Lue keskustelun säännöt.
Onko nelikymppinen nainen vielä kiinnostava?
20.10.2018 |
Jos on pitänyt itsestään huolta, ei ole ylipainoinen jne. Vai haluavatko miehet nuoremman?
Kommentit (130)
Vierailija kirjoitti:
Yli 40-v. nainen menettelee, jos on pysynyt hoikkana, pukeutuu nuorekkaasti, on pitkä tukka ja kiinteä naama.
Edellä mainituista ominaisuuksista huolta pitämällä Milf :it on kovaa valuuttaa vielä 40 :nä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on pitänyt itsestään huolta, ei ole ylipainoinen jne. Vai haluavatko miehet nuoremman?
Haluaa tietysti nuoremman, mutta ei auta, kyllä sitä vaan suurin osa joutuu tyytymään ikäisiinsä ja hyvä jos saa edes sellaista.
Asiaa voi hahmottaa ihan tutkimusten perusteella.
Sopivuuteen liittyvät asiat. Sielunkumppanuus, yhteiset arvot, yhteinen huumori, seksuaaliset mieltymykset, jne.
Tasoon liittyvät asiat.
Miehillä geenit, raha, status.
Naisilla hedelmällisyys. Nuoruus/nuorekkuus, kauniit piirteet.
Sopivuuteen liittyvistä asioista on hölmöä joustaa, jos haluaa että suhde toimii. Kysymys onkin löytyykö halua joustaa tasoon liittyvistä asioista, kun oma taso (hedelmällisyys) on laskenut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitan ihan kivasti säilyneen nelikymppisen naisen näkökulmasta. Kiinnostuneita on, mutta ongelma on se, että kiinnostukset ei kohtaa. Mua lähestyy nuoret miehet, jotka haluaisi kivat kyydit milfiltä, tai sitten itseäni paljon vanhemmat miehet, jotka eivät mua sytytä yhtään. Sellaiset kaltaiseni hyvinsäilyneet nelikymppiset, joilla on laillani elämä hallussa ja asiat kunnossa, eivät minuun minkäänlaista kiinnostusta osoita. Tai no, on sellaisiakin ollut, mutta yksi huono puoli niissä on ollut: ovat olleet varattuja.
Jokin minussa mättää. Sen kun keksisin, että mikä se on.
Eikö se ole selvää mikä se "jokin" on?
Nuoruus painaa vaakakupissa enemmän kuin hankkimasi koulutus ja asema.
Samassa tilanteessa ovat minunkin tuntemani nelikymppiset. Joskus 25v tienoilla he löysivät pitkät, komeat, liikunnalliset ja menestyvät miehensä. Eron jälkeen saatavilla olisi tavismiehiä, mutta vaikka neitokaiset ovat tippuneet tavisluokkaan, katsovat he yhä olevansa korkeine poskipäineen ja fil. maisterin tutkintoineen kärkiluokkaa.
Kuten aikaisempi kirjoittaja osuvasti sanoi, käsitykset eivät kohtaa.Nelikymppinen maisterisnainen korkeine poskipäineen ei tee miehellä yhtään mitään - minkäänlaisella miehellä. Lapset tehty, varallisuutta ja hyvä duuni. Nylkytys ei kiinnosta eikä sosiaaliset koukerot, ei edes enää alfamiehen, saati sitten taviksen
Olen toden totta nelikymppinen maisterisnainen, jolla on korkeat poskipäät, lapset tehty, varallisuutta ja hyvä duuni. Mutta kyllä kaipaan miestä elämääni. Kumppanuutta, seksiä, jaettuja iloja ja suruja.
Sitä mä en näissä nelikymppisissä miehissä oikein ymmärrä, että he mieluummin lähtevät toiselle kierrokselle nuoren naisen kanssa ja lähtevät uudestaan siihen vauvarumbaan, kuin edes kokeilisivat samassa elämäntilanteessa olevaa, samanikäistä naista. Selittäkää, miksi?
Moikka!
Olen nelikymppinen mies ja vastaan rehellisesti.
