Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kipeän epämukava asia: Kun joku haluaa olla väkisin ystäväsi, miten toimisit?
20.10.2018 |
Monille meistä on varmasti tullut elämässä eteen tällaisiakin tilanteita, kun joku haluaa sinnikkäästi olla läheinen ystäväsi, mutta sinua ei kiinnosta. Tilanne on saanut alkunsa jostain yhdistävästä: Asutte samassa taloyhtiössä ja törmäilette pihalla, samoja yhteisiä kavereita / kaveriporukkaa, sama harrastus, työkaveri jonka kanssa käy syömässä ja tauoilla, opiskelukaveri jonka kanssa ollaan pari koulutehtävissä, lasten kavereiden vanhempi tms. Kun on pari kertaa tällaiselle tuttavalle tarjonnut vaikka autokyydin harrastuksesta kotiin, käynyt yhdessä hänen ja hänen omien lasten ikäisten lastensa kanssa leikkipuistossa tai jutellut taloyhtiön pihalla niin huomaa hänen takertuneen tiukasti itseensä, jotkut kutsuvat siinä vaiheessa jo itseä ystäväksi ja ei oikein tiedä mitä sanoisi kun itse kokee sen toisen vain tuttavaksi eikä sen enempää halua. Sitten alkaa tulla tiheitä soittoja ja viestejä "Koska nähdään, ei olla taaskaan pitkään aikaan tavattu, oon yksinäinen ja kaipaan seuraa, voitaisko mitenkään nähdä lähiaikoina", soittoja joissa toinen kaataa kaikki ongelmansa niskaasi, syyllistämistä kun et ehdi tavata, ystävänpäivänä best friends forever -kortteja jne. Ongelmana ettet itse erityisemmin pidä ko. ihmisestä etkä halua häntä läheiseksi ystäväksesi, kauempi tuttavuus on ihan jees.
Yhteen lopulta katkaisin välit aika kylmästi poistamalla hänet Facebook-kavereistani ja jättämällä vastaamatta hänen yhteydenottoihinsa, tämä hävetti ja syyllistytti vuosia, mutta olin jo niin ahdistunut hänen jatkuvasta painostuksestaan etten keksinyt muuta. Pari pyörii edelleen ympärillä ja heihin vaan pidän sinnikkäästi etäisyyttä ja rajoja, otan vain harvoin heihin päin yhteyttä enkä aina vastaa kun he ottavat muhun yhteyttä. Jollekin sanoin suoraan ettei hänen seura kiinnosta, mistä seurasi pitkä draama ja kostotoimenpiteet mun mustamaalaamisineen.
Mikä olisi kaunis ja kunnioittava tapa karistaa ympäriltään ei-toivotut ystäviksi itseään tuovat kun haluaisi kuitenkin itse valita ne läheisimmät tyyppinsä? Eikä haluaisi loukata sitä toista mitenkään, muttei haluaisi hänen kanssaan kovin paljoa vapaa-aikaansakaan jakaa.
Kommentit (128)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankala tilanne. Itse olen aika introvertti, omaa aikaa vaaliva mutta silti sosiaalinen. Tämä on monesti ongelma uusia ihmisiä tavatessa. Oli eräs henkilö, joka todella sinnikkäästi pommitti viesteillä, koska "meillä oli niin mukavaa yhdessä."
Oli kyllä, mutta ei ollut siinä kohtaa henkistä kapasiteettiä tai muutenkaan halua tutustua tähän ihmiseen syvemmin.
Aikaisempien kokemusten vuoksi olen ylipäätään aika varovainen ihmissuhteissa, saati uusien solmimisessa. Päästän lähelleni vain harvat, joille uskoudun. Tämä ei silti tarkoita etteikö satunnaisesti voisi olla kivaa muiden henkilöiden kanssa. On todella hankalaa, kun tapaa henkiöitä, joilla ei tunnu olevan lainkaan sosiaalista pelisilmää. Heille ikään kuin se, että on kerran lupautunut lähtemään jonnekin, jossa on vieläpä ollut hauskaa on yhtä kuin velvollisuus ystävyyteen tämän henkilön kanssa. Sitten aloin saamaan syylistämistä osakseni. Loukannuttiin, kun en ollut yhtäkkiä valmis tiiviseen yhteydenpitoon. Ei tällaisille kuitenkaan uskalla sanoa suoraan, että ehkä meistä nyt ei ylimpiä ystäviä tule. Luulisi, että toinen ymmärtää, kun ainut joka pitää yhteyttä on hän.
Mikset uskalla sanoa suoraan, jos niin kerran ajattelet? Eikä toinen piiloviestejäsi ymmärrä? Voisi olla silloin vähemmän ärtynyt sinuun kuin ihmeltyään pitkän aikaa mistä toiminnassasi on kyse. Vai pelkäätkö vain yksinkertaisesti konflikteja etkä siksi uskalla toimia suoraan?
Toki yritän välttää konflitejakin, ikään kuin se olisi jotenkin negatiivinen asia? En ole myöskään tottunut siihen, että tällaisia asioita joutuu aidosti ns. vääntämään rautalangasta. Tulee vähän sellainen: "mä en nyt haluu leikkii sun kaa- fiilis. " Ei se ole mielestäni mikään piiloviesti, jos en aloita keskusteluja tai pidä häneen yhteyttä, vaan nämä tulevat kaikki hänen puoleltaan. Kyllä normaali sosiaaliset tavat hallitseva ymmärtää ehkä on tällöin vähän tunkeileva ja toinen ei ole ihan mukana. Ja olen itse asiassa sanonut hänelle, etten tapaa omiakaan ystäviä kovin usein, viihdyn kotona tms. Mutta hän ei ole tästäkään ymmärtänyt. Miten ystävyys voisi ylipäätään toimia, kun kommunikoidaan niin eri tavoin, eikä hän ymmärrä tai halua ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankala tilanne. Itse olen aika introvertti, omaa aikaa vaaliva mutta silti sosiaalinen. Tämä on monesti ongelma uusia ihmisiä tavatessa. Oli eräs henkilö, joka todella sinnikkäästi pommitti viesteillä, koska "meillä oli niin mukavaa yhdessä."
Oli kyllä, mutta ei ollut siinä kohtaa henkistä kapasiteettiä tai muutenkaan halua tutustua tähän ihmiseen syvemmin.
Aikaisempien kokemusten vuoksi olen ylipäätään aika varovainen ihmissuhteissa, saati uusien solmimisessa. Päästän lähelleni vain harvat, joille uskoudun. Tämä ei silti tarkoita etteikö satunnaisesti voisi olla kivaa muiden henkilöiden kanssa. On todella hankalaa, kun tapaa henkiöitä, joilla ei tunnu olevan lainkaan sosiaalista pelisilmää. Heille ikään kuin se, että on kerran lupautunut lähtemään jonnekin, jossa on vieläpä ollut hauskaa on yhtä kuin velvollisuus ystävyyteen tämän henkilön kanssa. Sitten aloin saamaan syylistämistä osakseni. Loukannuttiin, kun en ollut yhtäkkiä valmis tiiviseen yhteydenpitoon. Ei tällaisille kuitenkaan uskalla sanoa suoraan, että ehkä meistä nyt ei ylimpiä ystäviä tule. Luulisi, että toinen ymmärtää, kun ainut joka pitää yhteyttä on hän.
