Lue keskustelun säännöt.
Onko nelikymppinen nainen vielä kiinnostava?
20.10.2018 |
Jos on pitänyt itsestään huolta, ei ole ylipainoinen jne. Vai haluavatko miehet nuoremman?
Kommentit (130)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitan ihan kivasti säilyneen nelikymppisen naisen näkökulmasta. Kiinnostuneita on, mutta ongelma on se, että kiinnostukset ei kohtaa. Mua lähestyy nuoret miehet, jotka haluaisi kivat kyydit milfiltä, tai sitten itseäni paljon vanhemmat miehet, jotka eivät mua sytytä yhtään. Sellaiset kaltaiseni hyvinsäilyneet nelikymppiset, joilla on laillani elämä hallussa ja asiat kunnossa, eivät minuun minkäänlaista kiinnostusta osoita. Tai no, on sellaisiakin ollut, mutta yksi huono puoli niissä on ollut: ovat olleet varattuja.
Jokin minussa mättää. Sen kun keksisin, että mikä se on.
Eikö se ole selvää mikä se "jokin" on?
Nuoruus painaa vaakakupissa enemmän kuin hankkimasi koulutus ja asema.
Samassa tilanteessa ovat minunkin tuntemani nelikymppiset. Joskus 25v tienoilla he löysivät pitkät, komeat, liikunnalliset ja menestyvät miehensä. Eron jälkeen saatavilla olisi tavismiehiä, mutta vaikka neitokaiset ovat tippuneet tavisluokkaan, katsovat he yhä olevansa korkeine poskipäineen ja fil. maisterin tutkintoineen kärkiluokkaa.
Kuten aikaisempi kirjoittaja osuvasti sanoi, käsitykset eivät kohtaa.Nelikymppinen maisterisnainen korkeine poskipäineen ei tee miehellä yhtään mitään - minkäänlaisella miehellä. Lapset tehty, varallisuutta ja hyvä duuni. Nylkytys ei kiinnosta eikä sosiaaliset koukerot, ei edes enää alfamiehen, saati sitten taviksen
Olen toden totta nelikymppinen maisterisnainen, jolla on korkeat poskipäät, lapset tehty, varallisuutta ja hyvä duuni. Mutta kyllä kaipaan miestä elämääni. Kumppanuutta, seksiä, jaettuja iloja ja suruja.
Sitä mä en näissä nelikymppisissä miehissä oikein ymmärrä, että he mieluummin lähtevät toiselle kierrokselle nuoren naisen kanssa ja lähtevät uudestaan siihen vauvarumbaan, kuin edes kokeilisivat samassa elämäntilanteessa olevaa, samanikäistä naista. Selittäkää, miksi?
Moikka!
Olen nelikymppinen mies ja vastaan rehellisesti.
Kokeilisin mielelläni kaltaistasi naista. Uskoisin sinun olevan fiksu ja kuvauksesi elämänkumppanuudesta kuulostaisi sellaiselta jota itsekin haluaisin. Mutta en ole maisteri, minulla ei ole hyväpalkkaista duunia eikä olennaista varallisuutta. Olen kyllä töissäkäyvä, ja pidän asiani järjestyksessä. Mutta kokemukseni mukaan sosioekonominen asema on kaltaisillesi naisille kaiken A ja O. Sen lisäksi olen lyhyehkö, eikä minulla ole maskuliinisia geneettisiä vastineita korkeille poskipäillesi.
On siis katseltava muualle. Vauvarumbaan en kylläkään lähde. Koska en myöskään halua Äijäksi korvaamaan edellistä nikkaroijaa ja remontoijaa, jää vain yksi vaihtoehto. Minusta jostain käsittömästä syystä kiinnostuneet nuoremmat naiset. Se on huonompi vaihtoehto, useastakin syystä. Vaan minkäs teet :/
Ihmisiä ei _kokeilla_! Turn off!