Kokeilisin mielelläni kaltaistasi naista. Uskoisin sinun olevan fiksu ja kuvauksesi elämänkumppanuudesta kuulostaisi sellaiselta jota itsekin haluaisin. Mutta en ole maisteri, minulla ei ole hyväpalkkaista duunia eikä olennaista varallisuutta. Olen kyllä töissäkäyvä, ja pidän asiani järjestyksessä. Mutta kokemukseni mukaan sosioekonominen asema on kaltaisillesi naisille kaiken A ja O. Sen lisäksi olen lyhyehkö, eikä minulla ole maskuliinisia geneettisiä vastineita korkeille poskipäillesi.
On siis katseltava muualle. Vauvarumbaan en kylläkään lähde. Koska en myöskään halua Äijäksi korvaamaan edellistä nikkaroijaa ja remontoijaa, jää vain yksi vaihtoehto. Minusta jostain käsittömästä syystä kiinnostuneet nuoremmat naiset. Se on huonompi vaihtoehto, useastakin syystä. Vaan minkäs teet :/
Hei, kiitos kommentistasi :) Sen verran vastakommenttia, että itselleni ei sosioekonomisella asemalla ole merkitystä. Ei edes sillä, mitä autoa ajaa ;) Menin aikoinaan naimisiin duunarin kanssa, joskin hänestä myöhemmin erosinkin (niin, ero ei liittynyt kummankaan ammattiin). Itse asiassa kaikissa parisuhteissani (no, ei niitä tietysti montaa ole ollut) olen ollut se paremmin tienaava. Mitä ulkoisiin asioihin tulee, niin toki toivoisin löytäväni omaa silmääni miellyttävän kumppanin. Eikö jokainen?
Ps. "Kokeilla" oli tosiaan minun sanavalintani. Se tuntui siinä asiayhteydessä ihan ok sanalta... jälkikäteen ajatellen "antaa mahdollisuus" olisi varmaan ollut parempi :)
Moi taas, ja kiitokset vastauksestasi.
Mukava kuulla ettei sosioekonominen asema ole ratkaiseva. Toki nyt oletan että ulkonäkörajaus on se tyypillinen ;) Täytyy miettiä olenko alkanut uskoa liiaksi stereotypioihin, joita kylläkin havainnot oikeassa elämässä tukevat.
Itsellänikin on tiettyjä vaatimuksia, joista yksi on syvälliset keskustelut kahden kesken. Niihin kykeneviä löytyy paljon enemmän nelikymppisistä kuin parikymppisistä tai rakentamiseen panostavista kolmekymppisistä.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ovat, ja vielä vanhempinakin. Ei viehätysvoima ikää katso. Jotkut eivät taas ole kiinnostavia parikymppisinäkään. Ei ole mikään ikäkysymys tämä.
Juuri näin. Joissakin ihmisissä on vain sitä jotain extraa (karismaa), joka säilyy vaikka ikää tulee. Se on ulkonäön, olemuksen ja luonteen yhdistelmä joka viehättää. Tämä siis sopii myös miehiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina ollut kiinnostunut ihmisistä seuraa varmaan löytyisi jos hakisin. Ni ja ikää mulla 43v. Nyt olen vapaa lintu olen vapauttanut itseni menneistä suhteista. Jotain on ehkä ilmassa, mutta nautin tunnelmasta, en kiirehdi😇
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitan ihan kivasti säilyneen nelikymppisen naisen näkökulmasta. Kiinnostuneita on, mutta ongelma on se, että kiinnostukset ei kohtaa. Mua lähestyy nuoret miehet, jotka haluaisi kivat kyydit milfiltä, tai sitten itseäni paljon vanhemmat miehet, jotka eivät mua sytytä yhtään. Sellaiset kaltaiseni hyvinsäilyneet nelikymppiset, joilla on laillani elämä hallussa ja asiat kunnossa, eivät minuun minkäänlaista kiinnostusta osoita. Tai no, on sellaisiakin ollut, mutta yksi huono puoli niissä on ollut: ovat olleet varattuja.
Jokin minussa mättää. Sen kun keksisin, että mikä se on.
Eikö se ole selvää mikä se "jokin" on?
Nuoruus painaa vaakakupissa enemmän kuin hankkimasi koulutus ja asema.
Samassa tilanteessa ovat minunkin tuntemani nelikymppiset. Joskus 25v tienoilla he löysivät pitkät, komeat, liikunnalliset ja menestyvät miehensä. Eron jälkeen saatavilla olisi tavismiehiä, mutta vaikka neitokaiset ovat tippuneet tavisluokkaan, katsovat he yhä olevansa korkeine poskipäineen ja fil. maisterin tutkintoineen kärkiluokkaa.