Mikset uskalla sanoa suoraan, jos niin kerran ajattelet? Eikä toinen piiloviestejäsi ymmärrä? Voisi olla silloin vähemmän ärtynyt sinuun kuin ihmeltyään pitkän aikaa mistä toiminnassasi on kyse. Vai pelkäätkö vain yksinkertaisesti konflikteja etkä siksi uskalla toimia suoraan?
Juuri sen konfliktin takia en sano suoraan, koska monesti on se tilanne, että sen konfliktin jälkeenkin on pakko pystyä olemaan tekemisissä tietyllä tasolla. Kyllä se suoraan sanominen katkaisee ne välit kokonaan. Millainen idioo#tti ei tajua, että jos toinen ei suostu mihinkään ylimääräiseen, kannattaa tyytyä etäisempiin väleihin?-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankala tilanne. Itse olen aika introvertti, omaa aikaa vaaliva mutta silti sosiaalinen. Tämä on monesti ongelma uusia ihmisiä tavatessa. Oli eräs henkilö, joka todella sinnikkäästi pommitti viesteillä, koska "meillä oli niin mukavaa yhdessä."
Oli kyllä, mutta ei ollut siinä kohtaa henkistä kapasiteettiä tai muutenkaan halua tutustua tähän ihmiseen syvemmin.
Aikaisempien kokemusten vuoksi olen ylipäätään aika varovainen ihmissuhteissa, saati uusien solmimisessa. Päästän lähelleni vain harvat, joille uskoudun. Tämä ei silti tarkoita etteikö satunnaisesti voisi olla kivaa muiden henkilöiden kanssa. On todella hankalaa, kun tapaa henkiöitä, joilla ei tunnu olevan lainkaan sosiaalista pelisilmää. Heille ikään kuin se, että on kerran lupautunut lähtemään jonnekin, jossa on vieläpä ollut hauskaa on yhtä kuin velvollisuus ystävyyteen tämän henkilön kanssa. Sitten aloin saamaan syylistämistä osakseni. Loukannuttiin, kun en ollut yhtäkkiä valmis tiiviseen yhteydenpitoon. Ei tällaisille kuitenkaan uskalla sanoa suoraan, että ehkä meistä nyt ei ylimpiä ystäviä tule. Luulisi, että toinen ymmärtää, kun ainut joka pitää yhteyttä on hän.
Mikset uskalla sanoa suoraan, jos niin kerran ajattelet? Eikä toinen piiloviestejäsi ymmärrä? Voisi olla silloin vähemmän ärtynyt sinuun kuin ihmeltyään pitkän aikaa mistä toiminnassasi on kyse. Vai pelkäätkö vain yksinkertaisesti konflikteja etkä siksi uskalla toimia suoraan?
Toki yritän välttää konflitejakin, ikään kuin se olisi jotenkin negatiivinen asia? En ole myöskään tottunut siihen, että tällaisia asioita joutuu aidosti ns. vääntämään rautalangasta. Tulee vähän sellainen: "mä en nyt haluu leikkii sun kaa- fiilis. " Ei se ole mielestäni mikään piiloviesti, jos en aloita keskusteluja tai pidä häneen yhteyttä, vaan nämä tulevat kaikki hänen puoleltaan. Kyllä normaali sosiaaliset tavat hallitseva ymmärtää ehkä on tällöin vähän tunkeileva ja toinen ei ole ihan mukana. Ja olen itse asiassa sanonut hänelle, etten tapaa omiakaan ystäviä kovin usein, viihdyn kotona tms. Mutta hän ei ole tästäkään ymmärtänyt. Miten ystävyys voisi ylipäätään toimia, kun kommunikoidaan niin eri tavoin, eikä hän ymmärrä tai halua ymmärtää.
Ilmeisesti hän on sitten sanomistesi perusteella tulkinnut sinun olevan ujo ja nyt yrittää piristää sinua. Hienosti hoidettu tilanne! Nauti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankala tilanne. Itse olen aika introvertti, omaa aikaa vaaliva mutta silti sosiaalinen. Tämä on monesti ongelma uusia ihmisiä tavatessa. Oli eräs henkilö, joka todella sinnikkäästi pommitti viesteillä, koska "meillä oli niin mukavaa yhdessä."
Oli kyllä, mutta ei ollut siinä kohtaa henkistä kapasiteettiä tai muutenkaan halua tutustua tähän ihmiseen syvemmin.
Aikaisempien kokemusten vuoksi olen ylipäätään aika varovainen ihmissuhteissa, saati uusien solmimisessa. Päästän lähelleni vain harvat, joille uskoudun. Tämä ei silti tarkoita etteikö satunnaisesti voisi olla kivaa muiden henkilöiden kanssa. On todella hankalaa, kun tapaa henkiöitä, joilla ei tunnu olevan lainkaan sosiaalista pelisilmää. Heille ikään kuin se, että on kerran lupautunut lähtemään jonnekin, jossa on vieläpä ollut hauskaa on yhtä kuin velvollisuus ystävyyteen tämän henkilön kanssa. Sitten aloin saamaan syylistämistä osakseni. Loukannuttiin, kun en ollut yhtäkkiä valmis tiiviseen yhteydenpitoon. Ei tällaisille kuitenkaan uskalla sanoa suoraan, että ehkä meistä nyt ei ylimpiä ystäviä tule. Luulisi, että toinen ymmärtää, kun ainut joka pitää yhteyttä on hän.
Mikset uskalla sanoa suoraan, jos niin kerran ajattelet? Eikä toinen piiloviestejäsi ymmärrä? Voisi olla silloin vähemmän ärtynyt sinuun kuin ihmeltyään pitkän aikaa mistä toiminnassasi on kyse. Vai pelkäätkö vain yksinkertaisesti konflikteja etkä siksi uskalla toimia suoraan?
Juuri sen konfliktin takia en sano suoraan, koska monesti on se tilanne, että sen konfliktin jälkeenkin on pakko pystyä olemaan tekemisissä tietyllä tasolla. Kyllä se suoraan sanominen katkaisee ne välit kokonaan. Millainen idioo#tti ei tajua, että jos toinen ei suostu mihinkään ylimääräiseen, kannattaa tyytyä etäisempiin väleihin?-eri
Häipyminen taka-alalla voi aiheuttaa enemmän ärtymystä kuin se, että sanoisit suoraan, koska se jättää toisen epätietoisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli ap on ystävällinen niinkauan kun toisesta on jotakin hyötyä ja sitten haihtuu kun pitäisi itsekin jotain antaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankala tilanne. Itse olen aika introvertti, omaa aikaa vaaliva mutta silti sosiaalinen. Tämä on monesti ongelma uusia ihmisiä tavatessa. Oli eräs henkilö, joka todella sinnikkäästi pommitti viesteillä, koska "meillä oli niin mukavaa yhdessä."
Oli kyllä, mutta ei ollut siinä kohtaa henkistä kapasiteettiä tai muutenkaan halua tutustua tähän ihmiseen syvemmin.
