Lue keskustelun säännöt.
Onko nelikymppinen nainen vielä kiinnostava?
20.10.2018 |
Jos on pitänyt itsestään huolta, ei ole ylipainoinen jne. Vai haluavatko miehet nuoremman?
Kommentit (130)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitan ihan kivasti säilyneen nelikymppisen naisen näkökulmasta. Kiinnostuneita on, mutta ongelma on se, että kiinnostukset ei kohtaa. Mua lähestyy nuoret miehet, jotka haluaisi kivat kyydit milfiltä, tai sitten itseäni paljon vanhemmat miehet, jotka eivät mua sytytä yhtään. Sellaiset kaltaiseni hyvinsäilyneet nelikymppiset, joilla on laillani elämä hallussa ja asiat kunnossa, eivät minuun minkäänlaista kiinnostusta osoita. Tai no, on sellaisiakin ollut, mutta yksi huono puoli niissä on ollut: ovat olleet varattuja.
Jokin minussa mättää. Sen kun keksisin, että mikä se on.
Eikö se ole selvää mikä se "jokin" on?
Nuoruus painaa vaakakupissa enemmän kuin hankkimasi koulutus ja asema.
Samassa tilanteessa ovat minunkin tuntemani nelikymppiset. Joskus 25v tienoilla he löysivät pitkät, komeat, liikunnalliset ja menestyvät miehensä. Eron jälkeen saatavilla olisi tavismiehiä, mutta vaikka neitokaiset ovat tippuneet tavisluokkaan, katsovat he yhä olevansa korkeine poskipäineen ja fil. maisterin tutkintoineen kärkiluokkaa.
Kuten aikaisempi kirjoittaja osuvasti sanoi, käsitykset eivät kohtaa.Nelikymppinen maisterisnainen korkeine poskipäineen ei tee miehellä yhtään mitään - minkäänlaisella miehellä. Lapset tehty, varallisuutta ja hyvä duuni. Nylkytys ei kiinnosta eikä sosiaaliset koukerot, ei edes enää alfamiehen, saati sitten taviksen
Toivottavasti tuo sinulle riittää seuraavaksi 40 vuodeksi jotka sinulla on edessä.
20 vuotta korkeintaan. Kyllä kuudenkympin jälkeen voidaan erotiikalle sanoa hei-heit. Vanhuus tulee. Ei jaksa eikä kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet :D
Joo minäkin tunnen naisen jolle aina sanotaan noin. Kuvaan hänet tässä:
- 177cm/55kg
- ulkonäkö mallitasoa, sanoi nuorena mallisopparille kiitos ei
- mitat samat kuin 17-vuotiaana
- herkuttelee yhden palan suklaata päivässä, 10-15km aamulenkin jälkeen (tietty päälle saliharjoittelut ja muut), muuten ei yhtään sokeria tai mitään epäterveellistä
- absolutisti jo pitkään, ei polta, kasvissyöjä, ei ota aurinkoa koska pahaksi iholle
- pukeutuminen ja tyyli 10+
- hauska, positiivinen, älykäs, kaikille kiva
Kyllä! Nelikymppisenä nainen on vasta parhaimmillaan.
Mutta arvaatteko kuinka paljon huomiota me muut 40+ naiset saamme kun olemme samassa porukassa yöelämässä?
Emme yhtään. Meitä ei huomaa kukaan, kun oman ikäiset miehet kehuvat kilpaa tätä naista (silloin kun eivät kuolaa parikymppisiä tanssilattialla).
Että semmoista!
Joku nelikymppinen täällä mainosti olevansa elämänsä kunnossa. Ei se kuitenkaan ole asia, joka tekee naisesta todella haluttavan. Himotreenaajilla kasvot näyttää vanhoilta ja reidet ja perse on liian rasvattomat. Ei sellainen sytytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitan ihan kivasti säilyneen nelikymppisen naisen näkökulmasta. Kiinnostuneita on, mutta ongelma on se, että kiinnostukset ei kohtaa. Mua lähestyy nuoret miehet, jotka haluaisi kivat kyydit milfiltä, tai sitten itseäni paljon vanhemmat miehet, jotka eivät mua sytytä yhtään. Sellaiset kaltaiseni hyvinsäilyneet nelikymppiset, joilla on laillani elämä hallussa ja asiat kunnossa, eivät minuun minkäänlaista kiinnostusta osoita. Tai no, on sellaisiakin ollut, mutta yksi huono puoli niissä on ollut: ovat olleet varattuja.
