Kipeän epämukava asia: Kun joku haluaa olla väkisin ystäväsi, miten toimisit?

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että ihmiset suuttuvat minulle, kun en haluakaan viettää kaverien seurassa, kun jonkun tietyn rajatun ajan vaikka harrastuksen parissa. En halua ja jaksa hengailla ja notkua jossain tai osallistua kekkereihin.  Kaipaan myös kotona yksin tai perheen kanssa olemista. Töissä taas haluan keskittyä töihin enimmäkseen. Olisi silti kiva jos voitaisiin olla kohteliaita ja vaihtaa pikaisesti kuulumiset. Ilmeisesti muiden mielestä mahdoton yhtälö. Kaipaan kaveria tai juttuseuraa aina joskus myös vapaa-aikana ja kun yritän ehdottaa tapaamista ei vanha kaveri haluakaan enää tavata ja on löytänyt näitä 'parempia' kavereita. Lupaillaan kyllä mutta ei sitten sovita mitään lopulta tai unohdetaan sopimiset. Eli en todellakaan halua ripustautua, mutta silti minut helposti hylätään tai sivuutetaan. 

Ei voi olla todellista "nähdään ja jutellaan silloin kun mulle sopii koska minä olen minä minä ihminen ja haluan rusinat pullasta" ja kehtaat ihmetellä kun joku etsii paremman kaverin. Olet selkeästi itsekäs ja vaikka en tunne sua, niin väitän sun olevan narsisti. Ne mukavat ja sosiaaliset ihmiset nyt vaan on sellaisia että haluavat viettää mahdollisimman paljon aikaa kavereidensa kanssa. Kuten joku sanoi, aikuisena ei ole niin paljoa aikaa notkua kaikkien kanssa. Kilpailu kunnon kavereista on kovaa ja sä et selkeästi ole kunnon kaveri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulisi, että toinen ymmärtää, kun ainut joka pitää yhteyttä on hän.   

Tämä. Ihmettelen näitä, jotka jankkaa, että pitäisi sanoa suoraan ettei kiinnosta. Missä kohtaa sitä rupeaa selittelemään kun joskus on sellainen tilanne, että on kuitenkin pakko pystyä tietyllä tavalla vielä toimimaan yhdessä. Näin esim. Lasten kaverien vanhempien kanssa tai yhdistystoiminnassa kun joku pitää ystävyyttä itsestään selvänä ja itsestä ollaan tuttavia vain tämän tietyn asianmerkeissä. Helpompi on vaan kaikki ylimääräiset ehdottelut torjua yksi kerrallaan ja toivoa, että typerys tajuaa ottaa selkeästä vinkistä vaarin. Tosi nolo ihminen jos ei itse tajua. En ymmärrä miten olisi vähemmän loukkaavaa pamauttaa suorilla päin näköä, että ystävyytesi ei kiinnosta?

Täsmälleen. Haluaisin juuri itse ystävystyä yhden kollegan kanssa ja pyysin häntä ulos yhtenä iltana, mutta hänelle ei käynyt. Nyt en pyydä enää -on hänen vuoronsa jos on kiinnostunut näkemään. Näin säilytän kasvoni. Olisi todella nöyryyttävää jos hän sanoisi, ettei halua olla ystäväni.

Juuri näin nämä tilanteet toimii. Teit aloitteen ja toinen kieltäytyi. Jos hänellä oli jokin este esim aiempi sitoumus silloin tms hän halutessaan tuttavuuden edistyvän voi vuorostaan ehdottaa jotain. Jos hän ei taas halua tutustua enempää hän ei ehdota mitään. Aivan yksinkertaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että ihmiset suuttuvat minulle, kun en haluakaan viettää kaverien seurassa, kun jonkun tietyn rajatun ajan vaikka harrastuksen parissa. En halua ja jaksa hengailla ja notkua jossain tai osallistua kekkereihin.  Kaipaan myös kotona yksin tai perheen kanssa olemista. Töissä taas haluan keskittyä töihin enimmäkseen. Olisi silti kiva jos voitaisiin olla kohteliaita ja vaihtaa pikaisesti kuulumiset. Ilmeisesti muiden mielestä mahdoton yhtälö. Kaipaan kaveria tai juttuseuraa aina joskus myös vapaa-aikana ja kun yritän ehdottaa tapaamista ei vanha kaveri haluakaan enää tavata ja on löytänyt näitä 'parempia' kavereita. Lupaillaan kyllä mutta ei sitten sovita mitään lopulta tai unohdetaan sopimiset. Eli en todellakaan halua ripustautua, mutta silti minut helposti hylätään tai sivuutetaan. 

Ei voi olla todellista "nähdään ja jutellaan silloin kun mulle sopii koska minä olen minä minä ihminen ja haluan rusinat pullasta" ja kehtaat ihmetellä kun joku etsii paremman kaverin. Olet selkeästi itsekäs ja vaikka en tunne sua, niin väitän sun olevan narsisti. Ne mukavat ja sosiaaliset ihmiset nyt vaan on sellaisia että haluavat viettää mahdollisimman paljon aikaa kavereidensa kanssa. Kuten joku sanoi, aikuisena ei ole niin paljoa aikaa notkua kaikkien kanssa. Kilpailu kunnon kavereista on kovaa ja sä et selkeästi ole kunnon kaveri.