Aikaisempien kokemusten vuoksi olen ylipäätään aika varovainen ihmissuhteissa, saati uusien solmimisessa. Päästän lähelleni vain harvat, joille uskoudun. Tämä ei silti tarkoita etteikö satunnaisesti voisi olla kivaa muiden henkilöiden kanssa. On todella hankalaa, kun tapaa henkiöitä, joilla ei tunnu olevan lainkaan sosiaalista pelisilmää. Heille ikään kuin se, että on kerran lupautunut lähtemään jonnekin, jossa on vieläpä ollut hauskaa on yhtä kuin velvollisuus ystävyyteen tämän henkilön kanssa. Sitten aloin saamaan syylistämistä osakseni. Loukannuttiin, kun en ollut yhtäkkiä valmis tiiviseen yhteydenpitoon. Ei tällaisille kuitenkaan uskalla sanoa suoraan, että ehkä meistä nyt ei ylimpiä ystäviä tule. Luulisi, että toinen ymmärtää, kun ainut joka pitää yhteyttä on hän.
Mikset uskalla sanoa suoraan, jos niin kerran ajattelet? Eikä toinen piiloviestejäsi ymmärrä? Voisi olla silloin vähemmän ärtynyt sinuun kuin ihmeltyään pitkän aikaa mistä toiminnassasi on kyse. Vai pelkäätkö vain yksinkertaisesti konflikteja etkä siksi uskalla toimia suoraan?
Juuri sen konfliktin takia en sano suoraan, koska monesti on se tilanne, että sen konfliktin jälkeenkin on pakko pystyä olemaan tekemisissä tietyllä tasolla. Kyllä se suoraan sanominen katkaisee ne välit kokonaan. Millainen idioo#tti ei tajua, että jos toinen ei suostu mihinkään ylimääräiseen, kannattaa tyytyä etäisempiin väleihin?-eri
Eli olet mielellään tekemisissä ihmisten kanssa, jotka itsekseen ajattelevat sinun olevan kusipää, joka ei saa suuta auki ja kohtelee ihmisiä ikävästi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankala tilanne. Itse olen aika introvertti, omaa aikaa vaaliva mutta silti sosiaalinen. Tämä on monesti ongelma uusia ihmisiä tavatessa. Oli eräs henkilö, joka todella sinnikkäästi pommitti viesteillä, koska "meillä oli niin mukavaa yhdessä."
Oli kyllä, mutta ei ollut siinä kohtaa henkistä kapasiteettiä tai muutenkaan halua tutustua tähän ihmiseen syvemmin.
Aikaisempien kokemusten vuoksi olen ylipäätään aika varovainen ihmissuhteissa, saati uusien solmimisessa. Päästän lähelleni vain harvat, joille uskoudun. Tämä ei silti tarkoita etteikö satunnaisesti voisi olla kivaa muiden henkilöiden kanssa. On todella hankalaa, kun tapaa henkiöitä, joilla ei tunnu olevan lainkaan sosiaalista pelisilmää. Heille ikään kuin se, että on kerran lupautunut lähtemään jonnekin, jossa on vieläpä ollut hauskaa on yhtä kuin velvollisuus ystävyyteen tämän henkilön kanssa. Sitten aloin saamaan syylistämistä osakseni. Loukannuttiin, kun en ollut yhtäkkiä valmis tiiviseen yhteydenpitoon. Ei tällaisille kuitenkaan uskalla sanoa suoraan, että ehkä meistä nyt ei ylimpiä ystäviä tule. Luulisi, että toinen ymmärtää, kun ainut joka pitää yhteyttä on hän.
Mikset uskalla sanoa suoraan, jos niin kerran ajattelet? Eikä toinen piiloviestejäsi ymmärrä? Voisi olla silloin vähemmän ärtynyt sinuun kuin ihmeltyään pitkän aikaa mistä toiminnassasi on kyse. Vai pelkäätkö vain yksinkertaisesti konflikteja etkä siksi uskalla toimia suoraan?
Toki yritän välttää konflitejakin, ikään kuin se olisi jotenkin negatiivinen asia? En ole myöskään tottunut siihen, että tällaisia asioita joutuu aidosti ns. vääntämään rautalangasta. Tulee vähän sellainen: "mä en nyt haluu leikkii sun kaa- fiilis. " Ei se ole mielestäni mikään piiloviesti, jos en aloita keskusteluja tai pidä häneen yhteyttä, vaan nämä tulevat kaikki hänen puoleltaan. Kyllä normaali sosiaaliset tavat hallitseva ymmärtää ehkä on tällöin vähän tunkeileva ja toinen ei ole ihan mukana. Ja olen itse asiassa sanonut hänelle, etten tapaa omiakaan ystäviä kovin usein, viihdyn kotona tms. Mutta hän ei ole tästäkään ymmärtänyt. Miten ystävyys voisi ylipäätään toimia, kun kommunikoidaan niin eri tavoin, eikä hän ymmärrä tai halua ymmärtää.
Ilmeisesti hän on sitten sanomistesi perusteella tulkinnut sinun olevan ujo ja nyt yrittää piristää sinua. Hienosti hoidettu tilanne! Nauti.
Piristää? Just joo. Veikkaan, että jos olisin kommentoinut, kuinka tapana on tällaisille ihmisille täräyttää suoraan: " En halua olla ystäväsi, en nyt enkä ikinä. Olet sosiaalisesti taitamaton. Päästän lähelleni vain harvoja ja valittuja, etkä sinä ole yksi heistä. " Niin luultavasti minut olisi leimattu kylmäksi ja tunteettomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Luulisi, että toinen ymmärtää, kun ainut joka pitää yhteyttä on hän.
Tämä. Ihmettelen näitä, jotka jankkaa, että pitäisi sanoa suoraan ettei kiinnosta. Missä kohtaa sitä rupeaa selittelemään kun joskus on sellainen tilanne, että on kuitenkin pakko pystyä tietyllä tavalla vielä toimimaan yhdessä. Näin esim. Lasten kaverien vanhempien kanssa tai yhdistystoiminnassa kun joku pitää ystävyyttä itsestään selvänä ja itsestä ollaan tuttavia vain tämän tietyn asianmerkeissä. Helpompi on vaan kaikki ylimääräiset ehdottelut torjua yksi kerrallaan ja toivoa, että typerys tajuaa ottaa selkeästä vinkistä vaarin. Tosi nolo ihminen jos ei itse tajua. En ymmärrä miten olisi vähemmän loukkaavaa pamauttaa suorilla päin näköä, että ystävyytesi ei kiinnosta?
Täsmälleen. Haluaisin juuri itse ystävystyä yhden kollegan kanssa ja pyysin häntä ulos yhtenä iltana, mutta hänelle ei käynyt. Nyt en pyydä enää -on hänen vuoronsa jos on kiinnostunut näkemään. Näin säilytän kasvoni. Olisi todella nöyryyttävää jos hän sanoisi, ettei halua olla ystäväni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankala tilanne. Itse olen aika introvertti, omaa aikaa vaaliva mutta silti sosiaalinen. Tämä on monesti ongelma uusia ihmisiä tavatessa. Oli eräs henkilö, joka todella sinnikkäästi pommitti viesteillä, koska "meillä oli niin mukavaa yhdessä."
Oli kyllä, mutta ei ollut siinä kohtaa henkistä kapasiteettiä tai muutenkaan halua tutustua tähän ihmiseen syvemmin.
