Kertokaapa kuinka paljon saatte lastenhoitoapua

Nuorin lapsi on 4,5v. ja hoitoapua on saatu isovanhemmilta hänen aikana kerran 6h. Ei vanhempienkaan lapsien kohdalla isovanhemmat lastenhoidosta rasittuneet. Lasten kummit ovat hoitaneet lapsia keskimäärin siten, että ollaan saatu lapsivapaata 1krt/vuosi (illasta aamupäivään).

Hyödynnämme kyllä surutta päiväkotia ja viemme lapset välillä hoitoon, että saamme viettää parisuhdeaikaa.

Jos ottaisin kaiken tarjotun lastenhoitoavun vastaan, lapset eivät olisi koskaan kotona. Eli saamme apua PALJON. 

En saa juuri yhtään. Mietityttää vain, että miksi käytätte nuo vähäiset vapaa-aikanne ikkunoiden pesemiseen? kahden päiväkoti-ikäisen yh-isi

Isovanhemmat ottaa yökylään 2-4kk välein, ja tarvittaessa hoitavat satunnaisesti.

Aika usein nuo satunnaiset ei kuitenkaan sovi, jolloin onni on saman kadun kaveriperheet joiden kanssa autetaan puolin ja toisin. Minä haen yhden perheen lapset hoidosta aina kun isä on työmatkalla ja he taas ottavat meidän lapset lainaan pariksi tunniksi jos joku meno vaatii. Aina avut ei mene vaihtokauppoina, vaan hyvän voi laittaa kiertämään, yksi yhden vanhemman perhe saa ehkä useammin harrastuskyydit meiltä muilta kuin me häneltä ja se on ok. Oon tosi iloinen kun olen saanut elämääni tällaisia kavereita 😊

Kyllä ne avut ovat jääneet ihan muutamiin ja yksittäisiin kertoihin. Ehkä keskimäärin kerran vuodessa, mutta painottuen pikkulapsivuosiin? Tuon enempää emme ole tarvinneetkaan ja nyt lapsi on jo kasvanut. 

Kyllä sitä kahdenkeskistä aikaa koululaisen kanssa on jo aika paljon. Alkaa tulla leirejä, joihin lapsi menee muutamaksi päiväksi ja luokkaretkiä/leirikouluja, jotka kestävät viikon tai pidempäänkin. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeasti tämä tuntuu todella epäreilulta ja surulliselta. Miksi ihmeessä jotkut vanhemmat eivät halua nähdä ja antaa aikaa omien lapsiensa lapsille. Todella väärin riistää viattomilta lapsilta mummo ja pappa-kokemus. Elämä muuttuu koko ajan vain itsekkäämmäksi. Tämä kurjuus tuntuu myös kiertävän kostona sukupolvelta seuraaville. Miksihän se syntyvyys onkin laskussa...hmm..

Ei siihen mummo- ja pappa-kokemukseen tarvita sitä, että lapsi olisi hoidossa. Me olemme kyläilleet isovanhempien luona lapsen kanssa ja lapsi on saanut viettää aikaa heidän kanssaan ilman että isovanhemmilla olisi kuitenkaan ollut hoitovastuuta. Kyllä siinä tulee isovanhempien kanssa kahdenkeskistä puuhastelua ja jutustelua, vaikka vanhemmatkin olisivat mukana. 

Minua hieman ihmetyttää tämä nykyvanhempien ajatus, että pitäisi saada vapaata omista lapsista. Eikö sitä kahdenkeskistä aikaa osata löytää arjen keskellä, vaikkapa lasten nukahdettua tai lasten ollessa harrastuksissa?

Me käytiin ennen pari kertaa vuodessa elokuvissa tai syömässä, vanhempani kyllä enemmänkin hoitaisivat, mutta tuo riitti. Kuopus tosin täyttää ensi kuussa kaksi eikä hän ole vielä ollut kertaakaan hoidossa muualla kuin päiväkodissa. Ehkäpä jo voisi isovanhemmilleen mennä elokuvan ajaksi.

Ei mitään apua, koskaan! Neljä on hoidettu isoiksi ja nyt isovanhemmat ihmettelevät kun kukaan ei käy...no ei varmaan , nuorilla omat menot ja vanhemmilla vihdoin omaa aikaa. Ei tule mieleenkään ihmeemmin noteerata vanhempia, eivät olleet apuna kun olisi tarvittu - kiukutelkoot rauhassa

Me saadaan silloin tällöin mun vanhemmilta. He asuvat nyt tilapäisesti muualla, joten tietenkin apukin on vähissä.