Se että ollaan kunnon kavereita ei tarkoita ditä, että on oltava toisen käytettävissä 25/7. Oikea ystävä ymmärtää ja antaa sitä omaa tilaa. Sinä kuullostat joltain teiniltä. -eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulisi, että toinen ymmärtää, kun ainut joka pitää yhteyttä on hän.   

Tämä. Ihmettelen näitä, jotka jankkaa, että pitäisi sanoa suoraan ettei kiinnosta. Missä kohtaa sitä rupeaa selittelemään kun joskus on sellainen tilanne, että on kuitenkin pakko pystyä tietyllä tavalla vielä toimimaan yhdessä. Näin esim. Lasten kaverien vanhempien kanssa tai yhdistystoiminnassa kun joku pitää ystävyyttä itsestään selvänä ja itsestä ollaan tuttavia vain tämän tietyn asianmerkeissä. Helpompi on vaan kaikki ylimääräiset ehdottelut torjua yksi kerrallaan ja toivoa, että typerys tajuaa ottaa selkeästä vinkistä vaarin. Tosi nolo ihminen jos ei itse tajua. En ymmärrä miten olisi vähemmän loukkaavaa pamauttaa suorilla päin näköä, että ystävyytesi ei kiinnosta?

Täsmälleen. Haluaisin juuri itse ystävystyä yhden kollegan kanssa ja pyysin häntä ulos yhtenä iltana, mutta hänelle ei käynyt. Nyt en pyydä enää -on hänen vuoronsa jos on kiinnostunut näkemään. Näin säilytän kasvoni. Olisi todella nöyryyttävää jos hän sanoisi, ettei halua olla ystäväni.

Juuri näin nämä tilanteet toimii. Teit aloitteen ja toinen kieltäytyi. Jos hänellä oli jokin este esim aiempi sitoumus silloin tms hän halutessaan tuttavuuden edistyvän voi vuorostaan ehdottaa jotain. Jos hän ei taas halua tutustua enempää hän ei ehdota mitään. Aivan yksinkertaista.

Mutta tilanne muuttuu aivan toiseksi silloin, jos kollega pitää pitkät löpinät miten ehdotus oli tosi mukava ja joku päivä voisi ehkä katsella jos on vähemmän kiireistä silloin jne. Tässä tapauksessa tilanne jää auki ja toinen saattaa ottaa puheet sen verran tosissaan, että kysyy vielä uudestaan myöhemmin. Ja jos toinen tällöin suostuu, mutta myöhemmin on taas esteitä, vaikka sanookin, että tosi kiva olisikin nähdä... Niin tällöin kaksoisviestinnän takia toinen saattaa yrittää pitää yhteyttä, jos tyypistä on pitänyt ja myönteisiä viestejä hänen käytöksestään saanut. Suoran ei:n lähes kaikki ymmärtävät, mutta epäselvä viestintä synnyttää epäselviä tilanteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisi vaan kerta toisensa jälkeen, että mulle ei nyt sovi tai en jaksa. Mielestäni noin olisi kohteliaampaa kuin sanoa en halua.

Toihan on törkeää ja toisen aliarvioimista. Kunnioittavaa olisi sanoa suoraan. Kerran se vaan kirpaisee mutta annat toisen säilyttää kasvonsa ilman nöyryytystä, joka seuraisi etäännyttämisestä. Mutta onko sulla selkärankaa tähän on toinen juttu, vai haluatko mennä siitä missä aita on matalin?

Mua ärsyttää joidenkin ajatus siitä, että sen joka ei halua ystävyyttä, velvollisuus on vetää rajat. Sama kuin ahdistelun kohteen pitää vetää rajat ahdistelijalle. Vai oisko kuitenkin niin että jokaisella pitäisi olla velvollisuus olla tuppaamatta jos ei tykätä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisi vaan kerta toisensa jälkeen, että mulle ei nyt sovi tai en jaksa. Mielestäni noin olisi kohteliaampaa kuin sanoa en halua.

Toihan on törkeää ja toisen aliarvioimista. Kunnioittavaa olisi sanoa suoraan. Kerran se vaan kirpaisee mutta annat toisen säilyttää kasvonsa ilman nöyryytystä, joka seuraisi etäännyttämisestä. Mutta onko sulla selkärankaa tähän on toinen juttu, vai haluatko mennä siitä missä aita on matalin?

Mua ärsyttää joidenkin ajatus siitä, että sen joka ei halua ystävyyttä, velvollisuus on vetää rajat. Sama kuin ahdistelun kohteen pitää vetää rajat ahdistelijalle. Vai oisko kuitenkin niin että jokaisella pitäisi olla velvollisuus olla tuppaamatta jos ei tykätä?