Aikaisempien kokemusten vuoksi olen ylipäätään aika varovainen ihmissuhteissa, saati uusien solmimisessa. Päästän lähelleni vain harvat, joille uskoudun. Tämä ei silti tarkoita etteikö satunnaisesti voisi olla kivaa muiden henkilöiden kanssa. On todella hankalaa, kun tapaa henkiöitä, joilla ei tunnu olevan lainkaan sosiaalista pelisilmää. Heille ikään kuin se, että on kerran lupautunut lähtemään jonnekin, jossa on vieläpä ollut hauskaa on yhtä kuin velvollisuus ystävyyteen tämän henkilön kanssa. Sitten aloin saamaan syylistämistä osakseni. Loukannuttiin, kun en ollut yhtäkkiä valmis tiiviseen yhteydenpitoon. Ei tällaisille kuitenkaan uskalla sanoa suoraan, että ehkä meistä nyt ei ylimpiä ystäviä tule. Luulisi, että toinen ymmärtää, kun ainut joka pitää yhteyttä on hän.
Mikset uskalla sanoa suoraan, jos niin kerran ajattelet? Eikä toinen piiloviestejäsi ymmärrä? Voisi olla silloin vähemmän ärtynyt sinuun kuin ihmeltyään pitkän aikaa mistä toiminnassasi on kyse. Vai pelkäätkö vain yksinkertaisesti konflikteja etkä siksi uskalla toimia suoraan?
Toki yritän välttää konflitejakin, ikään kuin se olisi jotenkin negatiivinen asia? En ole myöskään tottunut siihen, että tällaisia asioita joutuu aidosti ns. vääntämään rautalangasta. Tulee vähän sellainen: "mä en nyt haluu leikkii sun kaa- fiilis. " Ei se ole mielestäni mikään piiloviesti, jos en aloita keskusteluja tai pidä häneen yhteyttä, vaan nämä tulevat kaikki hänen puoleltaan. Kyllä normaali sosiaaliset tavat hallitseva ymmärtää ehkä on tällöin vähän tunkeileva ja toinen ei ole ihan mukana. Ja olen itse asiassa sanonut hänelle, etten tapaa omiakaan ystäviä kovin usein, viihdyn kotona tms. Mutta hän ei ole tästäkään ymmärtänyt. Miten ystävyys voisi ylipäätään toimia, kun kommunikoidaan niin eri tavoin, eikä hän ymmärrä tai halua ymmärtää.
Ilmeisesti hän on sitten sanomistesi perusteella tulkinnut sinun olevan ujo ja nyt yrittää piristää sinua. Hienosti hoidettu tilanne! Nauti.
Piristää? Just joo. Veikkaan, että jos olisin kommentoinut, kuinka tapana on tällaisille ihmisille täräyttää suoraan: " En halua olla ystäväsi, en nyt enkä ikinä. Olet sosiaalisesti taitamaton. Päästän lähelleni vain harvoja ja valittuja, etkä sinä ole yksi heistä. " Niin luultavasti minut olisi leimattu kylmäksi ja tunteettomaksi.
Sitähän sinä mitä ilmeisemmin olet, kun sosiaaliset tilanteet ovat sinulle noin vaikeita, kun et osaa ilmaista ajatuksiasi suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankala tilanne. Itse olen aika introvertti, omaa aikaa vaaliva mutta silti sosiaalinen. Tämä on monesti ongelma uusia ihmisiä tavatessa. Oli eräs henkilö, joka todella sinnikkäästi pommitti viesteillä, koska "meillä oli niin mukavaa yhdessä."
Oli kyllä, mutta ei ollut siinä kohtaa henkistä kapasiteettiä tai muutenkaan halua tutustua tähän ihmiseen syvemmin.
Aikaisempien kokemusten vuoksi olen ylipäätään aika varovainen ihmissuhteissa, saati uusien solmimisessa. Päästän lähelleni vain harvat, joille uskoudun. Tämä ei silti tarkoita etteikö satunnaisesti voisi olla kivaa muiden henkilöiden kanssa. On todella hankalaa, kun tapaa henkiöitä, joilla ei tunnu olevan lainkaan sosiaalista pelisilmää. Heille ikään kuin se, että on kerran lupautunut lähtemään jonnekin, jossa on vieläpä ollut hauskaa on yhtä kuin velvollisuus ystävyyteen tämän henkilön kanssa. Sitten aloin saamaan syylistämistä osakseni. Loukannuttiin, kun en ollut yhtäkkiä valmis tiiviseen yhteydenpitoon. Ei tällaisille kuitenkaan uskalla sanoa suoraan, että ehkä meistä nyt ei ylimpiä ystäviä tule. Luulisi, että toinen ymmärtää, kun ainut joka pitää yhteyttä on hän.
Mikset uskalla sanoa suoraan, jos niin kerran ajattelet? Eikä toinen piiloviestejäsi ymmärrä? Voisi olla silloin vähemmän ärtynyt sinuun kuin ihmeltyään pitkän aikaa mistä toiminnassasi on kyse. Vai pelkäätkö vain yksinkertaisesti konflikteja etkä siksi uskalla toimia suoraan?
Juuri sen konfliktin takia en sano suoraan, koska monesti on se tilanne, että sen konfliktin jälkeenkin on pakko pystyä olemaan tekemisissä tietyllä tasolla. Kyllä se suoraan sanominen katkaisee ne välit kokonaan. Millainen idioo#tti ei tajua, että jos toinen ei suostu mihinkään ylimääräiseen, kannattaa tyytyä etäisempiin väleihin?-eri
Eli olet mielellään tekemisissä ihmisten kanssa, jotka itsekseen ajattelevat sinun olevan kusipää, joka ei saa suuta auki ja kohtelee ihmisiä ikävästi?
Ja sinä taidat tahallasi tehdä väärintulkintoja. Kannattaa ehkä luottaa siihen mitä se toinen kertoo niin ei jää niin paljon varaa sille omalle tulkinnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankala tilanne. Itse olen aika introvertti, omaa aikaa vaaliva mutta silti sosiaalinen. Tämä on monesti ongelma uusia ihmisiä tavatessa. Oli eräs henkilö, joka todella sinnikkäästi pommitti viesteillä, koska "meillä oli niin mukavaa yhdessä."
Oli kyllä, mutta ei ollut siinä kohtaa henkistä kapasiteettiä tai muutenkaan halua tutustua tähän ihmiseen syvemmin.
Aikaisempien kokemusten vuoksi olen ylipäätään aika varovainen ihmissuhteissa, saati uusien solmimisessa. Päästän lähelleni vain harvat, joille uskoudun. Tämä ei silti tarkoita etteikö satunnaisesti voisi olla kivaa muiden henkilöiden kanssa. On todella hankalaa, kun tapaa henkiöitä, joilla ei tunnu olevan lainkaan sosiaalista pelisilmää. Heille ikään kuin se, että on kerran lupautunut lähtemään jonnekin, jossa on vieläpä ollut hauskaa on yhtä kuin velvollisuus ystävyyteen tämän henkilön kanssa. Sitten aloin saamaan syylistämistä osakseni. Loukannuttiin, kun en ollut yhtäkkiä valmis tiiviseen yhteydenpitoon. Ei tällaisille kuitenkaan uskalla sanoa suoraan, että ehkä meistä nyt ei ylimpiä ystäviä tule. Luulisi, että toinen ymmärtää, kun ainut joka pitää yhteyttä on hän.