No tietysti! :D Lainaus viestistä johon vastasin:
"Sitä mä en näissä nelikymppisissä miehissä oikein ymmärrä, että he mieluummin lähtevät toiselle kierrokselle nuoren naisen kanssa ja lähtevät uudestaan siihen vauvarumbaan, kuin edes kokeilisivat samassa elämäntilanteessa olevaa, samanikäistä naista."
ps. unohdit mainita että kirjoitin "käsittämättömästä" väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä av-mammojen ympärillä pyörii kalsarimalleja vielä 80-v. Vaikka michelin-mummon näköisinä
Niin. Mun ympärilläni ei pyörinyt poikia/miehiä edes teininä tai parikymppisenä, jos siis lasketaan mukaan kaikki normaalin oloiset suomalaiset. Jotkut ulkomaalaistaustaiset ja juopuneet koettivat jallittaa mua nuorena. Paras ajankohtani oli vähän päälle 30-vuotiaana, jolloin muutamakin asiallinen mies oli kiinnostunut melkein samaan aikaan. Sen jälkeen on ollut hiljaista. Tosin en ole ikinä käynyt baareissa tai nettideiteillä (puhumattakaan Tinderistä ym.), enkä ole mikään harrastusaktiivikaan.
T. Yksi nelikymppinen
Matematiikkaa maistereille.
Tilastojen mukaan alimman tuloviidenneksen miehistä ilman naista on lähes puolet. Ylimmän tuloviidenneksen miehissä sinkkuja ei ole juuri ollenkaan.
Naisissa puolestaan miehettömiä on tasaisesti eri tuloluokissa, pl. hyvätuloiset joissa sinkkuja on enemmän.
Kun vielä tiedämme että miehiä kiinnostaa enemmän kauneus/hoikkuus/nuoruus ja naisia raha/status (kts. tutkimukset esim. Åbo Akademi ja Chapman University), mitä se tarkoittaa?
Sitä että jokaista hyvätuloista ja pinkkansa kunnossa pitänyttä nelikymppistä miestä kohtaan on lauma saman ikäisiä, koulutettuja hyvätuloisia nelikymppisiä naisia. Jos mies on vielä komea, valinnanvaraa on kuin karkkikaupassa. Tilanne on kuin 21-vuotiaalla, 12 miehen kanssa autiolle saarelle haaksirikkoutuneella naisella. Tai kenellä tahansa nätillä parikymppisellä naisella.
Eli kuinka ehdoton kynnyskysymys se alaspäin pariutuminen olikaan?
Jotkut ovat, ja vielä vanhempinakin. Ei viehätysvoima ikää katso. Jotkut eivät taas ole kiinnostavia parikymppisinäkään. Ei ole mikään ikäkysymys tämä.
Pikku hiljaa alkaa olla kiinnostava, mutta vasta lähempänä viittäkymppiä ihmisessä alkaa olla syvyyttä ja sisältöä, kiinnostavuutta ja omaa levollista persoonaa. Nuoruus on niin yliarvostettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitan ihan kivasti säilyneen nelikymppisen naisen näkökulmasta. Kiinnostuneita on, mutta ongelma on se, että kiinnostukset ei kohtaa. Mua lähestyy nuoret miehet, jotka haluaisi kivat kyydit milfiltä, tai sitten itseäni paljon vanhemmat miehet, jotka eivät mua sytytä yhtään. Sellaiset kaltaiseni hyvinsäilyneet nelikymppiset, joilla on laillani elämä hallussa ja asiat kunnossa, eivät minuun minkäänlaista kiinnostusta osoita. Tai no, on sellaisiakin ollut, mutta yksi huono puoli niissä on ollut: ovat olleet varattuja.
Jokin minussa mättää. Sen kun keksisin, että mikä se on.
Eikö se ole selvää mikä se "jokin" on?
Nuoruus painaa vaakakupissa enemmän kuin hankkimasi koulutus ja asema.
Samassa tilanteessa ovat minunkin tuntemani nelikymppiset. Joskus 25v tienoilla he löysivät pitkät, komeat, liikunnalliset ja menestyvät miehensä. Eron jälkeen saatavilla olisi tavismiehiä, mutta vaikka neitokaiset ovat tippuneet tavisluokkaan, katsovat he yhä olevansa korkeine poskipäineen ja fil. maisterin tutkintoineen kärkiluokkaa.
