunnioitus ja välittäminen kadonnut. Itsekkäät paskat, hyi helvetti.

Mä tulen näistä tarinoista niin surullisesksi. Ymmärtääköhän ne vanhat miten paljon he menettää kun he eivät osaa olla mukana lastenlasten elämässä - edes satunnaisesti.?? Minusta olisi myös erittäin tärkeää lapselle oppia oman sukunsa historiaa - tajuta se, että aina niitä edellisiä mummoja ennen on ollut vielä edelliset mummot jne, ja kuulla juttuja menneisyydestä (jep, jopa 70-luku, aika ennen kännyköitä ja monia TV-kanavia on menneisyyttä) ja tajuta se oma paikkansa siinä sukupolvien ketjussa jatkumona. Se tuo turvallisuutta lapselle.

molemmat menettää ja tosi paljon :( (se apu siinä hoidossa on itse asiassa sivuseikka - bonus jonka vanhemmat sitten saa :)

Olen tuo jota lainasit ja voin vastata että ei, ei ne ymmärrä mitä jää paitsi. Ei niillä ole mitään kokemusta millaista on rakastaa pientä lasta, tai miten ihanaa ja palkitsevaa on kun lapsi rakastaa takaisin. Nuo on kylmiä tylyjä ihmisiä, eivät anna tsestään mitään hyvää muille, haluavat vain ahnehtia kaiken itselleen.

Loppupelissä kyse on rakkaudettomuudesta, kun ei rakasta edes omaa aikuista lastaan, niin ei sitä rakkautra riitä lapsenlapsillekaan. Tai ”nulikoille”, niinkuin kusipää isäni rakastavin sanankääntein sanoi lapsistani.

Mä en ymmärrä tätä miten oma vauva - se maailman ihanin ja tärkein - voi lapsuutensa aikana kasvaa ’täysin merkityksettömäksi’ - en vaan ymmärrä. Teidän vanhempien ei olisi ikinä pitänyt saada omia lapsia (toki teille onni että saivat) kun ovat noin sydämettömiä :(

Ja minusta on ihan ihaninta, kun niissä pienissä uusissa lapsissa näkee flashbackejä siitä minkälaisia ne omat ihkut muksut jossain vaiheessa olivat - lapsenlapsista todella tajuaa, miten elämän kiertokulku toimii, ja saa myös tavallaan rauhan vanheta itse, kun jotain niin hienoa jää elämään vielä pitkäksi aikaa :)

Ken vapautta tahtoo kirjoitti:

Tuntuu ettei isovanhempia kovin kiinnosta, joten pyydän apua vain äärimmäisessä hädässä, keskimäärin pari kertaa vuodessa. Pääkaupunkiseudulla kaikki asutaan, joten etäisyyskään ei olisi este lapsenlapsen tapaamiselle.

Täällä sama. Tosin isovanhempia ei ole kuin yksi.

Vierailija kirjoitti:

En saa juuri yhtään. Mietityttää vain, että miksi käytätte nuo vähäiset vapaa-aikanne ikkunoiden pesemiseen? kahden päiväkoti-ikäisen yh-isi

Mä mietin samaa. Jos mulla on töistä vapaa päivä niin kyllä mä yleensä teen ihan jotain muuta. Ikkunan pesut ja siivoomiset voin tehdä sillon ku lapset kotona. Toki välillä jos ei tule tehtyy muuta niin nautin kotona kahvia rauhassa ja saatan siivota. Huomenna kun ei ole töitä ni vien äitini syömään sillä aikaa ja käyn shoppailee vähän.

Paljon, minusta vähän liikaakin välillä. Joskus potee huonoa omatuntoa, kun lapsi 11kk on niin paljon hoidossa. Yhtäkään yötä ei tosin ole ollut hoidossa, enkä koe itse olevani siihen vielä valmis vaikka vauva varmaan olisikin :) asutaan pikkukaupungissa mieheni kanssa, vanhempani asuvat samassa kaupungissa ja heille matkaa autolla 5min, anoppi asuu viereisessä pikkukaupungissa ja hänelle matkaa kymmenisen minuuttia. Oma äitini melkein vaatii vauvaa hoitoon joka viikko, koska tulee kuulemma niin kova ikävä muuten. Sama taas kun anoppinikin muutaman päivän välein soittelee jollain verukkeella ja ohimennen huikkasee, että voisit tuoda poikaa hoitoon. Meillä on omakotitalon remontti kesken, ja saamme siellä tehtyä paljon hommia kun vauva on hoidossa. Joten hyvään tarkoitukseen menee vauvan hoidossaolot :)

Olen kyllä oikeasti tosi kiitollinen, että on näin hyvä tukiverkosto ja isovanhemmat haluavat vauvaa säännöllisesti hoitoon. Välillä vain itselle tulee olo, että olisi jotenkin huono äiti kun on lapsi paljon hoidossa.