Kuten aikaisempi kirjoittaja osuvasti sanoi, käsitykset eivät kohtaa.Nelikymppinen maisterisnainen korkeine poskipäineen ei tee miehellä yhtään mitään - minkäänlaisella miehellä. Lapset tehty, varallisuutta ja hyvä duuni. Nylkytys ei kiinnosta eikä sosiaaliset koukerot, ei edes enää alfamiehen, saati sitten taviksen
Olen toden totta nelikymppinen maisterisnainen, jolla on korkeat poskipäät, lapset tehty, varallisuutta ja hyvä duuni. Mutta kyllä kaipaan miestä elämääni. Kumppanuutta, seksiä, jaettuja iloja ja suruja.
Sitä mä en näissä nelikymppisissä miehissä oikein ymmärrä, että he mieluummin lähtevät toiselle kierrokselle nuoren naisen kanssa ja lähtevät uudestaan siihen vauvarumbaan, kuin edes kokeilisivat samassa elämäntilanteessa olevaa, samanikäistä naista. Selittäkää, miksi?
Tätä minäkin ihmettelen. Syyn täytyy olla se, että he eivät tajua ekan suhteen huonontuneen vauva-arjen takia, vaan päättelevät vian olleen naisessa.
Sitten he tekevät tokalla kierroksella uudet lapset uuden naisen kanssa ajatellen, että menee paremmin, kun on parempi nainen sen huonon sijasta. Sitten vasta tajuavat, että helkutti kun tuli lyötyä taas kädet pskaan.
Eli osa miehistä on vähän hitaita kypsymään. Sellaiset voivat olla parempia puolisoita kolmannella kierroksella. Tapasin itse tällaisen miehen 40+ ja hän oli sen oppinut. Olemme naimisissa, molemmilla on pienehköt lapset vielä ja uusia ei haluta, joten suhde on kiihkeä ja aikuinen parisuhde miehen ja naisen välillä. Olen lisäksi vanhempi kuin exänsä, mutta mies oli jo kypsempi itsekin henkisesti.
Eli hämmästyttävää, miten jotkut miehet oikeasti eivät opi kerrasta. Nytkin mua ovat iskeneet nelikymppiset varatut perheenisät, jotka ovat parhaillaan tokalla kierroksella pikkulapsiarjessa ja selvästi vahvasti menossa umpikujaan siinä uudessa liitossaankin. Kaikki eivät tajua olosuhteiden merkitystä suhteelle, vaan ajattelevat vain, että ovat väärän ihmisen kanssa.
Mutta joo, kokemukseni perusteella keski-iässä on paljon vientiä, sukipuolesta riippumatta, jos on pitänyt huolen itsestään, eikä ole ukkoontunut tai tätiintynyt. Isoja yksilöllisiä eroja alkaa olla niin paljon ihmisten välillä. Myös asenne vaikuttaa. Jos tuntee olevansa vielö nuori versus että kokee elämän olevan jo ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tapasin 42-vuotiaana 11 v nuoremman miehen ja se oli menoa heti. Nyt ollaan naimisissa <3
Vientiä on kyllä ollut aina iästä riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitan ihan kivasti säilyneen nelikymppisen naisen näkökulmasta. Kiinnostuneita on, mutta ongelma on se, että kiinnostukset ei kohtaa. Mua lähestyy nuoret miehet, jotka haluaisi kivat kyydit milfiltä, tai sitten itseäni paljon vanhemmat miehet, jotka eivät mua sytytä yhtään. Sellaiset kaltaiseni hyvinsäilyneet nelikymppiset, joilla on laillani elämä hallussa ja asiat kunnossa, eivät minuun minkäänlaista kiinnostusta osoita. Tai no, on sellaisiakin ollut, mutta yksi huono puoli niissä on ollut: ovat olleet varattuja.
Jokin minussa mättää. Sen kun keksisin, että mikä se on.
Eikö se ole selvää mikä se "jokin" on?
Nuoruus painaa vaakakupissa enemmän kuin hankkimasi koulutus ja asema.