Jokin minussa mättää. Sen kun keksisin, että mikä se on.
Eikö se ole selvää mikä se "jokin" on?
Nuoruus painaa vaakakupissa enemmän kuin hankkimasi koulutus ja asema.
Samassa tilanteessa ovat minunkin tuntemani nelikymppiset. Joskus 25v tienoilla he löysivät pitkät, komeat, liikunnalliset ja menestyvät miehensä. Eron jälkeen saatavilla olisi tavismiehiä, mutta vaikka neitokaiset ovat tippuneet tavisluokkaan, katsovat he yhä olevansa korkeine poskipäineen ja fil. maisterin tutkintoineen kärkiluokkaa.
Kuten aikaisempi kirjoittaja osuvasti sanoi, käsitykset eivät kohtaa.Nelikymppinen maisterisnainen korkeine poskipäineen ei tee miehellä yhtään mitään - minkäänlaisella miehellä. Lapset tehty, varallisuutta ja hyvä duuni. Nylkytys ei kiinnosta eikä sosiaaliset koukerot, ei edes enää alfamiehen, saati sitten taviksen
Olen hieman eri mieltä. Kyllä minä ainakin tarvitsisin elämänkumppanin, läheisyyttä ja fyysisyyttäkin. Ajatus yksinäisestä vanhuudesta pelottaa. Olen sitä paitsi tosi "lapsenomainen" muuten, vaikka sinänsä aikuisten velvollisuudet hoidankin hyvin. Lomahaaveissa on mm. Harry Potter -huvipuisto Floridassa ja Japani (myös anime-harrastuksen näkökulmasta). Pari tutkintoa löytyy, mutta opiskelen lisää. Olen hoikka, liikunnallinen, pitkähiuksinen ja aidosti sileäihoinen, luonnollinen babyface ilman mitään fillereitä tai tekohärpäkkeitä - ja yksin.
T. 40-vuotias nainen
Voi kyllä - olette aivan parhaita.
M46
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen saanut ainakin kahdelta pakit. Toinen oli 41v ja toinen 42v. Eli on monikin kiinnostava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitan ihan kivasti säilyneen nelikymppisen naisen näkökulmasta. Kiinnostuneita on, mutta ongelma on se, että kiinnostukset ei kohtaa. Mua lähestyy nuoret miehet, jotka haluaisi kivat kyydit milfiltä, tai sitten itseäni paljon vanhemmat miehet, jotka eivät mua sytytä yhtään. Sellaiset kaltaiseni hyvinsäilyneet nelikymppiset, joilla on laillani elämä hallussa ja asiat kunnossa, eivät minuun minkäänlaista kiinnostusta osoita. Tai no, on sellaisiakin ollut, mutta yksi huono puoli niissä on ollut: ovat olleet varattuja.
Jokin minussa mättää. Sen kun keksisin, että mikä se on.
Eikö se ole selvää mikä se "jokin" on?
Nuoruus painaa vaakakupissa enemmän kuin hankkimasi koulutus ja asema.
Samassa tilanteessa ovat minunkin tuntemani nelikymppiset. Joskus 25v tienoilla he löysivät pitkät, komeat, liikunnalliset ja menestyvät miehensä. Eron jälkeen saatavilla olisi tavismiehiä, mutta vaikka neitokaiset ovat tippuneet tavisluokkaan, katsovat he yhä olevansa korkeine poskipäineen ja fil. maisterin tutkintoineen kärkiluokkaa.
Kuten aikaisempi kirjoittaja osuvasti sanoi, käsitykset eivät kohtaa.Nelikymppinen maisterisnainen korkeine poskipäineen ei tee miehellä yhtään mitään - minkäänlaisella miehellä. Lapset tehty, varallisuutta ja hyvä duuni. Nylkytys ei kiinnosta eikä sosiaaliset koukerot, ei edes enää alfamiehen, saati sitten taviksen
Kyllä tälle maisterisnaiselle kelpais mies. Mutta lihavalle se ei ole ihan helppoa. Rikaskaan en ole eikä hyvää duunia.