Tiedät ettei näin tule tapahtumaan. Kiinnostunut ihminen on usein valmis käyttämään paljonkin aikaa ja vaivaa tutustuakseen muihin. Vaikka alussa olisi vähän nihkeää, niin voihan toinen myöhemmin innostua seurasta enemmän. Siksi kannattaa antaa heti selkeitä viestejä, jollei toisen seura kiinnosta yhtään.

Jätän vastaamatta puheluihin ja viesteihin. Joskus lankean vastaamaan kuulumisten kyselyyn, mutta kun aletaan kysellä tapaamista, jätän viestit vain lukematta. Nyt olen löytänyt käyttämästäni viestistä toiminnon, joka blokkaa toisen osapuolen yksityisviestit kokonaan, vaikka vielä voidaankin viestiä "julkisella tilalla" ja nähdä toistemme päivitykset ja kommentoida niihin. Sori, olen ghostaaja.

Vierailija kirjoitti:

Jätän vastaamatta puheluihin ja viesteihin. Joskus lankean vastaamaan kuulumisten kyselyyn, mutta kun aletaan kysellä tapaamista, jätän viestit vain lukematta. Nyt olen löytänyt käyttämästäni viestistä toiminnon, joka blokkaa toisen osapuolen yksityisviestit kokonaan, vaikka vielä voidaankin viestiä "julkisella tilalla" ja nähdä toistemme päivitykset ja kommentoida niihin. Sori, olen ghostaaja.

Missä on selkärankasi? Katosiko se vai eikö sitä koskaan ollutkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulisi, että toinen ymmärtää, kun ainut joka pitää yhteyttä on hän.   

Tämä. Ihmettelen näitä, jotka jankkaa, että pitäisi sanoa suoraan ettei kiinnosta. Missä kohtaa sitä rupeaa selittelemään kun joskus on sellainen tilanne, että on kuitenkin pakko pystyä tietyllä tavalla vielä toimimaan yhdessä. Näin esim. Lasten kaverien vanhempien kanssa tai yhdistystoiminnassa kun joku pitää ystävyyttä itsestään selvänä ja itsestä ollaan tuttavia vain tämän tietyn asianmerkeissä. Helpompi on vaan kaikki ylimääräiset ehdottelut torjua yksi kerrallaan ja toivoa, että typerys tajuaa ottaa selkeästä vinkistä vaarin. Tosi nolo ihminen jos ei itse tajua. En ymmärrä miten olisi vähemmän loukkaavaa pamauttaa suorilla päin näköä, että ystävyytesi ei kiinnosta?

Täsmälleen. Haluaisin juuri itse ystävystyä yhden kollegan kanssa ja pyysin häntä ulos yhtenä iltana, mutta hänelle ei käynyt. Nyt en pyydä enää -on hänen vuoronsa jos on kiinnostunut näkemään. Näin säilytän kasvoni. Olisi todella nöyryyttävää jos hän sanoisi, ettei halua olla ystäväni.

Juuri näin nämä tilanteet toimii. Teit aloitteen ja toinen kieltäytyi. Jos hänellä oli jokin este esim aiempi sitoumus silloin tms hän halutessaan tuttavuuden edistyvän voi vuorostaan ehdottaa jotain. Jos hän ei taas halua tutustua enempää hän ei ehdota mitään. Aivan yksinkertaista.

Mutta tilanne muuttuu aivan toiseksi silloin, jos kollega pitää pitkät löpinät miten ehdotus oli tosi mukava ja joku päivä voisi ehkä katsella jos on vähemmän kiireistä silloin jne. Tässä tapauksessa tilanne jää auki ja toinen saattaa ottaa puheet sen verran tosissaan, että kysyy vielä uudestaan myöhemmin. Ja jos toinen tällöin suostuu, mutta myöhemmin on taas esteitä, vaikka sanookin, että tosi kiva olisikin nähdä... Niin tällöin kaksoisviestinnän takia toinen saattaa yrittää pitää yhteyttä, jos tyypistä on pitänyt ja myönteisiä viestejä hänen käytöksestään saanut. Suoran ei:n lähes kaikki ymmärtävät, mutta epäselvä viestintä synnyttää epäselviä tilanteita.

Missäänhän ei sanottu, että se toinen olisi mitään tyhjiä lupauksia tehnyt. Hän saattoi todeta, että ei sovi koska x. Pallo on joka tapauksessa nyt hänellä. Hän tekee aloitteen tai ei tee. Turha siihen mitään ylimääräisiä odotuksia on ladata.

Mitäpä, ap, jos yrittäisit saattaa nämä kaveria kaipaavat ihmiset yhteen? Tutustuttaisit heidät toisiinsa. Se on hirveä tunne, kun itse yrittää saada kavereita, mutta kaikilla on jo oma elämänsä, eivätkä halua minua siihen. Sen takia en osaa oikein enää puhua ihmisille, kun minulla ei ole paljoa ihmiskontakteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankala tilanne.  Itse olen aika introvertti, omaa aikaa vaaliva mutta silti sosiaalinen. Tämä on monesti ongelma uusia ihmisiä tavatessa.  Oli eräs henkilö, joka todella sinnikkäästi pommitti viesteillä, koska "meillä oli niin mukavaa yhdessä." 