Samassa tilanteessa ovat minunkin tuntemani nelikymppiset. Joskus 25v tienoilla he löysivät pitkät, komeat, liikunnalliset ja menestyvät miehensä. Eron jälkeen saatavilla olisi tavismiehiä, mutta vaikka neitokaiset ovat tippuneet tavisluokkaan, katsovat he yhä olevansa korkeine poskipäineen ja fil. maisterin tutkintoineen kärkiluokkaa.
Kuten aikaisempi kirjoittaja osuvasti sanoi, käsitykset eivät kohtaa.Nelikymppinen maisterisnainen korkeine poskipäineen ei tee miehellä yhtään mitään - minkäänlaisella miehellä. Lapset tehty, varallisuutta ja hyvä duuni. Nylkytys ei kiinnosta eikä sosiaaliset koukerot, ei edes enää alfamiehen, saati sitten taviksen
Olen toden totta nelikymppinen maisterisnainen, jolla on korkeat poskipäät, lapset tehty, varallisuutta ja hyvä duuni. Mutta kyllä kaipaan miestä elämääni. Kumppanuutta, seksiä, jaettuja iloja ja suruja.
Sitä mä en näissä nelikymppisissä miehissä oikein ymmärrä, että he mieluummin lähtevät toiselle kierrokselle nuoren naisen kanssa ja lähtevät uudestaan siihen vauvarumbaan, kuin edes kokeilisivat samassa elämäntilanteessa olevaa, samanikäistä naista. Selittäkää, miksi?
Moikka!
Olen nelikymppinen mies ja vastaan rehellisesti.
Kokeilisin mielelläni kaltaistasi naista. Uskoisin sinun olevan fiksu ja kuvauksesi elämänkumppanuudesta kuulostaisi sellaiselta jota itsekin haluaisin. Mutta en ole maisteri, minulla ei ole hyväpalkkaista duunia eikä olennaista varallisuutta. Olen kyllä töissäkäyvä, ja pidän asiani järjestyksessä. Mutta kokemukseni mukaan sosioekonominen asema on kaltaisillesi naisille kaiken A ja O. Sen lisäksi olen lyhyehkö, eikä minulla ole maskuliinisia geneettisiä vastineita korkeille poskipäillesi.
On siis katseltava muualle. Vauvarumbaan en kylläkään lähde. Koska en myöskään halua Äijäksi korvaamaan edellistä nikkaroijaa ja remontoijaa, jää vain yksi vaihtoehto. Minusta jostain käsittömästä syystä kiinnostuneet nuoremmat naiset. Se on huonompi vaihtoehto, useastakin syystä. Vaan minkäs teet :/
Hei, kiitos kommentistasi :) Sen verran vastakommenttia, että itselleni ei sosioekonomisella asemalla ole merkitystä. Ei edes sillä, mitä autoa ajaa ;) Menin aikoinaan naimisiin duunarin kanssa, joskin hänestä myöhemmin erosinkin (niin, ero ei liittynyt kummankaan ammattiin). Itse asiassa kaikissa parisuhteissani (no, ei niitä tietysti montaa ole ollut) olen ollut se paremmin tienaava. Mitä ulkoisiin asioihin tulee, niin toki toivoisin löytäväni omaa silmääni miellyttävän kumppanin. Eikö jokainen?
Ps. "Kokeilla" oli tosiaan minun sanavalintani. Se tuntui siinä asiayhteydessä ihan ok sanalta... jälkikäteen ajatellen "antaa mahdollisuus" olisi varmaan ollut parempi :)
Moi taas, ja kiitokset vastauksestasi.
Mukava kuulla ettei sosioekonominen asema ole ratkaiseva. Toki nyt oletan että ulkonäkörajaus on se tyypillinen ;) Täytyy miettiä olenko alkanut uskoa liiaksi stereotypioihin, joita kylläkin havainnot oikeassa elämässä tukevat.
Itsellänikin on tiettyjä vaatimuksia, joista yksi on syvälliset keskustelut kahden kesken. Niihin kykeneviä löytyy paljon enemmän nelikymppisistä kuin parikymppisistä tai rakentamiseen panostavista kolmekymppisistä.
Nuoret naiset miettivät enemmän noita miesten raha- ja statuspuolia. Se liittyy varmaan perheellistymishaluun ja alitajuntaiseen tarpeeseen turvata jälkelöisen elömä.
