Kipeän epämukava asia: Kun joku haluaa olla väkisin ystäväsi, miten toimisit?

Sanoisin suoraan, että ei kiinnosta. Sitten jos toinen ei kestäisi sitä ja romahtaisi täysin, niin ajattelisin, että hänen tarpeensa olla minuun yhteydessä on tärkeämpi kuin minun haluni pitää etäisyyttä, ja suostuisin olemaan ainakin jonkin verran hänen kanssaan tekemisissä. Samalla yrittäisin auttaa häntä takaisin omille jaloilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä ap annat sitten väärää viestiä, jos noin käy usein. Älä ole yliystävällinen ja seuraan hakeutuva jos et kaipaa lisää ystäviä. 

Ahaa, eli nyt on jo kiellettyä käyttäytyä ystävällisesti ja hyvien tapojen mukaisesti, jos ei tahdo toisesta läheistä ystävää itselleen? Ei kuulosta mukavalta tämä teidän systeeminne.

En toki voi tietää miten ap hoitaa nuo tapaamiset, mutta itselläni on kokemusta uusista tuttavuuksista jotka puhelee lämpimikseen mm. että voisi joskus käydä kahvilla tai käydä lasten kanssa yhdessä jossain mutta sitä kysyttäessä tulee miljoona tekosyytä ja huomaa ettei sitä ehdotusta ole koskaan tosissaan tarkotettu. 

On tullut näitäkin yksi tai kaksi vastaan ja tuollaista pidän kyllä jo omituisena ja toista aliarvioivana. Mutta jos normaalisti juttelen samaan paikkaan osuttaessa ja kykenen hoitamaan asioita toisen kanssa hymy huulessa, en silti oleta sen velvoittavan meitä olemaan sen lähempiä ystäviä. Olisi minusta outoa, jos joutuisin kohtelemaan ihan mukavaa ihmistä kaikkialla kuin ilmaa, jos en samalla sitoudu tiiviimpään yhdessäoloon.

Mä oon varmaan ton ap kuvaama ihminen ainakin yhden ihmisen suhteen. Syy on ihan harrastuksessa. Asutaan pikkukaupungissa ja täällä ei ole muita jotka ns ymmärtäisi mua.

Henkilö johon olen yrittänyt ystävystyä on sanonut mulle suoraan etten kuulu hänen kaveripiiriin. Paitsi että aina kun näemme puhumme paljon jopa henkilökohtaisia kuulumisia.

Olen tämän asian ottanut niin että en ota yhteyttä tähän tuttavaan koskaan itse, mutta vastaan ja olen avoimen ystävällinen kun hän ottaa yhteyttä minuun.

Aikuisella iällä ystävyyssuhteet ei ehkå ole niin nopeasti kehittyviä. En hehkuta sen asian puolesta että kaikkiin pitää tutustua mutta suren ihmisiä jotka eivät koskaan "hanki" uusia ystäviä ja kavereita.

Mä aloitin kuukausi sitten uuden työn ja yks nainen yrittää jatkuvasti mun seuraan. Ollaan eri tiimeissä siis mutta tauoilla aina tunkee samaan pöytään tai muuten seuraan. Ei kiinnoistais ollenkaan! Meillä ei ole muuta yhteistä kuin että ollaan kotoisin samasta kaupungista. Vastaan vain töitä koskeviin kysymyksiin ja poistun mahdollisimman pian paikalta, mutta viesti ei vaan mene perille. En voi olla kovin töykeä kun työpaikka on tärkeä mulle ja välillä voi olla että ollaan samassa tiimissä. Oli heti eka päivänä kuin oltais nyt "samiksii bestiksii", rasittavaa...

Jos tyypillä on kelle mustamaalata niin sittenhän hänellä on kavereita. Takertukoon heihin, hehän eivät voi omalla logiikallaan kieltäytyä uudesta perheenjäsenestä.

Vierailija kirjoitti:

Jos tyypillä on kelle mustamaalata niin sittenhän hänellä on kavereita. Takertukoon heihin, hehän eivät voi omalla logiikallaan kieltäytyä uudesta perheenjäsenestä.

Ei tarvi olla kaveri puhuakseen pa$kaa, tarvii vain olla yhtä huono itsetunto 😅

Vierailija kirjoitti:

Mä aloitin kuukausi sitten uuden työn ja yks nainen yrittää jatkuvasti mun seuraan. Ollaan eri tiimeissä siis mutta tauoilla aina tunkee samaan pöytään tai muuten seuraan. Ei kiinnoistais ollenkaan! Meillä ei ole muuta yhteistä kuin että ollaan kotoisin samasta kaupungista. Vastaan vain töitä koskeviin kysymyksiin ja poistun mahdollisimman pian paikalta, mutta viesti ei vaan mene perille. En voi olla kovin töykeä kun työpaikka on tärkeä mulle ja välillä voi olla että ollaan samassa tiimissä. Oli heti eka päivänä kuin oltais nyt "samiksii bestiksii", rasittavaa...

Mullakin oli tällainen ripustautuja työkaverina. Alkoi ahdistaa, kun aina halusi viettää ruokatauot ja kaikki yhdessä. Joillain ihmisillä ei ole mitään rajoja tällaisten asioiden suhteen.

Vanha ketju, mutta kirjoitan silti oman kokemukseni. Minulla on harrastuksessa eräs nainen, joka on ruvennut ärsyttämään. Aluksi tuntui ihan kivalta, että hän jutteli ja minäkin puhuin jotain omia henkilökohtaisia asioitani hänelle. Virhe. Iso virhe. Pikkuhiljaa olen ymmärtänyt, ettei hän ole vilpitön. Tuntuu, että haluaa korostaa itseään ja tuoda vihjaillein omaa paremmuutttaan esille. Muutenkin olen huomannut hänen toiminnassaan erikoisia piirteitä ( en nyt sen enempää avaa, ettei mene tunnistettavaksi) Olen lopettanut henkilökohtaisten asioiden puhumisen kokonaan ja muutenkin haluaisin vain enää tervehtiä kohteliaasti enkä muuten olla tekemisissä ollenkaa, mutta se taitaa olla enää mahdotonta. Halua mennä harrastuksiin rentoutumaan, en kenenkään arvioitavaksi tai että joku seuraa tekemisiäni ja sanomisiani muille.