Ei yhtään koskaan. Vanhemmat sai aikanaan apua valtavasti ja nyt isovanhempina eivätanna lainkaan apua. Eivätpidä lapsista ylipäätään joten lapsenlapsetkin yhdentekeviä eikä niihin panosteta ollenkaan. Eivät ”ehdi” tavata kuin kerta vuoteen koska matkustelu, harrastukset ja eläkeliiton tapahtumat niin tärkeitä.

Joka kerta jos kutsuin kylään, vastaus oli ei, koska aina oli eläkeliiton uimahalli, jumppa, karaoke tai bingo.

No se eläkeliitto varmaan haravoi haudat ja vaihtaa kusivaipat sitten vanhana.

Musta tuo on vaan törkeetä. Mullakin kiireinen työ mutta AINA on ihmiset, ystävät, lapset jne tärkeimmät ja ne laitan ykköseksi, joku helkkarin uimahalli tai karaoke ei ikinä menisi mulla ihmiste edelle. Mutta... itsekkyys on tän päivän sana ja kyllä suuret ikäluokat on sellasia itsekkäitä perseilijöiä että historian muistiin jäävät. Eikä millään hyvällä tavalla...

Miksi ette hoida ystäväsi kanssa vuorotellen toistenne lapsia tarvittaessa?

Meillä lastenhoidosta auttaa siskoni, veljeni ja ystäväperhe. Kaikkien lapsia hoidan myös tarvittaessa. Käytännössä saadaan apua aina kun sitä pyydetään, mutta ehkä 1-2kk välein viedään lapset hoitoon.

Miksi ei voi pestä inkunoita tai käydä kaupassa ilman lastenhoitoapua

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei voi pestä inkunoita tai käydä kaupassa ilman lastenhoitoapua

Tukiverkoton tietenkin tekee nämä lasten kanssa. Lapset on mukaan pakko ottaa myös autokappaan, pankin lainaneuvotteluun, asunnon kauppakirjantekoon, muuttoon, virastoihin... ei ole sellaista luksusta että voisi ”viedä hoitoon”.

Kateellisena katson naapuria, tarvitsee ja saa apua aina kun käy kaupassa, siivoaa, hoitaa pihaa. Olisi se kivempaa lainaneuvotteluissa olla ilman lapsia mukana...

Minusta tätä räikeää eriarvoisuutta pitäis valtion tasata. Toiset ei saa ikinä apua ja joutuu selviämään aina yksin uupumuksen rajamailla. Toiset saa apua aina, usein, säännöllisesti. Mun mielestä joku hoitoapuseteli tms pitäis antaa tukiverkottomille esim 6 krt vuodessa, edes parin tunnin hoitoapuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei voi pestä inkunoita tai käydä kaupassa ilman lastenhoitoapua

Tukiverkoton tietenkin tekee nämä lasten kanssa. Lapset on mukaan pakko ottaa myös autokappaan, pankin lainaneuvotteluun, asunnon kauppakirjantekoon, muuttoon, virastoihin... ei ole sellaista luksusta että voisi ”viedä hoitoon”.

Kateellisena katson naapuria, tarvitsee ja saa apua aina kun käy kaupassa, siivoaa, hoitaa pihaa. Olisi se kivempaa lainaneuvotteluissa olla ilman lapsia mukana...

Ja hammaslääkärissä tai gynellä. Magneettikuvausta ja työhaastattelua varten oli vain järjestettävä, mutta vähäiset oljenkorret käytetään noihin tilanteisiin ja jätetään sovinnolla jumpat ja kampaajat väliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei voi pestä inkunoita tai käydä kaupassa ilman lastenhoitoapua

Tukiverkoton tietenkin tekee nämä lasten kanssa. Lapset on mukaan pakko ottaa myös autokappaan, pankin lainaneuvotteluun, asunnon kauppakirjantekoon, muuttoon, virastoihin... ei ole sellaista luksusta että voisi ”viedä hoitoon”.

Kateellisena katson naapuria, tarvitsee ja saa apua aina kun käy kaupassa, siivoaa, hoitaa pihaa. Olisi se kivempaa lainaneuvotteluissa olla ilman lapsia mukana...

Ja hammaslääkärissä tai gynellä. Magneettikuvausta ja työhaastattelua varten oli vain järjestettävä, mutta vähäiset oljenkorret käytetään noihin tilanteisiin ja jätetään sovinnolla jumpat ja kampaajat väliin.

Jep, gynellä käyty ja taapero leikkii vieressä, hammaslääkärissa kaksi lasts mukana touhottamassa. Kaikissa vsnhempainvarteissa tms keskusteluissa lapset mukana. Onneksi välill mies voi hetken tehdä etätöitä kotona tunnin pari (muuten pakko olla toimipisteessä), mutta sekään ei auta sit kun on tilanteita missä molempien aikuisten pitää olla (kaupantekotilanteet tms) - aina on kiljuva lauma mukana :)

Mutta elämäähän tää on, lspset on ihania. Mutta todella olisi huutava kaipuu että olis mummola joka edes joskus, vaikka kerran vuodessa, auttais ja ottais lapset edes pariksi tunniksi.

