Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kipeän epämukava asia: Kun joku haluaa olla väkisin ystäväsi, miten toimisit?
20.10.2018 |
Monille meistä on varmasti tullut elämässä eteen tällaisiakin tilanteita, kun joku haluaa sinnikkäästi olla läheinen ystäväsi, mutta sinua ei kiinnosta. Tilanne on saanut alkunsa jostain yhdistävästä: Asutte samassa taloyhtiössä ja törmäilette pihalla, samoja yhteisiä kavereita / kaveriporukkaa, sama harrastus, työkaveri jonka kanssa käy syömässä ja tauoilla, opiskelukaveri jonka kanssa ollaan pari koulutehtävissä, lasten kavereiden vanhempi tms. Kun on pari kertaa tällaiselle tuttavalle tarjonnut vaikka autokyydin harrastuksesta kotiin, käynyt yhdessä hänen ja hänen omien lasten ikäisten lastensa kanssa leikkipuistossa tai jutellut taloyhtiön pihalla niin huomaa hänen takertuneen tiukasti itseensä, jotkut kutsuvat siinä vaiheessa jo itseä ystäväksi ja ei oikein tiedä mitä sanoisi kun itse kokee sen toisen vain tuttavaksi eikä sen enempää halua. Sitten alkaa tulla tiheitä soittoja ja viestejä "Koska nähdään, ei olla taaskaan pitkään aikaan tavattu, oon yksinäinen ja kaipaan seuraa, voitaisko mitenkään nähdä lähiaikoina", soittoja joissa toinen kaataa kaikki ongelmansa niskaasi, syyllistämistä kun et ehdi tavata, ystävänpäivänä best friends forever -kortteja jne. Ongelmana ettet itse erityisemmin pidä ko. ihmisestä etkä halua häntä läheiseksi ystäväksesi, kauempi tuttavuus on ihan jees.
Yhteen lopulta katkaisin välit aika kylmästi poistamalla hänet Facebook-kavereistani ja jättämällä vastaamatta hänen yhteydenottoihinsa, tämä hävetti ja syyllistytti vuosia, mutta olin jo niin ahdistunut hänen jatkuvasta painostuksestaan etten keksinyt muuta. Pari pyörii edelleen ympärillä ja heihin vaan pidän sinnikkäästi etäisyyttä ja rajoja, otan vain harvoin heihin päin yhteyttä enkä aina vastaa kun he ottavat muhun yhteyttä. Jollekin sanoin suoraan ettei hänen seura kiinnosta, mistä seurasi pitkä draama ja kostotoimenpiteet mun mustamaalaamisineen.
Mikä olisi kaunis ja kunnioittava tapa karistaa ympäriltään ei-toivotut ystäviksi itseään tuovat kun haluaisi kuitenkin itse valita ne läheisimmät tyyppinsä? Eikä haluaisi loukata sitä toista mitenkään, muttei haluaisi hänen kanssaan kovin paljoa vapaa-aikaansakaan jakaa.
Kommentit (128)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää sanoa, ettet halua olla läheinen ystävä, vaan etäinen tuttavuus riittää.
Voihan sitä sanoa, mutta pitää varautua, että toinen loukkaantuu ja tulee p skaa niskaan.
Mitä haittaa siitä on, jos kerran ei halua ko ihmistä ystäväkseen?
Voi tehtailla esim lasun, ihan vaan kiusalla....
Missä universumissa sä oikein elät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää sanoa, ettet halua olla läheinen ystävä, vaan etäinen tuttavuus riittää.
Voihan sitä sanoa, mutta pitää varautua, että toinen loukkaantuu ja tulee p skaa niskaan.
Mitä haittaa siitä on, jos kerran ei halua ko ihmistä ystäväkseen?
Voi tehtailla esim lasun, ihan vaan kiusalla....
Missä universumissa sä oikein elät?
Ihan tässä tavallisessa. Semmosella uhattiin kerran.
Vierailija kirjoitti:
Jos joku haluaisi puoliväkisin olla ystäväni, onnistuisi se kyllä. Monesti huomataan kyllä nopeasti, että ei olekaan yhteistä. Minä siis olen aika avoin erilaisille ihmisille ja ymmärrän ja hyväksyn erillaisia tapoja elää. On kuitenkin yksi mutta, kateus. Aika monet ystävyyssuhteen ovat päättyneet kateuden takia, tai sitten naispuoliset ystäväni ovat ihastuneet minuun. Tälläistä on tapahtunut kolme kertaa. Itse taas en ole kateellinen kenellekään, vaikka toinen olisi kuinka kaunis ja menestyvä. Ymmärrän, että jokaisella on oma elämä.