Kovin paljoa en mieheltä vaadi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitan ihan kivasti säilyneen nelikymppisen naisen näkökulmasta. Kiinnostuneita on, mutta ongelma on se, että kiinnostukset ei kohtaa. Mua lähestyy nuoret miehet, jotka haluaisi kivat kyydit milfiltä, tai sitten itseäni paljon vanhemmat miehet, jotka eivät mua sytytä yhtään. Sellaiset kaltaiseni hyvinsäilyneet nelikymppiset, joilla on laillani elämä hallussa ja asiat kunnossa, eivät minuun minkäänlaista kiinnostusta osoita. Tai no, on sellaisiakin ollut, mutta yksi huono puoli niissä on ollut: ovat olleet varattuja.
Jokin minussa mättää. Sen kun keksisin, että mikä se on.
Eikö se ole selvää mikä se "jokin" on?
Nuoruus painaa vaakakupissa enemmän kuin hankkimasi koulutus ja asema.
Samassa tilanteessa ovat minunkin tuntemani nelikymppiset. Joskus 25v tienoilla he löysivät pitkät, komeat, liikunnalliset ja menestyvät miehensä. Eron jälkeen saatavilla olisi tavismiehiä, mutta vaikka neitokaiset ovat tippuneet tavisluokkaan, katsovat he yhä olevansa korkeine poskipäineen ja fil. maisterin tutkintoineen kärkiluokkaa.
Kuten aikaisempi kirjoittaja osuvasti sanoi, käsitykset eivät kohtaa.Nelikymppinen maisterisnainen korkeine poskipäineen ei tee miehellä yhtään mitään - minkäänlaisella miehellä. Lapset tehty, varallisuutta ja hyvä duuni. Nylkytys ei kiinnosta eikä sosiaaliset koukerot, ei edes enää alfamiehen, saati sitten taviksen
Olen hieman eri mieltä. Kyllä minä ainakin tarvitsisin elämänkumppanin, läheisyyttä ja fyysisyyttäkin. Ajatus yksinäisestä vanhuudesta pelottaa. Olen sitä paitsi tosi "lapsenomainen" muuten, vaikka sinänsä aikuisten velvollisuudet hoidankin hyvin. Lomahaaveissa on mm. Harry Potter -huvipuisto Floridassa ja Japani (myös anime-harrastuksen näkökulmasta). Pari tutkintoa löytyy, mutta opiskelen lisää. Olen hoikka, liikunnallinen, pitkähiuksinen ja aidosti sileäihoinen, luonnollinen babyface ilman mitään fillereitä tai tekohärpäkkeitä - ja yksin.
T. 40-vuotias nainen
Etsi joku vanhempi mies. Kuulostat totta tosiaan lapselta, jopa henkisesti jotenkin vajaalta. Harry Potter-huvipuisto - oikeasti nyt.
Tämän hetken nelikymppiset eivät ole kiinnostavia millään henkisellä mittarilla. Kyseinen sukupolvi on täynnä tyhjää itseään, joka näkyy suurimpana sukupolvena alkoholisteja ja pariutumis/lisääntymiskyvyttömyyttä. En ymmärrä mikä teki heistä niin ilkeitä. En koskisi pitkällä tikullanikaan tämän hetken nelikymppisiin.
Viisikymppiset taas ovat tosi mukavia ja iloisia, heidän kanssa on mukavaa oli tilanne mikä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän hetken nelikymppiset eivät ole kiinnostavia millään henkisellä mittarilla. Kyseinen sukupolvi on täynnä tyhjää itseään, joka näkyy suurimpana sukupolvena alkoholisteja ja pariutumis/lisääntymiskyvyttömyyttä. En ymmärrä mikä teki heistä niin ilkeitä. En koskisi pitkällä tikullanikaan tämän hetken nelikymppisiin.
Viisikymppiset taas ovat tosi mukavia ja iloisia, heidän kanssa on mukavaa oli tilanne mikä tahansa.
Niin totta.