Vanhemmat naiset eivät katsele miehiä siitä näkökulmasta ollenkaan vaan keskittyvät siihen, synkkaako muuten henkisesti ja fyysisesti.
Näin mullakin meni stereotyyppisesti. Nyt viisikymppisenä toisella kiertoksella elämäni rakkauden kanssa, johon ihastuin rnsinäkemältä ja on valtavaa kemiaa, mies on vähemmän koulutettu kuin minä ja ihan rutiköyhä toisin kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On, koska lisääntymisikä. Tätä ei saa sanoa ääneen, mutta miehet ovat kiinnostuneet noin 13-45 vuotiasta naisista. Sitä nuoremmista tai vanhemmista kiinnostuvat vain poikkeustapaukset. Biologia tähtää lisääntymiseen.
M42v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitan ihan kivasti säilyneen nelikymppisen naisen näkökulmasta. Kiinnostuneita on, mutta ongelma on se, että kiinnostukset ei kohtaa. Mua lähestyy nuoret miehet, jotka haluaisi kivat kyydit milfiltä, tai sitten itseäni paljon vanhemmat miehet, jotka eivät mua sytytä yhtään. Sellaiset kaltaiseni hyvinsäilyneet nelikymppiset, joilla on laillani elämä hallussa ja asiat kunnossa, eivät minuun minkäänlaista kiinnostusta osoita. Tai no, on sellaisiakin ollut, mutta yksi huono puoli niissä on ollut: ovat olleet varattuja.
Jokin minussa mättää. Sen kun keksisin, että mikä se on.
Eikö se ole selvää mikä se "jokin" on?
Nuoruus painaa vaakakupissa enemmän kuin hankkimasi koulutus ja asema.
Samassa tilanteessa ovat minunkin tuntemani nelikymppiset. Joskus 25v tienoilla he löysivät pitkät, komeat, liikunnalliset ja menestyvät miehensä. Eron jälkeen saatavilla olisi tavismiehiä, mutta vaikka neitokaiset ovat tippuneet tavisluokkaan, katsovat he yhä olevansa korkeine poskipäineen ja fil. maisterin tutkintoineen kärkiluokkaa.
Kuten aikaisempi kirjoittaja osuvasti sanoi, käsitykset eivät kohtaa.Nelikymppinen maisterisnainen korkeine poskipäineen ei tee miehellä yhtään mitään - minkäänlaisella miehellä. Lapset tehty, varallisuutta ja hyvä duuni. Nylkytys ei kiinnosta eikä sosiaaliset koukerot, ei edes enää alfamiehen, saati sitten taviksen
Olen hieman eri mieltä. Kyllä minä ainakin tarvitsisin elämänkumppanin, läheisyyttä ja fyysisyyttäkin. Ajatus yksinäisestä vanhuudesta pelottaa. Olen sitä paitsi tosi "lapsenomainen" muuten, vaikka sinänsä aikuisten velvollisuudet hoidankin hyvin. Lomahaaveissa on mm. Harry Potter -huvipuisto Floridassa ja Japani (myös anime-harrastuksen näkökulmasta). Pari tutkintoa löytyy, mutta opiskelen lisää. Olen hoikka, liikunnallinen, pitkähiuksinen ja aidosti sileäihoinen, luonnollinen babyface ilman mitään fillereitä tai tekohärpäkkeitä - ja yksin.
T. 40-vuotias nainen
Kelpaisiko sulle tällainen miehen mitoissa oleva duunarimies millä 1 lapsi yhteishuoltajuudessa, ok-talo, harrastuksia, alkoa en juurikaan käytä.
Missäpäin asut?
Kelpaisi kyllä. :) Asun Helsingissä.