Kuten aikaisempi kirjoittaja osuvasti sanoi, käsitykset eivät kohtaa.Nelikymppinen maisterisnainen korkeine poskipäineen ei tee miehellä yhtään mitään - minkäänlaisella miehellä. Lapset tehty, varallisuutta ja hyvä duuni. Nylkytys ei kiinnosta eikä sosiaaliset koukerot, ei edes enää alfamiehen, saati sitten taviksen
Olen hieman eri mieltä. Kyllä minä ainakin tarvitsisin elämänkumppanin, läheisyyttä ja fyysisyyttäkin. Ajatus yksinäisestä vanhuudesta pelottaa. Olen sitä paitsi tosi "lapsenomainen" muuten, vaikka sinänsä aikuisten velvollisuudet hoidankin hyvin. Lomahaaveissa on mm. Harry Potter -huvipuisto Floridassa ja Japani (myös anime-harrastuksen näkökulmasta). Pari tutkintoa löytyy, mutta opiskelen lisää. Olen hoikka, liikunnallinen, pitkähiuksinen ja aidosti sileäihoinen, luonnollinen babyface ilman mitään fillereitä tai tekohärpäkkeitä - ja yksin.
T. 40-vuotias nainen
Kelpaisiko sulle tällainen miehen mitoissa oleva duunarimies millä 1 lapsi yhteishuoltajuudessa, ok-talo, harrastuksia, alkoa en juurikaan käytä.
Missäpäin asut?
Hyvin tuntuu seuraa löytyvän,sinkkuunnuin nelikymppisenä ja nyt parisuhteessa itseäni 7 vuotta nuoremman kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku nelikymppinen täällä mainosti olevansa elämänsä kunnossa. Ei se kuitenkaan ole asia, joka tekee naisesta todella haluttavan. Himotreenaajilla kasvot näyttää vanhoilta ja reidet ja perse on liian rasvattomat. Ei sellainen sytytä.
Minä?! En ole mikään himotreenaaja, mutta treenaan säännöllisesti. Kyllä hyvä kroppa vaikuttaa paljon kokonaisuuteen.. Toki olen muutenkin ihan nätti. ;)
N43
Tässä yksi mies lisää jota kiinnostaisi 40+ nainen.
Tässäkin ketjussa on kaksi jotka vaikuttavat kiinnostavilta. Mutta kun kuvauksessa mainitaan hyvä ulkonäkö ja taloudellinen asema, ymmärrän pelin hengen. Huippumies tai ei mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin on. Ei iällä ole paljoakaan merkitystä.
Samapa se silti.
Ei ole iällä merkitystä niillä kaikilla, jotka eivät minusta ole kiinnostuneita.
Naisen arvottaminen iän tai ulkonäön perusteella on täydellistä hakuammuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko näihin ketjuihin lisätä kuvauksen millaisia miehiä oikeasti tarkoitetaan?
Ihan turhaa vastata näihin, nyt tuli selväksi että tässä tarkoitetaan pelkästään komeita, koulutettuja, hyvätuloisia ja varakkaita miehiä.
No vastaus on sitten ei. Ei sellaiset kirjoittele palstalle. Ovat parisuhteessa rotunaistensa kanssa, tai valkkaavat deittiä kymmenien 25-45v Tinder-tarjokkaiden joukosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku nelikymppinen täällä mainosti olevansa elämänsä kunnossa. Ei se kuitenkaan ole asia, joka tekee naisesta todella haluttavan. Himotreenaajilla kasvot näyttää vanhoilta ja reidet ja perse on liian rasvattomat. Ei sellainen sytytä.