Oli kyllä, mutta ei ollut siinä kohtaa henkistä kapasiteettiä tai muutenkaan halua tutustua tähän ihmiseen syvemmin. 

Aikaisempien kokemusten vuoksi olen ylipäätään aika varovainen ihmissuhteissa, saati uusien solmimisessa. Päästän lähelleni vain harvat, joille uskoudun.  Tämä ei silti tarkoita etteikö satunnaisesti voisi olla kivaa muiden henkilöiden kanssa.  On todella hankalaa, kun tapaa henkiöitä, joilla ei tunnu olevan lainkaan sosiaalista pelisilmää. Heille ikään kuin se, että on kerran lupautunut lähtemään jonnekin, jossa on vieläpä ollut hauskaa on yhtä kuin velvollisuus ystävyyteen tämän henkilön kanssa. Sitten aloin saamaan syylistämistä osakseni. Loukannuttiin, kun en ollut yhtäkkiä valmis tiiviseen yhteydenpitoon. Ei tällaisille kuitenkaan uskalla sanoa suoraan, että ehkä meistä nyt ei ylimpiä ystäviä tule. Luulisi, että toinen ymmärtää, kun ainut joka pitää yhteyttä on hän.   

Mikset uskalla sanoa suoraan, jos niin kerran ajattelet? Eikä toinen piiloviestejäsi ymmärrä? Voisi olla silloin vähemmän ärtynyt sinuun kuin ihmeltyään pitkän aikaa mistä toiminnassasi on kyse. Vai pelkäätkö vain yksinkertaisesti konflikteja etkä siksi uskalla toimia suoraan?

Juuri sen konfliktin takia en sano suoraan, koska monesti on se tilanne, että sen konfliktin jälkeenkin on pakko pystyä olemaan tekemisissä tietyllä tasolla. Kyllä se suoraan sanominen katkaisee ne välit kokonaan. Millainen idioo#tti ei tajua, että jos toinen ei suostu mihinkään ylimääräiseen, kannattaa tyytyä etäisempiin väleihin?-eri

Häipyminen taka-alalla voi aiheuttaa enemmän ärtymystä kuin se, että sanoisit suoraan, koska se jättää toisen epätietoisuuteen.

No kyllä mun mielestä on täysin selvää jos mun rajani tässä tuttavuudessa on se, että muksut saa kyläillä toistensa luonna ja kuskataan vuorotellen harkkoihin ilman, että pidetään yhteyttä yhtään tämän vaatimaa enempää. Miten pöljä pitää olla, että huolimatta siitä, että kun vinkutaan kahville ja illanviettoihin ,en koskaan suostu enkä pyytele vastavuoroisesti, niin ei muka tajua ettei se enempi yhteydenpito kiinnosta. En latele tekosyitä vaan totean ei kiitos.

Eli mieluummin jupiset itseksesi tilanteessa, joka ei tällä tavalla muutu miksikään, kuin sanoisit suoraan ajatuksesi? Onko sinun vaikea sietää sitä, jos toinen vaikuttaisi olevan sinuun pettynyt sanomistesi jälkeen? Taidat suojella omia tunteitasi, kun et pysty kohtaamaan konfliktia.

Minun tunteeni on tässä asiassa täysin inrelevantteja. Olennaista on pystyä säilyttämään ne välit sillä tietyllä tasolla, sillä yhteistoimintaa tarvitaan lasten takia. Konfliktin jälkeen se ei onnistu.

Joo, nämä suoraan töräyttelijät eivät taida ymmärtää sitä että ihminen on paitsi yksilö myös erilaisten yhteisöjen jäsen. Ovat niitä, jotka riitaantuvat työpaikoilla, sukunsa kanssa jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätän vastaamatta puheluihin ja viesteihin. Joskus lankean vastaamaan kuulumisten kyselyyn, mutta kun aletaan kysellä tapaamista, jätän viestit vain lukematta. Nyt olen löytänyt käyttämästäni viestistä toiminnon, joka blokkaa toisen osapuolen yksityisviestit kokonaan, vaikka vielä voidaankin viestiä "julkisella tilalla" ja nähdä toistemme päivitykset ja kommentoida niihin. Sori, olen ghostaaja.

Missä on selkärankasi? Katosiko se vai eikö sitä koskaan ollutkaan?

Tämä ei liity mitenkään selkärankaan. Missään ei ole sääntöä, että jos olet esim. Jonkun yhteisön tai porukan viestitysryhmässä niin sinun täytyy kaikkien kanssa myös yksityisesti viestitellä. Jokaisella on oikeus määritellä ne yhteydenpidon rajat itse. Jos joku pommittaa sinua viesteillä, sinulla ei ole mitään velvollisuutta niihin vastata.-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankala tilanne.  Itse olen aika introvertti, omaa aikaa vaaliva mutta silti sosiaalinen. Tämä on monesti ongelma uusia ihmisiä tavatessa.  Oli eräs henkilö, joka todella sinnikkäästi pommitti viesteillä, koska "meillä oli niin mukavaa yhdessä." 

