Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Inhoan sitä, että pitäisi pukeutua ikänsä mukaan. Kuka tämän naurettavan "säännön" oikein keksi? Olen 40-vuotiaana sama ihminen kuin 20-vuotiaakin ja todellakin pukeudun miten tykkään !
18.10.2018 |
Tilasin itselleni synttärilahjaksi violetit Dr Martensit, päälläni on juuri nyt Nightwishin bändipaita ja mustat farkut. Toki pukeudun ja meikkaan eri tavalla töihin kuin viihteelle, mutta pidän silti tyylistäni kiinni.
EN YRITÄ KÄYDÄ KAKSIKYMPPISESTÄ , TIEDÄN OLEVANI KESKI-IKÄINEN. Mutta en silti tahdo käyttää beigeä villapaitaa, silkkihuivia kaulassa ja tikattua takkia !Ei kuulkaa ihminen maagisesti herää neljäntenäkymmenentenä syntymäpäivänään ja ole yhtäkkiä eri ihminen kuin oli edellisviikolla tai edellisvuonna tai vuosi sitten.
Kommentit (250)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko sitten jokaisen yli kolmekymppisen pukeutumisessa vaikutteita omasta nuoruudesta. Sitä en kyllä ymmärrä, miksi niin iso osa naisista leikkaa keski-iässä hiukset lyhyiksi ja alkaa käyttää samanlaisia tätikaapuja.
Jospa heillä on vihdoinkin rohkeutta leikkauttaa mieleisensä reipas tukka, kun ovat aina kuunnelleet, kuinka naisella "kuuluu" olla pitkät hiukset? Tai jospa hiukset harvenevat ja haurastuvat, ja pitkä liuhuletti ei näytä enää hyvältä? Tai jospa lyhyen tukan helppohoitoisuus houkuttaa?
Ot, mutta en ole koskaan ymmärtänyt miten ohut tukka olisi yhtään sen parempi lyhyenä? Enkä varsinkaan sitä, että lyhyt malli olisi jotenkin helpompi.
En varmasti ole ainoa, jolla on pyörteitä ja jotka tekisivät lyhyiden hiusten joka aamuisesta laittamisesta tuskaa: pitäisi aina föönata, nostaa tyveä jotenkin, käyttää muotoilutuotteita. Pitkät, vaikka sitten ohuet hiukset saa nopeasti kietaistua kiinni ja ne näyttää paljon pidempään siisteiltä kuin se lyhyt kampaus, joka olisi ainakin talvella pilalla jo heti töihin päästyä (kylmä, täytyy olla hattu tai huppu).
Apua, mä muistan mun lyhyt-tukkaisen kauden ja no miten se on helppo? En taju. Pitkät hiukset on aina ollut paljon helpompi. Saa laitta hiuksia eri tavalla ja helposti. Mul meni esimerkiks hiukset nopeammin rasvaiseks ja piti niitä aika usein pestä mutta pitkiä ei tarvi näin usein. Ja kyllä saa paljon siistimmän kampauksen iisisti pitkillä. Lyhyitä pitä joka aamu laitta jotenkin kunnolla että olisi kohtuullisen näköinen ja lisäksi lyhyeissä olit hirveet kiharat joka vaikeutti asiaa vieläki. En myös ole ymmärtänyt miten lyhyt on helppi.
Kahden edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä! Ainakin mun kevyt, sileä, lasimainen hius on ihan katastrofi ihan lyhyenä, puolipitkänä suorana tai hartioille ylettyvänä kerroksittain leikattuna helppohoitoinen ja nätti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko sitten jokaisen yli kolmekymppisen pukeutumisessa vaikutteita omasta nuoruudesta. Sitä en kyllä ymmärrä, miksi niin iso osa naisista leikkaa keski-iässä hiukset lyhyiksi ja alkaa käyttää samanlaisia tätikaapuja.
Jospa heillä on vihdoinkin rohkeutta leikkauttaa mieleisensä reipas tukka, kun ovat aina kuunnelleet, kuinka naisella "kuuluu" olla pitkät hiukset? Tai jospa hiukset harvenevat ja haurastuvat, ja pitkä liuhuletti ei näytä enää hyvältä? Tai jospa lyhyen tukan helppohoitoisuus houkuttaa?