Minä?! En ole mikään himotreenaaja, mutta treenaan säännöllisesti. Kyllä hyvä kroppa vaikuttaa paljon kokonaisuuteen.. Toki olen muutenkin ihan nätti. ;)
N43
Läskit AV-mammat alapeukuttaa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitan ihan kivasti säilyneen nelikymppisen naisen näkökulmasta. Kiinnostuneita on, mutta ongelma on se, että kiinnostukset ei kohtaa. Mua lähestyy nuoret miehet, jotka haluaisi kivat kyydit milfiltä, tai sitten itseäni paljon vanhemmat miehet, jotka eivät mua sytytä yhtään. Sellaiset kaltaiseni hyvinsäilyneet nelikymppiset, joilla on laillani elämä hallussa ja asiat kunnossa, eivät minuun minkäänlaista kiinnostusta osoita. Tai no, on sellaisiakin ollut, mutta yksi huono puoli niissä on ollut: ovat olleet varattuja.
Jokin minussa mättää. Sen kun keksisin, että mikä se on.
Eikö se ole selvää mikä se "jokin" on?
Nuoruus painaa vaakakupissa enemmän kuin hankkimasi koulutus ja asema.
Samassa tilanteessa ovat minunkin tuntemani nelikymppiset. Joskus 25v tienoilla he löysivät pitkät, komeat, liikunnalliset ja menestyvät miehensä. Eron jälkeen saatavilla olisi tavismiehiä, mutta vaikka neitokaiset ovat tippuneet tavisluokkaan, katsovat he yhä olevansa korkeine poskipäineen ja fil. maisterin tutkintoineen kärkiluokkaa.
Kuten aikaisempi kirjoittaja osuvasti sanoi, käsitykset eivät kohtaa.Nelikymppinen maisterisnainen korkeine poskipäineen ei tee miehellä yhtään mitään - minkäänlaisella miehellä. Lapset tehty, varallisuutta ja hyvä duuni. Nylkytys ei kiinnosta eikä sosiaaliset koukerot, ei edes enää alfamiehen, saati sitten taviksen
Olen toden totta nelikymppinen maisterisnainen, jolla on korkeat poskipäät, lapset tehty, varallisuutta ja hyvä duuni. Mutta kyllä kaipaan miestä elämääni. Kumppanuutta, seksiä, jaettuja iloja ja suruja.
Sitä mä en näissä nelikymppisissä miehissä oikein ymmärrä, että he mieluummin lähtevät toiselle kierrokselle nuoren naisen kanssa ja lähtevät uudestaan siihen vauvarumbaan, kuin edes kokeilisivat samassa elämäntilanteessa olevaa, samanikäistä naista. Selittäkää, miksi?
Moikka!
Olen nelikymppinen mies ja vastaan rehellisesti.
Kokeilisin mielelläni kaltaistasi naista. Uskoisin sinun olevan fiksu ja kuvauksesi elämänkumppanuudesta kuulostaisi sellaiselta jota itsekin haluaisin. Mutta en ole maisteri, minulla ei ole hyväpalkkaista duunia eikä olennaista varallisuutta. Olen kyllä töissäkäyvä, ja pidän asiani järjestyksessä. Mutta kokemukseni mukaan sosioekonominen asema on kaltaisillesi naisille kaiken A ja O. Sen lisäksi olen lyhyehkö, eikä minulla ole maskuliinisia geneettisiä vastineita korkeille poskipäillesi.
On siis katseltava muualle. Vauvarumbaan en kylläkään lähde. Koska en myöskään halua Äijäksi korvaamaan edellistä nikkaroijaa ja remontoijaa, jää vain yksi vaihtoehto. Minusta jostain käsittömästä syystä kiinnostuneet nuoremmat naiset. Se on huonompi vaihtoehto, useastakin syystä. Vaan minkäs teet :/
Hei, kiitos kommentistasi :) Sen verran vastakommenttia, että itselleni ei sosioekonomisella asemalla ole merkitystä. Ei edes sillä, mitä autoa ajaa ;) Menin aikoinaan naimisiin duunarin kanssa, joskin hänestä myöhemmin erosinkin (niin, ero ei liittynyt kummankaan ammattiin). Itse asiassa kaikissa parisuhteissani (no, ei niitä tietysti montaa ole ollut) olen ollut se paremmin tienaava. Mitä ulkoisiin asioihin tulee, niin toki toivoisin löytäväni omaa silmääni miellyttävän kumppanin. Eikö jokainen?