Tähän liittyen: olen viime aikoina tuntenut lievää katkeruutta siitä, että kun ystäväni lapsi oli pieni, hoidin häntä tosi paljon. Ja ihan mielelläni, tarjouduin hoitamaan ja se oli musta kivaa. Nyt, kun mulla on lapsia, hän ei ole tarjoutunut. Ok, asumme nykyään eri paikkakunnilla, mutta sen verran lähellä, että jos hän oikeasti haluaisi tarjota mulle lastenhoitoapua joskus (en tarkoita usein, vaan JOSKUS), se onnistuisi kyllä. Ymmärrän, että hänellä on tosi kiireinen elämä, mutta oikeasti, mä hoidin usein hänen lastaan yön ylikin. Ei tarvitse laskea, että hoito menisi tasan, mun elämäntilanne oli silloin sellainen, että aikatauluja oli helpompi rukata, enkä hoitanut hänen lastaan siksi, että odotin vastapalvelusta silloin tai tulevaisuudessa, mutta silti... Ajatteleekohan hän koskaan tätä asiaa?

äiti neljälle kirjoitti:

Ei mitään apua, koskaan! Neljä on hoidettu isoiksi ja nyt isovanhemmat ihmettelevät kun kukaan ei käy...no ei varmaan , nuorilla omat menot ja vanhemmilla vihdoin omaa aikaa. Ei tule mieleenkään ihmeemmin noteerata vanhempia, eivät olleet apuna kun olisi tarvittu - kiukutelkoot rauhassa

Nuorilla on omat menonsa silloinkin, vaikka olisivat olleet todella paljon lapsena isovanhempiensa hoidossa. Mun äitini hoiti aikoinaan veljeni lapsia todella paljon, monta kertaa viikossa. Mutta eipä veljen lapset pahemmin käy mummia moikkaamassa, heillä on niin paljon omia menojaan. 

Lapsi on ollut parin loman ajan ma-pe isovanhemmilla, kun meillä on ollut vielä töitä. Arkihoito ei onnistu, kun asuvat 400 kmn päässä. Kummit asuu suht lähellä, siellä oli vauvana pari kertaa muutaman tunnin, kun olimme asioilla. Ja joskus on mummu tai täti ollut meillä pari yötä hoitamassa työpäivän ajan.

Kavereita ollaan käytetty hoitoapuna pari kertaa, kun ei muita saatu. Monella on pikkulapsia omasta takaa, nyt lapset kaveripiirissä alkaa olla sen verran vanhoja, että heistä olisi oikeasti leikkikavereiksi keskenään, joten hoitomahdollisuudet puolin ja toisin paranisivat.

Me ollaan pari kertaa vahdittu kavereiden lapsia ja veljenpoikaa muutaman kerran myös.

Ei yhtään.

En keneltäkään ikinä. Olen 3 lapsen yksinhuoltaja. Vaikka teitä on kaksi, oli silti tavallaan lohduttavaa huomata, etten ole ainoa.

Me saamme apua työkuviotarpeisiin tiukan paikan tullen, kiitos siitä eri sukulaisille. Emme kysy liian usein ja jätämme kieltäytymisvaran... Itse koen henkireikänä senkin, että muksut ovat naapurissa leikkimässä vaikka 1,5 h. Otan mielelläni meille myös muiden muksuja - kaikilla on kivaa. Kun käymme joskus harvoin miehen kanssa ulkona, on palkattu MLL:n hoitaja. Ovat kaikki olleet alaa opiskelevia tai eläköityneitä ammattilaisia, ja lapset kyselleet (3 ja 6) myös, voisiko se Sirpa-Marjatta tulla uudelleenkin kun se leikki sitä ja sitä niin hyvin... Heihin saa luotua vakiosuhtedn, ja hyvä tyyppi on voinut käydä usean kerran. Opiskelija on tarvinnut rahaa, me kivan ja luotettavan tyypin. Toki hyvä tyyppi vaihtuu sitten, kun hän valmistuu lastentarhanopettajaksi, sitten hän ei enää ehdi, mutta sitten on etsittävä toinen ihana tyyppi. 8,20 euroa/tunti on ollut varsin kohtuukorvaus ja MLL:n ohjeet hyvät palkkaukseen.