Vierailija kirjoitti:
Tämän hetken nelikymppiset eivät ole kiinnostavia millään henkisellä mittarilla. Kyseinen sukupolvi on täynnä tyhjää itseään, joka näkyy suurimpana sukupolvena alkoholisteja ja pariutumis/lisääntymiskyvyttömyyttä. En ymmärrä mikä teki heistä niin ilkeitä. En koskisi pitkällä tikullanikaan tämän hetken nelikymppisiin.
Viisikymppiset taas ovat tosi mukavia ja iloisia, heidän kanssa on mukavaa oli tilanne mikä tahansa.
Mitä höpötät? Lähes kaikilla 40+ ystävilläni on jo lähes aikuiset lapset. Ikääntymisikä on totta tosiaan ohi jo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitan ihan kivasti säilyneen nelikymppisen naisen näkökulmasta. Kiinnostuneita on, mutta ongelma on se, että kiinnostukset ei kohtaa. Mua lähestyy nuoret miehet, jotka haluaisi kivat kyydit milfiltä, tai sitten itseäni paljon vanhemmat miehet, jotka eivät mua sytytä yhtään. Sellaiset kaltaiseni hyvinsäilyneet nelikymppiset, joilla on laillani elämä hallussa ja asiat kunnossa, eivät minuun minkäänlaista kiinnostusta osoita. Tai no, on sellaisiakin ollut, mutta yksi huono puoli niissä on ollut: ovat olleet varattuja.
Jokin minussa mättää. Sen kun keksisin, että mikä se on.
Eikö se ole selvää mikä se "jokin" on?
Nuoruus painaa vaakakupissa enemmän kuin hankkimasi koulutus ja asema.
Samassa tilanteessa ovat minunkin tuntemani nelikymppiset. Joskus 25v tienoilla he löysivät pitkät, komeat, liikunnalliset ja menestyvät miehensä. Eron jälkeen saatavilla olisi tavismiehiä, mutta vaikka neitokaiset ovat tippuneet tavisluokkaan, katsovat he yhä olevansa korkeine poskipäineen ja fil. maisterin tutkintoineen kärkiluokkaa.
Kuten aikaisempi kirjoittaja osuvasti sanoi, käsitykset eivät kohtaa.Nelikymppinen maisterisnainen korkeine poskipäineen ei tee miehellä yhtään mitään - minkäänlaisella miehellä. Lapset tehty, varallisuutta ja hyvä duuni. Nylkytys ei kiinnosta eikä sosiaaliset koukerot, ei edes enää alfamiehen, saati sitten taviksen
Olen hieman eri mieltä. Kyllä minä ainakin tarvitsisin elämänkumppanin, läheisyyttä ja fyysisyyttäkin. Ajatus yksinäisestä vanhuudesta pelottaa. Olen sitä paitsi tosi "lapsenomainen" muuten, vaikka sinänsä aikuisten velvollisuudet hoidankin hyvin. Lomahaaveissa on mm. Harry Potter -huvipuisto Floridassa ja Japani (myös anime-harrastuksen näkökulmasta). Pari tutkintoa löytyy, mutta opiskelen lisää. Olen hoikka, liikunnallinen, pitkähiuksinen ja aidosti sileäihoinen, luonnollinen babyface ilman mitään fillereitä tai tekohärpäkkeitä - ja yksin.
T. 40-vuotias nainen
Etsi joku vanhempi mies. Kuulostat totta tosiaan lapselta, jopa henkisesti jotenkin vajaalta. Harry Potter-huvipuisto - oikeasti nyt.
Naura vain. Olen lisäksi läpäissyt Mensan pääsyrajan. Tosin mulla saattaa olla joitain Asperger-piirteitä.
T. Kommentoimasi 40-vuotias nainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitan ihan kivasti säilyneen nelikymppisen naisen näkökulmasta. Kiinnostuneita on, mutta ongelma on se, että kiinnostukset ei kohtaa. Mua lähestyy nuoret miehet, jotka haluaisi kivat kyydit milfiltä, tai sitten itseäni paljon vanhemmat miehet, jotka eivät mua sytytä yhtään. Sellaiset kaltaiseni hyvinsäilyneet nelikymppiset, joilla on laillani elämä hallussa ja asiat kunnossa, eivät minuun minkäänlaista kiinnostusta osoita. Tai no, on sellaisiakin ollut, mutta yksi huono puoli niissä on ollut: ovat olleet varattuja.