Ps. "Kokeilla" oli tosiaan minun sanavalintani. Se tuntui siinä asiayhteydessä ihan ok sanalta... jälkikäteen ajatellen "antaa mahdollisuus" olisi varmaan ollut parempi :)
Kummasti kaikki eronneet ystäväni bulldog-poskineen ja lievine ylipainoineenkin ovat löytäneet uuden ja pitkän parisuhteen nuoremman miehen kanssa. Näissä suhteissa miehillä ei ole lapsia, naisella on ja silti vähintään vuosia suhdetta jo takana. Että höpön löpön palstan jutuille. Ihan tavallisissa ammateissa naiset, sairaanhoitajia ja muita vastaavia.
Vierailija kirjoitti:
Kummasti kaikki eronneet ystäväni bulldog-poskineen ja lievine ylipainoineenkin ovat löytäneet uuden ja pitkän parisuhteen nuoremman miehen kanssa. Näissä suhteissa miehillä ei ole lapsia, naisella on ja silti vähintään vuosia suhdetta jo takana. Että höpön löpön palstan jutuille. Ihan tavallisissa ammateissa naiset, sairaanhoitajia ja muita vastaavia.
Minäkään en usko hetkeäkään ettei kelpaa - kyllä vika on huolimisessa. Kaikki eronneet ystävättäreni ovat löytäneet kivaa miesseuraa - ulkonäöstä tai sosioekonomisesta taustasta riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitan ihan kivasti säilyneen nelikymppisen naisen näkökulmasta. Kiinnostuneita on, mutta ongelma on se, että kiinnostukset ei kohtaa. Mua lähestyy nuoret miehet, jotka haluaisi kivat kyydit milfiltä, tai sitten itseäni paljon vanhemmat miehet, jotka eivät mua sytytä yhtään. Sellaiset kaltaiseni hyvinsäilyneet nelikymppiset, joilla on laillani elämä hallussa ja asiat kunnossa, eivät minuun minkäänlaista kiinnostusta osoita. Tai no, on sellaisiakin ollut, mutta yksi huono puoli niissä on ollut: ovat olleet varattuja.
Jokin minussa mättää. Sen kun keksisin, että mikä se on.
Eikö se ole selvää mikä se "jokin" on?
Nuoruus painaa vaakakupissa enemmän kuin hankkimasi koulutus ja asema.
Samassa tilanteessa ovat minunkin tuntemani nelikymppiset. Joskus 25v tienoilla he löysivät pitkät, komeat, liikunnalliset ja menestyvät miehensä. Eron jälkeen saatavilla olisi tavismiehiä, mutta vaikka neitokaiset ovat tippuneet tavisluokkaan, katsovat he yhä olevansa korkeine poskipäineen ja fil. maisterin tutkintoineen kärkiluokkaa.
Kuten aikaisempi kirjoittaja osuvasti sanoi, käsitykset eivät kohtaa.Nelikymppinen maisterisnainen korkeine poskipäineen ei tee miehellä yhtään mitään - minkäänlaisella miehellä. Lapset tehty, varallisuutta ja hyvä duuni. Nylkytys ei kiinnosta eikä sosiaaliset koukerot, ei edes enää alfamiehen, saati sitten taviksen
Olen toden totta nelikymppinen maisterisnainen, jolla on korkeat poskipäät, lapset tehty, varallisuutta ja hyvä duuni. Mutta kyllä kaipaan miestä elämääni. Kumppanuutta, seksiä, jaettuja iloja ja suruja.
Sitä mä en näissä nelikymppisissä miehissä oikein ymmärrä, että he mieluummin lähtevät toiselle kierrokselle nuoren naisen kanssa ja lähtevät uudestaan siihen vauvarumbaan, kuin edes kokeilisivat samassa elämäntilanteessa olevaa, samanikäistä naista. Selittäkää, miksi?