Mikset uskalla sanoa suoraan, jos niin kerran ajattelet? Eikä toinen piiloviestejäsi ymmärrä? Voisi olla silloin vähemmän ärtynyt sinuun kuin ihmeltyään pitkän aikaa mistä toiminnassasi on kyse. Vai pelkäätkö vain yksinkertaisesti konflikteja etkä siksi uskalla toimia suoraan?
Juuri sen konfliktin takia en sano suoraan, koska monesti on se tilanne, että sen konfliktin jälkeenkin on pakko pystyä olemaan tekemisissä tietyllä tasolla. Kyllä se suoraan sanominen katkaisee ne välit kokonaan. Millainen idioo#tti ei tajua, että jos toinen ei suostu mihinkään ylimääräiseen, kannattaa tyytyä etäisempiin väleihin?-eri
Häipyminen taka-alalla voi aiheuttaa enemmän ärtymystä kuin se, että sanoisit suoraan, koska se jättää toisen epätietoisuuteen.
No kyllä mun mielestä on täysin selvää jos mun rajani tässä tuttavuudessa on se, että muksut saa kyläillä toistensa luonna ja kuskataan vuorotellen harkkoihin ilman, että pidetään yhteyttä yhtään tämän vaatimaa enempää. Miten pöljä pitää olla, että huolimatta siitä, että kun vinkutaan kahville ja illanviettoihin ,en koskaan suostu enkä pyytele vastavuoroisesti, niin ei muka tajua ettei se enempi yhteydenpito kiinnosta. En latele tekosyitä vaan totean ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankala tilanne. Itse olen aika introvertti, omaa aikaa vaaliva mutta silti sosiaalinen. Tämä on monesti ongelma uusia ihmisiä tavatessa. Oli eräs henkilö, joka todella sinnikkäästi pommitti viesteillä, koska "meillä oli niin mukavaa yhdessä."
Oli kyllä, mutta ei ollut siinä kohtaa henkistä kapasiteettiä tai muutenkaan halua tutustua tähän ihmiseen syvemmin.
Aikaisempien kokemusten vuoksi olen ylipäätään aika varovainen ihmissuhteissa, saati uusien solmimisessa. Päästän lähelleni vain harvat, joille uskoudun. Tämä ei silti tarkoita etteikö satunnaisesti voisi olla kivaa muiden henkilöiden kanssa. On todella hankalaa, kun tapaa henkiöitä, joilla ei tunnu olevan lainkaan sosiaalista pelisilmää. Heille ikään kuin se, että on kerran lupautunut lähtemään jonnekin, jossa on vieläpä ollut hauskaa on yhtä kuin velvollisuus ystävyyteen tämän henkilön kanssa. Sitten aloin saamaan syylistämistä osakseni. Loukannuttiin, kun en ollut yhtäkkiä valmis tiiviseen yhteydenpitoon. Ei tällaisille kuitenkaan uskalla sanoa suoraan, että ehkä meistä nyt ei ylimpiä ystäviä tule. Luulisi, että toinen ymmärtää, kun ainut joka pitää yhteyttä on hän.
Mikset uskalla sanoa suoraan, jos niin kerran ajattelet? Eikä toinen piiloviestejäsi ymmärrä? Voisi olla silloin vähemmän ärtynyt sinuun kuin ihmeltyään pitkän aikaa mistä toiminnassasi on kyse. Vai pelkäätkö vain yksinkertaisesti konflikteja etkä siksi uskalla toimia suoraan?
Toki yritän välttää konflitejakin, ikään kuin se olisi jotenkin negatiivinen asia? En ole myöskään tottunut siihen, että tällaisia asioita joutuu aidosti ns. vääntämään rautalangasta. Tulee vähän sellainen: "mä en nyt haluu leikkii sun kaa- fiilis. " Ei se ole mielestäni mikään piiloviesti, jos en aloita keskusteluja tai pidä häneen yhteyttä, vaan nämä tulevat kaikki hänen puoleltaan. Kyllä normaali sosiaaliset tavat hallitseva ymmärtää ehkä on tällöin vähän tunkeileva ja toinen ei ole ihan mukana. Ja olen itse asiassa sanonut hänelle, etten tapaa omiakaan ystäviä kovin usein, viihdyn kotona tms. Mutta hän ei ole tästäkään ymmärtänyt. Miten ystävyys voisi ylipäätään toimia, kun kommunikoidaan niin eri tavoin, eikä hän ymmärrä tai halua ymmärtää.
Ilmeisesti hän on sitten sanomistesi perusteella tulkinnut sinun olevan ujo ja nyt yrittää piristää sinua. Hienosti hoidettu tilanne! Nauti.
Piristää? Just joo. Veikkaan, että jos olisin kommentoinut, kuinka tapana on tällaisille ihmisille täräyttää suoraan: " En halua olla ystäväsi, en nyt enkä ikinä. Olet sosiaalisesti taitamaton. Päästän lähelleni vain harvoja ja valittuja, etkä sinä ole yksi heistä. " Niin luultavasti minut olisi leimattu kylmäksi ja tunteettomaksi.
Sitähän sinä mitä ilmeisemmin olet, kun sosiaaliset tilanteet ovat sinulle noin vaikeita, kun et osaa ilmaista ajatuksiasi suoraan.
MIksi sä olet nyt jotenkin mun kommentit ottanut hampaisiisi? :-D Onko sulla kenties ollut vastaavasta kokemusta ja nyt purat turhautumisesi muhun. Jos näiden kommenttieni perusteella saat sen vaikutelman, että ongelma on mun "ujoudessa" ja "sosiaalisten tilanteiden vaikeuksissa, kun en osaa ilmaista asioita suoraan" niin voisin kuvitella, että sullakin on vähän vaikeuksia kommunikoinnissa. Pahoittelen, jos olen väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankala tilanne. Itse olen aika introvertti, omaa aikaa vaaliva mutta silti sosiaalinen. Tämä on monesti ongelma uusia ihmisiä tavatessa. Oli eräs henkilö, joka todella sinnikkäästi pommitti viesteillä, koska "meillä oli niin mukavaa yhdessä."
Oli kyllä, mutta ei ollut siinä kohtaa henkistä kapasiteettiä tai muutenkaan halua tutustua tähän ihmiseen syvemmin.
Aikaisempien kokemusten vuoksi olen ylipäätään aika varovainen ihmissuhteissa, saati uusien solmimisessa. Päästän lähelleni vain harvat, joille uskoudun. Tämä ei silti tarkoita etteikö satunnaisesti voisi olla kivaa muiden henkilöiden kanssa. On todella hankalaa, kun tapaa henkiöitä, joilla ei tunnu olevan lainkaan sosiaalista pelisilmää. Heille ikään kuin se, että on kerran lupautunut lähtemään jonnekin, jossa on vieläpä ollut hauskaa on yhtä kuin velvollisuus ystävyyteen tämän henkilön kanssa. Sitten aloin saamaan syylistämistä osakseni. Loukannuttiin, kun en ollut yhtäkkiä valmis tiiviseen yhteydenpitoon. Ei tällaisille kuitenkaan uskalla sanoa suoraan, että ehkä meistä nyt ei ylimpiä ystäviä tule. Luulisi, että toinen ymmärtää, kun ainut joka pitää yhteyttä on hän.