Jokin minussa mättää. Sen kun keksisin, että mikä se on.
Eikö se ole selvää mikä se "jokin" on?
Nuoruus painaa vaakakupissa enemmän kuin hankkimasi koulutus ja asema.
Samassa tilanteessa ovat minunkin tuntemani nelikymppiset. Joskus 25v tienoilla he löysivät pitkät, komeat, liikunnalliset ja menestyvät miehensä. Eron jälkeen saatavilla olisi tavismiehiä, mutta vaikka neitokaiset ovat tippuneet tavisluokkaan, katsovat he yhä olevansa korkeine poskipäineen ja fil. maisterin tutkintoineen kärkiluokkaa.
Kuten aikaisempi kirjoittaja osuvasti sanoi, käsitykset eivät kohtaa.Nelikymppinen maisterisnainen korkeine poskipäineen ei tee miehellä yhtään mitään - minkäänlaisella miehellä. Lapset tehty, varallisuutta ja hyvä duuni. Nylkytys ei kiinnosta eikä sosiaaliset koukerot, ei edes enää alfamiehen, saati sitten taviksen
Olen hieman eri mieltä. Kyllä minä ainakin tarvitsisin elämänkumppanin, läheisyyttä ja fyysisyyttäkin. Ajatus yksinäisestä vanhuudesta pelottaa. Olen sitä paitsi tosi "lapsenomainen" muuten, vaikka sinänsä aikuisten velvollisuudet hoidankin hyvin. Lomahaaveissa on mm. Harry Potter -huvipuisto Floridassa ja Japani (myös anime-harrastuksen näkökulmasta). Pari tutkintoa löytyy, mutta opiskelen lisää. Olen hoikka, liikunnallinen, pitkähiuksinen ja aidosti sileäihoinen, luonnollinen babyface ilman mitään fillereitä tai tekohärpäkkeitä - ja yksin.
T. 40-vuotias nainen
Etsi joku vanhempi mies. Kuulostat totta tosiaan lapselta, jopa henkisesti jotenkin vajaalta. Harry Potter-huvipuisto - oikeasti nyt.
Naura vain. Olen lisäksi läpäissyt Mensan pääsyrajan. Tosin mulla saattaa olla joitain Asperger-piirteitä.
T. Kommentoimasi 40-vuotias nainen
En naura - ihmettelen lähinnä. Minulla on Asperger, ei pelkkiä piirteitä. Ja aikuset lapset. Olen sinua muutaman vuoden vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän hetken nelikymppiset eivät ole kiinnostavia millään henkisellä mittarilla. Kyseinen sukupolvi on täynnä tyhjää itseään, joka näkyy suurimpana sukupolvena alkoholisteja ja pariutumis/lisääntymiskyvyttömyyttä. En ymmärrä mikä teki heistä niin ilkeitä. En koskisi pitkällä tikullanikaan tämän hetken nelikymppisiin.
Viisikymppiset taas ovat tosi mukavia ja iloisia, heidän kanssa on mukavaa oli tilanne mikä tahansa.
Mitä höpötät? Lähes kaikilla 40+ ystävilläni on jo lähes aikuiset lapset. Ikääntymisikä on totta tosiaan ohi jo!
Mulla on ainakin 4- ja 6-vuotiaat (ekasta tai tokasta kierrosta tärppäsi) lapset ja sinänsä haluaisin vielä kolmannen lapsen. Laitoin yhteen Facebookin kuntoiluaiheiseen ryhmään kuvani taannoin arvosteltavaksikin (olen todella itsekriittinen ja halusin itse asiassa treenivinkkejä), niin lähes kaikki luulivat mua noin kymmenisen vuotta nuoremmaksi, niin miehet kuin naisetkin.