Mutta ei onnistu! Kaksi munmolaa on ja terveet isovanhemmat, kumpiakaan ei kiinnosta eivätkä auta, ovat sanoneet että periaatepäätös että kenenkään lapsia ei hoideta edes viittä minuuttia oli tilanne mikä tahansa.

Niin, ne nuoremmat lspset piti synnyttää yksin, edes erikoistilanteessa noilta ei apua heru, ei vsikka olisin maksanut 200e synnytyksen ajan avusta. Kato kun ”periaatekysymys”!

Up

Olen 12 v aikana sanut apua kerran 20min. Isovanhemmista kumpikin on sanonut painokkaasti että kukin hoitaa onat lapsensa.

Selvä, mikäs siinä sitten. Paitsi että isovanhemmat ovat unohtanet saaneensa itse aikanaan apua jatkuvasti ja koko ajan. Se on helppoa ensin itse kahmia kaikki apu, sen jälkeen voikin ilmoitta että tästä eteenpäin jokainen hoitakoon omansa!

Ja tosiaankaan eivät auttaneet mitenkään niitä omia vanhempiaan joilta aikanaan rohmusivat avun ja muun tuen. Laitoksiin tunkivat, siellä yksin olivat. Minä sentään yritin käydä tapaamassa kaukaa edes sillointällöin.

Eikö kukaan muu ole vihainen näille piittaamattomille isovanhemmille? Minä ainakin kiehun raivosta sisäisesti.

Vierailija kirjoitti:

Eikö kukaan muu ole vihainen näille piittaamattomille isovanhemmille? Minä ainakin kiehun raivosta sisäisesti.

Se on niin vaikeaa kun ei saisi liikaakaan välittää. Juuri sata sivua möykätään kun munno kehtaa sanoa lapselle että rakastaa. Tai kehtaa pyytää hoitoon

Vierailija kirjoitti:

Eikö kukaan muu ole vihainen näille piittaamattomille isovanhemmille? Minä ainakin kiehun raivosta sisäisesti.

Mä kuulun siihen sukupolveen, jossa vanhemmat lähtivät maalta kaupunkeihin ja isovanhemmat jäivät satojen kilometrien päähän maalle. Ei ollut tapana, että mummut olisivat lähteneet junalla kaupunkiin, kun tytär tai poika halusi pestä ikkunat tai mennä hammaslääkäriin. Jos tarvittiin lapsenvahtia, sellaista kysyttiin naapurilta, jolla myös oli lapsia. Vastaavasti hoidettiin naapurin lapsia, kun heidän vanhempansa tarvitsivat lapsenvahtia. En siis ole koskaan oppinut, että juuri isovanhempien pitäisi juosta apuun. 

Minun vanhempani auttavat aina kun apua tarvitsen ja usein itse pyytävät saada hoitoon 😊 mieheni vanhemmat ovat jo kuolleet mutta eivät läheisiä meille edes olleet. Meille tulossa nyt toinen lapsi ja mieheni on työn puolesta pois 4-5 päivää viikosta joten on turvallisempi olla itselläänkin kun isovanhemmat asuu lähellä ja auttavat tarvittaessa 😊

Tuskin lainkaan, maantieteellisistä syistä. Lähin lähiomainen 400 km päässä. Sen voimalla jaksoin, kun ajattelin, että tää on nyt tätä ja myöhemmin jotain muuta. Olin jo kolmekymppinen, joten pitkän tähtäyksen ajattelu oli varmaan helpompaa kuin jollekin huomattavasti nuoremmalle. Sitten kun lapsi meni päivähoitoon, niin sehän tietysti jo helpotti, ja koko ajanhan se kasvoi ja itsenäistyi pikku hiljaa.  Enempää lapsia meillä ei olekaan, mutta tämän yhden kyllä jaksoimme hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Emme ole halunneet palkata vieraita hoitajia ja ystävillekkin on tuntunut hassulta ajatukselta viedä lapset hoitoon. Siispä olemme päättäneet hoitaa lapsemme ihan itse (niinkuin toki kaikkien kuuluukin). Ehkä kymmenen vuoden päästä voimme taas tehdä mieheni kanssa yhdessä kahdestaan jotain.

Hämmästyttävän moni ei halua MAKSAA lastenhoitoavusta, joten kannattaa sitten tosiaan odotella sinne kymmenen vuoden päähän..

Hämmästyttävän moni myös pitää itsestäänselvyytenä, että ilmaisen lastenhoidon/kyyditsemisten ym:n lisäksi ilmainen "hoitaja" kustantaa myös ruokailut, viihdykkeet ym. kulut ihan vaan, koska sattuu olemaan paikalla : DD..