Mikset uskalla sanoa suoraan, jos niin kerran ajattelet? Eikä toinen piiloviestejäsi ymmärrä? Voisi olla silloin vähemmän ärtynyt sinuun kuin ihmeltyään pitkän aikaa mistä toiminnassasi on kyse. Vai pelkäätkö vain yksinkertaisesti konflikteja etkä siksi uskalla toimia suoraan?
Juuri sen konfliktin takia en sano suoraan, koska monesti on se tilanne, että sen konfliktin jälkeenkin on pakko pystyä olemaan tekemisissä tietyllä tasolla. Kyllä se suoraan sanominen katkaisee ne välit kokonaan. Millainen idioo#tti ei tajua, että jos toinen ei suostu mihinkään ylimääräiseen, kannattaa tyytyä etäisempiin väleihin?-eri
Häipyminen taka-alalla voi aiheuttaa enemmän ärtymystä kuin se, että sanoisit suoraan, koska se jättää toisen epätietoisuuteen.
No kyllä mun mielestä on täysin selvää jos mun rajani tässä tuttavuudessa on se, että muksut saa kyläillä toistensa luonna ja kuskataan vuorotellen harkkoihin ilman, että pidetään yhteyttä yhtään tämän vaatimaa enempää. Miten pöljä pitää olla, että huolimatta siitä, että kun vinkutaan kahville ja illanviettoihin ,en koskaan suostu enkä pyytele vastavuoroisesti, niin ei muka tajua ettei se enempi yhteydenpito kiinnosta. En latele tekosyitä vaan totean ei kiitos.
Eli mieluummin jupiset itseksesi tilanteessa, joka ei tällä tavalla muutu miksikään, kuin sanoisit suoraan ajatuksesi? Onko sinun vaikea sietää sitä, jos toinen vaikuttaisi olevan sinuun pettynyt sanomistesi jälkeen? Taidat suojella omia tunteitasi, kun et pysty kohtaamaan konfliktia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankala tilanne. Itse olen aika introvertti, omaa aikaa vaaliva mutta silti sosiaalinen. Tämä on monesti ongelma uusia ihmisiä tavatessa. Oli eräs henkilö, joka todella sinnikkäästi pommitti viesteillä, koska "meillä oli niin mukavaa yhdessä."
Oli kyllä, mutta ei ollut siinä kohtaa henkistä kapasiteettiä tai muutenkaan halua tutustua tähän ihmiseen syvemmin.
Aikaisempien kokemusten vuoksi olen ylipäätään aika varovainen ihmissuhteissa, saati uusien solmimisessa. Päästän lähelleni vain harvat, joille uskoudun. Tämä ei silti tarkoita etteikö satunnaisesti voisi olla kivaa muiden henkilöiden kanssa. On todella hankalaa, kun tapaa henkiöitä, joilla ei tunnu olevan lainkaan sosiaalista pelisilmää. Heille ikään kuin se, että on kerran lupautunut lähtemään jonnekin, jossa on vieläpä ollut hauskaa on yhtä kuin velvollisuus ystävyyteen tämän henkilön kanssa. Sitten aloin saamaan syylistämistä osakseni. Loukannuttiin, kun en ollut yhtäkkiä valmis tiiviseen yhteydenpitoon. Ei tällaisille kuitenkaan uskalla sanoa suoraan, että ehkä meistä nyt ei ylimpiä ystäviä tule. Luulisi, että toinen ymmärtää, kun ainut joka pitää yhteyttä on hän.
Mikset uskalla sanoa suoraan, jos niin kerran ajattelet? Eikä toinen piiloviestejäsi ymmärrä? Voisi olla silloin vähemmän ärtynyt sinuun kuin ihmeltyään pitkän aikaa mistä toiminnassasi on kyse. Vai pelkäätkö vain yksinkertaisesti konflikteja etkä siksi uskalla toimia suoraan?
Toki yritän välttää konflitejakin, ikään kuin se olisi jotenkin negatiivinen asia? En ole myöskään tottunut siihen, että tällaisia asioita joutuu aidosti ns. vääntämään rautalangasta. Tulee vähän sellainen: "mä en nyt haluu leikkii sun kaa- fiilis. " Ei se ole mielestäni mikään piiloviesti, jos en aloita keskusteluja tai pidä häneen yhteyttä, vaan nämä tulevat kaikki hänen puoleltaan. Kyllä normaali sosiaaliset tavat hallitseva ymmärtää ehkä on tällöin vähän tunkeileva ja toinen ei ole ihan mukana. Ja olen itse asiassa sanonut hänelle, etten tapaa omiakaan ystäviä kovin usein, viihdyn kotona tms. Mutta hän ei ole tästäkään ymmärtänyt. Miten ystävyys voisi ylipäätään toimia, kun kommunikoidaan niin eri tavoin, eikä hän ymmärrä tai halua ymmärtää.
Ilmeisesti hän on sitten sanomistesi perusteella tulkinnut sinun olevan ujo ja nyt yrittää piristää sinua. Hienosti hoidettu tilanne! Nauti.
Piristää? Just joo. Veikkaan, että jos olisin kommentoinut, kuinka tapana on tällaisille ihmisille täräyttää suoraan: " En halua olla ystäväsi, en nyt enkä ikinä. Olet sosiaalisesti taitamaton. Päästän lähelleni vain harvoja ja valittuja, etkä sinä ole yksi heistä. " Niin luultavasti minut olisi leimattu kylmäksi ja tunteettomaksi.
Sitähän sinä mitä ilmeisemmin olet, kun sosiaaliset tilanteet ovat sinulle noin vaikeita, kun et osaa ilmaista ajatuksiasi suoraan.
Kohteliaaseen käytökseen kuuluu se, ettei kaikkia ajatuksiaan pamauta päin näköä ja myös se, että osataan ottaa niistä pienistä vinkeistä vaari. Oletko täysin kyvytön lukemaan toisia ihmisiä ja sosiaalisia tilanteita kun vaikuttaa siltä, että kaikki pitää vääntää rautalangasta sinulle? -eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulisi, että toinen ymmärtää, kun ainut joka pitää yhteyttä on hän.
Tämä. Ihmettelen näitä, jotka jankkaa, että pitäisi sanoa suoraan ettei kiinnosta. Missä kohtaa sitä rupeaa selittelemään kun joskus on sellainen tilanne, että on kuitenkin pakko pystyä tietyllä tavalla vielä toimimaan yhdessä. Näin esim. Lasten kaverien vanhempien kanssa tai yhdistystoiminnassa kun joku pitää ystävyyttä itsestään selvänä ja itsestä ollaan tuttavia vain tämän tietyn asianmerkeissä. Helpompi on vaan kaikki ylimääräiset ehdottelut torjua yksi kerrallaan ja toivoa, että typerys tajuaa ottaa selkeästä vinkistä vaarin. Tosi nolo ihminen jos ei itse tajua. En ymmärrä miten olisi vähemmän loukkaavaa pamauttaa suorilla päin näköä, että ystävyytesi ei kiinnosta?
Täsmälleen. Haluaisin juuri itse ystävystyä yhden kollegan kanssa ja pyysin häntä ulos yhtenä iltana, mutta hänelle ei käynyt. Nyt en pyydä enää -on hänen vuoronsa jos on kiinnostunut näkemään. Näin säilytän kasvoni. Olisi todella nöyryyttävää jos hän sanoisi, ettei halua olla ystäväni.