T. 40-vuotias nainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän hetken nelikymppiset eivät ole kiinnostavia millään henkisellä mittarilla. Kyseinen sukupolvi on täynnä tyhjää itseään, joka näkyy suurimpana sukupolvena alkoholisteja ja pariutumis/lisääntymiskyvyttömyyttä. En ymmärrä mikä teki heistä niin ilkeitä. En koskisi pitkällä tikullanikaan tämän hetken nelikymppisiin.
Viisikymppiset taas ovat tosi mukavia ja iloisia, heidän kanssa on mukavaa oli tilanne mikä tahansa.
Mitä höpötät? Lähes kaikilla 40+ ystävilläni on jo lähes aikuiset lapset. Ikääntymisikä on totta tosiaan ohi jo!
Mulla on ainakin 4- ja 6-vuotiaat (ekasta tai tokasta kierrosta tärppäsi) lapset ja sinänsä haluaisin vielä kolmannen lapsen. Laitoin yhteen Facebookin kuntoiluaiheiseen ryhmään kuvani taannoin arvosteltavaksikin (olen todella itsekriittinen ja halusin itse asiassa treenivinkkejä), niin lähes kaikki luulivat mua noin kymmenisen vuotta nuoremmaksi, niin miehet kuin naisetkin.
T. 40-vuotias nainen
Niin? Kaipaatko aplodeja? Juuri tämä mättää - pahasti!
M54
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitan ihan kivasti säilyneen nelikymppisen naisen näkökulmasta. Kiinnostuneita on, mutta ongelma on se, että kiinnostukset ei kohtaa. Mua lähestyy nuoret miehet, jotka haluaisi kivat kyydit milfiltä, tai sitten itseäni paljon vanhemmat miehet, jotka eivät mua sytytä yhtään. Sellaiset kaltaiseni hyvinsäilyneet nelikymppiset, joilla on laillani elämä hallussa ja asiat kunnossa, eivät minuun minkäänlaista kiinnostusta osoita. Tai no, on sellaisiakin ollut, mutta yksi huono puoli niissä on ollut: ovat olleet varattuja.
Jokin minussa mättää. Sen kun keksisin, että mikä se on.
Eikö se ole selvää mikä se "jokin" on?
Nuoruus painaa vaakakupissa enemmän kuin hankkimasi koulutus ja asema.
Samassa tilanteessa ovat minunkin tuntemani nelikymppiset. Joskus 25v tienoilla he löysivät pitkät, komeat, liikunnalliset ja menestyvät miehensä. Eron jälkeen saatavilla olisi tavismiehiä, mutta vaikka neitokaiset ovat tippuneet tavisluokkaan, katsovat he yhä olevansa korkeine poskipäineen ja fil. maisterin tutkintoineen kärkiluokkaa.
Kuten aikaisempi kirjoittaja osuvasti sanoi, käsitykset eivät kohtaa.Nelikymppinen maisterisnainen korkeine poskipäineen ei tee miehellä yhtään mitään - minkäänlaisella miehellä. Lapset tehty, varallisuutta ja hyvä duuni. Nylkytys ei kiinnosta eikä sosiaaliset koukerot, ei edes enää alfamiehen, saati sitten taviksen
Olen toden totta nelikymppinen maisterisnainen, jolla on korkeat poskipäät, lapset tehty, varallisuutta ja hyvä duuni. Mutta kyllä kaipaan miestä elämääni. Kumppanuutta, seksiä, jaettuja iloja ja suruja.
Sitä mä en näissä nelikymppisissä miehissä oikein ymmärrä, että he mieluummin lähtevät toiselle kierrokselle nuoren naisen kanssa ja lähtevät uudestaan siihen vauvarumbaan, kuin edes kokeilisivat samassa elämäntilanteessa olevaa, samanikäistä naista. Selittäkää, miksi?
Moikka!
Olen nelikymppinen mies ja vastaan rehellisesti.
Kokeilisin mielelläni kaltaistasi naista. Uskoisin sinun olevan fiksu ja kuvauksesi elämänkumppanuudesta kuulostaisi sellaiselta jota itsekin haluaisin. Mutta en ole maisteri, minulla ei ole hyväpalkkaista duunia eikä olennaista varallisuutta. Olen kyllä töissäkäyvä, ja pidän asiani järjestyksessä. Mutta kokemukseni mukaan sosioekonominen asema on kaltaisillesi naisille kaiken A ja O. Sen lisäksi olen lyhyehkö, eikä minulla ole maskuliinisia geneettisiä vastineita korkeille poskipäillesi.