Oli kyllä, mutta ei ollut siinä kohtaa henkistä kapasiteettiä tai muutenkaan halua tutustua tähän ihmiseen syvemmin. 

Aikaisempien kokemusten vuoksi olen ylipäätään aika varovainen ihmissuhteissa, saati uusien solmimisessa. Päästän lähelleni vain harvat, joille uskoudun.  Tämä ei silti tarkoita etteikö satunnaisesti voisi olla kivaa muiden henkilöiden kanssa.  On todella hankalaa, kun tapaa henkiöitä, joilla ei tunnu olevan lainkaan sosiaalista pelisilmää. Heille ikään kuin se, että on kerran lupautunut lähtemään jonnekin, jossa on vieläpä ollut hauskaa on yhtä kuin velvollisuus ystävyyteen tämän henkilön kanssa. Sitten aloin saamaan syylistämistä osakseni. Loukannuttiin, kun en ollut yhtäkkiä valmis tiiviseen yhteydenpitoon. Ei tällaisille kuitenkaan uskalla sanoa suoraan, että ehkä meistä nyt ei ylimpiä ystäviä tule. Luulisi, että toinen ymmärtää, kun ainut joka pitää yhteyttä on hän.   

Mikset uskalla sanoa suoraan, jos niin kerran ajattelet? Eikä toinen piiloviestejäsi ymmärrä? Voisi olla silloin vähemmän ärtynyt sinuun kuin ihmeltyään pitkän aikaa mistä toiminnassasi on kyse. Vai pelkäätkö vain yksinkertaisesti konflikteja etkä siksi uskalla toimia suoraan?

Juuri sen konfliktin takia en sano suoraan, koska monesti on se tilanne, että sen konfliktin jälkeenkin on pakko pystyä olemaan tekemisissä tietyllä tasolla. Kyllä se suoraan sanominen katkaisee ne välit kokonaan. Millainen idioo#tti ei tajua, että jos toinen ei suostu mihinkään ylimääräiseen, kannattaa tyytyä etäisempiin väleihin?-eri

Häipyminen taka-alalla voi aiheuttaa enemmän ärtymystä kuin se, että sanoisit suoraan, koska se jättää toisen epätietoisuuteen.

TÄMÄ!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätän vastaamatta puheluihin ja viesteihin. Joskus lankean vastaamaan kuulumisten kyselyyn, mutta kun aletaan kysellä tapaamista, jätän viestit vain lukematta. Nyt olen löytänyt käyttämästäni viestistä toiminnon, joka blokkaa toisen osapuolen yksityisviestit kokonaan, vaikka vielä voidaankin viestiä "julkisella tilalla" ja nähdä toistemme päivitykset ja kommentoida niihin. Sori, olen ghostaaja.

Missä on selkärankasi? Katosiko se vai eikö sitä koskaan ollutkaan?

Tämä ei liity mitenkään selkärankaan. Missään ei ole sääntöä, että jos olet esim. Jonkun yhteisön tai porukan viestitysryhmässä niin sinun täytyy kaikkien kanssa myös yksityisesti viestitellä. Jokaisella on oikeus määritellä ne yhteydenpidon rajat itse. Jos joku pommittaa sinua viesteillä, sinulla ei ole mitään velvollisuutta niihin vastata.-eri

Eli siis mieluummin antaa itsestään monelle ihmiselle todella kummallisen vaikutelman, kuin että sen sijaan kieltäytyisi jämptisti? Pakonomainen konfliktien välttely saa aikaan paljon ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vielä pahempaa on, jos on erehtynyt ottamaan sellaisen ihmisen ystäväkseen ja sitten vasta aikojen päästä tajuaa, että eihän tämä tule koskaan "toimimaan". Miten katkaista välit siinä vaiheessa. En halua olla liian tarkka siitä kuka kelpaa kaveriksi, mutta jossain se raja kulkee. Kaikki ihmisen huonot puolet eivät sitä paitsi tule esille heti tuttavuuden alussa. Moni voi vaikuttaa paljon järkevämmältä ja mukavammalta kuin todellisuudessa on. Joskus käy kyllä toisinkin päin, eli oudolta sekopäältä vaikuttava ihminen voikin olla tosi hyväsydäminen ja ihana kun hänet oppii tuntemaan paremmin. Joten miten valikoida seuransa viisaasti.

Jos on ystäväksi asti päästänyt, silloin toinen osapuoli varmaan kaipaisi jo suoraa puhetta, vaikka saattaakin loukkaantua siitä. Sen ymmärrän, ettei satunnaiselle ystäväksi pyrkivälle tuttavalle voi käytännön syistä niin välttämättä tehdä, mutta ystävä sen ansaitsee, vaikka tilanteesta tulisikin hieman kiusallinen. Kiusallisuus on kuitenkin yleensä ohimenevää.