Mistä sinulle ollaan kateellisia? Haluat saada ihailua, mutta milloin ihailu muuttuukin kateudeksi sinun pienessä päässäsi? Silloin, kun olet käyttänyt taas yhden ihmisen loppuun ja siirryt seuraavaan.
On sulla ap varsinaiset ongelmat. Joku toivoisi edes sitä yhtä ystävää...
Vierailija kirjoitti:
Mulla ekaa kertaa elämässä tällainen tuttavuus, ja olen jo yli 30v. Tunnettu vasta n. kuukausi, hänen mielestään ollaan ihan bff... Pyytää kylään päivittäin, ja on myös tulossa meille usein. Introverttina vähempikin riittäisi. Tähän asti olen ollut kohtelias ja mennyt kylään kun on pyydetty. 🤔
Jatkossa voit olla kohtelias ja kieltäytyä välillä. Mutta kun kerran tähän asti olet lammastellut, niin varaudu että tulee protestia ensi alkuun, ja välit voi jopa katketa. Mutta jos ei välit katkea niin ajan mittaan tämä ihminen oppii kyllä kunnioittamaan rajojasi. Vaikka olet intro ja kiltti, omat rajat PITÄÄ olla, muuten alat voida huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos yhtään lohduttaa, sinulla on positiivinen ongelma. Olisiko pokkaa sanoa, että kun et ehdi ystäviäsikään nähdä? Aikuinen ymmärtää, ettei kaikkien kanssa ehdi aikaa viettää, mutta että miten toimit loukkaamatta näitä ystäviksesi änkeviä, siihen en osaa antaa neuvoa. Jollain tasolla se loukkaa kuitenkin.
Mulle sanoi kerran lukioaikana yksi "kaveri" näin...ettei ehdi mua nähdä kun ei edes ystäville ole aikaa...
Sanoisi vaan kerta toisensa jälkeen, että mulle ei nyt sovi tai en jaksa. Mielestäni noin olisi kohteliaampaa kuin sanoa en halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sanot suotaan ettei nyt kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
On sulla ap varsinaiset ongelmat. Joku toivoisi edes sitä yhtä ystävää...
Tää on just sitä kokemattoman fantasiointia. Sit kun saat kaverin joka hyväksikäyttää sua, rikkoo sun rajoja, puhuu vaan itsestään ja muutenkin käyttää henk.koht. terapeuttina niin huomaat ettei se itsekseen olo olekaan niin paha asia. On ystäviä ja sitten "ystäviä". Itsekin olen usein tapellut asian kanssa kun helposti sosiaalistuvana tutustun ihmisiin ja osa niistä onkin sitten läheisriippuvaisia. Sekään ei periaatteessa haittaa, mutta pakkauksen mukana usein tulee täysi ymmärtämättömyys minun tarpeitani (esim.haluan olla introverttina joskus vaan yksin) ja minua kohtaan ylipäätään. Ei se ole silloin enää vastavuoroista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku haluaisi puoliväkisin olla ystäväni, onnistuisi se kyllä. Monesti huomataan kyllä nopeasti, että ei olekaan yhteistä. Minä siis olen aika avoin erilaisille ihmisille ja ymmärrän ja hyväksyn erillaisia tapoja elää. On kuitenkin yksi mutta, kateus. Aika monet ystävyyssuhteen ovat päättyneet kateuden takia, tai sitten naispuoliset ystäväni ovat ihastuneet minuun. Tälläistä on tapahtunut kolme kertaa. Itse taas en ole kateellinen kenellekään, vaikka toinen olisi kuinka kaunis ja menestyvä. Ymmärrän, että jokaisella on oma elämä.
Mistä sinulle ollaan kateellisia? Haluat saada ihailua, mutta milloin ihailu muuttuukin kateudeksi sinun pienessä päässäsi? Silloin, kun olet käyttänyt taas yhden ihmisen loppuun ja siirryt seuraavaan.
Mistä milloinkin: en nyt viitsi luetella syitä tässä. En halua ihailua, mutta kateuden tunnistan kyllä. Sen jälkeen, kun olen tunnistanut kateuden, en vain pysty luottamaan enää siihen ihmiseen. Kateus ei riipu sukupuolesta tai iästä. Yhtä hyvin kateellinen minulle voi olla naapurin 60-vuotias pappa kuin kaverini.
Ja mistäkö tunnistan kateuden? Naamasta sen näkee, epäystävällinen happamuus. Se on kuin musta pilvi, joka leijuu ihmisen yllä.