Ot, mutta en ole koskaan ymmärtänyt miten ohut tukka olisi yhtään sen parempi lyhyenä? Enkä varsinkaan sitä, että lyhyt malli olisi jotenkin helpompi.
En varmasti ole ainoa, jolla on pyörteitä ja jotka tekisivät lyhyiden hiusten joka aamuisesta laittamisesta tuskaa: pitäisi aina föönata, nostaa tyveä jotenkin, käyttää muotoilutuotteita. Pitkät, vaikka sitten ohuet hiukset saa nopeasti kietaistua kiinni ja ne näyttää paljon pidempään siisteiltä kuin se lyhyt kampaus, joka olisi ainakin talvella pilalla jo heti töihin päästyä (kylmä, täytyy olla hattu tai huppu).
Kaikilla ei ole noin vaikeaa lyhyen tukan kanssa.
Sille on ihan syynsä, miksi vanhemmiten monet haluavat lyhyet hiukset. Ehkä tulet sen vielä joskus ymmärtämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko sitten jokaisen yli kolmekymppisen pukeutumisessa vaikutteita omasta nuoruudesta. Sitä en kyllä ymmärrä, miksi niin iso osa naisista leikkaa keski-iässä hiukset lyhyiksi ja alkaa käyttää samanlaisia tätikaapuja.
Jospa heillä on vihdoinkin rohkeutta leikkauttaa mieleisensä reipas tukka, kun ovat aina kuunnelleet, kuinka naisella "kuuluu" olla pitkät hiukset? Tai jospa hiukset harvenevat ja haurastuvat, ja pitkä liuhuletti ei näytä enää hyvältä? Tai jospa lyhyen tukan helppohoitoisuus houkuttaa?
Ot, mutta en ole koskaan ymmärtänyt miten ohut tukka olisi yhtään sen parempi lyhyenä? Enkä varsinkaan sitä, että lyhyt malli olisi jotenkin helpompi.
En varmasti ole ainoa, jolla on pyörteitä ja jotka tekisivät lyhyiden hiusten joka aamuisesta laittamisesta tuskaa: pitäisi aina föönata, nostaa tyveä jotenkin, käyttää muotoilutuotteita. Pitkät, vaikka sitten ohuet hiukset saa nopeasti kietaistua kiinni ja ne näyttää paljon pidempään siisteiltä kuin se lyhyt kampaus, joka olisi ainakin talvella pilalla jo heti töihin päästyä (kylmä, täytyy olla hattu tai huppu).
Apua, mä muistan mun lyhyt-tukkaisen kauden ja no miten se on helppo? En taju. Pitkät hiukset on aina ollut paljon helpompi. Saa laitta hiuksia eri tavalla ja helposti. Mul meni esimerkiks hiukset nopeammin rasvaiseks ja piti niitä aika usein pestä mutta pitkiä ei tarvi näin usein. Ja kyllä saa paljon siistimmän kampauksen iisisti pitkillä. Lyhyitä pitä joka aamu laitta jotenkin kunnolla että olisi kohtuullisen näköinen ja lisäksi lyhyeissä olit hirveet kiharat joka vaikeutti asiaa vieläki. En myös ole ymmärtänyt miten lyhyt on helppi.
Kahden edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä! Ainakin mun kevyt, sileä, lasimainen hius on ihan katastrofi ihan lyhyenä, puolipitkänä suorana tai hartioille ylettyvänä kerroksittain leikattuna helppohoitoinen ja nätti.
Niin, vielä.
Olen 37-vuotias ja minusta on ainakin kohteliasta pukeutua tilanteen vaatimusten mukaisesti.
Vapaa-ajalla käytän revittyjä boyfriend-farkkuja, maihareita, Mikki-hiiri-paitoja. Puhkikulutettuja verkkareita ja villasukkia löytyy vinopino kun en raaski niistä luopua.
Työssä käytän korkokenkiä ja jakkuja. Minulla on kymmenkunta iltapukua edustustilaisuuksia varten ja rakastan Chanelin asusteita.