Minä olen tällä hetkellä tuollaisessa tilanteessa sinä toisena osapuolena, ja on rasittavaa, miten kaveri minua roikuttaa. Alkuun oltiin tiiviisti tekemisissä (varmaan aika 50:50 molempien aloitteista), jonka jälkeen kaveri alkoi aika äkkiä ylistää miten olen paras ystävä ikinä, josta hämmennyin kovin, mutta olin toki otettukin. Tällöin aloin itsekin lähentyä tunnetasolla enemmän, kun kerran tiesin olevani toiselle tärkeä.

Noh, tuli uusia ”parhaita ystäviä ikinä”, ja näitä sitten hehkutettiin. En ollut varsinaisesti mustasukkainen, mutta hieman tökeröltä se tuntui. Minä jatkoin kuten ennenkin, olihan ystäväni tärkeä. Nyt tilanne on edennyt siihen, että tämä ystäväni peruu tapaamisia kanssani tekosyihin vedoten, mutta kuitenkin haluaa tavata silloin, kun ei muutakaan seuraa saa. Ollaan osa samaa isompaa, läheistä porukkaa, ja nyt tämä yksi ystävä jättää minua systemaattisesti kutsumatta yhteisiin juttuihin. Jos kysyn voinko tulla mukaan, ei käy, koska ”halutaan nyt tehdä tää tällä porukalla”. Muut kaverit sitten ihmettelee, miksen ole mukana, muttei kukaan asiaan puutu tai sitä liiemmin ihmettele, jos siitä kerron. Vastaavasti mun järjestämiin juttuihin (esim jonkun yksittäisen ystävän kanssa) tämä entinen ”paras ystävä ikinä” tunkee mukaan jos mahdollista, ja raahaa mukaan joukon sivullisiakin.

Hajottaa toden teolla tämä tilanne. Olen kysynyt, mistä on kyse, muttei ystäväni ainakaan suoraan sano, ettei enää pidä minusta ja miksei. Kenties meillä ei sitten hänen mielestään synkkaakaan, mutta suoruutta kaipaisi. Pelkään jääväni tätä myötä koko porukasta, mikä olisi kamalaa, koska ei mulla muita sen läheisempiä ystäviä ole, kuin tuon porukan jäsenet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankala tilanne.  Itse olen aika introvertti, omaa aikaa vaaliva mutta silti sosiaalinen. Tämä on monesti ongelma uusia ihmisiä tavatessa.  Oli eräs henkilö, joka todella sinnikkäästi pommitti viesteillä, koska "meillä oli niin mukavaa yhdessä." 

Oli kyllä, mutta ei ollut siinä kohtaa henkistä kapasiteettiä tai muutenkaan halua tutustua tähän ihmiseen syvemmin. 

Aikaisempien kokemusten vuoksi olen ylipäätään aika varovainen ihmissuhteissa, saati uusien solmimisessa. Päästän lähelleni vain harvat, joille uskoudun.  Tämä ei silti tarkoita etteikö satunnaisesti voisi olla kivaa muiden henkilöiden kanssa.  On todella hankalaa, kun tapaa henkiöitä, joilla ei tunnu olevan lainkaan sosiaalista pelisilmää. Heille ikään kuin se, että on kerran lupautunut lähtemään jonnekin, jossa on vieläpä ollut hauskaa on yhtä kuin velvollisuus ystävyyteen tämän henkilön kanssa. Sitten aloin saamaan syylistämistä osakseni. Loukannuttiin, kun en ollut yhtäkkiä valmis tiiviseen yhteydenpitoon. Ei tällaisille kuitenkaan uskalla sanoa suoraan, että ehkä meistä nyt ei ylimpiä ystäviä tule. Luulisi, että toinen ymmärtää, kun ainut joka pitää yhteyttä on hän.   

Mikset uskalla sanoa suoraan, jos niin kerran ajattelet? Eikä toinen piiloviestejäsi ymmärrä? Voisi olla silloin vähemmän ärtynyt sinuun kuin ihmeltyään pitkän aikaa mistä toiminnassasi on kyse. Vai pelkäätkö vain yksinkertaisesti konflikteja etkä siksi uskalla toimia suoraan?

Juuri sen konfliktin takia en sano suoraan, koska monesti on se tilanne, että sen konfliktin jälkeenkin on pakko pystyä olemaan tekemisissä tietyllä tasolla. Kyllä se suoraan sanominen katkaisee ne välit kokonaan. Millainen idioo#tti ei tajua, että jos toinen ei suostu mihinkään ylimääräiseen, kannattaa tyytyä etäisempiin väleihin?-eri

Häipyminen taka-alalla voi aiheuttaa enemmän ärtymystä kuin se, että sanoisit suoraan, koska se jättää toisen epätietoisuuteen.

No kyllä mun mielestä on täysin selvää jos mun rajani tässä tuttavuudessa on se, että muksut saa kyläillä toistensa luonna ja kuskataan vuorotellen harkkoihin ilman, että pidetään yhteyttä yhtään tämän vaatimaa enempää. Miten pöljä pitää olla, että huolimatta siitä, että kun vinkutaan kahville ja illanviettoihin ,en koskaan suostu enkä pyytele vastavuoroisesti, niin ei muka tajua ettei se enempi yhteydenpito kiinnosta. En latele tekosyitä vaan totean ei kiitos.