Jep, tällaiset ihmiset, jotka vaativat sitä suoruutta niin tuskin sitä aidosti kestäisivät. Se on vain helppo piiloutua sen taakse ja vierittää syyn toisen niskoille, kun toinen ei ole sanonut suoraan. En tiedä kuinka mukavaa sitä olisi sitten hoitaa niitä mahdollisia pakollisia kanssakäymisiä, jos toiselle olisi ehtinyt täräyttämään jo suorat sanat haluttomuudesta lähempään tuttavuuteen. Voisi olla hieman kiusallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankala tilanne. Itse olen aika introvertti, omaa aikaa vaaliva mutta silti sosiaalinen. Tämä on monesti ongelma uusia ihmisiä tavatessa. Oli eräs henkilö, joka todella sinnikkäästi pommitti viesteillä, koska "meillä oli niin mukavaa yhdessä."
Oli kyllä, mutta ei ollut siinä kohtaa henkistä kapasiteettiä tai muutenkaan halua tutustua tähän ihmiseen syvemmin.
Aikaisempien kokemusten vuoksi olen ylipäätään aika varovainen ihmissuhteissa, saati uusien solmimisessa. Päästän lähelleni vain harvat, joille uskoudun. Tämä ei silti tarkoita etteikö satunnaisesti voisi olla kivaa muiden henkilöiden kanssa. On todella hankalaa, kun tapaa henkiöitä, joilla ei tunnu olevan lainkaan sosiaalista pelisilmää. Heille ikään kuin se, että on kerran lupautunut lähtemään jonnekin, jossa on vieläpä ollut hauskaa on yhtä kuin velvollisuus ystävyyteen tämän henkilön kanssa. Sitten aloin saamaan syylistämistä osakseni. Loukannuttiin, kun en ollut yhtäkkiä valmis tiiviseen yhteydenpitoon. Ei tällaisille kuitenkaan uskalla sanoa suoraan, että ehkä meistä nyt ei ylimpiä ystäviä tule. Luulisi, että toinen ymmärtää, kun ainut joka pitää yhteyttä on hän.
Mikset uskalla sanoa suoraan, jos niin kerran ajattelet? Eikä toinen piiloviestejäsi ymmärrä? Voisi olla silloin vähemmän ärtynyt sinuun kuin ihmeltyään pitkän aikaa mistä toiminnassasi on kyse. Vai pelkäätkö vain yksinkertaisesti konflikteja etkä siksi uskalla toimia suoraan?
Toki yritän välttää konflitejakin, ikään kuin se olisi jotenkin negatiivinen asia? En ole myöskään tottunut siihen, että tällaisia asioita joutuu aidosti ns. vääntämään rautalangasta. Tulee vähän sellainen: "mä en nyt haluu leikkii sun kaa- fiilis. " Ei se ole mielestäni mikään piiloviesti, jos en aloita keskusteluja tai pidä häneen yhteyttä, vaan nämä tulevat kaikki hänen puoleltaan. Kyllä normaali sosiaaliset tavat hallitseva ymmärtää ehkä on tällöin vähän tunkeileva ja toinen ei ole ihan mukana. Ja olen itse asiassa sanonut hänelle, etten tapaa omiakaan ystäviä kovin usein, viihdyn kotona tms. Mutta hän ei ole tästäkään ymmärtänyt. Miten ystävyys voisi ylipäätään toimia, kun kommunikoidaan niin eri tavoin, eikä hän ymmärrä tai halua ymmärtää.
Ilmeisesti hän on sitten sanomistesi perusteella tulkinnut sinun olevan ujo ja nyt yrittää piristää sinua. Hienosti hoidettu tilanne! Nauti.
Piristää? Just joo. Veikkaan, että jos olisin kommentoinut, kuinka tapana on tällaisille ihmisille täräyttää suoraan: " En halua olla ystäväsi, en nyt enkä ikinä. Olet sosiaalisesti taitamaton. Päästän lähelleni vain harvoja ja valittuja, etkä sinä ole yksi heistä. " Niin luultavasti minut olisi leimattu kylmäksi ja tunteettomaksi.
Sitähän sinä mitä ilmeisemmin olet, kun sosiaaliset tilanteet ovat sinulle noin vaikeita, kun et osaa ilmaista ajatuksiasi suoraan.
Kohteliaaseen käytökseen kuuluu se, ettei kaikkia ajatuksiaan pamauta päin näköä ja myös se, että osataan ottaa niistä pienistä vinkeistä vaari. Oletko täysin kyvytön lukemaan toisia ihmisiä ja sosiaalisia tilanteita kun vaikuttaa siltä, että kaikki pitää vääntää rautalangasta sinulle? -eri
Mutta jos vinkit eivät mene perille, niin on oma vika jos antaa tilanteen jatkua eikä sano ajatuksiaan suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankala tilanne. Itse olen aika introvertti, omaa aikaa vaaliva mutta silti sosiaalinen. Tämä on monesti ongelma uusia ihmisiä tavatessa. Oli eräs henkilö, joka todella sinnikkäästi pommitti viesteillä, koska "meillä oli niin mukavaa yhdessä."
Oli kyllä, mutta ei ollut siinä kohtaa henkistä kapasiteettiä tai muutenkaan halua tutustua tähän ihmiseen syvemmin.
Aikaisempien kokemusten vuoksi olen ylipäätään aika varovainen ihmissuhteissa, saati uusien solmimisessa. Päästän lähelleni vain harvat, joille uskoudun. Tämä ei silti tarkoita etteikö satunnaisesti voisi olla kivaa muiden henkilöiden kanssa. On todella hankalaa, kun tapaa henkiöitä, joilla ei tunnu olevan lainkaan sosiaalista pelisilmää. Heille ikään kuin se, että on kerran lupautunut lähtemään jonnekin, jossa on vieläpä ollut hauskaa on yhtä kuin velvollisuus ystävyyteen tämän henkilön kanssa. Sitten aloin saamaan syylistämistä osakseni. Loukannuttiin, kun en ollut yhtäkkiä valmis tiiviseen yhteydenpitoon. Ei tällaisille kuitenkaan uskalla sanoa suoraan, että ehkä meistä nyt ei ylimpiä ystäviä tule. Luulisi, että toinen ymmärtää, kun ainut joka pitää yhteyttä on hän.
Mikset uskalla sanoa suoraan, jos niin kerran ajattelet? Eikä toinen piiloviestejäsi ymmärrä? Voisi olla silloin vähemmän ärtynyt sinuun kuin ihmeltyään pitkän aikaa mistä toiminnassasi on kyse. Vai pelkäätkö vain yksinkertaisesti konflikteja etkä siksi uskalla toimia suoraan?
Juuri sen konfliktin takia en sano suoraan, koska monesti on se tilanne, että sen konfliktin jälkeenkin on pakko pystyä olemaan tekemisissä tietyllä tasolla. Kyllä se suoraan sanominen katkaisee ne välit kokonaan. Millainen idioo#tti ei tajua, että jos toinen ei suostu mihinkään ylimääräiseen, kannattaa tyytyä etäisempiin väleihin?-eri
Häipyminen taka-alalla voi aiheuttaa enemmän ärtymystä kuin se, että sanoisit suoraan, koska se jättää toisen epätietoisuuteen.