Olisi tylsää pukeutua pelkästään jakkupukuihin tai verkkareihin oli ikä mikä tahansa. Kunhan kunnioittaa tilaisuutta ja kulkee puhtaissa vaatteissa.
Aira Samulin on hyvä esimerkki ikärajottomasta pukeutujasta, Brigitte Macron vielä parempi.
Mulla on marimekon tunika,legginsit ja terveyskengät+kireä polkka.
Ei vaiskaan.Vaaleanpunainen niken huppari ja levikset.Pitkät vaaleat hiukset ponnarilla.
Näin olen aina pukeutunut ja tulen pukeutumaan,niin kauan kun hyvältä tuntuu.
Minua luullaan poikani 28 v siskoksi,olen 47 v täti-ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihana juttu. Olet ilmeisesti duunariammatissa kun voi ”toteuttaa itseäsi” pukeutumalla noin? Joillain meidtä kun on pakko olla silkkihuivi ja jakkupuku. T. Toimitusjohtaja
Pukukoodit on asia erikseen. Meidän alalla nimenomaan taas ei pidä pukeutua "paremmin" kuin asiakkaat ja yhteistyökumppanit, vaan rento siisti asu on toimivin. Jakkupuku ja marjakurki-huivi ei toimi. Prätkätakki ja silkkihuivi voisi toimiakin. T.Toimitusjohtaja myöskin, arkkitehti.
Mulla on ollut lyhyt tukka ja olihan se kätevä. Sen pesaisee hetkessä (vaikka missä!), se kuivuu nopeasti itsekseenkin eikä sille tarvitse tehdä mitään. Nyt kun on pidempi tukka, ei ilkeä minnekään lähteä ilman että jotain kuontalolleen tekee.
Äitini leikkuutti vähän aikaa sitten lyhyen ja on tosi tyytyväinen sen helppouteen. Ja on todella hyvän näköinenkin, paljon nuorekkaampi kuin entinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yläasteella värjäsin hiuksia vihreiksi ja punaisiksi. Ne olivat välillä pystyssä kirjaimellisesti. Hyvin punk.
Olen 33 ja nyt olen sitten perus klassinen pukeutuja, mikä menee työelämässä. En jaksa pukeutua töihin jotenkin eritavalla kuin kotiin/vapaa-aikaan. Joskus maustan tyyliä ja usein silloin saan kehua että on jotain erityisesti mietittyä.
Nykyään ehkä vaatteet ei oo enää se pääjuttu, vaan hyvin laitetut hiukset ja meikki. Haluan mieluummin korostaa kasvoja ja hiuksia kuin vartaloa. Ehkä tilanne olisi eri jos olisin hoikempi, mutta nyt on näin.
En enää stressaa pukeutumisesta ja ulkonäöstä kuin esim.parikymppisenä, mutta en kyllä halua kadottaa sitä iloakaan,mikä hyvinpukeutumisesta tulee.
En jotenkin jaksa ollenkaan pelätä tai murehtia sitä, ettenkö osaisi pukeutua tai mitä joku sanoo, oon nähny 23 v nuorella naisella erittäin hienoja asuja jotka voisin heti ottaa käyttööni,vastaavasti olen nähnyt 60 vuotiaalla niin raikkaan ja hienon asukokonaisuuden, että voisin päälle 30.pukea sen päälleni milloin vaan. Ei oo tyylikkyys iästä kiinni!
Eniten ehkä mietin, että työelämässä karsastan sanoja: niiku, todellakin, sikahienoo, jep, joista tulee teinivibat. Saattaisin sanoa noita, koska oon luonteeltani innostuvaa tyyppiä,mutta se ei antais ammattimaista kuvaa.
Jos joku nelikymppinen pukeutuu ns.nuorekkaasti, nii eipä se oo minua koskaan haitannut. Meidän yliopiston lehtorin pukeutumista salaa naureskeltiin, koska oli niin gollegemeininkiä,mutta ei sekään ollut pahantahtoista, meitä huvitti vaan se kontrasti, että akateeminen ei halunnut pukeutua hienosti. Kaikki tykkäsi paljon tästä lehtorista eikä kukaan ilkeilly hälle tietääkseni. Monesti kontrastit toisaalta nostaa esiin ihmisiä, pukeutumisella voi vaikuttaa asiaan. Jokaisella on oma tyylinsä.