Eli mieluummin jupiset itseksesi tilanteessa, joka ei tällä tavalla muutu miksikään, kuin sanoisit suoraan ajatuksesi? Onko sinun vaikea sietää sitä, jos toinen vaikuttaisi olevan sinuun pettynyt sanomistesi jälkeen? Taidat suojella omia tunteitasi, kun et pysty kohtaamaan konfliktia.

Minun tunteeni on tässä asiassa täysin inrelevantteja. Olennaista on pystyä säilyttämään ne välit sillä tietyllä tasolla, sillä yhteistoimintaa tarvitaan lasten takia. Konfliktin jälkeen se ei onnistu.

Joo, nämä suoraan töräyttelijät eivät taida ymmärtää sitä että ihminen on paitsi yksilö myös erilaisten yhteisöjen jäsen. Ovat niitä, jotka riitaantuvat työpaikoilla, sukunsa kanssa jne.

Erotatko omat tunteet muiden tunteista? Et taida erottaa ja siksi muiden reaktioiden näkeminen pelottaa sinua. Ärtynyt ihminen tuskin jatkossa siltikään sinut nähdessään sylkee naamallesi. Hän pitää sinut nähdessään kohteliaan etäisyyden, ihan samoin kuin sekin jota pitkän aikaa hiivutit taka-alalle.

Tuo on kurjaa että jätät ystävää vailla olevat ilman ystävää. Liitä heidät keskenään yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä pahempaa on, jos on erehtynyt ottamaan sellaisen ihmisen ystäväkseen ja sitten vasta aikojen päästä tajuaa, että eihän tämä tule koskaan "toimimaan". Miten katkaista välit siinä vaiheessa. En halua olla liian tarkka siitä kuka kelpaa kaveriksi, mutta jossain se raja kulkee. Kaikki ihmisen huonot puolet eivät sitä paitsi tule esille heti tuttavuuden alussa. Moni voi vaikuttaa paljon järkevämmältä ja mukavammalta kuin todellisuudessa on. Joskus käy kyllä toisinkin päin, eli oudolta sekopäältä vaikuttava ihminen voikin olla tosi hyväsydäminen ja ihana kun hänet oppii tuntemaan paremmin. Joten miten valikoida seuransa viisaasti.

Jos on ystäväksi asti päästänyt, silloin toinen osapuoli varmaan kaipaisi jo suoraa puhetta, vaikka saattaakin loukkaantua siitä. Sen ymmärrän, ettei satunnaiselle ystäväksi pyrkivälle tuttavalle voi käytännön syistä niin välttämättä tehdä, mutta ystävä sen ansaitsee, vaikka tilanteesta tulisikin hieman kiusallinen. Kiusallisuus on kuitenkin yleensä ohimenevää.

Minä olen tällä hetkellä tuollaisessa tilanteessa sinä toisena osapuolena, ja on rasittavaa, miten kaveri minua roikuttaa. Alkuun oltiin tiiviisti tekemisissä (varmaan aika 50:50 molempien aloitteista), jonka jälkeen kaveri alkoi aika äkkiä ylistää miten olen paras ystävä ikinä, josta hämmennyin kovin, mutta olin toki otettukin. Tällöin aloin itsekin lähentyä tunnetasolla enemmän, kun kerran tiesin olevani toiselle tärkeä.

Noh, tuli uusia ”parhaita ystäviä ikinä”, ja näitä sitten hehkutettiin. En ollut varsinaisesti mustasukkainen, mutta hieman tökeröltä se tuntui. Minä jatkoin kuten ennenkin, olihan ystäväni tärkeä. Nyt tilanne on edennyt siihen, että tämä ystäväni peruu tapaamisia kanssani tekosyihin vedoten, mutta kuitenkin haluaa tavata silloin, kun ei muutakaan seuraa saa. Ollaan osa samaa isompaa, läheistä porukkaa, ja nyt tämä yksi ystävä jättää minua systemaattisesti kutsumatta yhteisiin juttuihin. Jos kysyn voinko tulla mukaan, ei käy, koska ”halutaan nyt tehdä tää tällä porukalla”. Muut kaverit sitten ihmettelee, miksen ole mukana, muttei kukaan asiaan puutu tai sitä liiemmin ihmettele, jos siitä kerron. Vastaavasti mun järjestämiin juttuihin (esim jonkun yksittäisen ystävän kanssa) tämä entinen ”paras ystävä ikinä” tunkee mukaan jos mahdollista, ja raahaa mukaan joukon sivullisiakin.

Hajottaa toden teolla tämä tilanne. Olen kysynyt, mistä on kyse, muttei ystäväni ainakaan suoraan sano, ettei enää pidä minusta ja miksei. Kenties meillä ei sitten hänen mielestään synkkaakaan, mutta suoruutta kaipaisi. Pelkään jääväni tätä myötä koko porukasta, mikä olisi kamalaa, koska ei mulla muita sen läheisempiä ystäviä ole, kuin tuon porukan jäsenet.