On siis katseltava muualle. Vauvarumbaan en kylläkään lähde. Koska en myöskään halua Äijäksi korvaamaan edellistä nikkaroijaa ja remontoijaa, jää vain yksi vaihtoehto. Minusta jostain käsittömästä syystä kiinnostuneet nuoremmat naiset. Se on huonompi vaihtoehto, useastakin syystä. Vaan minkäs teet :/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitan ihan kivasti säilyneen nelikymppisen naisen näkökulmasta. Kiinnostuneita on, mutta ongelma on se, että kiinnostukset ei kohtaa. Mua lähestyy nuoret miehet, jotka haluaisi kivat kyydit milfiltä, tai sitten itseäni paljon vanhemmat miehet, jotka eivät mua sytytä yhtään. Sellaiset kaltaiseni hyvinsäilyneet nelikymppiset, joilla on laillani elämä hallussa ja asiat kunnossa, eivät minuun minkäänlaista kiinnostusta osoita. Tai no, on sellaisiakin ollut, mutta yksi huono puoli niissä on ollut: ovat olleet varattuja.
Jokin minussa mättää. Sen kun keksisin, että mikä se on.
Eikö se ole selvää mikä se "jokin" on?
Nuoruus painaa vaakakupissa enemmän kuin hankkimasi koulutus ja asema.
Samassa tilanteessa ovat minunkin tuntemani nelikymppiset. Joskus 25v tienoilla he löysivät pitkät, komeat, liikunnalliset ja menestyvät miehensä. Eron jälkeen saatavilla olisi tavismiehiä, mutta vaikka neitokaiset ovat tippuneet tavisluokkaan, katsovat he yhä olevansa korkeine poskipäineen ja fil. maisterin tutkintoineen kärkiluokkaa.
Kuten aikaisempi kirjoittaja osuvasti sanoi, käsitykset eivät kohtaa.Nelikymppinen maisterisnainen korkeine poskipäineen ei tee miehellä yhtään mitään - minkäänlaisella miehellä. Lapset tehty, varallisuutta ja hyvä duuni. Nylkytys ei kiinnosta eikä sosiaaliset koukerot, ei edes enää alfamiehen, saati sitten taviksen
Olen toden totta nelikymppinen maisterisnainen, jolla on korkeat poskipäät, lapset tehty, varallisuutta ja hyvä duuni. Mutta kyllä kaipaan miestä elämääni. Kumppanuutta, seksiä, jaettuja iloja ja suruja.
Sitä mä en näissä nelikymppisissä miehissä oikein ymmärrä, että he mieluummin lähtevät toiselle kierrokselle nuoren naisen kanssa ja lähtevät uudestaan siihen vauvarumbaan, kuin edes kokeilisivat samassa elämäntilanteessa olevaa, samanikäistä naista. Selittäkää, miksi?
Moikka!
Olen nelikymppinen mies ja vastaan rehellisesti.
Kokeilisin mielelläni kaltaistasi naista. Uskoisin sinun olevan fiksu ja kuvauksesi elämänkumppanuudesta kuulostaisi sellaiselta jota itsekin haluaisin. Mutta en ole maisteri, minulla ei ole hyväpalkkaista duunia eikä olennaista varallisuutta. Olen kyllä töissäkäyvä, ja pidän asiani järjestyksessä. Mutta kokemukseni mukaan sosioekonominen asema on kaltaisillesi naisille kaiken A ja O. Sen lisäksi olen lyhyehkö, eikä minulla ole maskuliinisia geneettisiä vastineita korkeille poskipäillesi.