No kyllä mun mielestä on täysin selvää jos mun rajani tässä tuttavuudessa on se, että muksut saa kyläillä toistensa luonna ja kuskataan vuorotellen harkkoihin ilman, että pidetään yhteyttä yhtään tämän vaatimaa enempää. Miten pöljä pitää olla, että huolimatta siitä, että kun vinkutaan kahville ja illanviettoihin ,en koskaan suostu enkä pyytele vastavuoroisesti, niin ei muka tajua ettei se enempi yhteydenpito kiinnosta. En latele tekosyitä vaan totean ei kiitos.
Eli mieluummin jupiset itseksesi tilanteessa, joka ei tällä tavalla muutu miksikään, kuin sanoisit suoraan ajatuksesi? Onko sinun vaikea sietää sitä, jos toinen vaikuttaisi olevan sinuun pettynyt sanomistesi jälkeen? Taidat suojella omia tunteitasi, kun et pysty kohtaamaan konfliktia.
Minun tunteeni on tässä asiassa täysin inrelevantteja. Olennaista on pystyä säilyttämään ne välit sillä tietyllä tasolla, sillä yhteistoimintaa tarvitaan lasten takia. Konfliktin jälkeen se ei onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankala tilanne. Itse olen aika introvertti, omaa aikaa vaaliva mutta silti sosiaalinen. Tämä on monesti ongelma uusia ihmisiä tavatessa. Oli eräs henkilö, joka todella sinnikkäästi pommitti viesteillä, koska "meillä oli niin mukavaa yhdessä."
Oli kyllä, mutta ei ollut siinä kohtaa henkistä kapasiteettiä tai muutenkaan halua tutustua tähän ihmiseen syvemmin.
Aikaisempien kokemusten vuoksi olen ylipäätään aika varovainen ihmissuhteissa, saati uusien solmimisessa. Päästän lähelleni vain harvat, joille uskoudun. Tämä ei silti tarkoita etteikö satunnaisesti voisi olla kivaa muiden henkilöiden kanssa. On todella hankalaa, kun tapaa henkiöitä, joilla ei tunnu olevan lainkaan sosiaalista pelisilmää. Heille ikään kuin se, että on kerran lupautunut lähtemään jonnekin, jossa on vieläpä ollut hauskaa on yhtä kuin velvollisuus ystävyyteen tämän henkilön kanssa. Sitten aloin saamaan syylistämistä osakseni. Loukannuttiin, kun en ollut yhtäkkiä valmis tiiviseen yhteydenpitoon. Ei tällaisille kuitenkaan uskalla sanoa suoraan, että ehkä meistä nyt ei ylimpiä ystäviä tule. Luulisi, että toinen ymmärtää, kun ainut joka pitää yhteyttä on hän.
Mikset uskalla sanoa suoraan, jos niin kerran ajattelet? Eikä toinen piiloviestejäsi ymmärrä? Voisi olla silloin vähemmän ärtynyt sinuun kuin ihmeltyään pitkän aikaa mistä toiminnassasi on kyse. Vai pelkäätkö vain yksinkertaisesti konflikteja etkä siksi uskalla toimia suoraan?
Toki yritän välttää konflitejakin, ikään kuin se olisi jotenkin negatiivinen asia? En ole myöskään tottunut siihen, että tällaisia asioita joutuu aidosti ns. vääntämään rautalangasta. Tulee vähän sellainen: "mä en nyt haluu leikkii sun kaa- fiilis. " Ei se ole mielestäni mikään piiloviesti, jos en aloita keskusteluja tai pidä häneen yhteyttä, vaan nämä tulevat kaikki hänen puoleltaan. Kyllä normaali sosiaaliset tavat hallitseva ymmärtää ehkä on tällöin vähän tunkeileva ja toinen ei ole ihan mukana. Ja olen itse asiassa sanonut hänelle, etten tapaa omiakaan ystäviä kovin usein, viihdyn kotona tms. Mutta hän ei ole tästäkään ymmärtänyt. Miten ystävyys voisi ylipäätään toimia, kun kommunikoidaan niin eri tavoin, eikä hän ymmärrä tai halua ymmärtää.
Ilmeisesti hän on sitten sanomistesi perusteella tulkinnut sinun olevan ujo ja nyt yrittää piristää sinua. Hienosti hoidettu tilanne! Nauti.
Piristää? Just joo. Veikkaan, että jos olisin kommentoinut, kuinka tapana on tällaisille ihmisille täräyttää suoraan: " En halua olla ystäväsi, en nyt enkä ikinä. Olet sosiaalisesti taitamaton. Päästän lähelleni vain harvoja ja valittuja, etkä sinä ole yksi heistä. " Niin luultavasti minut olisi leimattu kylmäksi ja tunteettomaksi.
Sitähän sinä mitä ilmeisemmin olet, kun sosiaaliset tilanteet ovat sinulle noin vaikeita, kun et osaa ilmaista ajatuksiasi suoraan.
Kohteliaaseen käytökseen kuuluu se, ettei kaikkia ajatuksiaan pamauta päin näköä ja myös se, että osataan ottaa niistä pienistä vinkeistä vaari. Oletko täysin kyvytön lukemaan toisia ihmisiä ja sosiaalisia tilanteita kun vaikuttaa siltä, että kaikki pitää vääntää rautalangasta sinulle? -eri
Mutta jos vinkit eivät mene perille, niin on oma vika jos antaa tilanteen jatkua eikä sano ajatuksiaan suoraan.
Jep, tällaiset ihmiset, jotka vaativat sitä suoruutta niin tuskin sitä aidosti kestäisivät. Se on vain helppo piiloutua sen taakse ja vierittää syyn toisen niskoille, kun toinen ei ole sanonut suoraan. En tiedä kuinka mukavaa sitä olisi sitten hoitaa niitä mahdollisia pakollisia kanssakäymisiä, jos toiselle olisi ehtinyt täräyttämään jo suorat sanat haluttomuudesta lähempään tuttavuuteen. Voisi olla hieman kiusallista.
Piti kirjoittaa uusiksi, tulee lainaukset jotenkin hassusti.
Alue: Aihe vapaa
Luulisi, että toinen ymmärtää, kun ainut joka pitää yhteyttä on hän. [/quote]
Tämä. Ihmettelen näitä, jotka jankkaa, että pitäisi sanoa suoraan ettei kiinnosta. Missä kohtaa sitä rupeaa selittelemään kun joskus on sellainen tilanne, että on kuitenkin pakko pystyä tietyllä tavalla vielä toimimaan yhdessä. Näin esim. Lasten kaverien vanhempien kanssa tai yhdistystoiminnassa kun joku pitää ystävyyttä itsestään selvänä ja itsestä ollaan tuttavia vain tämän tietyn asianmerkeissä. Helpompi on vaan kaikki ylimääräiset ehdottelut torjua yksi kerrallaan ja toivoa, että typerys tajuaa ottaa selkeästä vinkistä vaarin. Tosi nolo ihminen jos ei itse tajua. En ymmärrä miten olisi vähemmän loukkaavaa pamauttaa suorilla päin näköä, että ystävyytesi ei kiinnosta?