Ymmärrän, että suhun sattuu mutta toisaalta ymmärrän myös ystävääsi.  Jos hänellä on aidosti jotakin, jonka takia ei enää halua olla läheisissä tekemisissä sun kanssa niin kenties hän teki fiksusti vain viilentäessään välit. Jos hän olisi pamauttanut sulle suoraan ettei halua olla enää ystäväsi niin olisi samalla menettänyt ystävän ja aika pitkälti myös tämän kaveriporukan. Ei sillä, että kaveriporukka olisi automaattisesti lähtenyt suun matkaan matkaan mutta kyllä kahden ihmisen välirikko vaikuttaa myös muuhun porukkaan. Nyt selkeäti ystäväsi ei kuitenkaan ole jutellut näiden muun porukan kanssa susta tai teidän viilentyneistä väleistä, jos nämä ovat kerran aidosti ihmetelleet, kun olet ollut poissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätän vastaamatta puheluihin ja viesteihin. Joskus lankean vastaamaan kuulumisten kyselyyn, mutta kun aletaan kysellä tapaamista, jätän viestit vain lukematta. Nyt olen löytänyt käyttämästäni viestistä toiminnon, joka blokkaa toisen osapuolen yksityisviestit kokonaan, vaikka vielä voidaankin viestiä "julkisella tilalla" ja nähdä toistemme päivitykset ja kommentoida niihin. Sori, olen ghostaaja.

Missä on selkärankasi? Katosiko se vai eikö sitä koskaan ollutkaan?

Tämä ei liity mitenkään selkärankaan. Missään ei ole sääntöä, että jos olet esim. Jonkun yhteisön tai porukan viestitysryhmässä niin sinun täytyy kaikkien kanssa myös yksityisesti viestitellä. Jokaisella on oikeus määritellä ne yhteydenpidon rajat itse. Jos joku pommittaa sinua viesteillä, sinulla ei ole mitään velvollisuutta niihin vastata.-eri

Eli siis mieluummin antaa itsestään monelle ihmiselle todella kummallisen vaikutelman, kuin että sen sijaan kieltäytyisi jämptisti? Pakonomainen konfliktien välttely saa aikaan paljon ongelmia.

Mulla on ainakin selkärankaa sen verran, etten pidä velvollisuutenani mukautua sellaisen ihmisen tyyliin, joka vaatii asioiden vääntämistä rautalangasta. Mulle sama vaikka kihisee itsekseen, en ole vastuussa hänen tunteistaan, varsinkaan kun en ole itse tupannut hänen seuraansa. Ja näin ollen mulla ei myöskään ole velvollisuutta asettua suoraan konfliktiin suhteessa, jonka hän itse on päässään kehitellyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että ihmiset suuttuvat minulle, kun en haluakaan viettää kaverien seurassa, kun jonkun tietyn rajatun ajan vaikka harrastuksen parissa. En halua ja jaksa hengailla ja notkua jossain tai osallistua kekkereihin.  Kaipaan myös kotona yksin tai perheen kanssa olemista. Töissä taas haluan keskittyä töihin enimmäkseen. Olisi silti kiva jos voitaisiin olla kohteliaita ja vaihtaa pikaisesti kuulumiset. Ilmeisesti muiden mielestä mahdoton yhtälö. Kaipaan kaveria tai juttuseuraa aina joskus myös vapaa-aikana ja kun yritän ehdottaa tapaamista ei vanha kaveri haluakaan enää tavata ja on löytänyt näitä 'parempia' kavereita. Lupaillaan kyllä mutta ei sitten sovita mitään lopulta tai unohdetaan sopimiset. Eli en todellakaan halua ripustautua, mutta silti minut helposti hylätään tai sivuutetaan. 

Ei voi olla todellista "nähdään ja jutellaan silloin kun mulle sopii koska minä olen minä minä ihminen ja haluan rusinat pullasta" ja kehtaat ihmetellä kun joku etsii paremman kaverin. Olet selkeästi itsekäs ja vaikka en tunne sua, niin väitän sun olevan narsisti. Ne mukavat ja sosiaaliset ihmiset nyt vaan on sellaisia että haluavat viettää mahdollisimman paljon aikaa kavereidensa kanssa. Kuten joku sanoi, aikuisena ei ole niin paljoa aikaa notkua kaikkien kanssa. Kilpailu kunnon kavereista on kovaa ja sä et selkeästi ole kunnon kaveri.

Se että ollaan kunnon kavereita ei tarkoita ditä, että on oltava toisen käytettävissä 25/7. Oikea ystävä ymmärtää ja antaa sitä omaa tilaa. Sinä kuullostat joltain teiniltä. -eri

Ei tarkoita ei. Mutta on tosi tyhmää valittaa sitten ettei kaverit halua viettää aikaa juuri silloin kun itse haluaa. Tuo jolle kommentoin vaikutti juuri sellaiselta, joka ei halua viettää melkein ikinä aikaa kenenkään kanssa, paitsi silloin kun itse kaipaa juttuseuraa ja ystävää. Sitten jos ystävä haluaisi vastaavaa se ei käy koska mun oma aika. Narsistimaista käytöstä.