Vierailija kirjoitti:

 

Minua hieman ihmetyttää tämä nykyvanhempien ajatus, että pitäisi saada vapaata omista lapsista. Eikö sitä kahdenkeskistä aikaa osata löytää arjen keskellä, vaikkapa lasten nukahdettua tai lasten ollessa harrastuksissa?

Millä tavalla ajattelet, että se on juuri nykyvanhempien ajatus?

Vierailija kirjoitti:

Aina kun mies lähtee pitemmälle työreissulleen, saan anopin pyynnöstä kaverikseni kahta lasta hoitamaan, en rasitu liiaksi, ihan mielellään on tullut, kiitos hänelle.

Eli jos eroaisitte niin mies lähtisi yhdellä ovenavauksella ja samalla anoppi muuttais asumaan ettet vaan äitinä rasitu kahden lapsen kanssa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina kun mies lähtee pitemmälle työreissulleen, saan anopin pyynnöstä kaverikseni kahta lasta hoitamaan, en rasitu liiaksi, ihan mielellään on tullut, kiitos hänelle.

Eli jos eroaisitte niin mies lähtisi yhdellä ovenavauksella ja samalla anoppi muuttais asumaan ettet vaan äitinä rasitu kahden lapsen kanssa? 

Mä vaan ihmettelen, että miten sulta on pois, jos joku sulle tuntematon ihminen saa anopilta lastenhoitoapua, kun lasten isä on poissa kotoa. Mäkin menin aina mun vanhempien luo, kun lapset olivat pienempiä ja mies lähti johonkin reissuun.

Ei olla saatu apua yhtään. Ei sekuntiakaan, IKINÄ. Lapsia ollut jo 12v ajan ja koko ajan ollut 4 tervettä aktiivista isovanhempaa elossa.

Niitä ei kiinnosta. Omat vanhemmat ei viitsi pitää yhteyttä, nähdään kerran kahdessa vuodessa hätäseen puol tuntia. Miehen vanhemmat samo jo esikoista odottaessa että periaatteesta eivät sitten auta. Ei vaikka mikä hätä olis. Ja totta, edes pahassa hädässä ei auttaneet vaikka itkien pyydettiin apua.

Sellasta tää isovanhemmuus nykyään. Itse hoidattivat meitä lapsiaan joka viikko omilla vanhemmilla, vastavuoroisesti itse ovat hoitaneet nolla kertaa.

Inhoon ja halveksun syvästi. En auta vanhuksina.

Vierailija kirjoitti:

Ei olla saatu apua yhtään. Ei sekuntiakaan, IKINÄ. Lapsia ollut jo 12v ajan ja koko ajan ollut 4 tervettä aktiivista isovanhempaa elossa.

Niitä ei kiinnosta. Omat vanhemmat ei viitsi pitää yhteyttä, nähdään kerran kahdessa vuodessa hätäseen puol tuntia. Miehen vanhemmat samo jo esikoista odottaessa että periaatteesta eivät sitten auta. Ei vaikka mikä hätä olis. Ja totta, edes pahassa hädässä ei auttaneet vaikka itkien pyydettiin apua.

Sellasta tää isovanhemmuus nykyään. Itse hoidattivat meitä lapsiaan joka viikko omilla vanhemmilla, vastavuoroisesti itse ovat hoitaneet nolla kertaa.

Inhoon ja halveksun syvästi. En auta vanhuksina.

Varmaan jotain katkeruutta tms. Ei kuulosta kyllä kivalta. Minusta isovanhempien kuuluisi haluta olla lasten elämässä, hoitajaksi ei tarvitse ruveta, mutta se ettei tahallaankaan voi lapsenlapsensa kanssa leikkiä on jo sairautta. Palvelutaloon moiset!

Ei saada juuri yhtään. Esikoinen kohta 3v ja vauva pian vuoden. Miehen kanssa ollaan oltu kahdestaan lastensaannin jälkeen vaan silloin synnytettiin kuopus. Tosi kova yhteisen ajan kaipuu, nimenomaan niin että ollaan muualla kuin kotona. Ehkä sitten joskus vuosien päästä taas. Surullinen ja vähän katkerakin olo kun tukiverkkoja ei ole.