Moikka!
Olen nelikymppinen mies ja vastaan rehellisesti.
Kokeilisin mielelläni kaltaistasi naista. Uskoisin sinun olevan fiksu ja kuvauksesi elämänkumppanuudesta kuulostaisi sellaiselta jota itsekin haluaisin. Mutta en ole maisteri, minulla ei ole hyväpalkkaista duunia eikä olennaista varallisuutta. Olen kyllä töissäkäyvä, ja pidän asiani järjestyksessä. Mutta kokemukseni mukaan sosioekonominen asema on kaltaisillesi naisille kaiken A ja O. Sen lisäksi olen lyhyehkö, eikä minulla ole maskuliinisia geneettisiä vastineita korkeille poskipäillesi.
On siis katseltava muualle. Vauvarumbaan en kylläkään lähde. Koska en myöskään halua Äijäksi korvaamaan edellistä nikkaroijaa ja remontoijaa, jää vain yksi vaihtoehto. Minusta jostain käsittömästä syystä kiinnostuneet nuoremmat naiset. Se on huonompi vaihtoehto, useastakin syystä. Vaan minkäs teet :/
Hei, kiitos kommentistasi :) Sen verran vastakommenttia, että itselleni ei sosioekonomisella asemalla ole merkitystä. Ei edes sillä, mitä autoa ajaa ;) Menin aikoinaan naimisiin duunarin kanssa, joskin hänestä myöhemmin erosinkin (niin, ero ei liittynyt kummankaan ammattiin). Itse asiassa kaikissa parisuhteissani (no, ei niitä tietysti montaa ole ollut) olen ollut se paremmin tienaava. Mitä ulkoisiin asioihin tulee, niin toki toivoisin löytäväni omaa silmääni miellyttävän kumppanin. Eikö jokainen?
Ps. "Kokeilla" oli tosiaan minun sanavalintani. Se tuntui siinä asiayhteydessä ihan ok sanalta... jälkikäteen ajatellen "antaa mahdollisuus" olisi varmaan ollut parempi :)
Pituus.
Komeus.
Raha/status.
Jotain näistä vaaditaan aina. Jos yhdessä joustetaan, kahdessa muussa joustetaan vähemmän.
Olen 60-vuotias enkä mikään himotreenaaja. Kroppa lienee normaalin suomalaisnaisen ikäisekseen: latta perse, riipputissit ja huono tukka. Olen silti viimeisten parin vuoden aikana joutunut aivan kummallisten iskuyritysten kohteeksi. Asialla nuoret miehet, jotka voisivat olla lapsiani. Luulevat varmaan, että puutteessa oleva mummoparka kaipaa toimintaa ja ehkä vielä rahoittaa jotain. Olen käyttänyt astaloina sateenvarjoa sekä käsilaukkua ja hidastajana hiuslakkaa. Kerran apuun piti pyytää bussikuski. Harmittaa, kun ei voi mennä yksin enää paikkoihin, joissa ennen luontevasti kävi. (Menet yksin ulkoilmakonserttiin ja takana seisova kundi katsoo asiakseen tunkea kätensä housuihisi tai paikallisbussissa nuori mies käskee tarttua....iin ja tulla mukaan, kun se on niin kovana).
En kaipaa, mutta yritin puolustautua noita mollaajia vastaan. En edes etsi mitään seuraa myöskään. Mulle riittää yksi mies ja vaikka ne kaikki muut maailman miehet halveksisivat minua ikäni vuoksi, niin sen oman puolison mielipide merkitsee. Siksipä sinänsä se ikärasismi yleisemmin on melko yhdentekevää, kunhan saisin edes yhden (1) pitää itselläni.
Mun puolestani ne nuorten naisten perään haikailevat hankkikoot sellaisia. Tosin se on epäreilua, jos sitten joku "tyytyy" vanhempaan paremman puutteessa. Jokaisen pitäisi saada olla se rakkain ja tärkein omalle puolisolleen, ei jonkun muun korvike.
T. Ap