En vois kuvitellakaan esim. huutokauppakeisaria ja vaimoaan missään muussa tyylissä kuin mitä he pitävät. Aivan ihana pari ja se luo rentoutta, että ovat juurikin omia itsejään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko sitten jokaisen yli kolmekymppisen pukeutumisessa vaikutteita omasta nuoruudesta. Sitä en kyllä ymmärrä, miksi niin iso osa naisista leikkaa keski-iässä hiukset lyhyiksi ja alkaa käyttää samanlaisia tätikaapuja.
Jospa heillä on vihdoinkin rohkeutta leikkauttaa mieleisensä reipas tukka, kun ovat aina kuunnelleet, kuinka naisella "kuuluu" olla pitkät hiukset? Tai jospa hiukset harvenevat ja haurastuvat, ja pitkä liuhuletti ei näytä enää hyvältä? Tai jospa lyhyen tukan helppohoitoisuus houkuttaa?
Ot, mutta en ole koskaan ymmärtänyt miten ohut tukka olisi yhtään sen parempi lyhyenä? Enkä varsinkaan sitä, että lyhyt malli olisi jotenkin helpompi.
En varmasti ole ainoa, jolla on pyörteitä ja jotka tekisivät lyhyiden hiusten joka aamuisesta laittamisesta tuskaa: pitäisi aina föönata, nostaa tyveä jotenkin, käyttää muotoilutuotteita. Pitkät, vaikka sitten ohuet hiukset saa nopeasti kietaistua kiinni ja ne näyttää paljon pidempään siisteiltä kuin se lyhyt kampaus, joka olisi ainakin talvella pilalla jo heti töihin päästyä (kylmä, täytyy olla hattu tai huppu).
Kaikilla ei ole noin vaikeaa lyhyen tukan kanssa.
Sille on ihan syynsä, miksi vanhemmiten monet haluavat lyhyet hiukset. Ehkä tulet sen vielä joskus ymmärtämään.
Ohut ja harva tukka on ohut ja harva olipa se pitkä tai lyhyt. Päänahka sieltä paistaa yhtäläisesti. Luuletko, että ne pyörteet, jotka lyhyet kampaukset vääntää pystyyn ja sotkuun jonnekkin katoaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas täytän loppuvuonna 30 ja rakastan silkkihuiveja, neulemekkoja, villakangashameita ja ns. siistimpää pukeutumista 😂😂
Vierailija kirjoitti:
Sinäänsä olen samaa mieltä, mutta välillä on silti järkkyä nähdä takaapäin joku tämän hetken trendikledjuihin pukeutunut henkilö ja sitten hetken päästä säikähtää sen ryppyistä naamaa :D
Onpa taas tavallista tyhmempi kommentti.
Toivotaan, että monet säikähtää sun rypptyistä naamaa jossain vaiheessa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kesällä ystäväni kanssa matkalla maassa, joka ei ole rikas mutta jossa pidetään kunnia-asiana pukeutua hyvin ja sopivasti.
Minä (52) pukeuduin (kivaan) mekkoon ja tarvittaessa lisäksi pitkähihaiseen ja -helmaiseen trikoojakkuun, kaveri (54) lompsi lenkkareissa, kulahtaneissa farkuissa ja mustassa pääkallo-teksti-hupparissa. Pakko sanoa, että kevyesti hävetti kaverin puolesta, vaikka hän nyt varmastikin viihtyi kuteissaan ja vähät välitti muiden mielipiteistä.
En pidä pahana, jos joskus vähän välitettäisiinkin muiden mielipiteistä. Jotkut asiat vain ovat sopivia, jotkut eivät. Tilannetaju ja kohteliaisuus ovat nykyisessä minäminä-ilmapiirissä epämuodikkaita.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas täytän loppuvuonna 30 ja rakastan silkkihuiveja, neulemekkoja, villakangashameita ja ns. siistimpää pukeutumista 😂😂
Sitähän taas ei katsota hyvällä! Nuoruuden pukeutumistyyliin saa jämähtää, se on vain mahtavaa, mutta jos nuori ihminen pukeutuu aikuiseen tyyliin, ei olekaan okei pukeutua niin kuin haluaa.