No eipä ole ollut koskaan tuollaista ongelmaa. Melkeinpä päinvastoin. Olisi mukava, jos olisi enemmänkin ystäviä. Tällä hetkellä on vain yksi hyvin läheinen yhtävä ja muutama mukava tuttava.
Sinussa on kai jotain, mikä vetää puoleensa. Ehkä puhetapasi tai elekielesi on sellainen, jonka toinen tulkitsee, että välität ja voisit olla myös ystävä? Koska itselläni on usein sellainen tilanne, että olen kuin ilmaa muille. Nykyään tutustun jonkin verran helpommin ihmisiin kuin ennen, kun olen tullut hieman itsevarmemmaksi ja otan kontaktia reippaammin ja vältän eleitä, jotka saavat minut vaikuttamaan sulkeutuneelta. Ennen esim. saatoin herkästi seurata muita vähän sivusta, ehkä leuka hiukan painettuna alas ja kenties pahin, kädet puuskassa ja ikävä kyllä perus ilmeeni on sellainen kuin katselisin alta kulmien eli vähän vihaisen oloinen. No eipä ketään sellaista kiinnosta lähestyä, joka vaikuttaa myrtsiltä. Ehkä sinunkin pitäisi vaikuttaa vähän myrtsimmältä, niin sinut jätettäisiin rauhaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää sanoa, ettet halua olla läheinen ystävä, vaan etäinen tuttavuus riittää.
Voihan sitä sanoa, mutta pitää varautua, että toinen loukkaantuu ja tulee p skaa niskaan.
Mitä haittaa siitä on, jos kerran ei halua ko ihmistä ystäväkseen?
Voi tehtailla esim lasun, ihan vaan kiusalla....
Missä universumissa sä oikein elät?
Ihan tässä tavallisessa. Semmosella uhattiin kerran.
Vainoharhaisten ja nis.tien todellisuus ei ole tavallinen. Meillä muilla on eri todellisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sulla ap varsinaiset ongelmat. Joku toivoisi edes sitä yhtä ystävää...
Tää on just sitä kokemattoman fantasiointia. Sit kun saat kaverin joka hyväksikäyttää sua, rikkoo sun rajoja, puhuu vaan itsestään ja muutenkin käyttää henk.koht. terapeuttina niin huomaat ettei se itsekseen olo olekaan niin paha asia. On ystäviä ja sitten "ystäviä". Itsekin olen usein tapellut asian kanssa kun helposti sosiaalistuvana tutustun ihmisiin ja osa niistä onkin sitten läheisriippuvaisia. Sekään ei periaatteessa haittaa, mutta pakkauksen mukana usein tulee täysi ymmärtämättömyys minun tarpeitani (esim.haluan olla introverttina joskus vaan yksin) ja minua kohtaan ylipäätään. Ei se ole silloin enää vastavuoroista.
Tuollaisia ihmisiä tuli haalittua nuorempana ympärille. Nykyään sanon suoraan, jos en jaksa nähdä jotain ihmistä, tai haluan olla yksin. Herkästi kuuntelen omia tuntemuksia, miten reagoin toisen ihmisen läsnäoloon. Jos minua alkaa haukotuttaa, huomaan menettäväni energiaa. Tai jonkun alkaessa agressiivisen tilityksen, vetäydyn vaistomaisesti kauemmas. Aika harvoin, mutta onneksi silloin tällöin tapaa ihmisiä, joiden kanssa on hyvät energiat. Olo on voimaantunut ja luova sellaisen tapaamisen jälkeen. Se on molemminpuolista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanoisi vaan kerta toisensa jälkeen, että mulle ei nyt sovi tai en jaksa. Mielestäni noin olisi kohteliaampaa kuin sanoa en halua.
Toihan on törkeää ja toisen aliarvioimista. Kunnioittavaa olisi sanoa suoraan. Kerran se vaan kirpaisee mutta annat toisen säilyttää kasvonsa ilman nöyryytystä, joka seuraisi etäännyttämisestä. Mutta onko sulla selkärankaa tähän on toinen juttu, vai haluatko mennä siitä missä aita on matalin?
Joskus, jos ympärillä olevilla ihmisillä on huonot energiat, alan itsekin oireilemaan. Saatan alkaa nauramaan ( naurahtelrmaan), tai puhumaan kovemmalla äänellä. Ja sitten alan heittää jotain saastaista läppää. Reagoin siis muiden oloon aika nopeasti. Ehkä toi on joku sopeutumismeganismi? Jälkeenpäin olo on hysteerinen ja ylivireä. Saatan täristä.