T. 40-vuotias nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et kelpaa jos et itse ymmärrä asiaa. Aivoton nelikymppinen on turnoff.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole! Jos olet itse 25-v mies. Miksi ihmeessä ottaisi 40 naisen, se tarkoittaa, ei varmaan saa enää lapsia! Ei ole kiinnostava tosiaan. Sairainta on kun yksi 20v tuttuni seurustelee 43 v naisen kanssa! Sen naisen lapsi on vuoden vanhempi mitä kaverini. Ja näyttää sen äidiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitan ihan kivasti säilyneen nelikymppisen naisen näkökulmasta. Kiinnostuneita on, mutta ongelma on se, että kiinnostukset ei kohtaa. Mua lähestyy nuoret miehet, jotka haluaisi kivat kyydit milfiltä, tai sitten itseäni paljon vanhemmat miehet, jotka eivät mua sytytä yhtään. Sellaiset kaltaiseni hyvinsäilyneet nelikymppiset, joilla on laillani elämä hallussa ja asiat kunnossa, eivät minuun minkäänlaista kiinnostusta osoita. Tai no, on sellaisiakin ollut, mutta yksi huono puoli niissä on ollut: ovat olleet varattuja.
Jokin minussa mättää. Sen kun keksisin, että mikä se on.
Eikö se ole selvää mikä se "jokin" on?
Nuoruus painaa vaakakupissa enemmän kuin hankkimasi koulutus ja asema.
Samassa tilanteessa ovat minunkin tuntemani nelikymppiset. Joskus 25v tienoilla he löysivät pitkät, komeat, liikunnalliset ja menestyvät miehensä. Eron jälkeen saatavilla olisi tavismiehiä, mutta vaikka neitokaiset ovat tippuneet tavisluokkaan, katsovat he yhä olevansa korkeine poskipäineen ja fil. maisterin tutkintoineen kärkiluokkaa.
Kuten aikaisempi kirjoittaja osuvasti sanoi, käsitykset eivät kohtaa.Nelikymppinen maisterisnainen korkeine poskipäineen ei tee miehellä yhtään mitään - minkäänlaisella miehellä. Lapset tehty, varallisuutta ja hyvä duuni. Nylkytys ei kiinnosta eikä sosiaaliset koukerot, ei edes enää alfamiehen, saati sitten taviksen
Olen toden totta nelikymppinen maisterisnainen, jolla on korkeat poskipäät, lapset tehty, varallisuutta ja hyvä duuni. Mutta kyllä kaipaan miestä elämääni. Kumppanuutta, seksiä, jaettuja iloja ja suruja.
Sitä mä en näissä nelikymppisissä miehissä oikein ymmärrä, että he mieluummin lähtevät toiselle kierrokselle nuoren naisen kanssa ja lähtevät uudestaan siihen vauvarumbaan, kuin edes kokeilisivat samassa elämäntilanteessa olevaa, samanikäistä naista. Selittäkää, miksi?
Syitä voi olla monia, sekä miehet haluavat ja arvostavat eri asioita.
Itse 42v mies jäin leskeksi pari vuotta sitten, vaimoni kuoltua ärhäkkään, nopeasti levinneeseen haimasyöpään, meillä on yksi jo täysikäinen tytär, vaimoni kuolema oli meille raskas paikka, erityisesti tyttärelleni, mutta nyt asiat ovat jo paremmin.
Meillä ei ollut kuin yksi lapsi johtuen vaimoni sairaudesta, ja ennen kuolemaansa hän toivoi minun vielä löytävän jonkun kivan naisen jonka kanssa saisin sen toisen lapsen ja tyttärellemme siskon tai veljen, ja niin myöhemmin tapahtuikin.
Tapasin 12 vuotta itseäni nuoremman naisen johon ihastuin/rakastuin ja jonka kanssa.
Saimme yhteisen pienen tytön, nyt olen saavuttanut sen mitä halusin ja elämä rullaa ihan suht mukavasti.
Luultavasti näin ei olisi tapahtunut jos olisin tapaillut vain itseni ikäisiä naisia, huomasin että heistä Monilla oli jo tuo lapsiluku täysi tai olivat veloja.
Hankalat ex:ät
Pienet lapset
Vähäinen yhteinen aika, ei kiitos.
Liha pilaantuu vanhetessaan, vaikka olisikin ns laatulihaa niin silti.
Vierailija kirjoitti:
Liha pilaantuu vanhetessaan, vaikka olisikin ns laatulihaa niin silti.
Aloituksessa puhuttiin naisesta, ei miehen roikkuvista osista.
Riippuu niin naisesta ja jos kroppa ok kondiksessa niin pelkkää plussaa. 5kymppinen Liz Hurley sais varmaan kenet 3kymppisen jätkän tahansa 😜