Vrt. Jenni Haukion pukeutumisen haukkujat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä! Ite oon "jo" melkein 22 ja pukeudun edelleen niin kuin teini. Minulle tyypillinen asu on H&M-huppari, pinkki Vans-reppu, converset ja farkut. Tykkään tyylistäni ja pukeudun näin varmaan vielä 80-vuotiaanakin.
Meillä oli eilen eläkeläisten kässäilta ja paikalla oli todistettavasti Nightwish, Kiss, Ensiferum, Rolling Stones, Madonna, Children of Bodom ja pari, joista ei saatu ihan selvää. Mainittakoon, että nuorin oli 63-vuotias ja vanhin 85. Lapsenlapset antaa meille vanhoja bändipaitojaan pilailumielessä ja tietysti me pidetään niitä. Mutta vain keskenämme.
Vierailija kirjoitti:
Tilasin itselleni synttärilahjaksi violetit Dr Martensit, päälläni on juuri nyt Nightwishin bändipaita ja mustat farkut. Toki pukeudun ja meikkaan eri tavalla töihin kuin viihteelle, mutta pidän silti tyylistäni kiinni.
EN YRITÄ KÄYDÄ KAKSIKYMPPISESTÄ , TIEDÄN OLEVANI KESKI-IKÄINEN. Mutta en silti tahdo käyttää beigeä villapaitaa, silkkihuivia kaulassa ja tikattua takkia !Ei kuulkaa ihminen maagisesti herää neljäntenäkymmenentenä syntymäpäivänään ja ole yhtäkkiä eri ihminen kuin oli edellisviikolla tai edellisvuonna tai vuosi sitten.
Mistä olet keksinyt, että on joku sääntö. Se sääntö on vain omassa päässäsi.
Olen itse yli 50v ja en ole koskaan miettinyt mitään sääntöjä. Nuorena saatoin pukeutua farkkuihin ja pukutakkiin, mutta saatoin pukeutua mummon vanhaan pikkumustaan tai vaikka jakkupukuun. Sen mukaan, kuin halutti.
Välillä olen pukeutunut pitkiin hameisiin tai pillifarkkuihin, vaikka leveälahkeiset oli muotia. Välillä villapaitaan ja suoriin housuihin. Ihan, miltä on tuntunut sillä hetkellä.
Nykyäänkin pukeudun ihan sillä tavalla, kuin sinä päivänä haluttaa. Tänään päälläni on tennarit ja farkut ja villapaita. Huomenna voi olla jotain ihan erilaista.
Nämä rajoitukset ovat vain omassa päässäsi. Se, mitä kiskot päällesi, on aika yhdentekevää.No ehkä jos yöpuku päällä menisit kaupungille, voisi ehkä olla rajana. No itse olen kyllä kaupassakin käynyt pyjaman housut jalassa, joten mikäpä minä olen tuohonkaan mitään sanomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko sitten jokaisen yli kolmekymppisen pukeutumisessa vaikutteita omasta nuoruudesta. Sitä en kyllä ymmärrä, miksi niin iso osa naisista leikkaa keski-iässä hiukset lyhyiksi ja alkaa käyttää samanlaisia tätikaapuja.
Jospa heillä on vihdoinkin rohkeutta leikkauttaa mieleisensä reipas tukka, kun ovat aina kuunnelleet, kuinka naisella "kuuluu" olla pitkät hiukset? Tai jospa hiukset harvenevat ja haurastuvat, ja pitkä liuhuletti ei näytä enää hyvältä? Tai jospa lyhyen tukan helppohoitoisuus houkuttaa?
Ot, mutta en ole koskaan ymmärtänyt miten ohut tukka olisi yhtään sen parempi lyhyenä? Enkä varsinkaan sitä, että lyhyt malli olisi jotenkin helpompi.