Kannattaa sanoa ihan suoraan, että elämäntilanteessa ei nyt ole mahdollisuutta olla jatkuvasti jonkun tietyn ihmisen seurassa. Tällöin toinen saa itse päättää, riittääkö hänelle vähempikin yhteydenpito vai lopettaako mieluummin koko suhteen. Ja jatkossa uusia ihmisiä tavatessaan on hyvä olla vähän vähemmän avoin ja vastaanottavainen. Vaikka aikaa olisikin, pitää silti yhteyttä harvakseltaan. On parempi tutustua hitaammin kuin antaa toisen jäädä käsitykseen, että tässä ollaan menossa kovaa vauhtia kohti ystävyyttä.
On aika erikoista, jos joku heti tuttavuuden alussa kiintyy "uuteen ystävään" niin paljon, että loukkaantuu kauheasti kun toinen ei haluakaan olla ystävä. Todennäköisesti sellaisella ihmisellä on jokin taka-ajatus.
Hankala tilanne. Itse olen aika introvertti, omaa aikaa vaaliva mutta silti sosiaalinen. Tämä on monesti ongelma uusia ihmisiä tavatessa. Oli eräs henkilö, joka todella sinnikkäästi pommitti viesteillä, koska "meillä oli niin mukavaa yhdessä."
Oli kyllä, mutta ei ollut siinä kohtaa henkistä kapasiteettiä tai muutenkaan halua tutustua tähän ihmiseen syvemmin.
Aikaisempien kokemusten vuoksi olen ylipäätään aika varovainen ihmissuhteissa, saati uusien solmimisessa. Päästän lähelleni vain harvat, joille uskoudun. Tämä ei silti tarkoita etteikö satunnaisesti voisi olla kivaa muiden henkilöiden kanssa. On todella hankalaa, kun tapaa henkiöitä, joilla ei tunnu olevan lainkaan sosiaalista pelisilmää. Heille ikään kuin se, että on kerran lupautunut lähtemään jonnekin, jossa on vieläpä ollut hauskaa on yhtä kuin velvollisuus ystävyyteen tämän henkilön kanssa. Sitten aloin saamaan syylistämistä osakseni. Loukannuttiin, kun en ollut yhtäkkiä valmis tiiviseen yhteydenpitoon. Ei tällaisille kuitenkaan uskalla sanoa suoraan, että ehkä meistä nyt ei ylimpiä ystäviä tule. Luulisi, että toinen ymmärtää, kun ainut joka pitää yhteyttä on hän.
Vierailija kirjoitti:
Hankala tilanne. Itse olen aika introvertti, omaa aikaa vaaliva mutta silti sosiaalinen. Tämä on monesti ongelma uusia ihmisiä tavatessa. Oli eräs henkilö, joka todella sinnikkäästi pommitti viesteillä, koska "meillä oli niin mukavaa yhdessä."
Oli kyllä, mutta ei ollut siinä kohtaa henkistä kapasiteettiä tai muutenkaan halua tutustua tähän ihmiseen syvemmin.
Aikaisempien kokemusten vuoksi olen ylipäätään aika varovainen ihmissuhteissa, saati uusien solmimisessa. Päästän lähelleni vain harvat, joille uskoudun. Tämä ei silti tarkoita etteikö satunnaisesti voisi olla kivaa muiden henkilöiden kanssa. On todella hankalaa, kun tapaa henkiöitä, joilla ei tunnu olevan lainkaan sosiaalista pelisilmää. Heille ikään kuin se, että on kerran lupautunut lähtemään jonnekin, jossa on vieläpä ollut hauskaa on yhtä kuin velvollisuus ystävyyteen tämän henkilön kanssa. Sitten aloin saamaan syylistämistä osakseni. Loukannuttiin, kun en ollut yhtäkkiä valmis tiiviseen yhteydenpitoon. Ei tällaisille kuitenkaan uskalla sanoa suoraan, että ehkä meistä nyt ei ylimpiä ystäviä tule. Luulisi, että toinen ymmärtää, kun ainut joka pitää yhteyttä on hän.
Mikset uskalla sanoa suoraan, jos niin kerran ajattelet? Eikä toinen piiloviestejäsi ymmärrä? Voisi olla silloin vähemmän ärtynyt sinuun kuin ihmeltyään pitkän aikaa mistä toiminnassasi on kyse. Vai pelkäätkö vain yksinkertaisesti konflikteja etkä siksi uskalla toimia suoraan?
Alue: Aihe vapaa
Kostoksi.