On siis katseltava muualle. Vauvarumbaan en kylläkään lähde. Koska en myöskään halua Äijäksi korvaamaan edellistä nikkaroijaa ja remontoijaa, jää vain yksi vaihtoehto. Minusta jostain käsittömästä syystä kiinnostuneet nuoremmat naiset. Se on huonompi vaihtoehto, useastakin syystä. Vaan minkäs teet :/
Ihmisiä ei _kokeilla_! Turn off!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitan ihan kivasti säilyneen nelikymppisen naisen näkökulmasta. Kiinnostuneita on, mutta ongelma on se, että kiinnostukset ei kohtaa. Mua lähestyy nuoret miehet, jotka haluaisi kivat kyydit milfiltä, tai sitten itseäni paljon vanhemmat miehet, jotka eivät mua sytytä yhtään. Sellaiset kaltaiseni hyvinsäilyneet nelikymppiset, joilla on laillani elämä hallussa ja asiat kunnossa, eivät minuun minkäänlaista kiinnostusta osoita. Tai no, on sellaisiakin ollut, mutta yksi huono puoli niissä on ollut: ovat olleet varattuja.
Jokin minussa mättää. Sen kun keksisin, että mikä se on.
Eikö se ole selvää mikä se "jokin" on?
Nuoruus painaa vaakakupissa enemmän kuin hankkimasi koulutus ja asema.
Samassa tilanteessa ovat minunkin tuntemani nelikymppiset. Joskus 25v tienoilla he löysivät pitkät, komeat, liikunnalliset ja menestyvät miehensä. Eron jälkeen saatavilla olisi tavismiehiä, mutta vaikka neitokaiset ovat tippuneet tavisluokkaan, katsovat he yhä olevansa korkeine poskipäineen ja fil. maisterin tutkintoineen kärkiluokkaa.
Kuten aikaisempi kirjoittaja osuvasti sanoi, käsitykset eivät kohtaa.Nelikymppinen maisterisnainen korkeine poskipäineen ei tee miehellä yhtään mitään - minkäänlaisella miehellä. Lapset tehty, varallisuutta ja hyvä duuni. Nylkytys ei kiinnosta eikä sosiaaliset koukerot, ei edes enää alfamiehen, saati sitten taviksen
Olen hieman eri mieltä. Kyllä minä ainakin tarvitsisin elämänkumppanin, läheisyyttä ja fyysisyyttäkin. Ajatus yksinäisestä vanhuudesta pelottaa. Olen sitä paitsi tosi "lapsenomainen" muuten, vaikka sinänsä aikuisten velvollisuudet hoidankin hyvin. Lomahaaveissa on mm. Harry Potter -huvipuisto Floridassa ja Japani (myös anime-harrastuksen näkökulmasta). Pari tutkintoa löytyy, mutta opiskelen lisää. Olen hoikka, liikunnallinen, pitkähiuksinen ja aidosti sileäihoinen, luonnollinen babyface ilman mitään fillereitä tai tekohärpäkkeitä - ja yksin.
T. 40-vuotias nainen
Etsi joku vanhempi mies. Kuulostat totta tosiaan lapselta, jopa henkisesti jotenkin vajaalta. Harry Potter-huvipuisto - oikeasti nyt.
Naura vain. Olen lisäksi läpäissyt Mensan pääsyrajan. Tosin mulla saattaa olla joitain Asperger-piirteitä.
T. Kommentoimasi 40-vuotias nainen
En naura - ihmettelen lähinnä. Minulla on Asperger, ei pelkkiä piirteitä. Ja aikuset lapset. Olen sinua muutaman vuoden vanhempi.
Juu, mulla ei ole diagnoosia tosiaan. Nukun myöskin pehmonalle kainalossa. :) Kun siis ei puolisoa lämmittämässä. Mutta en kyllä työkavereille tai sukulaisilleni moista ikinä kertoisi. Tarkoitan vain, että meitä saman vuosikerran edustajia on ns. joka junaan ja yleistäminen on vain typerää.
T. Kommentoimasi 40-vuotias nainen
Kyllä av-mammojen ympärillä pyörii kalsarimalleja vielä 80-v. Vaikka michelin-mummon näköisinä
Vanhuuden ja kuoleman pelko - moni sen myöntääkin. On vaikea ajatella, että 50+ on jo paljon ikää - niitä numeroita. Sählätessä ne unohtuu, illuusioon pidemmästä nuoruudesta voi upota. Kunnes tulee oireet: eturauhanen, väsymys, niveloireet ja lopulta voittajat: sydänsairaudet, syöpä ja dementia.