En varmasti ole ainoa, jolla on pyörteitä ja jotka tekisivät lyhyiden hiusten joka aamuisesta laittamisesta tuskaa: pitäisi aina föönata, nostaa tyveä jotenkin, käyttää muotoilutuotteita. Pitkät, vaikka sitten ohuet hiukset saa nopeasti kietaistua kiinni ja ne näyttää paljon pidempään siisteiltä kuin se lyhyt kampaus, joka olisi ainakin talvella pilalla jo heti töihin päästyä (kylmä, täytyy olla hattu tai huppu).
Apua, mä muistan mun lyhyt-tukkaisen kauden ja no miten se on helppo? En taju. Pitkät hiukset on aina ollut paljon helpompi. Saa laitta hiuksia eri tavalla ja helposti. Mul meni esimerkiks hiukset nopeammin rasvaiseks ja piti niitä aika usein pestä mutta pitkiä ei tarvi näin usein. Ja kyllä saa paljon siistimmän kampauksen iisisti pitkillä. Lyhyitä pitä joka aamu laitta jotenkin kunnolla että olisi kohtuullisen näköinen ja lisäksi lyhyeissä olit hirveet kiharat joka vaikeutti asiaa vieläki. En myös ole ymmärtänyt miten lyhyt on helppi.
Kahden edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä! Ainakin mun kevyt, sileä, lasimainen hius on ihan katastrofi ihan lyhyenä, puolipitkänä suorana tai hartioille ylettyvänä kerroksittain leikattuna helppohoitoinen ja nätti.
Niin, vielä.
Niin, olen päälle nelikymppinen vielä, enkä toki tiedä minkälainen tukkani on vaikka kuusikymppisenä.
Mummollani oli pitkät hiukset elämänsä loppuun asti, yhdeksänkymppiseksi. Sykeröllä niskassa tai kahdella letillä pään päällä. ❤️
Vierailija kirjoitti:
Tilasin itselleni synttärilahjaksi violetit Dr Martensit, päälläni on juuri nyt Nightwishin bändipaita ja mustat farkut. Toki pukeudun ja meikkaan eri tavalla töihin kuin viihteelle, mutta pidän silti tyylistäni kiinni.
EN YRITÄ KÄYDÄ KAKSIKYMPPISESTÄ , TIEDÄN OLEVANI KESKI-IKÄINEN. Mutta en silti tahdo käyttää beigeä villapaitaa, silkkihuivia kaulassa ja tikattua takkia !Ei kuulkaa ihminen maagisesti herää neljäntenäkymmenentenä syntymäpäivänään ja ole yhtäkkiä eri ihminen kuin oli edellisviikolla tai edellisvuonna tai vuosi sitten.
Olen 63-vuotias enkä ole koskaan moisesta säännöstä kuullut. Töissä minulla on nyt karitsannahkaiset mustat legginssit , Adiatan löysä, pitempi paitapusero, mustavalkopallokuosi, jalassa mustat nahka"tennarit", joissa valkoinen pohja. Päässä huoliteltu sotkunuttura ja korut hopeaa. Olenko sopivasti pukeutunut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole niin säälittävä kuin vanha kurppa, joka ei tajua ikääntyneensä ja rupsahtaneensa.
Mistä päättelet, ettei joku tajua ikääntyneensä? Minä ainakin tajuan, mutta silti pukeudun miten tykkään. Kyllä ihmisen pitääkin viimeistään vanhana vapautua ympäristön mielipiteistä oman ulkonäön suhteen!
Juuri näin. Minua on painostettu viime vuosina leikkaamaan hiukset, jotta näyttäisin nuoremmalta. Olen vastannut, että enköhän tässä iässä saa näyttää jo ikäiseltäni ja ei tarvitse enää yrittää näyttää joltain muulta, kuin olen. Joten tukka on säilynyt pitkänä
Se päälle viiskymppinen, joka pukeutuu ihan sen mukaan, kuin sinä päivänä tuntuu olo niissä vaatteissa parhaimmalta
Alue: Aihe vapaa
Mulle taas lyhyet hiukset ovat paljon helpommat kuin pitkät hiukset. Hiukset ovat sopivasti luonnonkiharat ja niitä ei tarvitse koskaan laittaa mitenkään. Anna vain kuivua päähän, ja hiukset näyttää tosi hyvältä.